28. helmikuuta 2015

Iloa lapsenlapsesta ja leikistä

Tänään saan nauttia mummun roolista.
Pojan tyttö, tuleva eskarilainen ilahduttaa 
minua leikeillä ja ihanilla lapsen ajatuksilla.

Hän on täynnä energiaa.
Pukee reippaasti vaatteet ja 
pyytää minua letittämään pienet letit
-sellaiset kuin serkkuleirilläkin tehtiin. <3
Hän huolehtii ihanasti omasta matkakassistaan,
taittelee vaatteensa sinne, että pysyvät tallessa.
Iloitsen hänen askeleistaan, touhukkuudestaan, jutteluistaan.


Hän on kerennyt sitten eilisen saapumisen hoitaa nukkeja ja tehdä palapelejä.
Pienet pehmopuput ovat saaneet hellän hoidon.
Laitoimme talutusnarun pupun kaulaan ja tein naruun lenkun pientä kättä varten.
Hän kysyi: "Missä olet oppinut tuon?" 
"Elämä on opettanut!"vastasin.

Ja itsekseni mietin, että
tavallisesta arjesta nousevat  niin nämä ihanat leikit ja leikkien aiheet kuin arkiset taidotkin.
Siitä, että lapset saavat  osallistua kodin arkisiin askareisiin . <3


Katson lapsen leikkiä  kaihoten, iloiten. 
 Katson leikkiä lämmöllä, sillä tiedän tällaisen roolileikin 
ja leikkiin keskittymisen olevan katoavaa luonnonvaraa tänä päivänä. 


Illalla tulee serkut ja  iloa on sitten sateenkaaren kaikissa väreissä. 
Serkkujen jälleennäkemisen iloa.
Yhteisten leikkien ihania hetkiä, 
kun kolme pikku naista pölyyttää mummulan leikkitavaroita. 
Se on nautittavan ihanaa katseltavaa ja kuunneltavaa!

Tämän päivän ilo!
Tämän illan, 
muutaman vuoden tämän jälkeen. 
Ohikiitävän hetken.

 <3

~~Kaisu~~

26. helmikuuta 2015

Muscari Armeniacum -kevään airut



Täällä on kevättä ilmassa. :)

Viime viikonloppuna ostamani helmililja oli puskenut 
 täyteen kukintoon tuolla kukkapöydällä.





Helmililja avaa osaltaan portteja kevääseen, 
joka tuntuu nyt jo helmikuussa olevan kovasti läsnä. 
Vesi tippuu räystäiltä ja lumihanget madaltuvat.

Tänään minulla alkaa talviloma. :)

Muutamia pieniä suunnitelmia tulevan viikon iloksi on vireillä, 
mutta useimmiten ilman suurempia suunnitelmia toteutuu parhaimmat hetket.  :) 
Yhdessä oloa oman perheen kanssa, liikkumista ja hölläilyä arjen rutiineista ja aikataulusta. 
Niistä on yleensä paras loma tehty. <3

~~Kaisu~~

24. helmikuuta 2015

Kodinhoitohuoneen uusi ilme

Täällä on puuhasteltu kodinhoitohuoneen remontin kanssa.
Remonttiajatuksia ja -suunnitelmia on viety käytännön asteelle. :)
Huone on maalattu ja eilen poikamme kokosi  liukuovikomeron.
Ilomielellä olen taitellut vaatteita ja  järjestänyt tavaroita kaappiin. 

Olen niin mielissäni tästä kodinhoitohuoneeni ilmeen muuttumisesta, 
että tohdin kuin tohdinkin laittaa nämä ennen - jälkeen vertailukuvat tänne.
Elikä 80 -luvun Puustelli -mallin  mäntyovikaapeista valkeaan Niemen tehtaiden liukuovikaappiin
-kuin yöstä päivään. :)



Kuvassa näkyvä valkoinen  50- luvun pöytä toimittaa pöydän virkaa, kunnes saamme tilalle riittävän korkean pöydän. Tämä olisi ollut minulle todella mieluinen vaihtoehto, mutta pyykkien käsittely seisaaltaan on selkäystävällisempää aavistuksen verran korkeamman tason ääressä. Minulla oli jo yksi "baaripöytä" kiikarissa, mutta siinä oli turhan vähän pöytätilaa. Ehkäpä me teemme työpöydän itse...


