Vinhat-sukat

Kovin vinhasti on helmikuu huvennut,  

mutta sentään ehdin vastata sukkalaatikkohaasteeseen;

siihen, missä joka kuukaudelle tulee uusi sukkamalli. 

Helmikuun haasteessa olikin heti kättelyssä pari haastavaa asiaa minulle. 

En ole koskaan neulonut sukkia fingering langasta eli ohuesta sukkalangasta.

Ohje oli ajateltu jämälankojen ilotteluksi eikä minulla niitä sitten ollut. 

Ruokakauppareissulla nappasin mukaan kahden väristä Viola-sukkalankaa. 

Ohuesta langasta neulominen vaati kyllä aluksi harjoittelua

ja en ole aivan tyytyväinen tuohon lopputulemaan,

mutta menevät taatusti lämmikkeinä. 

Kevyen oloiset sukkaset,

joiden pitäisi kestääkin tuon langan säikeisyyden johdosta. 

Oikaisin ohjetta sen verran, että tein neuloin oikein nuo väliraidat nurjien silmukoiden sijaan. 

Ranskalainen kantapää suomalaisessa jalassa ei ole hassumpi.

 Hienostunut suorastaan! 

Olipa haaste saada kuvattua se tuolta jalkapohjasta itsekseen,

mutta hyvähän senkin on täällä näkyä. ;) 

 

Mukava haaste lopulta kaikkinensa 

ja oppia ikä kaikki! 

Josko nyt jo vinhasti veisin sukat kosteiden pyyhkeiden väliin 

tasottumaan ja olestumaan. 

Muutama yö maaliskuuhun ja uuteen sukkahaasteeseen!

Siinä se talvi taittuupi pikku puuhastelussa. 

❄️❄️❄️

Pakkanen on painunut nollaan ja lunta satelee hiljalleen. 

Oikein mukavia talvilomapäiviä kenellä niitä sattuu nyt olemaan 

ja talven iloa meille kaikille! 

Kliivia kukkii ja Fiikus haastaa

Kliivia oli joulun ajan portaikossa 

ja melkeinpä unohtuikin sinne.  

Tammikuun lopulla siirtäessäni sitä takaisin olohuoneeseen

 näin lehtien välissä 

pientä vaaleaa kasvua, 

joka tiesi kukkavanan kasvua. 

Lähes kuukausi meni odotellessa 

ja kasvun ihmettä katsellessa. 

Kukkavanan kasvettua mittaansa

otti vielä aikansa, 

että nämä upeat kukinnot ovat toinen toisensa jälkeen avautuneet. 

Tämä kliivia, 

jonka poika toi liki kymmenen vuotta sitten minulle hoitoon, 

on jäänyt minulle 

ja se on kukkinut useamman kerran. 

Viime keväisestä ruukun vaihtamisesta ja juuripaakun jakamisesta 

se ei tainnut tykätä, 

kun kukinta jäi väliin. 

Ajattelinkin nyt antaa kukan olla 

tuossa ruukussa niin pitkään, 

kun näyttää pärjäävän. 

Kliiviassa, tässä perinteisessä huonekasvissa, 

 on syvän vihreät lehdet ja se on viherkasvinakin kaunis.

Oranssi ei sinänsä ole minun lempparivärini,

mutta kyllä tämä kliivian kasvuun ja kukkimiseen intoutuminen on tuonut iloa päiviin

ja onhan nuo kukinnot oikeasti kauniit. 

Tässä illan kähmyssä ihastelin myös noita varjoja seinillä. 

Kukkien määrä on kaksinkertainen, 

kun seinäkukatkin laskee mukaan. 

Pitää ottaa kaikki ilo nyt tästä kukinnasta,

kun Viirivehka ja Amatsonin liljakin ovat tällä hetkellä pelkkää vihreää täynnä. 

Uusinpana hoitolaisena minulla on isohko Fiikus,

jonka poika löysi Roskalavalta. 

Vaihdoimme siihen pintamullan, 

mutta lehdissä on vähän keltaisuutta. 

Mietin, johtuuko se kastelusta vai onkohan ikkunan edessä ehkä liian kylmä. 

No, tutustellaan tässä tämän uuden tuttavuuden kanssa.

Onko sinulla antaa vinkkejä, miten saisin pidettyä sen hengissä muuttoon asti. 

Tällaiset kukkaisterveiset Sinulle tänään! 

🌿🌸🌿