31. toukokuuta 2023

Diy onnittelukortit



Minulla on ollut mielessä tehdä omin käsin 
muutama kortti viikonlopun juhlijoille.

Puuha jäi yllättäen viime tinkaan,
mutta onneksi idea ja värkki löytyi piakkoin 
askartelukaappista.

Olin jemmannut sinne kerrallisen Minna Immosen vuosikalenterin.
Leikkelin sen sivuilta kukat kortteihin.

Kissankelloja ja valkovuokkoja heille,
uurastaneille.




Tämmöinen helppo idea kierrätysteemalla.
Oli mukava pitkästä aikaa istahtaa askartelemaan.
Erityisen merkityksellistä oli viivähtää hetki ajatuksissa heidän luonaan,
jotka saavat lauantaina valkolakkinsa.




On ihana juhlistaa lauantaina heidän päiväänsä,
heidän saavutustaan.
Olla koolla yhdessä iloisissa ja onnellisissa merkeissä.
Ajatukseni kiteytyivät sanoihin:

Lakkisi valkeus ja kevään hento vihreys.
Tässä päivässä ilo ja kiitollisuus.






Kirjoitin onnittelutekstin koneella
ja liimasin sen peittämään kortin takaosan.
Yksittäinen valkovuokko ja kissankello erottuvat siitä kivasti.
Kuin ojennettuna hänelle!

Mietin vielä liimaisinko kortin etupuolelle  lyyra-tarran
vai onko tässäkin sanonta "vähemmän on enemmän"?

~~~~~~

Ruukaatko sinä  muuten tehdä itse onnittelukortteja?
Onko sinusta kortit vanhanaikaisia?
Kuulin sellaisen ajatuksen tässä juhlien alla
ja hämmennyin toki.











 

26. toukokuuta 2023

Minunkin sisällä soi


Kuulin tänään Kesäyö- laulun 
ja sen kauniit, keväiset sanat 
jäivät soimaan sisälleni.

Sanojen siivittämänä tein äsken pienen kävelylenkin lähimetsään
ja yllätyin kuinka monta kukkijaa löysin sieltä.
Ja valkoisia kukkaismattoja piilossa metsän siimeksessä.

Luonnon kaunokaiset kurkottavat kukin vuorollaan valoa kohden
ja nyt illan tullen,
monet olivat laulun sanoin "kumartuneet" maahan päin.







Kentillä kasteisilla

hämärä käy yli maan.

Valkea niittyvilla

vielä on valveillaan

katsoen kummissansa

kuinka rukoukseen

kaikkien kukkien kansa

kumartui hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni

pienoisen huilun soi.

Minäkin kumarran pääni.

Minunkin sisällä soi.

-Aaro Hellaakoski







Metsätähden äärellä muistin 
Eeva Heilalan säikeet

Siitä on jo kauan
kun minuun meni metsätähti
ja yhä se kukkii




Luonto on ollut iät ajat arkeni ilo ja voimavara.
Se on ollut halpa huvi ja muuttuva taidenäyttely.

Metsän siimeksessä ja ojan pientareilla 
kulkiessa askel on kevyt ja katse tähyää
pieniä väripilkkuja ja avautuvia terälehtiä,
yksittäisiä kukkijoita ja kukkaismättäitä.




Kevät.
Minäkin kumarran pääni.
Poimin muutaman kukkasen.
Minunkin sisällä soi.