Kesäloman alkajaiset

Kesäkuu ja -loma ovat päässeet jo hyvään vauhtiin. 

Teimme pidennetyn viikonloppureissun,

jonka teemana oli vauvasta isomummuun,  

joskin järjestys oli vastakkainen. 

Olin pari yötä äidin luona, 

lapsuuden maisemissa siskojeni kanssa.

Nauru ja kyyneleet, 

mennyt ja oleva aika 

sekä tuntematon tuleva olivat liki toisiansa. 

Kotoa löytyy paljon meidän lapsuuden historiaa. 

Äitin kanssa muistelimme menneitä 

ja teimme aikamatkaa lapsuuteen. 

Matka jatkui lauantaina Keski-Suomeen rippijuhliin.

Siellä oli reipas, onnellinen nuori elämänsä keväässä,

täynnä elämän iloa sekä valoa. 

Katselen sinua hiljaa,

katselen ihaillen .

Kohta jo kauaksi lähdet 

polkusi raivaten. 

Iloise matkasta tästä,

kaikista tuulista sen.

Jokainen päiväsi olkoon

kirkas ja onnellinen. 

Niin kaunista kaikki;

perhe juhlavaatteissaan,

vieraat sonnustautuneina juhlaan, 

ihanat kattaukset,

kesäiset kauniit luonnonkukkaset sekä rippiruusut. 

Päivä täynnä sukulaisten kohtaamisia. 

Sunnuntaina suuntasimme Tampereen seudulle tervehtimään nuorta perhettä ja 

katsomaan perhekuntamme nuorimmaista, 

toukoista pientä piiperöistä. 

Miten kaunis hän onkaan päästä varpaisiin.

Täydellinen ripsiä ja sormenpäitä 

sekä korvannipukoita myöten. 

Siskostaan ylpeä isoveli oli kovasti odottanut 

meidän tuloa 

ja yhteisiä puuhasteluja. 

Ihan pieni oravanmarja

hyvin suuressa metsässä.

Kesä, alkukesä.

Käsi isän kädessä hän kulkee

onnellinen pieni tyttö,

Polku pistelee.

Tulevat tuulet, talvi tulee,

eikä aurinko pääse metsän kaikkiin kohtiin.

Pieni taluttaa isoa, iso pientä

hetken matkaa.

-Helena Anhava-

Kävimme ulkoilemassa mukavalla metsäreitillä.

Kuvassa olemme tulleet tielle, 

jonka varrella oli muun muassa tämä koiranheisi,

 lumipalloheisin heimolainen,

joka oli minulle uusi tuttavuus. 

Kotiuduimme eilen.

Lomanen tuntui tehneen tehtävänsä.

Oli kiva tarttua arjen touhuihin.

Tänään oli penkkipäivä. 

Ei kylläkään kuntosalilla, 

vaan ihan tuolla omalla pihalla. 

Kävi ihan kuntoilusta tuo monen tunnin touhuaminen; 

kyykkiminen ja kurkoittelu 

sekä multasäkkien raahaaminen 

 kukkapenkkien äärellä.  

Olin odotellut toiveikkaana,

josko etupihan kukkapenkistä nousisi 

vielä jotain mitä kaipailin, 

muttei elämää näkynyt. 

Viime talvi oli kova ja se vei perennapenkistäni 

vanhat, ihanat leimukukat, pionin, arovuokot ja 

verikurjenpolvet, joita oli viime kesänä vielä 

pitkän penkin reunus punaisenaan. 

Kyllähän se harmittaa, 

mutta puutarhurin elämään kuuluu näköjään 

kukkapenkin kukoistus, 

mutta myös katovuodet. 

Tänään kävin ostamassa uusia taimia

ja istutin niitä penkkiin.

Siitä se taas lähtee

-jos lähtee. 

Mutta ei niin huonoa, 

ettei jotakin hyvää.

