23. helmikuuta 2020

Laskiaissunnuntain tunnelmia ulkona ja sisällä



Tänä päivänä aurinko on hellinyt meitä pilvettömältä taivaalta.

Näin sunnuntaina sen valosta ja sen tuomasta ilosta 
ehtii nauttimaan aivan eri lailla kuin työpäivinä.

Ja toki sen piristävän voimankin tuntee erityisellä tavalla monien harmaiden päivien jälkeen,
kun pilvet ovat roikkuneet matalalla ja vettä on satanut vuoron rännän kanssa.


Luonnon valo merkitsee minulle paljon. 
Minua kiehtoo aina uudelleen tuo valon ja varjon yhteinen liitto,
saumattomuus,
valon ja varjon leikki ja 
niiden yhdessä muodostama kauneus.

Otin  jo heti aamulla muutaman kuvan kuvan tässä kotona,
kun aamuaurinko venytteli säteitään huonekaluihin ja toi kauniita varjoja seinille.
Se valo läikähti oikein sydämen sopukoissa
ja mielessä tuntui jo niin keväinen, voimaantunut olo.
Se toi iloa lähenevästä keväästä.



Kävimme mieheni kanssa pienen kävelylenkin meren rannassa.
Yöllinen lumisade oli puuteroinut maiseman kevyeen valkoiseen peitteeseen.

Kuin tomusokeria olisi siivilöity kuusten oksille ja varpujen päälle.
Koivujen oksissa kimalteli vesihelmet,
kun aurinko sulatti lunta ja valonsäteet taittuivat riippuviin pisaroihin.

Oli huikaisevan kirkasta ja kaunista.



Meri velloi kauenmpana vapaana
ja rantaan oli kasautunut paksuja jäätelejä.

Harmittaa, kun talviset retket lähisaariin jää nyt käymättä.
Jäälle pääseminen on nimittäin aina merkittävä kevättalven kohokohta ja talvinen elämys.


Ympärilleen katsellessaan voi aina nähdä jotain kaunista ja kokea jotain uutta.

Meren sylistä löysin jääpalloja,
jotka näyttivät hiotuvan  veden liikkeessä ja toisiaan vasten hankautuessaan.
En ole nähnyt ennen tällaisia kauniita jäähelmiä, 
jotka olivat  kuin kotoisat Helmi-vellin suurimot siinä vedessä liikkuessaan ja 
"meren kattilassa kiehuessaan".

Otin jäähelmistä videonkin, mutta harmikseni en saanut sitä jaettua tänne.


Yksinäinen kaisla,
menneen kesän vihreys
seisoi kanssamme rannalla.

Tuulen tuiverruksessa,  lumi-ja vesisateen vuorottelussa, 
 epävakaassa talvessa on menty tähän laskiaissunnuntaihin.

Mutta siinä  helmikuista merenrantaa ihmetellessämme 
auringon myötä näimme jo kevään,
sulan maan,
hiekkarannat,
aaltojen vaahtopäät ja lintujen lennot meren yllä.

