25. elokuuta 2026

Kassiin valettu betoniruukku



Vihdoinkin olen hyödyntänyt betoniaskartelussani 
sen varmaan parikymmentä vuotta vanhan kesäkassini
Olin säästänyt sen
ja haaveillut joskus tekeväni siitä ruukun. 
Nyt ruukku on valmis! 




Heinäkuussa innostuin mökillä pitkästä pitkästä aikaa valuhommiin.
Yhtenä muottina oli tuo punottu kassi, 
jonka hihnat olin jo käyttänyt virkkaamaani kassiin. 




Sopivan mallinen ja -kokoinen sisusmuotti etsitytti aikansa itseään,
mutta löytyi lopulta miehen puojista. 
Täytin kanisterin vedellä ja painoin betonimassassa uitetun 
ja massalla osittain täytetyn kassin sisään. 




Tuossa vaiheessa aina jänskättää,
että tuleehan reunoista riittävän paksut ja tasaiset. 

Valu jäi tähän vaiheeseen useammaksi viikoksi
ja eilen illalla jatkoin hommaa. 

 Kanisteri oli junttautunut aika tiukasti kiinni. 
Vaihdoin sen sisään muuripadasta tulikuuman veden,
joka notkisti kanisterin kylkiä. 
Pienen painelun ja nitkuttelun jälkeen sisämuotti irtosi lopulta kivasti. 

Ruukun pinta oli vähän nuhruisen värinen luullakseni
 kassin värin ja muotin pintaan laitettavan ruokaöljyn johdosta. 
Päädyin suhauttamaan harmaan spraymaalin ruukun pintaan. 






Ystävän tuoma krysanteemi pääsi ensimmäisenä kukoistamaan 
tähän ruukkuun,
joka sai paikkansa "paraatipaikalta" kuistin seinustalta.

Tuntuu kivalle, 
että sain työstettyä tuon mielessäni pitkään muhineen ajatuksen 
ja että lopputulos on mieluinen. 

Kokeileminen ja omannäköisen työn tekeminen on kyllä innoittavaa! 
Betoni mahdollistaa monenlaiset jutut 
ja ympärillämme on paljon toimivia, omaperäisiä muottteja. 









Onko täällä muita betoniaskartelijoita "linjoilla"?
Minkälaiset työt sinua innoittavat? 

~~~~~

Arki alkaa pikkuhiljaa asettua aloilleen.
Eläkeläisen arki ja minun lyhyempi työviikko tuntuvat solahtavan mukavasti yhteen. 
Elämä on maullaan! 
Onnea on uudet elämäntilanteeta ja mahdollisuudet! 
Jospa sitä kerkeään vielä valuhommiin tälle syksyäkin! 


~~~~~

Elokuun viimeisen viikon kauneutta ja lämpöä Sinulle! 

 

15. elokuuta 2026

Ristiäiskranssi


Yksi kesän ihanimmista toiveista oli se, 
kun toukokuisen äiti pyysi minulta luonnonkukkakranssin 
heinäkuussa vietettyihin ristiäisiin. 

Keräsin juhlan aamuna metsätien varrelta 
kesän kauniita, herkkiä kukkijoita. 

Sidoin kukat bambukranssipohjaan.
Jälleen kerran yllätyin, 
miten paljon kranssiin meneekään värkkiä.
Muutaman kerran piti piipahtaa lähiojanpientareella 
hakemassa täydennystä ja väriä,
että kranssi säilyi yhtenäisenä kauttaaltaan. 

Kukkien kieputtaminen oli ihanaa ja palkitsevaa. 
Jännitti kylläkin, kestävätkö kukat kauniina juhlahetkeen asti,
kun luonnonkukat nuupahtuvat usein niin äkkiä poimimisen jälkeen.  

Suihkutin vettä kranssin päälle 
ja laitoin sen muovipussissa kylmäkaappiin. 
Se säilyi kuin säilyikin freesinä ja kauniina juhlaan
ja juhlan iltaan asti. 




Päivänkakkaroita, 
puna-apilaa, 
sian- ja ojankärsämöä, 
kissankelloja, 
hiirenvirnaa.
heiniä.

Olin iloisesti yllättynyt siitä, 
miten nuo kissankellot säilyivät kauniina.
Kissankellot 
-kuin keijujen hulmuavat hameet. 




Pieni Lyyti.
Päivänsäde. 
Hän tuo iloa ja valoa meidän kaikkien päiviin. 




Vauvan äiti tykkää luonnonkukista. 
Kaksi vuotta sitten tein kastekranssin 
vauvan veljen juhliin
ja laitan siitäkin kuvan tähän muistoksi. 

Silloin oli kanervien ja mustikkaisten varpujen,
liekojen ja koivunlehtien aika. 




Molemmat kranssit olen kuivattanut alaspäin roikottaen 
ja niistä on jäänyt juhlan jälkeistä iloa vielä arkeenkin! 

💞