Vanhat ikkunanpokat

Mökin remontista jäi aikanaan paljon vanhoja ikkunoiden pokia, 

joista osan olen myynyt kirppiksellä ja vielä niitä on jäljellä. 

Viime viikolla oli meillä molemmilla oli sellainen 

"mille sitä alettaisiin" -olo ja luova hetki, 

jolloin päätimme työstää noita kolmiosaisia kuistin vanhoja ikkunoita 

muistoksi pihapiiriin.  

Ikkunalasien poistaminen,

pokien yhdistäminen ruuvilla toisiinsa 

sekä lauta yläosaan suojaamaan sateelta, 

ikkunalauta sekä hipaisu maalia niihin. 

Puojirakennuksen seinustan tyhjentäminen. 

Siinä se nyt sitten on.

Ikkuna, 

jonka ympärille.

metsän reunaan voisi ensi kesänä 

kehitellä pöytäryhmän. 

Ikkunapokan taakse voisi virittää pitsiverhon,

että ei pelkkää punaista seinää tarvitse katsella. 

Tuo valkoinen penkki,

kerrallinen roskalavalöytö kaipaa rappausta ja maalausta

ja se näyttäisi löytävän uuden paikan tuosta seinustalta.

Tämä jää ns. vaiheeseen tältä kesältä, 

mutta siitähän sitä on hyvä sitten jatkaa,

jos on intoa ja voimia. 

Tämmöistä ruostetta ja ajanpatinaa meiltä löytyy. 

Meistä vanha on mukavan näköistä sekä huoletonta.  

Nämä ovat välillä tämmöisiä 

"onko näissä järkeä" -värkkäyksiä 

ja hetken inspiraatioita, 

meidän voimavarajuttuja. 

Näitä on kiva väkertää yhdessä. 

Katolla on peltinen kattoviiri.

