Kirpputorilöytöjä

Kesälomatunnelmissa tässä.

On vapaus tehdä itselle mieluisia asioita ja yksi niistä on

 kirppistely ja kierrätyskeskuksessa piipahtaminen.

 "Kiekkarista" löysinkin nuo yläkuvassa näkyvät kolme kaunista liinaa pilkkahintaan.

Valkea, brodeerattu liina maksoi puolitoista euroa

ja vaalenpunainen "kääntöliina" ja pellavainen kukkaliina pari euroa kappale.

Minulla on noita brodeerattuja liinoja jo useampia,

mutta tästä liinasta ajattelin jo ostohetkellä ommella salusiinit mökin kamariin

ja illalla neliskanttinen liina saikin uuden muodon ja tehtävän.

Kangasta oli sen verran näftisti leveyteen, 

että kanttasin ulkoreunan kangasuikaleella.

Uutukaiset salusiinit pääsivät paistattelemaan kesäkuiseen ilta-aurinkoon.

Näillä mennään taas pitkään,

jo edellisten pienten verhojen seitsemän vuoden ikää katsoo.

Ne olin ommellut pienistä liinoista.

Verhon takaa näkyvät vedenvihreät pullot ovat mökin peruja

ja ne ovat olleet tuon ikkunan välissä kaikki nämä vuodet.

Vedenvihreät.

Kaunis sana ja niin herkkä väri.

Vesi, vanhin voitehista;

virtaava, hoitava ja virkistävä.

Vihreä,keväästä kesään voimistuva luonnon väri,

elämän väri.

Ehkäpä lasipullot kuuluvat juuri siksi tuohon paikkaan

ja sinne saivat jäädä nytkin.

Muistuttamaan elämän pienistä iloista, hailakoistakin: 

asioista, jotka laittavat liikkeelle, hoitavat ja voimauttavat.

Vaaleanpunaisen, pellavaisen liinan sävy mukailee kivasti mökkimme väriä

ja se saikin paikkansa mökin eteisestä,

vanhan ompelukoneen päältä.

Ruusu oli avannut juuri ensimmäiset kukinnot,

joista sain sävy sävyyn -kattauksen eteiseen.

Liinassa on toisella puolella vastavärit,

joka tekee liinasta monikäyttöisen.

Ja sitten tämä kolmas kaunokainen.

Pellavansävy ja kesäisten kukkasten sekä lehtien kuviot vetosivat minuun.

Liina löysi paikkansa kodin pyöreältä pöydältä

ja siitä tuli kauneutta arkeemme.

~~~~~~

Kierrätys on ihana asia ja kirppikset täynnä löytöjä.

Katselen siellä liinoja ja astioita sekä tuunattavia asioita.

Ostokriittisyyteni on aikaa myöten kasvanut,

kun oikeasti kaikkea on jo piisalle asti.

Käytkö sinä kirpputoreilla?

Mitkä tuotteet sinua kiinnostaa siellä?

 

Keskikesän kukkaisjuhla

On juhla ja juhannusaatto.

Luonto on vehreää ja vihreää.

Saimme eilen kaivattua ja odotettua vesisadetta ja 

tänään on tihuutellut lempeästi ja kevyesti.

Niin kevyesti, että tohdin lähteä pyörällä

viettämään keskikesän kukkaisjuhlaa mökille.

Tienposket olivat niin kauniina kukkaloistossaan.

Koiranputkien valkoiset harsot, kissankellojen siniset hameet ja 

ailakkien punaiset mekot sekä monet muut kauneudet siivittivät matkaani.

Pieni kastuminen ei harmittannut ollenkaan.

Pyöräillessäni suunnittelin kerääväni isot kimput senkin seitsemästä lajista

ja  tekeväni kukkaseppeleen,

mutta vielä en ole siihen asti ehtinyt.

Pikaisesti poimin syreenin oksia ja koiranputkia 

sekä suopursuja maljakkoon.

Sytytin kynttilöitä.

 Olen nauttinut tästä hetkestä;

 hiljaisuudesta, 

kukkien tuoksuista,

sateen ropinasta peltikattoa vasten

ja radion soittamasta kesäisestä musiikista.

Siitä, että on kesä ja loma.

