Maaliskuiset m-kuvat

Maaliskuun viimeinen päivä

ja maaliskuiset kuvat,

jotka alkavat m-kirjaimella.

Kun lähdin vuoden alussa haasteeseen mukaan,

en osaa näköjään jättää hommaa kesken.

Niin tyypillistä minua! 

Tämä haaste on yhdenlaista ympäristön tarkkailua ja sanojen makustelua.

Tykkään, että nämä kuvat oikeasti ovat ko. kuukauteen kuuluvia

ja merkityksellisiä siltä osin. 

Musta multa.

Minulta jäi tänä vuonna viime tinkaan rairuohon kylvö,

mutta  se kerkesi itää ja kasvaa kuitenkin. 

Muna,

kaunis  vaaleanpunainen heräteostos.

Omistettu  maaliskuiselle romanttiselle muistolle.

Me.

Pääsiäislauantaina 41 vuotta sitten oli meidän hääpäivämme.

~~~~~~~

Tällaiset kolme m-ajatusta tältä kuulta! 

Palataan h -sanoihin kuukauden päästä

ja sitä ennen muihin postauksiin! 

Mukava, kun pysyt kuulolla! 

💛

 

Pääsiäisen iloa

Juhlat seuraavat toisiaan tutusti ja turvallisesti,  

ennakoitavasti.

Kuitenkin tuntuu, että aika kuluu kuin siivillä:

vastahan oli joulu ja laskiainen

ja nyt käymme juhlimaan jo pääsiäistä.

Tänään alkoi pääsiäisen pidennetty viikonloppu

ja sen jälkeen minulla on vielä lomaviikko. 

Lomapäivät tuntuvat olevan juuri nyt oikeassa saumassa 

-tulevat tarpeeseen.

Aurinko on tuonut tähän päivään oman keväisen tervehdyksensä  

ja ulkona on tuntunut melkeinpä lämpimältä. 

Ilmassa on lupaavaa keväistä virettä.

Kieputin Urna-maljan sisään kotikoivun riippuvia oksia

ja 41 vuotta sitten häälahjamme koristeena ollut tipupariskunta sai siitä pesäpaikan.

Löysin kaapista Urnan sisään juuri ja juuri sopivan maljakon.

Totesin touhutessani, että siihenhän on 

 näppärämpi vaihtaa välillä puhdas vesikin ja pitää näin tuo iso maljakko puhtaana.

Pääsiäinen.

Kevään juhla.

Valoa ja iloa.

Kevään ihmettä olemme saaneet jo kokea rairuohon itämisen äärellä. 

Sään lämmetessä mustasta maasta, roudan keskeltä nousee pikkuhiljaa taas uutta elämää. 

Elämä voittaa.

Odottavina sekä toiveikkaina katsomme tuleviin kuukausiin ja päiviin.

Ihana lämpö ja kauneus on edessäpäin.

Sydämessä läikähtää ja suu kääntyy väkisinkin hymyyn!

Pääsiäiseeni kuuluu menneiltä pääsiäisiltä kertyneitä koristeita. 

Kaikki koristeet eivät välttämättä ole trendikkäitä,

mutta moniin niihin liittyy joku lämmin ja rakas muisto.

Laitoin pienet posliiniset tiput tällä kertaa takan reunalle.

Äitini on tuonut niitä aikanaan vanhimmille lapsillemme 

ja nuorimmille olen löytänyt vastaavat kirppiksiltä.

Ne ovat osa meidän pääsiäistä.

Muisto mummulta sekä mummusta. 

Viikonloppuna kotia tulevat voivat  nostaa oman tipunsa kotiväen seuraan.

Saapa nähdä kuinka monta tipua uunin päälle nouseekaan tänä pääsiäisenä 

 äitin, isän ja "kotipojan" seuraan !

Veikkaan tässä vaiheessa, että yhdeksän,

sillä pääsiäiseen kuuluu vahvasti hiljentymisen lisäksi myös yhdessäolo. <3

Yhdessäoloon liittyy nyt voimakas ilo ja kiitollisuus siitä,

että yksi rakkaistani voi kuulumisien mukaan tällä hetkellä paremmin 

ja pääsee käymään luonamme tulevana viikonloppuna. 

Viime viikon toimenpiteestä on tämän hetkisen olon mukaan ollut apua. 

Toipumista ja paranemistahan me olemmekin toivoneet ja rukoilleet hänelle jo lähes vuoden! 

Tämän postauksen myötä toivottelen 

pääsiäisen iloa ja valoa sekä rauhaa 

Sinulle ja läheisillesi!

💛

 

Röysyjä ihmettelemässa

Meri tarjoaa huikeita elämyksiä myös talvella. 

Jäällä, aavalla ulapalla on tilan tuntua, 

kauneutta sekä liikkumisen vapaus. 

Tänään kävelin ystäväni kanssa katsomaan 

 röysyjä eli jääröykkiöitä. 

Tällä hetkellä jäällä ei ole lunta juuri ollenkaan. 

Totesimme useampaan kertaan, että nastakengät, 

joilla olimme liikkeellä,

 ovat kyllä oiva keksintö. 

Niillä pystyy kävelemään rennosti ja reippaasti ja ennen kaikkea turvallisesti.

Jäänpalaset olivat kasautuneet 

Kalla-nimisen saaren taakse. 

Tällaisia jääkasaumia kuuluu olevan vuosittain, 

mutta minä näin tämän luonnon voimannäytteen ensimmäistä kertaa. 

Aurinko alkoi paistamaan juuri. 

kun pääsimme etappiimme viiden kilometrin päähän röysyille. 

Näky oli vaikuttava

 ja jääpalasten koko mykistävä.

Valossa vedenvihreältä näyttävät jäälohkareet 

olivat kyllä elämys! 

Paluumatkalla poikkesimme Tasku -nimisessä saaressa, 

jossa on tämä upea pooki. 

Saari on suosittu retkeilykohde ympäri vuoden. 

Ilmassa oli aavistus keväästä. 

Saaressa näkyi paikka paikoin jo paljasta maata ja 

rannoilla oli vesilämpäreitä.

 

T

Tästä talvisesta "kukasta" tuli mieleeni runon sanat;

Talventörröttäjä,

kesällä kedon kaunistus,

talvella hangen yksinäinen.