 Ostin tämän kellon lauantain kaupunkireissulla ns. heräteostoksena. Minusta se oli niin "minun näköinen" ja  tähän tunnelmaan oikein sopiva! Verhoksi nakkasin tuon valkean neliskulmaisen liinan. Ehkä se on väliaikainen, ehkä ei. :)

Jatkan touhuamista kodikkaassa huoneessani ja  jonakin päivänä laitan lisää kuvia. :)

Toki olisi kiva kuulla kommentteja ja ajatuksia, 
käytännön kokemuksia kodinhoitohuoneiden tiimoilta! 
Jos vaan jaksatte kirjoittaa, niin mielelläni niitä lukisin. <3

~~Kaisu~~

23. helmikuuta 2015

Helmivelliä ja liukuovikaapin kokoamista

Helmikuun viimeinen maanantai ja 
hanget sen kuin aleneepi täällä lämpöasteiden ansiosta. :)
  
Monenmoista puuhaa menossa ja vireillä.
Niistä mainitsemisen arvoisimmat lienevät tänään 
lapsuuden makumuiston Helmivellin keittäminen ja 
kodinhoitohuoneen kaapiston osien saapuminen.

Se on mielenkiintoista miten tuolta mielen sopukoista nousee yhtäkkiä sellaisia maku-, tuoksu- ja tunnemuistoja, joita on päästävä herättelemään uuteen tulemiseen. Mieleeni  nimittäin tuli vuosien jälkeen Helmivelli, joka keitetään perunasuurimoista. Sitä äitini keitteli meille. Tämä on sellainen oikein lempeä ja pehmeä velli, jonka keittämiseen pitää keskittyä kymmenen minuutin ajan. Laatikon kyljessä näyttää olevan myös muutama mielenkiintoinen resepti, joita voisi tässä jonakin päivänä kokeilla.Tämä oli  hyvä mieleenpalautuminen, koska meidän gluteenittomalle mieluisia vellejä tai puuroja on tosi vähän. <3


Toinen päivän kohokohta on se, että kodinhoitohuoneeseen tilaamani liukuovikaappi tuli tänään. Ja mieltä ilahduttaa myös se, että  keskimmäinen pojistamme lupasi auliisti koota sen tässä illan päälle. :) Elikä tällä viikolla voin jo ottaa kuvia valoisammasta tilasta ja uusista ratkaisuista.


Hiljaa hyvä tulee,
ajatellen aivan kaunista!

Tämmöistä pehmeän samettista vellijuttua ja innostunutta kaappiasiaa tänään! 

Mukavaa helmikuun viimeistä viikkoa ja valostuvien päivien iloa Sinulle!
Ensi kuun jälkeen onkin jo huhtikuu! :)

~~Kaisu~~

20. helmikuuta 2015

Leppämetässä

Tänään oli aamusta niin harmaata ja kosteaa.
Surkea ilma suorastaan.
Omalla mielen taivaallakin oli jonkinlaista pilvipeitettä 
menneen viikon uurastuksesta ja huonosti nukutusta yöstä.
Ajatus viikkosiivouksesta ja kodinhoitohuoneen remontin aiheuttama epäjärjestys haastoivat.

