Helmikuiset h -kuvat

Helmikuun loppu häämöttää.

On hyvä hetki vastata Kristiinan haasteeseen ja 

julkaista h-kirjaimella alkavat helmikuiset kuvat.

Huonekasvit

Multapussit on jo hankittuina.

Helmikuinen puuha, 

multien vaihto viherkasveille vahvasti suunnitelmissa. 

Helmikuinen hetki ja hoksaus.

Hana.

Hanan varjo kehystää kaakelin kuvan.

Minä vaikutun näistä valon loihtimista silueteista.

Valo lisääntyy ja varjokuvat niiden myötä.

Tykkään tästä. 

Herkku ja hiukopala.

Pitkästä aikaa tein pannukakkurulla, jonka resepti löytyy täältä, klik.

Täyteläistä, maistuvaista.

Oletko maistanut?

Vahva suositus tälle suolaiselle.

Hanki ja hiihto.

Sallittaneen vielä bonuskuva mereltä kansallisen hiihtopäivän kunniaksi.

Kevääntuntua ilmassa!

~~~~~~

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tänään.

Mikä sinusta on parasta helmikuussa?

 

Vanhasta uutta, isosta pientä

Olin jemmannut haarasta repeytyneet merinovillahousut sillä ajatuksella,

että joskus ompelen niistä minille kalsarit.

Viime vierailulla pienen merinovillakalsarit unohtuivat tänne mummulaan

ja saatoin hyödyntää niitä nyt kaavoina.

Minulla ei ole tällä hetkellä mitään kaavoja ompeluun,

kun niitä pitäisi olla vauvakoosta kahteen metriin.

Nämä minun inspikset kun tulevat ja menevät,

niin tällainen summittainen vaatekaava toimii oikein hyvin kierrätysompeluksissani.

 "Vanhasta uutta ja isosta pienempää" -ompeleminen on huoletonta hommaa. 

Tykkään siitä siksi, että siinä ei tarvitse jännittää ainakaan värkin piloille menoa.

Elikä näiden kalsareiden lahkeet olivat vielä aivan ehtaa kangasta.

Leikkasin lahkeet sisäsaumoista auki ja lahkeensuun resorit irti

sekä irroitin kuminauhan.

Saksin pienen pojan mitoilla pienemmät kalsarit ja 

ompelin saumat saumurilla.

Oli kiva hyödyntää myös tuo kuminauha.

jonka kiinnitin ompelukoneella.

Iltapäivän hämärä toi omat haasteensa kuvan ottoon. 

Ryppyisetkin ovat, tummansiniset oikealta väriltään.

Näistä tuli söpöt!

Minille, reilun vuoden ikäselle poikaselle. 

Tytär käyttää paljon merinovillaisia vaatteita.

Valmiita housuja katsellessani tuli mieleen vanhan äitini sanonta, 

että "menee pojilla housuina".

Ajavat asiansa! 

Ovat lämpimät ja mukavan tuntuiset;

tulevat varmaankin arkikäytössä käytetyiksi. 

Tämä pieni ompelus toi hyvää mieltä itselle tähän torstaipäivään.

Arjen hyvä hetki,

jossa unohtui hetkeksi kiire, huolet ja työasiat.

Käsillä tekeminen on ihmeen voimauttavaa ja antoisaa! 

~~~~

Harrastatko sinä tällaista kierrätysompelua 

tai muuten vanhojen vaatteiden hyödyntämistä jollakin tapaa?

 

 

Jääprinsessan sukat ja arpajaisten voittaja

Tänä talvena on kyllä piisannut lunta ja jäätä.

Katsoin takapihalle ja tuumasin, että 

tokko meillä on koskaan ollut noin valtavia lumikinoksia

ja lisää näkyy satavan!  

Elämme nyt todellisessa lumen ja jään maassa, 

 valkeiden maisemien ja sinisten hetkien kauneudessa, 

villasukkien luvatussa maassa. 

Sain sukkatoiveen lapsenlapseltamme, 

tyttölöiseltä, joka kuulema tykkää nykyään sinisestä väristä. 

 

Toiveen äärellä tuli mieleeni sininen villalanka,

joka jäi tästä paidasta jemmaan.

