27. helmikuuta 2018

Lisää jäisiä askarteluja




Pakkasten jatkuessa olen tehnyt erilaisia jääaskartelukokeiluja.
Muovisiin leluasetteihin jäädytin kupinaluspapereita
ja tein kivoja riippuvia koristeita pihlajaan.
En saanut jääpyörylöitä  kuvattua,
sillä ne pyörivät niin vinhaa vauhtia ripustuslangan varassa.

***

Leikkelin samaisista pienistä kupinalusista 
ja pienimmästä kakkupaperilajitelman paperista
hiutaleita ja laitoin ne tarjoittimelle.

Siitä tuli kiva jäinen hiutaletaulu,
joskin toinen ripustuslenkki oli jäänyt kiinnittymättä jäähän.
Jäätaulu roikkuu nyt luovasti,
 yhdestä kulmasta puun oksassa
talvisessa näyttelytilassaan. :)



Tein myös lyhtyjä ilmapalloilla.
Niihin olisi toki saanut olla peruspallojen sijasta jätti-ilmapalloja,
mutta kauniita lyhtyjä näistä tuli,
 joskaan ei suuren suuria!



Äsken poika alkoi puhaltelemaan saippuakuplia tuolla pakkasessa.
Meillä ei ollut Fairya ja tehty liuos ei oikein toiminut.
Näimme kuitenkin miten pillillä puhallettu kupla jäätyi muotoonsa.

Se oli kyllä kiva juttu.
Saippuakuplien puhaltelu ei olisi kyllä tullut minulle talvella ihan ensimmäisenä mieleen!


Näpit jäässä ja nenä punaisena touhusin tuolla
ulkona ensin näitä töitä irrottelemassa ja sitten kuvaamassa.

Kelpaa nyt tässä leivinuunin lämmössä lämmitellä
ja näitä kokeiluja muistiin kirjoitella.
Onko sinulla tähän aiheeseen liittyvää kivaa ideaa,
jonka haluaisit jakaa?


Mukavaa tiistai-iltaa!


-Kaisu-

24. helmikuuta 2018

Pakkasaamun iloja

Pakkasaamu.
Mittarissa -30 astetta.
Eilen illalla lämmitetty leivinuuni hohkaa kotoista lämpöä.

Oli ihana herätä lauantaihin ilman suurempia suunnitelmia.
Nautin suunnattomasti tällaisesta kiireettömyydestä ja 
pysähtyneisyyden tilasta!

Pöydällä oleva viherkasvi heittää varjonsa seinälle
ja auringon nousun myötä varjokuva liikkuu seinällä.


Varjokuva on kaunis, herkkä.
Lumoudun siitä.


Auringon valo piristää,
innostaa.
Se antaa toivoa,
että tämä pakkastalvi taittuu kohta,
että valo ja aurinko voittaa pian. 

Kiireettömässä hetkessä ja levollisessa tunnetilassa huomaan usein näkeväni 
sinänsä niin tavallista
 erityisen kauniina,
voimauttavana, puhuttelevana.


Olympialaiset kuuluvat taustalla.
Iivo on "irti".
"Helsinki, Porilaisten marssi!"

Iloiset hiihtouutiset liittävät minutkin suomalaisten yhteiseen iloon.


Kukan varjo piirtyy  terävänä seinälle,
  kuva "kulkee" seinällä,
aurinko nousee ja 
pakkanen hellittää päivällä.

Olen yllättänyt,
että en ole nähnyt pölyä ja likaisia ikkunoita.

Tästä tulee hyvä päivä!

Radioääntä lainaten "kultaista päivän jatkoa".
Monenmoista iloa päivääsi! <3


-Kaisu-









20. helmikuuta 2018

Jäinen tulppaanitaulu

Huippua, kun nuupahtaneet kukatkin voi 
 hyödyntää talviseen taiteeseen.

