Vauvan auringonkukkalakki

Oi, että!

Enpä olisi uskonut, 

miten virkatut auringonkukkaneliöt 

voivat innoittaa minua! 🌻 

Kerrallisella lenkillä mietin toukokuista

ja sitä, mitä veisimme hänelle vauvalahjaksi. 

Halusin tehdä hänellekin jotain kesäistä. 

Mieleeni muistui entisaikainen vauvojen lakkimalli 

ja se, että auringonkukkaneliöt voisivat kuontua 

siihenkin muottiin! 

Siitä lahjan kehittely sekä toteutus sitten lähtikin. 

 

Virkkasin puuvillalangasta 3.5 koon koukulla

 neljä neliötä,

joista yksi oli perusneliö 

ja kolmesta jätin viimeisellä kierroksella yhdeltä sivulta

 ketjusilmukat niin kulmista kuin pylväiden välistä pois.

Palasesta tuli siten pikkuisen alaspäin kapeneva

ja ne palat tulivat arvatenkin niskapuolelle ja sivuille. 

Yhdistin palaset päältäpäin,

ettei sauma paina pienen päätä.

Nauhaa virkkasin 48 silmukkaa, 

kiinnitin sen sitten lakkiin

ja kiinteillä silmukoilla kavensin jonkun verran niskaosaa 

ja jatkoin vielä nauhaosuutta ne 48 silmukkaa. 

Vahvistin siskoni vinkistä nauhat ja lakin alaosan piilosilmukoilla,

niin ei tullut paksuja nauhoja. 

Lieri oli taas oma kehitelmänsä. 

Nyt ei kestänut lisätä kiinteää silmukkaa 

jokaiseen silmukkaan.

Soveltaen ja kokeillen mentiin taas niin kuin täälläkin, klik. 

Ihan reunoille ei tullut lisäyksiä ollenkaan. 

Jännitin, josko lakista tuli liian iso,

mutta sen sai nauhoilla kivasti istutettua vauvan päähän. 

Se näytti  kyllä aika suloiselta ja kesäiseltä 

soman vauvan yllä. 

Sain ihanan kuvatervehdyksen.

Aina jänskättää, 

tykkääkö jälkipolvi näistä mummun tekeleistä,

mutta tämä lakki tuntui olevan 

mieluinen ja menevän käyttöön.  

Tässä kirjoittamisen lomassa mietin,

 että onko tämä tekemäni päähine lakki vai hattu! 

Millä nimellä sinä kutsuisit tätä?

~~~~~~

Saapa nähdä vieläkö auringonkukkaneliöistä piisaa jotakin ideanpoikasta!

Tai pitäisikö minun kirjoittaa, 

että tuleekohan tehtyä niitä aivoituksia, 

mitkä mielessä käyneet. 

Päivänkakkaravärityksellä tein jo muuteman neliön, 

mutta saapa nähdä,

tuleeko niille muuta loppusijoituspaikkaa kuin käsityökorin pohja. 

~~~~~~

Mökkipäivä.

Syreeni kukkii

ja pireija. 

Hyttysiä on piisalle asti. 

Hyttyssavu on viritetty ulko-oven suuhun 

yöunien toivossa. 

Voikukkien haituvapallot kertovat konkreettisen selkeästi kesän olevan tässä vaiheessa.

Aloittelin päivällä ruohonleikkuun 

ja noiden palleroiden alasajon, 

mutta sade tauotti puuhan.

Nyt on hetki aikaa omalle blogille, 

blogivierailuille,

neulomiselle. 

Mökin rauha.

Tuntuu lauantaille,

mutta muistuttelemme toisiamme, 

että on vasta perjantai. 

Loma tekee tepposiaan! 

Kesä tuntuu juuri nyt kaikkinensa niin ihanalle! 

🌻🌻🌻

Kesäloman alkajaiset

Kesäkuu ja -loma ovat päässeet jo hyvään vauhtiin. 

