Hyvän mielen touhulauantai

Tänään on ollut monella tapaa hyvä päivä! <3

Mistä se sitten johtuukaan,

mutta olen ja olemme saaneet tehtyä monia pieniä asioita 

ja laitettua päiväjärjestykseen yhtä sun toista.

Se on vaan niin, että joskus vaan on sellaisia aamuja ja päiviä,

että kun tekee yhden asian,

tulee toinenkin asia tehtyä huomaamattomasti.

Yhteinen vire innostaa touhuamaan

ja tekemään hommia.

 

Minä olen ollut "ennen vanhaan" kova möbleeraamaan.

Lähes joka viikko siirtelin huonekaluja kodissamme paikasta toiseen

ja hain sitä vielä parempaa järjestystä sekä toimivuutta huoneisiin.

Pari vuotta sitten hankittujen huonekalujen jälkeen

on ollut hiljaiseloa sillä saralla ainakin olohuoneessa.

Menneellä viikolla aloin kaipaamaan väriä olohuoneen vaaleuteen ja harmauteen.

Muistin autotallissa oleva senkin tai lipaston, 

kumpi lienee vai onko kumpikaan noista.

Tänä aamuna se sitten kannettiin sisään

ja tuntui, että juuri tuota puun väriä tässä on kaivattukin.

Kun tuo yhden sisään, toinen joutuu syrjään.

Vaaleanharmaa vanha pöytä siirtyi nyt kodinhoitohuoneeseen

pyykintaittelu-ja ompelupöydäksi.

Kodinhoitohuoneen remontin jälkeinen, 

väliaikaiseksi tarkoitettu pöytä ehtikin olla käytössä melkein viisi vuotta,

mutta toimitti kyllä virkaansa aivan täydellisesti.

Että ei täällä aivan hätäisiä ole oltu pöytienkään suhteen,

täytyi todeta tuon remonttipostauksen lukemisen jälkeen

ja ihmetellä ajan kulua. :)

"Uudesta pöydästä" innostuneena pyykkäsin,

 taittelin ja silitin pyykkejä,

järjestelin ompelukaappiani ja 

korjasin muutaman vaatteen.

Mieheni hioi pesuhuoneessa sen Tapiovaaran tuolin ja kohta hän maalaa sen.

Kaikkeen tuntui menevän vain vilaus

eikä tänään ollut mitään aloittamisen vaivaa!

"Pienissä asioissa on hyvän mielen salaisuus"

lukee kodarin huoneentaulussa

ja se on käynyt kyllä toteen tänäänkin! 

Minusta on kiva viipyillä vielä joulun punaisissa sävyissä,

kun ulkona on niin harmaata ja sateista.

Mieheni toi kauppareissulla tämän kauniin kimpun.
Se sopii ihanasti tämän hetkiseen värimaailmaan.
Kehaisin häntä valinnasta
ja kysäisin kiusoitellen,
josko hän oli sisustuksellisesti punaista valinnut
vai oliko se rakkauden punaa.

Laitoin punaisen Kivi-tuikun ja kirkkaita tuikkuja pöydälle palamaan
ja ajattelin ääneen haaveeni punaisesta Kastehelmi-tuikusta.

Tytär oli nähnyt sellaisen tarjoustuotteena Iittalan liikkeessä
ja hän tuo minulle sen vielä illan päälle.

Tämä kaikki tuntuu liian hyvälle ollakseen totta.
Niin monet asiat ovat loksahdelleet tänään kohdilleen ja toistensa lomiin.

Hyvillä mielin,
kiitollisena tästä mukavasta lauantaipäivästä ja  tunnelmasta
alan jatkamaan äsken aloittamaani neuletta.

Arvaatkohan mitä siitä lähiviikkoina valmistuu!

Kun lukaisin läpi tämän kirjoitukseni,
tuli mieleen sanonta, että "laiska töitään luettelee".
Mutta "kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse"?!

