15. kesäkuuta 2021

Diy Klipsuttimet


Nyt ei enää liepeet liehu ja villatakkien reunojen pitäisi pysyä ojennuksessa.
Tai toki se jää nähtäväksi, miten nämä toimii.





Näiden pienten arjen apujen
ja korun korvikkeiden tekeminen on ollut mielessäni tosi pitkään.

Ystäväni Pikku Akan pari postausta neuleklipsut ja neuleklipsut, osa 2 
saivat minut lopulta innostumaan tähän puuhaan.

Ostin kaupunkimme ihanasta askartelupuodista nuo nipsut 
ja pienen pieniä, 8 millisiä kaksinkertaisia renkaita
sekä nämä riipuskoruaihiot,
joista sivuleikkurilla nappasin ripustuslenkin pois.

Sisareni vinkkasivat, josko laittaisin toiset pienet renkaat korusta nipsuun niin
tulisi tukevampi kiinnitys.
Mietin sitä vielä eli klipsuttimet ovat ns. vaiheessa.
Mitä sinä tuumaat?






Lisäksi tein tällaisen kotikutoisen klipsutinversion  pitkään villatakkiin.
Virkkasin alpakkalangan lopusta ja Nalle -langasta kaitaleen,  
jonka pujotin nappipurkista löytyneeseen solkeen.

Omannäköinen,
villainen.






Nämä olivat tämän sadepäivän askartelemukset,
jota voisin tehdä lisää toisena päivänä.
Onoahan sitten, mistä ottaa eriväristen takkien kanssa
 erilaisiin lähtöihin. 

Huomenna taitaa olla poutapäivä ja se mukaiset puuhat.

Mukavaa loppuviikkoa Sinulle!

🌸🍃🍃

















 

12. kesäkuuta 2021

Diy juuttinarukranssi virkkaamalla


Lauantaiaamun kesäinen tuulahdus sinulle.
Meillä on tänään omenapuun kukkasadepäivä.
"Jostakin yhtäkkiä ilmaantunut" tuuli riepottelee kauniit kukat nurmen katteeksi.
Harmi, kun tuo omenapuun kukinta on muutenkin niin lyhytaikainen.

Kesän alku on ollut lämmin
ja tuntuu, että kaikki kukat ovat etuajassa ja kukkivat yhtäkkiä
niin luonnossa kuin puutarhassakin.

Aikoinaan keräsin niittyleinikkejä isojakin kimppuja maljakoihin ja koreihin
 talven väriksi ja iloksi,
sillä niitä on nopea poimia ja niittyleinikki säilyttää kauniisti värinsä kuivattunakin.

Siitä muistosta ja kaapin perukoilta löytyneistä juuttilankakeristä
lähti muotoutumaan tämä juuttikranssiajatus,
rouhean narun ja herkän leinikin yhteensovittaminen.
.




Virkkasin kranssin rautarenkaan päälle
ilman mitään suurempia suunnitelmia ja ohjeita.








Ajattelin, että pujottelen kranssin ympäri pieniä niittyleinikkikimppuja.

Yllätyksekseni niittyleinikit alkavatkin olla kukintansa loppupuolella tässä meidän pihapiirissä 
ja niiden kukat olivat jo kovin avonaisia eli ei enää parhaita mahdollisia kuivattavaksi. 

Toteutin kuitenkin osittain tuon saamani"päähän pistoni"
 ja ajatukseni  kuivattaa leinikkejä kranssin kehällä.
Katson, miten ne kuivaa ja asettuu siihen
tulevien kesien kokemukselliseksi vinkiksi ja  tiedoksi.




Tätä virkkaamaani kranssia voin toki hyödyntää muutenkin ja myöhemminkin

 joko pujottelemalla siihen joitain muita kukkia kuivamaan
tai lisäämällä helmiä virkkauksen lomiin
tai laittamalla keskelle roikkumaan jonkun kivan koristeen.


Yhdenlainen kranssi tämäkin.
Ja minä tykkään kaikenlaisista kransseista.

Ja juuttinarusta.
Tästä tuli kaveri eteisen lampunvarjostimelle,
jonka virkkauksesta nämä narukerät itseasiassa jäivätkin.




Tämän kranssiajatuksen toteuttaminen oli minulle myös yhdenlainen tunteiden työstäminen.
Elämässä on aina karuuden ja kovuuden
sekä vaikeuksien rinnalla vastapainona jotain kaunista herkkää. 
Toivottomuuden rinnalle löytyy toivoa,
suruun iloa, 
arkeen juhlaa.

Se, miten nuo niittyleinikin herkät, voimakkaan keltaiset kukat kuivahtavat 
tuohon karhean narun pinnalle, jää nähtäväksi.
Yksi on kuitenkin varmaa, että siihen ne käpreentyvät,
 liki toisiaan,
rouhea ja herkkä.
Tämän aurinkoisen kesäpäivän tunteiden muistoksi.


💛💛

Nyt on monenmoista "värkkiä" tarjolla askarteluun ja sisustamiseen.
Viikonlopun iloa ja luonnon voimaannuttavia hetkiä Sinulle.