12. lokakuuta 2019

Tiskirättejä ja syysarpajaiset

Syksyn syventyessä on ihana olla kotosalla ja tehdä käsitöitä.
Tykkään sellaisista pienistä jutuista, 
jotka valmistuvat nopsaan ja joista tulee iloa arkeen.

Viime päivinä olen neuloskellut tiskirättejä
elikä keittiö- tai pöytäluutuja.
Sellaisia pieniä puuvillaisia pyyhkeitä, joilla voi pyyhkiä pöytiä ja pölyjäkin.


Olen hyödyntänyt lankajemmojani,
josta löytyi tuota vihreänsävyistä Bambu -puuvillalankaa 
sekä lahjaksi saamiani Novitan mustia puuvillalankoja.

Minulla on vielä pellavainen puuvillalanka odottamassa.
Siitä tulee varmasti nätti liina: 
ettei vaan ihan pöytäliina. ;)

Tämä on ollut tosi terapeuttista puhdetta,
jossa ei tarvitse paljon ajatella ja tulosta syntyy pikaisesti.

Olen luonut pyöröpuikolle 50-55 silmää 
ja kutonut ihan pelkkää oikeaa, 
tehnyt keskelle sydämiä tai 
shakkiruutukuviota.

Yhden liinan tein pylväitä virkkaamalla,
mutta neulominen tuntui olevan nyt minun juttuni!


Googlasin mielenkiinnosta näistä neulotuista ja virkatuista räteistä
ja löysin muun muassa tämän mielenkiintoisen artikkelin, klik .

Elikä tämä on hyvä idea!
Liinat ovat ekologisia ja esteettisiä
ja tuote on käytännöllinen.

Näistä tulee kivoja muistamisia, pikkujoululahjoja ja mukavia viemisiä kylään mennessä.
Tiskirättejä kun ei varmaan koskaan ole liikaa kenelläkään. 


Neuloessani muistin,
että kun nostaa puikon ensimmäisen silmän niin reunasta tulee sievä silmukkarivi 
eikä sitä tarvitse välttämättä enää viimeistellä virkkaamalla tai muulla tavoin.


Näitä kuvatessani omenapuusta leijaili syksynkeltaisia lehtiä päälleni ja kuvauskivelle.
Oli syksyn kaunis kultainen hetki
ja syntyi lämmin ajatus blogin syysarpajaisista.


Arvon tämän mustan neulomani tiskirätin 

syyslomani sunnuntaina elikä 27.10. 
kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken.

Jätäthän yhteystietosi siltä varalta, että onnenkantamoinen suosii tällä kertaa sinua! <3


Lehti puusta variseepi
päivä yötä pakenee.
Lintu pieni syksyn tieltä
kesämaille rientelee.

Minä, pieni paimentyttö
lentohon en pääsekään.
Tänne, tänne jäädä täytyy
syksyhyn ja ikävään.

Kauniit, vanhat, nostalgiset laulunsanat!
Muuttolintusia on ikävä,
mutta onneksi on nuo talvilinnut.
Laittelin niille tänään ruokaa tuohon omenapuun oksille.

Tässä päivässäkin on ollut paljon pientä iloa!

9. lokakuuta 2019

Pulahduksia kylmenevään mereen



Tästä kotimme läheisestä merenrannasta on tullut minulle pikaisen piipahtamisen paikka,
jossa olen käynyt pulahtamassa  raittiiseen veteen lähes joka toinen päivä.

Kylmän veden jälkeen veri tuntuu kohisevan kivasti kropassa ja 
olo "tuntuu aivan uudelta". 
Vesi vie väsymyksen ja antaa tilalle virkistyksen.


Maanantai-iltana merenrannan maisema oli levollisen kaunis.

Silloin ei tuullut!
Se ruukataan meilläpäin mainita,
sillä yleensä täällä on sanonnan mukaan on vuodessa 
360 tuulista päivää ja viitenä myrskyää.

Tässä syksyisessä maisemassa silmiin osui monia kauniita kiinnekohtia;
rannoilta näkyvien syksyisten puiden värit,
kaislojen kelta,
kasvien väljähtynyt vihreys, 
veden tyyneys,
taivaan rannan ja meren sulautuminen toisiinsa
ja sinisen taivaan pilvien kulku.

