Ruusuja ja kirjeitä kuusikymppiselle

 

Toivoimme Hänelle onnittelukortin tekstin mukaisesti

iloisen onnellista,

lupsakkaan leppoisaa,

hymyävän herttaisaa,

rauhallisen rentouttavaa,

nauravan hyväntuulista synttäripäivää. 

Vaikka emme tällä kertaa voineetkaan järjestää isoja juhlia perheen ja ystävien kesken,

saimme kuitenkin yhdessä järkättyä juhlapäivään 

 pieniä yllätyksiä ja lämpimiä kohtaamisia,

 mieleenpainuvia asioita ja hetkiä. 

Omassa lahjassani jatkoin Luotolais -teemaa. 

Neuloin ennakkoon antamaani Hailuotolais -paitaan liittyen luotolaispipon.

Mieheni sanoo kaljunsa johtuvan siitä, että minä olen silitellyt tukan pois.

Nyt oli hyvä ottaa koppi ja tehdä lämmikettä tukattomalle. 😍

Neuloin pipon kuvan perusteella Nalle-langasta.

Loin aloitukseen sata silmää ja siitä se lähti.

 Piposta tuli paidalle hyvä pari ja se pääsi käyttöön heti.

Haastoin lapsemme kirjoittamaan isällensä kirjeen.

Kirjeitä "tippuikin" viikon aikana postilaatikkoon sekä uunin päälle juhla-aamua odottamaan.

Mieheni koki kirjeet erityisen mieluisana ja mieleenpainuvana lahjana.

Kirjeisiin oli kirjoitettu kuulema "punnittuja ajatuksia" 

ja se kuulosti minusta tosi ihanalta.

Niitä mietittyjä ajatuksia juuri toivoinkin

-kohtaamisia kirjoitettujen ajatusten tasolla ! 

💓

Kirjeisiinhän ruukataan vastata,

joten siinäpä Hänelle on puuhaa tuleviin päiviin.

Vastauspostia odotellessa tässä.  

Synttäripäivät ovat iloisia etappeja ja keitaita,

joissa yhdessä muistellaan menneitä ja katsellaan tulevaan.

Odottelemme toiveikkaina toukokuuta,

jonne olen varannut tilan yhteistä juhlahetkeä varten.

Toivottavasti sitten voimme iloita yhdessä ilman rajoitteita 

yhdessäolosta ja vanhenemisesta.

Nyt on maaliskuiset synttärijuhlat juhlittu täällä.

Matka pääsiäistä kohti on alkanut. 

Rauhallista pääsisäisviikkoa Sinulle! 

💛

Helmineulepeitto pienelle

Neuloin taas helmisilmukoita pienen villapeiton verran,

kun odotimme täällä mummulassakin lapsenlastamme, pientä tyttöä.

Hänen äitinsä oli sanoittanut odotustaan kauniisti;

Ehkä salaisuus on jo 

täällä

hengitämme sitä

kaikkialla tai vasta

jossain

tunnemme sen voimat

välähtävät valojuovat

pimeyksissä

tai jatkumona

tähdenlentona joka lensi

jo ennen

nyt silmissämme toivona

taivaan poikki

kaartuvana

-J.A-

Olen tehnyt näitä kulmasta aloitettavia neulepeittoja jo kolme ennemmin

Nalle-langan eri sävyissä.

Tällä kertaa vauvan äidin toiveena oli pellavan sävy.

Kävimme nuuskimassa sunnuntai-iltana vajaan kolmen päivän ikäisen vauvan tuoksua

 ja samalla viemässä peiton ja unipupun pienelle tytölle.

Joka kerta se on yhtä käsittämätöntä ja  mykistävää ottaa pieni vastasyntynyt syliin.

Siinä hetkessä mieli herkistyy ja pienen piirteet piirtyvät sydämen sopukoihin

kuin jäljet rannan hiekkaan. 

Ja ihana oli nähdä onnelliset vanhemmat sekä sisarukset,

jotka hoivailivat kauan odottamaansa pientä siskoa.

Lapset tuovat iloa.

<3

Sinun katsettasi 

en opi

näkemällä olen 

sen menettänyt

mutta valossasi olen

vähemmän sokeaksi tullut

-J.A-

<3~~~~<3~~~<3~~~<3

Syntymäpäivien ketju jatkuu.

Huomenna on mieheni synttärit.

Pieniä ylläreitä olen tässä valmistellut

ja ehkäpä niistä kertoilen toisen kerran.

