15. tammikuuta 2019

Perunarieskaset















Iltaruokaa laittaessani kuorin tarkoituksella muutaman ylimääräisen perunan perunamuussiin.
Olin nimittäin kuullut ilmassa olevan äidin tekemän perunarieskan kaipuuta.

 Yllätin uimahallireissulta palanneet poikaset  
mukavasti käteen sopivilla pikkurieskasilla.
Pieniä rieskoja on näppärämpi pyöritellä ja niitä sopii uunipellille isompi määrä.


Nämä rieskat syntyvät aika näppärästi sormi- ja "mutu"tuntumalla
ilman sen suurempia aineksien mittailuja!

Sekoitin muussiin
kananmunan, pikkuisen suolaa
ohrajauhoja sekä vähän vehnäjauhoja. 

Taikinan vahvuutta ja leipoutuvuutta voi tunnustella 
tekemällä siitä pikku pallon ja leipomalla rieskan jauhotetulla pöydällä.

Paistoin rieskat 250 asteen lämmössä.
Pistely unohtui tällä kertaa! ;)


Sekoitin rieskataikinan kuvassa näkyvällä Tupperwaren sekoituskauhalla,
jonka olen ostanut kauan kauan sitten kutsuilta.

Kauha on oiva mm. sämpylä-ja pizzataikinan teossa.
Se on yksi minun lempparityövälineistä  ja tykkäämistäni Tupperware- tuotteista


Leipominen tälla lailla pikkusatseissa on nopeaa ja näppärää touhua
ja siitä tulee kotiin ihana lämpimäisten tuoksu.

Taikinan tekeminen  tällä tapaa luovasti, ilman tarkkoja määriä on kivaa kokeilua,
jonka tuloksena on joka kerta vähän erimakuinen lopputulos.
Leipomisessa näkyy kädenjälki;
se on yhdenlaista käsityötä;
terapeuttista taikinan muotoilemista,
jossa voi mukavasti "nollata" ajatuksia! 

~~~~~~

Olen tehnyt näitä myös gluteenittoman niistä Semperin karkeista jauhoista 
ja tuli tosi herkullisia rieskasia. 
Oletko sinä leiponut rieskoja?

Tällaisia arjen kuulumisia tällä erää!

Kaisu






12. tammikuuta 2019

Iloa valosta ja vihreästä


Valo on lisääntynyt.
Palmuvehka kasvattaa vahvaa uutta lehdistöä.
Yksittäinen  pieni lehdykkä ja saati kokonainen oksa on ihana viesti 
elämän voimasta,
elämän jatkumisesta.



Minulla oli monta pientä kuusta juurineen maljakoissa
marraskuulta asti
ja ne alkoivat kasvattamaan joulun aikaan uutta, nuorta, herkkää kasvustoa.

Tykästyin vihreään, 
jota meillä ei ole koskaan ollut sisustuksessa.

Marimekolta löysin Hyasintti -kankaan,
josta ompelin pari tyynynpäällistä sohvalle.


Viherkasvit tuovat osaaltaan väriä kotiin.
Niissä näkyy väkisinkin talviaika,
mutta onneksi ja iloksi lisääntyvä valo virkistää ne yleensä uuteen kasvuun.

Mielenkiinnolla odottelen ja seurailen, 
josko tuo kliivia kukkisi tänäkin keväänä.


Lauantain leppoinen tunnelma.
Aikaa pysähtyä ja ihastella.

Ilo on tänään 
viherkasvin venyvässä versossa, 
taivaanrannassa pilkottavassa valossa ja 
yläkerrasta kuuluvassa vasaran kopinassa,
kun isä ja poika laittelevat lattialistoja paikoilleen.

Ilo on tässä hetkessä,
kun olemme tässä yhdellä koolla,
tutusti, turvallisesti
ja arjen touhut soljuvat kohti sunnuntain suloista lepopäivää.


Auringon lisääntyvän valon myötä tulee mieleen ajatus
"käännä kasvosi aurinkoon niin varjot jäävät taaksesi".


Eilen töistä kotiin kävellessäni katselin taivaalle ja mietin, 
miten pilvet kiitivät taivaalla ja taivaan  valo- ja värileikki tekivät maisemasta vaihtuvan taidenäyttelyn.

Mieleni nousi yhtäkkiä yllättäen vanha koululaulu,
jota laulettiin tosi paljon  yläasteella Eila-opettajan johdolla.

Minne käy tuulen ilmassa tie?
Minne käy tuulen ilmassa tie?
Minnekä myrsky merien aallot
viimeinkin vie?

Missä on pilven hautausmaa?
Missä on pilven hautausmaa?
Sanopa missä taivahan tähti
levätä saa?

~~

Elämä on ihme.

Siihen kuuluu ihmettelyä
ja sen äärelle on mielenkiintoista ja tärkeää välillä kiireettä pysähtyä.

Tavallisesta arjestakin löytyy ilon jyvä,
pilvisestäkin päivästä aurinko, joka odottaa pilviverhon takana.

Ihanaa viikonloppua Sinulle!

Kaisu