Tänään satoi ensimmäisen kerran lunta tälle talvelle.
Ensilumi tuo kyllä aina yhtä suurta lapsenomaista iloa
sekä valon tunnetta päivään ja tähän synkkään syystalveen.
Mielessä on soineet talvisen laulun sanat:
"Hienot kauniit hiutaleet
tulkaa, tulkaa tänne,
lentäkää mun luokseni
lumisiivillänne.
Lupaan etten tärvele
harsopitsejänne,
hienot, kauniit hiutaleet
tulkaa, tulkaa tänne."
Ensihiutaleet siivittävät vahvasti ajatuksia jouluisiin ajatuksiin
ja ne ovat näköjään joulunpunaisia.
Vanhat jouluverhot ja neljännes vuosisata sitten saamani lasityö pääsivät
taas meidän makkarin ikkunaan.
Olen saanut tuon lasityön lahjaksi nuorimman tyttäreni johdosta.
"Tule rakkaus ihmisrintaan,
tule lahjana joulun tään."
Toiveita joulunodotukseen ja jouluun.
Joululakanoita katsellessa ei tontut, sydämet eikä
porot kuusineen ja tähtineen tuntuneet omilta.
Aikansa otti, että löysin nämä ihanuudet.
Flanellilakanoiden havuköynnökset rusetteineen oli minusta
kaunis jouluinen teema lakanoihin.
Näiden alla on suloisen lämmintä odotella joulua!
Toin joulutytön istumaan portaisiin.
Siinä se seurailee minun joulunalustouhujani.
Pikku hiljaa otan vanhoja jouluisia esineitä ja asioita esille.
Vähitellen joulu sitten rakentuu
kodin huoneisiin ja uloskin.
Sataa verkkaan valkolunta.
Ajatus kulkee vuosikymmenten taakse.
Kuulen korvissani pikkusiskoni äänen,
kun hän lausuu kirkkaalla lapsenäänellään aapisensa runoa.
Tartun hetkeen!
Odottamani lumen valo on täällä ainakin tänään.
Se virittää minua jouluun.
💫💫
Joko sinä olet alkanut rakentamaan joulua kotiisi?