~~~~

Hän aloitteli juuri lämmittämään savusaunaa ja paljua

niin kuin useampana juhannuksena on ollut tapana.

Ehkäpä joku jälkikasvustammekin piipahtaa illan päälle saunomaan tänne.

 Ota käpy pois kenkäst

kaar vesi pois saappaast

nost ämpär pois silmiltäs

jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone, ol valone, ol pulune.

Älä lait kät sirkkeli

älä purot kirvest kintuil

älä unhota kotti avamei

älä karota annetui syrämei

Vie roskapussi mennesäs.

Ihanaa juhannusta sulle!

-Heli Laaksonen-

"Niin kaunis on maa,

Niin korkea taivas.

Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas

Ja varjoisat veet,

Niin varjoisat veet."

💚

Keskikesän iloa ja valoa Sinulle

Tauvonpaikassa piipahtava!

 

Sohvanpäällinen roskalavalta

Sanotaan, että toisen roska on toisen aarre. 

Niin se oli tämän virkatun käsityönkin kohdalla.

Tyttäreni oli bongannut sen Facebookin roskalavalta

ja varannut minulle, kun tiesi minun tykkäävän

kalastajalangasta virkatuista käsitöistä.

Kun hain tämän 145x145 senttisen, 

verhona käytetyn virkkauksen,

hoksasin heti saavani siitä peitteen 

suojaamaan mökin vanhaa sohvaa

ja sen hiutunutta kangasta.

Vanha rouva kertoi verhon kulkeneen 

parikymmentä vuotta hänen mukanaan

ja sille ei ollut löytynyt paikkaa heidän uudessa kodissaan

Lupasin antaa sille pysyvän kodin mökiltä!

Virkkuu lepää nyt lapsuuden kodistani saamani,

useampaan kertaan verhoilun sohvan päällä

ja äitini kutomien räsymattojen läheisyydessä.

Siinä on suomalaisten naisten käsityötä ja kädentaitoa kasapäin ja ritirinnan. 

Ja minä iloitsen kierrätysajatuksesta

ja tarinoista esineiden takana.

 Mökin tuomi oli kuvanottohetkellä puhkeamaisillaan kukkaan ja nyt se on siellä valkoisenaan kuin morsiushuntu.

Aurinko paistaa ja hellii meitä nyt täysillä.

Ajelemme lapsenlapsen rippijuhliin 

sekä poikamme valmistujaisiin.

Tänään on taas ilon ja onnen 

sekä yhdessäolon päivä!

🤍🍃

Ihanat yllätysjuhlat

 Arkea, juhlaa, arjen juhlaa.

Nuo blogini tunnussanat kävivät eilen kyllä toteen.

Nimittäin arki muuttui mökillä puolen päivän aikaan juhlaksi

ja arkiset mökkivaatteet juhlavaatteiksi.

