Pullatonttuja ja pullakuusi

Tämä päivä lähti käyntiin puolen litran maidottomalla pullataikinalla,

josta leivoin pienelle yövieraallemme pullaherkkuja.

Leivoimme hänen kanssaan ensimmäistä kertaa täällä mummulassa.

Leipominen pienten kanssa on aina niin kotoista puuhaa, 

josta lapset nauttivat.

Ja pullataikina maistui tällekin pienelle!

Pikkutaikinasta tuli pellillinen tonttupullia.

Äitini ruukasi leipoa lapsuuteni jouluihin pullapoikia, joilla oli rusinasilmät ja -napit.

Jemmassani ei ollut tällä erää rusinoita,

joten päädyin leikkaamaan luumuista silmät näille solmutontuille.

Nämä ilmeikkäät tonttupullat ovat kivan kokoisia pieneenkin käteen.

Pikkupoikakin sai syödä nyt pullaa sydämensä kyllyydestä,

kun illalla ei ollut hänelle sopivaa pullaa tarjolla. <3

Lopputaikinasta pyörittelin pyöreitä palloja joulukuuseen,

josta murramme päiväkahville kahvileipää.

Leipomuksetkin alkavat olla kovin jouluisia.

Ja tänään oli kiva leipoa,

kun on herkkujen syöjiä tässä kaverina.

Tällainen pikainen Anteron-päivä päivitys.

Viikko on mennyt pahan noidan pauloissa eli noidannuolta taltutellessa.

Nyt tuntuu, että minä voitan tämän erän! 

~~~~~~~~

Suloista ensimmäisen adventtin tunnelmaa Sinulle

ja iloa joulun odotukseen! 

<3

Pikkujoulukuusen helmikoristeet

Marraskuisen iltapäivän hämärä.

Ulkona satelee lunta,

joka koristelee puut kauniiksi ja valaisee tienoota.

Lumi tuo aina niin jouluisen mielen

ja luontoon kauneimman joulukoristuksen.

Koristelin meidän pikkujoulukuusen

puuhelmikoristeilla.

Kuusi on yksinkertaisuudessaan kaunis

 ja jouluun kutsuva.

Juurineen otettuna kuusi ei ala niin herkästi varisemaan

ja siitä on iloa pitempään.

Jotain uutta, jotain vanhaa.

Siitä se joulu syntyy.

Virittelen pieniä jouluisia juttuja vähin erin kotiimme,

Tämän joulun alla minusta tuntuu,

että vähän on paljon.

En tee tänä vuonna(kaan) joulukalenteria tänne blogiin.

Päivittelen kuitenkin varmasti normaalitahtia useammin

 Tau(v)onpaikan joulukuulumisia,

joten tervetuloa piipahtamaan tänne joulukuussakin!

-Kaisu-

Arabialainen maustekakku

Arabialainen maustekakku,

perinteinen kuivakakku

ja nimenomaan kuorrutettu kuivakakku,

on ollut jo lapsuuden kodin perhejuhlissa kahvipöydän kaunistus 

ja se on kuulunut vahvasti myös joulunajan leivonnaisiin.

Olen vaalinut tätä kakkuperinnettä
ja monille lapsistanikin  tämä on se paras kuivakakku;
kuulema "ei liian kuiva" .

Olen leiponut tätä kakkua usein myös myyjäisiin,

sillä Arabialaisella maustekakuilla on kysyntää niin kevät- kuin joulumyyjäisissäkin

tiikerinkakkujen lisäksi.

Leivoin nytkin muutaman kakun joulumyyjäisiin

vuosia sitten maa- ja kotitalousnaisten juhlakurssilta saamallani luotto-ohjeella.

Kirjaan ohjeen nyt tänne talteen.

Kännykästä on nimittäin tullut selvästi kätevämpi ja käytetympi reseptikansio

kuin nuo paperiset versiot,

vaikka toki niissä hiirenkorvilla olevissa, 

rasvatahraisissa ohjevihkosissakin on oma tunnelmansa. <3

~~~~~~~~

Arabialainen maustekakku

200 g rasvaa

3,5 dl sokeria

3 munaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl soodaa

0,5 tl suolaa

0,5 tl muskottipähkinää

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1 dl mantelirouhetta

2 dl kermamaitoa

Rasva ja sokeri vaahdotetaan ja siihen lisätään munat yksitellen.

