Kesäkuun viimeisen viikonlopun tunnelmia sekä
kuvia ns. istutuspöytäni seutuvilta,
jota kerkesin vihdoinkin vähän kohentamaan.
Kovin tuo pöytä on harmaantunut tuulessa ja tuiskussakin.
Sen ympärille on kertynyt minulle mieluisia, ajanpatinoimia esineitä
sekä betonivaluja ja kukkiakin.
Hymyilyttää tuo sana "istutuspöytä", sillä en minä siinä ole mitään isuttanut,
enkä kranssejakaan tehnyt,
niin kuin olin viisi vuotta sitten vähän ehkä ajatellut.
Kyllä ne minun istutukset tapahtuvat kyykyssä tuolla pihassa,
siinä missä se istuttamisen ja mullan kaivamisen hoksaus aina milloinkin eteen tulee.
Ja kranssitkin olen tainnut kieputella enimmäkseen metsässä tai tuossa mökin portailla.
Olen alkanut vähitellen laittamaan kukkapenkkini perennoja ruukkuihin ja koreihin kesäajaksi.
Istutan ne syksyllä sitten maan syliin talvehtimaan.
Nimittäin juolavehnä on voittanut minut.
Minä en jaksa ruohota ja ruohota tuomen katveessa olevaa kukkapenkkiä kesä kesän jälkeen
ja huomata joka kevät hävinneeni juolalle.
Perennat kestävät kesäkukkia paremmin kuivuutta
ja ovat siksikin parempi kukkavaihtoehto mökille.
Jatkossa tässä istutuspöydän seutuvilla tulee olemaan enemmän kukkia
ja tästä tuleekin kukkapöytä!
🌺 🌸 🌺
Mökkikirjaan kirjoitin:
Sanaton viikonlopun kauneudesta,
taivaan sinestä,
lämmöstä,
meriveden raikkaudesta,
iltojen kauniista auringon värjäämästä taivaanrannasta.
Yhdessäolosta.
🌸
Ja lupiinin kukasta
-lisäisin nyt-
kun katson tuota kuvan vaaleanpunaista kauneutta.
~~~~~
Viikko töitä ja sitten alkaa loma! 😎