Kassiin valettu betoniruukku

Vihdoinkin olen hyödyntänyt betoniaskartelussani 

sen varmaan parikymmentä vuotta vanhan kesäkassini. 

Olin säästänyt sen

ja haaveillut joskus tekeväni siitä ruukun. 

Nyt ruukku on valmis! 

Heinäkuussa innostuin mökillä pitkästä pitkästä aikaa valuhommiin.

Yhtenä muottina oli tuo punottu kassi, 

jonka hihnat olin jo käyttänyt virkkaamaani kassiin. 

Sopivan mallinen ja -kokoinen sisusmuotti etsitytti aikansa itseään,

mutta löytyi lopulta miehen puojista. 

Täytin kanisterin vedellä ja painoin betonimassassa uitetun 

ja massalla osittain täytetyn kassin sisään. 

Tuossa vaiheessa aina jänskättää,

että tuleehan reunoista riittävän paksut ja tasaiset. 

Valu jäi tähän vaiheeseen useammaksi viikoksi

ja eilen illalla jatkoin hommaa. 

 Kanisteri oli junttautunut aika tiukasti kiinni. 

Vaihdoin sen sisään muuripadasta tulikuuman veden,

joka notkisti kanisterin kylkiä. 

Pienen painelun ja nitkuttelun jälkeen sisämuotti irtosi lopulta kivasti. 

Ruukun pinta oli vähän nuhruisen värinen luullakseni

 kassin värin ja muotin pintaan laitettavan ruokaöljyn johdosta. 

Päädyin suhauttamaan harmaan spraymaalin ruukun pintaan. 

Ystävän tuoma krysanteemi pääsi ensimmäisenä kukoistamaan 

tähän ruukkuun,

joka sai paikkansa "paraatipaikalta" kuistin seinustalta.

Tuntuu kivalle, 

että sain työstettyä tuon mielessäni pitkään muhineen ajatuksen 

ja että lopputulos on mieluinen. 

Kokeileminen ja omannäköisen työn tekeminen on kyllä innoittavaa! 

Betoni mahdollistaa monenlaiset jutut 

ja ympärillämme on paljon toimivia, omaperäisiä muottteja. 

Onko täällä muita betoniaskartelijoita "linjoilla"?

Minkälaiset työt sinua innoittavat? 

~~~~~

Arki alkaa pikkuhiljaa asettua aloilleen.

Eläkeläisen arki ja minun lyhyempi työviikko tuntuvat solahtavan mukavasti yhteen. 

Elämä on maullaan! 

Onnea on uudet elämäntilanteeta ja mahdollisuudet! 

Jospa sitä kerkeään vielä valuhommiin tälle syksyäkin! 

~~~~~

Elokuun viimeisen viikon kauneutta ja lämpöä Sinulle! 

 

Betoniaskartelua pitkästä aikaa

Kesäloma 

on ihmiselle annettu, 

että tarkkaan miettisi, 

mitä kaikkea pitää 

sen aikana tehdä 

ja jättäisi sen sitten 

tekemättä. 

-Roope Lipasti-

Jätin kesälomasuunnitelmat ja -aikataulutukset tekemättä 

ja hyvä niin. 

Aikatauluton ja "päivä kerrallaan"  kesäloma on antanut 

aikaa ja tilaa monille asioille, 

joista olen pitkään haaveillut. 

Olemme olleet paljon kotona ja mökillä 

ja tehneet sitä, 

mikä kummastakin on tuntunut minäkin päivänä parhaimmalta. 

Olen miettinyt paljon kesäloman ydintä ja merkitystä itselle. 

Sitä mikä on nyt minulle sekä meille parasta ja tärkeintä. 

Kotoa/mökiltä lähteminen jonnekin reissun päälle 

ei ole ollut nyt se juttu, 

vaan pysähtyminen, 

yhdessä oleminen ja 

omien mieluisten asioiden tekeminen sekä niistä voimaantuminen. 

~~~~~~

Monena kesänä olen tehnyt betonitöitä ja tykännyt siitä. 

Tuotokseni ovat olleet monenmoisia kokeiluja 

ja kantapään kautta opettelua sekä oivaltamista.  

Monet tekeleistäni on jäänyt ulkosisustukseen 

ja niistä on ollut pitkästi kestävää iloa. 

Tekemiäni töitä löytyy täältä blogista tunnisteella

 #betoniaskartelu.

~~~~~~

Nyt pitkästä aikaa oli taas näiden betonijuttujen aika 

ja ostin pari S30-pussia mökille. 

Kesällä tämä homma on mukavan rentoa ja huoletonta pihalla letkuveden äärellä.  

Oli kiva sekoitella vettä ja kuivabetonia 

sekä tehdä kokeilevalla otteella uudenlaisiakin valuja. 

Tein muun muassas pieniä sieniä, jotka valoin kissanruokakuppeihin.