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan vuorotellen kermamaidon kanssa.

Annos riittää 1,8 litran vuokaan.
Kakku paistetaan voidellussa ja korppujauhotetussa vuokassa 

175 asteessa noin tunnin ajan.

Kuorrutus:

50 g voita
225 g tomusokeria
4 tl tummaa kaakaota
1 tl kanelia
4 tl kuumaa vahvaa kahvia

Ainekset sekoitetaan keskenään.

~~~~~~~~~~~~

Tällä kertaa kylläkin laitoin kuorrutuksen täältä löytyvällä kuorrutuksella + kaneli.

Ihana mausteinen tuoksu leijailee kodissa.

Taidanpa keittää nyt ahkeruuskupin itselleni ja leikata pikkusiivun tuota herkullista kakkua.

Sen jälkeen kiikutan kotikakun kiireesti pakkaseen,

että siitä jää iloa toiseenkin hetkeen.
Mikä kakku tai leivonnainen on muuten sinun joulukahvipöytäsi lemppari?

Ihanaa viikonloppua Sinulle! 

Kaisu


Pst.
Kuvat eivät ole kaksisia,
mutta nämä ovat näitä hämärähyssyssä otettuja pikakuvia
ja  minulla ei ole nyt aikaa eikä energiaa säätää niiden kanssa! ;)

Joulua kohti mennään

Viikonloppuna olimme lauantaipäivän verran mökillä.



Välillä aivan janoan tällaisia kiireettömiä, 

ennaltasuunnittelemattomia päiviä,

jolloin voi tehdä jotain omaa, mieluista puuhaa tai olla tekemättä mitään.
Oikeasti en kyllä osaa olla tekemättä,
sillä aina sitä jotakin pientä hippasemista ja kapistelemista mökilläkin löytyy
ja siitä tekemisestä tulee yleensä aina hyvä mieli.

Laittelin tupaan pienesti joulutunnelmaa.

Männynoksa sai koristeekseen vanhat joulupallot ja 

 pari joulutonttua löysi paikkansa lipaston päältä.

Otin myös puiset kynttilänjalat esille.

Ne ovat omassa eriparisuudessaan kauniita,

joskin kynttilän polttaminen niissä vaatii aina oman valppautensa.

Mökillä kaikki on vanhaa tai ainakin vanhan näköistä,
joulunakin.

Hämärtyvässä illassa keräsin

metsän reunasta puolukan- ja mustikanvarpuja sekä liekoa
ja pienten mäntyjen oksia.

Kynttilänvalossa,

joululaulujen siivittämänä

istuin tuvan lattialla
ja sidoin kranssia.
Ja nautin!

Tuli aivan joulupajalaisen olo
ja tonttumainen joulumieli.
Ja kranssista tuli mieluinen!

"Ihmiset, jotka ripustavat joulukoristeet aikaisin, ovat onnellisempia"

luki netissä.

Niinpä, ehkäpä onnellisia.
Tai  joulua innolla odottavia,
malttamattomia.

Tunnelmoivia.
Nautiskelevia.
Pikku hiljaa eteneviä.
Joulun ystäviä.

Parasta joulussa onkin juuri sen odotus,
vähitellen etenevät jouluvalmistelut ja pienet salaisuudet.

Juuri nyt on niiden kaikkien aika;
saa viritellä joulua ja olla onnellinen.
<3

Lumihiutalekranssi

Perjantai-illan tervehdys!

Kaamosvalojen kauneus ja merkitys korostuu marraskuisessa pimeässä illassa.

Lumi ja lumenvalko ovat sulaneet eilisen ja tämän päivän aikana pois.

Pimeys tuntuu ulkonakin taas pimeämmältä.

Olen laittanut jo muutaman valot sekä sisälle että ulos

piristämään pimeitä iltoja.

Se kun on sellaista kivaa joulua enteilevää puuhaa. 

Pari viikkoa sitten löysin Halpa-Hallista aivan ihanan lumihiutalekranssin.

Otin kuvan tuosta laatikosta niin näet kranssin värin ilman pimeyden ja ledien väritystä.

Minua ilahdutti se, että tämä kranssi on tehty puusta ja että se ei ole aiheeltaan niin jouluinen.

Tällainen talvikranssi on kiva ripustaa jo hyvissä ajoin ennen joulua ikkunaan 

ja sen voi antaa jäädä vielä  joulun jälkeenkin ikkunaan koristeeksi. 

