Aurinkoinen viikonloppu pikkuvieraiden kanssa

Helmikuun viimeisiä viedään.

Viikko tuntuu hurahtaneen nopsasti ja siihen mahtui taas paljon asiaa.

Vielä kun oli maanantain lomapäivän lisäksi torstaina oli  koulutuspäivä  

niin pakka oli menneellä viikolla aika sekaisin. ;)

Kotona olisi ihana saada remontin jäljestä paikat kuntoon ja 

välillä töissäkin  tuntuu, että tunteja saisi olla enemmän.

Pitää vaan yrittää miettiä, että tekee sen mitä kerkeää ja enempää ei tarvitse murehtia.

Kaikkien oppien mukaan pitäisi olla itselle armollinen.

Minun läksyni! 

Meillä on ollut viikonloppuvieraina kolme pikkuista. 

Heidän kanssaan elämä täyttyy vielä paljolti perushoidosta.

 Pienimmäinen kiintyi täteihinsä; näyttävät varmaan hänen äidiltään, nuorilta ja kauniilta. :) 

Ihana, että täällä on niin monia käsipareja ja sylejä heitä hoitamassa!

Olemme joskus tuumanneet papan kanssa, että Luoja on hyvin säätänyt äidiyden ja isyyden ajan. 

Ei sitä tässä iässä enää niin skarppi ole ja yöelämä pienen kanssa on sitten oma lukunsa. <3

Mutta ihania nuo pienet ovat. <3

Heillä on omat kivat juttunsa ja tekemisensä, omat mielileikkinsä täällä mummulassa.

Ja ihania sanoja, kuten "nami-nami ruokaa" tai "haluan mummun leipää". 

Ja kun ulkoilupäivän päätteeksi pieni 2 vuotias toteaa "minua niin väsyttää" se tulee täydestä sydämestä ja sen näkee kasvoilta! Unta ei tarvinnut houkuttaa.

 Nämä ovat sellaisia mukavia yhdessäolon hetkiä, pieniä, ohikiitäviä. 

Tärkeitä meille jokaiselle! <3

Myös pienten äidille ja isälle, että saivat pienen irtioton heidän puuhakkaasta arjestaan.

Aurinko paistaa niin kirkkaasti ja kutsuvasti.

Eilisellä pikakauppareissulla nappasin tavallisuudesta poiketen nuo  keltaiset terttuneilikat.

Ne puhuivat niin auringonsäteiden kieltä! :)

Maljakoittain pikkuaurinkoja on kevätmieltä nostattamassa ja
nämä kukathan tunnetusti kestävät yleensä pitkään.

Mukavia auringon valaisemia päiviä teille kaikille.

Uusille ja vanhoille Tauvonpaikan kävijöille.<3

Ja talviloman iloa niille, joilla se on menossa tai tulossa. 

Tai sitten vielä edessäpäin!

-Kaisu-

Entisillä kotikulmilla Helsingissä

Vihdoinkin kerkeän istahtamaan tähän koneelle sen verran, 

että kerkeän laittaa pidennetystä viikonlopusta muutaman sanan ja kuvan tänne.

Kun on ollut viimeisen viikon aikana kuudetta päivää menossa,

 ottaa nämä kotihommat oman osansa! ;)

Matkan kimmokkeena oli mieheni 80 vuotiaan tädin syntymäpäiväjuhla.

Se olikin miehelleni erityisen merkittävä hetki, 

kun hän  näki siellä sukulaisiaan vuosien, jopa vuosikymmenien jälkeen,

Tilaisuus olikin tavallaan pienimuotoinen sukukokous,

jossa itsekin tutustuin uusiin ihmisiin.

Kyllä sitä sai ihmetellä, miten nuorekas ja elämänmyönteinen ihminen

 voi olla vielä kahdeksankymppisenä.

Positiivisuus, aktiivisuus ja  uusista asioista innostuminen näkyi hänessä.

Jousiammunta oli ollut hänen lempiharrastuksensa pitkään ja hän on matkustellut aikanaan paljon.

Päivänsankari on myös Facebookin innokas päivittäjä ja ajan seuraaja sitä kautta.

Hän ilahdutti meitä pitkällä, pitkällä runolla, jonka hän lausui papereitta.

Se oli kuin kruunu hänen juhlassaan. <3

Yöt vietimme kälyjen perheissä aivan ruhtinaallisessa ylöspidossa.

Vieraanvaraisuus on aina ylenpalttista heidän luona käydessämme.

Kerrankin oli aikaa oikein kunnolla praatata ja vaihtaa kuulumisia sekä nähdä heidän jälkikasvujaan.

