Kevääseen kurkkaamassa

Täytyy kyllä todeta, 

että kerrankin olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Alkuvuodesta varaamamme matka osui juuri 

parahiksi Suomen takatalven ajalle. 

Täällä olemme saaneet kokea kaipaamamme 

kevään tunnelmaa.

Vuosi sitten olimme Kreetalla samana ajankohtana. 

Tykästyimme.

Vuoden takainen päivitys, 

joka löytyy täältä, klik,

onkin hyvä pohjustus tähän postaukseen, 

sillä tunteet ja ajatukset

ovat kyllä samanmoiset tänäänkin! 

Kukat kukkii, 

päivä paistaa ja linnut laulavat. 

Olemme vuokranneet jo kolmena päivänä pyörät 

ja se on ollut kyllä mukava aktiviteetti tälle lomalle. 

Täällähän ei ole pyöräteitä 

ja yllättävän rohkeasti olemme painaneet menemään tuolla ’rantatielläkin’ autojen seassa. 

Olemme polkeneet myös kyliin ja 

niiden mukaville kyläteille,

jotka kiemurtelevat ylös ja alas.

Maasto on meille tasamaan tallaajille 

mielenkiintoinen ja välillä haastavakin.

 

Maanantaina kävimme katsomassa nähtävyyttä Botnical Park & Garden, josta on kerrottu kivasti tässä 

 Vagabonda -blogin päivityksessä, klik .

Se oli kyllä mieleenpainuva reissu 

etenkin menomatkan osalta.  

Matkaa kohteeseen oli 19 kilometriä. 

Seiskavaihteinen mummiska ja lomaileva mummu meinasivat totaalisesti hyytyä loppumatkalla 

reilut viisi kilometriä kestäneeseen nousuun 

 ja mutkaistakin mutkaisemmalle tielle. 

Loppu hyvin,

kaikki hyvin.

Pääsimme perille ja näimme tuon sananmukaisesti tuhkasta nousseen eli tuhkaan rakennetun 

puiston ja sen moninaiset kasvit. 

Puistossa kukki tuttuja huonekasvejamme, 

kuten  kliivia ja pelakuut, aivan pensaina. 

Juorut olivat levinneet valtoimenaan 

ja muratti kasvoi sekä pitkin puunrunkoja että maanpinnalla.

Siellä  oli myös monenlaisia kukkivia pensaita, 

kaktuksia, köynnöksiä ja monenlaisia puita

sekä myös pieni eläintarha.

Reitti polveili pitkin puutarhaa eri tasoissa. 

Opastetauluissa muistutettiin luonnossa liikkumisen tärkeydestä henkisen ja fyysisen terveyden näkökulmasta. 

Luonnolla  on meille paljon annettavaa,

mutta meidän kuuluu myös vaalia osaltamme luontoa. 

Tänään ajattelimme käydä Souda - nimisessä satamakaupungissa, mutta matkaan tuli 

muutoksia ja elämyksiä. 

Poliisi käännytti kaupunkiin suuntautuvan liikenteen tulipalon takia pois.

Tuuli oli kova, 

28 m sekunnissa.

Tuntui että pyörä lähtee alta. 

Päädyimme kurkkaamaan pienempää venerantaa. 

Suosiolla suuntasimme sitten sisämaahan 

ja 40 kilometrin matkan jälkeen hotellille 

huilaamaan.

Nyt illempana selvisi tuulen suunta ja seuraukset!

Sama maisema eilen 

ja 

tänään! 

Monenlaista myrskyä olemme yhdessä kokeneet,

mutta tämä tästä vielä puuttui;

hiekkamyrsky. 

Maisema on muuttunut ruskehtavaksi 

ja tuulen Afrikasta päin lennättämää 

hiekkaa on nyt jokapaikassa. 

******

Näihin keväisiin, 

vähän hiekkaisiinkin kuulumisiin tällä erää

tämä kännykällä värkätty postaus! 

Matka jatkuu. 

Alan elpymään,

sillä lomallakin tulee väsy!

