Gluteeniton mustikkakukko

Tuoreita marjoja sisältävät herkut 

ovat kesän parhautta. 

Tytär leipoi sesongin alkaessa meille mansikkaisen kääretortun 

ja nyt oli sitten mustikkaherkun vuoro. 

Mökillä mustikat ovat likietuisesti tarjolla. 

Keräsin eilen vajaan litran sinisiä köllyköitä

 ja leivoin gluteenittoman mustikkakukon.   

Olen kerrattain saanut herkutella ruisjauhoista leivotulla mustikkakukolla, 

jota leipoja taisi sanoa rättänäksi. 

Muistan, että söimme sitä vaniljajäätelön knassa 

ja se oli hyvää. 

Ilokseni bongasin vastikään 

Himoleipurin sivustolta vastaavan ohjeen gluteenittomana 

 ja tallensin sen näiden mustikkaisten päivien varalle. 

Tämä mustikkaherkku valmistuu kotoa löytyvistä perusaineksista ja se resepti on helppo. 

GLUTEENITON MUSTIKKAKUKKO

Pohja ja kansi:

200 g voita tai margariiniä

1 dl sokeria

4 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Semperin karkeita jauhoja)

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

8 dl mustikoita

3/4 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja 

Valmistus:

Voitele halkaisijaltaan n. 18-20 cm vuoka ja laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. 

 Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhoseos, johon leivijauhe on sekoitettu.

Ota taikinasta 1/3 jääkaappiin. 

Taputtele jauhotetuilla käsillä 2/3 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille 2-3 cm. 

Sekoita mustikoihin sokeri ja perunajauho ja kaada ne vuokaan taikinan päälle. 

 

Kaulitse jääkaapissa ollut taikina leivinpaperin päällä vuoan mallikseksi ja kumoa paperin avulla kanneksi. Paina sormella saumakohdat. 

Voit laittaa taikinan myös nokareina mustikoiden päälle.  

 

Paista mustikkakukkoa uunin keskitasolla noin 40 minuuttia

ja anna vetäytyä hetki paiston jälkeen. 

 Mustikkainen kukko maistuu parhaimmalta lämpimänä kahvin, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa, mutta toki myös jälkiruokana. 

~~~~~

Haluan opetella vielä ohjeen mukaisen kauniin "kannen" tekemisen, 

mutta minulta luonnistunut vaihtoehto oli onneksi ohjeessa myös tarjolla.  

Päällinen ei kylläkään vaikuta lopputulokseen  eikä makunautintoon. 

Pistelimme tuon ensimmäisen ’kukon poskeemme’ kermavaahdon kera 

ihan vain maistellessamme. 

Aion palata tämän herkun ääreen toistenkin 

ja kokeilen jotakin tattarisempaa jauhoa 

niin saisin ehkä sitä "ruiskukon" makumaailmaan jäljiteltyä. 

~~~~

Mustikkakukko tuntui maistuvan nuorisollekin.

Keskustelu kiertyi tämän savolaisen herkun nimeen;
"miksi se on kukko"?

Onko se rakenteensa kautta sukua vaikkapa kalakukolle? 

Mielenkiintoinen nimi, mutta nimestään huolimatta herkullinen maultaan. 

Täyteläistä kesän makua ja suussa sulava rakenne. 

