Helmikuun helmet.
Tuo sanapari ja helmikuisten hyvien hetkien
sekä ihanien asioiden pohtiminen sai alkunsa keltaisista tulppaaneista.
Helmikuu on tulppaanien aikaa.
Helmikuussa on myös useimmiten pakkasta,
joka mahdollistaa jääaskartelun
ja myös tulppaaneille kompostin sijaan ihanat jatkot.
Innostuin taas kerran talviseen puuhaan:
pakastin nuo maljakossa tiensä päähän tulleet kukkijat.
Niistä sain ulos väriä ja kauniin jäisen kukkataulun,
joka on kivan utuinen.
Joskus veden lämpötila vaikuttaa jään kirkkauteen.
Helmikuu on hohtavat hanget ja pitenevät päivät.
Helmikuisten hetkien helmiä ovat auringon paiste
ja kirkkaan valon tuoma häikäisy ja silmien siristys.
Ne ovat vahva merkki valon lisääntymisestä.
Auringon valon voima on ihmeellisen ihana;
innostava ja voimauttava.
Kausivalotkin voi sammuttaa ja kerätä ne varastoon odottamaan marraskuun pimeyttä.
Helmikuussa maistuu appelsiinit,
nuo tällä hetkellä edulliset etelän hedelmät.
Niistä saa pirteyttä päiviin
ja väriä arkeen.
Tämän aamun salaattikin näytti niin kauniille,
kun sieltä vihreiden salaattien seasta pilkisti
auringon keltaa, appelsiinin hedelmäistä pintaa.
Helmikuu on hiihtokuu ja nyt siihen on mahdollisuus
lumitilanteenkin myötä.
Houkuttelen kaveriani ostamaan myös karvapohjasukset,
koska kaksin olisi kauniimpi hiihdellä
ja toisen peesissä tulisi lähdettyä ehkä useammin.
Helmikuu on minulle jollakin tapaa
huoleton, aikatauluton kuukausi.
Tälle kuulle ei ole perhepiirissä synttäreitäkään.
Kevään odotus valtaa väistämättä mielen
ja onhan kevät, tuo uuden alku nyt jo oikeasti aika lähellä.
Mikä sinusta on helmikuun helmihetki tai -asia?