29. joulukuuta 2022

Joulun lahjoja

Joululahjat on taas annettu ja saatu.
Vilautan tänään kahta jouluista lahjaani,
neulomaani ja saamaani.

❤️

Idea tähän kotikutoiseen harmaaseen asustesettiin ja 
pehmeään pakettiin sai alkunsa kerrallisesta eteistilanteesta.
Hän oli eteisessä lähdössä kaupungille
ja asetteli kaulahuivia villakangastakkinsa alle.
Jotenkin se oli työlään näköistä ja rintamus näytti jäävän vähän paljaaksi. 
Touhua katsellessa lämmin ajatus;
 poolokauluri olisi kyllä hyvä juttu tuon v-aukkoisen takin kanssa.




Tuumasta toimeen.
Neuloin siinä yhdessä iltoja istuskellessamme.

Yhtenä iltana Hän kysyi:
"Mitä sinä nyt neulot?"
Minä vastasin: "Kauluria."

Hän ei  ollut kuulema osannut  ollenkaan aavistaa lahjan olevan tulossa hänelle.
Pääsin yllättämään!




Neuloin kaulurin ja pipon kaksinkertaisesta Nalle-langasta,
jota jäi aikanaan hailuotolaisesta neuleesta.

Kauluriin laitoin 57 silmukkaa ja siitä kertyi kaulurin leveydeksi 35 senttiä.
Korkeus on 43 senttiä.
Eli sellainen kivan reilu lämmike kaulalle!

Lämmöllä tarpeeseen neulottu,
osittain netin ohjeista kurkittu 
ja siskon hyvillä ohjeilla kokoon saatettu kauluri.

Ja pipo mallia napakka! 






Ja sitten se minun ja meidän paras joulukuinen lahja:
pikkuruinen poikavauva,
 joka saapui iloksemme ja onneksemme tapaninpäivän jälkeisenä yönä.

❤️

Siinä on lahjaa kerrakseen vanhemmille,
isovanhemmille,
tädeille ja sedille,
serkuille.
Kaikille meille! 




Ja miten kaunis vauva onkaan.
Sen lahjan äärellä taas ihmetellään vauvan täydellisyyttä 
korvannipukoita myöten,
ilmeitä ja eleitä,
pientä tuhinaa ja sitä vauvan tuoksua.

Hänessä näkyy tuttuja suvun piirteitä,
mutta hän on aivan oma itsensä,
joulukuun 27.päivän poika. 






Joulunpunaiset tulppaanit pääsivät vielä jatkoon
tässä jäätaulussa.
Se toivottelee 
 uuden vuoden viettoon tulevia
tervetulleiksi kotiin!

❤️

Leppoisia loppuvuoden päiviä Sinulle.
Jokainen päivä on lahja
ja me toisillemme! 















23. joulukuuta 2022

Joulutervehdys



Taas sykkivi sydämet ihmisten
niin hellään ja hartahasti,
ja kynttilät kuusessa kuiskaa sen,
mitä toivomme kesästä asti:
joulu, joulu, joulu tullut on!

💝

Joulu on joutunut kotiimme omaan tahtiinsa
ja pienten, perinteisten jouluvalmistelujen myötä.
Olen pitäytynyt lupauksessani
ottaa rennosti ja rauhallisesti.

Tänään tulee jouluvieraat 
ja he tuovat tullessaan viimeisen silauksen joulutunnelmaan.
Pienten lastenlasten joulunilosta tuikkivat  silmät ja jouluiset juttelut
sytyttävät viimeistään joulutunnelman.

Ja onhan se mukava tuntea myös se riemu,
mitä omat lapset kokevat päästessään toistensa seuraan joulua viettämään.
He tulevat jakamaan menneiden joulujen muistoja sekä luomaan uusia perinteitä.





Viime päivinä olen leiponut muutaman satsin kauraleipiä 
sekä joulutervehdyksiksi että joulupöytään.





Sydämelliset, joulunlämpöiset ajatukseni
näiden leipäkuvien myötä myös sinun jouluusi.

Joulun iloa ja valoa
sekä joulurauhaa!


