29. tammikuuta 2023

Virkatut sydämet




Vietin viikonlopun äitini ja kolmen sisareni kanssa.
Kodin perintönä olemme saaneet kiinnostuksen käsillä tekemiseen 
ja kun olemme yhdellä koolla, 
 ohjelmaan kuuluu olennaisena osana myös käsityöt.

Siskoni toi meille kivan virkatun sydämen ohjeen.
Sydän -teema sopikin ihanasti kokoontumiseemme 
 sekä lähestyvään ystävänpäivään.








Virkkasin itselleni tuon
yläpuolella näkyvän vaaleanpunaisen, 
noin viisi senttiä korkean sydämen.
Siitä tuli minun tämän vuotinen ystävänpäiväkoru,
sellainen omannäköinen koru,
jollaista tykkään käyttää töissä.

~~~~

Siinä rupatellessamme,
muistellessa ja kuulumisia vaihdellessa virkkasimme
toinen toisiamme ohjaten ja auttaen.
Lauantai-iltana sitten olikin tehtynä 
erikokoisia ja -värisiä sydämiä
monenmoiseen tarkoitukseen.

Siskoni teki lapsenlapselleen värikkään vaunulelun,
jonka sydämiin hän virkkasi heijastinlankaa.
Huopapalloja löysimme kauppareissulla
 Halpahallin askarteluosastolta.




Äitini virkkasi punaisen sydämen,
johon pujotettiin grillitikku. 
Siitä tuli kiva koriste viherkasville.
Äiti ajatteli tehdä tänä vuonna "sydäntikkuja" ystävänpäivälahjaksi.




Yksi valkoinen sydän sai paikkansa hiusrenksusta.
Siskoni koukkusi renksun virkkuukoukulla virkkauksen takaosan läpi
ja kiepsautti renksun sydämeen kiinni ilman ompelemista.
Tästä tuli kaunis hiuspidike.




"Kotikotona" olemiseen kuulu yhteisen touhuamisen lisäksi
äidin ruokapöydän kotoiset herkut,
yhteinen kirppiskierros ja kaupalla käynti,
ulkoilu kotiraitilla ja kynttilän sytyttäminen isän haudalle,
 kotisaunan lämpöiset löylyt ja lauantai-illan saunamakkarat,
siskonpeti kamarin lattialla ja iltayön naurunpyrskähdykset.

Kohtaamiseen kuuluu ilo ja huumori,
mutta myös herkistyminen ja kyyneleet.
Olimmehan lapsuuden kodin kurkihirren alla,
jossa on läsnä yhteinen historiamme,
kaikenmoiset tapahtumat, 
sattumukset ja kömmähdykset,
mutta myös elämän tummat hetket ja ajan rajallisuus.



Sydämet muistuttavat pitkään tästä viikonlopusta.
Ja muutama sydän jäi odottamaan vielä jatkotyöstöä,
joten tästä aiheesta saattaa tulla vielä toinenkin postaus.

Sydämellisiä ajatuksia Sinulle alkavaan viikkoon!

20. tammikuuta 2023

Ompeluksia vastasyntyneiden teholle

Lapsenlapsen syntymän myötä mummukin on ollut vauvakuplassa
ja ajatukset kulkeneet paljon noissa kaikkein pienimmissä.
Ystäväni blogipäivitys muistutti minua myös vastasyntyneille tehtävistä ompeluksista.
Niitä on mukavaa ja palkitsevaa tehdä;
 ne tuovat paljon iloa pienten osastoilla.

Olen ommellut joskus 
Laitoin joululomalla tutulle hoitajalle viestiä,
josko heillä olisi pienten peittojen tarvetta.
Niitä osastolla kuulema on.

Sain vinkin peittojen sijaan ommella päänalusia,
joista heillä on uupelo.
Toiveena oli 25 x35 cm tai jopa 20 x 30 cm 
kankaiset päänaluset,
joissa olisi eriväriset kankaat 
vastakkain ilman mitään täytettä.
Niitä voidaan käyttää sävyihin passaavien peittojen kanssa.

Tyynyliinojen ja peittojen materiaalien on toivottu kestävän 60 asteista pesua.
Nyt mainittiin kangastoiveena trikoo,
joka on pehmeää vauvan ihoa vasten.



Käytin tyynyliinoihin jemmoistani löytyneitä puuvillakankaita. 
Valmiit ompelukset laitan tällä kertaa matkaan
pesemättä ja  silittämättä,
koska he laittavat ne siellä merkkaamisen jälkeen
kuitenkin pesuun.




Ompelin muutamia peitto-tyynyliina -settejä tähän tarkoitukseen saamistani trikookankaista.
Näissä trikoopeitossakin on kaksi kangasta saumurilla vastakkain ommeltuna
ja päältäpäin reunan ympäröivä viimeistelyommel.






Keskoskaapeissa on kuulema niin lämmin,
että pienet tarkenisivat olla siellä ilman peittoakin.
Peiton tehtävä onkin tuoda kohtumaista turvaa 
pienen kehon ympärille.
Trikookangas onkin  siihen tarkoitukseen ja tunteeseen 
ihanan pehmoinen ja ihoa myötäilevä materiaali.




Minusta on niin ihastuttava ja arvostettava  ajatus,
että hoitajat haluavat petata hoitojen ja huolehtimisen välillä
kaikkein pienimmille kauniit hoitosijat.
Kauniit, värikkäät kuosit tuovat varmasti paljon iloa myös vauvojen vanhemmille 
ja työympäristöön.

💞

Monet ihmiset tykkäävät tehdä käsitöitä ja ovat ottaneet töidensä kohteeksi nämä kaikkein pienimmät.
Asian tiimoilta löytyy ryhmiä mm. Facebookissa.
Olen yhden ryhmän "välikätenä"  
ja toimitan minulle tuotuja käsitöitä OYSin pienten osastoille.

Mieleeni nousee eräs vanha rouva.
Useasti olen hämmästellyt hänen 
kauniisti neulomia,
pestyjä, silitettyjä
 -ja pakastettujakin-
 nuttuja, sukkia ja lakkeja.
Kokonaisia settejä.

Kerrattain hän oli tehnyt pussillisen
lonkeroita, sellaisia virkattuja, värikkäitä "mustekaloja"
joiden tarkoituksena on olla pienten käsille tarttumakohteena letkujen sijaan.

Hän on kertonut minulle siitä,
miten hänen ainut lapsenlapsensa on 
elämänsä hetkillä ollut tehohoidossa.
Hyvästä hoivasta ja kiitollisuudesta hänelle on tullut halua tehdä oma osansa
pienten ensipäiviin 
-ja heidän vanhempien iloksi ja kannatteluksi.

Siihen kokemukseen on helppo samaistua 
ja silloin tällöin kaivaa kankaat esille.

💞

Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin tällä kertaa.
Kiva olisi kuulla, 
oletko ehkä ollut mukana näissä ’talkoissa’
tai ehkäpä saanut iloa lahjoitetuista käsitöistä.