Heidän kanssaan on aivan liian harvoin näitä tilanteita etäisyyksistä johtuen, 

Alkuosan kuvat napsin heidän ihanista kodeistaan! <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Maanantain vietimme mieheni kanssa Helsingin keskustassa ja kävelymatkan päässä siitä.

Forumin pikakierroksen ja muutaman tulijaisostoksen jälkeen kävelimme Kauppatorille.

Siellä oli vain muutama myyntikoju;

 tutut kesäiset torin jutut ja tunnelmat olivat "jäissä" kuin  tuo Viking Linen laiva. ;)

Kauppahallissa oli monia ihania pieniä kahvipaikkoja.

Joimme siellä kahvikupposet hyvien kahvileipien kera. <3

Kauppatorilta kävelimme Eiraan.

Tämä asuinympäristö on  mielestäni arkkitehtuuriltaan yksi kauneimmista alueista.

Täällä on kauniita kivitaloja ja kesäaikaan kauniita puistoja.

Tästä risteyksestä avautuu entinen kotikatu. 

Aina yhtä sykähdyttävä näky,

jonka ohessa ratikan kulku ja tuttu kolke.

Tässä talossa oli meidän koti kahden vanhimmaisen lapsemme kanssa 30 vuotta sitten. 

Yritimme saada mieliimme tunnemuistoja siitä ajasta,

 mutta ehkä päällimmäisenä tuli mieleen väliaikaisuuden tunne.

Niin ihana miljöö kuin tämä olikin, 

pois me täältä kaipasimme silloin.

Maalta lähteneinä johonkin pienempään paikkaan ja lähemmäs kotejamme. <3

Tällä reissulla olimme ajatelleet käydä tervehtimässä talon jo 

kunnioitettavaan ikään ehtinyttä isännöitsijäpariskuntaa.

Olimme olleet talonmiehinä tässä talossa ja niissä ajatuksissa tunsin kiipeäväni 

näitätuttuja portaita.

Katselin lattioiden ja portaiden vahauspintaa, ikkunoiden maaleja,

Niitä töitä, joita silloin teimme...

Kurkistus talon suljetulle takapihalle kirvoitti erityisesti paljon ihanien muistojen helmiä mieleen.

Pihakeinussa kiikutellessa ei olisi aina muistanut olevansa lähellä Helsingin ydinkeskustaa.

Vanhan sireenin juurelta nousi keväällä helmililjat, narsissit ja krookukset. 

Ne olivat minun ja isännöitsijän yhteisiä juttuja.

 Mieheni tekemät roskakaapin ovet ja kukkalaatikot näyttivät palvelevan edelleen; 

kestopuu kestää nimensä mukaisesti!  

Täällä poikani oli turvaisaa potkutella Plaston mopolla, 

joskin vietimme paljon aikaa myös läheisessä toimintapuistossa. 

Siellä oli siihen aikaan puistotätejä ja kesäaikaan kaupunki tarjosi lapsille lämpimän ruoankin omille lautasille. Se oli luxusta, josta nykyään voi vaan haaveilla. :)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Yläkerrassa meillä oli lämmin tapaaminen ja muistelojen hetki.

Luulen, että toista tällaista hetkeä emme enää saa!  <3

Tästä vierailusta onnellisina,

mutta haikeina hyvästelimme nämä entiset naapurit,

kantahensinkiläiset.

Heillä oli merkittävä osa meidän arjessa silloin,

 kun olimme kaukana omista perheistämme ja suvustamme.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Moni asia oli kuin ennen, 

 mutta kuitenkin  moni asia oli muuttunut.

Talossa näkyi rapistuminen ja vanhojen ihmisten voimattomuus pitää paikkoja kunnossa.

Moni elämänkaari oli päättynyt,

monet asukkaat muuten vaihtuneet, 

Muistot onneksi kantavat ja pysyvät.

Niitä ei aika syö eikä ruoste raiskaa.

Meillä oli monella tapaa hyvä viikonvaihde.

Kohtaamisia eri-ikäisten ihmisten kanssa,

aikaa olla kahdestaan ja huokaista hetki arjen touhuista.

Erään liikkeen edestä bongasin ensimmäisen kukka-asetelman, 

joka loi omaa kevättalven tunnelmaa...

"Kylässä hyvä, kotona paras" -sananlasku 

tuntui käyvän toteen maanantai-iltaa kohden.

Lomanen oli tehnyt tehtävänsä!

-Kaisu-

Liikekannalla

Tämä viikko on ollut 'menoa eikä nokitusta'!
Yksi yö kotona ja taas menossa. :)
Sukuloimaan.
Matka on harmiksemme toistaiseksi tyssännyt tänne alkupään lentoasemalle.

