24. huhtikuuta 2019

Kevään merkkejä kotona ja mökillä





Iltapäivällä kurkkasin keittiön ikkunasta marjapensasmaalle
ja hoksasin jotain uutta siellä pensaan juurella.
Kiiruhdin hetimiten tarkastamaan tilanteen ja yllätyin iloisesti;
sinne oli puhjennut pari violetin sävyistä krookusta.

Mielenkiintoista, että en muista kyllä istuttaneeni sinne krookuksen sipuleita.
Etupihalle kylläkin olen laittanut useammankin kerran, 
mutta en tiedä onko vika istuttajassa vai maaperässä;
ei niitä ole sieltä koskaan noussut.


Etupihan orvokit ovat urhoollisia kevään iloja.
Tämän keväiset ovat jo selvinneet parista kylmästä yöstä hienosti.

Eräänä aamuna ne olivat jäähileisinä maatapäin ja pelkäsin, 
että olipas lyhyt ilo niistä. 
Päivä kuitenkin piristi ne uuteen kukoistukseen! 


Varma keväänmerkki on se, 
että iltaseltaankin tulee piipahdettua mökillä.  
Ja pian siellä alkaa näkyä isompien ja pienempien puuhastelut ja kätten jälki.

Kevät oli edennyt mökillä niin,
että  siitä pääsin jo illalla haravoimaan pienen alueen mökin edustalta.


Nostin jo vanhan lattialankun kivien varaan penkiksi.
Sitä voi pitää puuhastelun välillä tauonpaikkana
ja  haaveilla tulevasta kesästä.

Ajatukseni lähtikin  vaeltamaan pitkin pihaa ja siellä olevien hankien allekin.


Pihapiirissä näkyy valon ja varjon puoli selvästi.
Suojaisa piha kerää lunta puojien eteen ja siinä kinokset sekä maan kosteus viipyvät pitkään.
Lumikasat eivät eilen latistaneet keväisen illan tunnelmaa.

Ilta-aurinko oli kaunista katseltavaa.
Siinä se venytteli säteitään pitkin rakennusten seiniä ja metsän rantaa.



Haravaa etsiessäni kurkkasin navetan puolellekin.
Siellä hevosleikki odottelee leikkijöitä .
Mietin,
oliko pääsiäsen ajan pikkuvieraat jo sitä laitelleet
vai onko se viimekesäisen leikin jäljeltä.

Niin tai näin,
minä niin tykkään tästä näkymästä,
lasten leikistä,
mielikuvituksesta ja antaumuksesta,
jolla he tätä leikkipaikkaa laittavat.

Kohta he siirtävät hevoset pihalle ja satuloitsevat ne...
Se on kevättä! <3


Tällaisissa keväisissä tunnelmissa tänään.
Mikä sinua ilahduttaa keväässä eniten?

~~Kaisu~~





22. huhtikuuta 2019

Iloa kukkivasta omenapuunoksasta



Omenapuun oksat ovat alkaneet kukkimaan maljakossa.
Oksien hakeminen maljakkoon keväisin on varaslähtöni alkukesään.

Leikkasimme muutama viikkoa sitten 
vanhaa marjaomenapuuta ns. reilulla kädellä.
Olen joskus kirjoittanutkin tänne, siitä oksasta,
joka kasvaa vahvasti taloa kohden.
Nyt se on typistetty 
ja sitä myöten hyötöoksia on ollut maljakossa reilumpi nippu.





Lehtien kasvua ja kukintojen kehittymistä on mielenkiintoista seurata.
Päivittäin ja hetkittäin.
Sittenkin kaunis valkea avautunut kukinto pääsi yllättämään.
Yön hiljaisina hetkinä oli hennot terälehdet avautuneet
ja omenapuutunnelma on käsinkosketeltavissa,
aistittavissa tässä sisällä
ja kohta jo tuolla ulkosallakin.


Aika kiitää!
On yritettävä tarttua jokaiseen kauniiseen,
ohikiitävään hetkeen!

~~~~~

Eilen illalla satoi vettä
ja tänään aurinko paistaa taas ihanasti.
Sade ja lämpö valmistavat luontoa puhkeamaan kukkaan!

Toisen pääsiäispäivän iloa ja valoa Sinulle!

Kaisu