Alppiruusut olivat puhjenneet kukkaan poissaollessamme 

ja sanosimpa, 

että kukkia on nyt enemmän kuin koskaan. 

~~~~~~

Ihana kesäkuun alku kaikkinensa!

🌸🍃

Syksyn värejä ja tunnelmia

Syyslomien aika on koittanut.

Ensimmäiset lomalaiset ovat tulleet ja menneet.

Muutaman päivän ajan oli mummulassa 

suloisessa sopusoinnussa 

pienten askelten tepsutusta, 

lelujen levittämistä ja keräämistä, 

yksin ja yhdessä leikkimistä,

mukavan seesteisiä hetkiä ja tahtoiän mukana tuomia tupsahduksia,

sisätouhuja ja ulkoretkiä, 

ruokahetkiä, joissa oli lemppariruokaa 

tai ruokailuja, jolloin eväs ei ollut suunmyötäistä. 

Sitä elämänmakuista talostelua,

mitä elämä parhaimmillaan ja arkisimmillaan lasten kanssa voi olla. 

He laskeutuivat hetkeksi lepuuttamaan siipiään tänne 

ja lähtivät äsken omaan tuttuun arkeensa lomapäivien muistojen kanssa. 

Viikonloppuun kuului myös isoserkusten tapaaminen 

ja yhteisten serkkuloissa vietettyjen aikojen muisteleminen. 

Pikkuserkut tutustelivat toisiinsa ja nuoret äidit puuhastelivat jälkikasvunsa kanssa. 

Minä katselin täältä vanhemman sukupolven vinkkelistä. 

Iloitsin heidän muisteluistaan 

sekä  heidän halusta nähdä toisiaan ja jakaa lapsiperhearkea yhdessä. 

Tuuli on riisunut jo koivujen lehdet 

ja niitä juoksee pihalla tuulenpuuskien siivittämänä. 

Kuistilta ihailin taivaan sinisyyttä, kuusien ikivihreää ja 

 syksyn viimeisimpänä väriloistoaan kantavan vaahteran väriloistoa

sekä kauniita ruskapensaita. 

Nuo ruukuttamani kuunliljat ovat tuoneet paljon iloa. 

Ennen olen kaivanut juuripaakut multaan talvehtimaan, 

mutta nyt kumosin ne ruukuista maahan pihan perälle. 

Päälle voi laittaa lehtiä, jos tulee haravoitua. 

 

Perennapenkistä on jo katkottu paljon kukanvarsia

ja osa jää talventörröttäjiksi.

 Mies pesaisi painepesurilla kukkaruukut varastoon

Ehkäpä ruoho pitää leikata vielä kerran, 

mutta sittenpä se kesä 2025 olikin siinä

ja ns. purkissa. 

💫

Eilen oli niin kaunis aurinkoinen syyspäivä,

 että päätin käydä hyötyliikkumassa ulkona rattaissa nukkuvan vauvan kanssa.  

Kävimme laittamassa haudan syysasuun. 

Näissä päivissä, kun lapsia ja jälkikasvua on paikalla, 

nousee välillä sydämessä äidin ikävä. 

Haudalla elämän lyhyys, 

kaiken kauniin ohikiitävyys 

ja elämän yllätyksellisyys puhuttelevat. 

Elämä on kuin kukkanen,

ohikiitävä kukoistus keväästä syksyyn 

-välillä ei sitäkään. 

Näihin tyttärien lomapäiviin sattui sopivasti myös tyttöjen päivä.

Niitä eri-ikäisiä äiti- tyttö -suhteita olikin sitten useampi saman kurkihirren alla: 

iloa toisistamme, perheistä ja elämästä,

joka jatkuu sukupolvien sydänten ketjussa.

Luin eilen Instassa Maaren Kallion koskettavan kirjoituksen "On yhä hyvyyttä". 

"On epätoivoa, mutta koko ajan on myös toivoa.

On ihmisyyttä, on yhä hyvyyttä."

💫

Jokaisessa päivässä on paljon hyvää ja kaunista. 

Saamme elää päivämme 

volyymilla "kuin viimeistä päivää" tästä päivästä nauttien. 

Huoliuutisten ja huolten siivittämän elämän keskellä on tärkeä muistaa 

pysähtyä välillä ynnäämään,

 mikä tänään on hyvää ja minua ilahduttavaa,

elämääni kannattelevaa. 

Syksyn värikkyyttä ja herkk nähdä hyvyys!

Mitä muuten se Kallion kirjoittama hyvyys on sinulle? 

 

Omenoiden aikaan

Onnen, onnen omenoita,
menestyksen mansikoita,
hyvän tuulen pulvereita,
ilonpäivien ihmeitä noita.

Oi, että niitä taas onkin! 

5 -vuotia omenapuu, Pirja tuotti ensimmäistä kertaa 

mukavan sadon jauhoisia, makoisia hedelmiä. 

Tykkäämme sen lempeästä mausta 

ja siitä, että kerkeävät kypsyä hyvissä ajoin. 

Niitä on kiva syödä suoraan puusta. 

Sitten nuo marjaomenapuun pienet, sievät omenapallerot.

Puu on kuin pistetty täyteen omenoita

ja oksien taakka on valtaisa. 

On omenainen olo! 

 Omenoita on puussa ja suussa. 

Pieni napse kuuluu pihalta, 

kun omenoita tipahtelee välillä tuohon pation laudoitukselle 

ja nurmikko peittyy omenoihin. 

On siinä haravoitavaa ja kompostoitavaa!

Otin eilen mehustimen esille 

