18. toukokuuta 2022

Kevään ykkösjuttu

Uusi kevät on aina odotettu
ja monella tapaaa innostava.
Silloin puhaltaa uudet tuulet 
-ja se, jos mikä on ihanan piristävää.




Useampana keväänä olen siirtynyt kävelyyn ja juoksemiseen 
talvikuukausien salijakson jälkeen.
Nyt helmikuussa heitin miehelleni ajatuksen pyörien hankkimisesta
ja yhteisen pyöräharrastuksen aloittamisesta.

Hän innostui aloitteestani ja 
maaliskuun lopulla meillä oli hankittuina sähköavusteiset pyörät.
Pääsimme silloin hetimiten ajelemaan ensimmäiset lenkit, 
mutta sitten tuli vielä harmiksemme kylmä jakso ja lumisateita;
jouduimme jättämään homman hetkeksi tauolle suosiolle.




Lenkkeilemällä nämä kodin ja mökin lähitienoot ovat tulleet tutuiksi
ja onkin ollut mielenkiintoista päästä
pyörillä kauemmaksi kotikulmilta;
teille tuntemattomille, tietämättömille.

Olen pyöräillyt viime viikkoina sellaisilla seuduilla, 
etten ole niillä main kulkenut täällä asuessani 
näiden reilun kolmenkymmenen vuoden aikana.

Olen tuntenut kevään tuoksut ja 
olen kuullut lintujen moninaisen laulut.
Olen ehtinyt huomata veden iloisen juoksun ojissa ja puroissa.

Olen nähnyt hoidettuja ja hoitamattomia pihapiirejä,
kauniita koteja ja aikansa eläneitä talovanhuksia.
Olen ajanut virallisia pyöräteitä ja päällystämättömiä sorateitä 
sekä isojen teiden reunassa peläten ohikiitävien autojen ilmanvirtaa 
ja toivonut pääseväni pian kääntymään maaseudun rauhaan pienelle idylliselle kylätielle.



 
Olen käynyt ajelemassa itsekseni omaan tahtiin.

Olen ajanut  hänen edellään
ja hänen perässään
-ja iloinnut.

Olen ollut ihan mielissäni 
 siitä innosta, millä hän lähti tähän liikuntahaasteeseen
ja siitä toisiamme tsemppaavasta innosta millä me lähdemme yhdessä liikenteeseen.

Tänä keväänä oli pyöräilyn aika.

Nyt mennään "mutkaista tietä näkymättömiin" ja ihmetellään kaikkea vastaantulevaa.
Poljetaan myötä- ja vastatuuleen.
Avarretaan kotiseudun tuntemusta ja pidennetään lenkkejä.
Onneksi pyörissä on sähköavusteisuutta.
jota voimme ottaa käyttöön tarpeen mukaan.




Kunto on kivasti kohonnut näillä lenkeillä,
jotka ovat olleet nyt keskimäärin reilun 30-40  kilometrin pituisia.

On mielenkiintoista seurata pyörän mittarista kilometrien kertymistä
ja urheilukellosta "dataa",
joka näyttää pyöräilyn olevan ihan kelpoliikuntaa.
Kotona pitää muistaa kyllä huolehtia hartioitten pyörittelystä ja venyttelystä.




Oletko sinä löytänyt tänä keväänä ehkä jonkun uuden liikuntaharrastuksen
 tai muun mukavan tekemisen?


~~~~~~


Toukokuun ja tämän viikon puoliväli.
Lepopäivä liikunnasta.
Se on tärkeä muistaa,
vaikka pyöräily onkin nyt niin mukavaa!








13. toukokuuta 2022

Kasvutilaa Hortensialle






Sain lapsuuden Ystävältäni kukkalähetyksen,
 kauniin Hortesian.
Hoivasin sitä, annoin lannoitevettä,
mutta kukinnon hennot lehdykäiset käpreentyivät kuitenkin pian.

Onneksi hoksasin, että ruukkuhan oli auttamattoman pieni.
Kukan juuret olivat kasvaneet tiukasti toistensa ympärille 
ja etsivät  jo epätoivoisesti ruukun
pohjareikien kautta tilaa.

Oli täysi työ saada juuripalloa "murrettua" ja juuria irtaalleen toisistaan
jotta juuret löytäisivät uuteen multaan kasvua jatkamaan
eivätkä jäisi kiertämään siihen tiukkaan juurimassaan.




Hortensiaa hoivatessa ja parempia kasvuolosuhteita järjestellessä
ajatus kulki ihmiseen ja  ihmisen ruukkuun,
joka sekin saattaa välillä olla kovin täynnä.

Niin täynnä ja ahtaana,
 ettei ulospääsyä näy eikä tilaa tunnu olevan omille tarpeille ja omalle kasvulle.

Jospa silloin joku näkisi lakastumisen merkit
ja rohkenisi puuttua asiaan.
Tulisi avuksi purkamaan arjen paineita,  riittämättömyyden tunnetta
ja mitä ne kivistävät asiat ikinä ovatkaan.


Mikä rikkaus onkaan jakaa eämää
paloiksi ystävän kanssa
pilkkoa pieniksi suuria huolia
kuulla toisen äänessä ymmärrys

Aivan kuin toinen näkisi puolesta lauseesta
sanojen taakse, lukisi vuosien sivuilta
syyt ja selitykset ja silti aina
ajattelisi ensiksi hyvää

Kutsuisi katseellaan kylään
niinkuin sen sydämen kammarissa
olisi jatkuvasti tilaa
ja lattialla siskonpeti
-Elina Salminen-




Ilokseni löysin tämän viime kesänä valamani,
vielä käyttämättömän ruukun.
Se on mielestäni yksinkertaisuudesssaan yksi kauneimmista mitä olen tehnyt.

Tuossa betonisten aarteiden äärellä tuli mieleen,
että pitäisikö taas ostaa säkki pari S30 kuivabetonia ja tehdä uusia luomuksia.
Nämä kun ovat niin kestäviä
ja betonin harmauden rinnalla kukkien kauniit, raikkaat värit pääsevät oikeuksiinsa.

Pitäisikö?
Ei, kun olisi kiva.

Noita minun betonisia kokeiluja  löytyymuuten  tunnisteen "betoniaskartelu" takaa. 







Kevään iloa Sinulle
ja ihania oivaltamisen hetkiä kasvun ja luonnon
ihmeiden äärellä!