Syksyn syviä värejä ja tunteita

Syyslomien aikaa.

Elohopea on painunut nollan alapuolelle ja 

puhe kääntynyt mustaan jäähän sekä ensilumeen.

Tämän syksyn upea ruska on siirtymässä pikkuhiljaa muistoihin

sitkeimpien puiden lehtien leijuessa vähitellen hyiseen maahan.

Lehdetkö poissa?

Ei, vaan matkalla tänne.

Vielä et huomaa 

sellaista mikä jo on,

huomista varten luotu.

-A-M Kaskinen-

Viime päivinä olen kokenut syksyn kauniiden, syvien värien rinnalla

syviä tunteita lähellä olevien ihmisten kivuista,

sairauksista ja puhuttelevista elämänkohdista.

Ihmiselämässä syksy tulee joskus niin äkkiä.

arvaamatta,

ilman ennakoivia merkkejä.

Tai sitten elämän lehti irtoaa hitaasti, uuvuttavasti.

pikkuisen kerrallaan.

Niin, että siihen saa aikaa valmistautua.

Tai elämää hallitsee sairaus, kipu,

käsittämätön, uuvuttava seuralainen.

Kun olen ollut jakamassa kivun tutun rinnalla

fyysistä ja henkistä tuskaa,

vastausta vailla olevia "miksi" -kysymyksiä,

olen tuntenut itsensä pieneksi, 

keinottomaksi.

Nämä hetket ovat olleet puhuttelevia ja pysäyttäviä.

Niiden äärellä on kristallisoitunut jälleen kerran se,

miten tärkeää on kiitollisuus tästä hetkestä tässä.

terveydestä,

läheisistä.

Ja, että sen sanoo ääneen

tai jopa kirjoittaa näkyväksi ajatukseksi,

lämpimäksi läikähdykseksi arkiseen päivään.

Syksyn harmaus ja syksyn kulta kulkevat  rintarinnan,

toisiinsa sulautuen.

Luonnossa.

mielessä,

elämässä,

 kaikkialla.

Niitä ei voi toisistaan erottaa.

Elämän ilo ja kipu ovat kudotut toistensa lomiin

ja ne on luotu värittämään elämää.

Mitäpä siitä,

jos ensilumi 

sataa puutarhan ylle.

Unelmat eivät kuihdu.

Kylvetty ei katoa.

kirjoittaa AM Kaskinen runossaan.

Kylvetty ei katoa.

Eikä kaunis,

eikä kivuton hetki.

Ne jäävät kannattelemaan elämää tuleviin päiviin.

Ne jäävät muistoiksi sydämeen.

Tau(v)onpaikan 5 -vuotis synttäriarpajaiset

Blogillani on tänään synttärit.

Tau(v)onpaikka täyttää kokonaista 5 vuotta.

Näihin vuosiin sisältyy paljon "arkea, juhlaa, arjen juhlaa".

Näiden jakamisen myötä on tullut mukavia ajatuksen vaihtoja sekä kohtaamisia 

kommenttien ja viestittelyn muodossa 

sekä myös uusia ystäviä ja tapaamisia ihan kasvokkain.

Olen saanut paljon paljon iloa ja omaa aikaa tämän harrastuksen parissa.

Pysähtymistä,

itselle merkityksellisten asioiden ynnäämistä ja muistoksi kirjoittamista. 

Se on vaatinut joskus rohkeuttakin ja

välillä on toki epäilyttänytkin, 

onko tässä mitään järkeä.
Silloin on palautunut mieleen kannustavat kommentit,
jotka ovat antaneet uskoa  päivitysten jatkamiseen.

Nyt on siis perinteisten synttäriarpajaisten aika!

Kangaskasseja ei ole koskaan liikaa!
Tällä kertaa arvon blogiystävieni kesken 
Lasse Kovasen Pentikille suunnitteleman Pelargonia-kangaskassin,
jota koristaa vesiväreillä maalatut upeat pelakuut.
Kassi on 100 % puuvillaa ja se on kooltaan 46x42.

Jokainen voi osallistua arpajaisiini yhdellä arvalla. 

Lisäksi aikaisemmin blogini lukijaksi kirjautunut 
tai nyt arpajaisten yhteydessä kirjautuva saa
yhden bonusarvan. 
Lukijaksi liittyminen tapahtuu internetversiossa näkyvässä
"Blogiystäviäni" -kohdan alapuolella olevaa "lue"-nappia klikkaamalla. 

Kirjoita kommenttikenttään monellako arvalla olet mukana ja nimimerkki tai yhteystietosi!

Arvon kassin su 28.7. klo 22,
jotta mahdollisimman moni ehtii näin kesäaikana mukaan.

