Villatakin entrausta

Miten joku vaate voikin olla niin mieluinen. 

malliltaan, väriltään ja materiaaliltaan. 

Niin kiva, että se on ihan lempivaate.  

Tämä Selected Femmen villatakki on ollut sellainen. 

Nähtyäni sen aikanaan kaupan rekkitangossa tunsin löytäneeni etsimäni, 

omannäköisen

ja takki onkin ollut luottovaate jo useamman vuoden.

Ja sitten yhtenä päivän tuli hetki, 

että huomasin palaverissa kyynärpään kohdalla jotain kylmää ja erilaista tuntumaa. 

Pöydän kova pinta tuntui enemmän kuin villainen pehmeys; 

villatakin hiat olivat hiutuneet käytössä melkeinpä puhki.

 Ensin tuli harmitus ja 

sitten nousi mieleen kotoisesti äitin sanat:

’ne pitää entrata’ eli korjata. 

Kyynärpaikat? 

Nahkaiset vai kankaiset?

Vaiko sittenkin villaiset?

Hiojen resorit olivat nimittäin kaksinkertaiset ja olin käyttänyt niitä  taitettuina. 

Aikani villatakkin hioja mitottuani 

päädyin ratkomaan hiojen sivusaumat kyynärtaipeeseen asti auki. 

Leikkasin resorin sisäpuolen saumasta auki.  

Jätin hiansuihin lyhyemmän resorivaran. 

Kiinnitin resorinpaloihin silityskankaan 

ja leikkasin niistä kyynärpaikat.

Saumuroin reunat ja kiinnitin joustinompeleella hioihin. 

Vielä hiojen saumat kiinni ja resoreiden reunat sisään. 

Nypynpoistajalla vielä pientä pintasiistintää

ja ihanan villatakin entraus oli siinä! 

Villatakki sai käytölle jatkoaikaa ja uutta ilmettä. 

Korjausompelu,

korjaamisen pähkäily ja sen oivaltaminen oli kivaa! 

Pieni, mutta niin palkitseva arjen puuhastelu! 

🤎

Soitin äidille ja kiitin häntä esimerkistä, 

mitä hän on antanut vaatteiden korjaamiseenkin. 

Ennen  vanhaan oli monessa kodissa pakko korjata vaatteita ja ommella vanhasta uutta, 

kun vaatteita ei ollut paljon

ja taloudellinen tilannekin sitä edellytti. 

Korjaaminen ja käsillä tekeminen oli silloin kansalaistaito. 

Mukava, kun noita lapsuuden muistoja putkahtelee mieleen. 

Niin kuin äidin käyttämä verbi entrata, 

joka tulee ruotsin kielen sanasta ändra. 

Saatiin siitäkin jutun juurta puheluun. 

Äiti 🤎

 

Neulehousut pienelle paidan hioista

Kiitos vastauksistanne, 

joita laitoitte kysymykseeni, 

mitä mahdoin ommella neulepuseron hioista. 

Useamman kerran oli arvuuteltu,

 että josko ompelin säärystimet tai pipon sekä kaulurin.

Viimamakkara,

päiväunityynypötkylät meille molemmille, 

muovipussien säilytyspussukka, 

patalaput ja ranteenlämmittimet oli myös mainittu. 

Ja tulihan se oikea arvauskin sieltä!  

Tutun Laivan upotus-pelin sanoin yksi veikkaus "osui ja upposi"! 

Minä arvelen, että pipo ja lapaset. 

Tai voisihan siitä syntyä pienelle lapselle villahousutkin.
Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle. Terv. Sanna

Niinpä! 

Pienet neuleleggarithan minä ompelin. 

Hyödynsin hiansuun resorit sinämoineen lahkeen kääntövaroiksi 

ja liitinkiin ompelin helmaresorista kaitaleen. 

Kyselin vauvaperheestä mittoja 

ja näistä tuli noin 74 senttiset 

Pienen äiti oli innoissaan materiaalista,

palmikkokuviosta ja väristä.

Harmi, etten ole vielä päässyt sovittamaan housuja pienelle. 🤎

Lupasin tämän ompeluksen oikein arvanneelle yllärilahjan, 

joka on patalaput! 

