28. kesäkuuta 2021

Tauvonpaikan juhannus

Olipa tällä juhannuksella hyvät puitteet! 

Oli loistava sää.
Saimme auringonpaistetta,
mutta myös sääski- ja paarmakarkoitteiksi sopivaa tuulta.
Luonto oli kauneimmillaan;
tien vierustat ja pellot väriloistossaan
 ja monet kukat ja pensaat kukkivat pihoissa etuajassa.

Saimme olla yhdessä  omien läheistemme kanssa ja kokea kiireettömyyttä,
nauttia monenmoisia  herkkuja ja tietenkin saunoa.
Saimme myös yllätysvieraat
ja kauan, kauan puhuttu vierailu toteutui vihdoinkin.

















Sidoimme tyttäreni kanssa kukkaseppeleet.
Palauttelimme kukkien nimiä mieleen 
ja haalimme nippuihimme niin paljon kaikkea kaunista
niin että seppeleistä tuli melkeinpä kukkakedot kutreillemme.




Mieheni haki koivut porraspieleen ja koivunoksista tein jo perinteeksi tulleen 
juhannuskranssin savusaunan seinälle.
Koivuisia jutteloita kirvoitti myös lapsenlapsemme pieni kymmensenttinen koivu,
jonka hän toi rannasta istuttaakseen kotipihaansa.

Kerroimme lapsenlapsillemme tuossa yläkuvassa näkyvän,
Mieheni muisteli, kuinka hänkin oli pienenä poikana istuttanut pienen koivuntaimen kotipihaansa.
Siitä on kasvanut uljas kotikoivu,
 jota kävimme  kerrattain hänen ensimmäisen kodin pihalla katsomassa.

Lapsen intoa ja iloa katsellessa ja kuunnellessa 
sekä koivutarinoiden äärellä tuli elävästi ja vahvasti mieleen opetus,
että aina kannattaa istuttaa omenapuu
 -tai koivu.

Tehdä työtä ja katsoa eteenpäin.
Jos sitä kasvua ja isoa puuta, 
lopputulosta ei itse ehdi näkemään  
niin siitä on iloa ainakin jälkipolville.

Ja on ihana, kun on tällaisia koivutarinoitakin.
Tällaisia juttelutuokioioita,
muisteloita.
Ja Koivu ja tähti -tarinoita.



Savustettu lohi ovat voittamaton pari ja mieluisa mökkiruoka.

Toiseksi mökkiruokien lemppariksi tuntuu kivunneen pyttipannu.
Ruoan laittaminen ja syöminen ulkona on mukavaa yhdessäoloa.
Mieheni oli tilannut  mökille uuden 75 cm n Muurikan pannun,
joka testattiin "jussina" ja 
siinäpä valmistuikin kätevästi evästä isommallekin porukalle.

Aineksina oli
valmista pakastepyttipannuvärkkiä,
paprikaa, sipulia, parsakaalia,
makkaraa, lihapullia ja kananmunaa.
Ainakin.

Ja kylläpä se maistui.






Aloitin juhannukseni torstai-iltana mieluisammasta eli
näiden kukkasten keräämisestä.
Sinne ne seitsemän pientä maljakkoa kukkineen
jäivät lakastumaan.

Ja nämä kuvat ja tekstit muistoiksi
sekä jaetuksi iloksi.

🌼



 

23. kesäkuuta 2021

Herkullinen raparperipiirakka

Tänään alkoi kesäinen lomani 
ja sen juhlistamiseksi leipaisin raparperipiirakkaa,
jota minun onkin tehnyt mieleni jo monena päivänä.

Jouduin ensin polkaisemaan lähikauppaan raparperin ostoon 
ja itseasiassa yllätyin 500 grammaisen nipun hintaa, 
joka maksoi liki kolme euroa.

Onneksi ostin alkuviikosta kirppikseltä parin euron raparperipuskan.
Toivon mukaan se tuottaa jo loppukesästä edullista, oman pihan piirakka- ja soppavärkkiä.
Kun ei tiedä, jos useamminkin tulee tämä raparperin kaipuu!














Kahvittelin siinä hetken itsekseni
 ja nautin kesäillan kauneudesta ja syreenien kohta ohiolevasta tuoksusta.
Pikkuhiljaa seurakseni saapui leikeistään pikkukavereitakin,
mummulan kesävieraita.

Minua niin hellytti yhdeksän vuotiaan pojanpoikani toteamus kattauksestani,
että "näyttääpä hyvältä".
Ennakkoluulottomasti hänkin tarttui serkkunsa kanssa piirakka-jäätelötarjoukseeni
ja kesäinen makumaailma tuli heilläkin testatuksi. 

~~~~

Tämä jo legendaariseksi mainittu maisemakahvilan raparperipiirakka
kruunasi täydellisesti kesälomani alun ja se jäi mieleeni "teen toistekin" -reseptinä. 
Taikinasta riitti sekä  irtopohjavuokaan että suorakaiteen muotoiseen pyrex-vuokaan. 
Tein piirakan arvatenkin Semperin gluteenittomista jauhoista,
jotka takaavat pehmeän pohjan leivonnaiseen.