Kassillinen 

kukkaisajatuksia 

pelargonioita ja ruusunkukkia

kaikille Tau(v)onpaikassa piipahtaville,

vakituisille ja satunnaisille vierailijoille.

Te olette tuoneet tähän harrastukseeni vuorovaikutuksellisen sisällön,

lukemalla, kommentoimalla, kannustamalla.

<3 -lämmin kiitos!

Ja terveisiä Sinulle, 

joka tulit kesäkuun lopulla luokseni ja kerroit lukevasi blogiani.

Se oli yllättävä kohtaaminen,

iloinen ja mieleenpainuva hetki minulle. <3

Muistan sanasi! 

Onnea arpajaisiin

toivottelee 

Tau(v)onpaikan Kaisu

Syyskautta aloittelemassa

Niin vain vierähti kesäiset kuukaudet ja ollaan syyskautta aloittelemassa.

Venetsialaisviikonloppua vietetään täällä rannikolla epävakaisessa säässä.

Välillä on aurinko paistanut kauniisti, 

mutta enimmän ajan sataa tihuuttaa ja lämpö on ollut kymmenen asteen tiimoilla.

Vietimme eilistä iltaa ystäväpariskuntien kanssa mökillä

 nyttäreiden, saunomisen ja yhdessäolon merkeissä.

Kesän jälkeen tällainen kokoontumisajo on hieno hetki;

kesä vierähtää itsekullakin omissa kuvioissa,

omien perheiden kanssa lomaillessa ja touhutessa.

Meillä on mieheni kanssa niin kiitollinen mieli näistä ihmisistä.

joiden kanssa saa palata yhdellekoolle ja juttu luistaa niin kuin ei väliä olisi ollutkaan.

Sama elämän tilanne ja yhteiset muistot yhdistävät meitä.

Ystävät ovat valoja elämän tiellä ja kukkia sydämen puutarhassa, sanotaan

ja niitä he ovatkin. 

<3

Kynttilät toivat tupaan mukavaa tunnelmaa.
Olin ajatellut ottaa kuvia mökillä

mutta illalla en kerennyt ja aamulla akku oli niin kännykässä kuin kamerassakin tyhjänä.
Joskus käy niin! ;)

~~~~

Vuoden kierron otti, että sain vanhan Singerin jalat uuteen käyttöön.

Ei liene yllätys, 

että valoin siihen pöytälevyn ja tämä pöytä on nyt meidän kuistin kupeessa. 

sen betonipenkin kanssa.

Valoin penkin jalat roskissankoon, 

sellaiseen ylöspäin levenevään, suorakaiteen malliseen. :)
Noiden jalkojen sijaan hautasin harjoituskappaleita ja epäonnistuneita valuja.
Olen niin mielissäni, kun ne ovat pois silmistäni ja kuitenkin käytössä!

Siinä on nyt yhdensortin puutarhakalusto,

jolla mennään toistaiseksi kesät ja talvet!

Meillä on ihania yövieraita,

kolme sisarusta.

Minä niin nautin siitä, kun nuo meidän pikkupojat välillä antautuvat touhuamaan lastenlasten kanssa.

Siinä syntyy hyviä yhteisiä ideoita, leikkivälineitä ja ennen kaikkea yhdessä tekemistä ja  leikkiä.

Ikean lähetyksen noutaminen tänään oli tämän sadepäivän pelastus.

Laatikoista he ovat rakentaneet  majoja itselleen ja lopulta Petseille, 

niille pienille leluhahmoille.

Eskarilainen sytytti lyhtyihin kynttilät

ja kuistin seutu näytti heti niin syystunnelmaiselta.

~~~~

Lapset aikoivat valvoa pitkään,

kun on "tällainen venetsialainen juhlailta".

Taidan kuitenkin lähteä patistamaan nukkuhommiin, 

ettei rytmit mene sekaisin.

Toivotaan, että alkava syys tarjoaa vielä lämpiä ja sateettomia päiviä.

Syksyn värit ainakin piristävät mieltä!

Ja kyllähän kynttiläaika on omalla tapaa aivan ihana

ja viltti  lämmin ja pehmeä

-siihen on ilo käpertyä.

Mukavaa elokuun viimeisen viikonlopun jatkoa 

teille kaikille

-niin uusille kuin vanhoille blogini seuraajille! <3

-Kaisu-

Kohtaamisia

Tänä viikonloppuna ajoimme lähes tuhat kilometriä. 

Tälle matkalle  mahtui monia ihania kohtaamisia;

pieniä hetkiä yhdessä,

onnentuokioita.

Menomatkalla meillä oli seuranamme ekaluokkansa käynyt lapsenlapsi.

Hänen mutkattomuus, reippaus ja iloisuus siivitti matkaamme.

Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on erilainen kuin äidin ja lapsen;

siinä kokee jollakin tapaa vain aurinkoisia,

hyviä hetkiä.