💖 llä Kaisu 



 

17. joulukuuta 2022

Joulunpunaista joulua

Joulu ja jouluinen fiilis ovat hiipineet viikonloppuna 
mukavien joulupuuhien myötä meidänkin kurkihirren alle.

Eilen teimme pikaisen ja reippaan viikkosiivouksen,
jonka jälkeen Hän kävi ostamassa ns. pussikuusen,
Se, minkälainen kuusi sieltä verkkopussista lopulta löytyy,
on yhdenlainen yllätys ja onnenkantamoinen. 

Tämän vuotinen kuusi näyttää kyllä kauniilta niin kuin edeltäjänsäkin:
"postikorttikuuselta", niin kuin Hän sanoo.
Kuusi virittää kauneudellaan arkisemmankin mielen joulutunnelmaan.
Niin minulle aikakin kävi eilen. 

Koristelimme joulukuusemme kahdestaan
ja tuttuun tapaan laulaa luikasimme 
"Joulupuu on rakennettu". 
Seisoimme siinä kahdestaan ihailemassa joulupuuta
kuin lapset.

Kuusenkoristelaatikon äärellä tuli mieleen menneiden joulujen kuuset,
joiden alaoksille kertyi pienten käsien ripustamia monenmoisia koristeita.

Nyt minä sain valita koristeet ja värin.
Valitsin hopeisten, valkeiden ja kultaisten pallojen 
joukosta joulunpunaiset joulupallot
sekä hopeiset nauhat.




Tänä vuonna punainen, 
joulun väri,
tuntui  minusta parhaimmalle, kauneimmalle,
syvimmälle värille ilmaisemaan joulun iloa
ja tuomaan joulun tuntua kotiimme.

"Tule rakkaus ihmisrintaan,
tule lahjana joulun tään...!
Tästä joululaulusta minä niin tykkään
ja punainen on myös tämän kauniin joululaulun väri,






Lähdin aamusta vartavasten katselemaan,
löytyisikö jotain yksiväristä punaista tyynynpäällistä.
Ilokseni Pentikiltä löytyi
 kaunis, samettinen päällinen tyynyyn,
joka nyt täydentää ja syventää joulupallojen punaa kodissamme.




Tämän vuoden ensimmäiset tulppaanit,
punaiset joulukukat,
asettelin katajaoksien joukkoon,

Tässä lauantaissa on ollut jo vahvaa juhlan tuntua,
jota siivittää joululeivonnaisten tuoksu
ja lumiset maisemat.

" Ja niin joulu joutui..."
Se joutui pian ja se tuntuu sydämessä niin, että laulattaa. 



Ihania jouluisia hetkiä Sinulle!
Meidän jokaisen jouluissa on omat tähtihetket
ja joulunvärit.
Mitkähän ne ovat sinulla?


















 

12. joulukuuta 2022

Joulukuisen pikkuisen tossut

Joulun ja joulukuisen lapsenlapsen odotus 
ovat kulkeneet  
mukavasti rintarinnan.

Tässä nuoren perheen rinnalla kulkiessani ja odottaessani 
olen  elänyt 39 vuoden takaisia tunnelmia.
Silloin minäkin odotin esikoistamme syntyväksi 
vuoden viimeisinä päivinä.

Äitini neuloi silloin pienokaiselle
villanutun ja -housut, lentäjänlakin
sekä tumput ja tossut. 

Nyt minulla on ollut aikaa ja mahdollisuus neuloa 
jotakin pientä ja lämmintä tulevalle pienokaiselle.
Kaikella on aikansa!




Syksyllä löysin käsityökaapistani yksinäisen, villaisen tossukan.
Olin ottanut sen talteen reilut kolmekymmentä vuotta sitten 
edesmenneen anoppini käsityökorista.
Greta- mummu ei ollut enää silloin kertomassa tossun historiaa.

Otin sen mukaani varmaan tunnesyistä,
sillä sehän saattaa olla vaikka mieheni lapsuuden töppönen.
Ja siksikin toki, että ajattelin ottaa siitä joskus mallia.