 

 💌

Tiedoksi sinne, 

että pääskyset näyttävät olevan vielä täällä. 

Yritämme houkutella niitä ensi sunnuntaina 

mukaan lennolle.

Toisen roska on toisen aarre

Onneksi kaikki "roskat" eivät päädy kaatopaikalle,

vaan kiertyvät monien eri reittien kautta käyttöön. 

Toisen roska on toisen aarre, sanotaan. 

Ja se on totta! 

Niin kuin tämä elämää nähnyt Tripp trapp  Stokke-tuoli, 

jonka tyttäreni bongasi Facebookin roskalavalta.

Laadukas puutuoli, jolla on vielä paljon tehtävää ja tulevaisuutta.

Mieheni halusi ottaa tämän löydön projektikseen. 

Hän purki ensin tuolin  osiin ja 

rappasi lämpöpuhaltimen avulla 

valkolakan pois.

Puhdistuksen jälkeen hän hioi puuosat karkealla hiomapaperilla.

Tytär oli varannut valkean, mattapintaisen Helmi -maalin tuolin käsittelyyn,

mutta kun hän näki miten kaunis puu vanhan pinnan alta löytyikään, 

tuoli käsiteltiinkin Kiva -kalustelakalla.

Väritön, puolihimmeä lakka tuo pyökin puunsyyt upeasti esille;

 se tekee oikeutta tämän tuolin kauneulle.

Ennen lopullista lakkausta tuoli hiottiin vielä kertaalleen "hienolla" hiekkapaperilla.

Siinäpä tuoli kunnostettuna ja koottuna. 

Mukava muutos 

kuten ennen - jälkeen -kuvista näkyy.

Homma oli vaivansa väärti! 

Ompelin  tuon uuden, nahkaisen haarakappaleen. 

Muuten osallistuin tuolitalkoisiin vain ihastelemalla työn vaiheita ja lopputulosta sekä 

puun kauniita syitä.

~~~~~~

Tuoli oli huippu löytö, josta on iloa pikkupojalle pitkään.

Tämä tuolihan on suunniteltu muuntumaan lapsen kasvun rinnalla 

syöttötuolista työtuoliksi.

Onko sinulla kokemusta ko.tuolista?

~~~~~~

Josko tästä jäi kipinä muutamien huonekalujen kunnostamiseen/maalaamiseen 

täällä kotona ja mökillä.

Kohtahan näitä hommia voi tehdä tuolla ulkosallakin!

Jäädäänpä kuulolle! 

 

H niin kuin huhtikuu

 Kolme huhtikuista kuvaa 

Kristiinan nakkaamaan  haasteeseen ! 

Hyvää huomenta!

Aurinkoinen aamu. 

Lasinen joutsen ja pikkulintu heijastivat varjokuvansa seinälle.

 Kaunis hetki

- hyvän päivän toivotus.

Hiivaleipä. 

Lämpimäisen  tuoksu ja leivälle sulava voi.

Ne olivat siinä;

huhtikuinen herkkuhetki 

 ja hupeneva leipä. 

Herkkuvati

Pienellä vaivalla vadillinen silmäniloa 

ja pientä pureskeltavaa illanistujaisiin. 

••••••

Huhtikuun puoliväli saavutettu ja

kevät tuntuu ottaneen yliotteen talvesta!

Rohkenin nakata jo talvisia takkeja pesukoneeseen.

Kevätfiilis nousee melkoisella tatsilla!

Viikonlopun iloa ja mukavia tekemisiä Sinulle!

💛

Ruskea kuin metsäsieni ja pehmoinen kuin pupu

Meille on tullut kevät! 

Mittari näytti +13 astetta,

kun lähdin töistä.

Aurinko paistaa, lumikasat alenevat

hurjaa kyytiä ja vesi virtaa. 

Tämä kaikki tuntuu niin hyvältä.  

Ihmiset näyttävän olevan niin hyvillä mielin tästä odotetusta säästä

ja askeleet ovat keveitä.