Heidän vanhempansa tekevät kasvatustyön,
mummu voi keskittyä nauttimiseen! <3

Tapasimme tyttäremme perheen heidän tulevan kodin maisemissa, jossa kielot tuoksuivat.
ikivanhat, kymmenet omenapuut kukkivat
ja juuri kotiutuneet lampaat  toivat vilkkaudellaan, karkaamisillaan oman elämänmakuisen lisänsä hetkeen.

Elämään kuuluvat unelmat

ja yksi niistä on heidän -ja toisenkin perheen- kohdallaan  toteutumassa.

Kummius on lahja, jonka myötä ystävyys ja ihmissuhteet kantavat 

vuosien ja vuosikymmenten taakse.

Saimme olla ystäväperheen kotona juhlistamassa  kummityttömme lakkijaisia 

lukuisien nuorien kanssa.

Kovin harvoin olemme tavanneet sitten yhteisen asuinpaikkamme,

mutta aina tavatessamme koemme samaa lämpöä, iloa,

ja tunnetta, että aikaa, välimatkaa ei olisi ollutkaan.

Ylioppilaskeväänä hänelläkin on sulkeutunut yksi tuttu ovi, 

mutta lukuisia ovia on edessä avattavaksi,

sisään astuttavaksi.

Mukava oli kuulla kummitytön suunnitelmia ja rohkeutta toteuttaa unelmiaan.

Etäisyyksistä johtuen me siskokset perheinemme tapaamme toisiamme liian harvoin.
Tänä viikonloppuna oli siskoni perheessä  rippijuhlat  ja meidän "round-trip" suuntautui sinnekin.

Kodinjuhlassa sukupolvet kohtaavat

 ja siellä  on aina oma tuttu ja turvallinen tunnelmansa;

tapaamisen iloa, kotoisaa huumoria ja jutustelua.

Lapset kasvavat ja varttuvat;
siinä sitä on ihmettelemistä kerrakseen!
Konfirmaatio on nuorten juhlassa yksi tärkeä etappi
ja silloin on syytä juhlaan! <3

Paluumatkalla kävimme tervehtimässä myös yksin elävää sukulaistamme.

Hänen kasvoiltaan ja kädenpuristuksestaan on helppo tuntea lyhyemmänkin vierailun tuoma ilo.

Liiaksi asti ei vieraita hänellä käy,

ei ole kuulumisien kyselijöitä.

kahviseuraa.

Tasan ei mene onnen lahjat sanotaan. 

Toisilla on ystäviä,

ihmisiä lähellä,

arjen ja juhlan jakajia.

Toiset kulkevat halki elämänsä 

itsekseen,

osaansa tyytyen.

 Tyytyväinen kädenheiluttaja jäi pihaan.

Hänen kasvoiltaan loisti vilpitön ilo.

Kaikki elämänkaaren vaiheet olivat vahvasti läsnä viikonlopussamme.

Käynti  90 vuotta täyttävän sukulaisen sairasvuoteen luona oli koskettavin hetki.

Hauras ihminen lepäsi peitteen alla.

Silmät katsoivat tarkasti tutkien, 

hän kyseli,

katsoi pitkään,

kysyi taas.

Tunnisti ja samalla unohti.

Kenen tyttö sinä olet, kysyi minultakin.

Tytön näköinen olet, kun täältä sängyn pohjalta katselee, sanoi.

Hän muisti,

että syntymäpäivä on tulevana sunnuntaina.

On kuulema monenlaista vaivaa jo tuossa iässä.

Palelee ja jalat kipuilevat.

Lauloimme 

"Oi katsohan lintua oksalla puun" -laulun.

Äänet murtuivat.

Oli tämä kohtaamisen hetki.

Silitin hänen harmaita hiuksiaan,

pidin kädestä kiinni.

Hänen voiman ja terveyden päivien kuvat kulkivat silmissäni.

Koin hetkessä elämän rajallisuuden.
Se on kuin omenankukka, joka tänään avautuu ja pian karisee pois!  <3

, 

Matka jatkui viimeisen huikosen tunnelmissa,
itsekunkin lomatoiveiden kartoittamisena
ja 

 lopulta kotimiehinä olleiden tapaamisena,

omaan kotoisaan arkeen palaamisena.

Tänä viikonloppuna oli paljon kohtaamisia.

Kuuntelemista, kuulluksi tulemista.

Halaamisia,

ilon jakamista,

kyyneleitäkin.

Tärkeiden elämänvaiheiden  todistamista 

ja elämän rikkauden kokemista.

~~~~~~~~~~~~

Näissä kohtaamisien tunnelmissa

lähden kohtaamaan tulevan viikon päivät!

Mukavaa viikkoa sinullekin!

Kaisu