Täällä on aikaa katsella ja kuunnella. Kuunnella ja katsella.
Odotustila on kyllä kivan leppoisasti kalustettu.
Mikäpä tässä on istuskellessa. Kiikutellessa.

Me suunnittelemme ja aikataulutamme päiviämme,
mutta lopulta toteutuminen on monien asioiden summa.
Se näköala tässä ainakin kirkastuu! <3
Nyt taitaa lumipyräkkä tehdä omat haasteensa ilmojen teille.

Monen muunkin suunnitelmat ja päiväjärjestykset muuttuvat, saavat uusia käänteitä näiden meistä riippumattomista tekijöistä. Meidät asemalta noutava ei pääse nukkumaan kovin aikaisin tänään ja saattaahan se aamulla vähän venytyttää meitäkin. Tiedä aina miten se unikaan tulee niillä vierailla patjoilla! :)

Hidasta elämää,
kiireetöntä oleilua,
joutenoloa,
venymistä,
lonkan vetämistä,
kännykän ja tabletin näpyttelyä
tympäännykseen asti tänä perjantai-iltana.

Siihen asti,
että kuulutus saa tämän odottelevan porukan kiirehtimään porttia ja konetta kohti.

Oikein mukavaa viikonloppua!
Tästä tulee huikea viikonvaihde kolmenkymmenen vuoden takaisessa kotikaupungissa.
Alku voi olla hankala, mutta lopussa kiitos seisoo!
Näin uskon, uskomme matkaseurani kanssa.❤

-Kaisu-

Etäisyyttä arkeen

Terveisiä Onnibussista. :)
Matkustan eka kertaa tällä kyydillä ja tämä on toistaiseksi ollut positiivinen kokemus. Vauhti kyllä tuntuu välillä huimaavan päätä, mutta matka etenee tällä tapaa nopsaan. Olen matkalla Jyväskylään Hyvä Alku -messuille. Seurana minulla on kaksi läheistä työkaveria ja siltä osinkin matka sujuu mukavissa merkeissä.

Ihana, että työnantaja mahdollisti tämän matkan! :) Työarkeen kaipaa koulutusta; uusia tuulia, materiaaleja, uusia näköaloja, vahvistusta sekä kokemusten peilaamista toisten kanssa.Ja, että kotonakin pärjäävät. Sieltä tuli jo herkullisen kanakeittoannoksen kuva yläasteelaisen käsialaa! ❤

Jyväskylä matkakohteena on toki mieluinen siksikin, että samalla reissulla voin viettää huomisen illan tyttäreni perheessä ja näen ehkä myös poikaani.<3

Kotona olisi ollut paljon 'kapisteltavaa', mutta luulen tämän irtioton antavan hyvää etäisyyttä ja uutta intoa remontin jälkeiseen kodin laittamiseen. Niin paljon kuin remppaa olinkin odottanutkin niin on siinä oma hommansa asua ja elää perheen kanssa siinä sivussa. Siinä on pöytiä useampia jonossa, laatikkoja ja kasoja...Matot makkaralla! :) Nappasin muutaman  kuvan kotoa lähtiessäni, ettei vaan koti ja tekemättömät työt uohdu! ;)

Joku lapsista sanoi arvaneensa, että homma leviää käsistä. <3 Niin tässä uhkaa käydä. Kun yhden kohdan kunnostaa ja kuntoon saa, toinen paikka vieressä tuntuu myös kaipaavan kohentajaa. :) Tuttua juttua varmaan itsekullekin!

Lauantaina mieheni maalasi tämän entisen lastenhuoneen, nykyisen poikien huoneen nuhruisen tammiparketin. Näin on tämä huone käyty kattoa, seiniä ja nyt lattiaa myöten läpi. :)

Nyt olen kokeillut  tablettipäivityksen ajankuluksi. Matka jatkuu halki pimeän taipaleen kohti kaupungin valoja!

Matkaterveisin,

Kaisu

Ystävänpäiväarvonnan voittaja ja muutama sana siskoni virkkaamista koruista

Valentinen päivän kääntyessä yöhön suoritin arvonnan,

 jossa mieheni oli  "virallisena valvojana" ja onnettarena. :)

 Voittoarvaksi nousi Helgen arpa!

"Oi että! Yksi Pusero oottaakin jo tuota:)"

Hänelle (ja puserolle) lähtee tämä siskoni virkkaama koru.
Iloksi ja onneksi olkoon! ♡

Laitathan  Helge yhteystietosi tulemaan niin pääsen postittamaan korun Sinulle! 