Siiihen saumaan tuli mieheni töistä ja ilmapiirin hoksattuaan haastoi minut leppäsavottaan.
Ja se oli päivän paras juttu. <3


 
Tämä on todellista lepikkoa. Leppiä rinta rinnan. Vanhaa ja nuorta puuta vieri vieressä. Täällä mieheni on käynyt tekemässä saunapuita pitkin talvea Tauvonpaikan savusaunaa varten. Tänään minä olin eka kertaa mukana "leppäämässä". <3 Monenlaisia harrastuksia ihmislapsilla on. Eikä tämä liene sieltä huonoimmasta päästä, kun tulee huvi ja hyöty samalla kertaa! :)


Jotenkin puiden oksat aivan kuin itkivät. Ne itkivät varmaan ilosta, että kevät on tulossa ja talven selkä taittunut. Oksat olivat niin kauniita vesipisaroiden kimallellessa tummilla, märillä oksilla.


Minä olen aina tykännyt näistä lepän kävyistä. Ne ovat niin hellyttävän pieniä ja täydellisiä. Ruskeat pienet kävyt lumen valkoa vasten.  Aina keväällä tulee kerättyä niitä maljakkoon ja kohta sieltä puskeekin jo voimakas vihreä lehti valoa kohti. Sillä lailla saa kotiakin  ihanaa kevään vihreyttä. uskoa ja toivoa kevään voittoon. <3


Siinä kaatui puu jos toinenkin. Mieheni kaatoi ja karsi runkoja ja minä kannoin niitä kasaan. Kyllä täytyy sanoa, että kyllä tämä homma kuntosalille  ja kahvakuulalle pärjäsi. Mukavaa koko kropan hommaa hyvässä seurassa.  <3 Siinä touhutessa yhtäkkiä havahduin,että aurinko oli raivannut tiensä pilvien keskeltä ja alkoi lämmittämään. Linnut livertelivät  ja ilmassa oli eittämättä kevään tuntu.



Harmauden sijaan löytyi ihanaa lepän oranssia ja metsurikin näytti olevan niin sävyissään kaadetun puun syiden kanssa.


Maahumalakin näytti kulkeutuneen tänne metsään ja työnsi jo auringon sulattamassa pälvessä uhmakkaasti lehtiä.


Leppien keskellä oli yksi koivu, joka  naapuripuiden kaaduttua jäi seisomaan yksin -ylväänä. Kurkottamaan kohti sinistä taivasta.


Tienoo kylpi  kevätauringon paisteessa ja oksat hohtivat punertuneina, Päivä oli saanut aivan ihanan käänteen ilman puolesta ja oma mielikin oli virkistynyt ruumiillisesta ponnistelusta ja luonnon puhuttelevasta kauneudesta. 



Muutama pikku oksa tuli kotiakin muistoksi tämän päivän hyvästä, yhteisestä hetkestä. 
Sen jälkeen kaikki näyttikin paljon seesteisemmältä ja  kirkkaammalta.
 Ja luulen,että unikin on ensi yönä hyvää ja syvää. <3
Ja otaksun myös, että tämä ei ollut viimeinen savotta.
Sen verran mukavia elämyksiä se tarjosi!

Oikein ihania viikonlopun hetkiä Sinulle !

Kaisu










18. helmikuuta 2015

Jaettu ilo on kaksinkertainen

Minä sain tänään postia.
Ihan oikeaa, henkilökohtaista kirjepostia tuolta postilaatikosta. :)


Tämä juttuhan on alkujaan täältä .

Minä puolestani otin tämän huikean ilahdutushaasteen vastaan 
ja laitoin ilon kiertämään täällä .

Ja tässä sitä iloa nyt on! :)
Kasvoilta tuntematon blogiystäväni on laittanut minulle tekemänsä <3-patalapun
 aurinkoisten terveisten kera.

Kiitos Pikku Akka kivasta ylläristä!
Teit tämän ilahduttaaksesi minua
ja onnistuit siinä. <3



 Ajattelen sinua keittiössä touhutessani. 

Muistan A-M Kaskisen  sanoin:
"ystävä ainutkertainen
ajatuksenkantaman päässä.
Ajattelen sinua tänään.
Lämmöllä ajattelen.
Ja ilolla "


Oikein aurinkoista keskiviikkoa
ja valostuvien päivien iloa teille itsekullekin 
tämän kuvan myötä.
Jaettu ilo on paras ilo!

