Blogini 1-vuotis arvonnan voittaja

Kiitos kaikille, jotka osallistuitte arvontaani!<3

Kiitos kauniista, kannustavista sanoista ja  onnitteluista!

Kiitos menneen vuoden kommenteista!

Niitä on ollut mukava lukea. 

Niiden kautta voin käydä vuoropuhelua kanssanne ja peilata omia ajatuksiani!  

Lyhytkin päivityksen johdosta mieleen tullut ajatus on tervetullut; 

se kannattaa kirjoittaa näkyviin. <3

Ja uudet lukijat, 

tervetuloa lukemaan ajatuksenlentoja 

ja katselemaan tuokiokuvia Tauvonpaikan elämästä. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pentikin keittiöliina ja bambuiset salaattiottimet osuivat arvonnassa seuraavalle kommentille

Onnea!

Mieluiten lueskelen kaikkea sisustukseen liittyvää ja etsin uusia ideoita erilaisista blogeista.

Yhdellä mukana.

Onnea Sinulle Teija! :)

Laitan sähköpostia! 

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hyvällä mielellä jatkan tätä "päivittelyä"!

Minun blogini on ilmeisesti sarjaa "sillisalaattia",

mutta jokainen lukaisee sen mistä ilahtuu ja mistä saa itselleen eniten.

Tervetuloa taas vierailulle Tauvonpaikkaan!

-Kaisu-

Ota aikaa itsellesi

Mökin seinällä on kehystettynä kortti, jossa lukee

Anna itsellesi joskus aikaa 

vain olla 

ja kulkea ajatusten niityllä.

Se on ihana ajatus, 

se on tarpeellinen muistutus joutenolon tärkeydestä. 

Siitä, että joskus on hyvä vain olla ilman suunnitelmia ja tarkkoja aikatauluja

-joutilaana, jouten. 

Olla ja katsella, kuunnella; nähdä ympärillä olevia asioita ja nauttia niistä;

antaa ajan aivan kuin pysähtyä.

Täällä mökillä aika usemmiten menettääkin merkityksensä! :)

~~~~~~~~~~~~~~

Voisin muokata vähän tätä ajatusta, vaikka tyyliin

Ota itsellesi aika usein aikaa

 tehdä vain sellaisia asioita,

 joista saat iloa ja voimaantumista arkeesi. :)

Itselleni parhaimpia oman ajan hetkiä on lenkkeily. 

Silloin ajatuksella on tilaa lentää ja syntyy mitä mielenkiintoisempia ajautuksia ja ideoita. Liikkumisesta saa kuulema onnellisuushormooneja ja
fyysinen kunto puolestaan auttaa jaksamaan.
Tykkään puuhastella niin kotona kuin mökilläkin erinäisissä työhommissa. 

Sellainen näkyvä työn tulos ja jonkun haaveen toteutuminen antaa
arvatenkin tyytyväisyyden tunnetta.

Tai se, että saan tehdä itseä innostavia juttuja itsekseni 

tai yhdessä mieheni kanssa
kiireettä.
Se on parasta, siitä tykkään! 

~~~~~~~~~~~~~~

Voisihan tuota lausetta muokata niinkin, että

Anna aikaa ystävillesi

-kuuntele heitä ja tule itsekin kuulluksi.

Ystävien kanssa vietetty aika on parasta voimaantumista ja se on aito hyvän mielen lähde.

Yllätysvierailut ovat  mieluisia,

mutta toki sovitut vierailut ja yhdellekoolle tulemisetkin ovat tärkeitä.

Ajatusten vaihtaminen ja yhdessä pohtiminen on toki paljon mielekkäämpää 

kuin  synkkä yksinpuhelu tai yksin pähkäileminen, 

johon joskus väsyksissä sattuu lankeamaan. ;)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Huomenna lähdemme mieheni kanssa huoltajiksi linja-autolastilliselle varhaisnuoria.

Siinä on erilaista ajankäyttöä pikkuisen erilaisissa puitteissa 

ja Levin maisemat antavat huikeat puitteet tälle reissulle.

