24. lokakuuta 2026

Toisen roska on toisen aarre

Niin se menee edelleenkin, 
että toiselta pois joutava 
voi olla toiselle löytö. 
On aina yhtä palkitsevaa, 
kun bongaa jonkun kivan esineen, 
josta tuunaamalla saa itselle uutta. 






Viimeisin roskalava-löytöni on tämä valurautainen pata, 
joka oli kotiutettaessa aika nuhruisessa kunnossa. 




Pata maalattiin pariin kertaan Unica Akva-maalin sävyllä 
dark grey RR 23. 
jota on kotimme kattopelleissä, ränneissä ja ikkunalautapelleissä. 
Olin mielissäni, 
kun mieheni hoksasi maalikaupassa juuri tämän sävyn, 
kun minulle olisi kelvannut joku tumma harmaa. 




Syyslomaani kuului pihalla touhuaminen ja myös luonnonmateriaalien kerääminen 
syksyn askarteluihin.  
Olin kerännyt mökiltä käpyjä kasapäin 
ja niitä jäi projektistani yli tarpeen. 

Tänään laitoin ’uuteen pataan’ pikkuruiset kuuset ja kanervat 
sekä paljon kuusen käpyjä.

Saapa nähdä hoksaavatko oravat nämä minun käpyjemmani 
vai saavatko ne olla rauhassa!




Tämän syksyn helpot ja yksinkertaiset istutukset ovat nyt valmiit 
ja talvi saa minun puolesta tulla. 
Valoja lisäilen lähempänä joulua 
ja pieniä jouluisia/talvisia koristeita pieniin kuusiin.








On ollut leppoinen viikko ihan tässä kotosalla touhutessa. 

Kohta  alamme siirtämään kellon viisareita tunnin kesään päin 
eli ens yönä olisikin sitten yksi tunti enemmän aikaa nukkumiseen. 

Tervetuloa talviaika! 















21. lokakuuta 2026

Pitsiliinakranssi

Somessa on näkynyt kuvia ja videoita, 
joissa kransseihin on kiinnitetty virkattuja liinoja. 
Sellainen kiva idea liinojen uusiokäyttöön, 
joka on ollut jo pitkään ajatusteni "olisi ihana  tehdä" -listalla. 

Toin mökiltä vanhan humalakranssin 
ja pari kirppiksiltä lähtöisin olevaa virkattua liinaa. 
Jemmasta löytyi valkeita, ruskeita ja beigejä silkkinauhanpätkiä.
Niitä, joita on puseroiden olkapäillä hengaria varten. 
Hyödynsin niitä liinan kiinnittämiseen
parsinneula apunani. 






Siinä se sitten on, 
pitsiliinakranssi, 
ilman valoja ja led-valoilla. 
Kierrätetyt elementit kranssina pikkueteisen seinällä. 

Totesin kyllä tuon kranssin olevan auttamattoman vänkkyrä; 
 sellainen viime syksynä humalaköynnösten alasajon 
yhteydessä pikaisesti kiepsuteltu,
kotitekoinen, 
 huolettomaan malliin kuivahtanut. 

Mutta mitäpä siitä. 
Kaunis, taiten virkattu liina tasapainottaa kranssin puutteet. 
Näinhän se menee elävässä elämässäkin,
että me täydennämme toinen toisiamme! 


Ja 


Kumpi sinun silmään näyttää kivemmalle,
valoilla vai ilman?




Minä tykkään niin tällaisesta kierrättämisestä 
ja nähtyjen ideoiden soveltamisesta oman näköiseksi. 

Nämä ovat minun arkeni juhlahetkiä! 
Pieniä, mutta merkityksellisiä hyvän mielen juttuja. 

Kranssiterveisin, 

Kaisu