ajatuksenain kerätä omenoita hyötykäyttöön 

ja tehdä niistä mehua.  

 Mieheni sanoi, 

että hän ei välttämättä kyllä omenamehua eikä -sosetta kaipaa 

ja kun huomasin ompuissa olevan matoja, 

orastava intoni hyytyikin sitten siihen. 

Siinä puun vierellä ihmetelin omppujen määrää ja sitä mille sitä sitten alkaisi. 

 Muistin vastikään pienestä muratista jääneen sydämen 

muotoisen kehikon ja otin sen uusiokäyttöön!

Sain pikapikaa laventeliruukkuun 

kivan syyskoristeen.

Kesäkuun alussa ostamani laventelit ovat kukkineet kivasti koko kesän. 

Harmitti vaan, etten ehtinut poima kukkasia kuivamaan, 

Keräsin onnen omenoita ja päivän piristeitä etukuistin pöydälle betoniseen kulhoon. 

Omput eivät päässet meidän keittiöön asti,

mutta niistä tuli kiva tervetulotoivotus kotiimme. 

Onko sinulla omenapuita?

Mikä on sinun lempparilaji? 

Miten sinä hyödynnät omenoitasi? 

Syksyistä kauneutta 

ja viikonlopun levollisuutta sinulle tämän kuvan myötä! 

🍎🍎🍎

 

Luonnonpäivänä omassa pihassa

Elämme loppukesän täyteläisten tuoksujen, värien ja 

sadonkorjuun aikaa. 

 

Leimut tuovat vielä hetken väriä minunkin perennapenkkiin, 

tuohon ainokaiseen, 

joka on etupihalla jokapäiväisen kulkureittini varrella. 

Tykkään siitä, 

että kukat ovat silmieni alla kotoa lähtiessäni ja kotia palatessani.

Leimukukkiin liittyy minulla ja sisarillani erityisen rakas kukkamuisto

ja pohja leimukukkarakkaudelle. 

Tätillämme oli  paljon leimukukkia ja erilaisia ruusuja pihassaan.

Mielikuvissani näen vaalenapunaiset ja valkeat kukat 

heidän kotinsa sisäpihalla, tiiliseinän vieressä.  

Täti vei ahkeraan kahvipannusta sakat kukkapenkkiinsä 

ja se oli ilmeisesti hänen kukkapenkin kauneuden salaisuus. 

Itse en ole kahvinporoja penkkiin vienyt,

mutta yllättävän iloisesti leimut ovat kasvaneet ja kukkineet.

Jostakin luin, että tykkäävät myös pioneista 

ja niitähä tuossa kukkapenkissäni on myös. 

Mukava, että  upeat kukat kukkivat eri aikoihin,

niin väriä ja kukkailoa riittää koko kesän ajalle. 

 

Tykkään tästä niin kauniista valkeasta väristä, 

mutta tämä maatiaisleimu on aika kova ottamaan tilaa penkissä.  

Pidän sitä aisoissa aika "raakalla kädellä",

mutta se ei ole tykkää huonoa. 

Pitäisi kurkata leimujen värimaai, 

josko sieltä vielä jonkun ostaisi penkkiin iloksi. 

Maljakkoon en pysty näitä kaunokaisia taittamaan,

koska tuoksu on niin voimakas. 

Ostin krysanteemin betonipöydälle. 

 Krysanteemi merkitsee minulle vahvasti syksytunnelmaa; 

 kesästä luopumista ja sen hyväksymistä. 

Tämä syksyn airut on kyllä kaunis ja oli tosi edullinenkin, 

4, 95 e paikallisessa rautakaupassa. 

Se saattelee minua hitaasti ja varmasti syyskuuta kohden. 

Hain äsken perennapenkissä kesää viettäneen joulukakatuksen sisälle. 

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, 

tuottaako se runsaammin kukkia,

kun katkoin alkukesästä erään videon innoittamana siitä reilusti lehtiä pois. 

Tänään vietämme täällä rannikolla venetsialaista 

eli mökkikauden päättäjäisiä. 

Lisäksi on luonnonpäivä. 

On hyvä syy vetää lippu salkoon, mennä ulkoilemaan 

ja nauttia luonnosta, sen kauneudesta ja antimista.

 Elokuun viimeisen viikonlopun 

iloa ja vielä viipyilevää lämpöä Sinulle! 

 

sii
 

Mustaherukkahillo

Marjapensaat ovat vetäneet puoleensa viime päivinä

-tai oikeammin sanottuna- iltoina. 

Mielessä on kulkenut kuin kuvanauhana elokuiset hetket 

lapsuuden kodin marjapuskissa ja myös marjatalkoot omien lasten kanssa. 

Eihän se marjojen poiminta ollut lapsena maailman hauskinta puuhaa 

ja marjaterttujen irroittaminen maistui välillä puultakin. 

Tässä vaiheessa elämää "marjapensaassa istuminen" on tuntunut mukavalle, 

terapeuttiselle ajatusten tuuletuspaikalle. 

Marjojen mehustaminen ja säilöminen puolestaan ovat tuoneet elokuun päiviin

omat syksyyn valmistavat syvät tuoksunsa ja kotoisat tunnelmansa.

Niiden myötä kesäinen tahti hidastuu, hiljenee; 

askel ja askareet alkavat kääntyä sisähommiin. 

