Pakkaspäivien mukavaa tekemistä

Perinteiset jäälyhdyt jäivät menneen joulun aikaan tekemättä, 

mutta nyt pakkasien myötä tuli taas mieleen tuo mukava talvinen tekeminen,

jääaskartelu tai miksi sitä nyt kutsutaankaan. 

Tällä kertaa jätin sangot sivuun 

ja lähdin kokeilemaan muilla muoteilla. 

Keittiön pöydällä ollut metallitarjotin innoitti ensimmäiseen kokeiluun. 

Näin sen reunoissa jotain sellaista kaunista, 

joka voisi tulla esiin jäätyössä ja niinhän se tulikin. 

Pohdin aikani, miten saisin sopivan ja kivan näköisen ripustusreiän. 

Etsin ensin pientä piparimuottia,

mutta pursotinpussin suulake olikin yllättävän hyvä väline.

Laitoin sen pystyyn tarjottimelle veteen. 

Työn jäädyttyä toin tarjottimen sisälle. 

Laitoin varovasti kuuma vettä suulakkeen sisään

ja se suli mukavasti jäästä irti 

-eikä mennyt rikki. 

Ripustin nämä jäälasiset työt omenapuun oksille.

Erkkerin ikkunasta voin katsota,  

kun ne liikkuvat ilmanvirrassa. 

Keskipäivän auringonsäteet peilautuvat kauniisti jäähän 

 ja oksat heijastuvat kivasti jääkoristeen läpi. 

Talvipäivän iloa ja kylmää kauneutta! 

Tämän työn tulppanit olisivat saaneet olla värikkäämpiä, 

mutta näillä mentiin nyt tällä kerralla. 

Jääaskartelu - tunnisteella löydät blogistani edellisten talvien jääaskarteluja 

ja siellä on aika ihania, värikkäitä tulppaanitaulujakin. 

Betonitarjottimella tarjoilen jäämuffinsseja, 

joita tein muffinssipellillä. 

Kokeilin yhdistää jäähän pitsireunuksista kakkupaperia, 

mutta se ei tullut toivomallani tavalla näkyviin. 

Ehkäpä joskus laitan tuon pyörylän vuoan pohjalle ja veden siihen päälle, 

niin kuin tein tässä sydänkoristeessa, 

jonka taakse sytytän illan hämärässä kynttilän. 

Sitten vielä "tämän pakkasviikon tuotannosta" ystävänpäivälyhty, 

jonka tein muovikippoon. 

Näissä jäätöissä on muuten samaa kuin betonitöissä;

pitää nähdä muoto ja lopputulema jo siinä muotissa! 

Mutta se vissi ero, että nämä jäätyöt häviävät lopulta kuin tuhka tuuleen,

mutta betonityöt -onnistuneet ja vähemmän onnistuneet- jäävät. 

Tuli muuten tässä touhutessa mieleen Tabermannin runon alku: 

Kaikkea saa tehdä

Kaikkea pitää tehdä

Kaikkia ovia tempoa

Kaikkia kuita kurkotella...

On siinä sitten järkeä tai ei! 

Pääasia, että on itsestä mukavaa ja innoittavaa tekemistä. 

Olipa kiva taas kokeilla talvisten koristeiden tekoa 

ja ihmetellä veden muuttumista jääksi

sekä jään kovuutta ja kylmää kaunetta. 

Tämä on helppoa ja halpaa askartelua.

Tätä voi tehdä kaikenikäiset 

ja kokeilemalla oppii sekä oivaltaa.

Oletko sinä tehnyt jäisiä koristeita tai aiotko ehkä nyt kokeilla? 

 

Talvisessa merenrannassa

Olemme saaneet nauttia viime viikkoina talvesta täällä Perämeren pohjukassakin.

Päivien yhdet eniten lausutut sanat lienevät,
että kylläpä onkin talvista ja kaunista! 

