28. syyskuuta 2026

Sukkia tarpeen mukaan

Minulla jäi mieleen alkuayksyn keskustelu, 
jossa äiti kertoi molempien mummojen kutovan sukkia 
ja heillä on sen johdosta varmaan kuudetkymmenet sukat. 

Huhheijaa, sanoin 
ja ajattelin, että minä en taida neuloa kyllä turhan päiten 
enkä hukuttaa perheitä sukkiin. 

Laitoin perheryhmään viestin;   
sukkapuikot ovat täällä tyhjillään,
onko kenelläkään sukkien/lapasten tarvetta. 




Vävy ehätti ensimmäisenä 
ja toivoi työsukikseen Puuilo-sukkia.
Haasteen nakkasi! 
Päivän pari mietin ja otin Seiska veikan langat esille. 

Päädyin toteuttamaan tekstikohdan niin,
että neuloin punaisella 10 kierrosta sileää neuletta 
ja silmukoin kirjaimet siihen. 
Olin oikeasti vahvasti epämukavuusalueella,
silmukointia harjoittelemassa,
mutta lopulta ihan tyytyväinen lopputulemaan. 

Laitoinkin jo viestin  
työpaikan sloganin mukaan: 
Tuutko hakeen? 




Pienellä päikyn aloittajalla oli villasukkien uupelo. 
Jemmasta löytyi sopiva keränpohja Nalle-lankaa 
ja testasin näihin sukkiin Lankavalta tallentamani mukavan näköisen kuvion. 

Sitä oli tosi helppo neuloa; 
tykästyin kuvioon ja luulen, 
että toistekin käytän tuota ohjetta. 






Tarvekyselyyni tuli myös pyyntö 
nilkkapituisista "Marimekko"-sukista ja avaimenperästä. 
Näihin sukkiin silmukoiden pitää olla kuudella jaollinen. Kuvioihin kuluu mukavasti pienet lankanökköset.




Laitanpa samalla tänne muistoksi ja muistiin 
myös nämä omat "räsymattosukat", 
joista aloitin elokuussa tämän syksyn sukkakauden. 
Tykkään niistä!




Ajattelin, 
että joskus on hyvä ajatella ensimmäisenä itseään 
ja aloittaa omista tarpeista. 

Ja minähän oikeasti tarvitsin nämä, 
sillä kutistin pesussa ne ensimmäiset räsymattosukkani, 
ihan lempisukiksi tulleet pallerosukat. 

Huomasin tapahtuneen jälkeen 
laittaneeni niihin Seiska veikan lisäksi 
30 asteisen pesun vaativaa villalankaa. 
No, siitä opin tarkkuutta 
sekä lankojen yhdistelyyn että villaisten pesuun! 

Oppia ikä kaikki 
ja välillä oppi menee kantapään kautta perille. 

🧶🧶🧶

Palatakseni vielä tämän postauksen alkuun. 
Minkä verran yksi ihminen tarvitsee villasukkia?
Tai villapaitoja? 
Mikä on kohtuullista ja tarpeellista? 
Miten mummun kutomat voisi kierrättää 
vai pahastuuko mummu siitä? 

Näitä olen pohdiskellut itsekseni sen kaupanhyllykeskustelun jälkeen
ja maalaillut tuota äitiä sinne sukkapaljouden keskelle. 

🧶🧶🧶

Tällaista perussukkaa putoaa edelleenkin puikoiltani,
mutta tällä hetkellä vain tarpeeseen. 
Tarvetta meidän kokoisessa perhepiirissä kuitenkin on. 
Jalat kasvavat ja sukat kuluvat. 
Hyvä niin!

🧶🧶🧶

Minkälaiset villaiset sukat on muuten sinusta mukavimmat? 
Kudotko sinä hyväntekeväisyyskampanjoihin? 







  





26. syyskuuta 2026

Mökin syksyä




Kävimme ulkoilumielessä mutkan mökillä 
ja samalla laitoimme pihaa ns. talviteloille. 
Oli oikeinkin happirikas ilma; 
satoi sakeaa tihkusadetta liki koko ajan. 
Toisaalta se oli sellaista mukavaa, lempeää sadetta, 
että kunnon kamppeilla on oikeinkin hyvä sää ulkoilla.

Koivun kelta sävytti vahvasti maisemaa,
joskin koivuissakin on erilaisia yksilöiltä;
jotkut olivat vielä melkeinpä vihreitä 
ja jotkut jo aivan paljaita. 


 






Katso, koivut ovat kesäpuita, 
kuuset kuuluvat talveen. 
Ja männyt,
ne miettivät kevättä. 

-Eeva Heilala-

🍂🍂

Mitkähän ovat sitten syksypuita?




Laitoin ensimmäistä kertaa syksyä tälle mökin 
uudelle, söpölle maitolaiturille. 
Se oli mieheni kesälomaprojekti. 
Sellainen diy -juttu, 
josta hän on pitkään haaveillut
ja nyt kesän aikaan hän sai sen naputeltua
-"ihan omasta päästä".

Koivukujan päässä reilusti yli kymmenen vuotta 
 tervetulotoivotuksena ollut vanha ovi olikin tullut jo tiensä päähän 
ja maitolaituri sai siitä veroisensa paikan. 

Kuva tuosta ovesta on ollut muuten blogini ensimmäisessä postauksessa 
eli hyvin se olikin palvellut
ja säitä kestänyt. 






Pari pientä kuusta ja joulun vihreää sai sijansa 
ruosteen ja ajanpatinan rinnalta. 
 Pieni kuusi vei väistämättä ajatustani 
jo jouluisiin tunnelmiin; 
bongasin sievän pikkukuusen kotiportaan viereen! 






Mitä siitä, kun syksy saapuu,
ja västäräkki on poissa, 
kun lentävät kotipääskyt 
vieraissa maailmoissa. 
Mitä siitä, kun tuuli riipii 
lehtiä vaahteran.
Me elimme kuuman kesän 
ja elokuun hehkuvan. 

Mitä siitä, kun kaikki muuttuu
niin varkain ja hiljalleen, 
kun sisälläni on kesä, 
sen elää saan uudelleen. 
Ja sinikellojen soiton
mieleeni talletin. 
Se kaikki on aina tässä.
Sen kaiken saan takaisin. 

-A-M Kaskinen-


🍂🍂


Päätin taas yrittää ja olla toiveikkaana siitä,
että saisin siirrettyä tästä kesästä jotakin tulevaan kesään. 
Nostin kauniin sävyiset pelargoniat talvehtimaan tupaan, 
jossa on peruslämpö noin kymmenen asteen tienoilla. 

Yritin lueskella netin syövereistäkin talvettamisohjeita.
Yksi vannoi pimeään ja toinen viileään, 
joku laittaa pelakuut muovipussiin naulakkoon 
ja unohtaa ne sinne helmikuulle asti,
yksi vie tupaan ja hoitaa viherkasvin tavoin,
joku antaa kukkansa toisen hoitoon. 

Saapa nähdä miten kukkieni käy?
Oletko sinä talvettanut kesän kukkijoita?

🍂🍂

Syksyn sävyttämät terveiseni sinulle hämärtyvästä lauantai-illasta!