25. huhtikuuta 2022

Sitruunamuffinssit

Halusin yllättää mieheni pääsiäisenä jollakin leivonnaisella;
jollakin, mistä hän oikeasti tykkäisi ja ilahtuisi.
Jotakin muuta kuin pannaria, jota hän itse ehdottaa toiveita kysellessäni,
sillä hän ei ole oikein makean ystävä.



Hetken sitruunaisia ja persikkaisia ohjeita pähkäiltyäni muistin vanhan reseptin, 
joka löytyi kuin löytyikin leivontakansiostani.

Voisipa melkein sanoa, että muistojen muffinssit,
sillä resepti on tuolta 70- ja 80- luvun taitteesta,
meidän nuoruudesta.

Olin tuohon aikaan lukiolainen,
innokas leipuri
ja herkutin silloista poikaystävääni,
nykyistä miestäni muun muassa näillä sitruunan makuisilla muffinsseilla.




Sitruunamuffinssit

150 g margariinia/voita
2 dl sokeria
3 munaa
1,5 dl kermaa
3,5 dl vehnäjauhoja tai gluteenittomia jauhoja
2 tl leivinjauhoa
sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunamehua

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi.
Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.
Sekoita jauhot keskenään.
Lisää ne varovasti taikinaan vuorotellen kerman ja sitruunan kanssa.
Laita taikina lusikalla muffinssivuokiin
ja paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.
Annoksesta tulee 24 muffinssia
eli kaksi muffinssipellillistä.




Resepti toimi tälläkin vuosikymmenellä ja 
muffinssit maistuivat kuulema hyviltä.
Ja muistoilta.

Tällä erää kuulema erityiseni hyviltä kylminä,
melkeinpä suoraan pakkasesta syötyinä.


~~~~~~~~

Tämä oli mukava muistojen sekä reseptin mieleen palautus.
Ja nyt on tämäkin ohje täällä tallessa,
vaikka toki tuo nostalginen paperiversio on kyllä aika ihana.

~~~~~~~~

Tuli vielä mieleeni tässä muistojan keskellä tuon ajan "rakkautta on" -sarjakuvat, klik.
Niitä saksittiin talteen lehdistä ja liimattiin vihkoon.
Tähän kuuluisi sarjiksen tyttö ja poika muffinsseja syömässä sekä teksti:

Rakkautta on leipoa hänen lempparimuffinsseja.

Sillä tie miehen sydämeen kulkee edelleenkin vatsan kautta.

💛








 

18. huhtikuuta 2022

Tuunattu kangaskassi






Sain joulunaikaan Marimekon kangaskassin.

Kiva kassi kaikkinensa,
mutta kovin ohkainen ja  pussimainen,
jossa ainakin minulla puhelin ja avaimet ovat kassin pohjalla sulassa sovussa
- hukassa.




Pääsiäistekstiileistä löysin reilunkokoisen, jämäkän, vetoketjullisen sisustustyynyn päällisen
sekä pienen pellavaisen liinan.

Nuo kevään keltaiset tekstiilit sujahtivat mielessäni
tuon kangaskassin sisään tuomaan ryhdikkyyttä ja selkeyttä
ja sittemmin toteutin sen vision.
 






 
Kassissa on nyt kännykänkorkuinen tasku,
jossa on kaksi lokeroa
ja vetoketjulla voin sulkea kassini.
Alakulmista otin pienet sisäänotot niin kassissa kuin vuoressakin.




Siinä kassini nyt odottaa työaamuun lähtöä.

Kevätmieltä on jo kovasti ilmassa.
Olemme saaneet pääsiäisen aikaan nauttia auringosta ja lämmöstä.
Lumet ovat saaneet kyytiä ja tiet ovat sulaneet.

💛

Tykkään niin kovin keväästä.
Se on kyllä mielestäni vuodenkierron parhainta aikaa.





                             










 

15. huhtikuuta 2022

Pääsiäisen iloa




Pääsiäistervehdykseni Sinulle blogini lukija! 

