En aio ottaa tässä kantaa viime päivien puheenaiheeseen, Suvivirteen,
joka mielestäni kyllä kuuluu eittämättä kevääseen.
Sen sijaan laitan teille terkut mökiltä,
jonne kesä on joutunut sitten viime käynnin.
Tuomi kukkii ja linnut laulaa,
on lämmintä ja vihreys on vallannut pihapiirin.
Tulimme tänne "viettämään luppoaikaa";
juhlistamaan sitä,
että miehelläni oli tänään viimeinen työpäivä
ja pitkä työrupeama oli sitten siinä.
Jo joutui armas aika.
Alkaa erilainen elämän jakso hänellä
ja minulla siinä rinnalla.
Mille sitä aletaan
ja mitä tehtäisiin?
~~~~
Mökillä on kyllä monenlaista kapistelua ja kohentamista
sekä aina löytyy myös puusavottaa.
Tehdään sitä mikä milloinkin huvittaa ja innostaa
tai ollaan tekemättä.
Nautitaan tästä hetkestä!
Tänään kylvin pikkuisen maissia kesäpäivien kestäväksi vihreydeksi
ja salaattia mökkipäivien varalle.
Humalat olivat intoutuneet kasvamaan omille teilleen
ja niitä piti ohjailla oikeille uomilleen.
Tämä onkin ensimmäinen yömökkeily tälle kaudelle.
Tästä lähtee kesä,
jossa meillä on enemmän vapaata kuin koskaan.
Tämä tuntuu ilolle, vapaudelle
ja oikeastaan myös sille,
että onko tämä tottakaan.
Jokaisessa päivässä asuu
elämän suuri onni.
Jokaisessa päivässä on aina jotakin hyvää,
joissakin päivissä tuplasti onnea ja iloa.
Näihin vanhan tyynyliinan ajatuksiin on
levollista ja turvaisaa päättää tämäkin päivä.
💛
Huomenna monessa kodissa juhlitaan koulun loppumista
ja ammattiin valmistumista.
Onnea ja iloa!