Nyt oli tämän vanhan tossun uuden tulemisen aika.
Tein sitä mallina pitäen pienet tossut odotetulle lapsenlapselle.
Tämän ajatuksen myötä mummu,
 jota tyttäreni  ei ehtinyt nähdä,
kulkee mukana hänen ja tulevan pienen elämässä. 






Uusi ja vanha vierekkäin.

Kovin erinäköisethän näistä minun neulomistani tossuista tuli,
sillä käyttämäni lanka, Novitan Baby wool,
 oli vahvempaa kuin mallineuleen lanka.

Näistä tossuista tuli aika reilut vastasyntyneen jalkaan,
mutta onneksi ne pienet jalat kasvavat.

Aloitin tekemään pienempää paria,
mutta lankaa ei riittänytkään kuin toiseen tossuun.
Niinköhän jää minunkin käsityökoriini kuljeksimaan yksinäinen tossu,
jota joku sitten ihmettelee, ehkä ihastelee ja laittaa talteen.






Hämärtyvässä maanantai-iltapäivän yritin ottaa näitä kuvia
ja ensimmäisen pakkaspäivä toi omat haasteensa kuvaamiseen.




Pujotin pellavaiset nauhat reikäkujaan.
Minusta ne sopivat niin kauniisti näihin tossuihin ja
tähän tossutarinaan,
jotka kantavat mukanaan kohta neljän sukupolven tarinaa.

~~~~

Me jäämme odottamaan joulua
-ja vauvaa.












 

9. joulukuuta 2022

Matka joulun salaisuuteen

Joulua kohti kulkiessa palautuvat mieleen menneiden vuosien jouluiset muistikuvat, 

omat lapsuuden joulut

ja joulunodotukset omien lasteni kanssa.


Tuollaisia päällimmäisiä, ihania joulumuistojani ovat

jouluisen musiikin kuuntelemisen aloittaminen loka-marraskuun vaihteessa 

tai ensimmäisten lumihiutaleiden myötä,

joululeipomiset,

siivoamiset ja touhuamiset,

lasten herkistävät joulujuhlat ja hellyttävät jouluaskartelut,

 portaille illan hämärissä jätetyt toivomuskirjeet, 

malttamattomuudessa liian aikaisin avatut kalenterin luukut,

 joulukorttipostituksen aattona kiireessä kirjoitetut joulukortit, 

kaappeihin piilotetut, kääreitä odottavat joululahjat,

listat, joihin on ynnätty hankitut ja hankkimatta olevat lahjat,

lasten joulusalaisuudet ja odottamisen ilo,

jännityksen tihentymät sekä odottamiseen väsähtäminenkin.




Joulun aluspäiviin liittyy helposti niin paljon odotuksia, 

perinteiden vaalimista,

 muistamista ja maistamista,

 monenlaisia joulukiireitä, 

paineitakin.


Asioita ja tekemisiä, '

joiden takana on arvatenkin jouluun liittyväksi mielletty "hyvä, lämmin hellä" - mieli

 ja täyteläisen joulutunnelman luominen.

 Joulun alle kertyy varmaan myös tekemisiä,

joita voisi hyvällä mielellä jättää vähemmälle

ja keskittyä yhdessäoloon, joulun odottamisen tunnelmaan

ja joulun sanoman äärelle.



Kaskisen ihanan joulurunon säkeiden mukaan


"Matka joulun salaisuuteen alkaa hiljalleen.

On kuin joku koskettaisi syvään kaipaukseen,

on kuin joku sytyttäisi yöhön kynttilän, liekin,

 joka valollansa voittaa pimeän."'


Matka jouluun on lyhyt,

neljän adventtikynttilän mittainen, 

mutta se voi olla lyhyydessään myös kaunis.


Vuosi vuodelta olen oivaltanut syvemmin,

että parhaimmat pikkujoululahjat löytyvät joulun odotuksen kiireettömistä hetkistä,

kynttilänvalosta ja yhdessäolosta.

Kauniin näkemisestä ja sen äärelle pysähtymisestä,

kauneimmista joululauluista,