Onpahan kiva lukea tästäkin päivästä joskus
ja huomata, että on ollut touhukkaita  ja onnekkaita päiviä.
Siksi tämä kannatti kirjoittaa.


~~~~~~

Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille Tau(v)onpaikassa piipahtaville.

~~Kaisu~~

Kooste kodinhoitohuoneen rempasta

Sadepäivän ratoksi ja iltani iloksi 

kokosin tuonne Styleroomiin kuvia siitä meidän kodinhoitohuoneen remontista, 

josta olen kirjoitellut ennemminkin.

Nyt homma alkaa olla kutakuinkin valmis.

Jos haluat, vilkaisepa kuvia täällä

Olen todella iloinen tästä pienestä pintaremontista.

Huoneeseen tuli valoisuutta ja tilaa.

Täällä on ilo puuhastella.

Olen huojentunut myös siitä, 

että joka ikinen esine on käyty läpi kriittisesti "tarvitaanko tätä oikeasti" -ajatuksella.

Paljon joutilasta tavaraa lähti kierrätykseen,  

jonkun verran roskiin ja vielä sitä  riitti jemmaankin.

Mutta järjestystä ja tilaa tuli! :)

Tässä tilassakin minun mielestä voi tarttua hetkeen. 

Tähän, kun on pyykkiä ja pyykin tekijöitä.

~~Kaisu~~

Kodinhoitohuoneen uusi ilme

Täällä on puuhasteltu kodinhoitohuoneen remontin kanssa.

Remonttiajatuksia ja -suunnitelmia on viety käytännön asteelle. :)

Huone on maalattu ja eilen poikamme kokosi  liukuovikomeron.

Ilomielellä olen taitellut vaatteita ja  järjestänyt tavaroita kaappiin. 

Olen niin mielissäni tästä kodinhoitohuoneeni ilmeen muuttumisesta, 

että tohdin kuin tohdinkin laittaa nämä ennen - jälkeen vertailukuvat tänne.

Elikä 80 -luvun Puustelli -mallin  mäntyovikaapeista valkeaan Niemen tehtaiden liukuovikaappiin

-kuin yöstä päivään. :)

Kuvassa näkyvä valkoinen  50- luvun pöytä toimittaa pöydän virkaa, kunnes saamme tilalle riittävän korkean pöydän. Tämä olisi ollut minulle todella mieluinen vaihtoehto, mutta pyykkien käsittely seisaaltaan on selkäystävällisempää aavistuksen verran korkeamman tason ääressä. Minulla oli jo yksi "baaripöytä" kiikarissa, mutta siinä oli turhan vähän pöytätilaa. Ehkäpä me teemme työpöydän itse...

 Ostin tämän kellon lauantain kaupunkireissulla ns. heräteostoksena. Minusta se oli niin "minun näköinen" ja  tähän tunnelmaan oikein sopiva! Verhoksi nakkasin tuon valkean neliskulmaisen liinan. Ehkä se on väliaikainen, ehkä ei. :)

Jatkan touhuamista kodikkaassa huoneessani ja  jonakin päivänä laitan lisää kuvia. :)

Toki olisi kiva kuulla kommentteja ja ajatuksia, 

käytännön kokemuksia kodinhoitohuoneiden tiimoilta! 

Jos vaan jaksatte kirjoittaa, niin mielelläni niitä lukisin. <3

~~Kaisu~~

Kodinhoitohuoneen remonttiajatuksia

Liukuovet, laatikosto vai perinteinen kaappi?

Valkeaa vai harmaata? 

Puunväriä?

Näissä ajatuksissa olen viipyillyt viime viikkoina.

Katsellut kodinhoitohuoneiden kuvia netissä, 

istunut kodarissa ja yrittänyt nähdä sen uudessa "lookissa".

Miniän kanssa on vertailtu eri vaihtoehtoja. <3

