Tauvonpaikka oli ennen Hänen mummolansa

Sanotaan, että kaikella on aikansa.

Niin on myös elämisen ajalla ja asumisen sijoilla.

Jokaisella paikalla on oma ainutlaatuinen tarinansa,

oma historiansa,

omat elämänvaiheensa.

Ihmiset jättävät elämisen jälkensä,

elämänsä näköiset omat sävyt kotien ja mökkien kurkihirsien alle.

~~~~~~~~~~

On ollut mielenkiintoista löytää Instagramin kautta 

Tauvonpaikan lapsenlapsia ja sukulaisia 

ja sitä kautta tutustua mökkimme menneisyyteen

ja kesiin ennen meitä.

Ja toki minulle on ollut mieluista välittää kuvaterveisiä heidän entisestä mummulastaan,

meidän mökiltä sinne meren taakse.

Lähemmäksi toisiamme  me tauvonpaikkalaiset pääsimme, 

kun lapsenlapsi  tuli poikiensa kanssa käymään lapsuutensa muistojen paikassa. 

Täällä hän on viettänyt kaikki 20 ensimmäistä kesäänsä mummunsa ja pappansa luona. 

Kyyneleiltäkään emme voineet välttyä! 

Olihan se Hänelle mieletön tunne olla siinä mummulan pihassa,

muistojen äärellä 23 vuoden jälkeen

ja nähdä kaikki tuttu,

joka kuitenkin on tavallaan toiseksi muuttunut.

Katoin kahvipöytään talon vanhat kultareunakahvikupit!

Nyt, jos koskaan oli niiden aika. 

Siinä tuvassa istuessamme Hän muisteli tuvan sisustusta,

sitä miltä tupa näytti  ennen meidän vesivahigon jäljeltä tekemää remonttia.

Silloin oli 

vihreät pinkopahvit seinissä, 

maakellari tuvassa ja kamarissa,

vieraskamari,

paljon viherkasveja ja 

silmä- ja parsinneuloja tuvan ikkunanpielessä,

jossa ne olivat mummun käden ulottuvilla.

Hän löysi tuttuja esineitä.

Pitsiverhot,

 ruskea iso puukaappi, jonka pappa oli tuonut kaupungista veneellä,

vanha tonttu,

suojelusenkelitaulu,

papan tekemä pirtin pöytä ja penkit,

leipälapio

ja monta monta muuta pientä ja suurempaa muistoa.

Pihalla on edelleen Hänelle merkityksellinen pieni mökki,

jonka heidän pappansa oli rakentanut kesälomalaisten nukkumapaikaksi.

Siellä oli ollut valot ja viileiden öiden varaksi sähköpatterikin.

Nyt se vaaleanpunaseinäinen mökki on meidän lastenlasten mieluinen leikkimökki.

Mieheni haki vintiltä vanhan matkalaukun,

joka oli täynnä vieraamme äidin koulukirjoja ja -vihkoja,

kirjeita ja kortteja.

Talon entinen emäntä oli kerännyt niitä yhteen salkkuun ja 

me emme olleet meidän mökkiaikanamme ehtineet sitä vielä tutkia. 

Päätimmekin antaa sen matkamuistoksi hänelle 

tutkittavaksi loman jälkeen  äitinsä kanssa . 

Heillehän nuo kaikki kuuluvat, jos kenelle.

Tämä ihana käsinkirjoitettu kirje  50 -luvun lopulta herätteli ajatuksia;

mitähän muistoja meistä jää jäljelle kaiken konmarittamisen ja siivousvimman jälkeen.

Valokuvatkin ovat muistikorteilla ja kovalevyillä tallessa, 

mutta tuleeko ne sieltä koskaan päivänvaloon ja katseltaviksi,

muisteltaviksi.

Tauvonpaikassa oli kuulema käynyt aikanaan paljon vieraita.

Mummu oli pitänyt pientä kauppaa puojissa,

jossa oli myyty oman kanalan munia ja kaupungista tuotuja jauhoja.

Hän oli ommellut Husqvarnallaan nahkaa

kutonut mattoja kangaspuissa

ja soittanut harmonikkaa niin kotosalla kuin kyläillessäänkin,

jopa hiekkarannallakin.

Mummulassa oli ollut lehmiä, hevonen ja 

