Virkattu asuste ranteisiin

Pientä sievää pukeutumiseen ja aavistus toki lämpöäkin ranteisiin. 

 

Yksi viimeisimmistä virkkauksistani on nämä pitsiset rannekkeet,

joista tuli toivomus/tilaus Tiktok-videon siivittämänä. 

"Ois tosi ihanat! " 

Pysäytyskuvien sekä yrityksen ja erehdyksen kautta ja avulla 

yritin päästä malliin kiinni. 

Ensimmäisistä tuli liian leveät ja toiset olivatkin jo sopivat, 

mieluiset käyttäjälleen. 

Virkkasin nämä Nalle-langasta 3,5 vahvuisella koukulla. 

Aloitukseen taisin laittaa lopulta 35 silmukkaa.

Olin niin touhussani, 

ettei tullut merkattua levennyksiä ynnä muita silmukoita ylös. 

Ehkäpä tuosta lähikuvasta saa vinkkiä, jos joku tästä innostuu. 

Kaikenlaista sitä, sanoin,

kun video ja pyyntö rannekkeista tuli,

mutta innostuin oitis. 

Pieni haaste ja kiva juttu, 

kun villasukkaa näyttää olevan nyt tilauksessa enemmänkin. 

Ja onhan nämä sievät ja tuovat pientä piristystä syksyisiin päiviin.

Näitä kuulema voisi olla erivärisinäkin.

Elikä pieniä välitöitä on tiedossa, 

jos ei muuta keksi tehtäväksi. 

Ja erimallilla, totesin.

Rannekeen ainakin voisi virkata tiuhemmaksi, 

lämpimämmäksi. 