~~~~~~~~

Olipa ihana,  erilainen lenkkipäivä ja 

mieleenpainuvia elämyksiä. 

 On hyvä mieli ja kehossa terve väsymys. 

Poskilla kihelmöi maaliskuisen auringon paiste ja 

keväinen tuuli.

~~~~~~

Vielä ehtii röysyjä ihastelemaan ja hämmästelemään,

jos satut liikkumaan näillä main. 

               

 

Huovutetut pääsiäismunat

 Lauantaiaamuna mietin, että mitähän kivaa sitä tekisi ja 

kuinka ollakaan 

-miniä laittoi kuvan kivoista huovutuksistaan,

kuin tilauksesta. 

Innoitus tarttui ihanasti reilun sadan kilometrin päästä 

ja sitä myöten olikin minun päivän ohjelmani selvä.

Hain vuosia, liekö jo vuosikymmenen sitten viimeksi käytössä olleet 

huovutusvillat ja -neulat esille.

Ilokseni paikallisesta S-marketista löytyi 5x7 senttisiä styroxmunia ja

askartelukaupasta vielä 4x6 senttisiä. 

Pienemmistä aihioista tuli minusta lopulta sievempiä

 ja ripustamiseen sopivampia koristeita.

Illalla seuraani liittyi eskarilainen, 

joka innostui puuhasta ja huovutti kolme isoa pääsiäismunaa.

Yllätyin, miten hyvin homma käytti häneltäkin. 

Neula ei pistänyt sormiin eikä se katkennut. 

Pyöräytimme kokeeksi pilkullisen ja vihreän tähtimunan 

neulahuovutuksen lisäksi 40 asteisessa pyykissä 

yhdenkoon sukkahousun varteen kiepautettuna. 

Neulahuovutetussa ja koneella lisähuovutetuissa lopputuloksissa on oma viehätyksensä,

mutta ehkä käsityön jälki mukavin

 vai mitä sinä tuumaat?

Meillä oli käytössämme kolmen huovutusneulan lajitelma.

Karhealla kiinnitetään styroxmunan pinnalle ohuelti levitetty huovutusvilla, 

joka viimeistellään mediumilla ja ohuella neulalla. 

Pisto tehdään pystysuoraan "tikuttaen" ettei neula väänny ja katkea.

Pääsiäinen,

kevään ihania valon ja ilon juhla on jo kahden viikon päästä.

Olen laitellut perinteisiä koristeita jo esille.

Pääsiäisenä tulee sama tunne kuin jouluna;

on mukavampi nautiskella etukäteen 

ja kerätä koristeet sitten juhlan jälkeen pikemmin pois.

Sen verran "tuli takkiin" pääsiäisen ennakoinnissa,

että tete-narsissi näytti paleltuneen ulkolyhdyssä.

Oli yritys hyvä kymmenen,

mutta pakkasyö yllätti. 

Pääsiäismunien huovuttaminen oli kyllä mukavaa hommaa.

Ehkä niitä on jo omiksi tarpeiksi, 

mutta huomenna tytär haluaa tehdä näitä niin saatanhan siinä vielä itsekin innostua! ;)

Otan huovutusvermeet mukaan äiti ja siskot-viikonloppuun, 

jos joku sattuu siellä innostumaan asiasta. 

Oletko sinä huovuttanut näitä tai innostuitko ehkä nyt tästä puuhasta? 

Valoa ja iloa pääsiäisen odotuksen päiviin!  

 

Keväisiä puuhia keittiössä

Keväiset päivät ja kaupan hyllyn siemenpussit innoittivat aloittelemaan jo keväisiä puuhia eli 

versojen kasvattelua pienimuotoisesti 

keittiön ikkunan edessä.

Olen ennemmin kokeillut vain herneenversoja.

Nyt kylvin myös sinapinsiemeniä sekä vihanneskrassia.

Joka kerta tuntuu olevan yhtä suuri ihmetyksen aihe se,

miten pienistä siemenistä nousee niin äkkiä vihreyttä mullan läpi.

Terhakoita sirkkalehtiä, joita pian voi alkaa leikkomaan salaattiin ja leivän päälle.

Kasvun ihme puhuttelee ja pysäyttää kevään voiman äärelle.