¨¨¨¨

Näistä tuli tällaiset perussukat. 

Jatkoin jalkapöydän päälle resorineuletta,  

jonka myötä sukka istuu hyvin jalkaan. 

Kun lankaa jäi vielä pikkunökköset, 

lähdin kokeilemaan riittäisikö lanka "pylväspitsiin",

 jollaista näin kerran sukanvarsissa.

Olin aivan hämmentynyt;  

 sain kuin sainkin virkattu pari kierrosta pylväitä 

ja lankaa jäi jäljelle kymmenen senttiä.

Totaalinen #jämätjajemmatkäyttöön suoritus

ja mukava tvisti näihin perussukkiin.

Pylväspitsi:

2 pylvästä, 1 ketjusilmukka , 2 pylvästä resorin oikeinneulottujen silmukoiden päälle.

Näitä voi tehdä useamman päällekkäin.

Postitin nämä jääprinsessan sukat liikkuvaiselle pikku Ystävälleni,

taulujen maalaajalle ja ompeluksien tekijälle ystävänpäiväksi.

Sukkaset olivat kuulema ihanan väriset 

ja just oikean kokoiset. 

Ja tuoksuivat ihan mummulalle 

ja mummun tekemällä pullalle! 

Se oli kyllä niin kauniisti sanoitettu! 

💙

Arvoin eilen pienten Ystävänpäiväarpajaisten voittajan! 

Voitto osui kommentille 

Marimekko patalaput ilahduttaisivat minua ❤ 

Olet kyllä todella taitava käsistäsi.
T:Tiina

Onnea ja Iloa Sinulle, Tiina.

Laitatko yhteystietosi sähköpostiini! 

 

Ystävänpäivänä

Ystävänpäivä, 

Valentine’s day.

Tänään on taas oiva hetki muistaa ystävää eri tavoin,

vaikka tärkeää olisi toki sanoittaa ystävyys -ajatuksia 

sekä kiitollisuutta ystävyydestä pitkin vuotta.

Tämä kesäinen kuvamuisto sopii minusta 

hyvin tähän päivään,

Tein siitä tämänvuotisen tervehdyksen Ystävilleni. 

Ystävykset. 

Käsi kädessä,

katse samaan suuntaan,

toinen toistaan tukien eikä

eritahtisuuskaan tunnu hidastavan yheistä menoa. 

Siinä he ovat.

Toinen ’maassa’, toinen ilmassa. 

Yhteisestä hetkestä nauttien 

niin, että kaikki muu unohtuu.

Sitä on ystävyys

ja elo elämän lahjan, ystävän kanssa. 

💌

Elämä ei ole kuitenkaan läheskään aina 

kiiltokuvamaisen kaunista. 

Elämän karuus ja epäoikeudenmukaisuus 

on läsnä tänäänkin. 

Tähänkin päivään 

kuuluu myös kipua ystävän puutteesta, 

 yksinäisyydestä. 

Haastankin sinut tänään ja toisenakin päivänä

 muistamaan ja kohtaamaan häntä, 

kenen arvelet kokevan yksinäisyyttä ja unohtamista. 

Häntä, joka on jäänyt taka-alalle tässä elämän karusellissa. 

💌

Kiitos Sinulle tästä blogiystävyydestä ja 

rinnalla kulkemisesta.

Ystävänpäivän ajatus minusta niin kauniin, 

vanhan muistovärssyn myötä:

Ystävyys on tyyntä ja ihanaa,

yläpuolella maineen ja kunnian.

Ei palkitse kulta kiiltävä, 

tosi ystävän jaloa sydäntä! 

💌

 

Pienet ystävänpäiväarpajaiset

Otin kangaitten jämät sekä aikojen takaiset jemmat käyttöön 

ja pidin ompeluterapiaa itselleni. 

Tein niinkin tärkeitä ompeluksia kuin patalappuja. 

Ne ovat kulutustavaraa ja niille on varmaan jokaisessa kodissa käyttöä.

Toki jotkut käyttävät myös patakintaita,

mutta minä en ehdi puuhissani niitä käteen laittamaan. ;)

Kävin viikko sitten Eurokankaassa. 

