Puolukanvarputerapiaa

Pikainen piipahdus tänne

ja terveiseni puolukkametsän reunamilta. 

Tänään, vapaapäivänäni,

 nautin siitä, 

että sain olla luonnon helmassa hetken aivan itsekseni, 

 luonnonmateriaalien äärellä pitkästä aikaa  

sitomassa syyskranssia. 

Ja miten paljon tuota puolukkaa nyt onkaan.

Osa on jo kypsää,

mutta me odotamme vielä hetken ennen kuin ryhdymme poimimaan niitä. 

Ilma ehti olla monena.  

Aurinko paistoi lämpimästi 

ja sitten pienen lientelyn jälkeen 

yhtäkkiä jostakin pilven reunasta tulikin jo 

 kevyttä tihkusadetta.

Ukkonenkin jyrisi ja sateenkaarikin näkyi taivaalla. 

Kiepsuttelin marjaisia varpuja vanhan koivunrisukranssin päälle.

Ripustin tuon puolukkaisen tekeleeni mökille aitan oveen. 

Marjat eivät taida pysyä kovinkaan kauaa tuossa,

mutta onpahan hetken ilo. 

Tänään oli kuitenkin merkityksellisintä käsillä tekeminen 

ja syksyn kauniin hetken kokeminen.

Sydänkranssin pohjana on vanha rottinkinen sydän.

Sidoin siihen pienehköjä nippuja pienilehtisistä puolukanvarsista. 

Tämä löysi paikkansa pikkusaunan ovesta. 

Vihreämpi kranssi toki on kuin tuossa kuvassa! 

Ihanan raukea olo. 

Ulkoilu ja puuhastelu on tehnyt tehtävänsä. 

Ei tarvitse varmaan unta houkuttaa! 

 

Ristiäiskranssi

Yksi kesän ihanimmista toiveista oli se, 

kun toukokuisen äiti pyysi minulta luonnonkukkakranssin 

heinäkuussa vietettyihin ristiäisiin. 

Keräsin juhlan aamuna metsätien varrelta 

kesän kauniita, herkkiä kukkijoita. 

Sidoin kukat bambukranssipohjaan.

Jälleen kerran yllätyin, 

miten paljon kranssiin meneekään värkkiä.

Muutaman kerran piti piipahtaa lähiojanpientareella 

hakemassa täydennystä ja väriä,

että kranssi säilyi yhtenäisenä kauttaaltaan. 

Kukkien kieputtaminen oli ihanaa ja palkitsevaa. 

Jännitti kylläkin, kestävätkö kukat kauniina juhlahetkeen asti,

kun luonnonkukat nuupahtuvat usein niin äkkiä poimimisen jälkeen.  

Suihkutin vettä kranssin päälle 

ja laitoin sen muovipussissa kylmäkaappiin. 

Se säilyi kuin säilyikin freesinä ja kauniina juhlaan

ja juhlan iltaan asti. 

Päivänkakkaroita, 

puna-apilaa, 

sian- ja ojankärsämöä, 

kissankelloja, 

hiirenvirnaa.

heiniä.

Olin iloisesti yllättynyt siitä, 

miten nuo kissankellot säilyivät kauniina.

Kissankellot 

-kuin keijujen hulmuavat hameet. 

Pieni Lyyti.

Päivänsäde. 

Hän tuo iloa ja valoa meidän kaikkien päiviin. 

Vauvan äiti tykkää luonnonkukista. 

Kaksi vuotta sitten tein kastekranssin 

vauvan veljen juhliin

ja laitan siitäkin kuvan tähän muistoksi. 

Silloin oli kanervien ja mustikkaisten varpujen,

liekojen ja koivunlehtien aika. 

Molemmat kranssit olen kuivattanut alaspäin roikottaen 

ja niistä on jäänyt juhlan jälkeistä iloa vielä arkeenkin! 

💞

 

Risukranssi

Kevät,  

aina niin sykähdyttävä vuodenaika 

ja liikkeelle paneva voima. 

Taas on ihana laittaa talviset jutut sivuun 

ja tehdä tilalle keveämpää, keväistä. 

Yksi niistä on ovikranssi,

jonka päivittäminen tuli mieleen viikonloppuna. 

Olen kerännyt vanhoja kransseja vanhan pyörän tankoon ja pihapiiriin. 

Hoksasin, että voisin hyödyntää yhtä risukranssia 

kevätkranssini pohjana. 

Kierrätysajatus sai suupielet hymyyn; 

että risujakin voi kierrättää. 

Riipaisin tuulien tuivertamasta kranssista muutaman kerroksen risuja pois. 