Näin ne mallit muuttuvat, elävät tekijöidensä mieltymyksien mukaan. 

~~~~~

Oletko sinä nähnyt/virkannut tällaisia rannekkeita? 

Tuli tässä muuten mieleen yksi toinenkin ranneke, klik,  

jolle voisi olla käyttöä ilmojen kylmetessä. 

Tänään kävin läpi päähinejemmoja ja laitoin osan Vintediin myyntiin.

Näytti olevan otollinen aika ja pakkaamista on piisannut. 

Hyvä, että saa kiertoon käyttämättä jääneet 

ja pääsee taas uusia tekemään. ;) 

Mukavaa viikon jatkoa Sinulle! 

 

Liinoilla päällystetyt kivet

 Heinäkuun puolivälin heipat täältä mökiltä,

jonne palasimme jatkamaan lomaa juhlaviikonlopun jälkeen.

Meillä on ollut tänä kesänä jo 

ylioppilasjuhlat ja kolmet rippijuhlat.  

Eilen oli kotonamme kesäisten juhlien huipentumana toukokuisen ristiäiset. 

Pyöräilessäni tänne mietin,

 mistä tänään postaisin. 

Ristiäistunnelma on toki päällimmäisenä,

mutta päivä vierähti jo iltaan ja eilisestä olisi kiva kirjoittaa ajatuksellla.

Päädyin pikaiseen postaukseen virkatuilla liinoilla päällystämistäni kivistä. 

Siskoni kertoi nähneensä tällaisia kesälomareissullaan 

ja muistin kerrattain tehneeni jotain samanlaista,  

kun virkkasin muovista pitsikoristetta kivien päälle. 

Nyt pääsin siis huomattavasti helpommalla! 

Minulle on kertynyt monenlaisia virkattuja liinoja.

Osan olen virkannut itse, 

mutta olen ostanut niitä myös kirppikseltä muutaman kymmenen sentin hintaan. 

Niitä on joka tapauksessa niin paljon,

että en eläissäni ehdi käyttää niitä pelkästään pöydillä. 

Liinat ovat käyttötavaraa 

ja ihana, että niitä voi hyvällä mielellä hyödyntää muutenkin! 

Tiheästi virkattu  liina käy leipäkoriliinana 

ja jämäkoillä liinoilla voi koristella betonitöitä. 

Tänä kesänä näin toisen siskon kesälomakuvissa,

että liina oli ilmeisesti leikattu kahtia ja ommeltu viirinauhaksi;

kiva sekin! 

Oletko sinä hoksannut virkatuille liinoille 

pöytäliinana käyttämisen lisäksi muita käyttötapoja? 

 

Nappasin betonitöihin valkkaamistani liinoista muutaman

ja kipaisin hakemaan pihan perän kivikasasta muutaman kiven. 

Pujottelin kotinarua liinan reunoihin kiristysnauhoiksi, 

asettelin liinan kiven päälle 

ja solmin narun päät kiven alapuolelle.  

Tadaa

 -kauniit porraskoristeet/ovistopparit ovat valmiit. 

Tuo vaaleanpunainen on muuten meidän mökin värinen 

ja minusta niin kaunis juuri tuon punertavan kiven päällä.

Se pitää nyt näppärästi ulko-oven auki,

joskin minulla on uusi, betoninen ovistoppari tuloillaan tuolla. 

Viime talvi oli haastoi purkitettuja perennoja 

ja ne eivät ole oikein kukoistaneet tänä kesänä. 

Liinat kukkivat nyt niidenkin edestä ja kestävästi. 

Tämä kivi on minusta niin kaunis, 

että saattaisin nostaa sen tupaan piirongin päälle koristeeksi. 

🌺

Tämmöisiä kivijuttuja tänään.

Toisen kerran toisenlaisia kiviaskarteluja.

Arvaatkohan millaisia?

🌺

Kesä ja loma etenevät omalla painollaan.

Aamulla katsoin kalenteria ja totesin, 

että enää kolme viikkoa jäljellä.

 Mieheni siihen, että vielä kolme viikkoa.

Minulla olisi paljon oppimista tuosta ajattelusta ❣️

🌺

Edellisen postauksen synttäriarpajaisiin ehtii vielä mukaan! 

Kesän ihanuutta ja kivoja juttuja Sinulle. 

🌺

Kesäkassi punoskuteesta

Kesäkuun viimeinen päivä. 

Hetki kotoilua 

ja viikonlopun reissun jälkeistä palauttelua sekä pyykinpesua.  

Eilisellä kauppareissulla harhauduin -tietoisesti- lankahyllylle, 

josko sieltä löytyisi inspis pieneen käsityöhön. 

Mielessä oli ollut kesäkassin virkkaaminen ja 

katselin siinä harmaata, valkeaa ja mustaa pudoskudetta.

Niitä perusvärejä, jotka tuntuvat tutuilta ja turvallisilta valinnoilta.  

Kysäisin ohimennen mieheltäni, 

minkähän värin ottaisin ja hänen vastaus oli oitis kesäisen keltainen 

-ja minulla vilahti siinä hetkessä jo syksyn kellankulta. 

 

 Virkata päkytin kassin melkeinpä yhdeltä istumalta takapihan 

kesäisessä lämmössä. 

Nautin helposta mallista ja nopeasti etenevästä työstä. 

Maagiset sanat "aika tavaran kaupihtee". 

Vuosikausia jemmaamani kesäkassin hihnat pääsivät kiertoon ja käyttöön.  

Kassiosan säästän vielä siihen päivään,

että teen betonivaluja. 

Virkkasin no 8 koukulla,

aloitukseen 21 silmukkaa,

lisäyksiä pohjan kulmissa  ja 

Pauliina -pudoskudetta meni liki koko rulla.

Ompelin kassin sisäsuulle ison nepparin. 

Sitä etsiessäni nappipurkista löytyi tuo nappi, 

jonka sävy sointui minusta kivasti kassin hihnoihin. 

Se on yhdenlainen 

"itsetehty, handmade, made by Kaisu"-merkki. 

Aamuinen kuvailukierros pihan reunalla. 

Juhannusruusu on kärsinyt vesisateesta ja tuulesta.

Sen kukoistamisen aika on ollut ja mennyt. 

Keijuangervo paisuttelee nuppujaan 

ja kohta se on vaalenpunaisena pallona tuon pyörän edessä. 

Kukin kukoistaa vuorollaan. 

Ajallaan. 

Taitoin yhden ruusun oksan maljakkoon.

Se tuoksuu kesälle,

vapaudelle, lomalle, 

mahdollisuudelle joko vaan olla tai tehdä sitä mitä just nyt tekee mieli. 

Tänään nakkaan uuden kesäkassini olalle. 

Lähdemme kävelylle omaan kotikaupunkiin 

ja sen uuteen veistospuistoon. 

Kesäaikana saattaa käydä niin, 

että katse tähyää lomalle muualle 

ja lähellä oleva kotoinen, kesäinen ja kaunis jää näkemättä sekä kokematta. 

Oletko sinä muuten käynyt Raahessa?

Jos et ja satut ajelemaan täällä päin niin poikkeapa.

Täällä on kaikkea kivaa merellistä ja historiallista nähtävää sekä koettavaa. 

