3. maaliskuuta 2026

Uusi keittiöapulainen ja salaattivinkki

 Käydessäni äidin luona näin keittiön pöydällä 
pienen kodinkoneen, ”silppurin’. 
Äiti kertoi saavansa sillä  tehtyä 
näppärästi parin hengen porkkanaraasteen. 
Onpa kätevä, 
pieni ja helposti puhdistettava, 
ajattelin. 

Matkalla kotiini selailin Vintedia 
ja kuinka ollakaan; 
sivustolla vilahti juuri samanlainen laite,
käyttämätön, viidellä eurolla.

Mietin hetken, että miten tämä nyt on mahdollista.
Miten juuri tänään näin ko. laitteen livenä, 
kuulin kehut siitä 
ja nyt tuollainen tuote odottaa ostajaa. 

Ajattelin, että näin tämän nyt kuuluu mennä 
ja ostin leikkurin.  
Löytö tuli hyvään saumaan sikälikin, 
kun meidän vanha luottopalvelija ja sipulisilppuri 
on  sanomassa sopimuksen irti narun osalta. 
Meillä käytetään paljon sipulia ruoanvalmistuksessa
ja etenkin pikkuvieraiden kanssa sipulin on hyvä olla huomaamatonta, 
joten työvälineiden on oltava kunnossa. 


~~~~~~

Tilaus on saapunut. 
Tänään kokeilin tuota meille uutta 
ja havaitsin sen tehokkaaksi, hyväksi.  
Mini quick lukee ohjelehtisessa
ja sitä se on.
Pieni ja nopea! 

Laitoin kippoon halkaistuna pari sipulia, 
joista tuli "viidellätoista painalluksella" hyvä sipulisilppu. 






Kokeilin myös parin porkkanan silppuamista. 
Hyvin ne pienenivät 
ja sain porkkanasilpusta mukavaa väriä salaatin sekaan. 
Tällä teenkin jatkossa pienen kahden hengen porkkanaraasteen tapaisen. 
Ei tarvitse aina ottaa isoa salaattileikkuria esille
ja säästyy rystyset, kun ei tarvitse käsikäyttöisellä raastaa.








Tämän päiväiseen salaattiin laitoin pohjaksi puolet jäävuorisalaattikerästä. 
Leikkasin samalla toisen puoliskonkin pieneksi silpuksi. 
Laitoin kannelliseen astiaan kylmää vettä,
 salaattisilpun sinne 
ja astian jääkaappiin. 

Tiesitkö, 
että salaatti säilyy näin hyvin viikonkin verran?  
Siellä odottaa puolivalmis salaatti seuraavaa kertaa. 
eikä tule salaattihävikkiä. 


~~~~~~~

Tämmöinen arjen ilo tänään! 
Pieni ja halpa. 
Kokemusten kuunteleminen ja kirppistely kannattaa. 

1. maaliskuuta 2026

Helmikuun moka

Jälkijunassa mennään päivän verran, 
mutta eipä se haittaa. 
Eilen nimittäin vasta hoksasin 
millä vastaan helmikuiseen Kristiinan haasteeseen.

Haasteen teemana oli tällä kertaa kuukauden moka
ja tässäpä minun mokani tai mokien ketju sitten tulee. 

Neuloin syksyllä itselleni jämälangoista nilkkasukat.
Sellaiset mieluiset, jalanmyötäiset, 
jotka olivat olleet käytössä ahkerasti vuoden vaihteen molemmin puolin 
ja olivat jo pesun tarpeessa. 




Minulla oli ajatus, että sukat ovat Seitsemän veljestä -langasta 
ja nakkasin ne pyykkikoneeseen nelikymppisen pyykin sekaan. 

Pesun jälkeen minua kuitenkin odotti melkoinen ylläri; 
pyykin seasta löytyikin lähinnä kaksi paritonta sukkaa; 
normimittainen räsymattosukka 
sekä kitsahtanut, vanuttunut neulemyttyrä. 

Samalla minulle alkoi avautua sukkien tarina. 
Niin tarkka kuin olenkin ollut vyötteiden kiinnittämisestä jämälankoihin,
tässä oli päässyt käymään viba. 

Toinen sukka on kuin onkin seiska veikkaa.
paitsi nuo valkoiset pallot. 
Toinen sukka ja valkeat kuviot olen neulonut 
varmaankin  Janne-langasta, 
jonka pesulämpötila on 30. 




Venyttelin ja kasvattelin sukkaa, 
vaikka ensin meinasin tuunata sen patalapuksi! 
Sain kiskottua sukan jalkaani mahtuvaksi.
Meinaan pitää pesumokailun sukat arjen ilona 
ja muistutuksena siitä,
että jämälangat kannattaa merkata vyötteellä 




Siinä ne ovat! 
Villaiset, lämpimät, nyppyiset. 
Semmoisina kuin nyt ovat! 
Eikä elämä tähänkään kaadu! 
Opiski ja ojennukseksi tämäkin  
-ja suupielet- 
lopulta kääntyi! 

~~~~

Eli tämmäinen mokien ketju.
Ja vielä tämä, että kirjoitan helmikuun haasteen maaliskuussa.
Viimeinen toki taitaa olla näistä pienin moka. 

Suloista sunnuntaita Sinulle 
ja mukavaa maaliskuuta.
Talven selkä taittuupi!