Pitkäperjantain aamu.
Aurinko paista pilvettömältä taivaalta.

Pääsiäinen on itselleni mieltä herkistävää aikaa ja 
 vahva viesti keväästä,
uudesta alusta.




Sisustin eilen kuistin seutua vanhoilla pääsiäiskoristeilla,
noilla kestävillä betoniaskarteluilla
ja pikkunarsisseilla,
kevään vertauskuvilla,
keltaisilla, pienillä auringoilla.

Mietin kevään kukkijoita.
Näitä narsisseja,
leskenlehtiä, voikukkia, 
esikoita, 
orvokkeja.

Ei liene sattumaa, että ne ovat keltaisia.
Pitkän talven jälkeen me tarvitsemnme niitä,
pieniä aurinkoja,
väriterapiaa, voimavärejä.






Pääsiäinen on keltainen kuin aurinko
ja keväinen narsissi,
vihreä kuin hentoinen rairuoho tai ohran terhakka oras,
valkea kuin pajunoksan pieni pehmeä kissa.




Pääsiäinen on odotettu lomanen ja tervetullut katkein arkeen.
Se on rauhaa ja lepoa,
pysähtymistä,
levollisuutta.

Pääsiäisen sanoma on vahva.
Mustasta maasta,
roudan sylistä,
nousee elämä.

Kevät voittaa talven
ja valo pimeyden.

Elämä kantaa,




Pääsiäisen rauhaa ja iloa toivottelen Sinulle ja itselleni!











 

9. huhtikuuta 2022

Diy Pääsiäiskoristeet helmistä ja höyhenistä


Olen hissukseen laitellut pääsiäistä,
sillä siitä, samoin kuin joulusta,
on mukava nauttia etukäteen ja sillä tavoin valmistautua itse juhlaan.

"Lapsi toi pajunkissakimpun.
Kodin lämmössä kukat avautuivat
palmusunnuntaista pääsiäisen iloon."

Huomenna, palmusunnuntaina on täälläpäin virpomispäivä.
Olen viipyillyt arvatenkin "entivanhaisissa" tunnelmissa ja muistoissa.
Ajassa, kun lapset askartelivat innostuksen punat poskillaan virpomaoksia
ja huolehtivat suklaamunien ostamisesta ja piilottamisesta.

Ripustelin askartelemani helmihöyhenkoristeet pajunkissaoksiin.
Oksat tosin ovat aika "kissattomia" ja ne olivat tällä(kin) kertaa hakemisessa 
tässä kaupungin tuntumassa.
Ja ne, joita näkyi olivat upottavien hankien takana. 

Ne toivat tähän pääsiäiseen uutta tunnelmaa
entisten pääsiäiskoristeiden rinnalle.

Pääsiäinenkin on perinteitä ja jotain uutta.








Pujotin kaksinkertaisen narun taitospuoli edellä helmien läpi ja tein solmun helmen alapuolelle.
Jätin solmun ulos helmestä ja
pujotin liimassa kastelemani höyhenet helmen reikään.
Vedin narua kevyesti höyhenten kanssa helmen sisään.
Helmien väliin laitoin liimatipan.






Juuri sain aamun mukavan viestin.
Lapsenlapsia tulee käymään.
Käskin heidän poimia matkalla pajunkissaoksia
niin saamme askarrella yhdessä virpomaoksia.
Minulle tulee sittenkin entisvanhainen palmusunnuntain aatto!
Pääsiäiseen kuuluu ilo.

💛

Mukavaa palmusunnuntaita!





 

7. huhtikuuta 2022

Nupullaan

Arjen iloa. 

Istuin sohvalla.
Katselin siitä kotiamme,
tätä tilaa, jossa eniten vietämme yhteistä aikaa.
Olohuonetta.

Katse pysähtyi mökin varastosta päivän valoon tuomaamme
rottinkiseen kukkapöytään
ja siinä oleviin kukkiin;
noita viherkasveja yhdistäviin pieniin yksityiskohtiin,
nuppuihin.