pystykorvakoiria.

Pappa oli rakentanut tämän pihapiirin, 

jota me nyt elämme.

Pappa oli nikkaroinut ensimmäisenä saunan, 

jossa oli Hänen mielestään vieläkin se sama tuttu, ihana mummulan saunan tuoksu. <3

Koivukujalla Hän oli opetellut pienellä sinisellä isänsä ostamalla pyörällä opetellut pyöräilemään.

Se pieni pyörä nojaa nyt meidän ladon  seinää vasten. <3

Kesälomat olivat kuluneet leikkiessä,

 pyöräillessä isovanhempien, siskon ja serkkujen kanssa

sekä meren rannalla uidessa ja hiekalla touhutessa. 

Kesätyömuistoihin kuuluvat heinien seivästäminen ja likakaivon tyhjentäminen,

jotka vieläkin tuntuvat työltä! ;)

Hänen pappansa oli ollut leikkisä mies.

Haikeana Hän oli aina siskonsa kanssa mökiltä lähtenyt kotiinsa.

Mummula oli ollut rakas kesälomanviettopaikka! 

Vieraamme kertoi muistelleensa kaiholla mummun kauniita sinikukkaisia kahvikuppeja

ja etsineensä vastaavia netistä ja kirpputoreiltakin.

Kahvikuppeja, joita mummu oli säilyttänyt parempian astioina kamarin kaapissa.

Ne olivat minulla tuvan kaapissa,

käyttämättöminä,

odottamassa tätä päivää.

Tätä hetkeä, 

että ne löytävät etsijänsä luokse.

Ne  pääsivät nyt aarteiden joukkoon

Ruotsin maalle tuossa vanhassa matkalaukussa. <3

Tämä maisema, 

metsän ja heinän tuoksu,

tuttu hiekkatie.

Pienten kivien painaumat jalkapohjissa.

Kaikki tuttua,

syvälle piirtynyttä.  

Tien päässä aikansa uljas pihapiiri,

hänen setänsä talo,

nyt vuosien ränsistämä,

 maahan uuvuttama kummila,

taustalla tuttu meren aaltojen humina.

Kaikki on ollut kauan;

silloin ennen, 

tänään.

Hän tunsi kaiken 

sydämessään,

kehossaan.

Syvästi,

kiitollisena.

Niin kuin vaan voi kokea uudelleen kauniin,

ajan saatossa kultautuneen.

Rakkaan,

tärkeän,

elämää kantaneen. <3

Samaa hiekkatietä hilppoivat rantaan serkkuleiriläisemme 

muutamaa päivää ennemmin.

Tämä on heidän mummulan mökin maisema,

lapsuuden kesien miljöö.

Ei Iida -mummu ja hänen tyttärensäkään aikanaan arvanneet,

että me toisaalta tulleet jaamme muistoja  täällä heidän jälkikasvunsa kanssa.

Että mummulan muistot voivat kantaa pitkään,

jopa läpi elämän! <3

Kiitos Maarit, kun kävit täällä! <3

Kaisu

Bostonpulla sitruunarahkatäytteellä

Aivan mahtava homma,

kun on tulossa pääsiäinen ja vieraita. 

Ne ovat antaneet intoa leipomistouhuihin.

Leivoin eilen Bostonkakkuja, 

joihin osaan laitoin sitruunarahkatäytteen.

Taikinalevylle ei auta laittaa rahkaa kovin paksulti,

jotta rullan pyörittäminen ja palojen leikkaaminen onnistuu.

Bostonpulla on minusta juhlapullan näköinen.

Ja maku on herkullinen,

varsinkin, kun taikinassa on rasvaa puolet tai enemmän voita

Ja Santamarian kardemummaa.

Pullataikina taipuu moneksi.

Ja se on jännä, miten sama pullataikina erilaisessa muodossa 

tuntuu maistuvan erimakuiselta.

Tein tästä taikinasta myös rahkakierteitä ja perinteisiä kanelisokerikierteitä.

Ja pullasolmuja.

Että olisi jokaiselle jotakin maistuvaista.

Itse tykkään noista kaikista edellisistä ja voisilmäpullista.

Minkälainen pulla on muuten sinun mieleesi? 

Kerrankin oli koulusta palaaville tuoretta nisua kylmän maidon kera tarjolla.