jossa on vuosiluku 1967 

eli on tälläkin rakennuksella jo ikää.

~~~~~~~~

Pihapuuhastelut mökiltä alkavat olla vähitellen tehtynä.

Tällä viikolla alkoi syyskausi paikallisessa opistossa

 ja minä menin mukaan kahteen "piiriin".

Olen innoissani niistä ja uskon molempien tuovan 

kivoja käsillä tekemisen juttuja sekä uusia tuulia. 

Oletko sinä aloitellut jonkun harrastuksen?

Mistä sinä saat intoa ja iloa alkavaan syksyyn?

🍂🤎🍂

Vaahteranlehtikranssi

Meidän pieni vaahtera sai syksyisen ruskavärinsä 

aika myöhään

ja kohta ne ihanan keltaiset lehdet olivatkin jo tuulien teillä. 

Kauneus on katoavaista, totesin! 

Onnistuin kuitenkin keräämään pihalta löytyneistä lehdistä helppotekoisen kranssin. 

Laitoin erikokoisia lehtiä nippuun samansuuntaisesti 

ja napsaisin niistä saksilla varret pois. 

Pujotin niput pari kolme milliseen rautalankaan, 

jonka olin asetellut kranssin muotoon. 

Kyllä siinä sai aika monta kertaa kyykistyä ja poimia,

että tuo kehä tuli täyteen.

Tein rautalangan aloituspäähän lenkun, johon oli hyvä sulkea kranssi. 

Lehtiä onnistui siirrellä ja asetella tasaisemmin pujottelun jälkeen. 

Kranssillinen syksyn keltaa ja lempeää kynttilätunnelmaa. 

Kranssi elää tuossa omaa syksyistä kulkuaan. 

Ehkä tämä pikaisesti koottu kranssi on katoavaa hetken kauneutta, 

mutta on hauska seurata miten lehdet alkavat kuivua ja käpreentyä toistensa lomiin. 

Tänään kranssi oli jo eri näköinen kuin eilen. 

Lehdet kuljettivat ajatukset muistoihin. 

Lapsena teimme vaahteranlehdillä hankauspiirtelyä. 

Muistathan sen halvan huvin, 

kun laitettiin lehti paperin alle ruotipuoli paperia vasten 

ja hangattiin poikittain olevalla väriliidulla lehti näkyviin.

Kauniimpia puidenlehtiä laitoimme kuivamaan 

sanomalehtien sivujen väliin askarteluja vartena.

Joskus kontaktoimme vaahteranlehtiä, leikkasimme irti 

ja laitoimme lehdet ikkuna eteen leijailemaan. 

💛

Syksyssä on ihmeellistä taikaa, 

se on voimauttavaa, inspiroivaa aikaa. 

Vuodesta toiseen.

  

  

 

Polttokolvikokeiluja

 

Pyysin kauppareissulaisen tuomaan minulle jonkun halvan polttokolvin. 

Halusin kokeilla,  olisiko se ehkä minun juttu. 

Tämä kolvi olikin sitten sellainen karvalakkimalli, 

mutta jonkinlaista polttoa sain sillä  tehtyä ja jotakin näkyvääkin. 

Toki eihän nämä vedä vertoja netin hienoille polttotöille, 

mutta jostakin se on lähdettävä ja minä lähdin näistä. 

Siirsin nuo vanhat betonitontut kotikoivun juurelle, 

kun kuusen oksat olivat niin kovin painuneet mökkikylän päälle. 

Tontut ovat nyt muuttaneet ja niiden satu jatkuu valoisammassa paikassa, 

"ihmisten ilmoilla". 

Siinä touhuetessa syntyi oivallus kyltistä "meidän mökki".

Tuo viitta viisoo toki noiden tonttujen mökkiin, 

mutta kyllähän se osoittaa myös meidän isompien tonttujen mökillekin päin. 

Tämä meidän nuori kotikoivu kasvaa muuten vanhan koivun kannossa, 

johon istutimme sen kymmenen vuotta sitten. 

Koivu on kasvanut siinä uskomattoman hyvin, 

vaikka aluksi istutuspaikka vähän epäilytti. 

Koivun tarinasta olen kirjoittanut täällä, klik. 

Pyysin miestäni sahaamaan puuleikon tänään kaadetusta koivusta.  

Olin ajatellut tehdä pyörylään polttokolvilla mandala- kuvion, 

mutta kuinka ollakaan!

Leikko oli aavistuksen sydämen mallinen;

 muoto innoittikin minua sitten tällaiseen kokeiluun. 

Poltin kuviot ilman kummempia piirtämisiä ja suunnitteluja, 

sillä lailla kokeilevalla otteella uutta työkalua tunnustellen ja vuosilustoja mukaillen. 

Tällainen ovikoriste tästä sitten tuli vanhan pihasaunan oveen. 

Puojista löysin tuon elämää nähneen koukun. 

Siihenpä onkin kiva ripustaa jatkossa kranssit ja koristeet. 

En ole vielä varma, 

jatkanko kokeilujani vai jätänkö kolvin laatikkoon jemmaan. 

Ehkäpä erilaisia teriä voisi olla kiva kokeilla.

Onko sinulla vinkkiä tähän puuhaan tai mukavia kokemuksia?

Toivottelen ihanaa viikonlopun jatkoa

ja muistuttelen, että vielä ehtii osallistua arpajaisiin. 

 

Diy kurpitsat

On sadonkorjuun aika.

Perunat on jo kuokittu

ja puolukoita poimittu.

Mutta kun en kylvänyt keväällä kurpitsoja 

niin ei ole nyt mitä hakea kasvimaalta.

~~~~~

Kurpitsat näyttävät olevan syksyn sisustusjuttu

ja askartelubuumi.

Minäkin olin kahden vaiheilla;

neuloisinko kurpitsan aihion vai valaisinko betonisia kurpitsoita.

Valitsin kuitenkin työtavoista ompelemisen

ja kaivoin ehtymättömälle tuntuvan huonekalukangaspalapussin esille.

Löysin ohjeen näihin kurpitsoihin Instagramista @sssaripp -tililtä.

