16. helmikuuta 2025

Helmikuun helmiä


Helmikuun helmet. 
Tuo sanapari ja helmikuisten hyvien hetkien 
sekä ihanien asioiden pohtiminen sai alkunsa keltaisista tulppaaneista. 

Helmikuu  on tulppaanien aikaa.  
Helmikuussa on myös useimmiten pakkasta, 
joka mahdollistaa jääaskartelun
ja myös tulppaaneille kompostin sijaan ihanat jatkot. 

Innostuin taas kerran talviseen puuhaan: 
pakastin nuo maljakossa tiensä päähän tulleet kukkijat. 
Niistä sain ulos väriä ja kauniin jäisen kukkataulun, 
joka on kivan utuinen. 
Joskus veden lämpötila vaikuttaa jään kirkkauteen. 




Helmikuu on hohtavat hanget ja pitenevät päivät.  
Helmikuisten hetkien helmiä ovat auringon paiste 
ja kirkkaan valon tuoma häikäisy ja silmien siristys. 
Ne ovat vahva merkki valon lisääntymisestä. 
Auringon valon voima on ihmeellisen ihana; 
innostava ja voimauttava. 
Kausivalotkin voi sammuttaa ja kerätä ne varastoon odottamaan marraskuun pimeyttä. 




Helmikuussa maistuu appelsiinit, 
nuo tällä hetkellä edulliset etelän hedelmät. 
Niistä saa pirteyttä päiviin 
ja väriä arkeen. 
Tämän aamun salaattikin näytti niin kauniille, 
kun sieltä vihreiden salaattien seasta pilkisti 
auringon keltaa, appelsiinin hedelmäistä pintaa. 




Helmikuu on hiihtokuu ja nyt siihen on mahdollisuus 
lumitilanteenkin myötä. 
Houkuttelen kaveriani ostamaan myös karvapohjasukset, 
koska kaksin olisi kauniimpi hiihdellä 
 ja toisen peesissä tulisi lähdettyä ehkä useammin. 




Helmikuu on minulle jollakin tapaa 
huoleton, aikatauluton kuukausi. 
Tälle kuulle ei ole perhepiirissä synttäreitäkään. 
Kevään odotus valtaa väistämättä mielen 
ja onhan kevät, tuo uuden alku nyt jo oikeasti aika lähellä. 




Mikä sinusta on helmikuun helmihetki tai -asia? 



14. helmikuuta 2025

Sanoja ystävyydestä ja sydänlapasten voittaja

Ystävän ja ystävyyden päivä. 
Tänään erityisesti muistamme toisiamme 
ajatuksin ja teoin. 
Tänään on luontevaa ja helppoa sanoittaa ystävyyttä 
ja muistaa ystävää,
vaikka se olisi toki tärkeä muistaa kertoa 
muinakin päivinä. 

Ystävyydestä on kirjoitettu niin 
paljon kauniita sanoituksia 
ja vertauskuvallisia ilmaisuja, 
jotka ovat jääneet elämään mieliimme. 




Pyysin kirjaamaan ystävänpäiväarvan mukaan sanan pari ystävästä/ystävyydestä. 
Tästä postauksesta tuleekin nyt niiden kommenttien kooste;
meidän yhteinen, teitä osallistava päivitys. 

Kommenttikentistä löytyi tällaisia 
ystävällisiä sanoja ja ihania ilmauksia:

❤❤❤

 Ystävyys on kuin lämmin halaus.

Ystävän halaus. 

Ystävä=sinä. 

 Rinnallakulkemista. 

  Mymmelin sanoin; 
minulla on varpaan nipukoita myöten hyvä olo. 

Onnea on hyvä ystävä! 

Ystävät elävät mukana arjessa ja juhlassa.

Ystävä on onni. 

 Ystävyys on kuin avain ja lukko. 

Ystävyyttä on yhteinen huumorintaju 
ja samansuuntaiset ajatukset. 

 Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle. 