 Jalan valoin vessapaperihylsyyn, 

joka tuntui toimivan oikein hyvänä muottina. 

Yleensä olen jättänyt työt betonipinnalle, 

mutta tällä kertaa maalasin sienet. 

Kumpi sinusta parempi;

ensimmäisen kuvan maalatut sienet vai nuo betoninväriset?

Tonttujen perhe kasvoi tänä kesänä tuolla oikeanpuoleisella hahmolla. 

Nämä tontut on valettu sukkiin. 

 Jalat, kaula ja nenä on erotettu kumilenkulla, 

jonka jälkeen sukan varsi on solmittu.  

Solmu jää toisesta sukasta tehdyn pipon alle. 

Vanhat kumisaappaat kierrättyivät näiden saappaiden muoteiksi. 

Otin  kumppareista tällä kertaa vuorikankaan pois 

ja se ehkä helpotti saappaiden repimistä pois valun päältä. 

Sitasin mökiltä löytyneen lasten vanhan vyön varsien ympärille. 

Sekin muisto menneistä kesistä 

-ja vöistäkin.

~~~~~~~~

Betoniruusuja olen tehnyt paljon.

Nytkin niitä syntyi silikonivuokassa massan lopusta. 

Olen painanut valuun rautalanganpätkän kiinnitystä varten. 

Tämä kuva on minun puojista, 

jossa on kerrattain heinäseipäistä ja vanhoista laudoista tehty istutuspöytä. 

Pöydälle on kerääntynyt betonitöitä ja monenlaisia aarteita 

sekä vanhoja esineitä, 

joita olen ajatellut käyttää mökillä tai jatkojalostaa. 

Tuolta pöydältä löytyi myös tämä hevosenkenkä,

joka sai paikkansa Tupperwaren astiassa valamaani ovistopparissa. 

Astian kuviot tulivat minusta kivasti esille valussa. 

Mietin, josko pyöritän narua stopparin alaosan ympäri,

mutta se jäi nyt vielä ajatuksen tasolle.

Ehkäpä sitten, kun uusi ovi on asennettu,

asia on ajankohtainen ja toteutan ajatuksen. 

Nämä jutut tein ensimmäisestä säkistä. 

Toisesta säkistä tekemäni valut jäivät kuivamaan 

ja mielenkiinnolla odotan,

tuliko niistä sellaisia kuin ajattelin ja yritin tehdä. 

Palaan niihin toisen kerran. 

Kesälomaterveiset sinulle! 

Toivotaan, että saadaan vielä lämpimiä päiviä 

ja aurinkoakin! 

Ja arpajaisiin ehtii vielä mukaan viikon ajan! 

 

Orvokkeja ja auringonkukkia

Orvokki, kevään airut.

Siitä joka vuosi lähtee uuden kevään ja kesän kukkamaailma.

Ja mitä ihania sävyjä puutarhalla olikaan. 

Tykästyin niin kovin tuohon vanhaan roosaan, 

aavistuksen violetinpunaiseen sävyyn,

joista tuli mieleen mökkimme väri. 

Siirsin ompelukonepöydän kesäajaksi paraatipaikalle kuistin viereen

ja istutin orvokit tuohon jo kovasti patinoituneeseen betoniastiaan. 

Näitä vanhoja betonitöitä katsellessa ja kokoon kerätessä 

tuli taas mieleeni, 

josko tänä kesänä olisi uusien valujen aika. 

Nämä kun ovat niin mukavia ulkosisustusesineitä, 

kestäviä ja omannäköisiä. 

Kuvassa väri ei pääse aivan oikeuksiin,

mutta sävy ei ole ihan tavanomainen 

ja harvemmin saatavilla. 

Tämä ei kuulema kestä niin hyvin pakkasta, 

mutta otin nyt riskin; 

takatalveahan on luvattu. 

Ruukutin yhden orvokin keittiön pöydälle, 

että saan ihastella siitä 

tummasilmä orvokkia

ja pientä kultasydäntä. 

Ostin myös yhden sinisen orvokin 

sinisilmäisen poikamme muistolle. 

Käsittämätöntä, 

että maanantain 20.4. tulee 40 vuotta hänen syntymäpäivästään.

Sunnuntaiaamusta, 

jona hänen vuoden ja neljän kuukauden mittainen elämä sai alkunsa. 

Antton kulkee mukanamme elämänmakuisten päivien muistona 

ja elämämme enkelinä. 

Hänen paikkansa oli viime lauantainakin tyhjä juhlissa, 

mutta äidin ja isän sydämessä hän on aina. 

Kun onnittelin eilen pientä synttärisankaria sanoilla 

"onnea ja enkeleitä Sinulle pieni", 

 ne sanat riipaisivat jotenkin syvältä. 

Herkistivät. 

Vuoden ikäiset tuovat  usein mieleeni kipeiden päivien muiston.

Nämä pienet, vikkeläjalkaiset tarvitsevat paljon siipien havinaa päiviinsä. 

Sain kuin sainkin tämän toisen 🌻 -villatakin valmiiksi pari tuntia ennen juhlia. 

Kun pienen sisar puki takin tyttölöisen päälle, 

päivänsankari otti muutamat ensiaskeleensa. 

 Tein muuten tässä takissa nuo valkoiset osuudet no 3 virkkuukoukulla 

ja keltaiset sekä ruskeat 3,5 vahvuudella koukulla.

Sain näin vähän pienemmän koon kuin tässä serkun takissa oli, klik. 

Viikonlopussa oli orvokkien ja auringonkukkien lisäksi 

myös marjakukkia kakun päällä.

  