Sari lupasi laittaa ompeluohjeet tänne blogiini,

koska kaikki ei ole kuitenkaan siellä Instassa.

Leikkaa ympyrä. 

 "Kaavaksi" käy lautaset asetista ruokalautaseen.

Minulla oli näissä Teeman asetti ja 23 senttinen lautanen.

Huolittelin reunat saumurilla, koska nämä kankaat ruopuvat niin herkästi.

Puuvillainen onnistuisi varmaan ilman tätä vaihetta.

Ota reilu pätkä (1-2 m) vetämistä kestävää lankaa 

ja harsi se ympyrän reunaan kiristyslangaksi.

Laita sisään vanu, kiristä reuna niin suppuun kuin saat. 

Vedä toinen lanka lyhyemmäksi ja  

solmi lankojen päät.

Älä katkaise lankoja,

sillä samalla langalla voit jatkaa seuraavaa vaihetta

eli ommella haluamasi määrän noita "lohkoja".

Ompele kanta kiinni kurpistan keskelle.

Minä ompelin tuollaisesta huopapalasta putken malliin.

Peitä alapuolelle jäänyt reikä mahdollisimman isolla napilla.

Näitä oli kyllä kiva tehdä,

jopa koukuttavan mukavaa.

Jokaisesta tuli omanlaisensa 

kankaan värin, ympyrän koon, lohkojen määrän ja napin mukaan.

Tältä kurpitsasatoni näyttää päältäpäin katsottuna.

Ja tältä ne näyttävät alapinnoilta.

Kankaani olivat aika vahvoja ja rypyttäminen oli haastavaa.

Pari kertaa kiristyslankakin napsahti poikki ja 

isompiin kurpitsoihin jäi väkisin iso aukko,

Kehittelin nahkasta 

sellaiset uimarenkaan näköiset ympyrät napin alle.

Reikäiset siksi, että oli helpompi ommella!

Ja siitä tuli ihan kivan näköinen versio ja "oikotie onneen"!

Minusta nämä ovat söppänöitä!

Kivoja katsella sekä kanta ylöspäin että nurinpäin.

Ja ottaa käteen ja hypistellä ja 

nauttia syksyn väreistä tässä keittiön pöydän ääressäkin. 

Sellainen ompelusessio tällä kertaa!

Muutama neulanpisto sormeenkin ja verikoe siinä samalla,

mutta oli sen väärti.

Innostaako sinua tämä syksyinen ompeluvinkki?

🍂🍂

Tämä näyttää muuten olevan 1001. postaus!

Kiitos Sinulle, että olet ollut jakamassa 

näitä arkeni juttuja! 

🍂🍂

Kranssi pitsikaitaleista

Pikkuisen taitaa olla minussakin "jemmaajan vikaa"

 totesin itsekseni mökillä.

Vaikka ei kai se välttämättä pahe ole, jos ei raski nakata pois kaunista,

sellaista, mitä ajattelee joskus voivansa hyödyntää.

Piirongin laatikosta löytyi  muun muassa 

hiutunut tyynyliina kivoine pitsineen

ja vauvan pitsilakana

sekä vanhasta pöytäliinasta talteen repäisemäni kaunis kukkainen reunakaitale.

Ja onneksi mökille oli kulkeutunut styroxinen kranssipohja

ja mukanani oli ompelukone.

Surautin kaitaleiden reunaan harvalla tikillä rypytyslangan

ja vedin sillä kaitaletta aavistuksen verran rypylle.

Pistelin kaistaleen sukkapuikolla kiinni renkaaseen

ja laitoin upotusreikiin pikkasen liimaa.

Kranssin keskelle liimasin kerrattain vanhasta retrokukkatyynyliinasta

virkkaamaani ketjusilmukkanauhaa.

Siinä on nyt vanhat liinaiset tallessa ja muistoina kranssin muodossa.

Pikainen askartelemus oli siivoilun lomassa kaipaamaani käsillä tekemisen terapiaa.