-Kaisu-

16. helmikuuta 2015

Kodinhoitohuoneen remonttiajatuksia

Liukuovet, laatikosto vai perinteinen kaappi?
Valkeaa vai harmaata? 
Puunväriä?

Näissä ajatuksissa olen viipyillyt viime viikkoina.
Katsellut kodinhoitohuoneiden kuvia netissä, 
istunut kodarissa ja yrittänyt nähdä sen uudessa "lookissa".
Miniän kanssa on vertailtu eri vaihtoehtoja. <3

Kotimme "design" on 80-luvulta. Siihen aikaan kodinhoitohuoneeseen mahdutetttiin vain pyykkikone ja vähän säilytystilaa. Ostettuamme tämän kodin laitoimme ko.tilaan mäntyoviset Puustellin kaapit. Myöhemmin olemme laittaneet lattialämmityksen ja lattialaatat, jotka miellyttävät edelleen silmää. Nyt on vuorossa kaappien ja työpöydän uusiminen. 

Olen pyörittänyt tässä tilassa ruuhkavuosien pyykkien käsittelyn. Hyvällä tahdolla ja pienillä luovilla ratkaisuilla olen selvinnyt hurjistakin pyykkikasoista ja ompelunurkkauskin sieltä on löytynyt.
Kodari on meillä myös ns. pukuhuone, jonka kautta kuljetaan suihkuun ja saunaan eli varsinainen monitoimihuone ja kodin keskus. Muutama neliö tekokäytössä! :)

Tämä on niin mukavaa; 
suunnitella "omaa tilaa" ajan kanssa 
ja puntaroida erilaisia vaihtoehtoja.

Olen pohdiskellut laatikoiden ja hyllyjen käytännöllisyyttä pikku poikien vaatteiden säilytykseen. Itseasiassa olen  tykästynyt 40 senttiä syvään hyllytilaan. Ko. kaapista vaatteet löytyvät helposti ja hyllyn taakse ei jää turhaa tilaa. Kuusikymppiä syvän kaapin madaltaminen oli aikoinaan oiva juttu. :)

Liukuovet voisi olla hyvä vaihtoehto ja käytännöllinen ratkaisu tähän pitkään, kapeaan tilaan. Sitten pieni pöytä huoneen nurkkaan. Siinä voi taitella pyykit, ommella ja askarrella.
Pyykkikone ja kuivausrumpu jäänevät edelleen torniksi, vaikka kovasti haaveilinkin niiden laittamisesta vierekkäin. Elfan pyykkikoritorni, jossa on pyykinlajittelukorit väreittäin sekä sukkapyykkikori, lienee edelleen toimivin juttu siinä koneiden rinnalla. :)

Kalustefirman mies kävi mittomassa ja suunnittelemassa huonetta. Minun naisnäkökulma ei oikein saavuttanut hänen ymmärrystään.  Taidankin hyödyntää huonekaluliikkeen vaihtoehtoja, sillä 
tarjouslehdessä oli kotimainen 148 cm leveä, 45 cm syvä liukuovikomero melko edullisesti! Ehkäpä tilaan sen valkoisilla ovilla...Peiliovista tulee turhaa haastetta puhtaana pidettäväksi!

