5. huhtikuuta 2026

Villatakki auringonkukkaneliöistä

 Pääsiäinen on mennyt tässä kotosalla kotoisten vieraiden seurassa. 
Sisarusten sekä serkusten elämänmakuinen talostelu on siivittänyt näitä päiviä
ja sisarukset ovat käyneet moikkaamassa pitkämatkalaisia täällä mummulassa. 

 Mummulan lelut on pölyytetty pohjia myöten 
ja täällä on ollut monenmoista leikkiä niin sisällä kuin ulkonakin. 
Olemme herkutelleet perinteisillä pääsiäisherkuilla. 
Pääsiäismunajahtikin on ollut tällä kertaa usemman kerran.  








Pieni tyttö, toukokuussa vuoden täyttävä,
tuli myös käymään.  

Tytär laittoin kerrattain 
Pinterestin kuvan auringonkukkaneliötakista,
 josta innostuin. 

Takki valmistui sopivasti pääsiäisen alla 
ja nyt oli takin sovittamisen aika. 

Ruskea ja luonnonvalkoinen lanka ovat Nallea,
keltaiset terälehdet Seiska veikkaa. 

Tämä oli kiva projekti,
johon meni 18 neliötä
ja muutama tovi pähkäilyä esim. tuon helman osalta. 
Kuvan takissa oli nappilista, 
mutta tytär halusi kiinnitykseen solmimisnauhat.  
Helman virkkasin pitkäpylväskimpuilla,
joita on myös neliöiden terälehdissä. 




Pieni on juuri viikolla ottanut ensiaskeleensa. 
Sovituskuvat ovat kyllä vauhdikkaita 
ja totesimme tyttären kanssa, että ihan mahdoton homma kuvata. 
Liike kuvaa sitä elämäniloa 
ja uteliaisuutta sekä malttamattomuutta, 
jota pienillä ja pienissä on.  




Minusta tästä tuli ihana 
ja tytärkin oli mielissään takista. 

Aurinkonkukka symboloi elinvoimaa, iloa 
ja nimensä mukaisesti aurinkoa sekä valoa. 
Se sopii ihanasti pienen vaatteeseen! 
  
Samaan syssyyn aloitin toisen takin virkkaamisen 
ensi viikolla vuoden täyttävälle pienelle, 
joka juhlitaan loppukuusta. 
Virkkuukoukku viuhuu nyt vilkkaasti! 

~~~~

Pääsiäinen jatkuu. 
Maa on vielä musta,
 elämä lepää roudan sylissä noustakseen
 auringon valon myötä oraaksi ja kasvuksi. 

Kevään iloa ja toivo kannattelee näitä päiviä. 

🍃☀️🍃

 





2. huhtikuuta 2026

Makumuistoja

Pitkästä aikaa leivoin sitruunamuffinsseja. 
Niiden resepti on luotto-ohje nuoruudestani, 
70-80 lukujen taitteesta. 
Ne olivat silloin lempparileivonnaisia. 


Tuo alkuperäinen, käsin kirjoittamani ohje on kulkenut 
mukanani vuosikymmenet. 
Siihen liittyy paljon tunteita ja muistoja. 

Tänään meillä on hääpäivä
ja  täällä tuoksuu muffinssit. 
Yllätin entisen poikaystäväni eli 
nykyisen mieheni näillä sitruunaisilla herkuilla.






Sitruunamuffinssit

150 g margariinia/voita
2 dl sokeria
3 munaa
1,5 dl kermaa
3,5 dl vehnäjauhoja/gluteenittomia jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunamehua 

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.
Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään.
Lisää jauhot taikinaan vuorotellen kerman ja sitruunan knassa. 
Pane taikina lusikalla pieniin paperivuokiin 
ja paista 225 assteessa 10-15 minuuttai.
Annoksesta tulee 24 muffinssia, 
jotka paistoin kahdella muffinssivuokapeltillä. 




Juomme kohta juhlakahvit 
ja makustelemme, 
vieläkö sieltä löytyy se tuttu 
rakkauden sivumaku. 




Kuvan pääsiäislauantaista on kuljettu yhteistä matkaa 43 vuotta.  
On ollut myötästä ja vastaista,
 onnea ja iloa,
täyteläisiä, elämänmakuisia päiviä, 
mutta myös huolen ja surun päiviä,
jotka olemme saaneet yhdessä jakaa. 
Elämä on antanut ja ottanut. 

Tänään katsomme menneisiin päiviin ja 
yhteiseen matkaan kiitollisina
ja tuleviin toiveikkaina. 

💛


Mielessäni on soinut tänään Cuulaksen laulu

Vuodet yhdessä ja aamuinen kahvi, 
auringon valo
kodin voi kirkastaa.
myrskysateesta kun selvitä jaksaa 
rakkautta välillenne
kasvattaa. 

💛