23. syyskuuta 2018

Syksyn viime kukkijoita ja väripilkkuja

Punerrusta pihlajassa.
Syksy kolkuttaa.
Odotatko vielä hetken.
Portti sulkekaa.

Vielä kesän vehreydestä
en voi luopua,
vielä hetken heleydestä 
tahdon juopua.

Kesäni on vielä kesken.
Ethän sitä vie!
Vielä hehkuu tuoksuvana
tuttu metsätie.

Vielä hyppii västäräkki
kotipolulla.
Vielä tahdon kesän elää
 joka solulla.

Ihana Anna-Mari Kaskisen runo kirjassa Tänään tahdon kiittää
sopii mielestäni  tähän syksyiseen hetkeen, 
kun iloitsin tuolla pihalla kesän viime kukkijoista.








Lavakauluslaatikon kesäkukat jatkavat vielä kukkimistaan.
Kylvin niitä  kesän kynnyksellä hankkimiini lavakauluslaatikoihin
enkä kaikille tiedä nimiä.

Siellä ne ovat itäneet ja kasvaneet ,
kesän paahteesta lähes hoidotta selvinneet
ja vielä jaksavat syksyn keltaa vasten kukkia. 

Kauniina, voimakkaan värisinä kurkottavat pilviä päin 
aivan kuin syksyn saapumista  uhmaten.


Yksi auringonkukka oli kukkasiemensekoituksesta itänyt
ja kovin allapäin se on
-saapa nähdä ehtiikö täyteen kukoistukseensa vielä!



Syyskuun loppua kohden mennään.
Ruska voittaa vihreyden
ja kukat kuihtuvat vähitellen.

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa Sinulle!
Iloa syksyn väreistä!

Kaisu

18. syyskuuta 2018

Pullantuoksua ja tuoksumuistoja

Useamman kerran isoin "kotipojista" on kaivellut pakastinta ja 
kysellyt pullan perään.
"Meillä ei ole pullaa"
on täytynyt ykskantaan vastata.
Ei ole tullut vaan leivottua! 


Viikonloppuna juttelimme naisten kanssa muistoista,
tuoksumuistoista,
kokemuksista, joista on piirtynyt lähtemätön muisto sisimpään.

~<3~

Tänään päätin yllättää pojat pullantuoksulla! <3
Kotia päin ajellessa minulle tuli mieleen kotiäitivuodet,
jolloin leivoin paljon.
Koulusta palaavat lapset huikkasivat usein jo oven raosta,
että kadun päähän asti tuli tuoksu vastaan ja me arvattiin, että meidän äiti leipoo.

Sama kotoisan lämpimäisen muisto on minullakin omasta kodista.
Ja miehelläni.
Ja varmaan useimmilla "meillä vanhemmilla ihmisillä".

Pulla ja kylmä maito,
isompana kahvikupponen tuoreen pullan kanssa
ovat olleet arjen juhlahetkiä.


Syksyisiin pullamuistoihini kuuluvat omenasoseella täytetyt pullasarvet,
joita tein äsken muutamia makunautintoa testatakseni.
Ja se oli kuin olikin yhtä ihanan makuista
kuin silloin lapsuuden kodissani äitin tekemänä.


Tänään on ollut pullantuoksua sekä 
tuoretta pullaa ja kylmää maitoa tarjolla.

Ehkä tämä päivä on osa nuorimpien lasten pullapäivämuistoja. <3


Laitoin saksituista pitkoista kuvan Watshappin perheryhmään.
Sieltä olisi tulossa iltakahviseuraa 
ja tuoksua  pyydettiin lähettämään ilmojen teitä pitkin! <3

Voi, että nämä pullamuistotkin ovat ihania!
Ikiomia,
ainutkertaisia,
rakkaita,
lämpimiä,
unohtumattomia.

Minkälaisia muistoja sinulla liittyy pullanleivontapäivään?

-Kaisu-