~~~~~~

Kohta keitämme pullakahvit.

Koolle on tullut iloksemme kaikki kolme tytärtämme, lapsenlapsia 

ja yksi nuori mies, joka on tullut kuvioihin viime kuukausina.

Elämä on ihmeellistä ja rikasta! <3

Mukavaa viikonloppua Sinulle! 

Nautitaan valostuvista päivistä ja linnunlaulusta!

-Kaisu-

Syyskautta aloittelemassa

Niin vain vierähti kesäiset kuukaudet ja ollaan syyskautta aloittelemassa.

Venetsialaisviikonloppua vietetään täällä rannikolla epävakaisessa säässä.

Välillä on aurinko paistanut kauniisti, 

mutta enimmän ajan sataa tihuuttaa ja lämpö on ollut kymmenen asteen tiimoilla.

Vietimme eilistä iltaa ystäväpariskuntien kanssa mökillä

 nyttäreiden, saunomisen ja yhdessäolon merkeissä.

Kesän jälkeen tällainen kokoontumisajo on hieno hetki;

kesä vierähtää itsekullakin omissa kuvioissa,

omien perheiden kanssa lomaillessa ja touhutessa.

Meillä on mieheni kanssa niin kiitollinen mieli näistä ihmisistä.

joiden kanssa saa palata yhdellekoolle ja juttu luistaa niin kuin ei väliä olisi ollutkaan.

Sama elämän tilanne ja yhteiset muistot yhdistävät meitä.

Ystävät ovat valoja elämän tiellä ja kukkia sydämen puutarhassa, sanotaan

ja niitä he ovatkin. 

<3

Kynttilät toivat tupaan mukavaa tunnelmaa.
Olin ajatellut ottaa kuvia mökillä

mutta illalla en kerennyt ja aamulla akku oli niin kännykässä kuin kamerassakin tyhjänä.
Joskus käy niin! ;)

~~~~

Vuoden kierron otti, että sain vanhan Singerin jalat uuteen käyttöön.

Ei liene yllätys, 

että valoin siihen pöytälevyn ja tämä pöytä on nyt meidän kuistin kupeessa. 

sen betonipenkin kanssa.

Valoin penkin jalat roskissankoon, 

sellaiseen ylöspäin levenevään, suorakaiteen malliseen. :)
Noiden jalkojen sijaan hautasin harjoituskappaleita ja epäonnistuneita valuja.
Olen niin mielissäni, kun ne ovat pois silmistäni ja kuitenkin käytössä!

Siinä on nyt yhdensortin puutarhakalusto,

jolla mennään toistaiseksi kesät ja talvet!

Meillä on ihania yövieraita,

kolme sisarusta.

Minä niin nautin siitä, kun nuo meidän pikkupojat välillä antautuvat touhuamaan lastenlasten kanssa.

Siinä syntyy hyviä yhteisiä ideoita, leikkivälineitä ja ennen kaikkea yhdessä tekemistä ja  leikkiä.

Ikean lähetyksen noutaminen tänään oli tämän sadepäivän pelastus.

Laatikoista he ovat rakentaneet  majoja itselleen ja lopulta Petseille, 

niille pienille leluhahmoille.

Eskarilainen sytytti lyhtyihin kynttilät

ja kuistin seutu näytti heti niin syystunnelmaiselta.

~~~~

Lapset aikoivat valvoa pitkään,

kun on "tällainen venetsialainen juhlailta".

Taidan kuitenkin lähteä patistamaan nukkuhommiin, 

ettei rytmit mene sekaisin.

Toivotaan, että alkava syys tarjoaa vielä lämpiä ja sateettomia päiviä.

Syksyn värit ainakin piristävät mieltä!