Luulen, että saan reissusta itse enemmän kuin pystyn sille antamaan. <3

Tämmöisiä aika-ajatuksia tänään!
Elokuu kolkuttelee jo ovelle...
Nautitaan,
ei katsella kalenteria eikä aina kelloakaan!

~~Kaisu~~

Mansikkaleivoksista viikonlopun viettoon

On ollut erikoinen viikko.

Kotona on ollut hiljaista ja äitiä ei ole tarvittu niin paljon kuin yleensä normiarjessa.

Perheen nuorimmaiset pojat ovat kesälomareissussa serkkujen luona

ja isommat ovat kesätöissä sekä kulkevat omia menojaan.

Tein nuorimman tyttäreni kanssa parin yön reissun äitini luokse.

Siellä kävimme taas muisteloita äidin kanssa läpi ja 

tällä kertaa teimme pihatöitä yhdessä.

Ja äiti piti meistä huolta.

Oli aamupalaa, aamuruokaa ja -iltaruokaa, hiukopalaa, välipalaa, jälkiruokaa, iltapalaa. 

Ja äidin niissä tarjoiluissa oli rakkauden sivumaku. <3

Saunoimme ja siellä kotijärvessä heitin "talviturkinkin". 

Kuulema karvahattu jäi, kun en kastellut hiuksiani järvessä. ;)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kotiuduttuani olen ottanut aivan lunkisti nämä loppuviikon päivät. 

Tänään on sitten sen verran arjen juhlaa, että miehellä alkaa tänään kesäloma ja

 minulla on  enää vielä  pari viikkoa jäljellä tästä ihanasta lomasta. 

Tämän viikonlopun saamme olla kahdestaan mökillä. 

Yhteistä puuhastelua.

Laatuaikaa.

Parasta lomaa.

 Ilon aiheiden johdosta ostin kaupasta mansikoita ja yllätin lomalaisen näillä leivoksilla. 

Pohjan tein pellille ohjeella " lasi munia, sokeria ja jauhoa" ja  jauhoina käytin

 gluteenitonta Semperin karkeaa jauhoa. Pohjasta tuli ihanan kuohkea ja pehmeä. 

Itseasiassa yllätin itsenikin, sillä en ennen ole tällä tapaa leivoksia tehnyt! :)

Kesän ensimmäiset pienet mansikkakakut maistuivat.

Isot pojatkin antoivat erityismaininnan niistä! :)

Ja nyt suunta kohti Tauvonpaikkaa!

Heinäkuun viimeisen viikonlopun iloa!

~~Kaisu~~

Jk. Kuvat on taas " kiire, valon haasteet sekä harrastelijakuvaaja" -laatua! :)

Tervetulijaiskimppu luonnonkukista

Kesäaikaan kuuluu vierailut ja yllättävät vieraatkin.

Tai minun mielestäni pitäisi kuulua! :)

Serkkuni soitti aamulla ja aikoivat pistäytyä tässä meillä.

Aivan huippu juttu! 

Tällaiset yllätykset ovat tervetulleita elämään.

Liian harvoin ihmiset rohkenevat tulla kylään yllättäin
ja liian harvoin nykyään muutenkin kyläillään.

Tarjoamisia ei ole pakkasessa jemmassa,

mutta pannukakkuvärkit aina löytyy.

Niinpä nytkin tarjoan pannaria hillon ja kerman kanssa.

~~~~~~~~~~~~~~

Kävin metsän reunassa keräämässä luonnonkukkia, 

valkeita ja keltaisia sekä kesäistä vihreyttä.

Keltaisia kukkia kuin auringonpaiste, josta tänä sunnuntaina iloksemme saamme nauttia!
"Rakastaa, ei rakasta, rakastaa" -kukkia elikä välittäminen ja vieraileminen.
Hevonhierakkaa ja heinää; miten moninaisia muotoja luonnosta löytyykään.

Tein näistä värkeistä tervetuliaiskimpun ulos pöydälle.

Laitoin kirkkasta teippiä purkin suulle, niin että muodostui ristikko.

Siihen on kätevä asetella kukkia. :)

Hyvä mieli tulee joskus niin pienestä.
Niin kuin tästä kukkien keruusta, kimpun tekemisestä
ja vieraiden odotuksesta.

Sunnuntain ja kesän iloa sinullekin!

~~Kaisu~~

Mansikkamekon tuuletus ja vanhan puusohvan uusi paluu pihapiiriin

Minulla on mökin makuuhuoneen seinällä kolme lapsuuteni kesämekkoa.

Ihania muistoja lapsuudesta ja 

lapsuuden kesistä, jolloin aurinko paistoi aina ja järven vesi oli lämmintä.

Mekot ovat minun aarteitani ja niiden säilyttäminen on rakkauteni osoitus äidilleni, 

joka on ommellut meille tytöille kauniita vaatteita 

-usein vanhoista vaatteista ja pienistäkin kankaan palasista. <3

Siihen aikaan kun kierrättäminen ei ollut niinkään trendi, 

vaan pakon sanelemaa pennin venyttämistä ja elämän eteenpäin viemistä sillä tapaa.

