Maaliskuiset sukat

Juuri nyt voisi sanoa, 

että kevät keikkuen tulevi. 

Meilläpäin on nimittäin niin aurinkoista ja kaunista.

Vesi tippuu räystäiltä ja vähäiset lumikasat madaltuvat. 

Tiet olivat yllätyksekseni illalla jo aivan sulina, 

kun kävin kävelylenkillä. 

Vanha sanonta "maaliskuu jo maata näyttää" 

voipi käydä kohta todeksi. 

Kylvin äsken ylivuotisia rairuohon siemeniä multaan. 

Saapa nähdä lähtevätkö ne vielä itämään.

Maissin jyviäkin piilotin multaan 

vahvan vihreän kasvun toivossa.  

Maaliskuisia puuhia! 

Maaliskuu on manttelinvaihto,

mattopiiska ja myllerrys.

Mustarastaan menuetti,

mullantuoksu ja merkitys.

Macchiato, metsäpolku, 

mukulakasvi ja mysteeri. 

Mesikämmenen mielihyvä,

miinusasteiden minuutti. 

-Minna Rissanen- 

Maaliskuu on ollut myös sukkalaatikkohaasteen Alpi-sukat, 

joista minulla tuli ihan omannäköiset. 

Lähdin neulomaan sukkaa ohjeen mukaan 

ja tykästyin lopulta aloituskuvioon. 

Neuloin sillä koko varren 

ja lopulta kuljetin sitä sukan teräänkin. 

Näistä sukista tulikin kiva asuste tälle villatakille, 

jonka löysin vastikään secondhand-löytönä. 

Neuloin sukat Seiska veikka-langasta, sävy 060, hiekka. 

"Aitojen" Alpi-sukkien ohje  löytyy Ravelrystä. 

Ehtisihän tässä vielä ne ohjeen mukaiset Alpitkin neuloa,

mutta oisko se tässä kuussa hyvä näin. 

Maaliskuiset terveiseni Sinulle 

ja mukavaa viikonjatkoa! 

Kaisu 

 

Oksia ja varpuja vihreän kaipuuseen

Aurinkopäivien myötä tulee 

keväisen hennon vihreän kaipuu,

johon vuosi vuoden jälkeen on yksi apu;

oksien ja varpujen hyötäminen 

eli silmujen avautumisen aikaistaminen maljakossa. 

Piipahdimme eilen pitkästä aikaa mökillä. 

Aurinko helli ja oli lämmin keli;

suorastaan kevättä ilmassa ja rinnassakin. 

Hain tuvan pöydälle lepän oksia. 

Ne ovat osa minun pääsiäisperinnettä. 

Oksiin tulee piakkoin viherrystä ja 

lepän oksien käpyset ovat kuin pikkuruisia pääsiäismunia. 

Toisen kerran taitan mökin pihasta tuomen, sireenin ja koivun oksat. 

Kotipihasta löytyy 

omenapuun leikkaamisen jälkeen oksia, 

jotka tuovat myös sisustukseen 

kevään raikasta vihreyttä ja jopa omenapuun kukinnotkin. . 

Olen hyötänyt myös punaviinimarjapensaan oksia ja 

nyt ajattelin kokeilla myös vaahteraa, 

johon voisi saada kauniin keltaiset kukinnot avautumaan. 

Oksat kannattaa muuten leikata oksasaksilla. 

Mustikanvarvut ovat aina yhtä palkitsevia.

 Vihreä lehdet kasvavat pian ja sinipunaiset herkät kukinnot. 

Sitä voi vaan ihmetellä, 

miten ne ovat olleet siellä hangen alla 

odottamassa valoa, lämpöä ja vettä

ja sitten näin maljakossakin lähtevät iloisesti kasvuun; 

tuomaan iloa ja kaivattua vihreyttä kevään malttamattomalle odottajalle.  

Mökiltä löytyi viime kesääkin. 

Ulko-oven humalaköynnöskranssi

sai väriksi ja lisäkoristeeksi 

viime syksyllä pyöräyttämäni humalankukintokranssin.

Tuplakranssituksella ulko-oveen päivittyi

 keveä ja keväisempi koriste,

josta jäi kuva nappaamatta. 

Keittiön ikkunapöydältä löytyi 

viime kesä kukkijat, laventelit, 

jotka vein syksyllä kaupungista mökille talvehtimaan. 

Kovin raakkeja ne olivat ja olin jo viemässä niitä pihalle,

kun huomasin kuivien lehtien välissä pilkistävän uutta ja tuoretta kasvua.

Perkkasin vanhat lehdet pois ja leikoin kuolleet oksa pois. 

Sinne ne nyt jäivät valoon ja lämpöön.

Saapa nähdä onnistuuko talvetus sittenkin! 

Palaan tähän myöhemmin, 

kun näen miten kukkien käy,

sillä laventeli ei ole ilmeisesti helpoimpia talven yli vietäviä kasveja. 

Valo ja valon leikki tuvassa. 

Istuskelin sohvalla ja ihmettelin itsekseni;

olemme aloittamassa taas uutta mökkikautta, 

kevättä, uuden alkua. 

30. kesää näillä huudeilla, 

Tau(v)onpaikassa. 

Pikku hiljaa fiilistellen edetään. 

Lumihanget peittävät vielä tienoot 

ja routa on syvällä maan syövereissä,

mutta kohta vihertää ainakin maljakossa! 

Joko sinä olet kerännyt oksia 

tai kylvänyt siemeniä multaan?

Näiden päivien iloa ja valoa Sinulle!