Vuodet vierivät

 Elämä on 

aamuja ja iltoja, 

päivämääriä, 

kausia ja jaksoja, 

etappeja.

Se on suuri salaisuus, 

joka avautuu sivu sivulta,

päivä päivältä. 

Käsikirjoitus, 

joka toteutuu hiljalleen kappale kappaleelta. 

Tai melodia, joka kulkee

duurissa ja mollissa, 

hiljaisesti, nopeutuen ja rivakasti. 

Kuljemme päiviämme 

keväästä kevääseen, 

joulusta jouluun 

ja syntymäpäivät takovat vuosia mittariin. 

Tuttu elämänrytmi vie eteenpäin, 

päivät ja viikot soljuvat ja  

ajan kulku tuntuu välillä nopeutuneen; 

aina tuntuu olevan  maanantai ja perjantai.

Monta kertaa elämän tiimellyksessä 

tuntuu, että työn täyteisen päivät ei koskaan lopu. 

💚

Yhtäkkiä sitten vaan huomaamme, 

että joku meistä on saavuttanut etapin, 

kulkenut päivään,

joka avaa uuden näkymän, 

uuden elämänvaiheen. 

Järjestimme yllätysjuhlat syntymäpäiväsankarillemme.

Olimme ensin ajatelleet juhlia myöhemmin kesällä,

mutta oivalsimme, 

että kaikkea kaunista kannattaa tehdä silloin, kun on sen aika. 

Elämä on tässä ja nyt,

ohikiitävässä hetkessä. 

Se riemullinen hetki,

kun onnittelulaulu täytti tilan. 

Se näkymä, 

kun he, lapset, miniät ja vävyt, 

olivat siinä pöydän ympärillä liki toisiansa 

ja lähellä meitä. 

Se oli se iloinen yllätys, 

minkä halusimme antaa lahjaksi hänelle.

Ja se, 

että saimme olla hetken yhdessä 

ja ehkäpä sanoa niitä sanoja, 

jotka ovat arjessa jääneet sanomatta. 

💚

Onnea tähän hetkeen,

huomiseen

-jokaiseen nousevaan aamuun 

ja illan koitteeseen.

Olkapään yli

Kun olet kulkenut vihreitten vuosien vaellustien
katsot taaksesi.
Tähyilet tyyniä vesiä
hiljaisia metsiä
polkujen suloista rataa.
Katselet levollisesti
tuulisiinkin päiviin.
voittoihin ja tappioihin
ja huomaat:
ne olivat onnelliset vuodet.

-Maila Jyrinki-

💚

Olen kulkenut tämän viikon tuon yllätyksen järjestämisen 

ja  ihanan juhlapäivän jälkimainingeissa. 

En osaa sitä oikein edes sanoittaa.

mutta sen sanon, että juhlia kannattaa järjestää! 

 

Keltaista ja vihreää

Siivoilin äsken pääsiäisen pois. 

Totesin keltaisen ja vihreän olevan huhtikuun värit, 

jotka myös pääsiäinen  viitoittaa kotiin omalla perinteisellä tavallaan. 

Auringon keltainen 

ja ruohon vihreä.  

Näiden keväisten, visuaalisten mielikuvien avulla lapset usein 

opettelevat värien nimiä. 

Tämä maaliskuun lopun synttäreiden täyteläinen, 

keltaisten kukkien ja vihreiden oksien kimppu on ilahduttanut meitä 

pitkälle huhtikuuhun. 

 

Pirteän keltainen ruukkukrysanteemi näyttää olevan myös kestävä kukka

 ja tuovan sankarille onnea sekä iloa pitkään. 

Keltainen tyynynpäällinen sai jäädä vielä hetkeksi sohvan väripilkuksi.

 Toukokuulla lienee jo vaaleanpunaisten ajatuksen aika! 

Uskomattoman kestäviä ovat myös olleet myös nämä isot, hennonkeltaiset leikkoneilikat. 

Kimppu on kolmen viikon takainen 

ja kukat kukoistavat edelleen kauniisti. 

Tuo maljakon alla oleva kaunis liina on muuten taitavan siskoni nypläämä.

Se on sellainen käsityötaito, että jää minulta tekemättä. 

Vein rairuohot tänään pihalle. 

Mukava väripläjäys ja toivenäkymä vielä uinuvalle, kylmälle maalle. 

Toki, kun tarkasti katsoo,

niin huhtikuun vihreä jo orastaa, pilkistää maasta. 

Aamulla kaksi jänistä näytti näykkivän jotain sieltä. 

Ilahtuvatkohan ne mun ruohoterveisistä! 

Viherkasvit ovat virkistyneet valon myötä. 

Kultaköynnöskin venyttelee kasvuaan pitkin takan kylkeä. 

Vihreää, vehreää! 

Kasvua, kevättä! 

🍃💛🍃💛🍃

Osallistun tällä postauksella Kristiinan huhtikuiseen värihaasteeseen!