Vahva suositus tämän reseptin kokeiluun 

ja toki kiva olisi kuulla, 

mitä tykkäsit.

~~~~

Mustikka tuntuu muuten olevan päivän sana.

Mökin pihassa pyörähtää poimijoita, 

jotka ovat joko metsään menossa tai tulossa sieltä

tai puhdistamassa saalistaan.

Se homma kuulostaa useimman sanoittamana "työmaalta". 

Hienoa, että innostuvat kuitenkin marjastuksesta ja hyödyntävät metsän antia.

Kesän ihania, muistoihin painuavia hetkiä Sinulle sinne missä juuri oletkin! 

💙

 

Polttokolvikokeiluja

 

Pyysin kauppareissulaisen tuomaan minulle jonkun halvan polttokolvin. 

Halusin kokeilla,  olisiko se ehkä minun juttu. 

Tämä kolvi olikin sitten sellainen karvalakkimalli, 

mutta jonkinlaista polttoa sain sillä  tehtyä ja jotakin näkyvääkin. 

Toki eihän nämä vedä vertoja netin hienoille polttotöille, 

mutta jostakin se on lähdettävä ja minä lähdin näistä. 

Siirsin nuo vanhat betonitontut kotikoivun juurelle, 

kun kuusen oksat olivat niin kovin painuneet mökkikylän päälle. 

Tontut ovat nyt muuttaneet ja niiden satu jatkuu valoisammassa paikassa, 

"ihmisten ilmoilla". 

Siinä touhuetessa syntyi oivallus kyltistä "meidän mökki".

Tuo viitta viisoo toki noiden tonttujen mökkiin, 

mutta kyllähän se osoittaa myös meidän isompien tonttujen mökillekin päin. 

Tämä meidän nuori kotikoivu kasvaa muuten vanhan koivun kannossa, 

johon istutimme sen kymmenen vuotta sitten. 

Koivu on kasvanut siinä uskomattoman hyvin, 

vaikka aluksi istutuspaikka vähän epäilytti. 

Koivun tarinasta olen kirjoittanut täällä, klik. 

Pyysin miestäni sahaamaan puuleikon tänään kaadetusta koivusta.  

Olin ajatellut tehdä pyörylään polttokolvilla mandala- kuvion, 

mutta kuinka ollakaan!

Leikko oli aavistuksen sydämen mallinen;

 muoto innoittikin minua sitten tällaiseen kokeiluun. 

Poltin kuviot ilman kummempia piirtämisiä ja suunnitteluja, 

sillä lailla kokeilevalla otteella uutta työkalua tunnustellen ja vuosilustoja mukaillen. 

Tällainen ovikoriste tästä sitten tuli vanhan pihasaunan oveen. 

Puojista löysin tuon elämää nähneen koukun. 

Siihenpä onkin kiva ripustaa jatkossa kranssit ja koristeet. 

En ole vielä varma, 

jatkanko kokeilujani vai jätänkö kolvin laatikkoon jemmaan. 

Ehkäpä erilaisia teriä voisi olla kiva kokeilla.

Onko sinulla vinkkiä tähän puuhaan tai mukavia kokemuksia?

Toivottelen ihanaa viikonlopun jatkoa

ja muistuttelen, että vielä ehtii osallistua arpajaisiin. 

 

Terveisiä kanervikosta

Uskomatonta, miten tämä aika kuluu nopeaan.

Kesä on nyt siinä vaiheessa, että kanervatkin kukkivat. 

Tänään oli aurinkoinen päivä  

ja oiva hetki kanervien keräämiseen ja kanervista askartelemiseen.

Menin sananmukaisesti metsään!

Otin maitokärryihin mukaani sakset, ohutta rautalankaa 

sekä lasipurkin ja puulaatikon, 

joihin olen ruukannut kerätä näitä kauniita kesäisiä kukkijoita.

Kanervathan säilyttävät mukavasti värinsä 

ja hiuslakka antaa kukintoihin pitoa.

Päivä oli siis kaunis, 

mutta myös kuuma.

Pikkukärpäsien määrä kimpussani oli sanoin kuvaamaton, 

mutta sinnillä tein sen minkä aioin. 

Oli mukavan terapeuttista  touhuta pitkästä aikaa luonnonmateriaalin parissa. 

 Luin kerrattain jostakin satumaisen kauniit sanat;  

 kanervat kasvavat siellä missä keijut ovat levänneet. 

Läheltä katsottuna kevyesti tuoksuvat kanervan kukinnot ovatkin 