~~~~~~~

Ihanaa kesäpäivää Sinulle! 

🌸🍃🌸🍃🌸

 

Vauvan auringonkukkalakki

Oi, että!

Enpä olisi uskonut, 

miten virkatut auringonkukkaneliöt 

voivat innoittaa minua! 🌻 

Kerrallisella lenkillä mietin toukokuista

ja sitä, mitä veisimme hänelle vauvalahjaksi. 

Halusin tehdä hänellekin jotain kesäistä. 

Mieleeni muistui entisaikainen vauvojen lakkimalli 

ja se, että auringonkukkaneliöt voisivat kuontua 

siihenkin muottiin! 

Siitä lahjan kehittely sekä toteutus sitten lähtikin. 

 

Virkkasin puuvillalangasta 3.5 koon koukulla

 neljä neliötä,

joista yksi oli perusneliö 

ja kolmesta jätin viimeisellä kierroksella yhdeltä sivulta

 ketjusilmukat niin kulmista kuin pylväiden välistä pois.

Palasesta tuli siten pikkuisen alaspäin kapeneva

ja ne palat tulivat arvatenkin niskapuolelle ja sivuille. 

Yhdistin palaset päältäpäin,

ettei sauma paina pienen päätä.

Nauhaa virkkasin 48 silmukkaa, 

kiinnitin sen sitten lakkiin

ja kiinteillä silmukoilla kavensin jonkun verran niskaosaa 

ja jatkoin vielä nauhaosuutta ne 48 silmukkaa. 

Vahvistin siskoni vinkistä nauhat ja lakin alaosan piilosilmukoilla,

niin ei tullut paksuja nauhoja. 

Lieri oli taas oma kehitelmänsä. 

Nyt ei kestänut lisätä kiinteää silmukkaa 

jokaiseen silmukkaan.

Soveltaen ja kokeillen mentiin taas niin kuin täälläkin, klik. 

Ihan reunoille ei tullut lisäyksiä ollenkaan. 

Jännitin, josko lakista tuli liian iso,

mutta sen sai nauhoilla kivasti istutettua vauvan päähän. 

Se näytti  kyllä aika suloiselta ja kesäiseltä 

soman vauvan yllä. 

Sain ihanan kuvatervehdyksen.

Aina jänskättää, 

tykkääkö jälkipolvi näistä mummun tekeleistä,

mutta tämä lakki tuntui olevan 

mieluinen ja menevän käyttöön.  

Tässä kirjoittamisen lomassa mietin,

 että onko tämä tekemäni päähine lakki vai hattu! 

Millä nimellä sinä kutsuisit tätä?

~~~~~~

Saapa nähdä vieläkö auringonkukkaneliöistä piisaa jotakin ideanpoikasta!

Tai pitäisikö minun kirjoittaa, 

että tuleekohan tehtyä niitä aivoituksia, 

mitkä mielessä käyneet. 

Päivänkakkaravärityksellä tein jo muutaman neliön, 

mutta saapa nähdä,

tuleeko niille muuta loppusijoituspaikkaa kuin käsityökorin pohja. 

