Projektit voivat olla kyllä moninaisia.
Joskus ne saattavat toteutua ja edetä ilman sen suurempia suunnitelmia ja aikailuja.
Toisen kerran joku projektin alkuun saaminen kestää syystä tai toisesta pitempään.
Rakensimme v.2015 hetken innostuksesta
heinäseiväsaidan pihasaunan vilvoittelualueen suojaksi.
Siinä se seisoi tuulessa ja tuiskussa liki kymmenen vuotta,
kunnes toissa vuoden marraskuussa Jari -myrsky otti ja kaatoi sen kumoon.
Harmittihan se silloin!
Silmä oli siihen niin tottunut!
Purimme tuhoutuneen aidan viime keväänä sillä ajatuksella,
että toki seipäistä tehdään uusi aita.
Mutta eipä saatu tehtyä sitä viime kesänä eikä syksynä.
Sen aika olikin tänä keväänä,
eilen,
toukokuun viimeisenä lauantaina.
Projekti eteni tyyliin "tuumasta toimeen".
Aamulla päätimme hakea kaupungista aitatolpat ja laudat.
Siitä se sitten lähti melkeinpä samalla "tatsilla" kuin silloin esimmäisellä kerralla.
Ilman sen suurempia suunnitelmia ja mittilointeja
ruuvasimme seipäät paikoilleen.
Siinä aita on taas ilmojen puhuteltavana
ja tuomassa omaa tunnelmaansa saunan seutuun.
Nämä seipäät ovat varmaan 40-50 -luvulta.
Ohuita ja vänkkyräisiäkin,
auringon polttamia, tuulien tuivertamia ja sateiden pieksämiä aikansa tarvekaluja.
Tykkään tosi paljon noista neuvokkaista naulan varassa pyörivistä,
ajan hiomista puukappaleista,
joita on seipäissä.
Lapsuudessani seipäissä oli reikiä, joihin pistettiin puutappi.
Ne tapit ja nämä puukapulat jättivät heinät ilmavammin seipäälle.
Kyllä ihmiset ovat hoksanneet kaikenlaisia juttuja.
Sen lisäksi, että tämä heinäseiväsaita on kaunis ajanpatinoima elementti,
tässä on mukana aimo annos menneen ajan ja tämän pientilan työn historiaa.
Tämä oli mukava kesän avaus ja pihapiirin kohennus,
kun saimme seipäät saunan päästä sijoilleen.
Tällä vihdoin ja viimein finaaliin viedyllä aitaprojektilla ehdin kuin ehdinkin osallistua
~~~~~
Huomenna onkin jo kesäkuu.
Kesän kauneutta ja ihanuutta sinulle ja minulle!