~~~~~~~~~~

Olimme mökillä lapsenlapsien kanssa.

Kuusi vuotias tyttären tytär kysyy, että saako hän sovittaa mekkoja.

Lupasin. Eihän tämä mikään museo ole. <3

Esineet ja asiat ovat täällä kokemista ja elämistä varten  sekä muistojen herättämiseksi.

~~~~~~~~~~~

Jätin tyttösen touhuamaan sisälle ja riensin pihan perälle "pelastamaan" vanhaa puusohvaa, 

joka oli kamarissa meidän mökkiaikojen alussa. Se on vuosien saatossa kulkeutunut 

piharakennuksesta toiseen ja nyt se oli päätynyt puuliiteriin. 

Pyysin miestäni pistämään sen verran puuosia kuosiin, 

että sohvan voisi tuoda istumapaikaksi pihapiiriin.

 Itse rapsuttelin pikku pojan kanssa irtomaaleja pois.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Siinä touhutessamme luoksemme  juoksenteli pieni kesämekkoinen tyttö.

Niin kevyt kuin päiväperho tai kesäheinä,

laulun sanoin "aivan matalainen,

niin kuin kaste heinän päässä

aina liikkuvainen".

Siinä ei tarvinnut kuvausrekvisiittaa pukea eikä järjestelyjä tehdä.

Hain kiireesti kameran esille.

Kirkas aurinko haastoi, mutta halusin saada hetken ja tunnelman talteen.

Lasta katsoessani mietin itseäni tuossa asussa. 

Minäkin olin onnellinen, kun äitini tuon kesäisen mekon ja pussipöksyt ompeli.

Ja sen muistan, että tämä oli niitä pyhäsempiä vaateparsia, joita ei ihan "läämältään" pidetty. <3

Mansikkamekkoisen askel oli kevyt ja onnellinen hänen juostessaan leikkeihinsä.

Me jatkoimme askareitamme ja lopulta kannoimme puusohvan pihalle ruusujen katveeseen.

 Tämä puinen sohva puhuu paikan menneistä ihmisistä ja heidän elämästään sekä työstään. Tämä huonekalu on ilmeisesti talon entisen isännän kätten työ 40-50 -luvulta. 

Puusohvassa näkyy vuosien värien kirjot ja saavat ne näkyäkin. Ne kertovat omaa kieltänsä väreistä, jotka silloin valittiin sen mukaan mitä sattui olemaan saatavilla.

Kannen päälle hain pehmikkeeksi vanhan, hiutuneen, elämää nähneen täkkini, jonka kotoa olen aikoinani ottanut mukaan. Kohta huomasin, että mansikkamekkotyttö on ottanut tilanteesta vaarin ja lepuuttelee pieniä jalkojaan sohvalla. Tarpeeseen tuli tämäkin lepopaikka! <3

Ja kohta hän hienosteli korkkareissaan siinä sohvalla.

Mitä lie miettinyt! 

Minun mietteet kulkivat 1960 luvulta tähän hetkeen. Mietin jo tämän lapsen tulevaakin. Toivon, että lapsuuden kesien muistot kantaisivat tätäkin lasta  

ja  nämä hetket sitoisivat vahvasti sukupolvien sydänten ketjuun.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ajatusteni kiertokulku katkesi ja paluu aurinkoiseen päivään oli mieleenpainuvan hykerryttävä,

 kun tämä kirppiksiin tottunut lapsi totesi minulle.

"Nämä korkkarit on kyllä aivan ihanat! Paljollako myyt ne minulle?"

Hymyilin ja halasimme.

"Ne korkkarit kuuluvat tänne."

Niillä luodaan lapsuuden kesien muistoja Sinulle Tämän Päivän Mansikkamekkoinen Tyttö! 

<3

~~Kaisu~~

