Jutunjuurta

Tämän itsenäisyyspäivän teemana korostui monissa juhlapuheissa ja -kirjoituksissa 

perinteen siirtämisen merkitys ja kansan historian siirtäminen tuleville sukupolville. 

 Siihen aihepiiriin ja kotoisaan keskusteluhetken avaajiksi sopivat vallan hyvin 

poikamme tulijaisina tuomat Keskustelupakka Muistojani -kortit.

Tuon pakan kortit soveltuvat monenlaisiin kokoonpainoihin ja keskusteluhetkiin. 

Lauantaina testasimme niitä keskustelun ja ajatusten vaihdon avaajina

 meidän isovanhempien, lastemme ja lastenlastemme välillä. 

Niin vähän lopulta avaamme itseämme toisillemme asioita

ja tunnemme toisiamme sekä "syntyjä syviä". 

Oli mielenkiintoista ja välillä yllättävää, häkellyttävääkin sekä 

 tunteikasta kuunnella toistemme vastauksia kysymyksiin.

Meillä jokaisella on omat ilomme, pelkomme,

arvomme ja kokemuksemme 

sekä muistot ja merkitykselliset asiat,

 vaikka olemme ns. samasta puusta.  

Äitinä oli erityisen merkityksellistä kuulla asioita, 

jotka lapsilla oli jäänyt mieleen lapsuudesta 

tai miten he muistelivat niitä. 

Silmät kostuivat tuon tuostakin!

"Muistoni-pakka on täynnä kysymyksiä, 

jotka herättävät ne jo melkein unohtuneet jutut eloon 

ja tuovat mieliinne naurattavat ja välillä myös itkettävätkin muistot."

~~~~~~

 Onko nämä korttipakat sinulle tuttuja?

Tämä ei ollut millään tapaa maksettu mainos,

 vaan ihan innostuksesta kirjoitettu ja kiitoksena näistä korteista, 

keskustelua avaavista työkaluista.

Sillä, enemmänhän meidän pitäisi keskustella,

jutella syvemmistäkin aihepiiristä ja tunteista.

Silloin ymmärtäisimme vielä paremmin itseämme ja toisiamme;

sitä, miten minusta on tullut minä ja sinusta sinä. 

Että elämänkokemuksemme ovat vahva osa meitä. 

~~~~~~

Kaksi kynttilää luo valoaan pimenevään iltapäivään.

Keskustelut ovat laantuneet ja 

 haikeat hyvästit jätetty vieraillemme. 

Hiljaisuus on taas käsin kosketeltavaa.  

Se on minulle tässä elämänvaiheessa 

tarpeellista vastapainoa yhdessäololle ja syvällisille keskusteluille. 

❤