20. elokuuta 2019

Kranssi värikkäistä mustikanvarvuista




Mökin metsästä on tullut minulle viime vuosina oman tilan ja rauhan paikka. 
Kerta kerran jälkeen huomaan kaipaavani sinne
ja tunnen viihtyväni siellä.

Siellä on kauneutta ja karuutta rintarinnan,
rauhaa ja  raitista ilmaa sekä 
luonnonmateriaalia,
joka innoittaa erilaisiin kokeiluihin
ja näpräämisiin.


Vietin tämän kauniin elokuisen illan metsäterapiassa.

Yllättävän pian vihreät mustikanvarvut ovat muuttuneet syksyiseksi,
punaisen ja ruskean monisävyiseksi metsäpohjan kaunistukseksi.
Niin nopeasti tämäkin kesä kypsyy ja syksyn sävyt tulevat sijaan. 

Kyykin kanervikossa ja varpujen seassa 
ja keräilin pieniä kimppuja.
Ajatukseni tuulettuivat
ja pienet huoletkin tuntuivat karisevan karikkeeksi maanpeitekasvien sekaan.

Sidoin kranssin puhuttelevan kauniin, syvän syysvärin saaneista mustikanvarvuista. 
Huomaan tekeväni kransseja tuon tuostakin.
Niitä on kiva näprätä, ideoida, kokeilla.
Monista on ollut hetken ilo,
toisista pitempi.

Olen kerran aikaisemmin tehnyt kranssin  näistä värikkäistä varvuista
ja se kesti yllättävän hyvin ulkona kuistilla.
Taisin silloin tupsauttaa siihen hiuslakkaa.



Tämä kranssi sai paikkansa mökillä 
tuvan vanhassa alkuperäisessä peiliovessa.

Siinä se nyt toivottelee tervetulleeksi 
ja käymään peremmälle.
Katsotaanpa sitten kuinka kestää,
kun ei ollut sitä hiuslakkaa mukana.



Tänä syksynä olen kerännyt maljakkoon
värikkäitä mustikanvarpuja,
kanervia
ja kaisloja.

Niissä on tämän kesän muisto tulevan syksyn ja talven päiviin!
Olen kuivattanut joskus myös ukonhattua, niittyleinikkiä sekä oja- ja siankärsämöä.
Onko sinulla, joku vinkki, mitä muuta kannattaisi ottaa kuivamaan maljakkoa varten?
Tai mistä kannattaisi tehdä kranssi? ;)

Elokuun ihania tunnelmia päivääsi!

Kaisu


16. elokuuta 2019

Punaherukkatäytteinen kääretorttu

Punaviinimarjamehun tuoksuisia terveisiä Sinulle mökin tuvasta!


Minulle tuli eilen illalla marjoja mehustaessa mieleeni tosi vahva makumuisto
elokuisesta punaherukkatäytekakusta, jota kotona aikoinaan tehtiin marja-aikaan.

Illalla tekaisin kakkumuistosta kääretorttuversion.
Leivoin kääretorttulevyn gluteenittomana.

Täytteeseen vatkasin 2 dl laktoositonta kermaa, jonka maustoin tomusokerilla.
Sekoitin vaahtoon vajaa 3 dl survottuja herukoita
ja lopuksi lisäsin seokseen vielä pikkuisen sekä vanilliini- että hienosokeria.

Kääretorttu "tekeytyi" yön yli.

Viipaloidun kääretortun pinnalle laitoin koristeeksi marjaterttuja.

Herkuttelimme tällä työkavereitten kanssa pullavuorollani.

Maku oli niin tuttu.
Kirpakkuutta ja täyteläisyyttä.
Tykkäsin, tykkäsivät.


Viime päivät  olen ollut "pensaassa".
Omenien ja pihlajanmarjojen katveessa, 
lähellä venyviä auringon säteitä
ja syksyisten tuoksujen äärellä.
Olen elänyt siellä todeksi monella tapaa sen, että kesä hiljalleen kypsyy.

Löysin ilokseni Kesätuulen lempeä laulu soi -blogista ihanan runon,
joka kiteytti ajatukseni täysin.
Voi tukea Suvin runon täältä, klik


Vielä jäi kotipihan yhteen pensaaseen marjoja.
Sieltä voisi vielä hakea tuoreet värkit toiseenkin kääretorttuun
ja vispipuuroon.
Ja ennen kaikkea napsia suoraan suuhun,
sillä näinhän ja nythän ne ovat parhaimmillaan.

Ihanaa elokuista viikonloppua Sinulle! 

9. elokuuta 2019

Mökin ruusut


Ruusutaulupäivityksen yhteydessä
aioin kirjoittaa mökin oikeista ruusuistakin tänne.
Mukava saada näiden taustat sekä tarinat muistoksi tänne itselleni ja jälkikasvulleni.