Kiitos kaikille ihanista sanoista ja kommenteista arvonnan tiimoilta. 

Mukava, että tykkäsitte tästä! <3

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämä on kiva käyttökoru itselle ja myös ihana lahjaidea! :)  

Jos olet kiinnostunut näistä, voit tilata  niitä siskoni Facebookin sivuston kautta. 

Näistä koruista täällä ja täällä .

Itse tykkään kovasti tästä pienestä, kolme senttiä halkasijaltaan olevasta korusta.

Tämä on minun työkoruni.

Olkoon helmikuussa vaikka hiutale tai kuurankukka 

ja keväämmällä sitten Metsätähden kukka! :)

Ihanan herkkä se on! 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.

Aurinko pilkistelee jo ihanan voimaannuttavasti puolen päivän tuntumissa.

-Kaisu-

Ystävänpäiväajatuksia ja -kortti

Perjantai-illan hiljaisuudessa ja hämärässä istahdin tähän koneelle.

Nyt on juuri hyvä hetki ystävyyden ajatuksille.

Keitin juuri aurinkoisia ajatuksia,

aurinkokiisseliä rakkaimmalle ystävälleni

Hän kun tykkää siitä! <3

~~~~~~~~~~~~~~

Viikon touhussa ja tohinassa ei ole tullut oikein paneuduttua tähän Valentinen päivään.

Illalla askartelin nopsaan ja hetken inspiraatiosta muutaman ystävänpäiväkortin.

Askartelulaatikkoni värkit määräsivät tämän kortin ulkoasun.

 Sieltä löytyi nämä Ikean korttipohjat ja 

historiaan siirtyneen Tiimarin loppuunmyynnistä jemmatut perhoset. :)

Ajatus on kuitenkin materiaa tärkeämpi! <3

Perhosten myötä mieleeni muistui vanha muistovärssy:

"Ystävyys on kuin perhosen lento,

niin hauras, kaunis

ja ihmeen hento.

Vaan hoivaapa sitä ja huolta kanna

- sen kauniinpaa Sinulle ei elämä anna."

Ihana, että yksi päivä vuodesta on omistettu erityisesti Ystäville ja ystävyydelle.

Tärkeää on kuitenkin vaalia ystävyyttä pitkin vuotta.

Ystävyys on kahdenpuolista kohtaamista, 

 jossa ystävykset täyttävät toistensa sydämen maljaa ilolla, 

vilpittömällä kohtaamisella ja huomioimisella.

Ja  vastapainona ystävyyteen kuuluu toki huolien jakaminen 

ja surujen puolittaminen kohtuuden rajoissa.

 Ystävien kanssa saattaa välillä mennä pitkiäkin aikoja, ettei näy eikä kuulu mitään, 

mutta kun tavataan jatketaan kuin väliä ei olisi ollutkaan.

Ymmärretään. että ystävyys ei ole jatkuvaa kiinni pitämistä ja kahlitsemista, vaan vapautta.

Turvallisuuden tuntua siitä , että vanhat ystävät ovat kultaa ja uudet hopeaa. <3

Mieleeni tuli myös lapsuuden kiiltokuvakirjan säe:

"Ystävyys on tyyntä ja ihanaa,

yläpuolella maineen ja kunnian.

Ei palkitse kulta kiiltävä

tosi Ystävän jaloa sydäntä."

Kauniita, pikkuisen yleviäkin sanoja,

mutta niin totta kaikki.

Ystävien kanssa matka ei tunnu niin pitkältä ja heidän kanssaan taival on valoisampi kulkea.

Ihanaa, sydämellistä Ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille!

Kiitos tästä yhteisestä matkasta
ja blogiystävyydestä.
<3

-Kaisu-


Ja se Ystävänpäiväarvonta on vielä pari päivää avoinna ,täällä!

Höyhenverho vessan pieneen ikkunaan

Olin tuossa lähdössä kuntosalille ja huomasin eli muistin,  ettei minulla olekaan autoa käytössä.

Siitä harmista selvittyäni päätin toteuttaa verhohaaveeni tuonne 

maalilta ja uusilta pinnoilta tuoksuvaan vessaan.

Remontti on nimittäin siinä vaiheessa, että aamulla pääsemme alakerran vessaa käyttämään. :)

Tänä keväänä on kuulema höyhenet ja sulat in.

Niinpä ompelin valkeita höyheniä vanhaan ikean verhosta tekemääni verhoon tai oikeastaan salusiiniin.

Oikea sulkasato, sanoisin, 

Ja seinämaalin nimikin on muuten Höyhen. :)

Tuolla verholla päästään ainakin alkuun tuossa uudennäköisessä vessassa. 

Vielä en näytä koko näkymää;

siinä on nimittäin vielä pikkuisen säätöä allaslaatikoston suhteen. ;)

Valaisinkin on vielä laatikossa,

joten työmaavalon "loimotuksessa" nappaisin nämä kuvat! 

Höyhenajatuksissa tässä

lähden pikkuisen katuja mittaamaan.

Kovin on kyllä liukasta, mutta nastalenkkareilla pärjää!

-Kaisu-

Kirpputorilöytöjä

"Toisen romu 

voi olla toisen aarre"

 lukee jollakin kirpparilla.

Kirppistely on vähän niin kuin kalassa käyntiä,

pyydysten  kokemista.

Välillä tulee saalista, 

välistä vaan pelkkää kokemusta. :)

Joskus saa kokea  löytäjän iloa,

kun pöydässä pilkottaa sellainen esine joka sopii itselle 

ja vielä hintakin on kohdillaan.

Niin kävi siskoni kanssa kirppistellessäkin.

Siskoni löysi eurolla tuon "minun näköisen" sinkkiastian. 

Eilisellä kirppisreissulla löysin harmaat sytykeruusut.  

22 ruusua oli pakattu kauniisti vitosen rasiaan.

Pääsin helpommalla, kun ostin ne. 

Monesti olen niiden tekemisestä haaveillut, mutta kirppistie oli helpompi ja lyhkäisempi! :)

Sytykeruusut saivat sijansa koristeena sinkkiastiassa.

Aikansa siinä saavat olla kodin somisteena, kun vähemmän näköjään enää takkaa sytytetään.

Kevään tulo  näkyy silläkin saralla!