Kaikkea hyvää Sinulle loppuviikkoon

ja iloa valostuneista päivistä! 

Diy betoniruukut ja kukkamultien vaihdon aika

Maaliskuu.

Kevät, uuden alku.

Viherkasvien multien vaihtaminen ja käsien upottaminen mehevään multaan

avaavat joka kerta oven kukkien kasvukauteen,

 kasvun vaalimiseen ja seuraamiseen.

Tällä kertaa oikaisin ja vaihdoin kukkiini vain pintamullat noin kymmenen sentin osalta.

Paitsi tuohon nuorimmaiseen viherkasviini,

anopinkieleen, vaihdoin kaikki mullat sekä ruukun, 

jonka valoin viime kesänä.

Samanlaisessa ruukussa on ollut yksi Anopinkieli vuoden päivät 

ja se on näyttänyt tykkäävän sekä ruukusta että takan nurkan lämmöstä.

Betonisia ruukkuja katsellessa herää väistämättä betoninvalukaipuu.

Mieleni tekisi tehdä etenkin näitä rouhean näköisiä kukkaruukkuja sisäkäyttöön.

Tekemällä itse saa sopivan kokoisen ja omannäköisen.

Palmuvehkani ruukku on auttamattoman pieni

ja sen ruukkua varten alankin katselemaan valumuotteja.

Riittävän isoa ja malliltaan kaunista.

Näissä puuhissa nousi mieleeni muistoja lapsuuden kodin kukkamultien vaihtopäivistä.

Äidillä oli ja on edelleenkin paljon viherkasveja.

Me lapset kannoimme kukat keittiöön

ja puhdistimme kukkalautaset.

Äiti irrotti kukat ruukuistaan, jakoi tarvittaessa juuripaakut,

käytti mullat sähköuunissa

ja muistaakseni lisäsi sitten vähän uutta multaa käsitellyn lisäksi.

Saviruukut pestiin ja öljyttiin.

Se oli aina oma kevättalven tunnelmallinen päivä, 

jossa oli kuumennetun mullan tuoksu

ja yhdessä touhuamisen meininki.

Elementtejä, jotka piirtyivät lähtemättömästi lapsen mieleen.

Tämän vuotisen mullanvaihdon aika on ollut myös maaliskuisten synttäreiden aikaa.

Juhla-ajatuksesta toiseen kulkemista

ja juhlijoiden muistamista sekä kohtaamista etänä ja livenä.

Keskiviikkona oli vanhimman lapsenlapsen 14 vuotis synttärit,

torstaina poikamme 30 vuotis synttärit ja siihen samaan päivään syntyi toisen pojan tyttövauva

ja eilen juhlimme pojanpojan yksivuotissynttäreitä.

Ja juhlat jatkuvat ensi viikolla! 

Aurinko kurkistelee ikkunoista,

piirtelee valon ja varjojen rytmiä huoneeseen,

luo lauantaiaamuun kevään tunnelmaa.

Elli Hentilän runon säkeitä mukaillen

Minussakin kohisee kevät.

Aukenevat silmut soittavat huomisen laulua.

Mummuunkin piirretty uusien, pienten varpaiden kuvat

kuin multaan

auringon valaisemaan.

Ihana on siirtyä talvisista ajatuksista kevääseen,

lähestyvään pääsiäiseenkin. 

💚

Kasvu ja elämän ihme ovat aina yhtä suuria aiheita ihmettelyyn ja kiitokseen.

 

Kaikella on aikansa

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. 

Aika on syntyä ja aika kuolla, 

aika on istuttaa ja aika repiä maasta, 

aika on purkaa ja aika rakentaa, 

aika itkeä ja aika nauraa, 

aika on valittaa ja aika tanssia, 

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, 

aika on syleillä ja aika olla erossa, 

aika etsiä ja aika kadottaa,

 aika on säilyttää ja aika viskata menemään, 

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, 

aika olla vaiti ja aika puhua...

Kaikella on aikansa

ja määrähetkensä tämän taivaan alla.

Niin painokkaita sanojen välejä;

aikansa kutakin. 

Näiden usein hautajaisissa luettavien sanojen ja ajatusten alla 

olen viipyillyt viime aikoina ja erityisesti tänään,

kun saattelimme kevyen lumisateen siivittämänä

 rakkaan ystäväni ja ihanan työkaverini viimeiselle matkalleen.

Hän valoi kulkiessaan ympärilleen iloa ja valoa 

positiivisella elämänasenteellaan ja tasapuolisuudellaan.