Ystävien kanssa ei ole väliä mitä tehdään, 
kunhan tehdään yhdessä!

 Ystävyys on kantava voima. 

Ystävä on turvallinen kanssamatkaaja. 

Ystävä on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. 

 Ystävänpäivä on joka päivä. 

 Ystävyys on kallein aarre. 

Ystävyys lämmittää joka päivä. 

Todellinen ystävyys, on yhdessä kokemista, 
jakamista, olemista. 
Välillä voi olla pitkiäkin taukoja. 
Seuraavalla näkemällä kaikki jatkuu siitä mihin edellisellä kerralla jäi. 

Ystävyys on iloa ja vierellä kulkemista. 

❤ ❤❤

Ystävyys on sitä,
että ei tarvitse koskaan tuntea olevansa yksin.
Se on tietoisuutta, että joku on ajatuksen kantaman päässä
ja hänen seurassaan saan olla 
 se mikä olen;
vahvuuksieni ja heikkouksieni kanssa. 
Samanlaisia tuntemisia toivon voivani antaa vastavuoroisesti
Ystävälleni. 




Arvoin ystävänpäivälapaset 
ja ne saa tämän kommentin kirjoittaja Sini: 

Kauniit lapaset, meilläpäin sanotaan vanttuut! :-) 
Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle."


Onnea ja iloa sekä lämpöä Sinulle. 
Laitatko yhteystietosi niin toimitan "vanttuut" sinulle piakkoin! 

~~~~~~~

Ystävänpäivän iloa meille kaikille! 💌





 

8. helmikuuta 2025

Vieraita ja kylmäsavulohipiirakkaa

 Olipas eilen mukava ilta, 
kun pitkästä aikaan saimme kotiimme vieraita.

Juteltiin illan mittaan monenmoisista aihepiireistä,
myös suomalaisesta kyläilykulttuurista.
joka on kyllä hiipunut lähes kokonaan. 
Muistelimme, 
miten ennen saatettiin poiketa naapuriin juttusille kutsumattakin. 
Tapaamisia ei sovittu kalenterin kanssa. 
Lapsuudenkodissanikin saattoi olla useampi vieras yhtäaikaa.  
Muun muassa nimipäivät olivat oiva syy lähteä kyläilemään
 ja tervehtimään ystäviä. 

Tuo "saimme vieraita" ilmaisu on oikeastaan jännä ilmaisu ja johde verbistä vierailla.
Ei illalla luonamme olleet ihmiset olleet lainkaan vieraita,
vaan tuttuja, samaa ikäluokkaa olevia ihmisiä, ystäviä. 
 
Heidän kanssaan oli pitkään puhuttu ja ajatuksen tasolla sovittu,
että pitäisi nähdä, tavata, istahtaa alas yhdessä 
ja nyt se ajatus saatiin toteutettua 
sattumoisin tässä ystävänpäivän alla.

Tuollaisen leppoisan, kiireettömän, keskustelevan 
tapaamisen ja kohtaamisen jälkeen tulee olo, 
että näitä lisää. 
Mutta mihin se sitten jää. 
Omaan hitauteen esittää kyläilykutsua 
vai toisten hitauteen ilmaista kyläilyhalu? 
Käytkö sinä muuten kylässä tai käykö sinulla vieraita?




 Leipaisin suolaiseksi tarjottavaksi kylmäsavulohipiirakan, 
jonka ohjeen nappasin täältä.

Leivoin piirakan gluteenittomana 
ja korvasin ohjeen jauhot Semperin karkeilla jauhoilla. 
Pohja oli rakenteeltaan tuoreena mielenkiintoisen höttöinen, 
mutta koostumus oli tosi hyvä valmiissa piirakassa. 

Laitoin täytteeseen purjon sijasta tavallisen sipulin 
ja käytin pari purkkia ruokakermaa ranskankerman sijasta. 
Tilliä laitoin ohjeen määrää reilusti vähemmän. 
Kirsikkatomaatin puolikkaat oli oma lisäys. 




Ohje menee kyllä jatkoon! 
Piirakka maistui maukkaalle ja täyteläiselle 
ja sai kehuja kahvipöydässä.  

Otimme aamupalalla tästä suolaiset palaset 
ja maku oli vielä mukavasti tekeytynyt. 