Ja kyllähän kynttiläaika on omalla tapaa aivan ihana

ja viltti  lämmin ja pehmeä

-siihen on ilo käpertyä.

Mukavaa elokuun viimeisen viikonlopun jatkoa 

teille kaikille

-niin uusille kuin vanhoille blogini seuraajille! <3

-Kaisu-

Mariannehyytelökakku

Tänään  meillä oli kylässä poikamme tulevat appivanhemmat.

Tarjosin päiväkahvilla maistiaisina  

Mariannehyytelökakkua.

Mariannehyytelökakku:

Pohja:

150 g joko gluteenittomia kaurakeksejä 

60 g voita tai margariiniä

Täyte:

1prk Flora -vanillaa, joka vispataan.

Siihen sekoitetaan 2 prk maitorahkaa ja 

1 pss Mariannerouhetta

sekä 4-5 liivatelehteä, 

jotka on notkistettu kylmässä vedessä ja sulatettu pieneen määrään kuumaa vettä.

Herkullinen lopputulos.

Täyteläinen,

ei liian imelä.

Kaikkien mielestä hyvä vaihtoehto juhlien kakkupöytään.

~~~~~~~~

Päivät vähenevät,

juhlat lähestyvät.

Ajatukseni pyörivät 

kakkujen 

pukujen

 runojen

laulujen

monenmoisten muistamisten

äidin mietteiden 

kehää.

<3

Olen lukenut ihania runoja,

kauniita sanoja...

"Ilo on kirjoitettu tähän päivään.

Huilut puhkesivat riemuun

ja katso: varjot ovat poissa kuin uni,

puut valosta kirkkaat,

täynnä kukkia,

ja lounatuuli on tullut...

Ilo on kirjoitettu onnellisten askeliin."

-Inkeri Karvonen-

<3

Mukavaa sunnuntaita ja huhtikuun loppupuolta 

kaikille täällä piipahtaville! 

-Kaisu-

Pannukakkuresepti

Helmikuisen aurinkopäivän iloksi jaan teille
nuorena vaimona ja äitinä saamani pannukakkureseptin, 

joka  kulkee meillä  nimellä "Annen pannariohje"  ohjeen antajan mukaan. <3

Tällä luotto-ohjeella teen pannukakut niin vehnäjauhoilla

 kuin nykyään gluteenittomana ja maidottomanakin versiona.

Kun annan tämän ohjeen teille, se lienee nyt

Kaisun pannariohje

7 dl maitoa (tai vettä tai soijamaitoa)

2-3 munaa

1 tl suolaa

4 dl jauhoja (vehnäjauhoja tai Semperin gluteenittomia jauhoja)
1 tl leivinjauhoa

3/4 dl juoksevaa margariinia

Vatkataan ainekset keskenään hyvin.

Kaadetaan leivinpaperoidulle uunipeltille.

Paistetaan kauniin ruskeaksi 225 asteessa.

Paistetun pannarin pinnalle ripotellaan sokeria.

Maistuvaista sinämoineenkin,

 mutta toki hillo tai marjat sekä kermavaahto tai jäätelö antavat

 herkullisen, täyteläisen lisän.

Jos haluat suolaisen vaihtoehdon, lisää taikinan sekaan esim. pizzasuikaleita.

Tämä on näppärä tehdä yllätysvieraillekin. 

Gluteenitonta pannaria minulla on aina pakkasessa paloina oman herkkusuuni varalle! <3

Muuta kahvileipää hän ei kuulema kaipaa! 

Täällä tosiaan talven selkä tuntuu taittuvan;

aurinko paistaa ihanasti ja hanki aivan häikäisee.

Ihana helmikuu!

-Kaisu-

PSt.  Jos haluat osallistua, täältä löytyy
Ystävänpäiväarpajaiset 

Elokuun lopun valokuvia, tuokiokuvia, mielikuvia, muistojen kuvia

Elokuun viimeinen viikonloppu painui varmaan useimpien mieleen ja muistoihin Rauli -myrskyn  tiimoilta. Myrsky oli sellainen, että en moista muista kokeneeni mökillä tähän aikaan vuodesta. Puut taipuivat koko komeudessaan ja tuulen ujellus oli jotain käsittämätöntä.  Oli ihana seistä meren rannalla katsomassa veden valkoisina harjapäinä vellovaa liikettä ja kuunnella aaltojen voimakasta pauhua. Oma pienuus luonnon voiman rinnalla kävi jälleen toteen konkreettisesti koettuna! Kesän muuttuminen syksyksi on väistämättömästi käsillä!