~~~~~~~

Kukkaisajatuksia päivääsi! 

Polttokolvikokeiluja

 

Pyysin kauppareissulaisen tuomaan minulle jonkun halvan polttokolvin. 

Halusin kokeilla,  olisiko se ehkä minun juttu. 

Tämä kolvi olikin sitten sellainen karvalakkimalli, 

mutta jonkinlaista polttoa sain sillä  tehtyä ja jotakin näkyvääkin. 

Toki eihän nämä vedä vertoja netin hienoille polttotöille, 

mutta jostakin se on lähdettävä ja minä lähdin näistä. 

Siirsin nuo vanhat betonitontut kotikoivun juurelle, 

kun kuusen oksat olivat niin kovin painuneet mökkikylän päälle. 

Tontut ovat nyt muuttaneet ja niiden satu jatkuu valoisammassa paikassa, 

"ihmisten ilmoilla". 

Siinä touhuetessa syntyi oivallus kyltistä "meidän mökki".

Tuo viitta viisoo toki noiden tonttujen mökkiin, 

mutta kyllähän se osoittaa myös meidän isompien tonttujen mökillekin päin. 

Tämä meidän nuori kotikoivu kasvaa muuten vanhan koivun kannossa, 

johon istutimme sen kymmenen vuotta sitten. 

Koivu on kasvanut siinä uskomattoman hyvin, 

vaikka aluksi istutuspaikka vähän epäilytti. 

Koivun tarinasta olen kirjoittanut täällä, klik. 

Pyysin miestäni sahaamaan puuleikon tänään kaadetusta koivusta.  

Olin ajatellut tehdä pyörylään polttokolvilla mandala- kuvion, 

mutta kuinka ollakaan!

Leikko oli aavistuksen sydämen mallinen;

 muoto innoittikin minua sitten tällaiseen kokeiluun. 

Poltin kuviot ilman kummempia piirtämisiä ja suunnitteluja, 

sillä lailla kokeilevalla otteella uutta työkalua tunnustellen ja vuosilustoja mukaillen. 

Tällainen ovikoriste tästä sitten tuli vanhan pihasaunan oveen. 

Puojista löysin tuon elämää nähneen koukun. 

Siihenpä onkin kiva ripustaa jatkossa kranssit ja koristeet. 

En ole vielä varma, 

jatkanko kokeilujani vai jätänkö kolvin laatikkoon jemmaan. 

Ehkäpä erilaisia teriä voisi olla kiva kokeilla.

Onko sinulla vinkkiä tähän puuhaan tai mukavia kokemuksia?

Toivottelen ihanaa viikonlopun jatkoa

ja muistuttelen, että vielä ehtii osallistua arpajaisiin. 

 

Pääsiäisen iloa

Pääsiäistervehdykseni Sinulle blogini lukija! 

Pitkäperjantain aamu.

Aurinko paista pilvettömältä taivaalta.

Pääsiäinen on itselleni mieltä herkistävää aikaa ja 

 vahva viesti keväästä,

uudesta alusta.

Sisustin eilen kuistin seutua vanhoilla pääsiäiskoristeilla,

noilla kestävillä betoniaskarteluilla

ja pikkunarsisseilla,

kevään vertauskuvilla,

keltaisilla, pienillä auringoilla.

Mietin kevään kukkijoita.

Näitä narsisseja,

leskenlehtiä, voikukkia, 

esikoita, 

orvokkeja.

Ei liene sattumaa, että ne ovat keltaisia.

Pitkän talven jälkeen me tarvitsemnme niitä,

pieniä aurinkoja,

väriterapiaa, voimavärejä.

Pääsiäinen on keltainen kuin aurinko

ja keväinen narsissi,

vihreä kuin hentoinen rairuoho tai ohran terhakka oras,

valkea kuin pajunoksan pieni pehmeä kissa.

Pääsiäinen on odotettu lomanen ja tervetullut katkein arkeen.

Se on rauhaa ja lepoa,

pysähtymistä,

levollisuutta.