Teimme pidennetyn viikonloppureissun,

jonka teemana oli vauvasta isomummuun,  

joskin järjestys oli vastakkainen. 

Olin pari yötä äidin luona, 

lapsuuden maisemissa siskojeni kanssa.

Nauru ja kyyneleet, 

mennyt ja oleva aika 

sekä tuntematon tuleva olivat liki toisiansa. 

Kotoa löytyy paljon meidän lapsuuden historiaa. 

Äitin kanssa muistelimme menneitä 

ja teimme aikamatkaa lapsuuteen. 

Matka jatkui lauantaina Keski-Suomeen rippijuhliin.

Siellä oli reipas, onnellinen nuori elämänsä keväässä,

täynnä elämän iloa sekä valoa. 

Katselen sinua hiljaa,

katselen ihaillen .

Kohta jo kauaksi lähdet 

polkusi raivaten. 

Iloise matkasta tästä,

kaikista tuulista sen.

Jokainen päiväsi olkoon

kirkas ja onnellinen. 

Niin kaunista kaikki;

perhe juhlavaatteissaan,

vieraat sonnustautuneina juhlaan, 

ihanat kattaukset,

kesäiset kauniit luonnonkukkaset sekä rippiruusut. 

Päivä täynnä sukulaisten kohtaamisia. 

Sunnuntaina suuntasimme Tampereen seudulle tervehtimään nuorta perhettä ja 

katsomaan perhekuntamme nuorimmaista, 

toukoista pientä piiperöistä. 

Miten kaunis hän onkaan päästä varpaisiin.

Täydellinen ripsiä ja sormenpäitä 

sekä korvannipukoita myöten. 

Siskostaan ylpeä isoveli oli kovasti odottanut 

meidän tuloa 

ja yhteisiä puuhasteluja. 

Ihan pieni oravanmarja

hyvin suuressa metsässä.

Kesä, alkukesä.

Käsi isän kädessä hän kulkee

onnellinen pieni tyttö,

Polku pistelee.

Tulevat tuulet, talvi tulee,

eikä aurinko pääse metsän kaikkiin kohtiin.

Pieni taluttaa isoa, iso pientä

hetken matkaa.

-Helena Anhava-

Kävimme ulkoilemassa mukavalla metsäreitillä.

Kuvassa olemme tulleet tielle, 

jonka varrella oli muun muassa tämä koiranheisi,

 lumipalloheisin heimolainen,

joka oli minulle uusi tuttavuus. 

Kotiuduimme eilen.

Lomanen tuntui tehneen tehtävänsä.

Oli kiva tarttua arjen touhuihin.

Tänään oli penkkipäivä. 

Ei kylläkään kuntosalilla, 

vaan ihan tuolla omalla pihalla. 

Kävi ihan kuntoilusta tuo monen tunnin touhuaminen; 

kyykkiminen ja kurkoittelu 

sekä multasäkkien raahaaminen 

 kukkapenkkien äärellä.  

Olin odotellut toiveikkaana,

josko etupihan kukkapenkistä nousisi 

vielä jotain mitä kaipailin, 

muttei elämää näkynyt. 

Viime talvi oli kova ja se vei perennapenkistäni 

vanhat, ihanat leimukukat, pionin, arovuokot ja 

verikurjenpolvet, joita oli viime kesänä vielä 

pitkän penkin reunus punaisenaan. 

Kyllähän se harmittaa, 

mutta puutarhurin elämään kuuluu näköjään 

kukkapenkin kukoistus, 

mutta myös katovuodet. 

Tänään kävin ostamassa uusia taimia

ja istutin niitä penkkiin.

Siitä se taas lähtee

-jos lähtee. 

Mutta ei niin huonoa, 

ettei jotakin hyvää.

Alppiruusut olivat puhjenneet kukkaan poissaollessamme 

ja sanosimpa, 

että kukkia on nyt enemmän kuin koskaan. 

~~~~~~

Ihana kesäkuun alku kaikkinensa!

🌸🍃