Ja yllätys, yllätys,

nekin on ommeltu neulepaidan jämistä. 

Itseasiassa tämä yllätyskin tuli mainittua arvauksissa, kun 

Sini kirjoitti: 

Tietysti teit patalaput hihoista, kaksinkertaiset! 

Pieni yllätysposti hänellekin! 

~~~~

Laitatteko Sanna ja Sini osoitetiedot sähköpostiini!

Ja kiitos kaikille mukana olleille! 

🤎

Lisäys 18.1.

Käytiin pienen luona! 

Housut olivat muuten sopivat, 

mutta resori ei ole riittävän napakka; 

lisään kuminauhan vyötärölle.  

Hierontaistuimen uusi päällinen

 

Lapset ovat ostaneet lahjaksi vuosia sitten 

tuollaisen tuoliin laitettavan hierontaistuimen, 

joka on kyllä yllättänyt toimivuudellaan. 

Istuin on ruukannut olla kesäajan "lomalla"  

ja syksyn tullen se on nostettu tuohon korkeaselkäiseen tuoliin 

aivan kuin uutena ilona. 

Eihän se mikään sisustuselementti ole,

mutta tosi mieluinen 

ja välillä kilpailtukin istumapaikka. 

Pienetkin nauttivat hieronnasta sekä selän lämmittimestä 

ja kyllä tuolin toiminnot tuntuvat mummustakin tosi rentouttaville. 

Istuinosa on ollut tuotteen "heikko lenkki" 

ja siitä näkyy, että tuolia on käytetty. 

Monta kertaa on käynyt mielessä, 

että se pitäisi päällystää ennenkuin kokonaan hajoaa. 

Tästä päivästä kehkehtyi sitten semmoinen mukava päivä,

ompelu- ja korjauspäivä. 

Kaivelin taas niitä riittoisia huonekalutehtaan kangaspaloja. 

Sieltä löytyi kuin löytyikin materiaalit sekä istuin- että selkäosaan

 ja projekti laajeni kangaskasan äärellä. 

Oisihan istuin näyttänyt vähän keskeneräiseltä, 

jos olisin päällystänyt pelkän istuinosan

vai mitä sinä tuumaat?

Aikataulutus ja siisti koti 

taisivatkin olla salaisuus tämän päivän 

ompeluinnolle ja -ajalle. 

Keräsin nimittäin eilen joulun pois 

ja samalla siivosin vähän perusteellisemmin, 

kun pakkanen tarjosi niin huikeat tuuletusilmat

ja luntakin on sen verran, 

että matotkin sai lumipesuun. 

Hyvä näin!

Mukava päivä ompelukoneen äärellä 

ja vuosi on alkanut kivasti käsitöidenkin suhteen. 

Yksi juttu jäi muuten postausjemmaankin! 

Ja tänne ehtii vielä arvuutella, klik! 

💫

Hip hei! 

Päivä on pidentynyt jo tunnilla

ja se alkaa jo näkyä ja tuntua! 

Nautitaan olevasta! 

Pieni kierrätysompelemus

Eilen lähti viimeinen joululomalainen, 

pitkän joululoman viettänyt sotilaspoika, 

ja koti tuntuu vaipuneen jouluvieraiden jälkeen ikäänkuin talviuneen, 

hiljaisuuteen. 

Joulun tunnelma viipyilee vielä hetken huoneissa.

Nautimme siitä ja ynnäämme mielissämme menneen joulun päiviä, 

joulun kauneutta ja yhdessäoloa. 

Hannes-myrsky oli nakkonut männynoksia 

 melkeinpä kotiovelle 

ja sain niistä vihreyttä Amarylliksien kukkavanoille,

jotka leikkasin maljakoihin. 

Mietin tässä, 

että taidan oikeastaan tykätäkin tuosta upeudesta enemmän leikkokukkana. 

 

Eilen innostuin vihdoinkin ompelemaan. 

Eikö kuulostakin lupaavalle uuden vuoden alulle! 

 

Kirppikseltä vuosia sitten kolmella eurolla ostamani 

käyttämätön puuvillainen neule ei löytänyt meiltä käyttäjää.  

Paita onkin jo pitkään houkutellut tuunaamaan siitä tyynynpäällisen. 

Nyt oli sen aika. 

Pienestä ompelustakin voi tulla tosi hyvä mieli. 

#tuunaaminen

#vanhastauutta

#ennenjälkeen

#kierrätys

#jämätjajemmatkäyttöön

 

Laitoin paidan oikeat puolet vastakkain 

ja kiinnitin kuviot tarkasti vastakkain nuppineuloilla. 

Muistin äidin käyttäneen joskus joustavissa materiaaleissa 

esim. t-paitojen olkapäillä kangasuikaletta.  

Laitoin saumoihin lakanakangassuikaleet.

Ne helpottivat venyvän materiaalin ompelua

ja tyynynpäällisen saumoista tuli napakat

ja se näyttää ryhdikkäältä tyynyn päällä. 

💫

Tyynyyn kului neuleen miehusta. 

Arvaatko mitä tein noista hioista?

Laitan yllärilahjan oikein arvanneelle. 

Jos tulee useampi oikea vastaus, 

arvon lahjan heidän kesken 13.1. klo 21 

