Gluteeniton mustikkakukko

Tuoreita marjoja sisältävät herkut 

ovat kesän parhautta. 

Tytär leipoi sesongin alkaessa meille mansikkaisen kääretortun 

ja nyt oli sitten mustikkaherkun vuoro. 

Mökillä mustikat ovat likietuisesti tarjolla. 

Keräsin eilen vajaan litran sinisiä köllyköitä

 ja leivoin gluteenittoman mustikkakukon.   

Olen kerrattain saanut herkutella ruisjauhoista leivotulla mustikkakukolla, 

jota leipoja taisi sanoa rättänäksi. 

Muistan, että söimme sitä vaniljajäätelön knassa 

ja se oli hyvää. 

Ilokseni bongasin vastikään 

Himoleipurin sivustolta vastaavan ohjeen gluteenittomana 

 ja tallensin sen näiden mustikkaisten päivien varalle. 

Tämä mustikkaherkku valmistuu kotoa löytyvistä perusaineksista ja se resepti on helppo. 

GLUTEENITON MUSTIKKAKUKKO

Pohja ja kansi:

200 g voita tai margariiniä

1 dl sokeria

4 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Semperin karkeita jauhoja)

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

8 dl mustikoita

3/4 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja 

Valmistus:

Voitele halkaisijaltaan n. 18-20 cm vuoka ja laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. 

 Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhoseos, johon leivijauhe on sekoitettu.

Ota taikinasta 1/3 jääkaappiin. 

Taputtele jauhotetuilla käsillä 2/3 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille 2-3 cm. 

Sekoita mustikoihin sokeri ja perunajauho ja kaada ne vuokaan taikinan päälle. 

 

Kaulitse jääkaapissa ollut taikina leivinpaperin päällä vuoan mallikseksi ja kumoa paperin avulla kanneksi. Paina sormella saumakohdat. 

Voit laittaa taikinan myös nokareina mustikoiden päälle.  

 

Paista mustikkakukkoa uunin keskitasolla noin 40 minuuttia

ja anna vetäytyä hetki paiston jälkeen. 

 Mustikkainen kukko maistuu parhaimmalta lämpimänä kahvin, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa, mutta toki myös jälkiruokana. 

~~~~~

Haluan opetella vielä ohjeen mukaisen kauniin "kannen" tekemisen, 

mutta minulta luonnistunut vaihtoehto oli onneksi ohjeessa myös tarjolla.  

Päällinen ei kylläkään vaikuta lopputulokseen  eikä makunautintoon. 

Pistelimme tuon ensimmäisen ’kukon poskeemme’ kermavaahdon kera 

ihan vain maistellessamme. 

Aion palata tämän herkun ääreen toistenkin 

ja kokeilen jotakin tattarisempaa jauhoa 

niin saisin ehkä sitä "ruiskukon" makumaailmaan jäljiteltyä. 

~~~~

Mustikkakukko tuntui maistuvan nuorisollekin.

Keskustelu kiertyi tämän savolaisen herkun nimeen;
"miksi se on kukko"?

Onko se rakenteensa kautta sukua vaikkapa kalakukolle? 

Mielenkiintoinen nimi, mutta nimestään huolimatta herkullinen maultaan. 

Täyteläistä kesän makua ja suussa sulava rakenne. 

Vahva suositus tämän reseptin kokeiluun 

ja toki kiva olisi kuulla, 

mitä tykkäsit.

~~~~

Mustikka tuntuu muuten olevan päivän sana.

Mökin pihassa pyörähtää poimijoita, 

jotka ovat joko metsään menossa tai tulossa sieltä

tai puhdistamassa saalistaan.

Se homma kuulostaa useimman sanoittamana "työmaalta". 

Hienoa, että innostuvat kuitenkin marjastuksesta ja hyödyntävät metsän antia.

Kesän ihania, muistoihin painuavia hetkiä Sinulle sinne missä juuri oletkin! 

💙

 

Polttokolvikokeiluja

 

Pyysin kauppareissulaisen tuomaan minulle jonkun halvan polttokolvin. 

Halusin kokeilla,  olisiko se ehkä minun juttu. 

Tämä kolvi olikin sitten sellainen karvalakkimalli, 

mutta jonkinlaista polttoa sain sillä  tehtyä ja jotakin näkyvääkin. 

Toki eihän nämä vedä vertoja netin hienoille polttotöille, 

mutta jostakin se on lähdettävä ja minä lähdin näistä. 

Siirsin nuo vanhat betonitontut kotikoivun juurelle, 

kun kuusen oksat olivat niin kovin painuneet mökkikylän päälle. 

Tontut ovat nyt muuttaneet ja niiden satu jatkuu valoisammassa paikassa, 

"ihmisten ilmoilla". 

Siinä touhuetessa syntyi oivallus kyltistä "meidän mökki".

Tuo viitta viisoo toki noiden tonttujen mökkiin, 

mutta kyllähän se osoittaa myös meidän isompien tonttujen mökillekin päin. 

Tämä meidän nuori kotikoivu kasvaa muuten vanhan koivun kannossa, 

johon istutimme sen kymmenen vuotta sitten. 

Koivu on kasvanut siinä uskomattoman hyvin, 

vaikka aluksi istutuspaikka vähän epäilytti. 

Koivun tarinasta olen kirjoittanut täällä, klik. 

Pyysin miestäni sahaamaan puuleikon tänään kaadetusta koivusta.  

Olin ajatellut tehdä pyörylään polttokolvilla mandala- kuvion, 

mutta kuinka ollakaan!

Leikko oli aavistuksen sydämen mallinen;

 muoto innoittikin minua sitten tällaiseen kokeiluun. 

Poltin kuviot ilman kummempia piirtämisiä ja suunnitteluja, 

sillä lailla kokeilevalla otteella uutta työkalua tunnustellen ja vuosilustoja mukaillen. 

Tällainen ovikoriste tästä sitten tuli vanhan pihasaunan oveen. 

Puojista löysin tuon elämää nähneen koukun. 

Siihenpä onkin kiva ripustaa jatkossa kranssit ja koristeet. 

En ole vielä varma, 

jatkanko kokeilujani vai jätänkö kolvin laatikkoon jemmaan. 

Ehkäpä erilaisia teriä voisi olla kiva kokeilla.

Onko sinulla vinkkiä tähän puuhaan tai mukavia kokemuksia?

Toivottelen ihanaa viikonlopun jatkoa

ja muistuttelen, että vielä ehtii osallistua arpajaisiin.