Kranssivärkkejä hakemassa

Viime perjantaina, 

työviikon päätteeksi ajelin itsekseni mökille 

ja painelin muovipusseineni metsään ajatuksella, 

että tärkeimmät asiat ensin, siivota ehtii hämärälläkin. 

Olin niin kauan aikonut hakea luonnonmateriaalia kranssiaskarteluun. 

Samalla sain aimo annoksen raitista ilmaa sekä melko määrän askelia. 

Tuntui hyvälle olla siellä luonnon keskellä ja rauhassa,

 kiireettä. 

Ilma oli ihanan selkeä harmaiden päivien jälkeen. 

Luonto näytti paljaalta, lepoon laskeutuneelta. 

Nenään kantautui tuttu syksyinen maatumisen tuoksu, "ulon haju".

Tarvitsin värkkiä tähän vähän isompaan kranssiin,

jollaista pyydettiin tekemään eli tekeillä oli vähän niinkuin tilaustyö. 

Keräsin kaikenlaista ikivihreää,

mitä löysin metsästämme;

 mäntyä, katajaa,

liekoa, kanervan- ja puolukanvarpuja sekä sammalta. 

Ihastuin erityisesti kanerviin, 

joita en ennen olekaan hoksannut kranssiin poimia luonnosta. 

Keräsin myös käpyjä ja jäkäläoksia jemmaan. 

Sidoin sekakimppuja ja kiinnitin ne kukkalangalla 

60 senttiseen hulavanteeseen. 

Noita varpuja ja oksia ynnä muita tuli kaisumaisen tiiviisti

(en näköjään osaa sitoa harvempaan ja löysempään)

ja värkkiä kului.

Miten sattuikaan, että just riittivät,

yhtään ei jäänyt yli. 

Kuvat eivät ole nyt edukseen, 

mutta hämärä painoi äsken päälle 

ja yritin jonkinlaisen otoksen saada otettua.

 Punainen näyttävä rusetti olisi ollut toki viimeistelyä,

mutta näillä kuvilla mennään nyt. 

Metsäreissulta löytyi myös omannäköinen joulumänty,

jonka toin tuohon kuistin seutuun.  

Tökkäsimme sen maahan kiinni ja 

tuo löylyastian haljennut päällinen rungon ympärillä

on rekvisiittana astiaa mallaamassa. 

Onneksi kerkesin pelastaa tuon parhaat päivänsä nähneen

sauna-astian osan roskiksesta, 

jonne armas apurini oli ehtinyt sen jo nakata.

Sillekin oli vielä tehtävä tämän syystalven ulkosisustuksessa; 

miehet eivät aina vaan hoksaa. <3

Maantuoksuisista materiaaleista 

ja niiden työstämisestä oli lauantai-illan onni tehty. 

Miten terapeuttista ja palkitsevaa olikaan pitkästä aikaa 

taitella varpu/oksa sieltä ja toinen täältä,

mallata niitä lomittain ja limittäin; 

nähdä kuinka kranssi pikkuhiljaa valmistui.

Täytynee tehdä vielä uusi reissu tuonne luonnonvärkkien äärelle 

omaa kranssia varten ennen kuin kylmä yllättää ja lumi peittää maan. 

Se on sitä joulunalusajan mukavaa puuhaa,

josta joulufiilis nousee vuosi vuoden jälkeen.  

~~~~~

Joko sinua jouluttaa?

Oletko sinä tehnyt jo kransseja?