Hinnan vaihtelu näyttää olevan tämänkin tuotteen kohdalla melkoinen.

Minä maksoin tästä 30 euroa, mutta jossakin nettikaupassa hinta näytti olevan jopa 50 e.

Olipa onni, että löysin tämän ihanuuden kotikaupungin kivijalkamyymälästä.

Marrakuu on valojen luvattua aikaa!

Pikkuhiljaa niiden myötä joulutunnelma rakentuu

ja jouluiset ajatukset hiipivät mieleen.

Tänään mietin blogin joulukalenteria, 

joka jäi viime joulun alla väliin.

Saisinko sen koottua, kävisikö luukun avaajia...

Ja joulukortteja ja mökin joulua,

joulujuttuja kaikkinensa.

Valoja,

 kynttilätunnelmaa 

ja pienten salaisuuksien miettimistä.

Heittäytymistä lapsenmieliseen joulunodotukseen! <3

On tämä ihanaa aikaa! 

Ruusuisia kirppislöytöjä

Vaaleanpunaruusuiset astiat sopivat ihanasti värinsä ja aiheensa puolesta mökille.

Siksipä niitä tulee aina katseltua kirppiskierroksella.

Piipahdin pitkästä aikaa kirppistelemässä

ja ostin kolme vanhaa Arabian kahvilautasta

sekä eurolla tämän kauniin aivan uudelta näyttävän pitsiliinan.

Olen liimannut tällaisten pienten lautasten taakse pikaliimalla pidikkeen

ja ripustanut näitä ruusuisia aarteita mökin ruusukammarin seinälle.

Olen keräillyt mökille ajan kanssa myös ruusukuviollista ruoka-ja kahviastiastoa, 

joka lienee 80 -luvulta.

Kummityttöni oli löytänyt viikonloppuna kirpputorilta kaksi uudenveroista sarjaan kuuluvaa kulhoa.

Ihana, kun nuo astiat nostivat hänelle mielikuvan, 

että joku näitä kerää ja jollakin tätä sarjaa on,

ja näin nämä astiat kulkeutuivat meille. <3

Tämä ruusuastiaston kerääminen on ollut kiva projekti, 

joka alkoi itseasiassa kastikeastiasta ja parista maitokannusta. 

Sain keväällä eräältä ystävälliseltä ihmiseltä kahvikuppeja ja asetteja

ja nyt näiden  kummitytön lahjoittamien kulhojen myötä astiasto täydentyi taas kivasti. 

Nyt on vielä etsinnässä ruokalautaset,

joita ei kyllä edes yksittäin ole näkynyt kirppiksillä 

eikä kukaan ole vastannut Facebook-kirppis ostoilmoitukseeni.

Voihan se olla, että ne on kaluttu loppuun ja  joudun  tyytymään valkoisiin lautasiin.

Vielä jatkan kuitenkin etsimistä ja huhuilua näiden perään!

Ruusuasettien kanssa käy arkena mukit, 

mutta vieraille on kiva kattaa oikeat kahvikupit. <3

Keräilyerinä kootuista astioista on kertynyt vähitellen mökille käyttöastiasto,

joka kuuluu mökin tunnelmaan.

Astioita käytetään ja niitä pestään kultauksista huolimatta tiskikoneessa.

Käytön lisäksi nämä ovat kauniita koristeenakin tuossa mökin puolikorkean kaapin päällä.

Se on hauska,

miten erilaisissa miljöissä on omanlaiset teemat ja esineet. 

Nämä on mökkijuttuja;

kotiin en näitä kuljeta.

Talvinen maisema

Luonto oli pukeutunut juhlapukuunsa viime viikonloppuna.

Kaikkialla oli niin kaunista, valkoista, puhdasta.

Lumi oli kuorruttanut lapsuuteni kotimaiseman ja muistojeni paikoilla oli lumihuntu yllään.

Äiti oli laittanut rakkaasti lyhdyn palamaan tiehaaraan tuikuttamaan valoa,
kuin majakaksi kotisatamaan.<3

Lähinaapuri on nykyään tyhjillään talvisaikaan,

mutta tutut rakennukset pilkistivät sieltä peltosarkojen päästä,

lumipuiden katveesta.

Oli aamuinen sininen hetki.

Täydellinen kauneus ja muistojen palo ympäröi minut.

