25. elokuuta 2022

Pirjan satoa


Pihassamme on vanha marjaomenapuu ja
perheomenapuu.
Marjaomenapuun omput ovat pieniä ja kiprakoita,
mutta olen hyödyntänyt niitä hillossa sekä piirakoissa
ja ne on paremman puutuessa kelvanneet syöntiomenoiksikin.
Perheomenapuun omput ovat olleet vähän pettymys,
sillä ne kypsyvät kovin  myöhään syksyllä ja ovat vähän väkeviä.




Toissa keväänä istutimme Pirja- omenapuun.
Pirjan punaiset omenat kypsyvät jo elokuussa
ja sen omput ovat suussa sulavia ja lempeän aromisia.






Oli hellyttävää, kun jo ensimmäisenä syksynään Pirja tuotti meille yhden omenan.
Vitsailimme, että nyt on kallista evästä;
taimen hinnan mukaan kolmekymppiä omena.
Söimme  puolikkaamme suurella ilolla.




Viime kesänä saimme molemmat jo omat omenat
ja omenan hinta puolittui jo edellisestä satsista.


Omenapuiden kukinta oli tänä keväänä vähäinen
ja sitä myöten omppusato oli pieni.
 Pirja antoi 15 omppua,
joihin tuli joku rupi niin kuin toisiinkin omenapuiden hedelmiin.
Tätä lienee ollut laajemminkin?

Ajan ilmiönä on puhuttu omavaraisuudesta ja pienviljelmien tärkeydestä.
Onhan se mukava yrittää viljellä ja varjella kaikenlaista.
mutta ei se tämä puutarhaviljely aina niin onnistunutta ja satoisaa ole.
Kiva on ollut kuitenkin seurata omenapuidenkin kukintaa,
 omppujen kasvua 
 ja nauttia syksyjen sadoista.

Ja talvella pitää muistaa olla tarkkana,
ettei lumikasa nouse omenapuuta suojaavan verkon yli.
Jänöt ovat kyllä niin ahnaita nautiskelemaan omppupuiden oksista.




Minun teki tänään niin kovasti mielu tuoksutella ja maistaa
 tuttua omenaista syksyn makua.
Keräsin omenapuitteni sadon
ja leivoin syksyn ensimmäisen omenapiirakan omista omenoista.
Lauseessa on painotus viimeisissä sanoissa  ja se tuntuu erityisen mukavalta ja makoisalta.

Tämä ei ollut  tänään kuitenkaan maailman helpoin omenapiirakka,
vaan alkuviikon haaverin jälkeen ja takia yhdellä kädellä tehty,
ajan kanssa,
tuumaillen ja tuskitellen.

~~~~

Hyvä mieli tulee niin pienestä ja herkku kuuluu juuri tähän hetkeen.

On ollut taas asioiden arvottamisen aika.
Miten tärkeä on istuttaa omenapuita, 
elää pelotta tavallista arkea ja suunnitella tulevaa.

Ja tyytyä siihenkin,
että olet silmänräpäyksessä toistaitoinen,
parkissa, pysäkillä, tauvonpaikassa.
Niin kuin minulle kävi alkuviikosta,
kun tuli `tälli`  olkapäähän.
Onneksi on tujut kipulääkkeet, kylmäpussit, 
lepo ja hoiva.
Rakkauden punaiset ruusut vaasissa
ja kahvit omenapiirakkapalan kanssa.

Elokuun ihanaista iltaa Sinulle
ja iloa jokapäiväisistä pienistä asioista!








22. elokuuta 2022

Kranssi pitsikaitaleista








Pikkuisen taitaa olla minussakin "jemmaajan vikaa"
 totesin itsekseni mökillä.
Vaikka ei kai se välttämättä pahe ole, jos ei raski nakata pois kaunista,
sellaista, mitä ajattelee joskus voivansa hyödyntää.

Piirongin laatikosta löytyi  muun muassa 
hiutunut tyynyliina kivoine pitsineen
ja vauvan pitsilakana
sekä vanhasta pöytäliinasta talteen repäisemäni kaunis kukkainen reunakaitale.

Ja onneksi mökille oli kulkeutunut styroxinen kranssipohja
ja mukanani oli ompelukone.








Surautin kaitaleiden reunaan harvalla tikillä rypytyslangan
ja vedin sillä kaitaletta aavistuksen verran rypylle.
Pistelin kaistaleen sukkapuikolla kiinni renkaaseen
ja laitoin upotusreikiin pikkasen liimaa.

Kranssin keskelle liimasin kerrattain vanhasta retrokukkatyynyliinasta
virkkaamaani ketjusilmukkanauhaa.




Siinä on nyt vanhat liinaiset tallessa ja muistoina kranssin muodossa.
Pikainen askartelemus oli siivoilun lomassa kaipaamaani käsillä tekemisen terapiaa.

Ripustin kranssin
vanhojen käsitöiden joukkoon mökin eteisen seinälle,
jonne olen kerännyt käsitöiden kauneutta
ja monien minulle kasvolta tuntemattomienkin naisten kätten töitä.

Aarteita, joita en ole hennonut pois nakata.




Mökillä moni asia on jämähtänyt paikoilleen
menneen kesän aikana,
mutta pienikin muutos on muutos
-ja ainakin itselle tulee siitä hyvä mieli.

Piirongin laatikossa on pitsisiä pöytäliinoja,
joista haaveilen ompelevani jonakin päivänä salusiinit meidän makkariin
tai eteisen ikkunaan.
Saapa nähdä kauanko siihen menee.
Hyvin suunniteltu on kuitenkin jo puoliksi tehty! 