Tämä viikonloppu painui mieleemme myös mieheni ja hänen serkkunsa iloisena jälleennäkemisenä. Viime helmikuussa näimme "etelän serkun" Helsinki -reissullamme ja silloin jäi korviime soimaan sanat "tavataan". Hieno homma, että hän ajeli nyt ystävänsä kanssa tänne meidän luokse nämä 600 meitä toisistamme erottavaa kilometriä. Tänä viikonloppuna serkukset kuroivat umpeen menneitä vuosia ja kasvoivat hetken matkaa yhdessä muistojensa ja heitä yhdistävien asioiden saatossa.

Nautin suunnattomasti näiden itselleni tavallaan ventovieraiden ihmisten rentoudesta ja  sydämellisyydestä. Siitä, että heti "hyvän päivän" -kädenpuristuksesta tunsin luottamuksen ja avoimmuuden sekä vuorovaikutuksellisuuden pohjan, jolle oli helppo rakentaa tämä yhteinen viikonvaihde. Lisävahvistusta  kesäkauden päättäjäisiin toivat  mieheni veli perheineen ja meidän lapset, joita kävi savusaunomassa. Lapsistamme yksi veisteli, että hän on ihmetellytkin, että eikö sitä sukua meillä ole vai piillotellaanko niitä meiltä vai meitä heiltä. :)
Tällaiset serkkuvierailut kun ovat harvinaisempia juhlahetkiä! <3

Mieheni ja hänen serkkunsa äidit olivat aikanaan läheiset sisarukset. Serkut eivät kuitenkaan välimatkasta ja käytännön seikoista johtuen saaneet mahdollisuutta tutustua toisiinsa.
Siksi olikin hieno juttu, että tämä vierailu toteutui.  <3

Sukupolvien välillä virtaa perimää, niin henkistä kuin fyysistäkin. Minusta sukupuuta kirjatessa nimi- ja aikatietoja mielenkiintoisemmaksi  nousee samannäköisyys, tietyt vahvat piirteet, sanonnat, tavat ja tottumukset, jotka kulkevat suvussa vahvana perinteenä.  Meilläkin on kullakin oma historiamme, josta polveudumme, johon tukeudumme.
Sen tässäkin iloisessa tapaamisessa saimme nähdä. Tämä oli konkreettista sukututkimusta ja toisiin tutustumista, jonka aloittaminen myöhään on parempi kuin ei milloinkaan. Tiedonsiivu sieltä, toinen täältä paikkaa oman elämän historian kirjoitusta. Avaa näköalaa siihen, mitä oli ennen meitä, miten ja miksi minusta ehkä osaltaan tuli tällainen kuin olen.

Mieheni äiti ja hänen sisarensa kulkivat hopeisina lankoina mukana tässä viikonlopussa,

 ajatuksissa, sanoissa.
<3 <3

 He olisivat iloinneet tästä muisteluhetkestä.
Heillekin tämä poikien tapaaminen olisi ollut merkittävä asia.

Iltaisin usva sulkee tienoon kevyeen huntuunsa kuin huomaamatta.

Samalla tavoin syksy kulkee pihapiirissä laskien vähitellen oman värikkään viittansa.

Kesä hiljalleen kypsyy. <3

Näissä ajatuksissa tänään.

Uuden viikon kynnyksellä.

Syysauringon varjoja venytteleviä säteitä Sinulle!

-Kaisu-

Aurinkoinen viikonloppu pikkuvieraiden kanssa

Helmikuun viimeisiä viedään.

Viikko tuntuu hurahtaneen nopsasti ja siihen mahtui taas paljon asiaa.

Vielä kun oli maanantain lomapäivän lisäksi torstaina oli  koulutuspäivä  

niin pakka oli menneellä viikolla aika sekaisin. ;)

Kotona olisi ihana saada remontin jäljestä paikat kuntoon ja 

välillä töissäkin  tuntuu, että tunteja saisi olla enemmän.