ja kerron postauksessa vastauksen. 

 

Tänä aamuna saapui pari talitiaista lintulaudalle 

ja olin ihan onnessani. 

Olen erehtynyt moittimaan siivekkäitä ystäviäni nirsoiksi,

kun linnunjyväsiemenet eivät ole kelvanneet niille. 

Jospa pakkanen ajaa linnut ruoan hakuun tähän meidänkin pihapiiriin 

ja saamme katsella niiden touhuja tuossa omenapuun oksilla. 

Ulkona paukkuu paukkanen.

Kevyt lumipeite on vihdoinkin tehnyt maiseman talviseksi ja jouluiseksi.

Leivinuunissa ritisee tulet. 

Palavan puun tuoksu ja lämpö leviävät kotoisasti huoneisiin. 

On loppiaispäivä.

Ihanan pitkän joululoman ja elämänmakuisen joulunajan viimeinen lomapäivä. 

Huomenna on aika palata päivärytmiin 

ja lähteä kulkemaan uuden vuoden päiviä; 

sekä niitä tuntemattomia ja arvaamattomia  

että niitä, joita jo innolla, malttamattomina odotamme. 

"Mietteitä maalta" sanoja lainaten: 

Vaikka varmuuden vuoksi

ihan vähän vaan 

huomista jo huokailet,

ei se 

tulevaisuutta toisenlaiseksi tee.

Se tulee, minkä tultava on.

Luota, vaikka et näekään

mihin tie johtaa.

Tässä ja nyt on tärkeintä. 

💫

Tämän päivän iloa Sinulle! 

 

Hupun reunan tuunaus

Löysin äsken kuvagalleriasta viime kevättalven 

aikaiset kuvat silloisesta uudesta talvitakistani. 

Olimme käyneet asiasta tehden lähikaupungissa takkikaupoilla 

ja olin löytänyt mieluisan värisen, 

niin lämpöisen takin,

 joka oli mukavan pituinenkin. 

Kotia päästyäni hoksasin, 

että takin huppu tuntuu paljaalle, suorastaan alastomalle. 

Haluan hupun reunaan karvan!

Selailin netistä huppujen turkisreunoja 

ja huomasin aitojen karvojen olevan aika tyyriitä.

Ehkä olisi sittenki pitänyt miettiä takkiasia loppuun asti siellä kaupassa 

eikä nyt kotona haikailla.

 

Laitoin ilmoituksen paikalliselle kirppissivustolle 

ja kuinka ollakaan; 

kohta tuli parin kilometrin päästä ilmoitus aidosta turkisreunuksesta, 

jonka saa hakea kahvipakettia vastaan. 

Lähdin hetimiten matkaan

 ja pikimmiten ompelin reunuksen hupun reunaan kiinni!

Olin arvatenkin tosi mielissäni ja innoissani,

 kun huppuhuoli niin edullisesti ja nopsaan haihtui. 

Lempiaiheet taas mukana; 

#kierrätys #kirpputori #tuunaaminen #vanhastauutta #ennenjälkeen 

Olipa mukava hakea talven tulon myötä talvitakki vaatehuoneesta käyttöön,

palautella takin tarina mieleen 

ja todeta, että onpas lämpimän näköinen huppu!

Nyt tuli tämäkin tarina ja tuunaus tänne tallennettua ja teille kerrottua. 

Mitäpä tuumaat?

Karvalla vai ilman, 

kumpi olisi ollut sinun valintasi?

 

Toisen roska on toisen aarre

Onneksi kaikki "roskat" eivät päädy kaatopaikalle,

vaan kiertyvät monien eri reittien kautta käyttöön. 

Toisen roska on toisen aarre, sanotaan. 

Ja se on totta! 

Niin kuin tämä elämää nähnyt Tripp trapp  Stokke-tuoli, 

jonka tyttäreni bongasi Facebookin roskalavalta.

Laadukas puutuoli, jolla on vielä paljon tehtävää ja tulevaisuutta.

Mieheni halusi ottaa tämän löydön projektikseen. 

Hän purki ensin tuolin  osiin ja 

rappasi lämpöpuhaltimen avulla 

valkolakan pois.

Puhdistuksen jälkeen hän hioi puuosat karkealla hiomapaperilla.

Tytär oli varannut valkean, mattapintaisen Helmi -maalin tuolin käsittelyyn,

mutta kun hän näki miten kaunis puu vanhan pinnan alta löytyikään, 

tuoli käsiteltiinkin Kiva -kalustelakalla.

Väritön, puolihimmeä lakka tuo pyökin puunsyyt upeasti esille;

 se tekee oikeutta tämän tuolin kauneulle.

Ennen lopullista lakkausta tuoli hiottiin vielä kertaalleen "hienolla" hiekkapaperilla.

Siinäpä tuoli kunnostettuna ja koottuna. 

Mukava muutos 

kuten ennen - jälkeen -kuvista näkyy.

Homma oli vaivansa väärti! 

Ompelin  tuon uuden, nahkaisen haarakappaleen. 

Muuten osallistuin tuolitalkoisiin vain ihastelemalla työn vaiheita ja lopputulosta sekä 

puun kauniita syitä.