kuin pieniä keijujen mekkoja. 

Kranssin ripustin tuvan oveen,

puulaatikko löysi paikkansa tutusti uunin päältä ja 

ruskea lasi-astia eteisen ikkunalta. 

Suloista kanervanpunaa on nyt tallessa mökin sisällä,

 siellä  ja  täällä. 

Onneksi on, 

yöksi on taas luvattu sadetta

ja eihän nuo avautuneet kukkaset sateessa ainakaan parane. 

Kanervikossa tuli mieleen lasinen lieriö 

ja vastikään mökille tuomani juuttinaru. 

Niistä kehkeytyi sitten tämä kynttilän ympärille laitettava kanervainen lasi. 

Kieputin löystähkösti narua lasin ympärille 

ja pujotin varvut varovasti narujen ja lasin väliin. 

Olipa soma sytyttää kynttilä tuon kanervaisen lasin sisään,  

kun lientelee ja harmaat pilvet täyttävät taivaan rannan.

Ihan selvästi kynttilähetken aika! 

 

Ruukaatko sinä kerätä heiniä, kukkia tai varpuja kuivamaan? 

Jos keräät, mikä on sinun kestosuosikkisi?

🌸

Täältä voit lukea kerrallisesta kanervaköynnöksestä, klik. 

Ja täälläkin olen ollut kanervikossa, klik. 

Ihan selvästi kanerva on minun kestosuosikki, 

joka "sytyttää" kesä kesän jälkeen touhuamaan. 

 

Kiva vinkki vetoketjun vaihtamiseen

 Ompelu -teema jatkuu tällä erää korjausompelulla 

ja niinkin haastavalla asialla kuin takin vetoketjun vaihto. 

Nimittäin se on (ollut) minulle aina vahvaa epämukavuusaluetta

ja päänvaivaa aiheuttavaa touhua. 

Tällä kertaa lähdin tähän haasteeseeni kuitenkin 

avoimin sekä kokeilevin mielin.

Olin nimittäin nähnyt blogiystäväni päivityksessä, täällä,  rohkaisevan esimerkin siitä,

miten näppärästi nykyään vetskan voi vaihtaa 

ja opiskelin sitä lisää vielä täältä, klik. 

Ajatuksen tasolla helpotti toki sekin, 

että rikkoutunut vetoketju ei ollut kenenkään pyhäkoltussa,

vaan vanhassa ulkoilupusakassa. 

Tuo käyttäjälleen mieluinen takki sai olla tänään  "koekaniinina".

Uuden vetoketjun laittaminen onnistui yllättävän näppärästi; 

 uusi vetoketju "istutetaan"  tavallaan vanhan vetoketjun sisään. 

Lopputulos on kivan näköinen. 

Se jäi harmittamaan,  etten ostanut oranssia tai vaaleamman sinista vetoketua; 

sillä olisi saanut kivaa väri-ilottelua tuohon takin edustaan. 

Oli mukava taas huomata selviävänsä haasteesta

ja  kiva oli oppia uutta.

Ennen kaikkea tuntuu hyvälle,

kun kesäpoika sai lempparitakkinsa taas käyttöön.

Vetoketjusta kukkaruukkuun! 

Pihasaunasta palatessani katsoin 

tuon humalaköynnöksem kasvaneen sydämen muotoon.

💚

Arjen ihania pieniä onnistumisia ja kauniita hetkiä löytyi tästä päivästäkin!

Hyvää yötä!

💚

Sisustustekstiilejä takakuistille

Kesäloma on selkeästi tehnyt tehtäväänsä.

On ihana huomata itsessä innostumista ja tekemisen intoa. 

Sellaista voimaantumista ja tarmoa, 

että aikomisesta tulee totta! 

Olin katsellut tuota takakuistin puupenkkiä,

että istuinosa pitäisi joko hioa tai siihen voisi laittaa pehmusteen.

Eilisen pyörälenkin aikana muistin vanhan,

90-luvulla käytössä olleen paksun kankaan. 

Minua alkoi ompeluttamaan. 

Halusin nauttia kesäpäivästä ja halusin ommella. 

Nostin ompelukoneen ulos puutarhapöydälle  

ja siitä kuistin sisustustekstiilien ompeleminen sitten lähti.

Hyödynsin vanhan täkin kaksinkertaisena pehmikkeeksi. 

Laitoin päällisen kulmiin nauhat, joilla pehmusteen saa penkkiin kiinni. 