~~~~~

Elokuun pimenevien iltojen ihanuutta Sinulle! 





















 

18. elokuuta 2022

Diy Hiuspompulat napeista



Bongasin ompelukaupassa korin, johon oli kumottu nappipurkkien jämät.
Ihania nappiaarteita, joita pengoin aikani ja 
valitsin sitten  muutaman hauskankuuloiseen "grammahintaan",
50 senttiä 50 grammaa.

Homma eteni heti tuumasta toimeen 
 eli napeista pompuloiksi.




Laitan pompulat jemmaan.
Kun lastenlapsia tulee käymään, 
 on ohjelmassa usein hiusten letitystä.
Silloin tyttölöiset kyselevät, onko mummulla hiuslenksuja.
Nyt on sitten mistä ottaa.




Ja kun ehdin kurkata omaan nappi- ja helmipurkkiin, 
teen näitä lisää.

70-luvulla, kun olin pieni lettipäinen koululainen,
minulla oli eri kokoisista puuhelmistä tehtyjä pompuloita.
Voisinkin sitaista sellaisen nostalgiapompulan omiin hiuksiinkin
pitkästä aikaa.




Aina ei tarvitse tehdä suurta.
Pienestäkin tulee hyvä mieli.

Näistä tuli mukava mummuttelujuttu 
ja pieni lisä lahjapaketteihin.




Tämä torstai oli toivoa ja mukavia asioita täynnä.
Nyt hyvillä mielin pää pehkuun
ja uutta päivää kohden.






 

13. elokuuta 2022

Kesä hiljalleen kypsyy


Niin on viikko vierähtänyt ihanien häiden jälkimainingeissa
ja töiden alkamisen tuoksinassa.
Kesä on näyttänyt vielä parhauttaan elokuisissa aurinkopäivissä,
mutta aavistus syksyn sävyä on jo aistittavissa.
Kesä hiljalleen kypsyy.





 Viime päivinä on ollut läsnä syyskesän kotoista touhua ja tunnelmaa,
suomalaista perinnettä ja tuoksumuistoja.

Viinimarjapensaita,
vadelmapuskia,
mustikkamättäitä.

Kotona ja mökillä,
pakastamista ja mehustamista,
marjapuuroja ja -piirakoita.

Kesä on saatava talteen,
talven varalle ja voimaksi.






Illalla seisoskelin pitkään mökin pihassa ja pellon reunalla.
Katselin kaihoisana ilta-auringon kultaamia puiden latvuksia
ja piteneviä varjoja.

Tuli mieleeni nämä ihanat sanat:

 "Päivän kultaamissa pihoissa
tuuli torkkuu vehmailla lehdillä
aurinko venyttelee varjoja vasten
kesä hiljalleen kypsyy."

Näissä sanoissa on kiteytettynä juuri tämän hetken tunnelma,
tämä ohikiitävä aika,
 sen puhutteleva tunnelma.








Tämä kesä jää muistoihini kesänä,
jolloin viivähdimme menneitä kesiä vähemmän täällä mökillä.

Tänä kesänä moni perinteinen juttu jäi tekemättä,
ei ollut sitä eikä tätä,
mutta tällä kesällä oli annettavana meille muunlaista tekemistä.

