Jälkijunassa mennään päivän verran,
mutta eipä se haittaa.
Eilen nimittäin vasta hoksasin
millä vastaan helmikuiseen Kristiinan haasteeseen.
Haasteen teemana oli tällä kertaa kuukauden moka
ja tässäpä minun mokani tai mokien ketju sitten tulee.
Neuloin syksyllä itselleni jämälangoista nilkkasukat.
Sellaiset mieluiset, jalanmyötäiset,
jotka olivat olleet käytössä ahkerasti vuoden vaihteen molemmin puolin
ja olivat jo pesun tarpeessa.
Minulla oli ajatus, että sukat ovat Seitsemän veljestä -langasta
ja nakkasin ne pyykkikoneeseen nelikymppisen pyykin sekaan.
Pesun jälkeen minua kuitenkin odotti melkoinen ylläri;
pyykin seasta löytyikin lähinnä kaksi paritonta sukkaa;
normimittainen räsymattosukka
sekä kitsahtanut, vanuttunut neulemyttyrä.
Samalla minulle alkoi avautua sukkien tarina.
Niin tarkka kuin olenkin ollut vyötteiden kiinnittämisestä jämälankoihin,
tässä oli päässyt käymään viba.
Toinen sukka on kuin onkin seiska veikkaa.
paitsi nuo valkoiset pallot.
Toinen sukka ja valkeat kuviot olen neulonut
varmaankin Janne-langasta,
jonka pesulämpötila on 30.
Venyttelin ja kasvattelin sukkaa,
vaikka ensin meinasin tuunata sen patalapuksi!
Sain kiskottua sukan jalkaani mahtuvaksi.
Meinaan pitää pesumokailun sukat arjen ilona
ja muistutuksena siitä,
että jämälangat kannattaa merkata vyötteellä
Siinä ne ovat!
Villaiset, lämpimät, nyppyiset.
Semmoisina kuin nyt ovat!
Eikä elämä tähänkään kaadu!
Opiski ja ojennukseksi tämäkin
-ja suupielet-
lopulta kääntyi!
~~~~
Eli tämmäinen mokien ketju.
Ja vielä tämä, että kirjoitan helmikuun haasteen maaliskuussa.
Viimeinen toki taitaa olla näistä pienin moka.
Suloista sunnuntaita Sinulle
ja mukavaa maaliskuuta.
Talven selkä taittuupi!