Lisäksi ompelin muutamasta kohdin kankaan ja täytteen kiinni toisiinsa pesun varalta. 

Kankaasta riitti penkinpäällisen lisäksi myös pariin tyynynpäälliseen ja kaitaliinaan. 

Ompelin liinan päihin kujat, 

joihin pujotin harjateräksen pätkät. 

Poika napsasi ne voimapihdeillä kerrallisista marjapensaiden tuista.

Hyvin näyttää liina pysyvän paikoillaan,

vaikka koko ajan tuuleskelee. 

Harmi vaan, 

että kangasta oli tässä vaiheessa enää niin naftisti. 

Olisi ollut kiva, 

että liina olisi jäänyt roikkumaan pöydän päissä alaspäin. 

Testaan nyt tämän idean tällä liinasella 

ja ompelen toisten pitemmän kaitaisen liinan

tai sellaisen ison, 

johon voin sujauttaa nämä samat painot. 

Kiepsautan niihin vielä teipit ympäriinsä, 

ettei vaan ruoste puske läpi. 

Pientä sievää ja uudennäköistä vanhaa materiaalia hyödyntämällä. 

Ja niin ihanat puitteet ompelulle, 

että taidan jatkaa ompelua tänään 

tuossa puutarhapöydän ääressä tuulen huminassa ja kukkien tuoksussa.  

Tuo piikkilankakranssi on pyörinut varastossa paikkaa vailla. 

Nyt se sai valkean sprayn myötä uuden tulemisen kuistille.

Aika tavaran kaupihtee -ajatus on taas käynyt toteen 

ja olen vastannut monella tapaa #jämätjajemmat -haasteeseen!

🌸

Kesän ihania hetkiä meille molemmille!

 

Blogin 10 -vuotissynttäriarpajaiset

Huomenna onkin sitten Tau(v)onpaikka -blogin vuosipäivä. 

Kymmenen vuotta sitten julkaisin ensimmäisen postauksen 

tyttäreni kannustamana ja avustamana. 

Lähdin matkaan blogien maailmaan,

jossa siihen aikaan oli vilkasta ajatusten vaihtoa blogistien kesken. 

Silloin oli erilaisia haasteita ja kommentointitempauksia 

sekä tutustumisvinkkauksia toistemme blogeihin

ja monenmoisia tsemppauksia. 

Harmi, kun niin moni minun aloitusaikojen bloggaajista 

on lopettanut tai siirtynyt mm. Instagramiin. 

Silloin heinäkuussa 2014 alkoi tämä harrastus, 

jonka parissa olen viettänyt nyt yhden kuudesosan elämästäni. 

Vuodet ovat mennä huristaneet vauhdilla!

 Enpä olisi silloin uskonut, 

että tästä tulee näin pitkä matka ja  pitkäaikainen harrastus.

Toisaalta se, mihin alan, alan siihen satasella! ;) 

Muistan, että ensimmäisen postauksen julkaiseminen oli jännä juttu, 

joskin vieläkin joskus tulee omanlainen inhimillinen jännitys laittaa päivitys näkyviin.

Kiinnostaako aihe lukijoita,  

onko nämä jo niitä tuttuja Kaisu-juttuja, 

tuleeko kommentteja, 

miltä kuvat näyttävät lukijan silmissä,  

onko kirjoitusvirheitä tai huonoja lauserakenteita. 

Joka tapauksessa 

-nyt on juhlanpaikka!

Ommella surautin tämän vuoden synttäriarpajaisiin kaksi kestokassia,

jotka ovat perinteisen muovikauppakassin kokoiset. 

Sellaiset pieneen tilaan menevät kassit, 

jotka voi sujauttaa käsilaukkuun varakassiksi

tai ottaa aktiiviseen arkikäyttöön vaikkapa kauppareissulle, kirjastoon tai jumppaan. 

Toinen on mahdollisesti sinulle ja toinen jää minulle.

Tarjoan teille jokaiselle yhden arvan.  

Lisäksi tarjoan aiemmin lukijoiksi liittyneille sekä nyt liittyville yhden lukijabonusarvan.

Arpajaiset ovat minun järjestämät ja niihin voi osallistua 

täällä blogissa ja Facebookin Tau(v)onpaikka -sivustolla. 

Kumpi kasseista olisi sinun valintasi, 

jos onnetar suosii arpajaisissani sinua;

puuvillainen vai pellavainen, 

vaalea vai tumma,

pienikukkainen vai isokukkainen,

puketti vai unikko?