Yksi seinä maalataan harmaalla hohkakivimaalilla ja muut valkealla.  Mäntypuukatto on jo aikaisemmin maalattu  valkealla ja se "puhdistuu" uudella maalikerroksella. Siinähän se sitten olisikin! :)




Kodinhoitohuoneen seinällä on äitini vuonna 1983 postittamia kortteja kehyksissä. Olin silloin saanut vanhimman lapseni. Korteissa on jotain niin herkkää, kaunista, puhuttelevaa äitiydestä, huolehtivasta rakkaudesta.  Ajatuksia, joita äiti on halunnut siirtää minulle tavallisesta arjesta, arjen pyörityksestä, äitiyteen kuuluvista arkisista askareista.  Ne eivät remontilla muutu eikä niiden tarvitse muuttuakaan.  
<3

Kortit laitan seinälle remontin jälkeenkin. Ne avaavat minulle ajatusten virran menneisiin sukupolviin; äitiini, mummuuni, isomummuuni. Siihen, että tätä  työtä ovat äidit kautta aikojen tehneet  tahoillaan - taivaan alla muuripatojen ääressä, avannolla, pyykkituvissaan. Eivät osanneet haaveilla, eivät edes unta nähneet sisällä olevista kodinhoitotiloista.

~~~Kaisu~~



14. helmikuuta 2015

Ystävänpäiväarvonta

Mistä tunnet sä ystävän?

 Arvoin ystävänpäiväillan päätteeksi 
ystävyyteen liittyvän ajatuksen lähettäneiden kesken 
Perfect Home sydämen.


Arpa suosi kommenttia:

Mitä voisi lahjoittaa sille,
joka omistaa jo kissankellon, vanamon,
säteet kevätauringon,
jolla on talvi ja syys
-kävisikö ystävyys?

 Sen oli  kirjoittanut Leastiina.

Ystävyyden iloa Sinulle.
Toimitan sydämen sinulle!

-Kaisu-

13. helmikuuta 2015

Ystävänpäivätunnelmissa

 Juhlistimme töissä 
 tulevaa viikonloppua ihanalla leivoksella ja  sydänvaahtokarkeilla.



Aamuvarhaisella olin tekaissut ihanille työystävilleni -yöllä heräänneestä ideasta innostuneena- kuvassa näkyvät korttirullat. Näihin tervehdyksiin kirjoitin tämän ystävänpäivän alla minua lämpimästi ja syvästi puhutelleen Maaria Leinosen runon:

Ovi ystävän tulla
päiviä valitsematta:
juhlamielellä
       ilon kukkia kantaen
pimeänä iltana
       kivun sanojen kanssa
harmaana aamuna hymyttömänä
       sanoja vailla
       vaikenemaan.

Sitä varten ystävä olemassa.
Ovi auki ehdoitta tulla
päiviä valitsematta

                <3


Päivän paras yllätys odotti pienen tokaluokkalaiseni repussa.

Ihana sydän,
rakkauden pykäpistoilla pistelty.

 Halasimme lujasti ja pitkään.

Siihen se tarttui magneetilla jääkaapin oveen 
iloksi tähän päivään, tuleviin.
Pienimmäiseni <3-lämpöinen tervehdys,





Pst. Vielä kerkeät osallistua minun ensimmäisiin arpajaisiin ystävyyden tiimoilta täällä .

10. helmikuuta 2015

Huonekuusen lyhyt tarina


Ostin viime vuoden loppupuolella huonekuusen
olohuoneen nurkkaan,
erkkerin valoisuuteen ja viileyteen,
suosiollisiin olosuhteisiin.
Kastelin ohjeiden mukaan 
ja kuusi kukoisti!



Uljaasti se kantoi vehreän vihreillä oksillaan joulun pikkusydämet.
Silmissäni näin jo tulevat joulut ja  huonekuusen vahvistuneet, pidentyneet oksat. :)

Toisin kuitenkin kävi! :/

Marraskuusta helmikuuhun se kesti.
Huonekuuseni,  josta niin kovasti iloitsin 
