20.12. Savusaunapäivä ja mökkitontun tarina

⭐️ 20.12. ⭐️

Tonttu vaan ei saanut unta.

Kattojen päällä oli kuitenkin vielä lunta.

Mökin tonttuvanhus varmaan ihmetteli 

lauantaista vesisadetta, joka ei oikein kuulu joulufiiliksiin 

sekä elämää, mikä pitkästä aikaa ilmaantui mökille 

joulusavusaunaillan tiimoilta.

Kun Tauvonpaikan Isäntä laittoi tulet kiukaan alle,

 tonttu kapusi kiireesti ulos.

Olin ommellut joulusaunaan,

 joulun tähtihetkeen,

 pitkän,140x60 senttisen pefletin,

jota kuvailimme yhdessä.

Löysin tuon pehmeän,  isoruutuisen vohvelikankaan Ompelijan Onni -liikkeestä.

Tässä leppoisassa lauantaissa oli tarjolla

joulunsatua, 

joulumusiikkia, kynttilätunnelmaa,

riisipuuroa kanelisokerin kera

sekä 

yhdessäoloa niiden kanssa, 

ketkä tällä kertaa pääsivät mukaan saunomaan.

⭐️⭐️

Illalla pakastui.

Paljussa katselimme tähtitaivasta

ja ihastelimme kuun valaisemaa tienoota.

Oli huikaisevan kaunista!

Ääneti kuu käy kulkuaan, 

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta,

tonttu ei vaan saa unta.

Tämänpäiväisistä tontun seikkailuista mökin pihapiirissä 

tuli  Tontun joulusaunapäivä -satu,

jota kerroin illalla lapsenlapsille kuvien kera.

⭐️⭐️⭐️

Tonttu-laulu sopii ihanasti tuohon illan tunnelmaan.