Kieputin tilalle kotipihan riippakoivusta maahan tippuneita oksia. 

Kranssista tuli uuden veroinen

 ja säästyin aika monen risun kieputtamiselta.  

Ulko-ovemme on tumma  eli kranssiin piti saada kontrastia, 

valoa sekä ilmavuutta. 

Kiinnitin höyheniä Erikeeperillä sinne tänne oksien lomiin. 

Niistä sainkin kranssiin kivaa pääsiäisen tunnelmaa sekä keväistä teemaa.  

Tuli mukavasti omannäköinen tuulen- tai linnunpesä. 

Ripustin askartelujemmoista löytyneen puulinnun kranssin keskelle. 

Se kuulosti kuitenkin hakkaavan ovea sitä avatessa ja suljettaessa. 

Linnulla vai ilman?

Tuumasin asiaa päiväkävelyn verran. 

Tykkään muuten sanonnasta,

 että "hiljaa hyvä tulee, 

ajatellen aivan kaunista".  

Nuo sanat menevät jotensakin yksiin sanojen 

"hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". 

Pohdiskeleminen ja miettiminen sekä ajan antaminen tekemisille on hyvästä. 

Kiireellä ja hätiköimällä tulee "sutta ja sekundaa". 

"Mihinkä tässä on kiire valmiissa maailmassa!" 

Tällä postauksella osallistun 

Kristiinan maaliskuiseen haasteeseen, 

jossa kyseltiin sanontoja.

Lopputulema on "linnulla".

Siinä lintu on nyt pesässään 

ja keväinen kranssi on siinä! 

~~~~~~

Joko sinä olet laittanut keväisen kranssin kotisi oveen?

Entä pääsiäistä muuten? 

Täällä rairuoho on itänyt, 

vaikka pussissa oli parasta ennen aika mennyt vuosi sitten,

ja maissi pukkaa vahvaa orasta. 

Kevään tunnelma on vahvasti läsnä! 

💚

 

 

Vanhan kierrätystä

Olen ottanut täällä pieniä jouluisia askeleita.  

Laitoin illalla valokranssit ikkunoihin 

ja perinteisesti tulevan nimipäiväni ja lumisateen innoittamana 

ripustin keittiön ikkunaan Lumimarja-kapan. 

Pikku hiljaa tuleva juhla taas rakentuu

ja onhan tämä joulua edeltävä aika oikeastaan parasta:

 odotusta, valmistautumista ja tunnelman luomista. 

Olen sopinut itseni kanssa, 

että joulu tulee tänä vuonna pitkälle menneiden joulujen 

koristeista ja sisustusjutuista. 

Niitä kun on kertynut ihan piisalle asti! 

Tämän päivän tavoitteena oli saada kehiteltyä ulko-oveen 

talvisempi kranssi vaahteranlehtikranssin tilalle. 

Se on muuten kestänyt aivan huipusti ja oli edelleen silmän ilo.

Puuliiteristä löysin vanhan kranssipohjan,

jonka olen ostanut nostalgisesta Tiimari-kaupasta kauan sitten. 

Siinä on ollut aikojen saatossa monenlaisia koristeita vuodenaikojen mukaan. 

Tänään siitä tuli käpykranssi. 

Meinasin suihkauttaa valkean sprayn pintaan,

 mutta pullo oli jotenkin jumissa. 

Hyvä niin, sillä oikeastaan tämä on kaunis näinkin. 

Kävyissä on kauniita sävyjä, jotka saavatkin jäädä näkymään. 

Valkea kranssipohja tuo kontrastia sopivasti, 

että kranssi erottuu ruskeasta ovesta. 

Siinäpä on uusi tervetulotoivotus kotiimme. 

Jemmoista ei löytynut oikein mieluista nauhaa tänään 

ja sitä kranssi ehkä kuitenkin kaipaa. 

 Minkälaisen rusetin laittaisin?

Juuttisen vaiko punaisen

vai ehkä valkoisen? 

Mitäpä ehdottaisit! 

Joulutavaroista löytyi nämä tähdet, 

jotka olen ottanut talteen rikkoutuneesta valonauhasta. 

Ne pääsivät koristamaan meidän pientä joulumäntyämme! 

Yritin ripustaa tähdet varovasti, 

ettei puuta kaunistava lumi olisi karissut pois. 

Tuo toissa yönä satanut lumi tuo minulle niin kovasti 

jouluista mieltä. 

Lumen valko toi kaivattua valoisuttaa 

ja lumipeite peitteleli taas kaiken niin kauniin pehmeäksi.

Tähdet kuuluvat vahvasti jouluun.

Nämäkin tähtöset ovat lähtöisin vanahast valonauhasta. 

Ne ovat patinoituneet,

monena jouluna tavalla tai toisella hyödynnetyt;

 kauniit ja mieluisat. 

Niissä on menneitten joulujen muistoja. 

Tähti on minusta kaunis sana ja ajatus. 

Tähti loistaa ja valaisee, se johtaa.  

Jotkut tähdet ovat kirkkaampia kuin toiset; 

ne ovat johtotähtiä.  

Tuttuja esineitä ja asioita, 

luonnonmateriaaleja ja kynttilöitä. 

Kierrättäen, kaarrattaen, 

paikasta toiseen pyörittäen, tuunaten, 

uudelleen esille kaivaen ja pihaan kantaen. 

Siitä se taas tulee joulu pihaankin. 