joulutapahtumista ja kohtaamisista sekä

joidenkin perinteiden vaalimisesta ja avoimuudesta uusille tavoille. 


Jouluvalmistelujen puuhasteleminen kohtuudessa ilman aikatauluja ja “to do”-listoja, 

innostumisen ja jaksamisen rajoissa ovat tuoneet lopulta parhaan joulumielen.

Koko talon puunaus saunaa myöten ei ole ollut enää vuosiin 

jouluvalmistelujen tärkein tavoite ja joululeivonnaisiakin tehdään kohtuuden rajoissa.


Seitsemän sortin kattauksia ei enää tule tehtyä kahvipöytään 

eikä kukaan niitä odotakaan.

Jouluiset kuivakakut ja joulutortut ovat vaihtuneet ruokavalioiden ja

nuorten toiveiden myötä uusiin resepteihin.

Paitsi, että arabialainen maustekakku maistuu gluteenittomanakin

ja toskakakku,

meidän perinteiset joulun kahvileivät.




Joululahja voi olla tänä päivänä niin moninainen.

Aineellinen tai aineeton,

uusi tai kierrätetty.

Minä tykkään kääräistä leipomuksista lämpimäistervehdyksen naapuriin

ja lasten perheisiin.



Vaikka moni asia onkin muuttunut,

pyhäinpäivän alla ripustan neljä kynttiläisen jouluikkunan keittiöön

 ja vaihdan joulukapan keittiön ikkunaan Kaisun-päivän aikaan. 

Joulukuusen kuuluu olla olohuoneen nurkassa tutulla paikallaan

ja kymmeniä vuosia vanhat enkelit löytävät paikkansa portaikosta, jossa ne leijuvat ilmavirran mukana.

Ne ovat muistoja lastemme jouluista;

perinteitä, jotka tuovat heille kodin joulun tunnun.



Perheen yhteiseksi toiveeksi ja

joululahjoja tärkeämmäksi asiaksi on noussut

 yhdessä oleminen ja hyvä ruoka.

Aattoaamuna kodissa leijaileva joulukinkún tuoksu tuntuu olevan tuoksumuisto, 

joka viimeistelee joulutunnelman. 


Puolen päivän aikaan kokoonnumme joulupuurolle ja kuuntelemaan joulurauhan julistusta.

Ennen jouluateriaa joku lukee jouluevankeliumin

ja laulamme tutun Enkeli taivaan –virren.

Tänä joulunakin enkelten sanat “älkää peljätkö” tuntuvat ajankohtaisilta ja turvallisilta.



Jouluateria on odotettu juhlahetki,

jossa on tarjolla perinteiset joulun herkut.

Joulun makumuistot kantavat joulusta jouluun

ja näyttävät siirtyvän sukupolvien ketjussa vahvasti eteenpäin.


Joulu on perheiden juhla ja ilon sekä yhdessäolon aikaa.

Jouluun liittyy myös ikävää ja haikeutta.

Jouluaattona viemme kynttilän pienen poikamme haudalle,

jossa muistamme kaikkia heitä, jotka kulkevat mukanamme muistoissa. 

Kun kuulen koskettavan ja kauniin joululaulun 

“Tuikkikaa oi joulun tähtöset”, silmäni kostuvat väkisin.



“Kerran loppuun satu loppuun saa,

suru säveliä sumentaapi”.

Ikävä ja kaipuu tuovat jouluihin oman sävynsä ja myös kiitollisuuden olevasta. 

Jouluna huomaan toteavani

parhaan joululahjani olevan sen,

että saamme käydä yhdessä viettämään joulua.



Matka joulun salaisuuteen on omalla tavallaan vanha tuttu, mutta joka vuosi kuitenkin uusi.

Laulun sanoin “joulun salaisuus ei sammu milloinkaan”.

~~~~~~

Lisääntyvää joulunvaloa Sinulle 

ja kolmannen adventin iloa! 



5. joulukuuta 2022

Itsenäisyyspäivänä

Tänä itsenäisyyspäivänä ajattelen Sinua Äiti!
Sinun isäsi ei palannut kotiin sotareissulta
ja äitisi jäi viiden pienen orvon yksinhuoltajaksi.