Illalla laitoin viime viikkoisia ystävänpäivätulppaaneja
vesiastiaan  tuonne pakkaseen.
Asettelin veteen astian yläosan leveydeltä kukkalankapätkän
ja ripustamista varten jatkona pätkät astian molemmista kulmista ulospäin .
Olipa vaikea kuvata asia! :)


Nyt meidän kuistin tikkailla riippuu 
tervetulotoivotuksena
jäinen tulppaanitaulu,
joka sisältää lämpimän ajatuksen
niin kukkien antajalle kuin kotiin tulijalle. <3


Paukkupakkasterveiset Sinulle!

-Kaisu-


18. helmikuuta 2018

Kaulaliina Elegia -langasta


Tuli mieleen kerrallisen koulutuksen alla,
 että  luentopaperin koristamisen eli
kukkien ja kiemuroitten piirtämisen sijaan
voisin kuunnella neulomuksen kanssa. 

Lankahyllyn edessä tuli valinnanvaikeus,
sillä tarjolla oli niin monenlaisia
kauniita sävyjä,
monenvahvuisia lankoja,
villaa, puuvillaa, tekokuitua.

Novitan langan nimi Elegia,
joka tarkoittaa runoelmaa,
kaihomielistä,
suruvoittoista, lauleskelevaa melodiaa
tuntui sillä hetkellä kauniilta ajatukselta.

Ja lopulliseen ostopäätökseen vaikutti se, 
että  tässä langassa on  60% puuvillaa.


Kaulaliinasta tuli pitkä ja pehmoinen,
lankakerän pituisesti kudottu,
ettei jäänyt lankakerän jämää pyörimään. 

Pikkuisen harmittaa etten tehnyt kokonaan helmineuletta tai aina oikeaa,
sillä reuna meinaa rullautua sivusta.
Mutta senkin kanssa pärjään.

Tekemällä oppii, sanotaan ja kantapään kautta varsinkin ja varmimmin! ;)



Ominkäsin neulottu lämmittää nyt usein kaulalla tämän käännettävän sinikeltaisen toppatakin kanssa.
Kaulaliina  tuntuu lempeältä kaulan ihoa vasten;
se ei kutita eikä kuumottavasti ahdista.