~~~~~~

Tuoli oli huippu löytö, josta on iloa pikkupojalle pitkään.

Tämä tuolihan on suunniteltu muuntumaan lapsen kasvun rinnalla 

syöttötuolista työtuoliksi.

Onko sinulla kokemusta ko.tuolista?

~~~~~~

Josko tästä jäi kipinä muutamien huonekalujen kunnostamiseen/maalaamiseen 

täällä kotona ja mökillä.

Kohtahan näitä hommia voi tehdä tuolla ulkosallakin!

Jäädäänpä kuulolle! 

 

Vanhan porrasjakkaran tuunaus

Joutilaisuus ja pitkästyminen on usein liikkeelle paneva voima

ja se osoittautui viime viikonloppuna jälleen kerran todeksi.

~~~~

Istuin mökin portailla neulomassa

ja mieheni nakkasi tikkaa.

Hänellä oli selvästikin sellainen "millekähän sitä alkaisi"- olo.

Vähän ajan päästä hän huikkasi minulle puojista, 

että joutaako tämä jakkara jo pois

ja nostaa vanhan, elämää nähneen porrasjakkaran nurmikolle.

Sellaisen askeljakkaran, jota joskus emännänjatkoksikin on kutsuttu.

Minä katsoin porrasjakkaraa sieltä kauempaa, portailta

ja huikkaan, että voisiko siihen laittaa uuden askelmat.

Minusta nuo pinnajalat  näyttivät niin kauniilta ja siroilta

ja jakkarassa oli jotakin säilyttämiseen houkuttelevaa.

Ainahan tuollaiselle jakkaralle olisi paikka tuvassa;

ei niinkään kiipeilemiseen,

vaan ihan jalkojen leppuuttamiseen.

Siitä se  projekti, porrasjakkaran tuunaus,  sitten yllättäen lähti liikkeelle

ja saatiin yhteistä pähkäilyä ja tekemistä lauantai-iltapäivään. 