Kirjoitan eilisestä vielä muistiin ja muistoksi tännekin,

vaikka jo onnessani kerkesin aamulla

jakaa tuntojani tuolla toisissa foorumeissa.

~~~~~~

Olimme viettämässä perusviikonloppua mökillä.

Aamulla oli tienhoitokunnan tienreunustalkoot.

Vanhin poikamme oli tullut illalla parin lapsensa kanssa mökille ja 

siistimme porukalla pajut mökille johtavalta koivukujalta pois.

Ruokailun jälkeen esikoisemme

halusi lähteä käymään takametsässä katsomassa,

miltä hänen vanha majansa näyttää 

ja miten metsä on hakkuun jälkeen lähtenyt kasvamaan.

Kun palailimme mökin pihapiiriä kohden,

sieltä kuului voimakasta laulua.

Suureksi ilokseni ja yllätyksekseni

 yksi rakkaistani toisensa jälkeen 

tuli eteeni rakennuksen takaa.

Olin hämilläni ja liikuttunut.

Minä en ollut osannu aavistaa mitään tällaista.

Siinä oli lapseni

puolisoineen ja tyttöystävineen

sekä lastenlapset.

Olivat ajelleet matkojen takaa,

yöpyneet kotonamme

ja nyt olivat siinä minun edessäni

laulamassa ja onnittelemassa.

"Onnenkyyhky lentää,

kaukomailta entää,

onnenkirjettä kuljettaa 

kelle kirjeen antaa.

Kuka tänä päivänä onnen saa?

Äiti tänä päivänä onnen saa!"

Tuota laulua olemme lasten kanssa aikoinaan harjoitelleet

 lukuisia kertoja erilaisiin juhliin.

Nyt oli minun vuoroni kuulla laulu omalle kohdalleni

ja miten komeasti se laulu kajahtikaan sinitaivaan alla.

Pihaan saapuessani ymmärsin

metsäkierroksen kuuluneen päivän käsikirjoitukseen.

Pihalle oli katettu poissaollessamme juhlakahvit.

Kaksi kesäistä kuppikakkua koristi pöytää.

Juhlijoilla oli mukanaan makeat ja suolaiset.

Pyttipannua valmistui kilokaupalla iltaruoan aikaan isossa muurikassa.

Ja illalla oli vielä suomalaiseen mökkikulttuuriin kuuluvat 

makkarat ja salaatteja.

Kaupan kassalla joku ulkopuolinen oli kuulema sanonut,

että meinaatteko koko kylän syöttää.

"Ei kun vaan meidän perheen!" olivat vastanneet.

Tantereen tömistessä ja iloisten äänien kiiriessä ilmoille 

nousi taas vahvasti mieleen lastemme lapsuuden kesät ja kesätunnelmat.

Lastenlapset löysivät heti tekemisensä ja 

elivät menneiden kesien serkkuleiritunnelmissa.

Tuntui, että heidän leikkinsä jatkuivat siitä, mihin viimeksi olivat jääneet.

"Jo isoiksi varttuneet" poikamme ja vävyt innostuivat 

pallopaikkasille ja osa löi pesäpalloa pellolla.

Aika menetti merkityksen

ja leikkimielisyys sai vallan.

Kiitollisena katsoin tuota kaikkea,

vilpitöntä iloa ja huumorin pilkettä silmäkulmissa.

Se on kyllä  lahjaa,

että lähes viisikymmentä ihmistä on koolla 

ja kaikki tuntuvat löytävän paikkansa siinä.

Illan päälle lämpeni sauna ja palju.

Se kruunasi pientenkin mökkipäivän.

Onneksi mummun kaappien kätköistä löytyi varauimapukuja 

ja pikkupojan kaipaamia "vesihousuja".

Päivä oli myös leikkisällä tavalla historiallinen.

Tauvonniemellä ikänsä asunut henkilö

pyöräili illan päätteeksi pihapiiriimme ilmoittamaan,

että minulle, miehelleni ja lapsillemme on myönnetty

arvonimi "tauvolainen" eli olemme nyt oikeita "tauvolaisia".

Se titteli ei kuulema helpolla irtoa

ja sen eteen pitää täyttää tietyt kriteerit.

Ehkäpä 27 vuotta mökkiläisenä näillä rannoilla on riittävä aika

 ja ehkäpä perinteiden vaaliminen myöskin on yksi meriitti.

Toukokuisen syntymäpäiväni aikaan

ajattelin jättää juhlimisen väliin

ja kutsua poppooni heinäkuulla mökille.

He ehtivät ensin.

Kesäkuisen lauantain yllätyksellinen tunnelma

piirtyi kyllä syvälle sydämeeni ja muistoihini.

Onnellinen päivä kaikkinensa.

Yhdessäoloa, lämpöä ja rakkautta.

Niillä jaksaa pitkälle.

 "Kun yllätettiin äiti/mummu" -päivästä riittää muistelemista vielä moneksi kertaa!