~~~~

Tästä lähden kaarrattamaan kesälomapäiviäni kohti.
Yritän ottaa rauhallisesti,
olla kiirehtimättä,
ahnehtimatta tekemisiä ja tekemättä listauksia.

Elokuussa se nähdään,
miten siinä onnistun.

~~~~

Juhannus on ovella.

Jos en ehdi ennen sitä enää tänne,
niin toivottelen Sinulle mitä suloisinta suven juhlaa
ja ihanaa yhdessäoloa läheistesi kanssa.

💜








15. kesäkuuta 2021

Diy Klipsuttimet


Nyt ei enää liepeet liehu ja villatakkien reunojen pitäisi pysyä ojennuksessa.
Tai toki se jää nähtäväksi, miten nämä toimii.





Näiden pienten arjen apujen
ja korun korvikkeiden tekeminen on ollut mielessäni tosi pitkään.

Ystäväni Pikku Akan pari postausta neuleklipsut ja neuleklipsut, osa 2 
saivat minut lopulta innostumaan tähän puuhaan.

Ostin kaupunkimme ihanasta askartelupuodista nuo nipsut 
ja pienen pieniä, 8 millisiä kaksinkertaisia renkaita
sekä nämä riipuskoruaihiot,
joista sivuleikkurilla nappasin ripustuslenkin pois.

Sisareni vinkkasivat, josko laittaisin toiset pienet renkaat korusta nipsuun niin
tulisi tukevampi kiinnitys.
Mietin sitä vielä eli klipsuttimet ovat ns. vaiheessa.
Mitä sinä tuumaat?






Lisäksi tein tällaisen kotikutoisen klipsutinversion  pitkään villatakkiin.
Virkkasin alpakkalangan lopusta ja Nalle -langasta kaitaleen,  
jonka pujotin nappipurkista löytyneeseen solkeen.

Omannäköinen,
villainen.






Nämä olivat tämän sadepäivän askartelemukset,
jota voisin tehdä lisää toisena päivänä.
Onoahan sitten, mistä ottaa eriväristen takkien kanssa
 erilaisiin lähtöihin. 

Huomenna taitaa olla poutapäivä ja se mukaiset puuhat.

Mukavaa loppuviikkoa Sinulle!

🌸🍃🍃

















 

12. kesäkuuta 2021

Diy juuttinarukranssi virkkaamalla


Lauantaiaamun kesäinen tuulahdus sinulle.
Meillä on tänään omenapuun kukkasadepäivä.
"Jostakin yhtäkkiä ilmaantunut" tuuli riepottelee kauniit kukat nurmen katteeksi.
Harmi, kun tuo omenapuun kukinta on muutenkin niin lyhytaikainen.

Kesän alku on ollut lämmin
ja tuntuu, että kaikki kukat ovat etuajassa ja kukkivat yhtäkkiä
niin luonnossa kuin puutarhassakin.

Aikoinaan keräsin niittyleinikkejä isojakin kimppuja maljakoihin ja koreihin
 talven väriksi ja iloksi,
sillä niitä on nopea poimia ja niittyleinikki säilyttää kauniisti värinsä kuivattunakin.

Siitä muistosta ja kaapin perukoilta löytyneistä juuttilankakeristä
lähti muotoutumaan tämä juuttikranssiajatus,
rouhean narun ja herkän leinikin yhteensovittaminen.
.




Virkkasin kranssin rautarenkaan päälle
ilman mitään suurempia suunnitelmia ja ohjeita.








Ajattelin, että pujottelen kranssin ympäri pieniä niittyleinikkikimppuja.

Yllätyksekseni niittyleinikit alkavatkin olla kukintansa loppupuolella tässä meidän pihapiirissä 
ja niiden kukat olivat jo kovin avonaisia eli ei enää parhaita mahdollisia kuivattavaksi. 

Toteutin kuitenkin osittain tuon saamani"päähän pistoni"
 ja ajatukseni  kuivattaa leinikkejä kranssin kehällä.
Katson, miten ne kuivaa ja asettuu siihen
tulevien kesien kokemukselliseksi vinkiksi ja  tiedoksi.




Tätä virkkaamaani kranssia voin toki hyödyntää muutenkin ja myöhemminkin

 joko pujottelemalla siihen joitain muita kukkia kuivamaan
tai lisäämällä helmiä virkkauksen lomiin
tai laittamalla keskelle roikkumaan jonkun kivan koristeen.


Yhdenlainen kranssi tämäkin.
Ja minä tykkään kaikenlaisista kransseista.

Ja juuttinarusta.
Tästä tuli kaveri eteisen lampunvarjostimelle,