Näillä pelloilla olen hiihdellyt ja kestohangilla juoksennellut.

Ajatukset suihkivat lapsuuden talvisiin puuhiin,

potkukelkkailuun, lumihankeen tehtyihin kotileikkeihin, 

karhunrinkiin, lumiukkoihin ja -akkoihin.

Kotipihan puut nuokkuivat lumen alla jo perjantaina saapuessamme.

Yöllä satoi lunta lumitöiksi asti ja 

uusi lumi houkutteli ulos katselemaan ja kuulostelemaan talvista luontoa.

Katselin Kotipuroa, kotiani ja kotipihaani eri kulmilta.

Kävin kävelemässä talvista raittia pitkin kirkolle päin.

Tämän tien reunat ovat tuttua tutumpia,

sillä tästä kuljin aikanaan hakemaan maitoa läheisestä maatalosta.

Muutaman kerran maitopääläri kaatui liukkaalla kelillä

ja joskus pelottikin, sillä silloin ei katuvaloja vielä ollut.

Tänä aamuna tiellä oli paljon lunta

ja jouduin oikein tarpomaan lumen seassa.

Ilokseni kuulin jossain vaiheessa tutun aura-auton äänen

ja näin miten lumi lensi aurasta kaarella kuin ennen vanhaan ojan penkalle

ja tienhaarassa piti tehdä lumityöt uudelleen.

Puustellinmäki.

Minun mäkeni.

Nyt aikuisen silmin katsottuna melko tasainen tienoo. ;)

Siitä laskin lapsena mäkeä suksilla, pulkalla. muovipussilla ja 

pahvilla.

Sieltä näkyi koti ja kodin valot. 

Siellä ne pilkoittivat viikonloppunakin kutsuvasti.

Kuura oli kaunistanut joka sopen,

kaikki pinnat.

Pyykkinarut olivat kuin paksut lumiköydet.

Lintulauta oli saanut lumimyssyn ja talipallon ympärille oli muovautunut lumilintu.

Olin kotona.

 Lapsuuden maisemissa,

joka oli tällä kertaa kuin talven ihmemaa.

Isänpäivän aatto,

isän ikävä,

mieheni tädin hautajaiset.

Maiseman yllä lepäsi yhtäaikaa kiitollisuus olleesta,

mutta myös kaipaus ja luopumisen kipu.

Ja päällimmäisenä ilo, että kotona on vielä äiti.

Että on paikka,  mihin voi palata.

<3

Vanha kaktus kukkii

Minä olen ollut innoissani ja iloissani täällä.

Vanha kaktus on alkanut kukkia.

Olen ihastellut noita kukintoja puolelta ja toiselta.

Miten pienistä kaunista yksityiskohdista se koostuukaan!

Ja tämä punaisen sävy on tosi kaunis.

On ollut mielenkiintoista seurata tämän roskalavalta pelastamani kaktuksen vaiheita

ja sitä sisäistä kasvunvoimaa, mikä kaktuksissa piilee.

’Kierrätyskaktus’ oli alussa tosi kuiva ja ränsistynyt, suorastaan ruma.

Vähitellen väri muuttui ruskeansävystä vihreään ja lehdet tanakoituivat. 

Kukinta on ihana palkkio sinänsä aika vaatimattoman kukan vaalimisesta.

Kannatti antaa kaktukselle aikaa, lämpöä ja huolenpitoa!

Kukista on kyllä paljon iloa  ja väriä. 

Olen vähitellen oppinut, että ei niitä auta kovin paljoa hoitaa.

Silloin tällöin vettä nakata, niin eivät ainakaan veden paljouteen kuole.

Kukkapöydällä on myös nuppuvaiheessa pari vuotta sitten saamani kaktus

jonka tarinan voit lukea täältä,  vaaleanpunainen kaktus 

Isänpäiväviikonloppua  kohti mennään.

Mottona on, että vähemmän aineellisia lahjoja,

enemmän hellyyttä, haleja ja herkkuja.

"Pienten" lahja, varvashieronta -lahjakortti on ollut  vuodesta toiseen yksi isän lempparilahja,

jonka iskä varmaan tänäkin vuonna  saa. <3

Isänpäivävalmistelujen ohella valmistaudumme täällä mieheni tädin hautajaisiin.

Elämän ilot ja surut kietoutuvat toistensa lomiin.

Kaiken yllä väräjää kiitollisuus toisistamme ja yhteisestä matkasta! <3