Meidänkin pihassa näkyy 

isä ja pojat vuorotellen ’tekevän kesää’

 hakkaamalla jäätä, levittämällä lumikasoja

ja  tekemällä ’lirejä’, pieniä veden uomia. 

Se on jotenkin niin suloista, 

miten pieni sisäinen lapsi herää kevät kevään jälkeen

 ja samat touhut jatkuvat sukupolvelta toiselle.

Kevään lämpö sen saa aikaan! 

Nyt onkin oiva hetki laittaa talvisemmat kuvat jakoon.

Tämän ruskean, pörröisen paidan tein 

maaliskuiselle, kolme vuotiaalle synttärisankarille.

Neuloin paidan Nalle- langasta, sävy 068 ja Dropsin mohairlangasta.

Paidan ohjeena on aikaisemminkin käyttämäni 

Kotilieden ohje ja 4 vuotiaan koko.

Pikkutyttö oli aluksi vähän hämillään uudesta paidasta. 

Sain hänet sovittamaan sitä kertomalla tarinaa. 

Paita on ruskea kuin metsäsieni ja 

yhtä pehmoinen kuin pieni pupu.

Yhdessä katselimme nahkaista merkkiä. 

Lupasin ommella sen heti sovituksen jälkeen  kiinni paitaan .

Pupu oli taikasana. 

Paita pääsi heti käyttöön.

’Siitä tuli lempparipaita.

Välillä on nurinpäinkin päällä 

ja silti näyttää aivan nätiltä’,

luki saamassani viestissä!

🤎

Paidan luovutushetkellä panta oli vielä keskeneräinen,

mutta nyt se on jo käytössä keväisenä asusteena. 

~~~~~~~~~

Käsityöt ovat olleet nyt tauolla. 

Tänään keväinen sää  ja kevätilta houkuttelevat minua ulos. 

Taidanpa liittyä ’kesäntekijöiden kerhoon’ 

ja käyn kaivamassa yhden sadekaivon tuolta ojan pohjalta esiin.

Niinpä vain heräsi minunkin sisällä pieni, 

valosta ja veden lorkinnasta 

innostunut tyttö.

Kevät, 

valo ja ilo,

lämpö,

veden lorina,

lintujen lento sinisellä taivaalla.

Tänään on helppo hymyillä!💛

 

 

Millainen on hyvä blogi?

Blogin kirjoittaminen on ollut mieluinen harrastus kohta kymmenen vuotta

ja se tuntuu oikeastaan jo melkoiselta saavutukseltakin.

Kiitos tyttärilleni, jotka aikoinaan auttoivat alkuun ja kannustivat. 

Minusta on kiva kirjoitella tänne muistiin mukavia asioita ja tekemisiä 

sekä tunteita ja tunnelmia. 

On mukava jakaa omia vinkkejä ja ideoita yhteiseksi iloksi,  

kun saan niitä itselle toisilta blogien pitäjiltä.

Olen myös tutustunut tätä kautta moniin uusiin ihmisiin. 

Joidenkin kanssa on tavattu livenäkin eli

tämä harrastus on "poikinut" paljon. 

Ilokseni käynnit sivuillani ovat lisääntyneet mukavasti 

viime kuukausina. 

"Ihana blogi",

kirjoitti eilen kauniisti joku blogini lukija kommenttikenttään.

Olisi ollut kiva tietää tarkemmin, 

mitkä asiat ja seikat olivat noiden sanojen takana.

mitä hän kokee ihanaksi.

Sanat tuntuivat arvatenkin hyviltä,

mutta myös näin suomalaisittain hämmentäviltä.

Mukavan palautteen myötä heräsi ajatus, 

 mikä tekee blogista sellaisen, 

että sinne palataan yhä uudelleen.

Kommentista vaikuttuneena kävin lukaisemassa 

mm.  hyvän blogin ja blogitekstin periaatteita netistä.

Monia asioita tunnistin olevan kohdallaan blogissani, 

mutta monia asioita toki voisi tehdä toisin.

Kuvien ottamista voisin harjoitella muun muassa. 

Jotkut kirjoittelevat tekstejä ajan kanssa luonnostellen ja korjaillen, 

mutta minä elän hetkessä;

kirjoitan sen minkä kirjoitan 

ja laitan jakoon.

Kirjoitan arjesta ja juhlasta sekä arjen juhlasta.

Asioista, jotka tuovat iloa elämääni.

Tavallisesta elämästä omalla tyylilläni. 

Työelämässä arviointi ja seuranta sekä kehittäminen ovat päivän sanoja.

Niitä voinee kohtuudessa soveltaa myös harrastukseen,

 että se versoisi ja pysyisi elinvoimaisena kuin tuo kuvan viirivehka. 

Mikä sinua kiinnostaa blogissani, mistä aiheista sinä tykkäät?

Mikä vaatisi kehittämistä tai ehkä muuttamistakin?

Mikä ärsyttää?

Mitkä aiheet kiinnostavat, 

mitkä eivät.

Saa kysyäkin jotakin,

mutta pidätän oikeuden olla myös vastaamatta, jos koen niin.