~~~~~~

Tuuli oli nakannut kotikoivusta oksan hangelle. 
Koristelin sen kerrallisesta valoköynnöksestä jemmaamillani kukilla.
Ne ovat kuin jääkukkia. 






Joulun alla laittamani talvinen maisema saa vielä olla 
kaapin päällä.  
Talvi jatkuu vaihtelevana. 


Pst. Ystävänpäiväarvontaan ehtii vielä osallistua. 

1. helmikuuta 2025

Ystävänpäiväarpajaiset

Helmikuun ensimmäisen päivän tervehdys Sinulle 
hauskalta kuulostavan helmikuu -loruttelun myötä. 

Helmikuu on horrostila,  
höyhentyyny ja haukotus, 
haarukkapala, henkilövaaka,  
hulavanne ja herätys. 
Helmikuu on hangenkanto, 
hengenpalo ja halaus. 
Hiljainen hetki, hämärän halki 
hellästi kantava ajatus. 

-Minna Rissanen-





Niinpä. 
🤎
Halaus ja hellästi kantava ajatus. 

Niitähän helmikuuhun mahtuu,  
sillä parin viikon päästä on taas perinteinen ystävänpäivä
täynnänsä lämpimien ajatusten lentoa
ja pieniä, kauniita lahjoja. 




Viipyilin tässä hetken ystävyys -aatoksissa.
Onnekkaissa ajatuksissa, 
että ystäviä on niin monenmoisia; 
pieniä ja suuria, 
nuoria ja vanhoja,
 naisia ja miehiä. 
läheisempiä ja kaukaisempia, 
livenä ja somessa.

Tässä postauksessa ajattelen erityisesti 
Sinua blogiystäväni,
joka tuot minulle iloa piipahtamalla 
täällä Tau(v)onpaikka-blogissani 
joko satunnaisesti tai säännöllisesti, 
luet päivityksiäni ja ehkä kommentoitkin. 
Kiitos tämänmoisesta ystävyydestä! 
🤎




Neuloin ja huovutin ’välityönä’ Lettloppin jämälangoista 
lämpöiset, sydämelliset lapaset. 
Ystävyydelle!

Päätin arpoa ne blogiystävieni kesken.  




Voit osallistua 
Ystävänpäiväarpajaisiini 
kirjoittamalla blogin ja/tai Facebookin kommenttikenttään 
jonkun ystävyyteen liittyvän sanan ja 
tunnistetiedon esim. etunimi tai sähköpostiosoite 
mahdollisen voiton varalta. 

Arvon lapaset 
ystävänpäivän iltana. 




Arpaonnea Ystävät! 

🤎







 



26. tammikuuta 2025

Lempparipaidan "pelastaminen"

Miten hyvä mieli voikaan tulla siitä, 
että saa "pelastettua" lapsensa lempparipaidan. 

Tämän postauksen tarina alkoi siitä, 
että poikani tuli eilen käymään yllään nelisen vuotta sitten 
neulomani islantilainen paita; 
paita, jota hän käyttää paljon ympäri vuoden.

Katseeni osui paidan kyynärpäihin,
jotka olivat käytössä hiutuneet aivan puhkeamispisteeseen. 
Nämä hiutumiset ovat osoitus paidan merkityksellisyydestä hänelle! 
Kuulema paita on  "reissussa rähjääntynyt" 
ja "käytössä vaan paranee", 
edelleen. 




Aloin miettimään, mitä voisin tehdä noille kuluneille kohdille
ja "rikki rakastetulle paidalle".
Harmi, jos kyynärpäät menevät aivan puhki ja 
paita jää sen takia käyttämättä. 
En ole ennen ollut moisen haasteen edessä. 
Parsinta vai nahkapaikat? 
Silmukointi?