~~~~~~

Viinimarjojen mehustamisen lisäksi loppukesän puuhiini kuuluu nykyään myös 

mustaherukkahillon keittäminen.

Tuo täyteläinen hillo maistuu meillä etenkin kanaruokien kanssa. 

Keitin sitä tänään ensimmäistä kertaa Dan Sukkerin hillo- ja marmeladisokerilla 

ja lopputulos vaikutti oikein hyvälle;

pehmeälle, sopivan kiinteälle ja ei liian sokeriselle. 

Muistuipa touhutessa mieleeni kerrattain talteen ottamani Mirka Rekolan teksti:

Suuria kattiloita pienten liesien päällä.

Ja syksy tuoksuu kaduilla savua ja marjojen mehua. 

Vielä vuosia, kun hän oli poissa,

me avasimme purkkeja, karviaisia, kaukaisia kesiä, 

joihin oli noussut kellariusvaa ja hometta.

Ja yhä näin hänen kulkevan kirjavassa esiliinassa puutarhan puiden alla, 

sukupolvet, sukupolvet editse,

niin kuin ei olisi lapsuutta 

ei nuoruutta ei ikäkausia ensinkään tässä. 

~~~~

On ihailtavaa ja merkittävää, että ihmiset ovat kautta aikojen

hyödyntäneet luonnon anteja,

perkanneet ja säilöneet tulevan talven varalle. 

Itselle ja vierasvaraksi, 

ruoan jatkeeksi ja vierasvaraksi. 

Koen tärkeäksi jatkaa esiäitieni mallia 

ja oman äitini kotoisia perinneitä edes pienessä mittakaavassa 

oman elämäni Marttana 

ja valmistaa muutamia makunautintoja;  

säilöä kesän makuja muutenkin kuin pakasteena. 

Jotkut niistä sitten siirtyvät makumuistoina lasten koteihinkin. 

~~~

Minkälaisia muistoja sinulla liittyy syksyiseen marja-aikaan?

Keitteletkö sinä hilloja, entä mehuja? 

 

 

Kesä kypsyy

Kesä kypsyy.

Arki asettuu töiden alkamisen myötä omiin kuvioihinsa.

Ei vielä niin tuttuihin, 

mutta pikku hiljaa tutummiksi tuleviin.

Koulut ovat alkaneet.  

Meiltä ei enää lähtenytkään kulkijaa koulutielle. 

Kodin arki on erilainen, hiljainen. 

Kaikki tuntuu kypsyvän käsiin. 

Mustikkamättäät odottavat poimijaa,

marjapensaat punertuvat,

vadelmapensaiden oksat kaartuvat marjojen painosta

ja omenoiden posket pullistuvat, punastuvat. 