Laulun voit kuunnella ja katsoa täältä, klik. 

~~~~~~~

Minua on askarruttanuit mökin peruja olevan tontun ikä.

Kun  lauantai-iltana jaoin Instagramissa kuvan tontusta,

sain iloiseksi yllätyksekseni joulutervehdyksen kuvan kera

samanmoiselta tonttuystävältä

ja tiedon, että nämä ovat 1960- luvun alun tonttuja.

Tonttu on siis Tauvonpaikan emännän ja isännän ikäkaveri! 

 

Elokuun viimeisen päivän ilta mökillä

Omimme ns. venetsialaisillan itsellemme,

minulle ja hänelle,

vilkkaiden kesäviikkojen ja 

ohjelmallisten viikonloppujen jälkeen. 

Savusauna lämpeni 51. kerran

ja ensimmäistä kertaa taisimme olla kahdestaan savusaunomassa. :)

Saunan leppeät löylyt

ja paljun virkistävä vesi siivittivät ajatuksimme  

menneen kesän muisteluun ja muistoihin.

Paljussa katselimme pilvien kulkua taivaalla.

Kesäpäivät olivat pilvien tavoin moninaisia ja 

ne tuntuivat kiitäneen pilvien  tavoin

-turhan nopeasti.

23. mökkikesä oli erilainen kuin menneet kesät.

Elämä muuttaa muotoaan lasten varttuessa

ja meidän vanhetessa.

Menneenä kesänä meillä ei ollut suurempia projekteja.

Teimme  kesän lopulla paljun taakse heinäseinäaidanteen,

joka antaa näkösuojaa palussa oleville mökin suunnasta 

ja rajaa savusauna-aluetta pihan puolelta.

Käsittelimme  paljun harmaalla puuöljyllä; 

harmaa tuntui oikeammalta väriltä savusaunan tuntumaan kuin ruskea.

Kiireetön iltahetki.

Saunomista neljättä tuntia.

Ilmassa sekoitus kesän tuntua ja aavistus syksyä.

Mielessä haikeus 

-ja kiitollisuus menneestä kesästä.

Hetkessä pihapiiriin laskeutuva hämärä antoi oikeutuksen 

sytytetyille kynttilöille ja

kynttilätunnelmalle.

Pilvet olivat vaeltaneet aikansa

ja taivas selkeni.

Koivukujan päällä näkyi sininen tähtitaivas

ja yksi tähti näytti meistä kirkkaammalta kuin muut.

Siinä hetkessä koimme voimakkaasti sitä iloa,

mitä meidän neljä vuodenaikaa voivatkaan meille tarjota.

Elokuun viimeisen päivän tunnelmissa 

siirryimme syyskauteen,

mutta emme vielä mökkikautta kuitenkaan päätä.

Hämäränhyssyn iltoja on tulossa,

ihanaa ruskaa

ja tunnelmaa niiden myötä.

Ei syyskuu hassumpi kuukausi ole

-mökilläkään!

Pimenevien iltojen iloa!

Miltä sinusta tuntuu, kun kesä on ohi?

Savusaunan juhannus

Juhannuksen tunnelma alkaa kohota; 

käytiin töiden jälkeen tyttärien kanssa mökillä paljuilemassa

ja nauttimassa ihanan aurinkoisesta kesäpäivästä.

Siinä sivussa laittelin savusaunaa juhannuskuntoon.

Sellaista pientä sievää kohentelua 

-ei mitään suursiivoamisia entisaikojen juhannusvalmistelujen malliin.

Juhannusaatto on perinteisesti savusaunapäivä.

Kukkien ja koivunoksien lisäksi 

toin ensimmäistä pesällistä varten leppäpuita saunalle.

Niitä kyllä hupenee lopulta melkoinen kasa neljän ja puolen tunnin lämmityksen aikana.

Tunnin siintymisen jälkeen löylyjä riittääkin sitten pitkälle yöhön ja aamullekin.

Ja saunojiakin taitaa riittää! <3

Tänään sää oli ihanteellinen.

Aurinkoa ja pientä tuulenvirettä,

joka piti sääsket loitolla pihapiiristä.

Olisihan se ihana, jos juhannuksenakin olisi kaunis sää.

"Sateen sattuessa vietetään sateessa" totesi mieheni,

kun säätiedotusta katseltiin.

Niinpä! <3

Juhannus on juhannus,

satoi tai paistoi.

Kesän keskikohta,

yöttömän yön aika,

johon luonto, 

kesäiset kukat ja tuoksut,

valo, yhdessäolo ja kiireettömyys antavat mukavat puitteet.

Ihanaa juhannuksen odotusta! 

Sukua tapaamassa

"Uuhu-Huhuu. 

Ensimmäinen suvun tapaaminen takana...

Eikä ollut yhtään niin paha, kuin mitä moisista yleensä tarinaa kuulee.."

kirjoitti lauantaiseen suvun tapaamiseen osallistunut nuori mies. <3

Kokoontumispaikkana meillä oli ent. Oulun läänin Pyhäjärven rannalla oleva 

seurakunnan kesäpaikka, Korhosenniemi.

Sinne siirretyn vanhan talon, kota- ja kirkkorakennuksen sekä savusaunan suojissa 

vietimme päivän suvun kesken.

Puolilta päiviltä kello neljään lämmin syyssää helli meitä

ja sen jälkeen saimme virkistäytyä sääilmoituksen mukaan 5 mm:n sateessa,

 joka ei kuitenkaan meitä häirinnyt.

Kokoonnuimme  rennolla otteella niin tarjoilujen kuin vaatetuksenkin osalta.

Koolla oli mieheni sisarukset, heidän lapset, lastenlapset

melkolailla täysmääräisenä. 

Osallistumisprosentista saattoi päätellä 

nuoren alulle laittamalle kokoontumiselle olleen tilausta! <3

Vanhan talon tunnelma ja alkeellinen varustus

 -ei sähköä, ei vettä- 

oli jo sinänsä kokemus monelle lapselle ja nuorelle.

Puitteet antoivat hyvää peilauspintaa  oloista, 

joista isovanhemmat ovat lähteneet rakentamaan elämäänsä.

Puuhellalla kiehautin kahvit! <3

Entisaikainen rakentaminen on kyllä ollut omanlaista taidetta.
Päärakennuksessa oli paljon pieniä, kauniita yksityiskohtia
ja harmaantunut puu sinänsä on kaunista.

Kävimme myös kirkkomaalla.

Käyrätorvi ja trumpetti siivittivät komeasti laulutervehdyksemme hautapaaden äärellä.

Jätimme siellä <3 -lämpöisen tervehdyksen ja muistimme edesmenneitä kiitollisuudella.

Mummulla ja papalla olisi ollut paljon jaettavaa kanssamme.

Inhimillisesti katsoen liian varhain he joutuivat sairauden uuvuttamina lähtemään.

Nämä pienet lastenlapsemme,

suloiset serkukset

ovat niin aitoja kanssakulkijoita toisilleen.

Välittömiä, pyyteettömiä;

 yhdessäolon ilo loisti heidän olemuksestaan.

Täällä erilaisessa kirkkotilassa mieheni kertoi sukututkimuksesta, jota hän on tehnyt isänsä jälkeen, 

Oma menneisyys ja tausta kiinnostaa.

Ennen vanhaan perheiden menneisyydestä ja henkilökohtaisista asioista vaiettiin paljon.

Sota- ja evakkovuodet olivat tuoneet menneille ikäpolville inhimillistä tuskaa ja myös häpeääkin.
Jäljelle oli jäänyt paljon hiljaisia ihmisiä. <3

Monien vaiheitten kautta elämä on kuljettanut tämän suvun esivanhempia näille sijoille.
Suvun juurille pääseminen 

ja menneen ymmärtäminen avaavat näköaloja,

miksi moni asia on tänään näin.

Monia sattuvia sanontoja ja sutkauksia löytyikin eri perheistä,

jotka ovat siirtyneet sukupolvien ketjussa eteenpäin.
Ja samaa luonnetta,

samaa näköä.

samoja kiinnostuksen kohteita.
Yhdistäviä tekijöitä,
suvun juttuja. <3

Siellä missä on suomalaisia miehiä koolla,

siellä melko varmasti lämpenee myös sauna.

Tämä savusauna lämpesi lauantaina ja 

sen löylyissä kävi monenikäisiä suvun miehiä;

veljiä. setiä, enoja, vävyjä. serkkuja.

Naiset käyttivät sen ajan arvatenkin toisiinsa tutustellen,

 jutellen, 

hetken matkaa toisiinsa vahvasti liittyen.

Mielessäni kertautuivat Maila Jyringin "Ketjussa" -runon säkeet

Niin mummujen äitien tytärten ketju

sydänten sykkeellä toisiinsa liitetty,

vanha viisauden virta

nuoreen korvaan

ja kokemuksen lämmin valo

pimeään yllätykseen.

Sukutapaaminen

- kurkistus menneeseen.

Ja kädenojennus 

hajalla asuvien sukulaisten yhteiseen kohtaamiseen ja yhteydenpitoon

tulevina vuosinakin.

Liittymistä sukupolvien sydänten ketjuun! 

Kiitollisuutta siitä, että on läheisiä ihmisiä,

joiden kanssa voi tuntea yhteenkuuluvuutta.

Sitä se oli! <3

Pieni tyttövauva, poikamme tytär syntyi perjantaina. <3
Sitäkin iloa ja onnea suvun nuorimmaisesta saimme jakaa yhdessä!