~~~~~~

Mökkipäivä.

Syreeni kukkii

ja pireija. 

Hyttysiä on piisalle asti. 

Hyttyssavu on viritetty ulko-oven suuhun 

yöunien toivossa. 

Voikukkien haituvapallot kertovat konkreettisen selkeästi kesän olevan tässä vaiheessa.

Aloittelin päivällä ruohonleikkuun 

ja noiden palleroiden alasajon, 

mutta sade tauotti puuhan.

Nyt on hetki aikaa omalle blogille, 

blogivierailuille,

neulomiselle. 

Mökin rauha.

Tuntuu lauantaille,

mutta muistuttelemme toisiamme, 

että on vasta perjantai. 

Loma tekee tepposiaan! 

Kesä tuntuu juuri nyt kaikkinensa niin ihanalle! 

🌻🌻🌻

Auringonkukkaneliöhattu

 Auringonkukkaneliöiden virkkaaminen on jatkunut. 

Villalanka vaihtui puuvillaisiin lankoihin ja 

takkimalli kesäiseen hellehattuun. 

Tytär laittoi villatakin virkkamisen aikoihin 

toiveen tällaisesta kesähatusta.

Ihmeesti neliö taipui hattuunkin!

Viisi neliötä ja yhdistäminen nurjalta.

Lierin virkkaus meni kokeilevalla otteella

ja ensimmäinen yritys päätyikin purkuun. 

Lopulta lisäsin lieriosuuteen ensimmäisellä kierroksella 

kiinteän silmukan jokaiseen silmukkaan. 

Toisella kierroksella lisäilin silmukan joka seitsemännen silmukan kohdalla ja 

seuraavan kierroksen virkkasin yksi yhteen.

Neljännellä kierroksella tein pylväitä ja lisäsin yhden pylvään joka 7. silmukan kohdalla.

Viimeinen kierros tuli kiinteistä silmukoista yks yhteen-tyylillä.

Näillä lisäyksillä lieristä uli tuollainen aika hörtyläinen. 

Se näytti kyllä aika söpöltä pienen yksivuotiaan päässä. 

Ruskea ja valkea ovat Dropsin Cotton Lighr uni color -lankaa. 

Keltaisen löysin ilokseni kierrätyskeskuksesta.

Tuota sävyä ei löytynyt täältä kaupoista. 

Kiva haaste, mukava projekti.

Ainoastaan valkean ja ruskean langan löysäkierteisyys 

oli hidasteena virkkaamisessa. 

Hän on nyt kukkahattutyttö. 

Auringonkukka koko tyttö 

-tai oikeastaan aurinko.

Täynnä valoa ja iloa. 

Mieleeni synttäreiltä jäi kummitädin onnittelukorttiin kirjoittamat sanat:

Koti, jossa on yksivuotias, 

omistaa elävän auringonsäteen. 

Villatakki auringonkukkaneliöistä

 Pääsiäinen on mennyt tässä kotosalla kotoisten vieraiden seurassa. 

Sisarusten sekä serkusten elämänmakuinen talostelu on siivittänyt näitä päiviä

ja sisarukset ovat käyneet moikkaamassa pitkämatkalaisia täällä mummulassa. 

 Mummulan lelut on pölyytetty pohjia myöten 

ja täällä on ollut monenmoista leikkiä niin sisällä kuin ulkonakin. 

Olemme herkutelleet perinteisillä pääsiäisherkuilla. 

Pääsiäismunajahtikin on ollut tällä kertaa usemman kerran.  

Pieni tyttö, toukokuussa vuoden täyttävä,

tuli myös käymään.  

Tytär laittoin kerrattain 

Pinterestin kuvan auringonkukkaneliötakista,

 josta innostuin. 