~~~~~

Niin pieniä juttuja nämä kaikkinensa.

Niin pieniä, että tokko noista edes kannattaisi kirjoitella. 

Mutta kirjoitinpa kuitenkin,

kun tuli niin hyvä mieli näistä tekemisistä 

ja siitä, että sain tartuttua toimeen valoisan aikaan. 

Ja se ei tietenkään ole ainoastaan pieni ilo,  vaan suuri juttu,

että tämän päivän kattauksessa on paljon kierrätystä, 

vanhan hyödyntämistä ja uudelleen käyttämistä. 

~~~~~~

Ruukaatko sinä jemmata erilaisia pieniä asioita ns. pahan päivän varalle 

ja inspriraation lähteeksi? 

 

Kranssivärkkejä hakemassa

Viime perjantaina, 

työviikon päätteeksi ajelin itsekseni mökille 

ja painelin muovipusseineni metsään ajatuksella, 

että tärkeimmät asiat ensin, siivota ehtii hämärälläkin. 

Olin niin kauan aikonut hakea luonnonmateriaalia kranssiaskarteluun. 

Samalla sain aimo annoksen raitista ilmaa sekä melko määrän askelia. 

Tuntui hyvälle olla siellä luonnon keskellä ja rauhassa,

 kiireettä. 

Ilma oli ihanan selkeä harmaiden päivien jälkeen. 

Luonto näytti paljaalta, lepoon laskeutuneelta. 

Nenään kantautui tuttu syksyinen maatumisen tuoksu, "ulon haju".

Tarvitsin värkkiä tähän vähän isompaan kranssiin,

jollaista pyydettiin tekemään eli tekeillä oli vähän niinkuin tilaustyö. 

Keräsin kaikenlaista ikivihreää,

mitä löysin metsästämme;

 mäntyä, katajaa,

liekoa, kanervan- ja puolukanvarpuja sekä sammalta. 

Ihastuin erityisesti kanerviin, 

joita en ennen olekaan hoksannut kranssiin poimia luonnosta. 

Keräsin myös käpyjä ja jäkäläoksia jemmaan. 

Sidoin sekakimppuja ja kiinnitin ne kukkalangalla 

60 senttiseen hulavanteeseen. 

Noita varpuja ja oksia ynnä muita tuli kaisumaisen tiiviisti

(en näköjään osaa sitoa harvempaan ja löysempään)

ja värkkiä kului.

Miten sattuikaan, että just riittivät,

yhtään ei jäänyt yli. 

Kuvat eivät ole nyt edukseen, 

mutta hämärä painoi äsken päälle 

ja yritin jonkinlaisen otoksen saada otettua.

 Punainen näyttävä rusetti olisi ollut toki viimeistelyä,

mutta näillä kuvilla mennään nyt. 

Metsäreissulta löytyi myös omannäköinen joulumänty,

jonka toin tuohon kuistin seutuun.  

Tökkäsimme sen maahan kiinni ja 

tuo löylyastian haljennut päällinen rungon ympärillä

on rekvisiittana astiaa mallaamassa. 

Onneksi kerkesin pelastaa tuon parhaat päivänsä nähneen

sauna-astian osan roskiksesta, 

jonne armas apurini oli ehtinyt sen jo nakata.

Sillekin oli vielä tehtävä tämän syystalven ulkosisustuksessa; 

miehet eivät aina vaan hoksaa. <3

Maantuoksuisista materiaaleista 

ja niiden työstämisestä oli lauantai-illan onni tehty. 

Miten terapeuttista ja palkitsevaa olikaan pitkästä aikaa 

taitella varpu/oksa sieltä ja toinen täältä,

mallata niitä lomittain ja limittäin; 

nähdä kuinka kranssi pikkuhiljaa valmistui.

Täytynee tehdä vielä uusi reissu tuonne luonnonvärkkien äärelle 

omaa kranssia varten ennen kuin kylmä yllättää ja lumi peittää maan. 

Se on sitä joulunalusajan mukavaa puuhaa,

josta joulufiilis nousee vuosi vuoden jälkeen.  

