22. syyskuuta 2021

Pieni karhunkierros ja muutama muu pyörähdys


Viime viikonloppuna suuntasin ruskaretkelle Kuusamoon
mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa. 
Olen niin innoissani ja iloinen kokemastani.
Luonnon monimuotoisuus sekä syksyinen väriterapia ja kiva retkeilysää
tarjosivat meille täydellisen elämyksen.

Olin ensimmäisen kerran tällä suositulla ja kuuluisalla karhunkierroksella .
Sinne oli saapunut moni muukin ja
väkeä vaelsi reitillä tasaiseen tahtiin ja 
onneksemme vain yhdelle riippusillalle ehti muodostua jonoa.
Lähdimme aamusta liikkeelle ja saimme automme hyvin parkkiin, 
mutta iltapäivällä autoja oli paljon kaukana tien varsilla. 
















Olen kyllä vaikuttunut siitä kaikesta, mitä tämä vaellusreitti piti sisällään
ja miten moninainen luonto sen varrelta löytyi.

Veden pauhu, kosket ja vesiputous, suolämpäreet,
pienet vesistöt, monenlainen metsä ja metsäpohja.
Täydellinen värimaailma,
loppumattomalta näyttävä maaruska ja  koivujen syksynkelta sekä pihlajien puna
saivat huokaisemaan tuon tuostakin itsekseen ja usein ääneenkin.

Lukuisat rakennetut portaat, puiden juurista muotoutuneet luonnon portaat,
juurakkoiset ja hiekkaiset polut,
pitkospuut ja riippusillat.
Siinä sai olla tarkkana mihin astuu, ettei jalka tökännyt juurakkoon tai livennyt portaalta.

Leppoisassa vauhdissa ehdimme katsella ympärillemme ja nauttia näkemästämme.
Matkan varrella oli myös mukavia pysähdyspaikkoja;
laavuja, nuotiopaikkoja ja maiseman ihastelupaikkoja.

Sitä, mitä näimme ja koimme ei voi saada taltioitua kännykän kuviin eikä näihin sanoihin.
Ne painuivat muistikuviin ja verkkokalvoille,
tuoksumuistoihin ja hyvän mielen tunteisiin.

Siellä ns. sielu ja sydän lepäsi.








Kun Kuusamoon asti oli ajeltu päätimme kurkata Ison karhunkierroksen "osiin" ja 
piipahdimme viisi tuntia kestäneen  pienen karhunkierroksen jälkeen
Sinne pääsi joen vartta helppokulkuista reittiä pitkin.
Valtaisan veden virtauksen ja pauhun, hiidenkirnun 
sekä jyrkän punasävyisen kallioseinän rinnalla ihminen oli kyllä pienen oloinen.
Luonnon mahti veti nöyräksi.






Sunnuntaiaamuna suuntasimme Konttaiselle
Konttaisen kuhaukselle,
joka reittinä oli lyhyt, mutta haastava.
Kiipeäminen kannatti, 
sillä vaaran päältä avautui käsittämätön upea näköala Rukan ympäristöön,
kuin silmin kantamattomiin ulottuva keltavihreä maisemangas.






Ennen kotimatkaa kiipesimme vielä Rukan rinteille
 katsomaan maisemia siltäkin kantilta.
Jalat kiittivät jo siinä vaiheessa viikonlopun kiipeilytreeneistä.
 
~~~~~~

Tämä oli kyllä hieno reissu.
Syksy antoi kierrokselle, kuhaukselle ja  pienille pyörähdyksille
oman ainutkertaisen silauksensa.
Ruska oli parhaimmillaan, viiden asteen lämpö oli hyväoloinen retkeilysää
eikä ollut enää sääskiä eikä muistakaan "öttiäisiä" ilmassa.




Oli ihana, kun "kotihiiriäiti ja -isä" saivat tsemppiviestejä lapsilta,
että "näitä teille lisää".
Ja kyllä me taidetaan ottaa tämä nyt ohjelmaan,
kun alkuun on päästy.
Varasimme jo kalenterista vuoden päähän viikonlopun
toisillemme, ystävillemme, syksyiselle luonnolle ja liikunnalle.


~~~~~


Syyskuun loppua kohden mennään
ja taas on jo keskiviikko.
Mihin nämä päivät hupenevatkaan?!





 

16. syyskuuta 2021

Diy nukensänky







Pappa sai lapsenlapseltamme synttärilahjatoiveen;
josko hän saisi samanlaisen barbitalon kuin serkulla on.
Onneksi olin laittanut sen mitat talteen tänne, klik
niin talon teko oli tällä kertaa helpompi aloittaa.

Mittoja katsellessa muistin nuken sängyt,
joiden ideointi lähti toukokuisen synttärisankarin toiveesta.
Sen jälkeen pappa on tehnyt jo toisenkin sängyn nukkeleikkeihin.
Mitoimme sängyn mitat Baby Born-vauvanukella.
Minusta tästä puulevystä tehdystä sängystä tuli aika sopusuhtainen mitoiltaan
ja kyllähän tällainen puinen lelu kestääkin leikkiä.

Sängyn kokonaispituus 50 cm ja leveys 30 cm
"päätytolpat" 2,5x2,5 cm 
päädyn korkeus pääpuolessa 28 cm
ja jalkopäässä 25 cm
reunat 10 cm

Sängyn osat kiinnitettiin ruuveilla toisiinsa 
ja pohja tehtiin ohuesta vanerista.

Nämä toiveet ovat olleet papalle mieluisia haasteita 
ja lapset ovat olleet mielissään saamistaan omatekoisista lahjoistaan.




Ja pääsinhän minäkin osalliseksi lahjoihin ompelemalla niihin petivaatteet.
Ihana, kun jemmasta löytyi toiveen mukaista vaaleanpunaista tikkikangasta ja 
kerrallinen kirppikseltä ostamani kymmenen senttiä maksanut nauhakin pääsi vihdoin käyttöön
-ja vieläkin sitä jäi pitkä pätkä johonkin toiseen projektiin.
Aina kannattaa jemmata pientä sievää!




Toiseen sänkyyn ompelin peiton kierrätystyynyliinasta ja tikkikankaasta.
Siitä tuli jotenkin sellaisen vanhan täkin näköinen ja oloinen.

Tämän postauksen äärellä  muistin sopukoista tuli  mieleeni aapiskirjani runo:

Olen pieni nukkeäiti
minulla on monta lasta,
yksi pikku nukeistani
koulutietä astuu vasta.

~~~~~

On ollut ajankohtaan nähden aika kylmä viikko
ja luntakin on satanut tässä lähistöllä.

Syksy on tullut ja tuonut mukanaan omat ilonsa;
 kultaiset koivut, ruskaiset kukkien lehdet ja 
pihlajanmarjojen painosta riippuvat rusehtuneet oksat.

Syksyn ensimmäisen lämmityksen lempeä, kotoinen lämpö leviää tänään huoneisiin
ja kynttilän tuikkii pöydällä.

Tämä kaikki tuntuu kauniilta ja ihanalta juuri nyt!