ja jonka olin ajatellut ilahduttavan minua pitkään.


Ei olisi pitänyt lähteä koreilemaan harmaalla saviruukulla 
ja häiritä sen kasvurauhaa. 
Mullanvaihto oli liikaa kuuselle.
Siitä alkoi oksien alaspäin laskeutuminen,
kasvin alakulo.
Olisi pitänyt antaa olla siinä ruskeassa muoviruukussa
alkuperäisessä mullassaan! 

No, ei tässä kannata murehtia.
Uusia huonekuusia löytyy.
Ja tulipahan kokemusperäinen tieto siitä, että 
anopinkieli ja viirivehka sekä raunioinen ovat varmimpia valintoja tähän taloon,
tämän tätin hoitoon.

Siellä se huonekuusi vartoo maatumistaan kompostissa.
Joskus siinä mullassa voi kasvaa krassia, auringonkukkia
tai pieniä kuusen taimia-
luonnon kuusia.
Elämä jatkuu! :)

-Kaisu- 

Huonekuusen ostamisesta kerroin marraskuussa täällä .

8. helmikuuta 2015

Ilahdutuspostia



Sain ilahdutuspostia Pikku Akalta.

Olin iloisesti yllättynyt,
hämmentynyt.
Jopa otettukin. :)

Arvatenkin innostuin ja 
otin mielelläni hyvän mielen haasteen vastaan.



Säännöt ovat yksinkertaiset:

Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot nämä haasteen säännöt ja 
haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). 
Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, 
laita ilahdutusasia vireille. 
Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!




Minä haastan mukaan 

Ketunpesässä - blogin Hannan,
Villa Huvitus -blogin Riden
ja
Pieniä juttuja -blogin Marian.

Hannan elämänmakuista tekstiä on ilo lukea. Kaunista runollista kieltä, arjen proosaa, pohdintoja, elämän spekulointia eri näkökulmista. 

Riden kuvat ovat kauniita, herkkiä, ihania kodin, pihapiirin ja kädentaitojen yksityiskohdista otettuja silmien lepuutusjuttuja.

Pikku jutuissa Maria kertoo arjesta realistisesti, rosoisestikin. Niissä on paljon äidin tuttuja tunteita, tilanteita -mukana elämän kaikki sävyt, kirjot.

On ollut ilo kohdata teitä joskus kasvokkainkin
ja jakaa tätä yhteistä teemaa.
Olette myös kommentoineet minun juttuja 
ja jokainen palaute on ollut suuri ilo.

Haastoin teidät!
Otattehan ilahdutuspostihaasteeni vastaan?

-Kaisu-










7. helmikuuta 2015

Mistä tunnet sä ystävän?


 Valentine`s day.
Virallinen ystävänpäivä
 on viikon päästä.
"Amerikan tulijainen",
johon kaupallisuus keskittyy.
<3
Oikeasti jokainen päivä on
ystävän päivä, 
ystävän muistamisen päivä,  
ystävällisyyden jakamisen päivä,
ystävyydestä nauttimisen päivä.


Äsken lenkillä näin tutun hahmon tulevan vastaani. 
Iloisen tervehdyksen jälkeen hän pyörähti mukaani.
Juoksimme rinta rinnan.
Minun oli sanottava, että joudun kyllä kävelemään välillä.
Minulla oli liikaa vaatetta päällä
ja muutenkin jo tuntui jaloissa.  
Se sopi hänelle 
ja minun reittisuunnitelmakin kävi hänelle.

Siitä tuntee ystävän.<3

Hän voi muuttaa suunnitelmiaan,
hidastaa askelta ja pysähtyäkin, jos tarpeen.
Kysyy kuulumisia, kuuntelee.
Tulee siinä samalla itsekin kuulluksi.
Jakaa ilot, puolittaa surut.
Semmoisia ne kohtaamiset ystävien kanssa ovat.
Pieniä vaaleanpunaisia hetkiä,
yllättäviä,
