Talvisessa merenrannassa

Olemme saaneet nauttia viime viikkoina talvesta täällä Perämeren pohjukassakin.

Päivien yhdet eniten lausutut sanat lienevät,
että kylläpä onkin talvista ja kaunista! 

Eilen aamulla kymmenen maissa tein pienen kävelylenkin merenrantaan. 

Pakkanen kipristeli poskia ja kuvien ottaminen avokäsin tuntui melkein mahdottomalle.  

Aurinko oli heräämäisillään matalalla metsän rajassa. 

Sieltä se  kiipesi hitaasti, mutta varmasti. 

Se herätti edessä olevat isot kuuset 

ja ne heittivät pian pitkiä, venytteleviä varjojaan jään pinnalle. 

Auringon kirkkaus ja valon voima oli 

sokaiseva ja  tenhoava,

hämmentävä ja hetkeen pysäyttävä. 

Kiirehtimättä, ajallaan se sieltä kapusi taivaan laelle 

puhuttellaakseen ja ilahduttaakseen meitä valollaan muutaman tunnin ajan. 

Maadoittaakseen tähän maisemaan ja luonnon kauneuteen, 

tähän kiireettömään tunnelmaan, 

jossa  mieli ja aistit lepäsivät hiljaisuudessa sekä valon ja varjon leikissä. 

Hoitaakseen meitä ajatuksella, että näitä hetkiä tulee joka päivä lisää;

Että lopulta valo taas voittaa pimeyden 

ja lämpö kylmyyden. 

Tuo ihmeinen pallero valaisi tienoon,

sytytteli lukemattomiin lumitimantteihin kimalluksen

ja silitteli säteillään lumen sekä jään vaientamaa maisemaa,  

joka on kuin välitilassa, levossa 

ja pitää vielä hetken piilossa kaiken kauniin ja värikkään, 

meren aallonkin. 

Ja  sitten nuo talventörröttäjät,

menneen kesän kaunistukset. 

mun lempitalvikukkaset. 

Ne töröttävät lumihangessa muistoina menneestä,

mutta muistutuksena, että kaikki kaunis on edessäpäin. 

Hohtava lumi

verhoaa alleen

mennyttä elämää.

Jossakin kylmän maan 

kätköissä,

roudan raossa, 

odottaa jo lupaus 

uudesta alusta.

Lumen hohdossa 

välkkyy myös lupaus,

jossa kaikki

entinen 

on jäänyt taakse. 

-Hanna Ekola- 

Lumi on tarttunut puihin ja pensaisiin kuin liimattuna. 

Pienet männyn taimetkin olivat kauniisti lumella kuorrutettuja havupalleroita.

❄️❄️❄️

Luonto hengittää syvään,

kun elämän kirjavat värit 

lepäävät valkoisen viltin alla. 

Kevään ensimmäisen linnun laulu

on vielä hetken aikaa 

vain kivien unta. 

-Tomi Parkkinen-

Taivaanrannan maalarin laveeraus oli kaunis 

ja kauniimpi arvatenkin siellä meren selkosella. 

Paletista oli eilen käytössä ja silmin nähtävinä pastellinsävyt

sekä sininen ja valkoinen, 

nuo meille niin tutut värit vapauden.

Ja toki sitten pakkanen ja pieni viima toivat luonnon maisematauluun

ne muut aistimukset, tuntemukset ja elämykset,

 joita en edes osaa sanoiksi pukea. 

Pihassa vielä kurkkaus kotikadun päähän 

ja talvisiin puihin. 

Ja mielessä kaikui nuo näinä päivinä usein lausutut: 

kylläpä onkin talvista ja kaunista! 

❄️❄️❄️