Ostin sieltä tätä projektia varten 

patalappuihin ja patakintaisiin tarkoitettua 

lämmönkestävää vanulevyä.

Minulla oli mielessä tuleva ystävänpäivä. 

Ommellessani piipahdin ajatuksissani monen läheisen ja ystävän luona. 

Muutamalle patalapulle tiedänkin jo osoitteen,

mihin ne lähetän.

Kangaskassista löytyi tyttären lähes neljännesvuosisata sitten koulussa 

kuvioimat kangaspalaset. 

Olen jemmaillut niitä, josko joskus keksisin niille käyttöä.

Aika tavarat kaupihtee, sanotaan ja 

nyt nuo tilkut on tuotteistettu.

Patalaput lähtevät arvatenkin tyttären kotiin 

ja muistoksi kerrallisesta kurssista sekä äidin jemmailusta.

Siinä touhuillessani tulit mieleeni myös sinä, blogiystäväni.

Päätinkin laittaa  nuo valkeat ikealaisesta kankaasta ompelemani ja

tummat, Marimekkokankaiden jämistä tilkuttamani patalaput 

sekä tuunaamani Ikean pienet pyyhkeet 

voittovaihtoehdoiksi 

♥ Pieniin ystävänpäiväarpajaisiini ♥

Elikä 

-minkä sinä haluaisit noista kolmesta ,

jos onnenkantamoinen suosii sinua

arpoessani voittajan 18.2. klo 19.

Laita kommenttikenttään voittotoiveesi lisäksi myös joku tunniste.

Voit osallistua myös Facebookin Tau(v)onpaikka-tilillä. 

Päivitän voittajan tämän päivityksen loppuun! 

♥

Voitto osui kommentille 

Marimekko patalaput ilahduttaisivat minua ❤ 

Olet kyllä todella taitava käsistäsi.
T:Tiina

Onnea ja Iloa Sinulle, Tiina.

Laitatko yhteystietosi sähköpostiini! 

 

Kolme tammikuista kuvaa

Vastaan Kristiinan blogissaan esittämään  kuvahaasteeseen.

Olen toki pikkuisen myöhässä, 

kun tammikuu meni jo.

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Tässäpä minun tammikuiset t-kuvat!

Taitellut tähdet,  

jotka ripustin jouluksi.

Saavat vielä olla talvisina koristeina! 

Tammikuinen täytekakku, 

joka on aina lasten mieleen

-ja maistuu toki aikuisillekin.

Talvista tunnelmaa!

Pii pii pikkuinen lintu,

paleleeko jalkojasi?

Lapsenlapsen huovuttama punatulkku 

toivottaa tervetulotoivotuksen.

🩶

Tähän Kristiinan haasteeseen voi osallistua 

blogin lisäksi myös 

Instagramissa ja Facebookissa.

Kolme kivaa kuvaa kerran kuukaudessa kuukauden alkukirjaimen mukaan.

Tule mukaan ja ilahduta kuvillasi!

Huovutetut lapaset Lettlopp -lankojen jämistä

Sain tyttäreltä toivomuksen valkoisista lapasista, 

joihin on kirjottu kranssi. 

Toiveita on kiva pyrkiä toteuttamaan. 

Tein lapaset hiljaisuudessa

ja pääsin yllättämään hänet iloisesti. 

  

Minulla oli jemmassa islantilaisten neuleiden jämälankoja 

ja sainkin upotettua lapasiin lukuisia lankanökkösiä.

Nämä lapaset valmistuvat melko nopsaan.

Minulla oli nelosen puikot ja 

tein kumpaakin lapasta rinnakkain,

jotta etenkin  värillisissä lapasissa tuli tasaleveät raidat langan riittävyyden mukaan.

Laitoin lapasiin 36 silmukkaa.

Neuloin kolme kierrosta nurjaa ja 

sen jälkeen 30 sileää neuletta. 

Peukalon paikka: yksi silmukka, jonka jälkeen kuusi silmukkaa merkkilangalla. 

Peukalomerkin jälkeen 25-30 sileää neuletta sormien pituuden mukaan  ja sitten nauhakavennus. 

Peukaloon varattujen silmukoiden lisäksi 

nostin reunoilta pari silmukkaa.