Tein nämä kylvöt viime torstaina kostutettuun multaan.

Laitoin siemenien päälle kuvan oton  jälkeen multaa ja 

sujautin purkit muovipussien sisään. 

Tiistain eli viiden päivän jälkeinen kasvutilanne näkyy alemmassa kuvassa. 

Hämmästyttävän hyötyisiä siemeniä ja nämä kyllä palkitsevat malttamattomankin viljelijän. 

Herne ei ollut tässä erässä niin nopeana kuin yleensä,

mutta sekin nousee jo hyvää vauhtia.

Pienet keväiset viherkipot ovat kauniita ihan tällaisenaan

ja sopivat mukavasti keväisiin kattauksiin.

Pöytäviljelyksiä on näppärä uusia, 

jos sattuu  unohtumaan kastelu tai tulee joku muu  kämmäys viljelyksen hoidossa. 

Sinapinsiemenet nappasin muuten maustehyllystä

ja siemenpussihyllyköstä löytyy vaihtoehtoja valita asti.

Parasta tässä puuhastelussa on kasvun ihme ja herkkä, keväinen vihreä.

Tästä kaikesta tulee niin mukava kevätfiilis! 

Siemeniä on kiva laittaa myös lasten kanssa multaan 

ja seurata heidän kanssaan siementen itämistä ja versojen kasvua.

Joskus olen saanut äitienpäivälahjaksi herneenversopurkin.

Viherpurkin voisi antaa näin keväällä Ystävällekin yllätykseksi 

tai nimpparitervehdykseksi tai tuliaiseksi.

Oletko sinä jo kylvänyt syötäviä versoja kasvamaan?

Mitä suosittelet kokeilemaan?

Jaksatko innostua kukkien taimien kasvattamisesta ja koulaamisesta?

 

Säilytyspurkit neulepuikoille ja virkkuukoukuille

Miten vähästä sitä ihmislapsi voi olla välillä iloinen?

Niinkuin  minä olen nyt näistä neulepuikkojen ja virkkuukoukkujen säilytyspurkeista.

Olen nimittäin säilyttänyt neulepuikkoja ja virkkuukoukkuja vuosikaudet 

lasisessa, pitsillä koristetussa kurkkupurkissa.

Osassa  puikoista on ollut alkuperäisissä pakkauksissaan,

mutta monta kertaa olen joutunut mittailemaan puikkoja mittalevyllä,

kun puikot ovat olleet purkissa suloisesti sekaisin toistensa lomissa.

Olen suunnitellut ompelevani  tähän tarpeeseen jonkinlaisen pussukan 

ja niputtavani puikot siihen koon mukaan. 

Ajatus ei  ns. ole vaan noussut jalalle.

Talvilomalla käsityökaappiani siivoillessa 

 ideoinnin palaset yhtäkkiä vaan kloksahtivat kohdalleen .

Työystäväni askarteluihini antamat ajolasipurkit ja  

pellavaisista kestokasseista jääneet , neljä vuotta jemmaamani kankaanpalat 

kohtasivat ajatuksissani toisensa.

Kiinnitin kangastilkut Erikeeperillä purkin kylkiin ja 

kynsisaksilla nakersin puikkojen paikat toisen purkin kanteen.

Niin valmistui käsityökaappiini minunnäköiset purkit 

ja eniten käyttämäni puikot ovat nyt koon mukaan järjestyksessä.

Arjen ilo ja neuleen aloituspäivän helpotus! 

Ja parhautta tietenkin teemat

 #jämätjajemmatkäyttöön, #kierrätys ja #arjenpienetilot.

Muuten, miten tai missä sinä säilytät näitä "käsityökaluja"?

Tuota virkkuukoukkujen määrää kyllä ihmettelin.

Niitä on kertynyt ajansaatossa melkoinen määrä ja tuumasin jo tyttärilleni,

että riittäisiköhän vähempi määrä tällaiselle harvemmin virkkaavalle tyypille.

Onpahan mitä jakaa sitten joskus, tuumattiin sitten yhdessä tuumin. <3

Arvaapa montako virkkuukoukkua löytyi?

