Uuden vuoden kynnyksellä

Muutaman tunnin päästä vuoden 2025 viimeinen päivä vaihtuu 

väistämättä, saumattomasti 

uuden vuoden ensimmäiseen päivään.  

Puolen yön aikaan mennyt ja huominen ikäänkuin hipaisevat toisiaan;  

vanha vuosi väistyy 

ja ajatukset suuntautuvat uuteen, tulevaan aikaan. 

Toivotellaan hyvää uutta vuotta! 

Katseeni kiinnittyi tuohon kynttilän liekkiin 

tai oikeastaan tuohon kynttilän sydänlankaan. 

Se on kuin tämän menneen vuoden sydänlanka, 

joka on poltettu loppuun ja lopulta vuoden päivien ympyrä sulkeutuu. 

Uutta sydänlankaa, uusia päiviä on kirjattuna 

kalentereihin ja ajanlaskuun. 

Se, minkälaisia päiviä tulevat ovatkaan,

on lopulta onneksemme vielä salassa. 

Toivon kuitenkin, 

että uusi vuosi toisi mukanaan Sinulle ja Minulle 

Onnea, Iloa, 

Rauhaa ja Rakkautta

sekä aikaa tehdä sellaisia asioita, 

mitkä voimauttavat meitä! 

Lisäksi toivon Varjoista valoihin -ajatuksen sanoin:

ehkä se riittäisi että 

itselleen lupaisi

olla hylkäämättä 

sydäntään vaikka

kuinka hauraana 

kulkisi 

~~~~💓~~~~

Onnellista ja turvallista vuodenvaihdetta Sinulle ja läheisillesi! 

 

Joulusta uuteen vuoteen

Sain joulutervehdyksenä ystävältäni 

tämän kauniin, joulunpunaisen kimpun.  

Se sopi aivan ihanasti minun punaiseen jouluuni

ja kimppu kesti upeasti joulunpyhät.

Kimppu oli vielä tänään muuten voimissaan, 

mutta kimpun keskimmäinen amaryllis oli nuupahtanut.

Kiskaisin kuolleen kukkavarren pois. 

Leikkasin tilalle ruukkuamarylliksesta uuden kukinnon, 

jonka juureen sitaisin kuminauhalenkin. 

Valkean kukan myötä joulukimpusta tuli ihanan raikas ja valoisa vuoden vaihteen kimppu, 

jolla mennään taas muutama päivä.

Värien myötä konkreettisesti joulutunnelmasta uuteen vuoteen.

Tämän pikaisen postauksen myötä toivottelen 

Sinulle blogini lukija

onnea ja iloa vuoden vaihteeseen,

huomiseen,

jokaiseen uuden vuoden nousevaan aamuun

ja illan koitteeseen. 

Ensi vuoteen! 

❤  llä Kaisu

 

Uuden vuoden kynnyksellä

Joulukuun viimeisen päivän sininen hetki lumivalkeaa vasten. 

Vanha vuosi on kaartumassa kohti loppuaan 

ja uusi  vuosi tuntemattomine päivineen astumassa tilalle.

Katse tähyää menneen vuodeen tapahtumiin ja muisti kertailee menneen vuoden 

mukavia muistoja ja arjen harmaitakin päiviä;

niitä hetkiä mistä saa ja pitää olla kiitollinen sekä 

niitä tuokioita, jotka olisivat voineet mennä omasta mielestä toisin,

Uusi vuosi mahdollisuuksineen ja puhtaine allakoineen innostaa edessäpäin 

Hennosti hipaisevat toisiaan,

mennyt ja huominen.

Mennyt muistaa eiliset.

Myös kyyneleet, mutta ei niitä muistelemaan jää.

Kaikki koettu on aitoa elämää.

Huominen haluaisi nähdä jo kauemmas,

vaikka tietää sen olevan mahdoton.

Tietää, että kaikki tärkeä, kaikki, 

juuri tässä hetkessä on.

Hennosti hipaisevat, mennyt ja huominen,

Kiittävät toisiaan.

Ojentavat yhdessä sinulle valoa.

Lähde vain.

Luottavaisesti kulkemaan.

-Mietteitä maalta-

Tänään on soinut mielessäni useampaan kertaan säkeet,

joita vastikään eläköitynyt työystäväni käytti usein korteissaan,

onnittelupuheissaan ja ihan tavallisessa arjessakin.

Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää,

sillä hyvä sydämessä kasvaa kultajyvää.

Noissa sanoissa on  uuden vuoden lupauksia 

oivallisempi ajatus ja elämänviisaus.

Jokaisessa päivässä on jotakin kaunista,

merkillepantavaa, muistettavaa

ja meissä jokaisessa on hyvää ja huomioimisen arvoista.

Silloinkin kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle,

yritän katsoa aurinkoon, jotta varjot jääsivät taakseni! 

Sillä se, mihin huomioni kohdistuu, vahvistuu 

ja lopultahan itse voin eniten vaikuttaa omaan elämääni.

Kauniin sanoittaminen, kuvaaminen, 

positiivisten asioiden sanominen ääneen

ja tunteiden sanoittaminen on merkittävä voimavara.

 Sitä  olen harjoitellut menneinä vuosina ja jatkan sen opettelua edelleen. 

 

Ja yritän muistaa sanoa lähimmilleni usein, kuinka paljon heitä rakastankaan!

Tänään katselin tätä jouluna saamaani hyasinttiasetelmaa 

ja kasvun ihmettä talven pimeydessä. 

Kukinnot avautuivat 

valkoisen puhtaina ja kauniina tähän päivään.

Niissä on joulun muisto.

 Välittämistä ja ilahduttamista. 

Kaunis ajatus.

Lämmin tervehdys Anopille! 

Hyasintin tuoksua,

Onnea, Iloa ja Valoa Sinulle 

Uuteen vuoteen ja  

sen jokaiseen päivään ja hetkeen.

Blogini luetuimmat postaukset viime vuonna

Loppuvuosi ja alkuvuoden päivät ovat oivaa aikaa 

erilaisten tarkastelujen, ynnäysten ja suunnitelmien tekemiselle.

Tässä blogiharrastuksessakin on mielenkiintoista välillä katso taaksepäin

ja kurkata sitä, mistä ihmiset tykkää, mitä he lukevat ja 

millaiset aihepiirit heitä kiinnostavat.

Vaikka tokikin edelleen kirjoittelen tänne

 minulle tärkeitä tapahtumia ja tekemisiä,

arkisia asioita ja iloa tuottaneita hetkiä

muistoksi itselleni ja perheelleni.

Arkea, juhlaa, arjen juhlaa 

ovat edelleen kantavat ajatukset

tänne kirjoitellessani.

 

Kurkkasin blogini ilmestymisen ajalta viisi luetuinta postausta

ja ne olivat seuraavat:

Tiiliseinän ja tulisijojen maalaaminen

Kodin laittaminen  ja kunnostaminen ovat varmaankin kestoaiheita,

joista ihmiset hakevat tietoa Googlen kautta.

Takan ja leivinuunin maalausprojekti kuuluvat siihen luokkaan

ja täytyy sanoa, että tuo Muuri -maali on ollut kyllä hyvä valinta.

Pinta ei ole kellastunut!

Pyhäinpäivän runoja

Tämä päivä ja tämän päivän ajatukset koskettavat meitä jokaista jollakin tapaa.

Siihen haetaan sanoja, lohdutusta,

joita runot antavat.

Ihana, että tämä postaus on ollut tykätty.

Niin kipeä, kun se aiheena onkin.

Huovutetut lapaset lettlopista

Tämän jaoin jossakin käsityöryhmässä ja selittänee 

tykkäysten ja lukemisien määrän.

Itsekin olen löytänyt paljon mukavia vinkkejä ja juttuja netin ihmeellisestä maailmasta

ja on mukava laittaa omat hyvät löydöt myös jakoon.

Itsenäisyyspäivän runo

Itsenäisyys-aiheena on noussut vuoden aikana arvoon arvaamattomaan

ja siihen liittyen on tullut paljon uusia kauniita sanoituksia ja runoja.

Ja oman kotikaupungin kaupungin kauneus on jotain sellaista,

mitä myös on iloa jakaa omissa päivityksissä.

Maailma jääkukkien takana

Tämä laulu.

Niin kaunis yhä uudelleen,

joulusta jouluun.

Jokainen tulkitsee sanoja omalla tavallaan,

minun tulkinta on tuossa reilun neljän vuoden takaa

ja edelleen on helppo yhtyä kirjoittamiini sanoihin.

Maailmassa on paljon kauneutta ja 

ympärillämme monenlaisia pysäyttäviä yksityiskohtia.

Me olemme myös tärkeitä toisillemme.

Tänä aamuna luin Maaret Kallion pysäyttävän päivityksen siitä.

 mitä me yksilöinä merkitsemme toisillemme.

"Yhteinen turva on yksilön turva.

Me on aina suurempi kuin minä."

Tuo viimeinen lainalause sopinee myös tähän blogiharrastukseen,

että jaettu ilo on kaksinkertainen.