Kotimme "design" on 80-luvulta. Siihen aikaan kodinhoitohuoneeseen mahdutetttiin vain pyykkikone ja vähän säilytystilaa. Ostettuamme tämän kodin laitoimme ko.tilaan mäntyoviset Puustellin kaapit. Myöhemmin olemme laittaneet lattialämmityksen ja lattialaatat, jotka miellyttävät edelleen silmää. Nyt on vuorossa kaappien ja työpöydän uusiminen. 

Olen pyörittänyt tässä tilassa ruuhkavuosien pyykkien käsittelyn. Hyvällä tahdolla ja pienillä luovilla ratkaisuilla olen selvinnyt hurjistakin pyykkikasoista ja ompelunurkkauskin sieltä on löytynyt.

Kodari on meillä myös ns. pukuhuone, jonka kautta kuljetaan suihkuun ja saunaan eli varsinainen monitoimihuone ja kodin keskus. Muutama neliö tekokäytössä! :)

Tämä on niin mukavaa; 

suunnitella "omaa tilaa" ajan kanssa 

ja puntaroida erilaisia vaihtoehtoja.

Olen pohdiskellut laatikoiden ja hyllyjen käytännöllisyyttä pikku poikien vaatteiden säilytykseen. Itseasiassa olen  tykästynyt 40 senttiä syvään hyllytilaan. Ko. kaapista vaatteet löytyvät helposti ja hyllyn taakse ei jää turhaa tilaa. Kuusikymppiä syvän kaapin madaltaminen oli aikoinaan oiva juttu. :)

Liukuovet voisi olla hyvä vaihtoehto ja käytännöllinen ratkaisu tähän pitkään, kapeaan tilaan. Sitten pieni pöytä huoneen nurkkaan. Siinä voi taitella pyykit, ommella ja askarrella.
Pyykkikone ja kuivausrumpu jäänevät edelleen torniksi, vaikka kovasti haaveilinkin niiden laittamisesta vierekkäin. Elfan pyykkikoritorni, jossa on pyykinlajittelukorit väreittäin sekä sukkapyykkikori, lienee edelleen toimivin juttu siinä koneiden rinnalla. :)

Kalustefirman mies kävi mittomassa ja suunnittelemassa huonetta. Minun naisnäkökulma ei oikein saavuttanut hänen ymmärrystään.  Taidankin hyödyntää huonekaluliikkeen vaihtoehtoja, sillä 

tarjouslehdessä oli kotimainen 148 cm leveä, 45 cm syvä liukuovikomero melko edullisesti! Ehkäpä tilaan sen valkoisilla ovilla...Peiliovista tulee turhaa haastetta puhtaana pidettäväksi!

Yksi seinä maalataan harmaalla hohkakivimaalilla ja muut valkealla.  Mäntypuukatto on jo aikaisemmin maalattu  valkealla ja se "puhdistuu" uudella maalikerroksella. Siinähän se sitten olisikin! :)

Kodinhoitohuoneen seinällä on äitini vuonna 1983 postittamia kortteja kehyksissä. Olin silloin saanut vanhimman lapseni. Korteissa on jotain niin herkkää, kaunista, puhuttelevaa äitiydestä, huolehtivasta rakkaudesta.  Ajatuksia, joita äiti on halunnut siirtää minulle tavallisesta arjesta, arjen pyörityksestä, äitiyteen kuuluvista arkisista askareista.  Ne eivät remontilla muutu eikä niiden tarvitse muuttuakaan.  

<3

Kortit laitan seinälle remontin jälkeenkin. Ne avaavat minulle ajatusten virran menneisiin sukupolviin; äitiini, mummuuni, isomummuuni. Siihen, että tätä  työtä ovat äidit kautta aikojen tehneet  tahoillaan - taivaan alla muuripatojen ääressä, avannolla, pyykkituvissaan. Eivät osanneet haaveilla, eivät edes unta nähneet sisällä olevista kodinhoitotiloista.

~~~Kaisu~~