Neuloin 13 kierrosta, 

jonka jälkeen kavennus kahdella puikolla, 

niiden alussa ja lopussa. 

Liitin langanpäät toisiinsa neulomalla niitä 

4-5 silmukan verran päällekkäin 

ja huovutus tuo oman lisänsä ja pitonsa liitoskohtaan. 

Pesin 40 asteessa muun pyykin seassa 

ja venyttelin muotoon.

Kirjonta ’seiska veikka’  -langalla.

Innostuin tyhjäämään lankapussia. 

Oli jotenkin puhdistava kokemus, 

kun sai taas niitä rahanarvoisia nökkösiä käyttöön ja lankalaatikkoa tyhjemmäksi.

🩶

Lapaset ja sukat ovat aina lämmin ajatus!  

Kirjaillut ja napilliset lapaset vein  

tyttöjen viikonlopun tuliaisiksi. 

He olivat yllätettyjä ja onnellisia.

Etenkin valkoisten lapasten saaja oli mielissään toteutetusta unelmasta! 🤍

Lupasin kirjoa jälkikäteen myös noihin toisiinkin lapasiin kuviot, jos haluavat. 

Toisiin tuli ’köynnöstilaus’ tuohon ranteen kohdalle langan vaihtuman kohdalle.

On hyvä varmistaa aina tuollaiset specialjutut 

ennenkuin tekee, 

että ovat sitten mieluisat ja tulevat käyttöön. 

Kun on niin monenlaisia makuja!

Lapaset jäävät tyttärilleni tämän viikonlopun muistoksi. 

Lämmittämään näppejä, 

kun pakkastakin taas tiedossa ja talvea vielä piisaa!

Juna halkoo talvista maisemaa 

kohti kotia ja uutta työviikkoa. 

Maiseman vaihdos ja seura teki hyvää. 

Mukavaa viikon alkua❣️

 

Tuokiokuvia

Tämän viikonlopun näkymä on puhutellut minua.

Olen katsellut korkealta ja kauas.

On ollut pysäyttävää katsoa samaa maisemaa ajatuksella ja kiireettömästi 

ja nähdä valon ja muuttuvien tekijöiden vaikutus siihen mitä näemme.

Maisema näyttää niin eriltä aamun hämärässä, 

auringon noustessa ja päivän valossa

sekä myöhään illalla. 

Voin vain aavistaa, miltä tämä näkymä näyttää keväällä, kesällä tai syksyllä.

Tämän samaisen elämän puitteiden, 

valojen ja varjojen vaikutuksen huomaa monta kertaa omassa mielessä ja elämässä. 

Viime päivinä huolenpilven tumma reuna on heittänyt taas varjoaan

 ja huoli läheisen terveydestä on väkisin kaventanut omia arjen näkymiä.

Tuntuu, että en näe kaunista niin kirkkaasti ja yksityiskohtaisesti kuin tavallisesti, 

 enkä ole jaksanut innostua kauniiden asioiden kuvaamisestakaan.

Ajatukset harhailevat toisaalla.

Me läheiset olemme osa toistemme kohtaloa. 

Sitä on läheisyys; ettei voi sanoutua irti toisen kohtalosta. 

Mikä vastuu!

Ja vaikka sanoutuisi irti,

 haavoittaa ja haavoittuu.

Eikä se sittenkään onnistu!

-Eeva Kilpi-

Elämä on myötäistä ja vastaista, 

iloa ja murhetta, 

toivoa ja toivottomuutta,

terveyttä ja sairautta,

vakautta ja yllätyksellisyyttä.

Elämä on suuri salaisuus, josta näemme vain yhden kuvan kerrallaan.

Valot ja varjot vaihtuvat hetkessäkin.

Varjot voivat venyä sietämättömän pitkiksikin,

mutta kaiken yllä lepää kuitenkin toivon valo.

Se kannattelee elämää. 

Rohkaisu, toivo ja lohtu.

Niitä elämässä tarvitsee.

 Ne ovat yhtä tärkeitä kuin klassiset 

usko, toivo ja rakkaus. 

~~~~~~

Hataria ja hajanaisia ajatuksia lomaselta,

joka tuntui tulleen tarpeeseen ja juuri oikeaan "saumaan".