Arjen karuutta ja kovuutta,
ikävää ja lohduttomuutta lisäsi vielä se,
että kahden vuoden iässä sinut haettiin kyläreissulle mummulaan,
jonne sinä isätön jäit kasvamaan sitten myös äidittömänä.
Mummu, tädit ja sedät hoivasivat sinua siellä parhaansa mukaan,
mutta elämäsi ajan olet kantanut rinnassasi kysymystä 
"miksi äiti ei tullut hakemaan minua kotiin"?

Ehkä aikuiset ajattelivat aikanaan keskenään,
että näin sinä saat parasta hoivaa ja huolenpitoa,
 kun kotona oli monta pientä
Valitettavaa,
että niitä mieltäsi vaivaavia ajatusten solmuja ei saatu koskaa avattua 
eikä avoimiin kysymyksiin tullut vastauksia.
Murheellista, että Äitisi ja  minun mummuni jäi meille kaikille etäisiksi
sodan elämään tuomien haasteiden takia.




Olen saanut elää tarinoittesi ja muistelmiesi kautta aikamatkan 
sodanjälkeisiin elämäntilanteisiin ja sotaorvon tunteisiin.
Olen saanut liittää sinun yksilölliset  sotavuosien jälkeiset kokemuksesi
 arvokkaaksi osaksi niin oman sukuni kuin Suomenkin historiaa. 

Elämä ei ollut silloin helppoa kenelläkään ja 
 sinäkin jouduit varhain piiaksi ja tienaamaan naapuriin.
Toisaalta olet kertonut,
 että ne paikat toivat elämään uusia ihmisiä ja välittämistä.
Elämäsi harmaille pilville löytyi kauniita pitsisiä sekä kultaisia reunoja.

Olet kertonut:
 kun suru oli sodan jälkeen suurin, kenelläkään ei ollut aikaa surra 
eikä toki ollut ymmärrystäkään käsitellä surun tunteita.
Kaikki energia suuntautui elämän jatkumiseen kotirintamalla.  
Kodin ja yhteiskunnan tehtävien hoitaminen sekä elämän eteenpäin vieminen 
kasaantuivat niiden kontolle, ketkä kykenivät niitä tekemään. 
Työ vaati niin fyysisiä kuin henkisiä voimavaroja 
ja tunteet jäivät päivästä toiseen jatkuvaan puurtamisen alle. 
Lapset patosivat tunteitaan, 
kun heidän piti säästää oman surunsa ja ikävänsä kanssa kamppailevia aikuisia.

Viime vuosina te sotaorvot olette onneksenne ja iloksenne löytäneet vertaistuen.
Sinäkin olet ollut aktiivinen osallistuja sotaorpojen tilaisuuksiin,
Ne ovat olleet tila ja väylä
 tunteiden ja läpikäymättömien kokemuksien purkamiseen ja jakamiseen. 
Jaettu suru on puolitettu suru ja yhteinen ymmärrys on eheyttänyt monia
 sotavuosien aiheuttamista kokemuksista.  

Sotaorpojen järjestäytyminen ja tarinoiden työstäminen sekä taltioiminen
 ovat avanneet kotirintaman arjen historiaa näkyväksi.
Viime vuosien työ on ollut  merkittävä teille sotaorvoille itsellenne, 
mutta myös meille läheisille.




Isäsi sai hautakummuilleen valkoisen ristin 
ja äitisi  mustan ristin, 
joka oli kovin raskas ansiomerkki kannettavaksi.
Sinä sait elämänikäiset polttomerkit,
raskaat muistot sydämeesi ja mieleesi niistä vuosista,
jotka toivat suomalaisille vapauden.

Tänä itsenäisyyspäivänä
 sytytän sinivalkoiset kynttilät kiitollisuudella ja nöyryydellä.
Saamme käydä viettämään juhlapäivää rauhan vallitessa.
On sanottu, että uhrien ansiosta lippu liehuu!




Keskuudessamme on vielä heitä,
joiden elämää sota aikanaan kosketti.
He ovat eläviä, omaelämänkerrallisia historiankirjoja,
joista voimme vielä oppia,
joilta voimme vielä kysellä.