jonka virkkauksesta nämä narukerät itseasiassa jäivätkin.




Tämän kranssiajatuksen toteuttaminen oli minulle myös yhdenlainen tunteiden työstäminen.
Elämässä on aina karuuden ja kovuuden
sekä vaikeuksien rinnalla vastapainona jotain kaunista herkkää. 
Toivottomuuden rinnalle löytyy toivoa,
suruun iloa, 
arkeen juhlaa.

Se, miten nuo niittyleinikin herkät, voimakkaan keltaiset kukat kuivahtavat 
tuohon karhean narun pinnalle, jää nähtäväksi.
Yksi on kuitenkin varmaa, että siihen ne käpreentyvät,
 liki toisiaan,
rouhea ja herkkä.
Tämän aurinkoisen kesäpäivän tunteiden muistoksi.


💛💛

Nyt on monenmoista "värkkiä" tarjolla askarteluun ja sisustamiseen.
Viikonlopun iloa ja luonnon voimaannuttavia hetkiä Sinulle. 



















 

6. kesäkuuta 2021

Tuomen kukkien aikaan



Malttamattomana odotan
nuppujen avautumista.
Kuulen, miten ne katkovat kahleitaan, 
vaativat lupaa vallata vapautensa.

Ja vihdoin 
ne pakottomasti, taivaan kyyneleet terälehdissään,
sisällään elämän avaruus
avautuvat valoon, vyöryttävät voimansa kaikkialle.

Minä heittäydyn kevään virtaan
ja yritän lakata odottamasta.

-Pia Perkiö-




Tänä viikonloppuna olen heittäytynyt tähän alkukesän hetkeen,
tuomen kukkimisen aikaan ja lumoon.

Mökin kulmalla kasvava "ikiaikainen" tuomi on jo niin kovin hauras.
Olen nauttinut sen valkeasta hunnusta ja kukkaterttujen kauneudesta talon punaa vasten
tämän päivän ja tulevien päivien sekä
kesien varaksi.

Olen ihmetellyt jälleen kerran niitä pieniä kukkia, joista kukinto muotoutuu
ja sitä, miten vuosi vuoden jälkeen tämä kaikki tapahtuu tutussa järjestyksessä
ollakseen läsnä vain lyhyen ohikiitävän hetken.










Tuomen valkeus ja tuoksu on vallannut pihan
ja tuvan pöydälläkin on paikka tuomen oksalle.

Tänään minusta tuntui jälleen kerran,
että olisin halunnut jäädä juuri tähän hetkeen,
tähän kesäiseen kauneuteen ja kesän tuoksuun.




Yritän muistutella itselleni, että uutta kaunista ja kukoistavaa on edessäpäinkin.
On tartuttava vain kuhunkin hetkeen,
kunkin päivän iloon.


Kun kuljet tässä kesässä
tässä maisemassa
vielä tässä maisemassa
pane muistoon apialaniityt
ja lammet lumpeineen
ja sydämeen kaikki laulut
ja usko huomiseen

-Maaria Leinonen-




Toivottelen Sinulle suloista kesäistä sunnuntaita
ja aurinkoista arkea! 








 

1. kesäkuuta 2021

Kesäkuun alun kukkijoita


Kesäkuu on tullut
ja tänään kesä on ollut täällä
lämpöisenä ja säteilevänä.

Tätä lämpöä ja valoa perennani ovat odottaneet. 
Ja minä näitä vuosi vuoden jälkeen ilokseni nousevia luottokukkiani. 

Pihan perältä ruukkuun siirtämäni vuohenjuuri on taas täynnä pieniä keltaisia aurinkoja ja
narsissit ovat avanneet vihdoinkin tiukat nuppunsa. 








Olen tuikkinut keväisten narsissien ja liljojen sipuleita multaan useampana keväänä. 
Menneiden pääsiäisten valkeat helmililjat nousevat kauniina tuppaina
myöhemmin kukkivien perennojen keskelle.
Jotenkin tässäkin kierrätysidea tuntuu erityisen hyvälle ja innostavalle.








Ainakin yksi alppiruusun kukinto näkyy olevan avautumassa lähipäivien iloksi.

~~~~~

On tämä mukavaa ja ihanaa.
Upottaa välillä kätensä multaan,
kantaa kasteluvettä iltasella ja 
seurata kasvun ihmettä ja kukkimisen kauneutta.

Katsella vuosia vanhoja perennoja,
joihin liittyy muistoja.
 Äiti, anoppi, 
ystävä.
Jakamisen ilo.

🌺

Kesäkuun ensimmäisen päivän kukkakuulumisiin!