Langan sävyt soljuavat sulavasti väristä toiseen
polveillen kuin elämänkirjo.
Miten runollinen kaulaliina tästä tulikaan.<3

~~~~

Tänä talvena meillä on ollut huikea talvi.
Lunta, pakkasta, lumen tuomaa kauneutta. <3

Lumipuut ovat tänäänkin kimaltaneet 
tuhansin kitein talvisessa auringonpaisteessa
ja pakkaslumi narskunut kenkien alla.
Taidan kietaista kaulaliinan kaulaan
ja kipaista vielä kävelylenkin  tuolla kauniissa maisemassa.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

-Kaisu-



14. helmikuuta 2018

Ystävänpäivätunnelmia ja arpajaisten voittaja


 Tämä päivä on menty Ystävänpäivätunnelmissa .
On toivoteltu toisillemme hyvää ystävänpäivää ja 
kiitoksia ystävyydestä.
On muistettu viesteillä ja kuvatervehdyksillä 
ystäviä lähellä ja kaukana
sekä iloittu ystävyyden voimasta

<3

Minä sain illalla tulppaanikimpun.
Tuollaisen monen värisistä kukista kootun kukkatervehdyksen.
Tutkailin sitä siinä hetken ja totesin
sen sopivan hyvin juurikin tähän päivään,
tämän päivän ajatuksiin.

Siinä olevat kukat olivat erivärisiä ja  erikokoisia
niin kuin ihmiset ympärillänikin.
Jotkut tulppaaneista on kerrottuja, 
jotkut yksinkertaisempia
niin kuin me ihmisetkin olemme 
olemukseltamme erilaisia.

Tuo kimppu herätti minussa paljon lämpimiä ystävyyteen ja muistamiseen liittyviä ajatuksia ja 
ennen kaikkea kiitollisuutta tulppaanitervehdyksen tuojaa kohtaan.
Pienet jutut tekevät arjesta juhlan
ja tuovat piristystä tähän kotiarkeen. <3


Huiput työystävät ovat lahjaa ja työn tuomaa positiivista luontaisetua, 
josta olen saanut nauttia.
On mukava mennä aamulla töihin,
kun huikea tiimi odottaa siellä. 

Tänään oli sydämellisten päiväkahviherkkujen aika.


Kiitos ystävänpäiväajatuksistanne arpajaisten yhteydessä.
Kauniita,  lämpimiä sanoja siitä, 
mitä me merkitsemme toisillemme
ja millaista todellinen ystävyys on.


sydänavaimenperät osuivat kommentille

Ihana:) Ystävät ovat elämän sokeri.
Hyvää ystävänpäivää!

Onnea Tanja!
Laitan Sinulle sähköpostia!

"En tarvitse mitään muuta niin paljon kuin ystäviä"

"Hyvä ystävä on kuin kirja, juttu jatkuu siitä mihin viime tapaamisella jäätiin."

Mukavaa Ystävänpäivän jatkoa
kaikille Tau(v)onpaikassa piipahtaville.
Ja muistetaan, että jokainen päivä on ystävää ja kauniita sanoja varten!

<3~~  Kaisu  ~~<3






12. helmikuuta 2018

Pienen pojan ensimmäinen juhla







"On suloista antautua pienen käden viettelykseen,
antaa sormensa hennon lehden käperrrykseen.
Se vie koko käden,
vie koko sydämen,
ei palauta."
       -Maila Jyrinki-

💙

Lauantaina olimme papan kanssa lapsenlapsemme ristiäisissä.
Kuukauden ikäisen vauvan ensinäkeminen herkisti mielemme.
Hän on iältään nuori ja kooltaan pieni, mutta katse on niin kirkas, vetoava, hurmaava.
Tuntuu, että vauvat ovat aina vaan teräväkatseisempia ja virkeämpiä.


Kastejuhla oli tunnelmaltaan välitön ja lämmin sekä erityisen lapsiystävällinen.
Oli ihana, että kummiperheilläkin oli lapset mukana,
sillä liian usein lapset jätetään pois juhlista.

Pappi huomioi pienet juhlavieraat toimituksessa todella lämpimästi osallistaen
ja konkreettisesti, lapsenmielisesti jutustellen.
Vauva nukkui tyynenä isänsä turvallisessa sylissä ja
kukin kolme sisarusta saivat kuivata veljensä pään kasteen jäljiltä.
Se oli heille mieluinen tehtävä,
joka varmaan painui mieleen muistoksi tästä juhlasta.

~~~~~~~~

Vietimme kotoisen iltahetken rakkaittemme kanssa "toisessa mummulassa"
juhlahetkestä iloiten sekä pöydän antimista nauttien.

Lapsenlapset olivat pettyneitä,
kun emme jääneet heille yöksi.
Olisihan se ollut ihana viivähtää,
mutta pitkä matka ja uusi työviikko haastoivat meidät jo myöhäisenä lauantai-iltana kotimatkalle.





Viime viikkoina olen elänyt vahvasti elämän juhlahetkiä;
kihlajaiset, häät, ristijäiset.
Tulevana lauantaina on suvun vanhan tädin hautajaiset.
Elämän valot ja varjot nivoutuvat näin toisiinsa 
luontevasti,
saumattomasti.
Kaikella on aikansa ja paikkansa;
mikään ei ole sattumaa! <3

~~~~
Vauvantuoksuisissa tunnelmissa toivottelen Sinulle
laskiaisviikon mukavia, talvisia tunnelmia!

Kaisu

8. helmikuuta 2018

Ystävänpäiväarvonta

Iltapäivällä olin liikkumassa
ja siellä muistui mieleeni tulevan viikon ystävänpäivä.

Mietin siinä hikoillessa,
että mitä kivaa pientä sitä kehittelisi ja 
mieleeni tuli sydämellinen avaimenperä.

Kotimatkalla poikkesin askartelupuotiin.
Siihen ihanaan paikkaan, 
missä saa ostaa tavaroita sen verran kuin tarvitsee ja haluaa.

Minä halusin tällä erää rouheista ekopellavaa (?) 40 centtimetriä,
sydän nauhaa 2 metriä
ja 11 avainrengasta,
jotka olivat viimeiset tällä erää hänen varastossaan!


Siinä niitä avaimenperiä nyt sitten on.
Laitoin pikkaisen vanua sydämien sisään,
että niihin tuli kivaa pyöreyttä.


Ensimmäisen kappaleen annoin armaalleni tuohon avaimeen,
joka meinaa aina olla hukkateillä. <3


Näitä ommellessa tuli ajatus,
että ystävänpäivän tiimoilta voisi pitää sydämelliset arpajaiset.