Pitää vaan yrittää miettiä, että tekee sen mitä kerkeää ja enempää ei tarvitse murehtia.

Kaikkien oppien mukaan pitäisi olla itselle armollinen.

Minun läksyni! 

Meillä on ollut viikonloppuvieraina kolme pikkuista. 

Heidän kanssaan elämä täyttyy vielä paljolti perushoidosta.

 Pienimmäinen kiintyi täteihinsä; näyttävät varmaan hänen äidiltään, nuorilta ja kauniilta. :) 

Ihana, että täällä on niin monia käsipareja ja sylejä heitä hoitamassa!

Olemme joskus tuumanneet papan kanssa, että Luoja on hyvin säätänyt äidiyden ja isyyden ajan. 

Ei sitä tässä iässä enää niin skarppi ole ja yöelämä pienen kanssa on sitten oma lukunsa. <3

Mutta ihania nuo pienet ovat. <3

Heillä on omat kivat juttunsa ja tekemisensä, omat mielileikkinsä täällä mummulassa.

Ja ihania sanoja, kuten "nami-nami ruokaa" tai "haluan mummun leipää". 

Ja kun ulkoilupäivän päätteeksi pieni 2 vuotias toteaa "minua niin väsyttää" se tulee täydestä sydämestä ja sen näkee kasvoilta! Unta ei tarvinnut houkuttaa.

 Nämä ovat sellaisia mukavia yhdessäolon hetkiä, pieniä, ohikiitäviä. 

Tärkeitä meille jokaiselle! <3

Myös pienten äidille ja isälle, että saivat pienen irtioton heidän puuhakkaasta arjestaan.

Aurinko paistaa niin kirkkaasti ja kutsuvasti.

Eilisellä pikakauppareissulla nappasin tavallisuudesta poiketen nuo  keltaiset terttuneilikat.

Ne puhuivat niin auringonsäteiden kieltä! :)

Maljakoittain pikkuaurinkoja on kevätmieltä nostattamassa ja
nämä kukathan tunnetusti kestävät yleensä pitkään.

Mukavia auringon valaisemia päiviä teille kaikille.

Uusille ja vanhoille Tauvonpaikan kävijöille.<3

Ja talviloman iloa niille, joilla se on menossa tai tulossa. 

Tai sitten vielä edessäpäin!

-Kaisu-

Kuparin väriä, hankauspiirtelyä ja vieraiden tuomaa iloa

Lokakuisen sunnuntain ilta.

Viime yönä siirryttiin taas talviaikaan. 

Kynttilät ovat valaisseet tätä sateisen harmaata päivää.

 Minulla on jemmassa korillinen messinkisiä kynttilänjalkoja.

Valkkasin eilen niistä nämä kolme 

ja sumutin niihin kuparin värisen sprayn.

 

Minusta niistä tuli niin lämpimän sävyiset.

Oikeinkin syksyyn sopivat. :)

Suihkautin myös peltisen ruukun päällisen samaan sarjaan.

Kivasti sointuu Pentikin syksyiseen Haiku-kankaaseen, 

josta meillä on kappa keittiön ikkunassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lapset keräsivät aamu-ulkoilun aikaan lehtiä pihalta.

Heille oli muistunut mieleen hankauspiirtely.

Siinähän pannaan lehden ruotipuoli ylöspäin paperin alle

ja hangataan lappeellaan olevalla vahavärillä paperin päältä.

Lapsuudessa minäkin ollen "tehnyt näitä taikoja".

Paperin alle pistimme joskus 

 kolikoita, kampoja, 

lehtiä, hakaneuloja ynnä muita littanoita esineitä. :)

Siinä lapsilla menikin  tovi lehtiä hangatessa

ja vieraita odotellessa.

Siskoni perhe vieraili meillä pitkästä aikaa.  <3

Kesäaika kun on aina sellaista hurottamista kussakin perheessä

ja vuorotyö asettaa omat haasteensa kulkemiselle.

Serkukset pelasivat lautapelejä ahkerasti

ja leikkivät keskenään,

sillä kännykät ja pelikoneet olivat tänään kiinni.

Se oli hyvä juttu.

Tuli nyt lapsilla oikeasti touhuttua keskenään.

Sadesääkään ei estänyt ulkona kirmailua! :)