~~~~~

Tällainen ajatusten virta tänä sunnuntaina,

kun lunta tulee "kuin aisaa" ja sitä on luvassa koko päiväksi.

Puhdas valkoinen piha on toki kauniimpi kuin likainen lumi.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! ;) 

Jään kuulolle, josko saan vastauspostia! <3

Kaisu

Lomaviikon puuhia

Olemme viettäneet lomaviikkomme 

tässä kotosalla yhdessä 

ja tehneet tavallisia arkisia asioita 

sekä käyneet likkumassa päivittäin.

Kovin on ollut kylmää ja tuulista.

Kevät etenee hitaasti, mutta varmasti.

En meinannut ehtiä joutsenpariskunnan lentotahtiin mukaan kännykkäni kanssa. 

Naureskelimme kuvalle, että ehkä ei paras luontokuva,

mutta se oli niin siitä hetkestä ja tunnelmasta.

Me kaksin ja ne kaksin siinä huikaisevan sinisen taivaan alla. 

Tänään alkanut kirppispöytä on ohjannut minua kiitettävästi

kaapeille ja laatikoille sekä vaatehuoneeseen.

Kirpputoripaikan varaaminen on minulle hyvä motivaattori 

tavaroiden järjestelemiseen ja "saa jäädä-lähtee kiertoon"-lajitteluun. 

Melkoinen kasa tavaraa kertyikin koreihin,

jotka äsken vein myyntipöytään.