~~~~~

Joko sinua jouluttaa?

Oletko sinä tehnyt jo kransseja?

 

Vaahteranlehtikranssi

Syysloma,

syyskauden odotettu katkein on täällä. 

Loma on aina lomaa. 

Itseasiassa kotoilu, 

oleminen ilman tarkkoja aikatauluja ja ohjelmia, 

 on hoitavaa ja voimauttavaa.

Toki lomalle on aina jonkilaisia pieniä suunnitelmia sekä hiljaisia haaveita; 

minulla yksi sellainen oli syksyisen kranssin tekeminen. 

Niin kuin pitkään kanssani kulkeneet muistavat, 

 kranssien kieputtelu erilaisista luonnonmateriaaleista on ollut minun juttu,

mutta pitkään on ollut hiljaista sillä(kin) saralla. 

Innostuin värikkäistä vaahteranlehdistä. 

Kiepautin parista notkeasta pajunvitsasta pohjan,

johon kiinnitin vaahteranlehdet yksi kerrallaan, 

sisäpinnalle, keskelle, ulkoreunalle, 

lehteä kevyesti rypyttäen. 

Suihkautin pintaan hiuslakkaa 

ja jään mielenkiinnolla seurailemaan, miten se vaikuttaa lehtiin. 

Pieni terapeuttinen hetki lehtikasassa vaahteran juurella. 

Mieli lepäsi lokakuisen päivän tunnelmassa ja kädet saivat tehdä mieluisaa puuhaa. 

Siinä tämän syyslomapuuhan paras anti! 

Vaahteranlehdet innoittivat viime syksynäkin 

lähes samaan aikaan.

Siitä kranssista voit lukea täältä, klik. 

Oletko sinä askarrellut vaahteranlehdistä jotakin? 

~~~~~~~ 

Kuva 22.11.2025

Kranssi oli edelleen hyvännäköinen ja kuosissaan.

Joulu joutuu. 

Vaahteranlehtikranssi joutui antamaan

 tilaa käpykranssille. 

 

Keskikesän iloa

Juhannus, midsummer, keskikesän juhla. 

Luonto kukoistaa ja on valoisaa. 

Meilläpäin on tänään, juhannusaattona, 

 aurinkoista, mutta kovin tuulista ja viiloista.

Onneksi ei sada vettä! 

Se on tämän päivän ilo! 

Pihapiirin ja luonnon kukat 

sekä koivun oksat tuovat väriä juhannukseemme. 

Niistä on ollut ihana taas sitoa kransseja 

ja kukittaa maljakoita. 

Valkeaa ja vihreää sekä taivaan sineä. 

Siinä tämän päivän värit ja kattaukset. 

Juhannusajatukset. 

Eivät kukat ole vain kuihtumista varten,

elämän iloa ja rakkautta varten 

ne syntyvät.

Siemaisevat äitiauringosta

elämän maidon,

hehkuvat sallitun ajan

ja muuttuvat.

Mutta kuihtuminen on toinen elämä, 

toisenlainen kauneus,

 kaikkien luotujen osa. 

-Maila Jyrinki-

Porraspielen koivut ovat mökkijuhannuksemme perinne.  

Tällä kertaa koivujen hakija on valinnut jotenkin söpön kokoiset puut. 

~~~~🌸 ~~🌸~~🌸~~~

Tämä hetki on tässä.

Keskikesä. 

Nautitaan olevasta!

Tämän pikaisen postauksen myötä toivottelen 

Sinun ja läheistesi juhannukseen 

levollisuutta, kauneutta ja onnellisuutta.

 

Tämän joulun kranssit

Niin vain joutui lauantaina minullekin

se perinteinen kranssipäivä mökillä.  

Tuttu, jouluinen askarteluhetki. 

Sidoin tällä kertaa kransseihini joulunvihreää 

marraskuussa kaadetun vanhan männyn oksista.  

Tulipa hyödynnettyä sekin risukasa 

ja toki sinne vielä jäikin vehreitä, täyteläisiä oksia. 

Tämän kranssin sidoin 30 senttisen metallirenkaan päälle.  

En säästellyt värkkiä ja laitoin niitä aika tiuhaan oikealle, vasemmalle, keskelle. 

Lopputuloksena oli koollaan yllättänyt, näyttävä iso kranssi, 

jota en todellakaan voinut painonsa vuoksi ripustaa kotimme ulko-oveen. 