Eilen aamulla kymmenen maissa tein pienen kävelylenkin merenrantaan. 

Pakkanen kipristeli poskia ja kuvien ottaminen avokäsin tuntui melkein mahdottomalle.  

Aurinko oli heräämäisillään matalalla metsän rajassa. 

Sieltä se  kiipesi hitaasti, mutta varmasti. 

Se herätti edessä olevat isot kuuset 

ja ne heittivät pian pitkiä, venytteleviä varjojaan jään pinnalle. 

Auringon kirkkaus ja valon voima oli 

sokaiseva ja  tenhoava,

hämmentävä ja hetkeen pysäyttävä. 

Kiirehtimättä, ajallaan se sieltä kapusi taivaan laelle 

puhuttellaakseen ja ilahduttaakseen meitä valollaan muutaman tunnin ajan. 

Maadoittaakseen tähän maisemaan ja luonnon kauneuteen, 

tähän kiireettömään tunnelmaan, 

jossa  mieli ja aistit lepäsivät hiljaisuudessa sekä valon ja varjon leikissä. 

Hoitaakseen meitä ajatuksella, että näitä hetkiä tulee joka päivä lisää;

Että lopulta valo taas voittaa pimeyden 

ja lämpö kylmyyden. 

Tuo ihmeinen pallero valaisi tienoon,

sytytteli lukemattomiin lumitimantteihin kimalluksen

ja silitteli säteillään lumen sekä jään vaientamaa maisemaa,  

joka on kuin välitilassa, levossa 

ja pitää vielä hetken piilossa kaiken kauniin ja värikkään, 

meren aallonkin. 

Ja  sitten nuo talventörröttäjät,

menneen kesän kaunistukset. 

mun lempitalvikukkaset. 

Ne töröttävät lumihangessa muistoina menneestä,

mutta muistutuksena, että kaikki kaunis on edessäpäin. 

Hohtava lumi

verhoaa alleen

mennyttä elämää.

Jossakin kylmän maan 

kätköissä,

roudan raossa, 

odottaa jo lupaus 

uudesta alusta.

Lumen hohdossa 

välkkyy myös lupaus,

jossa kaikki

entinen 

on jäänyt taakse. 

-Hanna Ekola- 

Lumi on tarttunut puihin ja pensaisiin kuin liimattuna. 

Pienet männyn taimetkin olivat kauniisti lumella kuorrutettuja havupalleroita.

❄️❄️❄️

Luonto hengittää syvään,

kun elämän kirjavat värit 

lepäävät valkoisen viltin alla. 

Kevään ensimmäisen linnun laulu

on vielä hetken aikaa 

vain kivien unta. 

-Tomi Parkkinen-

Taivaanrannan maalarin laveeraus oli kaunis 

ja kauniimpi arvatenkin siellä meren selkosella. 

Paletista oli eilen käytössä ja silmin nähtävinä pastellinsävyt

sekä sininen ja valkoinen, 

nuo meille niin tutut värit vapauden.

Ja toki sitten pakkanen ja pieni viima toivat luonnon maisematauluun

ne muut aistimukset, tuntemukset ja elämykset,

 joita en edes osaa sanoiksi pukea. 

Pihassa vielä kurkkaus kotikadun päähän 

ja talvisiin puihin. 

Ja mielessä kaikui nuo näinä päivinä usein lausutut: 

kylläpä onkin talvista ja kaunista! 

❄️❄️❄️

Luminen maisema

Tämänpäiväistä, henkeäsalpaavan kaunista ja kaivattua

 lumimaisemaa katsellessani tuli mieleeni 

Kristiinan joulukuinen haaste 

ja teema "näkymä kotini ikkunasta". 

Painotus on väistämättä "tämänpäiväistä lumimaisemaa" -sanoilla,   

 sillä illalla satoi vielä vettä ja aamulla oli lumipeite maassa. 

Sääyllätykset ovat tätä päivää! 

