Lauantaina vietimme mökkikauden päättäjäisiä mökillä.
Toki oletan, että meidän mökkikausi jatkuu tänä syksynä pitkälle syksyyn,
kun meillä on nyt enemmän vapaata.
Leppoisassa lauantaipäivän tunnelmassa tuli kierreltyä pihapiirissä
ja katseltua menneeseen kesään sekä kesällä tehtyihin juttuihin
-ja toki niihinkin kohtiin,
joita ei vielä(kään) suunnitelmista huolimatta
saatu vietyä eteenpäin.
Jyhkeän mökkikuusen maata myötäilevien oksien alla
on ollut piilossa kaivo,
jonka päälle mieheni on laittanut kolmekymmentävuotta sitten sementtikannen ja kiven.
Lapsemme hukkumiskuolema oli jättänyt jälkensä.
Emme halunneet silloin käyttää sellaista kaivoa,
josta vettä olisi nostettu sankolla
tai että olisi ollut vaara lasten mennä sinne lorkkimaan.
Aika on hoitanut ja hoitaa.
Elämä menee eteenpäin;
ajatus kaivon esille ottamisesta tuli puheeksi.
Jossain vaiheessa laitoin ilmoituksen Facebookin kirppikselle:
ostetaan käsikäyttöinen kaivonpumppu.
Sain yhden vastauksen ja ostin pumpun kuin "sian säkissä";
toimii tai ei,
käyttöön tai koristeeksi.
Meni kesä, tuli toinen ja liekö tämä jo kolmaskin.
Kesäkuussa tartuimme toimeen.
Olimme vaalineet vuosikymmenet noita liehuhelmaisen kuusen ikiaikaisia oksia.
Nyt jouduimme sahaamaan niistä pari kolme pois,
että kaivo pumppuineen pääsisi näkyviin.
Pumpun asentaminen sujui mutkattomasti ja mikä parasta;
pumppu toimii.
Vesi nousee, kun hetken pumppaa.
Käsikäyttöiseen pumppuun liittyy itselläni vahva lapsuuden muisto.
Haimme naapurista juomaveden kotiimme.
Monet, monet kerrat olen siellä pumpannut vettä ja kantanut kotiin.
Nyt saan verestää lapsuusmuistoja ja nostaa kaivosta kasteluvettä kukille.
Ja kyllä lapsenlapsetkin ovat mielissään moisesta laitteesta,
jolla saa vettä tulemaan maan sisästä.
Kyllähän tämä Vammalan konepaja Oy n pumppu oikeastaan
kuuluukin tänne!
Juuri tuollaisena vanhan näköisenä kuin se nyt onkin.
Tässäpä tämä yksi menneen kesän ilo mökin pihapiiristä.
Kolmekymmentä kesää takana
ja monenmoista askaretta on yhdessä tehty.
Monta suunnitelmaa, haavetta sekä toivetta on vielä on olemassa.
Aika näyttää mikä toteutuu ja mikä on toteuttamisen arvoista!
Huomenna onkin sitten jo syksyinne kuukausi!
Syyskuun kauneutta ja iloa Sinulle!




Hienoa! Minäkin muistan lapsuuden pumppukaivon isoäidin luona. Talvipakkasessa nuolasin pumppua ja mitäs tapahtui. Kyllä säikähdin kun kieli ensin tarttui kiinni. Toinenkin muisto on samoilta ajoilta. Hyppäsin lumihankeen jostakin matalalta katolta, ja saappaat jäivät sinne. Aikuisten piti tulla kaivamaan ne esiin. - Viihtykää vielä kuusen suhinassa!
VastaaPoista