virkistäviä,
jotka kantavat lämpiminä ajatuksina pitkään.

<3 <3 <3

Maaria Leinosen sanoin:

Ystävä on hän
jonka kanssa saa kulkea
omaan tahtiin
eikä toinen sano:
nopeammin nopeammin
astu jälkiini
olemme pikemmin perillä!
Ystävän kanssa taival
matkanteko viivähtäminen
yhtä tärkeää kuin perille pääsy.

Tai tärkeämpää

<3 <3 <3

Voi, miten nuo sanat sopivat tämän päivän yllättävään lenkkitapaamiseen.
Se ilo innoitti minut tänne kirjoittelemaan 
ja ajattelemaan kaikkia ihania ihmisiä, 
ystäviäni, 
rinnalla kulkijoitani,
lähellä ja kaukana.

<3 <3 <3

Ystävieni ja tulevan ystävänpäivän kunniaksi
arvon tämän Perfect Homen metallisen Sydän -koristeen.


Kirjoita pari kolme sanaa ystävyydestä. <3
Jokainen voi kirjoittaa yhden kommentin (=arpa)
ja anonyymnä kirjoittavien kannattaa laittaa mukaan
joku tunniste,
nimi tai nimikirjaimet. :)
 Vinkatkaa arvonnasta ystävillennekin.

Arvon ko. sydänkoristeen la 14.2. 2015 klo 23.

<3 <3 <3

Mistä tunnet sä ystävän? -ajatuksissa

Kaisu




6. helmikuuta 2015

Hyvän mielen perjantai

Tänään on ollut leppoinen päivä.

Vapaapäivän kunniaksi lähdin lenkille jo ennen puoltapäivää.
Ja sen myötä sain tosi hyvän mielen.

Puolen päivän aikaan alkoi aivan huikaiseva auringon paiste.
Aivan uskomattoman ihana hetki;
vielä niin lyhyt, mutta sitäkin puhuttelevampi.

Talvi alkaa todella väistyä,
päivät pitenevät, kirkastuvat.
Mittari on painunut tänään taas nollan tuntumaan.
Räystäältä bongasin vettä tiputtavan jääpuikon.
Sitä se tietää; kevättä.

Kevättä rinnassa
 ja talitintin titityy korvissa.
Kiitos vapaapäiväni, 
että sain tämän ihanan kevättalven kiireettömän,
kauniin, 
 ohikiitävän hetken.


Lenkin jälkeen kävin keskipäivän saunassa.
Päivän luxusjuttu
ja totisesti omaa aikaa.
Ei kukaan huudellut perään! :)
Kelpasi siellä lämmössä olla omien ajatustensa kanssa.





Vaihdoin keväisemmät verhot makkariin. 
Pitsi tekee  huoneen kevyemmäksi, 
keväisemmäksi, 
herkemmäksi.

Joutessani värkkäsin kameran kanssa.
Kuvailin.
Kokeilin sävyjä, säätöjä.

Nyt minä täällä sitten odottelen 
tokaluokkalaista
nelosluokkalaista
seiskalaista
kasilaista
lukiolaista,
 työläistä.
<3

Paistoin metripizzaa
ja gluteenitonta leipää.
Ei tässä ole muuta kerennyt,
kun on itseä ajatellut. :)
Onneksi on eilistä. 
Lämmäytetään sitä!

Nyt sitä taas jaksaakin ajatella kotia, 
siivouksia
suunnitella viikonloppua.

Toivon auringon voimaannuttavaa valoa viikonlopullekin,
 että mahdollimman moni kerkeäisi kokea
 puolen päivän valoisan hetken!

-Kaisu-
























5. helmikuuta 2015

Ruusuja jäämaljakossa

Ruusuisilla ajatuksilla
tahdon sua tervehtää 
iloisella sydämellä 
mukavaa torstaita toivottaa. <3


 Upotin parhaimmat päivänsä nähneestä kimpusta 
ruusuja veteen 
ja vein ne ulos pakkaseen.

Tänään pääsin ihailemaan näistä kauniista jääruusuista.
Minusta ruusut ovat kauniita, herkkiä 
-jäisinäkin.







Nyt on huikea aika kokeilla 
jäätaidejuttuja
ja työstää lunta.
Lapsetkin tykkäävät näistä kokeiluista.


-Kaisu-