Pitääkin nauttia nyt täysin siemauksin 

 lumitöistä ja kaikista aistimuksista

 mitä lumen valko tuokaan tullessaan! 

Nämä kaksi kuvaa on otettu oleskelutilan kahdesta vierekkäisestä ikkunasta. 

Siitä avautuu näkymä meidän takapihalle ja erkkerin edessä olevaan omenapuuhun,

joka on niin kaunis kaikkina vuodenaikoina,

myös tässä talvisessa asussaan. 

Keittiön ikkunasta näkyvät puolestaan puistoalueen korkeat puut ja marjapensaat. 

Metsän reunassa on mieheni syksyllä rakentama uusi pyykkiteline,

josta ei olekaan tullut tehtyä postausta. 

Siellä se odottelee helmi-maaliskuun aurinkopäiviä

ja minua, että levitän lakanat kuivamaan uusille naruille. 

Bonuksena haasteeseen vielä luminen näkymä kadun puolelta

ja kuvakulma kuistilta tiellepäin. 

Niin kaunista kaikki!

Ja puhdasta. 
Suomalaisen joulun tuttua tunnelmaa!

Niin monen suusta kuului tänään huokaisuna toivomus; 

kumpa tuo lumi nyt pysyisi.

❄❄❄

 

Röysyjä ihmettelemässa

Meri tarjoaa huikeita elämyksiä myös talvella. 

Jäällä, aavalla ulapalla on tilan tuntua, 

kauneutta sekä liikkumisen vapaus. 

Tänään kävelin ystäväni kanssa katsomaan 

 röysyjä eli jääröykkiöitä. 

Tällä hetkellä jäällä ei ole lunta juuri ollenkaan. 

Totesimme useampaan kertaan, että nastakengät, 

joilla olimme liikkeellä,

 ovat kyllä oiva keksintö. 

Niillä pystyy kävelemään rennosti ja reippaasti ja ennen kaikkea turvallisesti.

Jäänpalaset olivat kasautuneet 

Kalla-nimisen saaren taakse. 

Tällaisia jääkasaumia kuuluu olevan vuosittain, 

mutta minä näin tämän luonnon voimannäytteen ensimmäistä kertaa. 

Aurinko alkoi paistamaan juuri. 

kun pääsimme etappiimme viiden kilometrin päähän röysyille. 

Näky oli vaikuttava

 ja jääpalasten koko mykistävä.

Valossa vedenvihreältä näyttävät jäälohkareet 

olivat kyllä elämys! 

Paluumatkalla poikkesimme Tasku -nimisessä saaressa, 

jossa on tämä upea pooki. 

Saari on suosittu retkeilykohde ympäri vuoden. 

Ilmassa oli aavistus keväästä. 

Saaressa näkyi paikka paikoin jo paljasta maata ja 

rannoilla oli vesilämpäreitä.

 

T

Tästä talvisesta "kukasta" tuli mieleeni runon sanat;

Talventörröttäjä,

kesällä kedon kaunistus,

talvella hangen yksinäinen.

~~~~~~~~

Olipa ihana,  erilainen lenkkipäivä ja 

mieleenpainuvia elämyksiä. 

 On hyvä mieli ja kehossa terve väsymys. 

Poskilla kihelmöi maaliskuisen auringon paiste ja 

keväinen tuuli.

~~~~~~

Vielä ehtii röysyjä ihastelemaan ja hämmästelemään,

jos satut liikkumaan näillä main. 

               

 

Valoa kohti

Valo oli päällimmäinen sana ja ajatus eilisellä loppiaisajelulla.

Piipahdimme mökillä, 

jonne on hyvä tehdä tsekkausreissuja talviaikaan. 

Parinkymmenen vuoden takainen loppiainen 

ja valtaisa vesivahinko tulee aina näillä pakkasilla mieleen.