~~~~~~

Tällä diy-postauksella tähän viikkoon!

Kevättä kohden.

~~~~~~

Jk 31.3.24. 

Säilytyspurkissani on 31 virkkuukoukkua. :)

 

 

Kauneus on katsojan silmissä -vai onko?

Muistin lausahduksen 

"Kauneus on katsojan silmissä", 

kun joku viikko sitten katselin lipaston päällä olevaa tulppaanikimppua 

ja sen aukilevähtäneitä kukintoja,  

pöydälle varisseita terälähtiä sekä 

luontevasti asettuneita kukanvarsia .

Mieleeni palasi kerrallinen filosofian oppitunti,

jolla opettaja haastoi meitä keskusteluun juurikin tuosta sanonnasta.

Minäkin olin vankasti sitä mieltä, 

että kauneus on katsojan silmissä.

Niinhän on aina sanottu!

Mutta ei se siellä ole, opettaja jatkoi. 

Niinpä, eihän kauneus tietenkään silmissä ole,

vaan nytkin tuossa lipaston päällä olevassa kimpussa.

Tapa millä näemme asioita,

tulee yksilöllisenä tulkintana meidän silmiemme kautta. 

Meillä on omia mieltymyksiä ja tapoja nähdä kauneutta ympärillämme ja  

 toki se mikä tarina asian takana on, vaikuttaa myös kauneustulkintaamme.

Minusta tämä miniän tuoma tulppaanikimppu oli kuvassa vielä kaunis.

Minä näin sen kauniina

minun silmilläni,

tunteen sävyttämänä.

Mieheni kysyi hetki kimppufilosofointini jälkeen,

voisikohan tämän kimpun laittaa JO pois.

Kimppu on siis hänen silmissään 

aikansa elänyt, pois joutava. 

No, ehkä se oli silloin minustakin oikea hetki! ;)

Tulppaanikimppu on kaunis nuppuisena ja suppuisena,

mutta sitä se on minusta  

terälehdet avoimena,  heteet ja emit paljastaneena,

"ryhtinsä menettäneenä",  

terälehtiä satavana.

Kuin keväinen omenapuu ja omenankukkasade tai

syksyinen puu.

Tai kuin ihminen kumaraisena elämänsä ehtoossa

kaikkensa antaneena.

 

Mitä sinä tuumaat näistä tulppaaneista

ja tästä sanonnasta? 

Missä se kauneus lopulta on ja mitä se on? 

Tämmöisiä ajatuksia tänään kauneudesta,

jota näemme ympärillämme.

Silmillämme. 

Kaarrokeneule synttärisankarille

Sain pikkupojan neuleen valmiiksi hyvissä ajoin 

ennen hänen maaliskuisia synttäreitään.

 

Pienen syntymäpäivä oli neljä vuotta sitten torstai,

 joka sanonnan mukaan on toivoa täynnä.

 

Mutta kyllä oli viime perjantaissakin paljon iloa ja toivoa

talven selän vähittäisestä taipumisesta: 

aurinko paistoi, 

vesi tippasi rännistä ja linnut lauloivat metsän siimeksessä. 

Oli oikein oiva sää kuvien ottamiseen! 

Resorin mitan verran näytti tulleen kasvunvaraa tähänkin paitaan.

Paidan malli on Tiira ja se löytyy Islantilaisia neuleita -kirjasta.

Neuloin tämän neuleen Seitsemän veljestä -langan 

sävyistä 043 harmaa

044 grafiitti ja valkea 011 .

Tämä oli kaarrokepaita no 37.

Aikuisten paitojen jälkeen on tullut näiden pienten paitojen vuoro.

Postauksia edellisistä paidoista löydät tunnisteella "islantilainen neule". 