Tyynynpäällisestä vintagehattu -kierrättämisen ja ompelemisen iloa

Kirppistely on minun ja vanhimman tyttäreni juttu,

joten eilenkin piipahdimme paikallisessa kierrätyskeskuksessa. 

Tytär löysi ruusukuosisen tyynynpäällisen, 

josta toivoi minun ompelevan pikkutytölleen vintagemallisen päähineen. 

Hänen muistoistaan nousi  mummulakesät, 

jolloin minun äitini on ommellut hänelle ihania hörtylöitä, mekkoja ja yöpaitoja
-vanhaa kierrättäen ja  toki uusista kankaistakin.

Niissä tunnelmissa nostimme ompelukonevanhukseni pöydälle
ja aloimme kaavailemaan. <3

Siitä on aikaa kun viimeksi olen vaateompeluita tehnyt, mutta niin vain sai
vanha tyynynpäällinen uuden elämän myssynä ja liehuvina hameen helmoina.

On ollut sellainen päivä, kun kesälomapäivien toivoisi olevan.
Tavallisesta poikkeavaa, yllättävääkin tekemistä,
haastetta,
iloa,
hassuttelua ja hullujakin ideoita,
mukavaa yhdessäoloa. :)
Tänään viis veisaan lattioiden imuroinnista, pyykeistä ja ruoanlaitosta!

Sillä aurinkokin paistaa!

~~Kaisu~~

Onnistumisen iloa ensimmäisten betoniaskartelujen kanssa

Eilen koin mökillä ensikertalaisen ihanaa onnistumisen iloa. :)

Olin kuin pieni lapsi lahjapaketteja avaamassa,

kun irroittelin betonijuttuja muoteistaan.

Siinä oli jännitystä ja iloa, ihmetystäkin, 

kun purkkien sisästä irtosi täydellinen

-tai lähes täydellinen ruukku.

.

Hymyilytti, kun kuorin sileän munankuoren sisästä rouhean betonimunan.

Oli siinä pettymystä ja harmitustakin,

ja luovuttamisen kipuakin, kun tekele yksinkertaisesti

mureni käsiin tai kun betoni ei irronnut astiasta taikka astia betonista. :(

Luomisen tuskaakin  koin pitsistä purnukkaa irrottaessani teräskiposta.

Kaiken kaikkiaan olin niin innostunut näistä minun ja tyttäreni viikko sitten 

valamista ruukuista ja munista.

Aivan haltijoissani suunnittelen jo jatkoja...

Nyt on kokemusperäistä tietoa purkeista, mihin kannattaa tehdä 

ja minkä vahvuisella reunapaksuudella. 

Ja että kanaverkkoa ym, tukitikkua kannattaa lisätä massan sekaan.

Ja pitää muistaa kopsauttaa, ettei jäisi noita ilmakuplia...

Paitsi, että toki kotikutoisuus ja oman käden jälkikin saa näkyä

 -ja ehkä pitääkin näkyä! :)

Tässä nämä pikaiset muokkaamattomat kuvaterveiset, jotka kännykällä nappasin teille.

Mukavaa heinäkuista sunnuntaita ja 

käykäähän osallistumassa arvontaani edellisessä postauksessa. 

~~Kaisu~~

Jk. Oli minulla siellä mökillä yksi enkelijuttukin ja liina, mutta ne unohtu lähdön tiimellyksessä kuvaamatta.
Palataan niihin toisten! :)

1 - vuotis synttäriarvonta blogissani

Niin se aika kuluu.

Vuoden kierto on mennyt sitten sen kauniin heinäkuisen päivän, 

jolloin nuorimmat tyttäreni neuvoivat minua blogin luomisessa 

ja auttoivat minut tähän uuteen harrastukseen, Tau(v)onpaikka blogin pitämiseen, klik  <3.
Tauvonpaikka mökkimme on jo 19 vuotta ja blogini nimihän juontaa sieltä,  klik toisen kerran :)