Lumisiin puihin heijastuva auringonvalo ja iltapäivän lyhyt aurinkonäytös

oli aivan käsittämättömän kaunista katseltavaa, 

mutta toki vielä niin ohikiitävää iloa ja valoa.

 

Matkalla puhuimme, että saapa nähdä ehdimmekö mökille ennenkuin aurinko jo laskee. 

Ja emmehän me ehtineet.

Aurinko painui jo horisonttiin, 

kun ajelimme koivukujaa pitkin. 

Sen valo näkyi vielä muutamien puiden latvoissa kuin

terveisinä ja muistutuksena,  

että joka päivä valo lisääntyy ja  tämä auvoinen hetki on pitempi.

Lumen alla lepää menneiden kesien muisto ja uusi kesä ummussaan.

Olemme menossa taas pikkuhiljaa valoa kohden.

Matkalla sain kokea vielä hetken joulun jälkimaininkeja, 

kun radiosta kuului ohjelma "Kauneimmat joululaulut vielä kerran". 

Kuistin ikkunoiden ääressä mielessäni alkoi soida kaunis jouluinen laulu 

"Maailma jääkukkien takana".

Ilta-auringon viime säde kiirehtää

kohti kaukaista taivaanrantaa.

Olen kirjoittanut laulun tiimoilta joskus tänne, klik.

Kesät ja talvet tervehtivät täällä toisiaan.

Viimekesäinen, väljähtyneen värinen kanervakimppu ja   

ruutuikkunoiden kylmät jääkukat ovat nyt kuistin kaunistus. 

Ikkunasta piirtyvä kapea auringonsäie toi terveisiä 

tulevan kesän toivosta ja odottamisen ilosta.

Juuri laskimme päiviä jouluun,

nyt alamme laskea päiviä 

kevääseen, pääsiäiseen, kesään.

Pakkanen on hellittänyt pikkuisen.

Valoa kohti ja  valossa mennään. 

Pitenevissä päivähetkissä ja niiden tunnelmissa on paljon iloa. 

Tartutaan taas hetkeen! 

 

Jäänsininen neule ja maisema

Nyt on suomalaisen talven tuntua ilmassa.

On pakkasta ja talvista kauneutta kaikkialla;

lumen valkoa, 

iltapäivän sinisiä hetkiä sekä

 kylmän kokemuksia.

Tähän tammikuiseen tunnelmaan löytyi 

Seitsemän veljestä -lankaa jään sävyisenä pojanpojan villaiseen paitaan. 

Sain paidan tänään valmiiksi.

Se on muisto vuodenvaihteen sairastuvasta ja 

pitkäjäykkisestä flunssasta.

Kokeilin itselleni uutta lasten paidan ohjetta "Verur" 

Islantilaisia neuleita  -kirjasta. 

Lankojen sävyiksi valikoituivat Seiska veikasta 

jää 014, lumous 185, hiekka 060 ja noki 099.

Ihana, kun näistä kausilangoista löytyy kauniita uusia sävyjä,

joilla on kivoja, luontoon viittaavia nimiä. 

On aina innostavaa ja jännittävääkin alkaa säätämään kuvioiden värejä.

Nyt langat asettuivat tähän malliin. 

Elohopea painui tänään iltapäivällä 27 asteeseen.

Kun kävin ottamassa kuvia, 

sain puhuttelevan kokemuksen kylmyydestä ja pakkasen voimasta.

Tuli kertaheitolla ja  kantapään kautta opetus "pakkasessa rääpimisestä" avokäsin.

Sormet olivat ihan tönköt, punaiset ja niveliin sattui, 

Piti oikein pitkään huovutetuissa lapasissa käsiä lämmitellä,

että kylmyyden tuoma kipu hävisi.

Pakkanen on pukeutumiskysymys!

On tämä meidän suomen kieli niin rikas, kuvaileva

ja vivahteikas.