Pääsiäisen sanoma on vahva.

Mustasta maasta,

roudan sylistä,

nousee elämä.

Kevät voittaa talven

ja valo pimeyden.

Elämä kantaa,

Pääsiäisen rauhaa ja iloa toivottelen Sinulle ja itselleni!

 

Betoninen adventtikynttelikkö

Pieni varaslähtö jouluisiin postauksiin ihan perustellusti.

Nimittäin tuli mieleen, että jos joku innostuu valamaan 

betonisen adventtikynttelikön,

niin nyt on hyvä aika vinkata ja muistutella tästä.

Olen tehnyt näitä ennemminkin ja niistä löytyy vanha postaus täältä, klik.

Nyt tein erän, 

että saan antaa nuorten perheitteni joulunodotukseen.

Nämä rouheat kyntteliköt kun ovat heidän mieleen.

Nämä valoin S30 kuivabetonista, josta tein puuromaisen seoksen.

Kun seos oli ollut hetken muotissa,

painoin ruokaöljyssä kastellut kynttilän pätkät massaan

ja annoin valujen kuivaa.

Olen jemmannut kynttilänpätkiä ihan tähän tarkoitukseen,

sillä niillä on helpómpi tehdä tuo kynttilänpaikka kuin pitkillä kynttilöillä. 

 

Aiemmin olen käyttänyt kynttelikön muottina maitopurkkia,

mutta siinä kynttilät tulevat aika lähekkäin toisiaan.

Mieheni teki minulle puisen valumuotin,

johon tein nyt koe-erän.

Laitoin tuonne väliin pari maitopurkkiakin.

Purkki pitää muistaa tukea sivusta, 

ettei purkki pääse pullistelemaan betonin painosta.

Siinä on nyt kynttelikköjä ja kynttilöitä 

valmiina joulunodotukseen.

Ja niin pian se ensimmäinen kynttilä jo sytytetäänkin;

siihen on enää vajaa pari viikkoa.

Mietin tässä, kumman mallisen jättäisin itselleni?

Tosin siinä saattaa käydä niin kuin viimeksi,

että ei jää valittavaa.

Ja hyvä niin,

sillä näitä on kiva antaa lahjaksi

ja aina voi tehdä tarpeen mukaan lisää.

Värkki on halpaa ja tekeminen helppoa

ihan kotikeittiössäkin näin talvisaikaan.

Pitää vaan muistaa, ettei laita betonia viemäriin.

~~~~~~

Tällainen joulunavaus  täällä Tau(v)onpaikassa.

Hyvä, kun muistin ajoissa, että nämä olivat tuolla valusta purkamatta.

Josko joku innostuu tänä vuonna tai toisen adventin alla tästä,

sinänsä jo vanhasta ideasta.

Ajatus kulkee joulua kohti! 

 

Diy kolmijalkainen betonijakkara

Syksy on edennyt jo pitkälle

ja minä olen venytellyt siinä mukana päivästä päivään.

Tänään siihen venymiseen ja aikailuun tuli jonkinlainen roti,

kun töistä tultuani innostuin siivoamaan vähän perusteellisemmin alakertaa

ja sehän poikii monestikin kivoja sivujuonteita.

Siivousmoodin sivutuotteena saattaa tulla tehtyä näppärästi sellaisia asioita,

joita on viikkokaupalla aikonut ja yhä uudelleen aikonut.

Tänään kannoin viherkasvini suihkuun.

Vauhtiin päästyäni vaihdoin kerrattain tuunaamani kukkapöydän  tilalle 

 kesällä valamani betonijakkarat.

Minullahan on ollut aikaisemminkin tämäntapaiset jakkarat,

joissa oli seipäistä tehdyt jalat.

Nämä ovat nyt sirommat harjanvarsiversiot,

jotka ovat vielä käsittelemättä

-ja saattavat jäädäkin.

~~~~~~

Täältä ainakin löytyy yksi ohje tällaiseen jakkaraan, klik

Olen niin mielissäni näistä helppohoitoisista,

kesällä välillä oman onnensa nojassakin pärjäilleistä viherkasveista.

Minulla on edelleen palmuvehka, viirivehka, 

kaksi anopinkieltä,

amazonin lilja, pieni jukkapalmu, ylivuotinen saint paulia,

 kukkapenkistä viikolla löytynyt joulukaktus,

jossa näyttäisi olevan nuppuja 

sekä kultaköynnös ja uusimpana muratti.

Nämä ovat oikeita luottokasveja

ja nämä saavat riittää minulle tällä erää.

Kukkien lehdet näyttävät nyt niin kiiltäviltä ja virkistyneiltä.

Viherkasvit tuovat kotiin väriä ja mukavaa jatkumoa kesän vihreydelle

sekä puutarhan kukkien hoidolle.

Katse on kääntynyt kotiin! 🌿