Se ei ole keneltäkään pois, jos minä jaan omaani.

Onnellista ja kaikin tavoin ihanaa uutta vuotta.

Mukava, jos kuljette edelleenkin mukana täällä Tauvonpaikassa.

Kiva olisi lukea teidän mielipiteitä ja ajatuksia aihepiireistä!

Nyt jatkan vapaapäivääni ja lähden liikkumaan! 

Helmipannunalunen ja vuoden vaihteen arpajaiset

Ns. joulun välipäiväni ovat sisältäneet

kiireettömyyttä,

leppoisaa oleilua,

mökkeilyä,

lauhaa ulkoilusäätä

ja pieniä mukavia kättentöitä.

Tein pannunalusia käsittelemättömistä puuhelmistä,

joita pujottelin rautasahalla katkaisemaani metallirenkaaseen.

Siinä helmiä toistensa viereen laitellessa tuli mieleen näin vuoden loppuun

ja menneen vuoden ynnäämiseen ihanasti sopiva laulun säe:

Kauniina nauhana vuosien päivät

helmenä jokainen muistoksi jäivät.

Elämän päivien ketju on kallis,

niistä ei yhdenkään kadota sallis. 

Tänä vuonnakin on ollut 

-koronasta huolimatta- 

paljon ihania kohtaamisia,

niin elävässä elämässä kuin somessakin.

Minulla on ollut töiden vastapainoksi aikaa omille jutuilleni,

kätten töille ja liikkumiselle.

Se on itselleni tosi merkittävä asia. 

Olen saanut tehtyä tänä vuonna monta neuletta, 

joista saatan tehdä päivityksen alkuvuodesta.

Vuonna 2021 elämä kaikkinensa on soljunut

 tuttuja turvallisia polkujaan.

Tärkeinpänä kiitollisuuden aiheena nousee mieleen se, 

että olemme saaneet olla yhdessä ja terveinä.

Tänne blogiini olen kirjannut 

muistiin ja jakoon minulle tärkeitä,

voimauttavia asioita ja muistoja

elämäni tavallisesta arjesta sekä myös juhlahetkistä.

Uskollinen joukko on kulkenut rinnallani tässä harrastuksessani.

🤎

Arvon tällaisen pienen lahjan,

yhden pannunalusen blogini seuraajien kesken

kiitoksena menneestä vuodesta.

Yksi arpa kaikille seuraajilleni ja 

kaksi arpaa sille, joka on myös kommentoinut päivityksiäni.

Arvon voittajan pe 14.1.2021 klo 21.

Kommenttikenttään kannattaa laittaa monellako arvalla olet mukana sekä 

nimi tai sähköpostiosoite, 

jotta saan voittajaan yhteyttä. 

🤎

Toivon Sinulle ihanaa vuoden vaihdetta

ja Onnea tulevalle vuodelle.

Jätä se, mitä taakkana kannat,

ja ota mukaasi se, mikä tuo sinulle iloa.

🤎

 

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,

tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,

vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

💞

Näitä kauniita ajatuksia toivottelen sinulle ja itselleni.

 Että osaisimme ottaa mukaan uuden vuoden matkalle asioita,

jotka tuovat iloa ja voimauttavat meitä.

Muut  tulevat varmasti matkamuistoina

-tahdomme niitä sitten tai emme.

Ja sekin läksy on hyvä muistaa tässä uuden vuoden kynnyksellä.

Löysin Immi Hellenin v. 1898 kirjoittaman runon ’Uusi vuosi’.

Sen sanat sopivat tähän päiväänkin,

tähän vuoden vaihteeseen.

Luottavaisina saamme käydä uuteen aikaan!

Vuosi vanha vaipuu hautaan
riemuineen ja murheineen.
Ihmissydän puhkee nöyrään
rukoukseen, kiitokseen.
Oi, jos vuosi alkava

oisi Luojan siunaama.

Korkehimman haltuun anna
kallihimmat toivehes.
Pienet huolesikin kanna,
Hän ne kääntää parhaakses!
Hänpä vuoden alkavan,
johtaa hyvään päätökseen.
-Immi Hellén-

Hiljainen pyyntöni on, että  säilyisimme terveinä

ja saisimme alkavana vuotena tavata toisiamme  taas vapaammin,

 elää toistemme rinnalla ja tukena.

Että saisimme käydä yhdessä tulevan vuoden kierron

ja saapua rintarinnan taas uuteen jouluun.

Siunattua uutta vuotta sinulle ja rakkaillesi!

💞

Kaisu

Tauvonpaikan "välipäivät"

Kun joulun juhlahumu laskeutui kotona,

suuntasimme mökille saunomaan ja nauttimaan tuvan joulutunnelmasta

sekä kynttilänvalosta ja suorastaan käsinkosketeltavasta joulurauhasta.

Joulu on niin erituntuinen siellä pimeän päässä, vanhassa miljöössä.

Tuvassa esineet puhuvat menneiden aikojen muistoja.

Ja jos nuo vanhat hirret taitaisivat puhua,

niillä olisi monenmoisia mielenkiintoisia joulutarinoitakin kerrottavanaan 1940-luvulta alkaen.

Kynttilänvalossa tein viimeistä kirjatehtävääni.

Pohdiskelin etiikkaa neuropsykiatrisen valmentajan työssä

ja kirjoittelin esseetä ko.aiheesta.

Syksyiset opiskelupäivät ovat olleet mielenkiintoisia ja antoisia.

Vielä on edessä parin kuukauden rutistus;

valmennus ja lopputyö tehtävänä.

Sen jälkeen onkin jo käsillä maaliskuun ihanat valoisat päivät

sekä uuden kevään merkit.

Niin pian nämä päivät, kuukaudet, vuodet tuntuvat pyörähtelevän

tässä elämän pyörässä kaiken tekemisen ja touhun kanssa.

Tulevaisuus tulee kuitenkin päivä kerrallaan,

onneksi.

Minäkin tein Instagramin "yhdeksän tykätyintä kuvaa" -koosteen.

Siellä näyttää olevan mökkikuvat ja kättentyöt tykätyimpinä. 

Ja elokuisen poikavauvan kuva. <3

Nämä yhdeksän ja monet muut otokset täällä blogissakin

ovat ihania muistojen kuvia

loppuaan kohti kulkevalta vuodelta 2020.

Lempeitä loppuvuoden päiviä Sinulle! 

 

Iloisissa tunnelmissa uuteen vuoteen

Tule, tule, Uusi Vuosi,

aurinko ja tähdet tuo.

Valo vuoden poluillemme,

sydämiin ja mieliin tuo. 

Vietimme menneen vuoden viimeisiä hetkiä

nuoren perheen kauniissa, tilavassa kodissa,

jonne järjestimme pojallemme yllätyssynttärijuhlat.

Poikani oli luullut viettävänsä uudenvuoden aattoa "rauhallisesti" oman ja veljensä perheen kanssa,

mutta iloiseksi yllätyksekseen hän sai mukaan myös 

vanhempansa ja lähes kaikki sisaruksensa.

Hän oli toki hämmentynyt menosta ja meiningistä.

jonka toimme mukanamme,

 mutta myös silminnähden vilpittömän onnellinen. 

Hän oli juhlansa ansainnut! 

❤️

Tarjoilut hoituivat näppärästi nyyttikestiperiaatteella

ja pöydästä löytyi monenlaista suolaista ja makeaa naposteltavaa.

Minä leipaisin kahdella uunipeltillä gluteenittomat kakkupohjat.

Laitoin täytekakkuun tuttuun tyyliini pakastemansikoita ja -vadelmia,

jotka sekoitin Drottninholmin "punaisen pikkusangon" vadelmahilloon.

Hillosta  tulee hyvä sidos ja riittävä sokeri täytteeseen.