Meidän ’etulinjaan siirtyvien’ tehtävänä on kertoa näitä koskettavia elämänkertoja ja 
välittää eteenpäin 
viestiä kotimaamme vapautemme  hinnasta.





Suomalaisuus ja sinnikkyys olivat voimavaroja. jotka kantoivat ihmisiä aikanaan. 
Suomalaisuus kasvaa
Maila Jyringin runon sanoja mukaillen 
 ruohon tavoin varpaiden välistä vihreytenä
ja se vihreys on rakkautta tähän isänmaahan, äidinkieleen ja luontoon.  
Tänä juhlapäivänäkin! 



Itsenäisyyspäivän iloa meille kaikille! 

















 

1. joulukuuta 2022

Joulu on jo ovella



Joulu on jo ovella
-tai ainakin jouluinen ovikranssi on jo ulko-ovessa.




Monta kertaa olen tehnyt jouluisen ovikranssin erilaisista vihreistä oksista,
puolukan- sekä mustikanvarvuista, 
männyn- ja kuusenoksista sekä liekosta.
Viime lauantaina mökin metsässä kävellessäni päädyin keräämään katajanoksia,
jotka kannoin tuvan pöydälle kranssivärkiksi.




Tein kranssipohjan muoviletkusta, 
jonka suljin ympyräksi puutapilla.
Jäsäkkään pohjaan oli näppärä kiinnittää katajaniput.

Tätä kranssipohjaa voin käyttää uudelleen.
Puran kranssin keväällä kompostiin
ja otan pohjan sekä kukkalangan talteen.




Kiinnitin kranssiin kokeilumielellä viime jouluna 
ompelemani juuttikankaisen tähden
-ja siihen se jäi.

Se on kuin tähdenlento metsän yllä.

Kuin jouluinen tähti kaiken maan päällä.
silloin kerran,
kauan sitten.




Olen tehnyt useampana jouluna tänne blogiin joulukalenterin.
Sen tekeminen on ollut mukavaa jouluista puuhaa.
mutta se on ottanut oman aikansa.

Tänä vuonna päätin jättää turhat aikataulutukset,
tekemällä tehdyt kiireet sekä kaikenlaiset haasteet väliin.
Keskityn joulun odotukseen ja joulutunnelmaan
sekä leppoisiin jouluvalmisteluihin.


Luulen kuitenkin, 
että postaan tänne kuitenkin useammin kuin normaalisti,
koska joulu on niiin ihanaa aikaa.
Ja ne vanhat joulukalenterit löytyvät tunnistesanalla "joulukalenteri",
jos joku haluaa käydä kurkkaamassa.




Teemme perhekuntani kanssa Whatsappiin joulukalenterin.
Laitamme vuorotellen kalenteriluukun viestin muodossa aamulla avattavaksi.

Olemme etäällä toisistamme,
ja ajatuksena on odottaa joulua yhdessä tällä tavoin.
Luukkujen kautta saamme jakaa
 joulunodotuksen iloa toisillemme,
näemme kuvia rakkaittemme jouluvalmisteluista ja jouluisista kodeista,
sekä lapsenlapsien jouluilosta.

Jokaiselle pariskunnalle ja perheelle tuli pari luukkua tehtäväksi.
Tänään oli täällä kotona olevien ja asuvien luukku,
johon kuvasin perinteisiä jouluisia juttuja täältä kotoa ja mökiltä.
Otin kuvia joulukoristeista ja -esineistä,
jotka ovat kulkeneet mukanamme 
ja tuoneet kotiin sen tutun jouluisen tunnelman.




Tämän ensimmäisen luukun kuvien taustalauluna oli 
"Tule joulu kultainen" -laulun säe

Juhla vanhain perinteiden
Saapuu talven hämärään
Hyvän tahdon odotuksen
Nostaa mieleen lämpimään
Sadunlailla taaskin kuvat
Mieliin nousee vanhan maan
Aasit, lampaat, härkäin tuvat heää eloon uudestaan
Vaikka onkin kaukainen
Satain vuotten takainen
Silti aina läheinen
Tule joulu kultainen



Joulunpunaisia ajatuksia Sinulle!