Minä pesin jakkaran jalat ja yllättävän valkeiksi ne puhdistuivatkin vuosikymmenten liasta.

Hän sahasi kuviosahalla puulevystä päälytason ja askelmat.

Askelmien pohjaan piti porata ruuvien paikat

ja askelmat laitettiin kuudella ruuvilla tukevasti kiinni. 

Ensiksi ajattelin maalata jakkara helmenharmaaksi mökin keittiökalusteiden mukaan.

Lopulta kuitenkin ajatus puuöljystä tuntui kätevämmälle ja kauniimmalle.

Käsittelimme puuosat kolmeen kertaan,

myös alapuolelta.

Kävin äsken sateen välissä nappaamassa muutaman kuvan tästä 

uuden tulemisen saaneesta porrasjakkarasta,

jonka alkuperää emme kyllä kumpikaan varmaksi muista.

Tämä on joko Iidan tai Gretan.

 Muisto talon entisestä emännästä tai mieheni äitistä.

Muistatko sinä nämä jakkarat?

Tämän näköisiä "emännän jatkeita" lienee ollut 70-80 luvulla

ja sen jälkeen nuo muoviset tasot taisivat olla  puulevystä ja jalat putkesta.

Olipa hyvä, että katselin tuota jakkaraa kauempaa silloin ensimmäisellä silmäyksellä,

sillä  kaukaa näkee paremmin ja tarkemmin kokonaisuuden.

Näin yksi kampe siirtyi puojista kaatopaikan sijaan käyttöön

ja ripaus historiaa tulee sen mukana tupaan.

Minä niin tykkään tällaisista jutuista

ja yhteisestä innostumisesta. 

Vanha kirjoituspöytä ja tuoli kotikonttoriin

Koti muuttuu lapsien ja vuosien myötä.

Meilläkin kodin neliöt olivat välillä tiukastikin käytössä ja asuttuna,

mutta nyt tuntuu väljyyttä olevan sekä ala- että yläkerrassa.

Entinen lastenhuone on tyhjentynyt lapsista,

mutta lelut ovat jääneet kaappiin lastenlasten käyttöön.

Mieheni mieli saada tähän vapautuneeseen tilaan oman työpisteen.

Löysimme puisen kirjoituspöydän 

paikallisesta vanhojen tavaroiden liikkeestä, Vanhasta Edwardista.

Samanlaisen jykevän pöydän, jollainen hänellä on ollut vuosikymmeniä sitten työpaikallaan.

Nostalgisia muistoja,

paluita entiseen

uusia tuulien lomassa.

Elämän kohokohtia.

Mökin vintillä oli jemmassa vanha puinen tuoli.

Tuunasin puuosat öljyllä ja

laitoin tuolille kolme senttisen superlonin pehmukkeeksi.

Verhoilin tuolin huonekalukankaalla,

jonka kiinnitin kankaan nitojalla tuolilevyn pohjaan.

On ollut muuten  ihanan riittoisa se kerrallinan huonekalukangaspussi,

jonka sain kierrätyslahjana.

Kiitos Elsa! 

Elämä jättää jälkensä kaikkeen,

tuoliinkin.

Jätin tietoisesti näkyviin nuo elämän tuomat kolhut tuohon tuolin selkänojaan,

vaikka ensin ajattelimme hipaista niitä pikkaisen.

Näin lastemme entisestä huoneesta on vähitellen muotoutunut

sulassa sovussa toimiva

lastenlasten leikkihuone ja papan työhuone.

Puunsävy tuntuu hyvälle ja rauhoittavalle, kauniille.

Pöytä ja tuoli  tuovat huoneeseen selkeyttä ja yhtenäisyyttä.

Tammenvärinen vitriini ei tunnu enää niin yksinäiseltä ja hukassa olevalta uuden työpisteen vierellä.

Nakkasin äsken vielä olkkarin neulepeiton ja tyynyn kesäajaksi tuonne sohvalle.

Ne tuntuvat kuuluvan nyt tuon huoneen väriskaalaan.

Kierrättämällä saa kyllä  aivan uudennäköistä ja kaunista.

Huone näyttää nyt minun silmissä aivan uudelta 

ja ihana, että se on taas aktiivisemmassa käytössä.