Pyysin poikaa jättämään paidan kotiin 
ja hetimiten lauantai-illan haasteena silmukoin paidan kyynärpäät. 
 Lanka on aavistuksen eri erää ja siksi eri sävyinen, 
mutta uskon silmukointikohdan tasaantuvan käytössä. 

Olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen. 
Se onnistui.
Minulla on voittajafiilis! 








Siinä silmukoidessa hoksasin tekeväni ekotekoa. 
Taitoliiton vuoden 2025 teemana ja käsityötekniikkana on nimittäin  
Jatkoin silmukoinnilla tuon rakkaan paidan käyttöikää ja 
kyynärpäiden kestävyyttä. 

Taitoliiton sivulla kirjoitetaan puhuttelevasti: 
  korjaaminen ei ole vaan  pelkkää tekemistä, mutta myös filosofiaa. 
Korjaamien ja kunnostaminen nostavat käsityön arvoa ja 
ovat teko kertakäyttökulttuuria vastaan.  




Huomenna viimeistelen paidan huollon ja 
harjaan sen lapsiltani lahjaksi saamallani Kent -villaharjalla.
Sittenpä paita on taas kuin uusi. 




Tämän paidan korjaaminen 
oli Taitoliiton tekstinkin valossa  välittämistä "with love"
poikaani ja hänen paitaansa, 
ympäristöämme sekä tulevaisuuttamme kohtaan. 
Isoja tekoja pienellä silmukoinnilla. 


~~~~~~~

Korjaaminen on ollut aina itselleni tuttua ja merkityksellistä tekemistä. 
Vuoden alussa, kun etsin haasteita itselleni,  
luin Taitoliiton vuoden teemasta ja aihe kosketti vielä syvemmin. 
Osallistun myös #korjaa12 -haasteeseen. 
Oletko sinä mukana tässä teemassa korjaamassa ja kunnostamassa ?


~~~~~~~

Mukavaa alkavaa tammikuun viimeistä viikkoa Sinulle! 
Päivä on jatkunut.
Iloitaan siitä! 


21. tammikuuta 2025

Gluteeniton leipä



Leivoin, leivoin leipäsiä. 

Pitkästä aikaa leivontapostaus,   
sillä minulla jää kovin vähäiseksi nykyään leipomiset. 
"Ennen vanhaan" leivoin viikottain satsin sämpylöitä 
ja pullaakin tuon tuosta. 

Nykyään meillä on enemmän tilausta gluteenittomalle leivälle, 
jota leivonkin viikottain.  
Yleensä se hoituu vanhalla tutulla ohjeella, 
josta ei ole enää paljon kerrottavaa.  






Välillä on kiva kokeilla jotakin uutta reseptiä ja jauhoakin. 
Tämä uusi Bread mix -jauhoseos tuli meille ihan vahingossa;  
  laatikko oli ollut varmaankin karkeiden Semper jauhojen kohdalla  
ja epähuomiossa tullut ostoksiin. 
Välillä käy näinkin ja hyvä niin! 

Jauho oli nimittäin hyvä virheostos,
johon tykästyimme. 
Tästä tulee niin näppärästi, ilman vaivaamista 
maistuvaista vaaleaa gluteenitonta leipää, 
joka kohoaa kivasti ja on rakenteeltaan kuin normileipä. 




Laatikossa on ohje pakkauksen jauhomäärälle. 
Leivoin eilen kaksi satsia, 
josta tuli neljä pyöreää, matalaa leipää. 

Puolikkaan hiivan sijasta laitoin yhden kuivahiivan. 
Paistoaikaa vähän lisäsin, 
koska tykkäämme molemmat rapeasta kuoresta. 