~~~❤~~~

Merkkaa kommenttikenttään kassivalintasi, arpojen määrä 

sekä joku tunnistetieto,

että saan ilmoitettua sinulle  tiedon mahdollisesta arpavoitostasi. 

Arvon kassin 28.7.2024  klo 20. 

~~~~~❤~~~~~

Kestokassillinen arpaonnea sinulle ja teille kaikille!

Ihana, että olette siellä ruudun takana.

❤ -lämpöisin terveisin

Tauvonpaikan Kaisu

Maissi kasvaa ja pionit kukkii

Tänä vuonna maissin kylvö meni kohdilleen. 

Kylvin maissin jyvät eli tutummin popcornin siemenet

ulos ruukkuihin kahdessa erässä; 

 toukokuun lopulla ja juhannuksen aikoihin.

Tällä kertaa hoksasin kylvää jyvät riittävän harvaan niin,

että taimilla oli tilaa kasvaa ruukussa eikä niitä tarvinnut harvennella 

eikä siirrellä toisiin ruukkuihin. 

Ensimmäisen kylvön maissit ovat nyt hyvässä mitassa

ja minulla on nyt useammassa ruukussa vehreää, helppohoitoista vihantaa. 

Siirsin äsken yhden maissiruukun etupihan laatoitukselle aika paahteiseen kohtaan tuomaan väriä. 

Maissit ovat kyllä sinnikkäitä kasveja ja kestävät kuumuttakin hyvin!

Oletko sinä kokeillut kasvattaa niitä?

Onneksi on vielä toisen kylvön maissit tuloillaan loppukesän iloksi, 

kun tuntuu kaikki kukat kukkivan etuajassa.

Vihreä on kaunista. 

Se on elämän ja kasvun, 

toivon ja uudistumisen väri. 

Perennapenkissä puolestaan on värikkäämpää iloa,

 sillä siellä on alkamassa pionien kukinta.  

Tänä päivänä on avautunut ensimmäiset nuput 

ja nuo pionin kukat ovat kylä niiin kauniita. 

Harmi, kun tummanpunainen kiinanpioni ei kestänyt viime talven ankaruutta. 

Täytynee hankkia uusi taimi sen tilalle. 

Minulla on mennyt  kuvissa näkyvien pioneiden juurilta  "nimilaput" hukkaan. 

Saisinko täältä tunnistusapua näille kaunottarille?

Tänään on ollut monella tapaa hyvä päivä. 

Aurinko on hellinyt ja houkutellut puuhastelemaan tuonne pihalle. 

Jossain vaiheessa vilautan ainakin vadelmakehikkoa, 

jonka Hän naputteli pihan perälle. 

Heinäkuun aurinkoisia ja lepposia hetkiä Sinulle.

Kaikki on niin kaunista juuri nyt! 

🍃 🩷 🍃

Kolme kesäkuista k -kuvaa

Kesäkuu meni. 

Kaunis kesäinen, kukkaisa kuukausi. 

Tässä kuvani Kesäkuun kolme kuvaa -haasteeseen. 

Koti ja kuisti. 

Kodin tervetulotoivotus tuntui illalla myöhään kotiutuessamme 

niin rakkaalle ja kauniille.

Kukkapenkki ja koreakärsämöt. 

Kesästä kesään lempikukkani. 

Luottokasvi, pitkään kukkiva perenna,

josta saa näyttävän ja kestävän kimpun kukkamaljakkoonkin.

Kuunliljojen kirjoa. 

Kuunlilja on helppohoitoinen, hyötyisä perenna.

Kaunis kaikissa sävyissä, 