~~~~~~~~~~~~~~

Sunnuntai-ilta.
Uuden viikon alku taas ja
Venetsialaisia kohden mennään!

Näkösuoja halkopinosta

Lupasin laittaa teille kuvia meidän halkopinosta,

jonka teimme savusaunan viereen näkösuojaksi.

Mieheni oli kylläkin alunperin ajatellut tehdä  tuolle sivulle  kaksiosaisen puuliiterin,
mutta ne puut jäivät tänä keväänä kaatamatta.
Ehkä joskus tartumme siihen tuumaan!  

Timpurini teki perustukset,

hyvän raamin pinolle ja 

puitteet katolle.

Kuskasimme ladosta lasten ja lapsenlapsen kanssa
kuusikymmen senttisiä leppäpuita.

Niistä pinosimme seinämän,
johon tuli ikkuna-aukko kukkasille ja pellolle avautuvalle näköalalle.





Juhannussaunan aikaan leppäpinoseinä teki jo tehtäväänsä;
sen suojassa kelpasi vilvoitella.

Välillä tuntui,että olemmeko piironkia tekemässä. 

Mieheni tekee nimittäin kaiken niin tarkasti ja pieteetillä. <3

Savusaunan teosta jääneestä tuppeensahatusta haapalaudasta

tuli ikkunapuitteet.