Uinnin jälkeen katselin niitä 
ja nautin olostani sekä maisemasta.

 
Tänään olin taas samaisella rannalla.
Pilvet olivat tummia ja sataa tihuutteli keveää sadetta.
Aallot löivät rantaan
ja hiekalle nousi veden kuljettamia syksyn lehtiä ja merilevää.

Maisema oli aavistuksen synkkä
ja tuuli toi siihen oman kylmyytensä,
voimansa
ja ilmassa oli kylmenevien päivien tuntu.

Maiseman levollisuus oli vaihtunut nyt meren levottomuuteen,
tuuleen ja aaltojen vaahtopäihin.


Viime yön aikaan oli kuulema täällä sadellut jo lunta,
joka oli sulanut heti pois
eli talvea teettelee.

Jos mielin tätä harrastusta jatkaa,
pitänee hakea avain avantouintipaikalle ja  siirtyä toiselle rannalle.

Eräänä syksynä lähdin näin karaisemaan itseäni ja kävin avannossakin,
mutta se kariutui muistaakseni johonkin flunssaan tai vastaavaan jo marraskuussa.

Saapa nähdä miten nyt käy,
mutta kylmenevään veteen pulahtaminen on ollut kyllä mukavaa omien rajojen kokeilua, 
joka on tuonut hyvää mieltä, oloa ja iloa elämään.

Oletko sinä harrastanut kylmävesi-/avantouintia?
Minkälaisia kokemuksia sinulla on siitä?

~~~~~

Mukavaa alkanutta viikkoa itsekullekin!

Kaisu






5. lokakuuta 2019

Virkattu pipo ja omenapuun syksy


Tänään aurinko helli meitä ja oli oikein kaunis lokakuinen lauantaipäivä.
Laittelimme kotipihaa nuorimmaiseni ja lastenlasten kanssa talvikuntoon

Siinä ruohonleikkuun lomassa nappasin kuvan
virkkaamastani piposta,
jonka tein valmiiksi aamulla.

Tein tämän tyttäreni "tilauksesta".
Tällainen pipo on kuulema mieluinen tänä syksynä
ja nyt alkaakin olla jo kovasti tarvetta päähineille,
sillä yöt ovat jo kylmiä ja jossakin on satanut luntakin.



Pipo tehdään kiinteillä silmukoilla.
Se virkataan sivusuunnassa ja siinä virkkuukoukku työnnetään aina silmukan takaosan läpi
ja näin saadaan patenttineuleen näköinen pinta.
Rivin lopussa tehdään aina yksi ketjusilmä, 
jolla ikäänkuin noustaan seuraavalle riville.

Aloitus- ja lopetusreunan yhteenompelun jälkeen pujottelin langan yläosan reunaan,
kiristin reunan suppuun ja ompelin reiän kiinni.

Tämän pipon leveys on 46 cm ja korkeus 45 cm, 
koska tytär halusi kääntää reunan korkeasti ja reuna on kaksinkertaisesti käännetty.

Lankana käytin Novita Baby Wool -lankaa
ja virkkuukoukun no oli 4.

Tämä pipo on kuulema samuji- tyylinen.
Youtubesta löytyy ohjevideo tämän tyyliselle pipolle
mm. hakusanalla :  Crochet ribbed hat.


Minä olen ihastellut ja ihmetellyt tätä meidän vanhaa marjaomenapuuta.
Se oli tänäkin syksynä kuin pistetty täyteen punaisia, syötävän hyviä omppuja,
joista tein myös paljon uunihilloa.

Eräänä päivänä puuhun pelmahti räkättirastasparvi
ja siinä kävi melkoinen häsellys,
kun ne nauttivat yläoksien omenat  parempiin suihin.

Istuin olohuoneen sohvalla ja salakuvasin lintujen sadonkorjuujuhlia.

"Luonto antaa,
luonto ottaa", 
totesi mieheni.


Syksy on tarjonnut taas parastaan!

Kiireettömyyttä,
 kauneutta.
kynttilänvaloa,
käsityöiltoja.

On syksy niin ihmeellinen!

Monta kertaa on pitänyt todeta niin 
ovat nousseet mieleen.

~~~~~~~

Leppoisaa  lokakuista lauantai-iltaa Sinulle!
Miten sinun syksyysi kuuluu?

-Kaisu-