Mökin maaperä on tosi hiekkainen,
mutta nämä ruusut ovat kotiutuneet sinne kivasti
vuosien saatossa. 
Keväisin olen nakannut kananlantaa ruusujen juurelle.
Sen kummemmin en ole osannut niitä hoitaa.


Mökin myötäjäisinä tuli juhannusruusu,
joka kasvaa entisillä sijoillaan kuistin ikkunan alla.

Se on kukkiessaan kuin morsiamen huntu,
valkea ja kaunis. 
Tänä kesänä tosin kuivuus vähän verotti sen kukintaa,
mutta saimme kuitenkin  ihastella tätä perinteistä juhannuksen kaunistajaa,
jonka yksi oksa kurkotteli pilviä kukkimisensa huumassa! 






Tämän vaaleanpunaisen ruusun alun olemme hakeneet mökin naapurin pihasta,
 samanlaisesta maaperästä 
ja se on menestynyt hyvin.
Vapaasti ja villisti se on saanut levittäytyvä pihapihlajan juurella.

En tiedä, onko tämä Nukkeruusu.
Tässä ruusussa on kaunis, herkkä, yksinkertainen kukinto 
ja syksyn tullen sitä koristaa pienet punaiset kiulukat. 
Tunnistaako joku tämän, että saisin nimen tälle kaunokaiselle! 






Tämä ruusu on kulkeutunut mökille kaupungista.
Ei vaan ole Kurtturuusu? 
Onko Hansa?

Sen todella piikkisten oksien kauniit kukinnot pidättelivät minua 
luonaan pitkään eräänä heinäkuisena iltana.
Ihastelin ja ihmettelin kukkien kerroksellisuutta monesta kuvakulmasta. 
Tällä ruusulla on  niin täyteläinen kukinto! 

Ja ei niin positiivisena piirteenä hyvin leviävä kasvutapa. 
Piikkisiä oksia nousee sieltä täältä ja 
ne ovat ovat  tympeitä nurmikolla paljaiden jalkojen alla.
Ajelenkin niitä surutta kulkuväyliltä ruohonleikkurilla pois.













Savusaunan kuistin edessä kukkii ensimmäistä kesää punaisenaan Valamon ruusu (?) ,
jonka alkuja toin lapsuudenkodin ruususta.




Ruusupenkkiin oli kylväytynyt luonnon päivänkakkaraa,
oikein isomykiöistä lajia.

Se oli jotenkin hellyttävä yhdistelmä ja minulle merkityksellinen asetelma,
sillä tämä ruusu on alun alkujaan kotipitäjäni pappilan pihasta, 
jossa vanhempani on vihitty 57 vuotta sitten 
ja äidilläni on ollut  hääkimpussaan kedolta kerättyjä päivänkakkaroita. <3




Lapsuuskotini naapurista saamani Punalehtiruusu on kotiutunut aivan mahtavasti meille.
Tänä kesänä en melkein ehtinyt mukaan sen kukintaan;
ruusun kukka on niin herkkä ja hento ja
terälehdet tippuvat pian tuulessa pois.




Ruusujani katsellessani ja ihastellessani
olen hoksannut niissä olevan  muutakin kaunista kuin vain se täydellinen ruusun kukka. 

Keväällä oksien punaiset lehtisilmut merkkaavat ruusun selviytyneen talvesta.
Lehtivihreän ja lehtien versomisen näkeminen piikkisissä oksissa sekä 
kukan nuppujen kasvun ja niiden avautumisen seuraaminen
on hiljaista kauneuden matkaa ennen ruusujen täydellistä kukkaan puhkeamista.




Maahan pudonneissa terälehdissäkin on herkkyyttä;
viestiä siitä, että ohikiitävä täydellinen hetki on ohi.

Näissä ruohon sekaan tippuneissa yhden kauniin ruusun osasissa on viipyilevää kauneutta,
kauneuden muistoja.
Ne ovat täydellisiä terälehtiä, joiden kerrostumasta kukka aikanaan muodostui.




Ja tämä pienen pienistä yksityiskohdista oleva kukan heteinen keskusta,
joka on aikansa pitänyt terälehdistä kiinni.
Se  on lopulta antanut kaikkensa maan syliin.
tulevien ruusunkukkien karikkeeksi,
voimaksi,
luonnon kiertokulkuun. 


Tai tämä juhannusruusun kukka,
joka kuivui heinäkuun helteessä.
Sen paikalle muotoutui kesän päätteeksi ruusunmarja,
 seuraavaksi kasvun ihmeeksi ja pihan kaunistukseksi.



Heinäkuisena päivänä ruusun puna ja lehtien vihreys
saivat täydellisen peilauspinnan
betonimaljakon rouheaa harmaata pintaa vasten.

Kohta voi poimia maljakkoon ruusun marjaisia oksia.
Nekin ovat kauniita. 

~~~~~~

Tällaisia ruusumuisteloja kirjoittelin teille tänään,
kun ajelimme Kemijärveltä poikamme valapäivästä.

Millaisia ruusuja sinulla on?
Onko niillä jotain tarinoita?