Kukat ovat nupullaan,
täynnä kukkaan puhkeamisen voimaa ja eloisia ajatuksia,
tuomassa kukintojen väripisaroita näihin talvisiin,
lumivalkoisiin päiviin.

Tuomassa kevään iloa kotiimme
ja muistuttamassa kasvun ihmeestä.

Se on aina yhtä suuri ihme
ja voimauttava, toivoa luova asia.




Kaikki on mahdollista
on helppo uskoa ihmeisiin
sillä suloisia nuppuja
ilmestyy kaikkialle
 



Amatsonin liljan kukkavana roikkuu raskaana lehtien yllä
ja roskalavalta pelastamani kaktus tekee jo toisia kukkia tälle talvelle.
Jouluasetelmasta talteen nappaamani pieni tulilatva
 kantaa terhakkaasti lehtihangoissaan pienen pieniä kukkaterttuja,
joiden sisässä odottaa punaiset kukinnot.


Olen ihmeellisellä matkalla
kuljen ihastellen maisemia
pieniä ihmeitä ja omaa itseäni
pysähdyn usein huomatakseni
kaiken arvokkuuden
kiitän tästä ihanasta matkasta




Talvihorros on ollut pitkä
sydämeni lämpöisenä
odottanut rinnassani
että koittaisi jälleen
sydämeni kevät
aika
jolloin kaikki on keveää
ja polku hohtavana edessäni
selkeänä
että tiedän minne suunnistan
mitä tehdä
ja minne olen menossa




Avaudun valolle

aurinko luovuttaa
valoaan kaikille

kohotan kasvoni
kuten pienet krookukset tekevät
avoimesti
vapaasti
nauttien kohti valoa

💚

Minun kevätmielenikin alkaa olla nupullaan,
 toiveikkaana.
Kaivautuu jo tuonne valtavien hankien alle,
kuopsuttaa mustaa multaa ja 
näkee pienet vihreät piippanat mullan sylissä. 

Toivon näköalat vievät eteenpäin!


Runot ovat Sari Lehtimäki, runotalo.fi  kirjoittamia




















 

2. huhtikuuta 2022

Uutta ilmettä makkariin

Aikansa kutakin olin otsikoinut makuuhuonepostaukseni neljä vuotta sitten,
Silloinkin huhtikuussa oli nimittäin ollut keväisiä pesänrakennuspuuhia.

Niin kuin nytkin.
Aikansa ne sängyn alle sujautettavat korit olivat hyviä yöpöytien korvikkeita,
mutta viime aikoina ne alkoivat usein olla  kukkuroillaan 
ja kirjat levittäytyivät sängyn viereen.
Tilanne vaati päivitystä.








Jyskistä löytyi  Jalusta, joka oli mitoiltaan sopiva tilaan,
mutta väri tuntui väärältä.
Ostimme kuitenkin tuotteen ja  samalla reissulla myös ruosteen väristä sprayta.
Sillä suihkautimme pöydän pintaan uuden värin.




Maalauksen lopputulos oli se, mitä haimme
ja lopulta kävimme  hakemassa toisenkin "jalustan".

Nyt sängynvierustoilla on taas ns. yöpöydät 
ja näillä mennään taas ilmeisesti jonkun vuoden huhtikuuhun
ja seuraavaan uuteen tuulahdukseen.






Ulkona sataa lunta ja tuulla tuivertaa.
On ollut juuri sopiva päivä tällaiseen puuhasteluun.

Yhdessä touhuamalla ja kotipesää rakentamalla
 juhlistaa 39. hääpäiväämme.




Tässä päivässä on ollut arjen juhlan tuntua
sekä 
äärettömästi kiitollisuutta ja onnellisuutta.




Teininä runokirjassani luki sanat:
lumisade tietää onnea rakkaudessa.


Yhdessä touhuten ja toista tukien on on taaplattu nämä vuodet.
Toivottavasti tämän päiväinen lumisade on onnekasta
 ja tuo mukanaan monia yhteisiä vuosia meille lisää.

💓