Nyt sopii siltä osin huokasta.

~~~~

 "Inventoinnin" ohessa olen tehnyt myös pienimuotoisia vaatteiden korjailuja.

Korjasin mm. mieheni nahkahanskat.

Hän huokaisi kerrattain pihalta tullessaan,

että voiko näille tehdä mitään.

Mieluisat, kädenmyötäiset nahkahanskat olivat 

tarttuneet johonkin ja revenneet auttamattoman näköisesti. 

Ne mieluiset ja lämpöiset!

Ensinäkemällä ajattelin, ettei niistä taida enää saada hanskoja,

mutta lupasin palata asiaan. 

Mitäpä sitä ei tekisi tai ainakin yrittäisi!

Päätin yllättää.

Korjausnahkapala oli vähän sinertävän musta, 

mutta paremman puutteessa tyydyin siihen.

Hanskasta tuli ihan käyttökelpoinen.

Olemme molemmat tyytyväisiä lopputulemaan.

Miehen kaapista löytyi kahdet kulahtaneet, mutta ehjät puuvillahousut.

Pitkästä aikaa tartuin tekstiiliväriin.

En muistanutkaan miten kätevää pyykkikoneessa värjääminen onkaan.

Nykyään ei tarvitse lisätä suolaa erikseen,

vaan pelkkä väriaine riittää.

Ja väriaine ei tartu muuten koneeseen!

Näistä tuli vielä hyvät käyttöhousut.

Värjääminen kannattaakin muistaa yhdenlaisena vaatteiden "korjauksena". 

Sillä voi antaa vaatteelle uuden värin myötä lisää käyttöaikaa. 

Rairuoho ja helmihyasintti ovat antaneet lomaviikon aikana kaikensa.

Liikuttava oikeastaan tuo terhakkuutensa 

menettänyt pääsiäiskukka.

Nakkaan sen ruukkuineen  allaskaappiin talteen. 

 Istutan sipulit sitten kesällä ulos. 

Siellä ne saavat  kukkia uudelleen tulevina keväinä.

Lomaterveisin,

Kaisu

 

Diy Vauvan leikkialusta

Sain talvella toivomuksen, josko jaksaisin tehdä leikkialustan, 

sellaisen pilvenmallisen, 

valkoisen tai beigen, 

kooltaan n. 90x120 cm.

Talvilomalla innostuin ja tartuin toimeen.

On tosi mukava toteuttaa välillä sellaisia juttuja,

joita ei ole ikinä ennen tehnyt 

-ja vieläpä kierrätysmateriaalista.

Jos joku sattuu joskus innostumaan vastaavasta, 

niin kirjaanpa tähän miten tämä minun projekti eteni:

Hyödynsin tähän projektiin ohentuneen täkin ja lakanan, jonka kuminauhat olivat löystyneet.

 Pesin ne ensitöikseni.

Kiinnitin täkin kaksinkerroin nuppineuloilla ja piirsin siihen pilven. 

 Tikkasin pilven suoraompeleella ja leikkasin ylimääräisen täkin noin sentin päästä ompeleesta.

 Irroitin kuminauhat ja taitoin lakanan kaksikerroin pilven alle. 

Harsin lakanan kiinni pilven reunoja myöten.

Ompelin lakanan kiinni pilveen suoraompeleella edellistä ompelukoneen tikkiä myöten

yhtä pilvensakaraa lukuunottamatta.

 

 Leikkasin ylimääräisen lakanakankaan pois parin sentin päästä pilviompeleesta. 

Tein muutaman saksinapsaisun pilven mutkakohtiin, ettei ne ala kirraamaan.

Kiepsautin täkkipilven lakanan sisään avoimesta kohdasta.

Ompelin kääntöaukon kiinni ja Handmade -merkin saumaan. 

Laittelin muutamia nuppineuloja suuntamerkeiksi ja ompelin alustan keskelle pienemmän pilven.

Pilvi -tai ainakin pilventapainen- siitä tuli noiden työvaiheiden jälkeen.

Ompelus oli aika laaja ja paksu, mutta onnistui minusta kuitenkin suht´koht´ mukavasti.

Ja parasta, että se täyttää tulevan vauvan äidin toiveen! 

🩷

Alustan voi nakata huoletta pesukoneeseen 

ja jos sattuu tulemaan ikitahra, niin voihan sen sitten vaikka värjätä. 

Alustalle voi laitella värikkäitä leluja ja aktiviteetteja vauvan iloksi. 

Toki pienen hetkenhän pieni tässä alustalla lopulta pysyy, 

mutta yhteen vauvavaiheeseen tällainen pehmoinen pesäpaikka kuuluu.

Siinä pienen, vanhempiensa silmäterän, on ihana köllötellä.

Kevätvauvojen odotuksen päivien tunnelma tihenee.

Ensin huhtikuinen ja sitten toukokuinen.

Nuorien parien esikoiset ja serkukset.

Odotetut!

🩷🩵

Oi että! 

Mummun sydän ja mummulan nallekin heittävät jo kuperkeikkaa! 

 

Maaliskuiset m-kuvat

Maaliskuun viimeinen päivä

ja maaliskuiset kuvat,

jotka alkavat m-kirjaimella.

Kun lähdin vuoden alussa haasteeseen mukaan,

en osaa näköjään jättää hommaa kesken.

Niin tyypillistä minua! 

Tämä haaste on yhdenlaista ympäristön tarkkailua ja sanojen makustelua.

Tykkään, että nämä kuvat oikeasti ovat ko. kuukauteen kuuluvia

ja merkityksellisiä siltä osin. 

Musta multa.

Minulta jäi tänä vuonna viime tinkaan rairuohon kylvö,

mutta  se kerkesi itää ja kasvaa kuitenkin. 

Muna,

kaunis  vaaleanpunainen heräteostos.

Omistettu  maaliskuiselle romanttiselle muistolle.

Me.

Pääsiäislauantaina 41 vuotta sitten oli meidän hääpäivämme.