Aurinko paistaa ihanasti.

Perjantai-iltapäivän hetki.

Takana työviikko, edessä viikonlopun kivat jutut.

Ei hullumpi hetki.

Viikonlopun iloa meille kaikille! 

🔆

 

Isältä pojalle -muistojenkierrätyspusero

Kun Hän sai poikavauvan lähes kuusi vuotta sitten,

Hänelle tuli aika pian mieleen se "isän Amerikasta tuoma puku".

Puku oli tallessa,

mutta se oli melkolailla pidetyn näköinen.

Alkujaankin housut olivat olleet eri kokoa kuin paita

ja  puku oli auttamattomasti "out".

 Puku jäi siltä katselukierrokselta kuitenkin vielä minun kätköihin ja muistolaatikoihin.

Tässä pyörähti vuosia,

lähes kuusi vuotta

 ja toissapäivänä tuo poikani puku tuli kaappia järjestellessäni eteen.

Siinä hetkessä mieleeni tuli tuunausidea,

jonka kautta tämä puku pääsisi vielä käyttöön.

Tässä muistoksi ennen -kuvat

Ja tässä jälkeen -kuvat.

Minulla oli jemmassa käyttämätön harmaa collegetakki,

jota hyödynsin puseron ompelussa.

Pieni pusero pääsi osaksi isompaa puseroa.

Tällainen tuunaus ja ompelemisen ilo tuli tuosta Miami -tuliaisesta,

jonka isä toi aikanaan pojalleen.

Nyt se kulkee pojalta pojanpojalle,

 isältä pojalle.

Näistä tulee niin mielenkiintoisia ajatusten polkuja.

Niitä muistojen nauhoja ja lämpimiä ajatuksia

ompelin puseron saumoihin.

Oli kiva ideoida ja ommella pitkästä aikaa.

Parasta on muistojen ja vaatteiden kierrätys,

luovat ratkaisut ja 

omannäköinen vaate.

Oli myös mukava päästä yllättämään tällä puserolla iloisesti jäkiksestä tykkäävät isä ja poika

sekä samalla toivotella hyvää 6 vuotis syntymäpäivää lapsenlapselle.

<3

Pst.  Ja joku hoksasi tuossa,

että onhan tämä historiallinen hetki Amerikan tuliaisia pölyytellä ja  tuunata,

kun on nuo vaalitkin menossa siellä kaukana. :)

 

Automatkan aatoksia kosmoskukasta muuttoon

Poimin maljakkoon ensimmäisen kosmoskukan oksan sekä tillimäisen varren,
syyskuun ilon,
ja muistelen miten keväällä kylvin siemeniä multaan kukkakedon kuva silmissäni.

Nyt kesän jälkeen iloitsen yhdestäkin kukkaan ehtineessä taimesta.

Kevät ja syyskesä.
Kylvö ja korjuu.

Siemenet ja sato.
Haaveet ja todellisuus.

Aamuja ja iltoja.
Aurinkoista ja pilvistä.

Valoja ja varjoja.


 

Ennen sitä ja sen jälkeen.
Sanat kuvaavat monenlaista ajan ja elämän kiinnekohtien määrittelyä,

äärirajojen vastakkain asettelua,

jotka peilaavat sanapareina toisiaan ja antavat sanoille syvyyttä.

 

Tänään ajelemme hakemaan tyttäremme muuttokuormaa.

Tässäkin hetkessä kaksi äärilaitaa,

muutto sinne ja sieltä pois

 ja siinä välissä paljon hyvää ja kaunista,
nuoren elämää,
elämänkokemusta,
välillä kaipuutakin ja
uuden suunnan etsimistä.

Nyt entisen kodin ja työpaikan  oven sulkemista ja kohta uusien ovien avaamista.





Tiedän taivaan olevan valveilla 
tässä muutossa
silti lähtemisen kipu pitää otteessaan 
irrotan katosta viimeisen lampun  
                             otan syliini tämän pienen kodin

-Anita Kallio-


Lähtemiseen  kuuluu useimmiten lopulta haikeus.
Rohkeus ja luottamus.
Kiitollisuus.

🌸🌸🌸