Vastaleivottu leipä on aina makuelämys.
Yksi leipä puolittui lämpimäismaisteluina iltakahvilla. 
Loput leivät pilkoin annospaloihin. 
Niitä on kätevä sulattaa pakkasesta tarpeen mukaan. 

Leivotko  sinä leipiä, tavallisia tai gluteenittomia?
 Oletko kokeillut näitä Bread mix -jauhoja?
Jos innostut kokeilemaan, 
olisi kiva kuulla miltä leipä maistui!


Pst. Tämä ei ole maksettu mainos, 
vaan tykkäys tälle leipäjauholle. 








17. tammikuuta 2025

Tuubihuivi neuloksesta

Olen ommellut tässä kuussa muutaman kerran  
ja se tuntuu kyllä aina parhaudelta, 
arjen juhlahetkeltä, 
kun saa tehtyä näkyvää ja sellaista, 
jolle on ’tilausta’. 
Jotain pientäkin.  




Ostin kesälomalla Kärkkäiseltä 
Ajattelin ommella siitä tuubihuiveja joululahjaksi. 
Kangas unohtui suloisesti syksyn touhuissa 
 eikä se tullut mieleen joulun allakaan. 

Tuo tuubineulos löytyi vuoden alussa ompelukaapin uumenista
 ja otin sen pikimmiten työn alle, 
että kerkeävät tänä talvena käyttöön. 

Ostin kesällä myös yhden tuubin kokoisen poistopalan  
ja otin sen myyjän vinkistä käyttöön sinämoineen, huolittelematta. 
En tykännyt ’tyylistä’ 
ja  surruuttelin nyt senkin  saumurilla. 
Viimeistelty on viimeistelty ja 
paremmalta näyttää. 

Olen tehnyt tuubihuiveja poppoolleni yhden satsin 
pari kolme vuotta sitten. 
Nämä nopeatekoiset asusteet ovat olleet materiaaliltaan tykättyjä.  
 Ja ovat edullisiakin, 
kun neulos maksaa noin kympin metri. 






Tuubikankaan leveys on muuten 
näppärät 22 senttiä ja
tästä pakan lopusta 
tuubihuivin korkeudeksi tuli 40 cm. 


 
 
Tämmöista yksinkertaista ompelua tällä kertaa,
mutta lämmin ajatus päällimmäisenä. 
Välillä ottaa vaan aikaa päästäkseen ajatuksesta tekoihin. 


Viikonlopun iloa Sinulle! 






 

14. tammikuuta 2025

Kotini vanhin esine



 Kristiina nakkasi tähänkin vuoteen blogihaasteen
 ja kuulema joka kuukauteen tulee oma aiheensa. 
Ensimmäisenä teemana on "Kotini vanhin esine". 




Kotini tai oikeammin kotimme huonekaluvanhus 
on ilmeisesti  tämä 50-luvulta oleva senkki. 
Se oli vuosia autotallissamme jemmassa
-odottamassa aikaa parempaa ja käyttöänsä. 

Muutamia vuosia sitten kaipasin oleskelutilaamme kaappitilaa ja tasoa. 
Puunväri tuntui hyvälle ja lämpimälle vaihtoehdolle.  
Silloin muistin tämän senkin, jota usein arjessa tulee sanottua myös lipastoksi. 

Puhdistin ja puunasin sen.
Siinä ei ollut epäilyttävää hajua  eikä mitään korjattavaa. 
Pöydän kannessa olevan kauneusvirheen peitin pöytäliinalla. 
Niinpä tämä vanha, täysipuinen huonekalu pääsi suoraa autotallista 
oleskelutilaamme "paraatipaikalle" 
ja se on näkynyt tosi monessa postauksessakin. 

Minua viehättää lipaston selkeälinjaisuus 
ja yllättävän iso. näppärä säilytystila,
neljä laatikkoa sekä pari hyllyä ovien takana. 
Laatikoissa on kivat alaspäin kääntyvät rivat, 
joita voisi äkkiseltään luulla käytöstä johtuviksi vääntymiksi. 