~~~~~~~~~~~~~~~~

Mieluinen löytö oli myös Villa Weisten kello. 

Romanttinen ja ruusuinen, " ei toimi 0,50 e".

Se lähti kyllä käymään, mutta käy omaa aikaansa. ;)

Muistin kirjoittaneeni blogini alkumetreillä, että mökillä aika aivan kuin pysähtyy, että siellä ajalla  ei ole merkitystä. Luulen, että meidän mökin makkarissa kirppiskellolla on paikka konkreettisena merkkinä ja muistutuksena kiireettömyydestä ja ihanan aikatauluttomasta elämästä ja sen merkityksestä. <3

Sunnuntain iloa!
Ihana on ollut katsella taas rauhassa ympärille.
Pieni yövieras on pitänyt mummua virkeänä.
Iltapäivällä  lähdemme ajelemaan pojan perheeseen kylään.
Ja sielläkin on huikeita kirppiksiä, jos niikseen tulee! :)

-Kaisu-

Pst. Olethan osallistunut Ystävänpäiväarvontaan ?

Ystävänpäiväarvonta blogini lukijoille

Valentinen päivän lähestyessä ajatukset kulkeutuvat ystäviin. <3

Maaria Leinosen runoa mukaillen;

"Ajattelen ystävää tänään
juhlassa ja arjessa ajattelen
ilossa ja kivussa
pettymyksessä ja täyttymyksessä.
Ajattelen ystävää tänään.
Lämmöllä ajattelen.
Ja ilolla."

Täällä blogissa on tuntuu olevan mukava joukko blogiystäviä, 

tuttuja ja tuntemattomia.

jotka ovat kulkeneet rinnallani lyhyemmän tai pitemmän matkan

arjen ja juhlan sekä arjen juhlan tunnelmissa.

On ollut tosi  ihana lukea kommenttejanne ja toki se lämmittää myös mieltä,

että tietää monen lukevan näitä kirjoituksiani.

Ystävänpäivänä on ihana muistaa ystäviä lähellä ja kaukana.

Minäkin muistan teitä kaikkia

järjestämällä ystävänpäiväarvonnan.

Tilasin siskoltani virkatun korun itselleni ja yhdelle teistä.

Korussa on siskoni käden jälki hänen tekemäänsä hopealankarengasta myöten.
Korun halkaisija on 4,5 cm ja siinä on ohut silkkinauha,
mutta sen voit korvata vaikka hopeavitjalla tai muulla nauhalla. 

.

Arvon tämän korun

ystävänpäiväiltana 14.2. klo 22

  

jo aikaisemmin lukijoikseni liittyneiden 

ja 

nyt arvonnan aikana liittyvien lukijoiden kesken.

Yksi arpa kullekin!

<3~~Onnea matkaan Ystävät! ~~<3

-Kaisu-