Paita näyttää oikeastaan aika kivalle nurjaltakin puolelta silloin,

kun lankojen kuljetus on onnistunut.

Yritin neuloa pääntien mahdollisimman löysäksi, 

ettei se kutita pienen kaulaa.

Kaula-aukkoon tuli resoria viisi kierrosta ja sitten oikeaa neuletta neljä kierrosta. 

Handmade -merkki niskassa on hyvä merkki pienelle pukijalle siitä,

kumpi puoli tulee taakse,

vaikka tätä paitaahan voi kyllä pitää molemmin päin.

Käytännössä toki paita muovautuu kehonmyötäiseksi, 

kun sitä käyttää samoin päin.

Paita lähti jo pienen pojan mukaan ja 

synttäreitä juhlitaan myöhemmin.

❤

Onnea ja iloa ihanalle nelivuotiaalle jo etukäteen paidan myötä! 

Päivänselvää kaikille on juttu tää,

että autoon tarvitaan neljä pyörää,

Ja elämästä jäisi paljon hauskaa pois,

jos vuodenaikoja meillä vain kolme ois.

Jotta pöytä pysyy pystyssä vaan,

siihen neljä jalkaa tarvitaan.

Neliapilakin onnea löytäjälleen suo,

ja mukavia asioita elämään tuo.

Tehtävä ei ole lainkaan mahdoton,

joko sulle päivän tärkein luku selvillä on?

Neljä on uusi lukusi nyt,

ihmekös, että loistat ja säihkyt.

Vietä juhla riehakas,

olethan jo neljävuotias!

 

Banaanikakku viikonlopuksi

On mielenkiintoista välillä havahtua siihen, 

miten kohtaamamme asiat toimivat motivaattoreina arjen askareisiin.

Minun eväsbanaani oli aika lailla tummunut 

ja siitä nousi banaanikeskusteluja työkavereiden kanssa.

Joku tuntui tykkäävän keltavihreistä banaaneista ja joku taas kauniin keltaisista.

Tummentuneille banaaneillekin löytyi tykkääjiä,

mutta useille se tuntui olevan "ei kiitos" tätä.

Joku muisti banaaniletut ja 

minun mieleeni nousi klassinen banaanikakku,

jota äiti joskus leipoi ylikypsistä banaaneista.

Tuli banaanikakun kaipuu. 

Löysin netistä näppärän oloisen ohjeen nimeltään Taivaallinen banaanikakku.

Muokkasin sitä aavistuksen.

Korvasin vehnäjauhot gluteenittomilla jauhoilla,

kerman maustamattomalla jogurtilla,  

 osan leivinjauhoista ruokasoodalla ja 

inkiväärin kardemummalla. 

Maistelin tänään yön yli levännyttä kakkua 

ja se maistui kyllä herkulliselle.

Se ei ollut ollenkaan äkkimakeaa ja 

kahvittelukaverikin tuntui yllätyksekseni tykkäävän makumaailmasta.

Kakkuohjeessa kerrottiin tekeytymisen parantavan makua.

Viikonloppuna on siis tiedossa entistä herkullisempi kahvikakku.

Onko banaanikakku sinulle tuttu?

Onko sinulla joku muu banaanivinkki 

etenkin juuri noiden ylikypsien banskujen  hyödyntämiseen?

Se on sitten maaliskuu ja ensi kuun jälkeen jo toukokuu!

Just nyt on kevään tuntua ilmassa, 

kun on lämpimän puolella ja on sadellut vettäkin. 

Pakkasta kuitenkin on vielä tiedossa ja tuloillaan.

Oikein nautinnollista viikonloppua Sinulle ja minulle sekä 

kaikille talvilomalaisille!