Vanhassa vara parempi!
Kannatti aikansa säilyttää tätä senkkiä.
Onhan tämä puinen huonekalu ns. eri maata kuin "lastulevyversiot". 

Vanhat huonekalut ovat monella tapaa kauniita ja kestäviäkin. 
Olemme vaalineet niitä mökillä, 
jossa 50 luvun miljöö on niille otollinen. 
Onneksi siis Kristiinan haasteessa oli sana ’kotini’, 
sillä mökillä olisi ollut enemmän fundeerattavaa 
esineiden iän suhteen. 

~~~~~

Mukava lueskella näitä postauksia, jotka Kristiina kerää oman postauksensa jatkoksi.
Monenlaisia vanhoja esineitä ihmisiltä löytyykin 
ja mielenkiintoisia tarinoita niiden takaa. 

Mikä lie sinun vanhin huonekalusi?

~~~~~~

Tällaista tänään tänne!
Totuus on, että meillä on menossa tällä erää totaalinen 
möbleeraus tässä talossa. 
Sitä se teettää, kun väki vähenee! 

Muuttoa ylhäätä alas, 
kadunpuolen kamarista pihanpuolen kamariin 
ja monta muuta säätöä siinä välissä. 
Paljon huonekaluja, kirjoja, kuvia, aarteita. 
Ehkä kerron tästä jossakin vaiheessa lisää.

Tauonpaikka. 
Huokasemme ja juomme iltakahvit. 

💟

12. tammikuuta 2025

Iloa luonnosta

Puiston valkoisilla hangilla oli melkoinen määrä lehtikuusen oksia. 
Nuo kauniit nystyräiset, käpyisät oksat 
olivat tulleet tavallaan tiensä päähän, 
kun eivät kestäneet tuulen tuiverrusta  
eivätkä pysyneet enää äitipuussa. 

Niistä löytyi kuitenkin iloa lauantaiaamun kulkijalle. 
Lumikukat kukkivat oksilla ja käpyjen suomuissa.
Keskipäivän aurinko viipyili hetken tuossa jäisessa kauneudessa 
kuin huomiota herätellen. 
 Keräsin noita kerran kukkineita nipun maljakkoon.






lakastunut
ei ole luovuttanut 
vaan kerran kukkinut

-Elina Salminen-




Lakastuneitahan ne olivat tavallaan. 
Käpyjä oli harmillisen harvassa, mutta minä autoin ne uuteen kukintaan 
liimamalla muutamia käpyjä oksasta toiseen.
Oksille ripustin siskoni virkkaamia hiutaleita. 




Siinä on nyt meidän talvinen kimppu.
Kestävä ja ekologinen. 
Urnan sisällä on pienempi maljakko, johon laitoin karkeaa merisuolaa. 
Tällä mennään hetken matkaa! 

Tuleeko sinulla kerättyä oksia maljakkoon 
tai hyödynnettyä muuten?



8. tammikuuta 2025

Lahjaksi valoa

Vielä yksi joululahjailo tänne muistiin. 

Juuri sinä joulukuisena päivänä, 
kun olin jäänyt joululomalle, 
ovella seisoi postinjakaja,
ojensi  minulle lahjan ja toivotti hyvät joulut.

Hämmentyneenä availin minulle osoitettua lähetystä. 
Ja mitä sieltä löytyikään;
Joulun valoisin lahja ja huolettomin tuote 
kynttilöitä rakastavalle äidille. 




Miten se sattuikaan! 
Olin juuri ajatellut ostaa pyöreitä paristoja pieniin ledeihin, 
jotta saisin "tulet" Kivi-ja Kastehelmi -tuikkuastioihin.
Vanhoissa ledeissä ei ollut ajastinta 
ja sitä myöten oli ollut oma hommansa sytytellä ja sammutella niitä.  