Sato valmistuu, 

kesä tekee tilaa syksylle. 

Elämä menee omalla painollaan eteenpäin. 

Arki muuttaa muotoaan 

ja me sopeudumme uuteen, olevaan. 

Kasvamme ja kypsymme rintarinnan luonnon, 

toistemme ja elämäntilanteiden kanssa. 

Se on aina yhtä suuri yllätys ja ilo huomata, 

että vadelmapensaan oksat ovat täynnänsä punaisia köllyköitä. 

Marjat kypsyvät kuin varkain ja aika pian alkavat jo tippumaan maahan. 

Mukava on käydä noukkimassa noita kauniita, 

Maurin makeita

 ja iloita siitä, että tuli istutettua niitä muutama vuosi sitten tänne kotipihaan.

Lähes neljä vuotta sitten olen kirjoitellut tänne, klik, mökin vadelmapuskista, 

jotka ovat edelleenkin aika lailla luomu -viljelyssä.  

Luonnon vattu on muuten intoutunut leviämään mökin pihaan 

ja olen siitä innoissani; 

villivatun aromit kun ovat omaa luokkaansa; 

 makunystyröitä hiveleviä. 

~~~~~~~~

Kesä jatkuu kypsempänä ja täyteläisempänä.

Jokainen kesäinen päivä on ilon ja valon voimavaraa loppuvuodelle. 

Kaikkea hyvää elokuisiin päiviisi! 

🌼🍃🌼🍃🌼

Mitä marjoja sinä mieluiten poimit?

Mikä hivelee sinun makunystyröitäsi?

 

 

Juhlien aatto

Tänään on ollut niin ihana aurinkoinen vapaapäivä

 ja paljon innostavaa tekemistä. 

On ollut juhlan aatto. 

Viikonloppuna perhepiirissämme on kahdet juhlat. 

Pojan perheessä vietetään huomenna ristiäisiä  

ja sunnuntaina juhlimme nuorimmaisemme 

ammattiin valmistumista.

Juhlien valmistelusta tulee juhlamieli 

ja lämmin sää saa osaltaan myös ihmeitä aikaan. 

Tuntuu, että olen tehnyt tänään niin paljon sellaisia 

asioita, joita olen viikkokaupalla aikaillut.  

Innostuin leipomusten lisäksi 

puuhastelemaan pihallakin.  

Ilmassa oli kesätunnelmaa. 

Metsän reunan tuomi on pukeutunut juuri valkoiseen kukkaismekkoonsa

ja sen huumaava tuoksu täyttää pihapiirin. 

Miten tuomeen liittyvä tunne "kesä on täällä" -tunne onkin

kesä kesältä niin ainutkertainen.  

Löysin omenapuusta yhden avautuneen kukkasen. 

Kaikki kaunis tuntuu olevan melkeinpä henkäyksen ja käden mitan päässä.

Ehkäpä sunnuntaina saamme juoda kahvit tuossa omenapuun katveessa 

ja nauttia avautuneiden kukkien kauneudesta

-niin kuin monena menneenä kesänäkin  

valmistujaisten ja rippijuhlien aikaan. 

Muistot. 

Muistothan ne nousevat näissä hetkissä.  

Kävin kaivamassa perennajemmastani kukat pation ruukkuihin. 

Olen päättänyt olla maltillinen 

kesäkukka- ja siemenpussihankintojeni kanssa. 

Kukkien hoitamisesta kastelemisesta tulee aina huolta ja turhaa stressiä

lomien aikaan ja mökkipäivienkin aikaan. 

Ehkäpä näillä perennaistutuksillakin voi kesäajan kukittaa. 

Ostin tänään laventelit pation pöydille. 

Minua kiinnosti jostain lukemani ajatus, 

että sääsket eivät ehkä tykkäisi olla näiden kukkasten äärellä. 

Onko sinulla kokemusta laventelista?

Kesä on täällä 

ja se tuntuu juuri nyt parhaudelle,

odotuksen täyttymykselle. 

🌸🌸🌸

Ihanaa kesäistä viikonloppuna Sinulle! 

 

 

Maissi kasvaa ja pionit kukkii

Tänä vuonna maissin kylvö meni kohdilleen. 

Kylvin maissin jyvät eli tutummin popcornin siemenet

ulos ruukkuihin kahdessa erässä; 

 toukokuun lopulla ja juhannuksen aikoihin.

