5. helmikuuta 2026

Pakkaspäivien mukavaa tekemistä



Perinteiset jäälyhdyt jäivät menneen joulun aikaan tekemättä, 
mutta nyt pakkasien myötä tuli taas mieleen tuo mukava talvinen tekeminen,
jääaskartelu tai miksi sitä nyt kutsutaankaan. 
Tällä kertaa jätin sangot sivuun 
ja lähdin kokeilemaan muilla muoteilla. 

Keittiön pöydällä ollut metallitarjotin innoitti ensimmäiseen kokeiluun. 
Näin sen reunoissa jotain sellaista kaunista, 
joka voisi tulla esiin jäätyössä ja niinhän se tulikin. 






Pohdin aikani, miten saisin sopivan ja kivan näköisen ripustusreiän. 
Etsin ensin pientä piparimuottia,
mutta pursotinpussin suulake olikin yllättävän hyvä väline.
Laitoin sen pystyyn tarjottimelle veteen. 

Työn jäädyttyä toin tarjottimen sisälle. 
Laitoin varovasti kuuma vettä suulakkeen sisään
ja se suli mukavasti jäästä irti 
-eikä mennyt rikki. 





Ripustin nämä jäälasiset työt omenapuun oksille.
Erkkerin ikkunasta voin katsota,  
kun ne liikkuvat ilmanvirrassa. 
Keskipäivän auringonsäteet peilautuvat kauniisti jäähän 
 ja oksat heijastuvat kivasti jääkoristeen läpi. 
Talvipäivän iloa ja kylmää kauneutta! 




Tämän työn tulppanit olisivat saaneet olla värikkäämpiä, 
mutta näillä mentiin nyt tällä kerralla. 
Jääaskartelu - tunnisteella löydät blogistani edellisten talvien jääaskarteluja 
ja siellä on aika ihania, värikkäitä tulppaanitaulujakin. 




Betonitarjottimella tarjoilen jäämuffinsseja, 
joita tein muffinssipellillä. 
Kokeilin yhdistää jäähän pitsireunuksista kakkupaperia, 
mutta se ei tullut toivomallani tavalla näkyviin. 
Ehkäpä joskus laitan tuon pyörylän vuoan pohjalle ja veden siihen päälle, 
niin kuin tein tässä sydänkoristeessa, 
jonka taakse sytytän illan hämärässä kynttilän. 






Sitten vielä "tämän pakkasviikon tuotannosta" ystävänpäivälyhty, 
jonka tein muovikippoon. 
Näissä jäätöissä on muuten samaa kuin betonitöissä;
pitää nähdä muoto ja lopputulema jo siinä muotissa! 

Mutta se vissi ero, että nämä jäätyöt häviävät lopulta kuin tuhka tuuleen,
mutta betonityöt -onnistuneet ja vähemmän onnistuneet- jäävät. 

Tuli muuten tässä touhutessa mieleen Tabermannin runon alku: 

Kaikkea saa tehdä
Kaikkea pitää tehdä
Kaikkia ovia tempoa
Kaikkia kuita kurkotella...

On siinä sitten järkeä tai ei! 
Pääasia, että on itsestä mukavaa ja innoittavaa tekemistä. 




Olipa kiva taas kokeilla talvisten koristeiden tekoa 
ja ihmetellä veden muuttumista jääksi
sekä jään kovuutta ja kylmää kaunetta. 

Tämä on helppoa ja halpaa askartelua.
Tätä voi tehdä kaikenikäiset 
ja kokeilemalla oppii sekä oivaltaa.

Oletko sinä tehnyt jäisiä koristeita tai aiotko ehkä nyt kokeilla? 










 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti