Oksia ja varpuja vihreän kaipuuseen

Aurinkopäivien myötä tulee 

keväisen hennon vihreän kaipuu,

johon vuosi vuoden jälkeen on yksi apu;

oksien ja varpujen hyötäminen 

eli silmujen avautumisen aikaistaminen maljakossa. 

Piipahdimme eilen pitkästä aikaa mökillä. 

Aurinko helli ja oli lämmin keli;

suorastaan kevättä ilmassa ja rinnassakin. 

Hain tuvan pöydälle lepän oksia. 

Ne ovat osa minun pääsiäisperinnettä. 

Oksiin tulee piakkoin viherrystä ja 

lepän oksien käpyset ovat kuin pikkuruisia pääsiäismunia. 

Toisen kerran taitan mökin pihasta tuomen, sireenin ja koivun oksat. 

Kotipihasta löytyy 

omenapuun leikkaamisen jälkeen oksia, 

jotka tuovat myös sisustukseen 

kevään raikasta vihreyttä ja jopa omenapuun kukinnotkin. . 

Olen hyötänyt myös punaviinimarjapensaan oksia ja 

nyt ajattelin kokeilla myös vaahteraa, 

johon voisi saada kauniin keltaiset kukinnot avautumaan. 

Oksat kannattaa muuten leikata oksasaksilla. 

Mustikanvarvut ovat aina yhtä palkitsevia.

 Vihreä lehdet kasvavat pian ja sinipunaiset herkät kukinnot. 

Sitä voi vaan ihmetellä, 

miten ne ovat olleet siellä hangen alla 

odottamassa valoa, lämpöä ja vettä

ja sitten näin maljakossakin lähtevät iloisesti kasvuun; 

tuomaan iloa ja kaivattua vihreyttä kevään malttamattomalle odottajalle.  

Mökiltä löytyi viime kesääkin. 

Ulko-oven humalaköynnöskranssi

sai väriksi ja lisäkoristeeksi 

viime syksyllä pyöräyttämäni humalankukintokranssin.

Tuplakranssituksella ulko-oveen päivittyi

 keveä ja keväisempi koriste,

josta jäi kuva nappaamatta. 

Keittiön ikkunapöydältä löytyi 

viime kesä kukkijat, laventelit, 

jotka vein syksyllä kaupungista mökille talvehtimaan. 

Kovin raakkeja ne olivat ja olin jo viemässä niitä pihalle,

kun huomasin kuivien lehtien välissä pilkistävän uutta ja tuoretta kasvua.

Perkkasin vanhat lehdet pois ja leikoin kuolleet oksa pois. 

Sinne ne nyt jäivät valoon ja lämpöön.

Saapa nähdä onnistuuko talvetus sittenkin! 

Palaan tähän myöhemmin, 

kun näen miten kukkien käy,

sillä laventeli ei ole ilmeisesti helpoimpia talven yli vietäviä kasveja. 

Valo ja valon leikki tuvassa. 

Istuskelin sohvalla ja ihmettelin itsekseni;

olemme aloittamassa taas uutta mökkikautta, 

kevättä, uuden alkua. 

30. kesää näillä huudeilla, 

Tau(v)onpaikassa. 

Pikku hiljaa fiilistellen edetään. 

Lumihanget peittävät vielä tienoot 

ja routa on syvällä maan syövereissä,

mutta kohta vihertää ainakin maljakossa! 

Joko sinä olet kerännyt oksia 

tai kylvänyt siemeniä multaan?

Näiden päivien iloa ja valoa Sinulle! 

 

Maaliskuun parhautta

Kevääseen kallistuvien päivien parhautta minulle on se,

kun saan viedä pyykit ulos kuivamaan.

Lumihangille ja auringon paisteeseen kirkastumaan,

tuuleen liplattamaan ja 

keräämään sitä muistojen ihanaa ulkoilman tuoksua,

joka tarttuu pyykkiin. 

Tämä on niin ihana nikara talven ja kevään välillä;

perinne, jota haluan vaalia. 

Kohta saa pyykin ulos

ja olen taas samassa työssä 

äitini kanssa, hänen äitinsä 

ja äitinsä äidin.

Käsissä puhtaat vaatteet,

edessä kesä,

ripustamisen hetki

varattu yksityiseen iloon. 

-Anja Salokannel-

Pyykinripustamiseen liittyy tällä hetkellä vielä erityinen ilo; 

 meillä on uusi pyykkiteline.

Se valmistui syyskuulla 

enkä kovin sitä ehtinyt syksyllä enää käyttää. 

Liki nelikymmentä vuotta vanha pyykkiteline sai siirtyä uuden tieltä. 

Tee-se-mitä-vaimo-hoksaa-pyytää -mies sitten nikkaroi tämän

ja oli kyllä itsekin satasella mukana.

Hänen silmäänsä oli jo pitkään häirinnyt vinoon painuneet telineet. 

Sitten ne merkitykselliset ja mielenkiintoiset 

ennen ja jälkeen -kuvat muistoksi tänne. 

Aikaisesta keväästä syysmyöhään

astelen polkua ovelta pyykkinarlle,

tuuletan ajatuksiani samalla

kun ripustan pyykkiä kuivamaan,

puhdasta pyykkiä.

Jokainen vaate uusi ajatus.

-Anna-Liisa Myllyneva-

Instagramin Talo tarinoi -Eerikalta sain viitettä telineen mittasuhteisiin.

Neljä senttiä halkaisijaltaan oleva metallitanko löytyi kierrätystavarana vitosella. 

Se maalattiin rautamaalilla useamman kerra. 

Poika taittoi peltit lautojen suojaksi ja 

"hatut" pystyjen päihin on tulossa myös. 

 Tuolla metsän reunassa on oma tunnelmansa

ja siellä arkisten touhujen lomassa tulee seurattua taas sitä,

miten valo voittaa ja luonto herää.

Keittiön ikkunasta näen tuon kauniin telineen ja koivun pönttöineen. 

Juuri putosi lumi toisesta päädystä peltien päältä,

että humpis vaan. 

Aurinko tekee tehtäväänsä.

Ja tuuli. 

Nuorimmaisen vuosia sitten tekemä lintupönttö odottaa asukkaitaan. 

Pyykkinarulla ei vielä kuulunut lintujen laulua,

mutta eiköhän "talitintti maaliskuussa" kohta jo luikaise minullekin 

ensimmäiset  keväiset laulunsa.

~~~~~

Ihanaa perjantaita Sinulle. 

Lähden käymään meren jäällä suksimassa hiljalleen.