Juhannuskukat

Juhannus tuli, oli ja meni.

Vietimme sen tällä kertaa Keski-Suomessa lastemme luona

juhannusta ja rippijuhlia viettäen.

Oli ihanan leppoisaa yhdessäoloa

ja nautinnollisia aurinkopäivien hetkiä veden äärellä.

Keräsimme juhannusaattona tyttärien kanssa luonnonkukkakimput,

vävy teki vastan uutukaiseen saunaan,

jonka ensilöylyt pääsimme testaamaan. 

Nyt viettelen lomapäiviäni tässä kotosalla

ja lämmin sää vetää kyllä olon aika vetämättömäksi,

vaikka ei sitä tietenkään passaisi moittiakaan tätä odotettua lämpöä.

Olen ollut mielissäni siitä,

että olen ollut maltillinen kesäkukkien laiton suhteen.

Näillä keleillä niiden kastelusta olisi kyllä huolehtimista

kotona ja mökillä.

Onneksi on luonnonkukat.

Ja perennapenkki.

Haluaisin poimia sinulle

kukkakimpun, jossa on

kaikki maailman

kauneimmat kukat,

kaikki maailman 

ihanimmat värit

ja kaikki maailman 

suloisimmat tuoksut.

Ja kun ojentaisin 

kimpun sinulle, 

toivoisin, että

ne kaikki kukat

jäisivät kukkimaan 

jokaiseen päivääsi.

-marleena ansio-

"Tuoksut vanamon ja varjot veen.

niistä sydämeni laulun teen."

Niin kauniita kaikki.

Tuovat iloa päivään,

kesään,

lomaan,

kesälomaan.

💚

Diy Onnittelukortit

Jaamme ilon kanssasi.

Onnea ja iloa tuleviin päiviin.

Askartelin tapettikirjojen sivuista 

ja askartelulaatikostani löytyneistä perhosaihioista onnittelukortteja ammatteihinsa valmistuneille.

Viime kesänä juhlimme meidän nuorimmaisen rippijuhlia ja 

tänä kesänä vanhin lapsenlapsemme on 

vuorostaan rippilapsena.

Hänen korttiinsa lennähti myös perhosen keveä ajatus

ja onnen toivotuksena A-M Kaskisen runo:

Tahtoisin toivoa Sinulle

jotakin oikein hyvää,

enkelien siipien havinaa

ja onnea, iloa syvää.

Tahtoisin toivoa Sinulle,

mitä itse en voi antaa:

saakoon rakkaus Jumalan

sinua sylissään kantaa.

   

On monenlaisia juhlia!

Ja nyt käydään vähitellen  juhlimaa keskikesää.

Huomiseksi on luvattu yhdessäoloa rakkaitten ihmisten kanssa ja auringon lämpöäkin.

Ja sitten etsitään ne perinteiset seitsemän sortin kukkaset, nautitaan herkuista sekä juhannussaunasta.

Tämä on ihmeen ihanaa aikaa!

Leppoisaa juhannusta Sinulle!

🍃🍃

Luonnonkukkien päivänä

Tänään on luonnonkukkien päivä, klik

ja tämän vuoden kukka on mäkitervakko.

Sen rinnalla kaikki luonnonkukat ovat huomionsa ja  päivänsä ansainneet

sekä luontoretketkin, joita tänään on järjestetty ympäri Suomen 

luonnonkukkien tyyssijoille.

Täälläkin olisi ollut tänään opastettu retki kukkaniitylle.

Aamulla satoi kuitenkin vettä kaatamaalla 

ja olin sen verran mukavuudenhaluinen, 

että päädyin jättämään retken väliin.

Kulkiessani ja katsellessani

noita peltojen ja tienvarsien värikkäitä kukkijoita

ja metsän pohjalla kasvavia pieniä kesiemme kaunistajia

yritän palautella mieleeni niiden nimiä.

Ja aina löytyy mieluisia yllätyksiäkin.

Vastaikään nimittäin löysin läheiseltä metsäpolulta vaaleapunakukkaisia metsätähtiä

ja pyörälenkillä bongasin ison alueen 

suloisia, erisävyisiä kissankäpäliä,

joita en ole vuosikausiin nähnyt.

Ja suopursukin kukkii jo.

Tuntuu todellakin siltä,

 että "on lyhyt linnunlaulu, huvi,

ja kukkain kukoistus, ja riemu muu".

Että kaikki luonnonkukat kuin perennatkin kukkivat niin nopeasti

tänä(kin) kesänä

ja kukkaisloisto on harmiksemme vain hetken kauneutta .