Ne muistot kultautuvat viimeisten auringonsäteiden myötä.
Tämäkin kesä jättää jälkensä,
antaa oman patinansa.






Tänä iltana ei näy ilta-auringon säteitä.
On ihana sytyttää kynttilä valaisemaan hämärtyvää iltaa.
Kaikella on aikansa! 








 








5. elokuuta 2022

Juhlan aatto

Juhlat lähestyvät.
On juhlan aatto.

Olen päässyt helpolla näissä valmisteluissa,
joista morsian ja sulhanen ovat huolehtineet itse.
Sain leipoa pullakranssit ja pikkuleivät
ja sitten sain tehdä tällaisen ihanan sidontatyön.
Arvatenkin otin haasteen mielelläni ja innolla vastaan.

~~~~

Tein koristeköynnöksen jo tiistaina,
sillä sää on ollut kovin sateinen 
ja sadetta on luvattu myös näille h-hetken päiville.

Ratas on roikkunut ilmavasti autokatoksessa 
ja kukat näyttävät vielä ihan hyville.
Äsken tuo hääkoriste siirrettiin tehtäväänsä juhlapaikalle. 




Kieputin köynnöksen kolmen kimpun tekniikalla.
Pikkukimpuissa on puolukanvarpuja,
sian- ja ojankärsämöä, kanervaa,
liekoa ja heiniä,
joita oli mukava sovitella toisensa lomiin.

On aina niin terapeuttista näitä kranssihommia tehdessä nähdä 
miten kukat korostavat toistensa kauneutta
ja kauneus tuplaantuu kimppujen virrassa.

Miniä toivoi valkovihreää,
mutta myös antoi vapaat kädet toteutukseen.
En malttanut olla lisäämättä aavistuksen verran vaaleanpunaisia ajatuksia,
sillä tätä kieputellessa ajatukseni olivat nuorten luona,
heidän onnessaan ja iloissaan.

Mielessä polveili runon säkeet,
Anneli Kallion kirjoittamat:


"Ja äidin mieli
kuin ranta,
joka ottaa vastaan jokaisen saapujan
ja saattaa jokaisen lähtijän...
Kiitoksen silmut
aukeavat "

- jo tähän hetkeen.











Vettä satelee keveän lempeästi,
sumuisasti.
Vein viherkasvit ulos tehdäkseni jotakin, 
sillä koti on hiljainen.

Juhlamieli kasvaa touhutessa,
tunnelmia aistiessa.
Poika haki äsken leivonnaiset pakasteesta
ja suuntasivat seurakuntakodille.
Eteisessämme riippuu juhlavaatteiden rivi.
Kohta saapuvat ensimmäiset pitkämatkaiset.

Pieni poika ei malttanut enää pitää laulusalaisuuttaan,
vaan lauloi sulhaselle pätkän 
ja totesi, että tämä on meidän yhteinen salaisuus.

Voi heitä,
isoja ja pieniä rakkaita! 

♥♥

2. elokuuta 2022

Mustikkapiirakka, jossa on aavistus kinuskin makua



Nämä ajat ovat mustikoiden luvattua aikaa.
Mättäät ja sormenpäät sinertävät
ja mustikat muuttuvat monenmoisiksi herkuiksi.

Minä inventoin pakastekaappia
ja leipasin elokuun alun herkuksi mustikkapiirakan,
jonka täytteestä löytyy ranskankerma ja fariinisokeriseos.
Paistunut täyte tuo piirakkaan ihanan kinuskisen maun.

Ohjeen tähän herkkuun löydät täältä, klik.






En hoksannut ottaa ajoissa kuvia tästä leivonnaisesta,
mutta puolikkaan ehdin sentään ikuistamaan.

Piirakka oli muuten hyvää.
Maistuvaista,
 täyteläistä,
kesäistä.




Vahva suositus tästä piirakasta.
"Muutteeksi mukava", totesi miehenikin
ja se on paljon sanottu se.

Olen leiponut  vuosien saatossa usein mustikkaista Mamman marjapiirasta ja 
Ne ovat luottoreseptejäni.
 Mustikka maistuu erilaisissa piirakkapohjissa aina herkulliselta.
Siitä saa suun ja suupielet sopivasti sinisiksi.


Tänään olen leiponut pullakransseja
sekä pikkuleipiä häihin.
Juhlat lähestyvät!