Ilman tyttärien innostusta, kannustusta ja myötäeloa en varmaan olisi tällä tiellä.

Kiitos ja kaukohalaus heille siitä! 

Olen yli kolmenkymmenen vuoden ajan opetellut mieheni rinnalla hänen viljelemäänsä ajatusta

 'Onni on koko ajan läsnä. Se on ripoteltuna pieninä muruina. 

Se ei ole joku iso kimpale jossakin, joka löytyy, jos löytyy.

Se täytyy vain nähdä
-joskus hiuksen hienona ohikiitävänä hetkenä.´

Käyttämäni sanapari 'arjen juhla' on arjen pienten ihanien,

 elämää kannattelevien ja kantavien asioiden huomaamista. 

Sen ilon sanoittamista ja kuvaamista harjoittelen edelleen. 

Ja jos joku siitä rinnallani voimaantuu, ilo on kaksinkertainen.

Tämä blogin kirjoittamisen aika on ollut minulle monella tapaa mielenkiintoinen ja antoisa. Merkityksellistä on ollut erilaisten ihmisten kohtaaminen kirjoitusten kommenttien kautta. Olen saanut käydä myös ihania henkeviä keskusteluja eri aihepiirien tiimoilta. 

Kiitos lukijoilleni ihanista kommenteista ja omien ajatustenne jakamisesta kanssani. Ihana oli myös tänä kesänä tavata muutaman bloggaajan  kanssa kasvotusten, ns. 'livenä'. 

Se antoi myös syvyyttä sekä uutta iloa ja intoa tähän harrastukseen. <3

Blogini synttäreiden kunniaksi arvon Pentikin  keittiöliinan ja bambuiset salaattiottimet. 

Blogini lukijoiksi jo liittyneille tai nyt arvonnan aikana kirjautuville yksi arpa. Ja toinen arpa niille, jotka jakavat tämän kuvan omassa blogissaan vinkkinä näistä minun arpajaisista. :)

Kirjoita kommenttikenttään tieto monellako arvalla olet mukana sekä joku tunniste, 

jolla saavutan sinut mahdollisen voiton myötä.

 Ja olisi  kiva kuulla -jos haluat kirjoittaa- minkälaiset asiat sinua yleensä blogeissa kiinnostavat/ innostavat ja mikä ei voisi vähempää kiinnostaa. :)  

Arvon voittajan heinäkuun lopussa 

ja jos voittaja ei ota yhteyttä pariin viikkoon, arvon tämän voiton uudelleen.

Mukavia kesäisiä päiviä, vaikka ne helteet edelleen odotuttavatkin! ;)

Kaisu

Kesäinen sunnuntai

Ihana että on olemassa sunnuntai.

Ja varsinkin suven sunnuntai.

Lepopäivä.

Eilen leikkasin ruohoa, joka on kasvanut kiitettävästi tässä sateessa ja viileydessä. 

Kastelukannukin saa levätä tänä kesänä tai ainakin tänään! ;)

Nyt on ihana nauttia tästä hetkestä;

auringosta,

tuulesta,

kukista,

pellon kasvusta.

Juuri syötiin mieheni savustamaa savulohta,

joka sekin on mökkijuttuja!

Sauna siellä lämpiää,

oleillaan ja nautitaan.

Nyt tuntuu kesältä.

Eka nokkosperhonen nähtiin eilen

-heinäkuun neljäntenä päivänä.

Juhannusruusu aloittelee kukintaansa.

Ohra tuossa pellolla on pienellä oraalla.

Pikkusen ollaan myöhässä tänä vuonna.

Nautinnollista kesäistä sunnuntaita

Tauvonpaikasta

näiden kännykkäkuvien ja ajatusten myötä!

Minä lähden nyt reissuun tyttärieni,

kolmikymppisen perheen äidin,

kaksikymppisen opiskelijan ja neljätoistakesäisen teinin kanssa. <3

~~Kaisu~~