Näissä lahjakynttilöissä on näppärä kaukosäädin.
 jolla kynttilät saa sytytettyä ja sammutettua 
sekä palamaan eri aikoja ja erilaisella volyymillä. 
Kynttilät ladataan lataustelakassa 
ja latauksen jälkeen on valoaikaa 20 tuntia. 




On aikoihin eletty, sanoin 
ja sytyttelin kynttilöitä hyllyille ja tasoille. 

"Joulun valo kirkkahana, kutsuvana" loisti sieltä täältä ja  
huoletonta kynttilänvaloa oli ihan piisalle asti.
Aidonnäköistä tuikkivaa valoa! 

Nautin lahjasta joulun aikaan 
ja siitä on taatusti pitkästi iloa myös pimeinä talvi-iltoina. 
Kynttilöiden valo tasoittaa arjen rosoisuuden suloiseen hämäryyteen. 






Valo on ihmeellistä.
Valo on valoa pimeyttä vasten; 
se syrjäyttä pimeän 
ja tuo hyvää mieltä sekä kauneutta. 

Nuo kynttilät tuikkivat rakkautta. 
Ne viestivät terveisiä täältä kotoa satojen kilometrien taa,
lopulta ajatuksen kantaman päähän; 

äiti täällä 
valon ympäröimänä. 



Pst. Tämä ei ole mainos, 
vaan tyytyväisen lahjan saajan postaus! 














 

6. tammikuuta 2025

Aamun ajatuksia tähtien väleissä




Tähtien välejä. 
Ajatuksiani tähtien väleissä 
tänä loppiaisaamuna. 




Olen saanut olla hyvän pituisella joululomalla 
 ja nyt on kyllä levollinen, levännyt olo. 
Huomenna on aika avata taas työn ovi ja 
astua uudella innolla työhön sekä toimeen. 

⭐️

Joulu tuli ja on vieläkin läsnä.  
Olen viipyillyt joulun jälkeisessä rauhallisuudessa ja kauneudessa; 
kodin joulussa, jotka tuntuu kaiken jouluhässäkän jälkeen  
 nautinnolliselta. 




Joulukuusi näyttää aamu aamun jälkeen vehreältä 
eikä se ole vielä varissutkaan. 
Nuutin päivän perinne voisi tänä vuonna toteutua,
mutta ehkäpä ensi viikolla kuitenkin joulu päättyy meilläkin. 

⭐️

Eilen aamulla heräsimme valkeaan kauniiseen maisemaan.
Oli satanut kevyttä pakkaslunta. 
Maisema oli mykistävän kaunis ja 
aurinko pilkahti metsänrajassa. 




Miten lumi ja sen valko ovatkaan niin vahva osa 
meidän joulua ja jouluntunnelmaa. 
Mielessäni soi yhä uudelleen mieltä herkistävästi 
joululaulun sanat 

On lumihuntuun pukeutunut maa,
Kuin yhtä puhdas itse olla voisin.

⭐️

Lumitöiden jälkeen kiertelin pihalla ja otin lumikuvia.  
Pitkään aikaan en ole ottanut kuvia näistä luonnon kauniista asioista. 
Jotain liikahti sisimmässäni. 
Tunsin, että täällä minun kuuluisi olla enemmänkin.  

Toivon, että uusi vuosi antaa minulle raskaan syksyn jälkeen taas tämän perspektiivin:  
että innostun ottamaan kuvia, näkemään kauneuden ja niiden puhuttelevuuden. 






Miten kevyesti pakkaslumi laskeutuukaan talventörröttäjälle, 
menneen kesän kaunistukselle. 
Tuo siihen valoaan hetken, 
tuulenvireen tullen lentää pois. 
 
⭐️

Moni sanoo alkaneensa joulun laittamisen ja viettämisen jo marraskuun alussa. 
Ymmärrettävästi joulu on jo joulunpyhinä kulunut ajatus. 
Jouluaaton jälkeen alkoi olla somessa päivityksiä siitä,
 miten joulu joutaa jo pois, 
tulppaanit ovat maljakossa 
ja kevät saa tulla. 
Toki, ei ole yhtä oikeaa ratkaisua joulun vietossakaan. 