Tällä kertaa hoksasin kylvää jyvät riittävän harvaan niin,

että taimilla oli tilaa kasvaa ruukussa eikä niitä tarvinnut harvennella 

eikä siirrellä toisiin ruukkuihin. 

Ensimmäisen kylvön maissit ovat nyt hyvässä mitassa

ja minulla on nyt useammassa ruukussa vehreää, helppohoitoista vihantaa. 

Siirsin äsken yhden maissiruukun etupihan laatoitukselle aika paahteiseen kohtaan tuomaan väriä. 

Maissit ovat kyllä sinnikkäitä kasveja ja kestävät kuumuttakin hyvin!

Oletko sinä kokeillut kasvattaa niitä?

Onneksi on vielä toisen kylvön maissit tuloillaan loppukesän iloksi, 

kun tuntuu kaikki kukat kukkivan etuajassa.

Vihreä on kaunista. 

Se on elämän ja kasvun, 

toivon ja uudistumisen väri. 

Perennapenkissä puolestaan on värikkäämpää iloa,

 sillä siellä on alkamassa pionien kukinta.  

Tänä päivänä on avautunut ensimmäiset nuput 

ja nuo pionin kukat ovat kylä niiin kauniita. 

Harmi, kun tummanpunainen kiinanpioni ei kestänyt viime talven ankaruutta. 

Täytynee hankkia uusi taimi sen tilalle. 

Minulla on mennyt  kuvissa näkyvien pioneiden juurilta  "nimilaput" hukkaan. 

Saisinko täältä tunnistusapua näille kaunottarille?

Tänään on ollut monella tapaa hyvä päivä. 

Aurinko on hellinyt ja houkutellut puuhastelemaan tuonne pihalle. 

Jossain vaiheessa vilautan ainakin vadelmakehikkoa, 

jonka Hän naputteli pihan perälle. 

Heinäkuun aurinkoisia ja lepposia hetkiä Sinulle.

Kaikki on niin kaunista juuri nyt! 

🍃 🩷 🍃

Kevään ensimmäinen kukkija

Niin pitkään olen katsellut kukkapenkkeihin ja pensaiden alusiin,

josko sieltä näkyisi jonkinlaista elämän merkkiä.

Muutamia narsissien piipoja,

parisenttisiä pieniä piikkejä on tullut nyt mullan läpi 

ja vuohenjuuri alkaa työntämään vihreitä lehtiään valoa kohti.

Marjapensaan juurella sen sijaan minua odotti iloinen yllätys;

erikoisen värinen krookus.

En ole koskaan sinne krookuksia istuttanut,

mutta vanha äitini meinasi, että liekö lintujen hyviä töitä.

Oli miten oli!

Tuo kaunis kukka on tämän kevään ensimmäinen väripisara pihassani

ja toinen kukkaislöytö leskenlehtien pienien aurinkojen jälkeen.

Arki on elämän parasta aikaa.

Arki on tänään juhlaa.

En kaipaa kultaa, en tähtien taikaa,

sanoja suuria tuhlaa.

Jokainen tuokio lahjaksi muuttuu

elämän päivässä, jossa,

annetaan anteeksi se mitä puuttuu, 

eletään sovinnossa.

Tuo Kaskisen runo sopii jotenkin tähän hetkeen,

tähän päivään, kevääseen.

Me kiirehdimme monesti asioiden edelle

ja kaikki kuitenkin tapahtuu lopulta 

parhaassa sekä oikeassa järjestyksessä ja aikataulussa.

Niin kuin tämä ihana krookuskin.

Se lopulta pääsi yllättämään minut! 

Jos ottaisimme elämän niin,

että se minkä on annettu

on annettu syystä

ehkä lahjaa olisivat nekin päivät

jotka eivät heti paljasta aarrettaan

jotka avautuvat vasta vähitellen

kiitollisen käsissä.

-Elina Salminen-

~~~~~~

Olen lueskellut viikonlopun aikana keväisiä ja  äiteihin liittyviä runoja ja ajatuksia.

Että jotkut osaavatkin sanoittaa ajatuksiaan niin kauniisti,

olennaisen kiteyttäen,

tunteella.

Äitienpäivän jälkeisissä ja kevään ilon tunnelmissa

tätä kirjoittelin.

Ihania toukokuisia päiviä Sinulle.

Joko sinun pihallasi näkyy kevään kukkijoita?