~~~~~~~~~~~~~~

Mukava päivä takana!

Jälleennäkemisen iloa,

kotoisaa talostelua,

hyvin syömistä,

lasten iloisia silmiä.

muisteluita, elämän tarinoita, 

kohtaamista.

Tällaiset päivät ovat antoisia keitaita!

~~~~~~~~~~~~~~~~

Lähden tästä happihypylle elikä pikkulenkille

ja sitä myötä kaarratetaan uuteen viikkoon.

Mukavaa viikkoa 

ja sopeutumista tähän kellonsiirtoon taas kerran!

-Kaisu-

Jk. Poikani hoksasi tuosta sivusta, että tämä oli minun 200.teksti tänne blogiin!

Ota aikaa itsellesi

Mökin seinällä on kehystettynä kortti, jossa lukee

Anna itsellesi joskus aikaa 

vain olla 

ja kulkea ajatusten niityllä.

Se on ihana ajatus, 

se on tarpeellinen muistutus joutenolon tärkeydestä. 

Siitä, että joskus on hyvä vain olla ilman suunnitelmia ja tarkkoja aikatauluja

-joutilaana, jouten. 

Olla ja katsella, kuunnella; nähdä ympärillä olevia asioita ja nauttia niistä;

antaa ajan aivan kuin pysähtyä.

Täällä mökillä aika usemmiten menettääkin merkityksensä! :)

~~~~~~~~~~~~~~

Voisin muokata vähän tätä ajatusta, vaikka tyyliin

Ota itsellesi aika usein aikaa

 tehdä vain sellaisia asioita,

 joista saat iloa ja voimaantumista arkeesi. :)

Itselleni parhaimpia oman ajan hetkiä on lenkkeily. 

Silloin ajatuksella on tilaa lentää ja syntyy mitä mielenkiintoisempia ajautuksia ja ideoita. Liikkumisesta saa kuulema onnellisuushormooneja ja
fyysinen kunto puolestaan auttaa jaksamaan.
Tykkään puuhastella niin kotona kuin mökilläkin erinäisissä työhommissa. 

Sellainen näkyvä työn tulos ja jonkun haaveen toteutuminen antaa
arvatenkin tyytyväisyyden tunnetta.

Tai se, että saan tehdä itseä innostavia juttuja itsekseni 

tai yhdessä mieheni kanssa
kiireettä.
Se on parasta, siitä tykkään! 

~~~~~~~~~~~~~~

Voisihan tuota lausetta muokata niinkin, että

Anna aikaa ystävillesi

-kuuntele heitä ja tule itsekin kuulluksi.

Ystävien kanssa vietetty aika on parasta voimaantumista ja se on aito hyvän mielen lähde.

Yllätysvierailut ovat  mieluisia,

mutta toki sovitut vierailut ja yhdellekoolle tulemisetkin ovat tärkeitä.

Ajatusten vaihtaminen ja yhdessä pohtiminen on toki paljon mielekkäämpää 

kuin  synkkä yksinpuhelu tai yksin pähkäileminen, 

johon joskus väsyksissä sattuu lankeamaan. ;)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Huomenna lähdemme mieheni kanssa huoltajiksi linja-autolastilliselle varhaisnuoria.

Siinä on erilaista ajankäyttöä pikkuisen erilaisissa puitteissa 

ja Levin maisemat antavat huikeat puitteet tälle reissulle.

Luulen, että saan reissusta itse enemmän kuin pystyn sille antamaan. <3

Tämmöisiä aika-ajatuksia tänään!
Elokuu kolkuttelee jo ovelle...
Nautitaan,
ei katsella kalenteria eikä aina kelloakaan!

~~Kaisu~~