Synttäriarpajaiset

Katsos päivänkakkaraa, 

valkoista, ihanaa. 

Tuuli sitä huojuttaa, 

heiluttaa ja keinuttaa. 

Aurinko päivän kirkastaa, 

kakkara aurinkoon kurkottaa.

 Heinäkuun alkuuni kuuluvat päivänkakkara-ajatukset. 

60 -luvun alussa äitini hääkimpussa oli ollut 

 juhlapäivän aamuna kedolta poimittuja 

luonnon kukkasia, pitkävartisia päiväkakkaroita.

Niitä ruukattiin kerätä maljakkoon myös vanhempieni hääpäivänä. 

Päivänkakkara on ennustuskukka, arpakukka ja rakastuneiden kukka,

koska sen terälehtiä on nypitty kautta aikojen rakastaa -sanan toivossa.

  

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa. 

Päivänkakkarat toivat vanhemmilleni 

rakkautta ja yhteistä matkaa 50 vuotta. 

Kultahääpäivänä keräsimme viimeisen yhteisen päivänkakkarakimpun heille. 

Täällä mökilläkin kasvaa näitä päivänkakkaroita.

Tänä kesänä niitä on kylläkin edelliskesää vähemmän

ja toivon hartaasti, että ne leviäisivät kunnolla tuonne takapihan peltoon. 

Olen nauttinut kesästä ja kukista.  

Virkkasin viime viikolla keväällisistä 

päivänkakkaravirkkauksista 

tiskiluutuja eli keittiörättejä tai -liinoja;

millä nimellä itsekukin niitä kutsuukaan. 

Tykkään perinteistä ja halusin tänäkin kesänä järjestää täällä perinteiset synttäriarpajaiset. 

Arvon nämä puuvillaiset, kesäiset ja ekologiset keittiöliinat arvan jättäneiden kesken.

Kirjoita kommenttikenttään täällä tai Facebookin sivustolla 

vaikkapa kesäisen lempikukkasi nimi ja tunnistetieto,

jolla tavoitan sinut arpaonnen suosiessa. 

Voit toki myös jättää toiveen liinan väristä,

siniharmaa vaiko ruskea. 

Ainakin ensiksi arvottu voittaja saa toivomansa värin! 

Arvon voittajat 31.7. klo 21 

niin mahdollisimman moni ehtii mukaan! 

Ja nämähän ovat minun omat, pienet arpajaiset.

Blogini täyttää tänään 12 vuotta. 

Aika on tuntunut menneen kuin siivillä. 

Moni asia on muuttunut tässäkin harrastuksessa. 

Aloitellessani oli blogikirjoittajien kesken 

mm. eilaisia haasteita ja arvontoja 

sekä tsemppauksia aloittelijoille. 

Lukijat kommentoivat päivityksiä enemmän. 

Blogin lukijoiksi ei enää liitytä siinä määrin kuin blogin aloittamiseni aikoihin, 

mutta sivujen availuja on tullut koko ajan enemmän. 

Se tuntuu mukavalle ja innostavalle. 

Postausteni aihepiirit vaihtelevat laidasta laitaan 

ja välillä mietin,

pitäisikö keskitty vaikkapa koti- ja mummurooliin tai mökkeilyyn,

käsitöihin, diy- juttuihin tai vaikkapa runoihin. 

Mutta ehkäpä "arkea, juhlaa, arjen juhlaa" on kuitenkin se yläotsake,

jonka alle saan edelleen kaikki aihepiirit aseteltua. 

Vai mitäpä tuumaat?

🍃🤍💛🤍🍃

Kiitos mukanaolosta ja -elosta.  

Arpajaisonnea Sinulle 

ja mukava, jos jäät edelleen kuulolle. 

🍃🤍💛🤍🍃

Terveisin, 

Tauvonpaikan Kaisu

 

Pyöräretki Hailuotoon

Hailuoto, 

saari Oulun edustalla, 

on ollut monen käyntipaikka viime viikkoina.

Jotkut kiirehtivät sinne kesäkuun puolella

ehtiäkseen vielä kokemaan nostalgisen lauttamatkan. 

Kesäkuun viimeisenä maanantaina avattiin sitten uusi, huljakka pengertie siltoineen,

jota pitkin pääsee ajelemaan mantereelta saareen.

Mekin kävimme päiväretkellä Hailuodossa. 

Ajelimme autolla saaren rantaan

ja jatkoimme siitä pyörillä toiselle puolelle saarta kalastajakylään. 

Täytyy sanoa, 

että oli moni muukin liikkeellä.

Autoja tuli vastaan ja meni ohi yhtenä letkana. 

Kiinteän maantieyhteyden avaaminen on herättänyt 

arvatenkin ajatuksia saaren tulevaisuudesta;

 saaren omaleimaisuuden ja luonnon erityisyyden säilymisestä. 

Se jää nyt nähtäväksi miten saaren käy. 

Toivottavasti sen ainutlaatuisuus saadaan säilytettyä. 

Ajoimme Hailuodon päätietä pitkin Huikusta Marjaniemeen.

Tie on suht koht kapea. 

Värikkäät pyöräilypaidat ja kieli keskellä suuta olivat paikallaan 

siellä liikenteen seassa.

Onneksi reitin alku- ja loppupäässä on pyörätie. 

Kuvien ottaminen jäi kyllä aika vähälle matkalla,

mutta etapista, Marjaniemestä, 

otin muutaman kuvamuiston. 

Huikeita aluksia, 

hiekkarantaa, merikauraa, 

pieniä punaisia venevajoja ja mökkejä, 

kauniita rakennuksia ja majakka. 

Kesäistä tunnelmaa, 

meren tuoksua ja lokkien kirkumista. 

Kahvia ja jäätelöä. 

Täydellisen tuntuinen kesäpäivä! 

 

Jo menomatkalla päätin, 

että tullessa pysähdyn hautausmaan kohdalla. 

Kiviaitauksen yli katsellessani mieleeni tuli Eeva Kilven runo:

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Hailuotolaisten haudoilla näytti kasvavan puolukkaa ja mustikkaa, 

metsän aluskasvillisuutta. 

Luonnonläheistä, erilaista,

 kaunista, 

hellyttävääkin. 

Pysäytti pyöräilijän kauniina kesäpäivänä 

syvällisten ajatusten äärelle. 

Parkkipaikan tuntumasta nappasin vielä kuvan tiestä ja sillasta. 

Korkea ja komeahan tuo silta on! 

Kannatti käydä kurkkaamassa sitä ja polkea saaren 

kauniiden pihapiirien sekä moninaisen luonnon tuntumassa.

Kesä jatkuu mökillä! 

Ruusujen aikaa vielä hetken! 

Ihanaa viikonloppua Sinulle!