Takki valmistui sopivasti pääsiäisen alla 

ja nyt oli takin sovittamisen aika. 

Tämä oli kiva projekti. 🌻

Ruskea ja luonnonvalkoinen lanka ovat Nalle -lankaa, 

keltaiset terälehdet Seiska veikkaa. 

Takkiin meni 18 neliötä

ja muutama tovi pähkäilyä esim. tuon helman osalta. 

Mallikuvan takissa oli nappilista, 

mutta tytär halusi kiinnitykseen solmimisnauhat.  

Helman virkkasin pitkäpylväskimpuilla,

joita on myös neliöiden terälehdissä. 

Pieni on juuri viikolla ottanut ensiaskeleensa. 

Sovituskuvat ovat kyllä vauhdikkaita 

ja totesimme tyttären kanssa, että ihan mahdoton homma kuvata. 

Liike kuvaa sitä elämäniloa 

ja uteliaisuutta sekä malttamattomuutta, 

jota pienillä ja pienissä on.  

Minusta tästä tuli ihana 

ja tytärkin oli mielissään takista. 

Aurinkonkukka symboloi elinvoimaa, iloa 

ja nimensä mukaisesti aurinkoa sekä valoa. 

Se sopii ihanasti pienen vaatteeseen! 

  

Samaan syssyyn aloitin toisen takin virkkaamisen 

ensi viikolla vuoden täyttävälle pienelle, 

joka juhlitaan loppukuusta. 

Virkkuukoukku viuhuu nyt vilkkaasti! 

~~~~

Pääsiäinen jatkuu. 

Maa on vielä musta,

 elämä lepää roudan sylissä noustakseen

 auringon valon myötä oraaksi ja kasvuksi. 

Kevään iloa ja toivo kannattelee näitä päiviä. 

🍃☀️🍃

 

Virkatun korin sangat

Joskus käsityö jää kesken 

ajan tai materiaalin puutteeseen, innon lopahtamiseen 

tai liian monien projektien jalkoihin. 

En tiedä mihin minulla tämä virkkausprojekti aikanaan tyssäsi, 

mutta eilen, reilun parin vuoden päästä löysin 

Pauliina -pudoskuteesta virkkaamani korin tekeleen vaatehuoneesta. 

Otin korin illalla työn alle ja piakkoin se olikin jo viimeistelty.  

Ja mikä parasta: 

siitä tuli sellainen kuin aikanaan muistan sitä suunnitelleeni. 

Tein korin sangat ompelemalla noin kolmen sentin soiron huonekalunahkaa vastakkain. 

Jätin päistä noin nelisen senttiä ompelematta

 ja tein siihen kiinnitysreiät. 

Käytin sankojen kiinnittämisessä apuna virkkuukoukkua,

 jolla päättelin myös kuteen korin sisäpinnalle. 

Nyt minulla on uusi käsityökori. 

Aika kivannäköinen kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. 

Tällaisista yhtäkkisistä virtapiikeistä,

aktivoitumisista ja aikaansaamisista  

tulee kyllä tosi hyvä mieli. 

Ehkäpä loma on tehnyt tehtäväänsä, 

kun alkaa löytyä innostusta käsitöihin ja kaappien inventointiin

sekä postauksien kirjoittamiseen "harva se päivä". 

Tällaisia innostumisia, 

oivaltamisia ja kättentöiden voimauttavaa tekemistä 

toivon tulevalta vuodelta. 

Mitä sinä muuten toivoit tulevilta uuden vuoden päiviltä? 

Missä on tiskirätin paikka?

Paluu joulun jälkeiseen arkeen

ja aika arkiseen aiheeseenkin!

Päättelin äsken langantähteistä virkkaamani tiskirätit, 

pöytäluutut tai keittöliinat.

Ihan millä nimellä sitä itsekukin kutsuneekaan,  

sillä tällä tärkeällä liinasella on niin monenmoisia kutsumanimiä.

Naurahdin tyttärelleni,

että mikään ei ole varmaan niin tärkeää kuin virkata rättejä joulun alla. 

Säästöä, kierrätystä, egoloogisuutta.

Mielenrauhaa, omaa aikaa, 

kauneutta, käytännöllisyyttä.

Lankakorin siivousta.

Noita ainakin se joulunalusajan virkkaus oli! 

Tähän pellavan sävyiseen liinaan tuli 

pylväitä ja kiinteitä silmukoita niin pitkään kuin lankaa riitti.

Mustalla langalla lähdin hakemaan rättiin ilmavuutta ja keveyttä 

kutosen pyöröpuikoilla, 

sillä joskus liinaset ovat liian tiiviitä.

Tämän toimivuutta mielenkiinnolla jään seuraamaan!

Oletko sinä virkannut näitä rättejä eli liinoja? 

Tai saanut ehkä lahjaksi sellaisen? 

 Tykkäätkö käyttää niitä?

Ruskean luutun virkkasin netin ohjeella, 

jota en nyt enää löytänyt.

Tämä aloitettiin kulmasta 

ja sitä myöten tuli tuo kiva kuvio

ja noita "ilma-aukkoja".