Tuli mieleen tässä kirjoitellessani laulun sanat "sinisyyttä heijastaen".

Siinä puhutaan vedestä, veden pinnasta, järvestä.

Tämä paita heijastaa  jäänsinisyyttä valkealla hangella ja 

tuo jäänsininen  tuntuu sananakin tosi kylmälle,

kylmemmälle kuin taivaan sini tai järven laineiden sini.

Ja miten tuo sini ja sininen,

lumi ja lumen valko mieltyvät niin vahvasti meidän suomalaisten väreihin. 

Ihanat värit! 

Tämä jäänsininen paita ehti hyvin näihin "tulipalopakkasiin".

Sain äsken kuvan paidasta ja pojasta.

Oli kuulema mieluinen ja resorin verran kasvunvaraakin löytyi, 

että saattoipa mummu neuloa toisenkin talven varalle.

 

Jääaskartelua

Tänä vuonna saimme talven varhain ja 

lunta on kertynyt jo kiitettävästi kinoksiin.

Maisema on talvisen kaunis. 

Useissa joululauluissa laulettava nostalginen lumitunnelmakin 

on todellisuutta ja suorastaan täydellinen;

 lunta on kauniisti puiden oksilla, lumikiteet kimaltelevat hangilla ja 

kevyttä pakkaslunta leijailee.

On ollut mukava, kun on ollut myös pakkasiakin, 

sillä sehän on mahdollisuus talviselle jääaskartelulle 

sekä ulkosisustamiselle.

Löysin työpaikan eteisestä kierrätykseen laitettuja viiden litran hillosankoja.

Otin niitä mukaani, 

sillä ne näyttivät minusta aika kivoilta, mukavan kokoisilta lyhtymuoteilta.

Laitoin tänä aamuna varhain niihin vettä ja vein ne ulos pakastumaan.

Kahdeksan tunnin jälkeen niissä oli jo 3-4 senttiset jääseinämät 

eli lyhdyt olivat valmiita työstettäviksi

-ja kuvattaviksi. 

Siinä niitä on nyt rivi tuossa sisääntulon reunalla.

Kynttiläjemma oli ehtynyt niin en saanut laitettua kaikkiin valoa.

Toivottavasti pikkupakkasta piisaa jatkossakin,

että talvinen maisema säilyy ja jäälyhdyt pysyy koossa.

Jääaskartelut ovat mukavia,

kun ne eivät jää joulun -ja talven- jälkeen varastoihin pyörimään.

Jos et ole vielä tehnyt jäälyhtyjä ja jääaskartelu kiinnostaa sinua,

 voit lukea yhden "jäisen" postauksen täältä. 

Olen tykännyt tästä jäätaulusta, 

jonka tein parhaat päivänsä nähneistä tulppaaneista 

 n. 7 senttiä korkeaa, muoviseen astiaan.