Sille löytyi kuitenkin näköalapaikka tuosta kuistin seinustalta. 

Se korvannee tänä vuonna pienen pihakuusen. 

Pienemmän kranssin sidoin vanhan risukranssin päälle 

ja siitä tuli kodin ulko-oveen tämän joulun tervetulotoivotus kotiimme. 

Vanha, joulunpunainen koristerusetti löytyi joulutavaroista. 

#jämätjajemmatkäyttöön

#joulunpunainen 

Näin joulu joutui tältä osin kotiimme!

Joulu tulee osittain juurikin tekemällä. 

Joulunaluspäivien puuhakkuutta ja levollisuutta 

toivottelen sinulle ja itselleni! 

💚

Vaahteranlehtikranssi

Meidän pieni vaahtera sai syksyisen ruskavärinsä 

aika myöhään

ja kohta ne ihanan keltaiset lehdet olivatkin jo tuulien teillä. 

Kauneus on katoavaista, totesin! 

Onnistuin kuitenkin keräämään pihalta löytyneistä lehdistä helppotekoisen kranssin. 

Laitoin erikokoisia lehtiä nippuun samansuuntaisesti 

ja napsaisin niistä saksilla varret pois. 

Pujotin niput pari kolme milliseen rautalankaan, 

jonka olin asetellut kranssin muotoon. 

Kyllä siinä sai aika monta kertaa kyykistyä ja poimia,

että tuo kehä tuli täyteen.

Tein rautalangan aloituspäähän lenkun, johon oli hyvä sulkea kranssi. 

Lehtiä onnistui siirrellä ja asetella tasaisemmin pujottelun jälkeen. 

Kranssillinen syksyn keltaa ja lempeää kynttilätunnelmaa. 

Kranssi elää tuossa omaa syksyistä kulkuaan. 

Ehkä tämä pikaisesti koottu kranssi on katoavaa hetken kauneutta, 

mutta on hauska seurata miten lehdet alkavat kuivua ja käpreentyä toistensa lomiin. 

Tänään kranssi oli jo eri näköinen kuin eilen. 

Lehdet kuljettivat ajatukset muistoihin. 

Lapsena teimme vaahteranlehdillä hankauspiirtelyä. 

Muistathan sen halvan huvin, 

kun laitettiin lehti paperin alle ruotipuoli paperia vasten 

ja hangattiin poikittain olevalla väriliidulla lehti näkyviin.

Kauniimpia puidenlehtiä laitoimme kuivamaan 

sanomalehtien sivujen väliin askarteluja vartena.

Joskus kontaktoimme vaahteranlehtiä, leikkasimme irti 

ja laitoimme lehdet ikkuna eteen leijailemaan. 

💛

Syksyssä on ihmeellistä taikaa, 

se on voimauttavaa, inspiroivaa aikaa. 

Vuodesta toiseen.

  

  

 

Ulko-oven kranssin tuunaus

Tällaiset jutut ovat kivoja ja ehkä niin minunnäköisiäkin.  

Tällaiset pikatuunaukset, jotka tulevat tehtyä yllättäen, 

 toisen homman sivussa ihan ex tempore,

ilman aikailuja ja sen kummempia suunnitteluja. 

Tämä kranssipohja on varmaan nostalgiselta Tiimari-ajalta.

Olen valkaissut sen jo muutaman kerran valkealla spraylla. 

Niin tänäänkin. 

Kranssin keskellä on pitkään roikkunut pajusta punottu valkea sydän,

 joka  tuntui jo "aikansa eläneeltä" somisteelta. 

Kranssin muoto houkutteli pujottelemaan sen sisään jotakin  

ja se oli nyt yllättäen askartelulaatikossa patinoitunut sisal.

Linnut toki saattavat käydä nyppimässä sitä omiin tarpeisiinsa. 

Nähtäväksi jää miten kranssille käy syksyn mittaan!

Ja mikä olisi sopinut tänään kauniimmin tuon vaalean,  pehmeän sisalin ja ruskean oven kanssa 

kuin nuo angeron superkauniit ruskaoksat. 

Koristavat siinä niin kauan kuin lehdet pysyvät oksissa

 ja sitten tuunataan taas!

Onko sinulla ulko-ovessa kranssi?

Vaihdatko sitä usein?

Siinäpä sitä onkin tälle päivälle iloa ja ovea avaaville kauneutta! 

#tuunaaminen

#vanhassavaraparempi

#jämätjajemmatkäyttöön

💛

Ihanaa lauantaita Sinulle!