~~~~~~

Sitten tuo otsakkeen kysymys;

missä on tiskirätin paikka?

Missä se on sinun keittiössäsi?

Meillä sen paikka on edelleen alati vaihtuva 

ja minun mielestä se on vielä hukassa 

tai sitten  ihan väärä.

Tiskipöydällä, altaan reunalla ja pohjalla, 

hanan päällä.

Ajattelin ostaa tiskipöydän alla olevan kaapin  oveen, sisäpinnalle rivan, 

johon rätin voi ripustaa ilmavasti piiloon.

Käyn katselmassa tarjontaa

kunhan tokenen tästä.

Meillä nimittäin joulupäivien ilo ja riemu  

on vaihtunut sairastuvan hiljaisuudeksi.

Puut ja pensaat ovat peittyneet lumihunnun alle

ja pakkaspäivän kirpakkuus puraisee mukavasti.

Tänään oli vain kuvaushetken verran happihyppelyä.

Katselen talvista kauneutta ikkunasta ja neulon sukkaa.

Tämä on nyt meidän joulurauha ja -lepo.

❤

 

Ruusukammarin virkattu räsymatto

Kesälomani kaarrattelee pikkuhiljaa loppuaan kohti

ja mieli ynnäilee kuusiviikkoisen loman antia.

Loma tuntuu aina kiitävän niin pian ohitse, 

mutta paljon sen aikana aina ehtii tapahtua ja ehtii tehdäkin.

Minulla ei  ollut sen suurempia suunnitelmia tekemisistä tai tavoitteista,

mutta räsymaton virkkaaminen mökin ruusukammariin oli 

pieni, kaino haave omassa pääkopassa.

Löysin mökiltä kamarin sävyihin sopivia lakanoita 

ja revin niistä virkkaamiseen ohella 2.5-4 senttistä kudetta.

Sommittelin kuteita virkkauksen lomassa ja 

välillä purinkin muutaman kierroksen, 

kun värivalinta alkoi tuntua väärälle.

Tähän 120 senttiseen mattoon kului yllättävän paljon kudetta;

4 pussilakanaa,

aluslakana,

kuistin kappaverho ja salusiinit.

Esimerkiksi noihin viimeisiin kolmeen kierrokseen meni 

 yksi kokonainen  pussilakana!

Matto saisi olla mielestäni vähän isompi

ja minulta loppui sopivan väriset kuteet.

Tein mattoon väliaikaisen päättelyn ja 

kun löydän sopivan sävyistä kudetta,

jatkan mattoon vielä muutamia kierroksia.

Ehkä virkkaan sitten ulkoreunaan jonkinlaisen koristereunan.