~~~~~~~

Tällaiset kolme m-ajatusta tältä kuulta! 

Palataan h -sanoihin kuukauden päästä

ja sitä ennen muihin postauksiin! 

Mukava, kun pysyt kuulolla! 

💛

 

Pääsiäisen iloa

Juhlat seuraavat toisiaan tutusti ja turvallisesti,  

ennakoitavasti.

Kuitenkin tuntuu, että aika kuluu kuin siivillä:

vastahan oli joulu ja laskiainen

ja nyt käymme juhlimaan jo pääsiäistä.

Tänään alkoi pääsiäisen pidennetty viikonloppu

ja sen jälkeen minulla on vielä lomaviikko. 

Lomapäivät tuntuvat olevan juuri nyt oikeassa saumassa 

-tulevat tarpeeseen.

Aurinko on tuonut tähän päivään oman keväisen tervehdyksensä  

ja ulkona on tuntunut melkeinpä lämpimältä. 

Ilmassa on lupaavaa keväistä virettä.

Kieputin Urna-maljan sisään kotikoivun riippuvia oksia

ja 41 vuotta sitten häälahjamme koristeena ollut tipupariskunta sai siitä pesäpaikan.

Löysin kaapista Urnan sisään juuri ja juuri sopivan maljakon.

Totesin touhutessani, että siihenhän on 

 näppärämpi vaihtaa välillä puhdas vesikin ja pitää näin tuo iso maljakko puhtaana.

Pääsiäinen.

Kevään juhla.

Valoa ja iloa.

Kevään ihmettä olemme saaneet jo kokea rairuohon itämisen äärellä. 

Sään lämmetessä mustasta maasta, roudan keskeltä nousee pikkuhiljaa taas uutta elämää. 

Elämä voittaa.

Odottavina sekä toiveikkaina katsomme tuleviin kuukausiin ja päiviin.

Ihana lämpö ja kauneus on edessäpäin.

Sydämessä läikähtää ja suu kääntyy väkisinkin hymyyn!

Pääsiäiseeni kuuluu menneiltä pääsiäisiltä kertyneitä koristeita. 

Kaikki koristeet eivät välttämättä ole trendikkäitä,

mutta moniin niihin liittyy joku lämmin ja rakas muisto.

Laitoin pienet posliiniset tiput tällä kertaa takan reunalle.

Äitini on tuonut niitä aikanaan vanhimmille lapsillemme 

ja nuorimmille olen löytänyt vastaavat kirppiksiltä.

Ne ovat osa meidän pääsiäistä.

Muisto mummulta sekä mummusta. 

Viikonloppuna kotia tulevat voivat  nostaa oman tipunsa kotiväen seuraan.

Saapa nähdä kuinka monta tipua uunin päälle nouseekaan tänä pääsiäisenä 

 äitin, isän ja "kotipojan" seuraan !

Veikkaan tässä vaiheessa, että yhdeksän,

sillä pääsiäiseen kuuluu vahvasti hiljentymisen lisäksi myös yhdessäolo. <3

Yhdessäoloon liittyy nyt voimakas ilo ja kiitollisuus siitä,

että yksi rakkaistani voi kuulumisien mukaan tällä hetkellä paremmin 

ja pääsee käymään luonamme tulevana viikonloppuna. 

Viime viikon toimenpiteestä on tämän hetkisen olon mukaan ollut apua. 

Toipumista ja paranemistahan me olemmekin toivoneet ja rukoilleet hänelle jo lähes vuoden! 

Tämän postauksen myötä toivottelen 

pääsiäisen iloa ja valoa sekä rauhaa 

Sinulle ja läheisillesi!

💛