Nyt kukkii niittyleinikki keltaisenaan.

Tuo myrkyllinen kasvi, 

jota lehmätkin kaihtavat,

on yksinkertaisuudessaan niin herttaisen kaunis.

Niittyleinikin rakenne opiskeltiin neljännellä luokalla 

opetustaulun visuaalisen tuen mukaan niin perusteellisesti,

että vieläkin ne nousevat vahvasti mieleen muistin sopukoista.

Hede, emi, sikiäin, luotti,

liuskalehtinen,

maavarsi.

Niin ne tärkeät sanat kuuluivat.

Nuo herkät, keltaiset leinikit kuivuvat kauniisti

ja säilyttävät värinsä hyvin. 

Ne vetäytyvät kuivautuessaan, 

joten kimppu saa olla tuoreena reiluhko.

Nuorena äitinä keräsin kesäisin niittyleinikkejä

lasten kanssa ulkoillessamme.

 Ne olivat sitten kesäisiä muistoja,

jotka  toivat väriä sisustukseen ja piristystä arkeen.

Eilen keräsin pitkästä aikaa niittyleinikkikimpun ja ripustin sen

 tuvan mökin kattoon,

leipälapion varteen kuivamaan.

Kun on poutasää,

taidan kerätä kimpun jos toisenkin.

Kappaleen kesän kauneutta iloksi tuleviin päiviin.

Keräätkö sinä kukkia tai heiniä kuivamaan?

Mitkä onnistuvat hyvin ja säilyttävät värinsä?

 

Kesäkassi

Kesä, kukat ja loma.

Siinä kolme kaunista sanaa,

joista juuri nyt iloitsen ja nautin.

Eilen oli  ensimmäinen kesälomapäivä 

ja tätä ihanuutta jatkuukin sitten tänä kesänä vähän pitempään.

Kiitos työnantajalle mahdollisuudesta vaihtaa lomarahoja vapaiksi!

Eilen paistoi, tänään sataa.

Sää antaa toki puitteita touhuihin,

mutta loma on aina lomaa säästä huolimatta.

Yksi jos toinenkin on muistutellut minua huilaamisen tärkeydestä.

Ehkäpä sitä osaa jo tällä iällä heittäytyä enemmän omiin, mieluisiin juttuihin

ja jättää "to do"-listat tekemättä;

 mennä fiiliksen mukaan.

Eilen ompelutti.

Innostuin laittamaan vuorikankaan euron kirppislöytökassiin.

Poistin kassista vanhan virttyneen vaaleanpunaisen trikoovuoren

ja liotin sitä hetken pesuainevedessä.

Tässäpä perinteinen "kassi ennen vuorikankaan laittoa"-kuva.

Ja "vuorikankaan ompelemisen jälkeen".

Samettisen pehmeä kangas tuo kassiin arjen luksusta ja pehmeyttä

muovisen punoksen rinnalle.

Kassia laitellessani muistin, 

että äidillä on samanmoinen, narusta solmittu makrameekassi,

Kuulema jo 60 vuotta vanha! 

Liekö siihen lapsuuden kassimuistoon liittynyt se,

että niin innoissani tämän euron kassin kotiutin sieltä Tampereen Fidasta 

kesällä kerran. 

Mietin, josko ompelisin muutamia valkoisia helmiä kassin toiselle sivulle,

mutten löytänyt jemmoistani ainuttakaan.

Menisikö "överiksi"?

Ihanat perennat kukoistavat uskollisesti vuodesta toiseen.

Nyt on alppiruusujen aika.

Tykkään niin paljon tästäkin kukkapenkistä,

helposta ja huolettomasta.

🌸

Kesäistä keskiviikkoa Sinulle.

Ollaanpa kuulolla ja saa laittaa postaustoiveitakin,

kun on nyt aikaa enemmän blogillekin.

Lisää ruusulautasia seinälle

Aamusta oli niin kaunista ja lupaus hellepäivästä,

mutta sää teki kuitenkin yllärit.

Saavuttuamme mökille alkoi liennellä;

aurinko meni pilveen ja kohta satoikin jo vettä.

Tästä tulikin sitten oiva päivä siivota meidän makkari eli 

tapettien mukaan nimetty ruusuhuone

ja kapistella pieniä, sieviä juttuja,

 joita ei poutapäivinä malta tehdä.

Olen haalinut vuosien saatossa kirppiksiltä

 erilaisia vaaleanpunaisia lautasia, 

joista suurin osa on Arabian ruusukukkaisia kahvilautasia.