~~~~

Arvon ystävänpäivänä
kaksi avaimenperää,
sinulle ja ystävällesi.
<3 <3

Osallistut arvontaan laittamalla kommenttikenttään maininnan mukana olosta  
ja  nimimerkin tai sähköpostiosoitteen, jolla tavoitan sinut.
Ja olisihan siihen arpaan kirjoitettu jokunen sana ystävästäkin aika kiva lisä. :)



Mukavaa torstai-iltaa .
Viikonloppu häämöttää jo!

-Kaisu-


6. helmikuuta 2018

Vanhan saunan neljä vuodenaikaa - haastepostaus

Sain tammikuun alkupuolella Pauliinalta  klik haasteen
 eri vuodenaikoina mielellään samasta paikasta otetuista kuvista.

~~~~

Se oli minusta mielenkiintoinen haaste, joka jäi kutkuttamaan tuonne ajatuksiin.
Ensinnäkin oli kiva katsella  noita omia otoksia,
täällä jaettuja ja jakamattomia,
 ja todeta, että ei kovin monesta kohtaa ole tullut otettua kuvaa neljänä vuodenaikana
-ainakaan tietoisesti.

Tykkään meidän vanhasta pihasaunasta ja siitä löytyikin helposti kevät-, kesä- ja syksykuva,
sillä silloin mökillä ollaan eniten.
Sunnuntaina pistäydyimme mökillä ja nappasin
"Vanha pihasauna eri vuodenaikoina" -sarjaan puuttuvan talvikuvan. 


Talvella pihasauna nukkuu talviunta,
sillä harvemmin sitä tulee talvisaikaan lämmitettyä.
Siellä se lumen sylissä odottelee kevättä, kesää,
innokkaita kylpijöitä.

Vanhin pihakoivu seisoo saunan kulmalla uljaana,
oksat jäässä.
Tammikuinen aurinko saa lumikiteet loistamaan tuhansina pieninä tuikkuina.
Aurinko valaa aina ihanaa toivoa lisääntyvästä valosta,
kevättä kohti menosta,
uudesta, alkavasta  mökkikaudesta.


Keväinen kuva on karu ja paljas.
Saunan edustalla ja ympärillä on menneen syksyn lehtiä ja tuulen riepottelemia oksia,
joiden haravoimisesta kesäkausi aina lähtee käyntiin.
Vanhalle penkille on ihana istahtaa kesken kevättöiden tai saunomisen välillä
 ja kuunnella koivuvanhusta, joka on kevätlintujen laulupuu.
Saunan seinustalla on levollista kuunnella ja ihmetellä kevättä, uuden alkua;
antaa ajatuksen kulkea ympäri pihapiirin,
unelmoida, suunnitella tulevan kesän touhuja.


Kesä.
Vehreys ja vihreys.
Linnut kirmailevat koivun oksistossa
 ja puun lehdet soittavat tuttua kesäistä säveltään tuulessa.
Koivun alimmainen oksa roikkuu matalalla,
saunan katolla, 
melkein silmien tasalla, 
mutta sitä  ei millään raskisi sahata pois.
Se antaa suloisen varjon saunan edustalle.

Tähän kesäiseen kuvaan liittyy paljon onnellisia ajatuksia;
saunan piipusta nouseva savu,
palavan puun tuoksu,
ruohon pehmeä nukka,
kiireettömyys.
yhdessäolo,
luonnon rauha.


Syksyinen saunan seutu viestii kesästä luopumista,
kasvukauden loppua,
mökkikauden päättymistä.

Lehdet leijailevat harvakseltaan maahan,
kahisevat saunaan menijöiden jaloissa.
Kaste nurmella syvenee, tihenee.
Aurinko paistaa matalalta ja kultaa syksyn keltaiset lehdet.

Syksykin näyttää kauniilta.
Se pysäyttää.
Löylýjen välillä istahdetaan penkillä ja muistellaan mennyttä kesää.
Katse tähyää jo kohti syystalvea.
Mökillä käynnit luontojaan harvenevat.