näyttävä niin kukkapenkissä kuin ruukussakin. 

💚

Näiden kuvien myötä kauniita kesäisiä hetkiä 

ja heinäkuun helteitä.

Kohta onkin sitten synttäripäivä tällä blogilla. 

Jääpä kuulolle! 

 

Kilometrikisa

Pyöräily on mukavaa ulkoilua sekä liikkumista 

-etenkin kesäaikaan, 

kun luonto ja luonnon kauneus tulee siinä

niin lähelle. 

Lähdin tänäkin kesänä mukaan Kilometrikisaan, 

joka on leikkimielistä kisailua kilometreistä 

ja siinä kasvatetaan työpaikan yhteistä kilometripottia. 

Ruokahalu kasvaa syödessä, sanotaan. 

Niin pakkaa käymään myös lenkkien pituuksien kanssakin. 

Se täytyy sanoa, että pyörälenkin jälkeen on yleensä aina hyvä fiilis 

ja on mukava tarttua arjen askareisiin endomorfiinien tuoman hyvän olon siivittämänä. 

Touko-kesäkuun kilometrisaldo on kasvanut hyvin. 

Jokainen kilometri edistää terveyttä,

niin fyysistä kuin henkistäkin. 

Lähiseutujen tiet ja tienoot tulevat pikkuhiljaa tutuiksi. 

Tällä viikolla olen tehnyt pari pitempää lenkkiä sekä kuntoa että pyörän akkua testaillen.

Hyvin molemmat kestivät! 😎

Oletko sinä innostunut pyöräilystä ja tällaisista haasteista? 

Tauonpaikka.

Nyt huilaan viikonlopun yli.

Lepopäivät ovat tärkeitä! 

Kesäkuun lopun 

leppoisia, lämpimiä päiviä Sinullekin. 

Ilmassa on ruusujen tuoksua! 

💌

 

Loma

Kesä.

Loma. 

Kesäloma. 

Lempeä laskeutuminen lomamoodiin rakkaalla rannalla pienellä porukalla. 

Elämä on opettanut sen, 

että on helppoa

 -ja oikeastaan merkityksellistä- 

yhtyä Roope Lipastin ajatukseen kesälomasta:

’Kesäloma on ihmisille annettu,

että tarkkaan miettisi,

mitä kaikkea pitää sen aikana tehdä

ja jättäisi sen sitten tekemättä.’

Luin vastikään jostakin,

että loma ei ole vuoden aikana kertyneiden tekemättömien töiden tasaukseen vaan voimaantumiseen. 

Olen oivaltanut edellisen ajatuksen viime kesinä niin, 

että kun hetken luvan jälkeen riittävästi vain huilailee, joutenolo herättää luovuutta ja antaa voimaa myös niiden tekemättömien juttujen tekemiseen. 

Toivottavasti niin käy tänäkin kesänä! 

Täällä lapsuuden rantamaisemassa 

vietämme keskikesän juhlaa,

nautimme suven suloisuudesta ja kauneudesta. 

Ajanratas pyörii. 

Täällä on läsnä äidin ja isän tekemä 

vuosikymmenien  työ,

meidän perheen kesäiset lomaviikot

ja nyt jo lastenlastenkin kanssa vietetyt hetket. 

Muistot, 

joilla on monenvärisiä kehyksiä. 

Ne tuovat oman sävynsä tähän hetkeen, näihin päiviin,

kun teemme tulevia muistoja tällä porukalla.

Muistojen juhannusta Sinulle sinne missä oletkin!