Siivoillessa löysin muutaman lautasen.

Onneksi mökillä oli vielä

  pikaliimalla kiinnitettäviä ripustimia.

Nyt pääsivät viimeisimmätkin kirppislöydöt

 seinälle kokoelman jatkoksi ja täydennykseksi.

Totesin kyllä neuloja koputellessani, että se on sitten siinä.

Toki, 

jos aivan erityisen kaunis lautanen löytyy edullisesti,

niin pitäähän se vielä ostaa tänne! 

Tuli tässä mieleen lapsenlapsen kysymys menneeltä kesältä;

miksi nuo lautaset ovat seinällä.

Siinäpä kysymys,

johon vastaus taitaa olla, että se on niitä mummun juttuja!

Helppoja ruusuja tällaiset,

kun ei tarvitse huolehtia  kastelusta, 

lannoituksesta eikä ruohoamisesta.

Tänä vuonna olen muuten tietoisesti vähentänyt kesäkukkien ostamista kotiin

 ja nautin perennapenkin uskollisista kukkijoista.

Täällä  mökillä olen ruukuttanut perennoja kesäpäivien iloksi,

kun hävisin taistelussa juolavehnää vastaan!

Ja onneksi täällä on luonnonkukkia ja vihreyttä.

Helpommalla pääsee, 

kun ihastelee niitä

-ja ruusulautasia!

Heittäydyin siivoilun jälkeen  sängylle

 ja innostuin kirjoittelemaan tätä postausta  kännykällä. 

Sade rummuttaa ikkunalautaan,

lastenlasten leikin äänet kantautuvat tuvasta

ja pihasaunan piipusta nousee.

Ensimmäiset itikat inisevät korvan juuressa 

ja ikkunasta näkyy syreenin kukinto. 

On lauantaiehtoo.

On kesä.

Nautin. 

.

 

Päättäjäispäivänä

Kesäkuun ensimmäinen lauantai ja 

koulujen päättäjäispäivä,

jossa melläkin oli juhlan tuntua.

Olimme aamulla kevätjuhlassa, 

kun perheemme nuorimmainen 

-ei enää pienimmäinen-

 sai päättötodistuksensa peruskoulusta.

Kevätjuhla ja todistusten jako.

Vielä kerran,

viimeisen kerran.

Päivän mittaan olen viipyillyt ajatuksissani lapsissani ja keväissä,

jotka ovat jälkeenpäin katseltuna vierineet ohitse kuin vesi,

ja ovat nyt monenkirjavina kevätmuistoina mielessäni.

Monet asiat ovat muuttuneet näiden reilun kahdenkymmenen vuoden aikana

ja kahdentoista koululaisen aikana peruskoulussakin,

mutta suvivirsi  suvivirsi tuntui tänään herkistävältä niin kuin aina,

 -ehkä herkistävämmältäkin.

Kaikella on aikansa,

niin myös lasten kevätjuhlilla.

Seuraavana odotetaan sitten viimeistä yhteishaun tulosta.

Nuorimmaisen kohdalla kaikki on viimeistä.

Esikoinen avaa portteja ja kuopus sulkee niitä.

Pojalla tuntui olevan tänään kavereiden kanssa 

niin paljon omaa ohjelmaa,

että päätimme juhlistaa koulun päättymistä huomenna.

Me puolestamme piipahdimme mökille.

Kevätsiivoilut ovat venyneet ja vanuneet siellä syystä ja kolmannesta.

Päätin aloittaa tänään "porstuasta".

Kylläpä nyt on mukava astua eteiseen, 

kun talven pölyt on poispyyhitty.

Ja hyvä mieli, kun homma on aluillaan.

Olin siinä jo kahden vaiheilla,

josko laitan nuo aikojen saatossa kertyneet ruskeat lasipullot välillä varastoon,

mutta nuorten mielestä niiden paikka on tuossa silmäin alla

ja siihen ne jäivätkin sitten.

Mökin tuomen kukat eivät olleet vielä

avautuneet tämän päivän iloksi,

mutta taitoin kuitenkin oksan maljakkoon tuomaan keväisen juhlapäivän iloa.

Kohta on eteisen täyttää kevään huumaava tuoksu!

Päättäjäispäivä on myös kesäkauden aloittajaispäivä.

Ihana aurinkoinen päivä siivitti tänään koululaisia ja opiskelijoita 

lomalle ja kesätöihin.

Onnea ja iloa tämän päivän johdosta 

niin koulunsa päättäneille kuin kotijoukoillekin.