Niin kovasti ja kaiholla, kun kevättä odotamme, 
elämme nyt kuitenkin vielä vahvasti talvikuukausia.
Nämä kuukaudet pitää vaan elää, että kevät sitten tulee.

⭐️

Tähän aikaan kuuluu jollakin tapaa sellainen hyvissä ajoin valmistautuminen 
ja etukäteen eläminen. 
Tekeekö some sen? 
Tarttuuko se, kun joku on jo tehnyt ja laittanut asioita?
Tuleeko tässäkin asiassa jonkinlainen kilpailutilanne?




Ei malteta elää odottamisen hetkessä, 
vaan ollaan aina askel edellä menossa vuodenaikoja ja juhlia kohden.  
Yksi kahvila ilmoitti joulunpyhien jälkeen aloittaneensa laskiaispullakauden.
Minä ainakin haluan säästää laskiaispullani helmikuulle.
Minusta se maistuu silloin juuri parhaimmalle 
niin kuin esnimmäinen joulutorttukin ns. pikkujouluissa joulun alla
ja mämmi pääsiäisen tuntumassa. 

 ⭐️

Kävin kurkkimassa netistä löytyisikö jotain minulle passelia haastetta.
Monenlaisia kampanjoita sieltä löytyikin,
mutta ehkä omimmiksi koin niistä kierrätykseen, 
korjaamiseen ja uusiokäyttöön liittyvät haasteet. 
Niitä teemoja toivon tekeväni 
ja toteuttavani tulevana vuonna. 
Kirjaan niitä sitten tänne talteen ja jakoon.  

⭐️

Näiden tähden välien myötä levollista loppiaista. 
Kolme tietäjää oli silloin kauan sitten matkalla viemään lahjoja vastasyntyneelle.
 Ihan niin kuin mekin viemme "rotinoita" vauvaperheisiin.
Onko se tapa tuttu sinulle? 




Tämmöisiä tähtien välejä, 
ajatuksia ja kuvia tänään. 
Mukava olisi toki kuulla teidän mietteitä noista edellä olevista ajatuksistani! 

⭐️





3. tammikuuta 2025

Virkatun korin sangat

Joskus käsityö jää kesken 
ajan tai materiaalin puutteeseen, innon lopahtamiseen 
tai liian monien projektien jalkoihin. 

En tiedä mihin minulla tämä virkkausprojekti aikanaan tyssäsi, 
mutta eilen, reilun parin vuoden päästä löysin 
Pauliina -pudoskuteesta virkkaamani korin tekeleen vaatehuoneesta. 
Otin korin illalla työn alle ja piakkoin se olikin jo viimeistelty.  
Ja mikä parasta: 
siitä tuli sellainen kuin aikanaan muistan sitä suunnitelleeni. 




Tein korin sangat ompelemalla noin kolmen sentin soiron huonekalunahkaa vastakkain. 
Jätin päistä noin nelisen senttiä ompelematta
 ja tein siihen kiinnitysreiät. 
Käytin sankojen kiinnittämisessä apuna virkkuukoukkua,
 jolla päättelin myös kuteen korin sisäpinnalle. 






Nyt minulla on uusi käsityökori. 
Aika kivannäköinen kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. 




Tällaisista yhtäkkisistä virtapiikeistä,
aktivoitumisista ja aikaansaamisista  
tulee kyllä tosi hyvä mieli. 

Ehkäpä loma on tehnyt tehtäväänsä, 
kun alkaa löytyä innostusta käsitöihin ja kaappien inventointiin
sekä postauksien kirjoittamiseen "harva se päivä". 

Tällaisia innostumisia, 
oivaltamisia ja kättentöiden voimauttavaa tekemistä 
toivon tulevalta vuodelta. 
Mitä sinä muuten toivoit tulevilta uuden vuoden päiviltä?