Ripustin kranssin

vanhojen käsitöiden joukkoon mökin eteisen seinälle,

jonne olen kerännyt käsitöiden kauneutta

ja monien minulle kasvolta tuntemattomienkin naisten kätten töitä.

Aarteita, joita en ole hennonut pois nakata.

Mökillä moni asia on jämähtänyt paikoilleen

menneen kesän aikana,

mutta pienikin muutos on muutos

-ja ainakin itselle tulee siitä hyvä mieli.

Piirongin laatikossa on pitsisiä pöytäliinoja,

joista haaveilen ompelevani jonakin päivänä salusiinit meidän makkariin

tai eteisen ikkunaan.

Saapa nähdä kauanko siihen menee.

Hyvin suunniteltu on kuitenkin jo puoliksi tehty! 

~~~~~

Elokuun pimenevien iltojen ihanuutta Sinulle! 

 

Diy Talvinen puu pitseistä

Lumimaisemat ja mykistävän kauniit siniset hetket ovat olleet

 viime päivien huikaisevia talvisia kokemuksia ja puhuttelevia elämyksiä.

Sitä melkein unohtaa vuoden kierrossa sen, mitä lumi meille suomalaisille merkitsee ja 

miten paljon hyvää mieltä se tuo niin aikuisille kuin lapsille.

Odottelimme tällä kertaa lumenvalkoa pitkään.

Joulua kohti mentiin "taitaa tulla musta joulu" -ajatuksella ja  luovuttajafiiliksellä.

Mikä uskomaton yllätys ja mieluinen näkymä sitten jouluaaton hämärässä meitä odottikaan!

Ikkunasta avautui valkea jouluinen maisema;

 reilu kerros lumen valoa ja iloa.

Lumipeite oli joulun ulkonaista parhautta ja

 se  taitaa säilyä ilonamme pitempääkin, sillä lähipäiviksi on luvattu pakkaspäiviä.

Meidän kotipihan omenapuukin kantaa yllään kaunista, pehmeää lumiviittaa.

Olohuoneen ikkunan edessä meillä onkin taas kaunis maisemataulu.

Ja mökkitien koivukuja oli lumipitsisten puiden muodostama kunniakuja meille

luonnon helmaan saapuville.

Olen ollut vaikuttunut noista lumisista puista.

Tuli oikein luovuuden puuska ja kauneuden kokemuksen työstämisen tarve.

Ompelin pellavakankaalle pitsinpätkiä mallaamaan lumipuuta.

Pitsien päälle laitoin kirkkaita helmiä, jotka kimmaltelevat kivasti pikkueteisen lampun valossa.
Tuohon euron kirppislöytökehykseen

 voisin tehdä muutkin vuodenajat tänä vuonna.

 Kevättähän voisi alkaa suunnittelemaan 

tai josko sittenkin  jättäisin sen työstämisen suosiolla inspiksen varaan.

Terveisiä täältä talven ihmemaasta,

sillä ihmeeltä tämä kaikki ilo on tuntunut!

Oikein ihanaa tammikuun ensimmäistä viikko Sinulle.

19.12. Ommeltuja paperilahjapusseja ja lahjaleikki

Joulunodotuksen tunnelma tihenee.

Joululahjat peittyvät kääröihin.

On salaisuuksien aika!

Ompelin lahjapusseja tapettikirjan sivuista,

 punaisista paperikasseista sekä isosta ruskeasta postituspussista.

Minusta ompeleminen olikin huomattavasti näppärämpi tapa tehdä näitä pusseja 

kuin paksun paperin liimaaminen.

Tein näitä pusseja erikokoisina.

Osaan sujautin jo muutaman lahjankin

ja totesin, että olipa kätevää;

ei tarvinnut taistella teippirullan ja hukkaantuvan teipin pään kanssa.

Nämä kotijouluun tulevat paperipussit voisinkin kierrättää toiseenkin jouluun.

Tuli nimittäin väistämättä taas mieleen lapsuuden jouluaatot,