Hän sai työyhteisössä "kaikki kukat kukkimaan".

Hän näki jokaisen lahjat aivan erityisinä ja kannusti sekä tuki jokaista ainutlaatuisella tavallaan.

Savolaisuus, huumorin pilke silmäkulmassa ja monenlaiset tempaukset olivat hänen ominta omaansa.

Sairastaessaan Hän iloitsi jokaisesta aamusta ja illasta, jonka vielä sai

ja kuulumisia kysyttäessä kaikki tuntui olevan hyvin.

Hän luotti elämänsä käsikirjoitukseen ja sen tarkoitukseen.

💓

Me kukin saamme vaalia osaltamme sitä, mitä opimme häneltä yhteisellä matkallamme

ja jakaa sitä perintöä eteenpäin lasten sekä heidän perheittensä hyväksi.

Rakkaisiin muistoihini kuuluu tämä Maaria Leinosen runo,

jonka hän on minulle kirjoittanut kerralliseen onnittelukorttiini:

Kun kuljet

tässä kesässä

tässä maisemasssa,

vielä tässä maisemassa,

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen. 

Siinä on kaikki se, mikä oli hänelle tärkeää:

kauneus, hetkeen tarttuminen ja luottamus elämään. 

Aika on hetkeksi pysähtynyt muistojen äärelle.

Hän jätti ikävän ja kaipauksen,

suuren surun ja tyhjän paikan työyhteisöömme,

mutta  "hänen  teesinsä", läheisyys ja lämpö kulkevat  siellä mukanamme tuleviin päiviin.

Hän puhuttelee meitä

 inhimillisesti ajateltuna kesken jääneen elämänsä koko pituudella.

💓

Neuletakki alpakkalangasta

Neulominen on kivaa.

Ja vielä kivempaa on, kun on kenelle neuloo.

Kun syksyllä tein itselleni pitkän villatakin,

tytötkin esittivät toiveita neuleista.

Tämä toinen neuletakki on ollut jo kotvan aikaa valmiina. 

Viime viikolla sain tilaisuuden antaa sen henkilökohtaisesti tyttärelleni.

Itse olen käyttänyt omaa takkiani vamasti lähes päivittäin.

Tämä Kalastajan vaimon ohjeella neulomani alpakkainen neule on 

sopivan rento ja mutkaton lämmike.

Pikkuisen on harmittanut, että siihen on tullut paljon nukkaa.

Luin kuitenkin jostakin, 

että nukka villavaatteessa on kuin takku tukassa 

eli villavaatetta pitää hoitaa.

Ko.artikkelissa neuvottiin käyttämään villaharjaa

ja se onkin nyt ostoslistalla.

Ripustin takin omenapuuhun kuvausta varten.

Tuuli tuli mukaan ja heilutti sekä keinutti takkia villisti.

Ei mennyt suunnitellusti,

mutta näistä tuli aika kivoja, 

tuulen tuivertamia otoksia. 

Tällaista navakkaa tuulta on tänäänkin ja aurinko paistelee.

Minulla on talvilomaviikko aluillaan ja se tuntuu juuri nyt hyvälle.

Mitään erityisiä suunnitelmia emme ole lomalle tehneet.

Tämä "sulkutila" sitoo meidät aikalailla tänne kotikulmille.

Mutta, lomaa se on kotonakin oleminen.

👌

Maaliskuisten päivien iloa tämän viikon talvilomalaisille

ja kaikille Tau(v)onpaikassa piipahtaville.

 

Valo kaunistaa nuupahtaneenkin

Kun aamun hämärässä yön jälkeisillä silmillä katselin viikon vanhoja tulppaaneja,

näin siinä poisjoutavan kukkakimpun.

Iltapäivällä kun katselin tuota samaista, auringon säteiden valaisemaa kimppua,

näinkin siinä valon herättämää väriloistoa,

ammoilleen avautuneiden terälehtien kuivahtanutta kauneutta ja 

tulppaanin sisältä löytyviä yksityiskohtia.

Kevään aurinko teki tehtäväänsä.

Valo ikään kuin herätti kimpun värit  vielä kerran kukoistukseen.

Nuupahtaneilta näyttävistä, 

oletetusti kaikkensa antaneista tulppaaneista löytyi vielä kauneuden rippeitä;

iloa arkeeni.

 Toivon sinulle ja itselleni voimaa valosta ja lisääntyvästä auringon paisteesta.

Ja pienten kauniiden asioiden äärelle pysähtämistä.

<3