Joku on toki ennustanut takatalvea,
 lumikinoksia ja kaikkea muuta epämukavaa.
Lumiset ajatukset vaan eivät juuri nyt sovi  kevääseen orientoituneeseen pääkoppaani.

~~~~

Laskiaissunnuntain tunnelmissa 
ainakin ajatuksen ja kalenterin tasolla.
Ei ole mäenlaskua ja ilman laskiaispullaakin ollaan tänään,
kun nekin on etukäteen syöty.  ;)

Helmikuisten päivien iloa Sinulle ja 
tervetuloa uusin lukijani tänne Tau(v)onpaikkaan! <3





19. helmikuuta 2020

Valmistujaisjuhlat

Lauantaina kotonamme oli juhlakahvien aika,
kun vietimme nuorimman tyttäremme ammattiin valmistujaisjuhlia.

Tämä alkutalvi tuntui kivalta ajalta järjestää näitä kodinjuhlia,
kun elämme juhlatonta aikaa verrattuna toukokuun viimeisten viikkojen juhlasumaan.

Ja toki juhlijastakin oli  mukava viettää juhlahetkeä tärkeimpien ihmistensä kanssa, 
kun koulu on ohitse hänen osaltaan ja todistus kädessä.
Sitten keväällä varsinaisen kevätjuhlan aikaan tämä asia olisi ollut hänelle 
jo tavallaan väljähtänyt ja vanha juttu,
kun työelämässäkin jo olisi ollut.


Täytin perinteisen mansikkakakun valmiiksi ilman erillisiä kostuttamisia ja pakastin sen.

Pakastamisessa on minusta etuna se,
että kakkujen tekeminen ei jää viime hetkeen,
kakusta tulee sulaessaan kivan kostea 
ja juhlan alla tarvitsee laittaa vaan kermavaahto päälle.

Juhlakattauksessa näkyi ammattiin liittyviä elementtejä,
Nämä kakunkoristeet olivat tilaustyötä
ja karkkikulhosta löytyi hammaskarkkeja. 


Tällä kertaa oli tarjolla suklaakakku, jota olen jo muutaman kerran tehnyt ja siihen tykästynyt. 
Kuvassa näkyvä amerikkalainen juustokakku oli tyttären leipoma 
uusi tulokas kahvipöytään.

Tällä kertaa "en saanut tehdä" pullakranssia,
vaan meillä oli tarjolla laskiaispullia ja turkinpippurimarenkeja.


Juhlajuomana oli mansikkainen booli, johon laitettiin

1 ltr mansikka Juissia,
1,5 ltr sitruslimsaa,
1 Twister -mehujää
sekä tuoreista mansikoista viipaleita pinnalle.

Tuo hanallinen juoma-astia on kätevä, kun siihen saa isommankin määrän tarjolle
ja se näyttää kivalle tarjoiluopöydässä.

Viime kertaisiin juhliin teimme puuleikosta korokkeen,
jotta juomalasi sopii hyvin hanan alle ja tuo alusta on toiminut hyvin "siinä virassaan".
Tässä juoma-astiamallissa kansi on tosi tiivis ja siksi sen on oltava auki,
jotta mehu pääsee kulkemaan ulos hanasta.

Tämä mansikkainen juoma oli mukavaa muutetta ja vaihtelua 
meillä perinteisesti tarjolla olleen omenatuoremehu-sitruslimsa- juoman tilalle.


Lukulampun himmeä valo
paloi ikkunassa iltojen hämärään.
Päämäärä oli kaukana,
kätkeytyi joskus sumuun
niin kuin aamuinen askel
koulutien kiveyksellä.

Tänään aukeni aamu
talven kirkkaaseen päivään.
Kukkien tuoksussa sinun ilosi
ja sinua kantava kiitoslaulu.

Huomenna on aika
avata työn portteja,
löytää arkipäivän rikkaus
uusien tehtävien keskellä.

Huomennakin kiitoksen aika.

-Marjut Vannas-


Elämä kantaa ja kuljettaa.

Näissä elämän taitekohdissa aika tuntuu menettävän merkityksensä;
 kaikki edeltänyt tuntuu pikakelauksella katsotulta filmiltä,
silmänräpäykseltä,
ohikiitävältä hetkeltä.

Tämän lapsenkin elämä  ristijäisjuhlista tähän hetkeen tuntuu jälkikäteen 
niin lyhyeltä ja nopeaan huvenneelta ajanjaksolta.

Kastejuhlassa oli kiitollisuus pienestä tummatukkaisesta tyttövauvasta.
nyt valmistujaisissa ilo nuoresta, reippaasta työelämään siirtyneestä naisesta.

Sydämen sopukaan painuneena muistoja ja iloa menneistä päivistä.

On kiitoksen aika
-äidilläkin.