Tämäkin oli aika kiva, klik.

~~~~~~~

Joko sinä olet kokeillut jäädyttää vettä eri muotoihin?

Innostuitko jostakin tässä postauksessa olleesta ideasta?

Kokeilemisen ja oivaltamisen iloa Sinulle,

sillä tässäkin taiteessa on monia mahdollisuuksia ja hoksauksia.

Huovutetut tossut

Marraskuu.

Routakuu.

 Vahvaa talven tuntua.

Lokakuulta asti on ollut pakkaspäiviä 

ja tänään pyryttää lunta lisää toden teolla.

Olemme lämmittäneet kotiamme leivinuunilla ja 

sieltä leviää mukavaa lämpöä huoneisiin.

Villaiset sukat ja paidat tuovat mukavaa lisälämpöä talvisiin päiviin.

Tekaisin kokeeksi Lettlopp -lankojen jämäkeristä huovutettavat sisätossukat,

joiden ohjeen sain kauan sitten käsityöystävältäni.

Tämä ohje on ollut kuulema aikanaan 

jossakin Facebookin käsityöryhmässä

ja sillä tulee reilut, nelivitoset (45) tossut.

Luo 8 mm puikoilla  52 silmukkaa.

Neulo resoria 6 krs 1o 1n  ja normi kantapää.

Neulo 47 krs ja sen jälkeen nopea kärkikavennus

eli 2 o ja 2o yhteen koko kierros ja kaksi välikierrosta,

1o ja 2 o yhteen, yksi välikierros,

2 o yhteen koko kierros,

päättely vetämällä lanka silmukoiden läpi.

Lankojen päättely.

Pesu 40 asteessa.

Riippuu koneesta huopuuko tossu ensimmäisessä pesussa vai useammassa.

Tossu venytetään esim.crocsin päälle tai jalkaan.

.

Ohjeen antaja oli tilannut valmiita nahkaisia pohjia 

ja ommellut ne tossujen pohjiin, 

sillä huovutetu tossut voivat olla liukkaat lattialla.

Minä laitoin tossujen pohjaan "jarrut" nestemäisellä 

Sock Stop -sukanpohja-aineella,

jollaista en ollutkaan ennemmin käyttänyt.

Aine oli melko juoksevaa,

mutta tekemäni tiplat sekä sydämet olivat kuivahtamisen jälkeen 

tosi jäsäköitä ja stoppaavat tosi hyvin lattiaan.  

Oletko sinä kokeillut tällaista ainetta sukkien pohjaan?

Tällaiset kotikutoiset ja lämpöiset tossukat ovat ihania

talvisten päivien lämmikkeitä.

Nämä koeversiot tuntuvat olevan mieluiset.

Ehkä teen piakkoin samanmoiset itsellenikin.

Luon aavistuksen vähemmän silmukoita 

ja neulon kierroksia niukemmin.

Tekemällä sekä kokeilemalla oppii tekemään näitäkin! 

Ja jos tulee vääränkokoisia,

nehän voin sujauttaa vaikka pukin pussiin!

♥

 

Talviloman aika

 "Olen hiihtelemässä."

Jätin tänään sähköpostiini automaattisen vastausviestin.

70 -luvullahan tätä lomapätkää sanottiin hiihtolomaksi.

Nyt olemme toki talvilomalla.

En kuitenkaan hiihtele koko viikkoa,

joskin olen sitä jo mukavasti aloitellut viime talvena ostamillani karvapohjasuksilla.

Ne ovat osoittautuneet oiviksi hiihtimiksi

ja mikä parasta,

minä olen selättänyt kouluvuosien kammon hiihtelyyn.

Olen käynyt tällä viikolla useamman kerran merellä.

Välillä meren jää ja taivaan ranta tuntuvat muuttuvan yhdeksi samaksi pinnaksi,

jossa saari näyttää horisontin paikka ja etappia.

Aava meren selkonen takaa vapauden tunteen.

Työpäivän jälkeisillä hiihtoreissuillani olen saanut nauttia 

taivaan rannan muuttuvasta taidenäyttelystä.

On ollut aivan  mahtava, että saimme merelle kantojään 

ja pääsimme nauttimaan kaupunkimme talvisesta olohuoneesta.

Edes hetkeksi.

Kuistilla on vielä talvinen kattaus.

Pienet sievät karvareunaiset luistimet vinkkaavat, 

että talvilomalla voisi luistellakin.

Parista vanhasta talvisesta ostokranssista nappaamani

lumienkelit leppuuttavat jalkojaan vielä hetken.

Aurinko paistaa.

Viikonlopuksi on luvattu mukavaa ulkoilusäätä.

Suunnitelmissa monenlaista talviliikuntaa

ja yhdessäoloa,

retkeilyä ja kevättalvesta nauttimista.

Mukavaa viikonloppua Sinulle

ja talvilomalaisille voimauttavia ja levollisia päiviä 

itsestä mukaville tuntuvien asioiden äärellä.