Tästä tulikin nyt tällainen kuteiden saatavuuden mukaan elävä projekti,

jonka otin jo kuitenkin käyttöön.

. 

Muistan kuinka siskojeni kanssa aikanaan tutkimme

 äidin kangaspuissa kutomia mattoja

ja etsimme niistä tutun näköisiä väriraitoja, 

jotka useimmat olivat kodin vaatteista peräisin.

Tässä matossa vilahtelee mieleiset, tutut värit ja kuosien kuviot.

Matossa tuntuu ajan ja käytön lakanoihin/kuteisiin tuoma kotoinen pehmeys,

 jonka voi aistia varpailla.

Täytyy toki tunnustaa, 

että kyllä muutamaan päivään virkattu matto

tuntuu myös olkapäissä.

Ruusukammarin räsymatolle oli kovastikin tarvetta.

Siitä tuli mökille tämän kesän ja loman mieluinen muisto.

~~~~~

Täältä voi lukea farkuista virkkaamastani matosta, klik 

 

Virkatut sydämet

Vietin viikonlopun äitini ja kolmen sisareni kanssa.

Kodin perintönä olemme saaneet kiinnostuksen käsillä tekemiseen 

ja kun olemme yhdellä koolla, 

 ohjelmaan kuuluu olennaisena osana myös käsityöt.

Siskoni toi meille kivan virkatun sydämen ohjeen.

Sydän -teema sopikin ihanasti kokoontumiseemme 

 sekä lähestyvään ystävänpäivään.

Virkkasin itselleni tuon

yläpuolella näkyvän vaaleanpunaisen, 

noin viisi senttiä korkean sydämen.

Siitä tuli minun tämän vuotinen ystävänpäiväkoru,

sellainen omannäköinen koru,

jollaista tykkään käyttää töissä.

~~~~

Siinä rupatellessamme,

muistellessa ja kuulumisia vaihdellessa virkkasimme

toinen toisiamme ohjaten ja auttaen.

Lauantai-iltana sitten olikin tehtynä 

erikokoisia ja -värisiä sydämiä

monenmoiseen tarkoitukseen.

Siskoni teki lapsenlapselleen värikkään vaunulelun,

jonka sydämiin hän virkkasi heijastinlankaa.

Huopapalloja löysimme kauppareissulla

 Halpahallin askarteluosastolta.

Äitini virkkasi punaisen sydämen,

johon pujotettiin grillitikku. 

Siitä tuli kiva koriste viherkasville.

Äiti ajatteli tehdä tänä vuonna "sydäntikkuja" ystävänpäivälahjaksi.

Yksi valkoinen sydän sai paikkansa hiusrenksusta.

Siskoni koukkusi renksun virkkuukoukulla virkkauksen takaosan läpi

ja kiepsautti renksun sydämeen kiinni ilman ompelemista.

Tästä tuli kaunis hiuspidike.

"Kotikotona" olemiseen kuulu yhteisen touhuamisen lisäksi

äidin ruokapöydän kotoiset herkut,

yhteinen kirppiskierros ja kaupalla käynti,

ulkoilu kotiraitilla ja kynttilän sytyttäminen isän haudalle,

 kotisaunan lämpöiset löylyt ja lauantai-illan saunamakkarat,

siskonpeti kamarin lattialla ja iltayön naurunpyrskähdykset.

Kohtaamiseen kuuluu ilo ja huumori,

mutta myös herkistyminen ja kyyneleet.

Olimmehan lapsuuden kodin kurkihirren alla,

jossa on läsnä yhteinen historiamme,

kaikenmoiset tapahtumat, 

sattumukset ja kömmähdykset,

mutta myös elämän tummat hetket ja ajan rajallisuus.

Sydämet muistuttavat pitkään tästä viikonlopusta.

Ja muutama sydän jäi odottamaan vielä jatkotyöstöä,

joten tästä aiheesta saattaa tulla vielä toinenkin postaus.

Sydämellisiä ajatuksia Sinulle alkavaan viikkoon!