22. syyskuuta 2022

Värillä on väliä



Toissa kesänä mieluisa sohvapöytä, ns.tarjotinpöytä 
tuli jalkojensa osalta finaaliin.
Ostin silloin väliaikais -ajatuksella uuden ja edullisen sohvapöydän.

Nyt tässä kotoillessani hoksasin,
 että tuo pöytä on tullut jäädäkseen meille.
 Se on sujahtanut oleskelutilaamme ’kuin väärä raha’
ja toimittanut virkaansa hyvin.

Sohvalla istuskellessani katselin pöytää tarkemmin.
Siihen oli tullut joku läikkäkin
ja  hoksasin, että ’nature’-väri tuntui aika pliisulle.





Mieheni hioi pöydän pinnan.
Pöydän jaloissa on muovipinnoite, jota ei hiottu.
Petsi tarttui kuitenkin pöydän jalkoihin hyvin. 
Pari kerrosta tammen väristä petsilakkaa (Maston Staining Varnish)
muutti pöydän aivan erinäköiseksi.




Pöytä näyttää nyt uutukaiselle ja lämpimälle puulle.
Betonijakkaroiden jalat saivat saman sävyn jalkoihinsa.
Ne ovat nyt samaa sävyä muiden huonekalujen puuosien kanssa.




Täytyy sanoa, 
että kyllä värillä on väliä
ja että tällainen pikkuinen, edullinen puuhastelu tuo muutosta kotiin ja iloa.

Liekö tämä väliaikaiseksi aiottu pöytä 
petsattu nyt pitempiaikainen -ajatuksella.
Mene ja tiedä sitä,
mutta tällä hetkellä se on hyvä juuri näin!




Tämä sohvapöydällä oleva keramiikkalautanen on siskoni tekemä.
Tällaiset käsintehdyt ja kotikutoiset esineet ovat aarteita.
Latuasen kautta ja lautasessa sisko on mukanani arjessani.

~~~~~

Syksyn kultaa ja keltaa satelee maahan.

Pihahommat odottelevat ja minä odottelen pihahommakaveria,
joka auttaisi minua viemään ruukuissa olevan perennat kasvilavoihin talvehtimaan.
Perennapenkkiin voisi  jättää joitakin jämäköitä kukkavarsia talventörröttäjiksi.
Tämän syksyn pihahommat ovat osaltani varsin maltillisia
ja se sopii oikein hyvin.
Minä keskityn näihin siisteihin ja kevyempiin sisähommiin!
Kynttilöihihn ja haaveiluihin,
suunnitelmiin.


Kynttilänvaloa ja syksyn iloa. 
💛
Huomenna alkaa taas viikonloppu.































 

18. syyskuuta 2022

Rokuan syksyisissä maisemissa




Tämän viikonlopun vietimme Rokuan maisemissa.
Olimme suunnitelleet pyöräilevämme siellä,
mutta aktiviteetti vaihtui käteni takia patikointiin ja ulkoiluun.
Onneksi pää ja jalat toimivat kuitenkin hyvin
ja käsikin kulki matkassa mukavasti.
Se oli parasta!
 
Säätiedotukset eivät povanneet kovin raposia kelejä näille päiville,
mutta eivät ne tällä kertaa kyllä pitäneet ihan paikkaansakaan ajallisesti.
Kaatosateiden välillä ehdimme kuitenkin käymään retkillä ja 
saimmepa lauantaina auringonpaistettakin,
joka kruunasi lämpimästi patikkareissun.




Majoittumisen jälkeen teimme lyhyen kävelyretken lähimaastoon.
Parisuhdelenkin,
niin kuin mieheni tapaa sanoa tuollaisista pienistä lenkeistä.

Ihastelimme tyynenä lepäävää järveä ja siihen peilautuvia ruskaheijastuksia.
Kävelimme Supalle, jonne vei esteetön kulkureitti Rokuan hotellialueelta. 








Lauantaina suuntasimme ystäväpariskunnan kanssa Keisarinkierrokselle,
jota kiersimme n. 15 kilometrin verran. 
Matkalla saimme kokea tihkusateen ja syksyisen auringonpaisteen lämmön.
Ne molemmat toivat omat elementtinsä luonnon tuoksuihin,
väreihin ja valoihin.




Rokuan maisemat tarjosivat oivan paikan ja mahdollisuuden 
syksyiseen luonnossa liikkumiseen.
Poluilla oli yllättävän vähän väkeä liikkeellä.
Rauhallisuus sekä tilan tuntu oli merkittävä tekijä verrattuna
vuoden takaiseen Pienen karhunkierroksen väen paljouteen Rukan maisemissa. 

Rokuan kansallispuiston luonto on monimuotoista ja vaihtelevaa.
Pieniä, kirkasvetisiä järviä tuntui kimmeltelevän siellä täällä
ja suoalueiden ruska oli minusta niin niin kaunista.








Hiekkaiset polut,
kipakat nousut ja laskut,
tasaiset tantereet.

Taukopaikkoja,
opastetauluja.
valkeita, sinisiä, keltaisia opastepallukoita.

Männikköinen metsä,
valtaisat vaaleat jäkäläpatjat,
 mäntyjen paljaana näkyvät juuristot, joita tuuli ja vesi on kuluttanut,
soiden värikkyys,
juurista muotoutuneet luonnonmukaiset portaikot,
kaikki ihmeellinen ja historiallinenkin,
joka on muotoutunut ja säilynyt tuossa koskemattomassa maastossa.

Sitä se Keisarin kierros oli
ja kaikkea koettua ei saa tallennettua kuviin.
Tunnelmaa, tuoksuja, tuntumaa jalan alla.
Ne pitää itse nähdä ja kokea.










Sunnuntaina piipahdimme kahdestaan vielä 
Kirvesjärven kodalla.
Pyöräily näissä maisemissa jää vielä mielen pohjalle haaveeksi.
Ehkä jo tänä syksynä vielä palaamme tänne?

Oletko sinä käynyt täällä?




Näiden reissukuvien myötä mukavaa alkavaa viikkoa!
Huomenna minäkin yritän palata työn ääreen.