Katto on palahuovasta ja päätypuut on koteloitu! <3



Tässä seinä viimeisteltynä.
Olemme tyytyväisiä tulokseen
ja ennen kaikkea yhdessä tekeminen oli kivaa! <3

~~~~~~~~~~~~

Heinäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon mahtui
asuntovaunureissu,

serkkuleiri ja mökkiloma lapsuutemme maisemissa.

Pyykkivuoren selätyksen lomassa kirjoitin tämän.

Kodinhoitohuoneessakin näkyy tekemisen jälki,

kun aikansa pyörittää konetta ja taittelee pyykkejä. :)

On suloista olla kotona retkiolosuhteiden jälkeen.

Home sweet home! <3



Heinäkuun iloa
ja käykääpä osallistumassa arpajaisiin täällä,
klik

~~Kaisu~~

Leppämetässä

Tänään oli aamusta niin harmaata ja kosteaa.

Surkea ilma suorastaan.

Omalla mielen taivaallakin oli jonkinlaista pilvipeitettä 

menneen viikon uurastuksesta ja huonosti nukutusta yöstä.

Ajatus viikkosiivouksesta ja kodinhoitohuoneen remontin aiheuttama epäjärjestys haastoivat.

Siiihen saumaan tuli mieheni töistä ja ilmapiirin hoksattuaan haastoi minut leppäsavottaan.

Ja se oli päivän paras juttu. <3

 

Tämä on todellista lepikkoa. Leppiä rinta rinnan. Vanhaa ja nuorta puuta vieri vieressä. Täällä mieheni on käynyt tekemässä saunapuita pitkin talvea Tauvonpaikan savusaunaa varten. Tänään minä olin eka kertaa mukana "leppäämässä". <3 Monenlaisia harrastuksia ihmislapsilla on. Eikä tämä liene sieltä huonoimmasta päästä, kun tulee huvi ja hyöty samalla kertaa! :)

Jotenkin puiden oksat aivan kuin itkivät. Ne itkivät varmaan ilosta, että kevät on tulossa ja talven selkä taittunut. Oksat olivat niin kauniita vesipisaroiden kimallellessa tummilla, märillä oksilla.

Minä olen aina tykännyt näistä lepän kävyistä. Ne ovat niin hellyttävän pieniä ja täydellisiä. Ruskeat pienet kävyt lumen valkoa vasten.  Aina keväällä tulee kerättyä niitä maljakkoon ja kohta sieltä puskeekin jo voimakas vihreä lehti valoa kohti. Sillä lailla saa kotiakin  ihanaa kevään vihreyttä. uskoa ja toivoa kevään voittoon. <3

Siinä kaatui puu jos toinenkin. Mieheni kaatoi ja karsi runkoja ja minä kannoin niitä kasaan. Kyllä täytyy sanoa, että kyllä tämä homma kuntosalille  ja kahvakuulalle pärjäsi. Mukavaa koko kropan hommaa hyvässä seurassa.  <3 Siinä touhutessa yhtäkkiä havahduin,että aurinko oli raivannut tiensä pilvien keskeltä ja alkoi lämmittämään. Linnut livertelivät  ja ilmassa oli eittämättä kevään tuntu.

Harmauden sijaan löytyi ihanaa lepän oranssia ja metsurikin näytti olevan niin sävyissään kaadetun puun syiden kanssa.

Maahumalakin näytti kulkeutuneen tänne metsään ja työnsi jo auringon sulattamassa pälvessä uhmakkaasti lehtiä.

Leppien keskellä oli yksi koivu, joka  naapuripuiden kaaduttua jäi seisomaan yksin -ylväänä. Kurkottamaan kohti sinistä taivasta.

Tienoo kylpi  kevätauringon paisteessa ja oksat hohtivat punertuneina, Päivä oli saanut aivan ihanan käänteen ilman puolesta ja oma mielikin oli virkistynyt ruumiillisesta ponnistelusta ja luonnon puhuttelevasta kauneudesta. 

Muutama pikku oksa tuli kotiakin muistoksi tämän päivän hyvästä, yhteisestä hetkestä. 

Sen jälkeen kaikki näyttikin paljon seesteisemmältä ja  kirkkaammalta.

 Ja luulen,että unikin on ensi yönä hyvää ja syvää. <3

Ja otaksun myös, että tämä ei ollut viimeinen savotta.

Sen verran mukavia elämyksiä se tarjosi!

Oikein ihania viikonlopun hetkiä Sinulle !

Kaisu