kun äidin ja isän johdolla suorimme lahjapapereita ja -nauhoja laatikkoon

uutta joulua odottamaan.

Että kierrätettiin sitä ennenkin.

Ehkä silloin enemmänkin pennin venytyksen takia.

Ja ne paperit olivat silloin vahvempia ja kestävämpiä;

monista papereista löytyi useita lahjan saajien nimiä eri jouluilta! 

Ja teksti "tule joulu kultainen" luki monien vuosikertojen papereissa.

Se taisi olla Sokoksen lanseeraama jouluajatus. 

<3

Pikku Akan -blogin joulukalenterista nappasin tuon rei´itysidean noilla lävistäjillä.

Pienet jutut tekevät lahjasta antajan näköisen sekä persoonallisen sen saajalle.

Siinäpä kääriytyi minun ensimmäiset joulupakettini.

Kovin montaa pakettia emme tänä jouluna laitakaan

yhteisestä sopimuksesta.

Lahjaleikin me kuitenkin aikuisten kesken pidämme.

Siinä jokainen ostaa 10 euron lahjan.

Sitten tehdään niin monta arpalappua kuin on osallistujaakin

ja arvotaan ne.

No 1 aloittaa. Hän ottaa lahjakasasta haluamansa lahjan ja avaa sen .

No 2 jatkaa. Hän voi ottaa ykköseltä hänen avaamansa lahjan tai kasasta.

Eli edetään numerojärjestyksessä.

Aina on mahdollista ottaa joltakin jo avanneelta tai avata lahja kasasta.

Näin jatketaan. 

Lahjat voivat vaihtaa monestikin omistajaa

 ja joku suosituksi lahja saattaa kiertää monen sylin kautta lopulliselle 

lahjan saajalle.

Siinä on jännitystä saako lahjan pitää vai mieliikö joku muu sitä.

Tämä on ollut mieluinen leikki

ja hauska, että sitä toivottiin tänä aattonakin nimettyjen lahjojen ostamisen sijaan.

Onko sinulla joku lahjoihin tai niiden jakamiseen liittyvä perinne?

 

Diy kynttilälyhty

Tänään aurinko paistaa ja luonto on edelleen mitä kauneimmassa väriloistossaan.

Kotipihassa pysähdyin katsomaan erityisesti pientä vaahteraamme,

joka keltaisessa syysasussaan näyttäytyy erityisen kauniina tuossa metsän reunassa.

Hyvän mielen väripilkku suorastaan.

Ajatukset ovat kääntyneet syksyn myötä kuitenkin enemmän tänne kodin kurkihirren alle.

Syksy on saapunut kotiin värisävyinä,

 kynttilän valona ja kotoiluna.

.

Toissailtana tein iltapuhteella paperinarusta ja lasipurkista yhdenlaisen lyhdyn.

Neuloin no 8 sukkapuikoilla paperinarusta päällisen isoon lasiseen purkkiin.

Loin  11 silmää puikolleen.

Yläosaa kohden sovittelin neulosputkea purkin päälle 

ja kaventelin pari silmukkaa puikollaan ennen työn päättelyä.

Alareunaan pujotin ohuen kuminauhan,

jolla kirrasin neuleen purkin alareunaan "istuvaksi"

ja yläosaan laitoin paperinarun,

jolla kiristin neulepäällisen purkkiin tiukalle kiinni.

Puusydän on viimeisiä vanerisydämiä,

joita tilasin kerrattain siskoltani.

Kynttilän valo siivilöityy kauniisti neuloksen läpi.

Laitoin testitilanteessa "lyhtyyn" kynttilän,

mutta vaihdan siihen ledivalot turvallisuussyistä 

ja myös siksi, ettei astia nokeennu.

Pienet asiat ovat isoja arjen iloja.

Kierrätysnarut,

lasinen kurkkupurkki,

kätten työ 

ja loistava liekki.

Vähän on paljon. 

Ja kotikutoinen on kaunista,

omannäköistä.