~~~~~~


Vuodenkierto  tuntuu kulkevan aina niin pian keväästä kevääseen.

Mökin pihalla oleva  tuomi on vuodenkierron yksi ihana kuvastaja. 
Tuntuu, että liian pian noista 
odotetuista keväisistä valkoisista kukkatertuista siirrytään
sinisiin tuomenmarjoihin, ruskaisiin lehtiin ja talven paljaisiin mustiin oksistoihin.



Neljä vuodenaikaa on meidän suomalaisten rikkaus.
Jokainen vuodenaika antaa meille oman vaihtuvan näyttelynsä
ja niistä me saamme nauttia kukin tavallamme.

***

Tämä oli mukava haaste,
jonka innoittamana taidan jatkossa ottaa tarkoituksella kuvia 
samasta kohteesta ja kuvakulmasta eri vuodenaikoina.
Niistä saa kivaa pohdiskelun aihetta ja mukavia kuvasarjoja.

~~~~~~

Minä haastan mukaan tähän 
Vuodenaika -haasteeseen

Kaarun Pieni Lintukoto -blogista
Eerikan Valkoinen talo tarinoi -blogista
Hanneleen Täyttä elämää -blogista ja 
Riden Villa Huvitus -blogista.


Pauliinan blogista kopsasin haasteeseen liittyvät jutut:

  
Alunperin haasteen on laittanut alulle Kivipellon Saila. Säännöt ovat seuraavanlaiset:

"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta. Tiedän, että neljä kuvaa on aika rajallinen, voisiko siis olla neljä tunnelmaa ja kuvia tietenkin enemmän...

Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. Haasteen voi toteuttaa "varjohaasteena" eli neljä kuvaa kissan vuodesta. Puutarhakissan omistajat voivat halutessaan yhdistää haasteet. 

Mukaan voi siis haastaa neljä blogiystävää - tai kuinka monta haluaa.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä."


~~~~~~~


Helmikuinen lumimyrsky pöllyää ulkona.
Ihana käpertyä peiton mutkaan 
ja lähteä untenmaille.


-Kaisu-



1. helmikuuta 2018

Kukkamultien vaihtopäivä


Viime maaliskuussa ostamani kaksi saintpauliaa 
yllättivät kesän jälkeen toisella kukinnalla
ja viime kuukaudet ne ovat olleet sitten vehreinä viherkasveina.

"Santut" ovat olleet hintaansa nähden hyötyisät ja tuottaneet pitkään iloa.
Ne olivat nyt tosi pöyhkeät ja ahtaasti pienissä ruukuissa.
Mielenkiinnosta päätin jakaa nämä
ja katsoa, 
saanko ne vielä kukkimaan.

Soitin pikapuhelun äidille, kun en ollut varma niiden jakamisesta..
Kuulema saa juuripaakusta irroitella selvät erillään olevat yksilöt.
Toisesta tulikin useampi irrallinen juuripaakku,
toinen oli vain yhdestä juuresta kasvanut.
Istutin ne uusiin pieniin savisiin ruukkuihin.



"Samoilla tulilla" tuli vaihdettua mullat kaikkiin viherkasveihin.
Siitä niiden kasvukausi taas pääsee alkamaan.

Joko sinä olet alkanut näihin multatouhuihin?
Siemenpussien värikäs hylly näkyi olevan jo kaupassa.
Tänään onnistuin sivuuttamaan ne vielä ilman kiusauksia,
mutta ajatuksissani jo laitoin siemeniä multaan;
krasseja, malvikkia, lehtisalaattia, persiljaa...


Näissä ihanissa multa-ajatuksissa 
jatkan iltatouhuja.

Leppoisaa iltaa!

-Kaisu-