~~~~~~

Kakun koristeidea jäi päivän hässäkässä miettimättä.

Kävin pimeässä metsässä taskulampun kanssa poimimassa muutaman puolukanvarvun

tuohon pieneen seppeleeseen.

Laitoin siihen kolme kukkalankataitosjalkaa ja

päällystin ne foliolla.

Koristetta pystyi siirtämään helposti kakun pienennyttyä illan mittaan.

Päivällä olin niinikään kiepsauttanut puolukanvarvuista pienen köynnöksen 

uudenvuodenkynttilöille väriksi.

Vuoteni päättyi tutusti, turvallisesti ja innostavasti kranssihommiin! 

Juttelimme illalla, 

että tohtiiko sitä enää parempaa uutta vuotta toivoa.

Kun saisi vaikka menneen vuoden oloisen.

Se oli meistä kaikkinensa niin onnellinen, mieleenpainuva ja täynnä kiitollisuuden aiheita.

Aamulla on aika herätä uuden vuoden työaamuun

ja opeteltava kirjaamaan uusi vuosiluku sekä

tartuttava uuden vuoden sekä vuosikymmenen haasteisiin.

Ihana, että on ollut pitkä katkein tässä vuoden vaihteessa.

Ihana, että on työ mihin voi palata.

Uuden vuoden iloa sekä valoa toivon Sinulle ja itselleni! 

❤️

Vuoden 2019 parhaita hetkiä

"Best nine"

Nämä Instagram -tilini yhdeksän tykätyintä kuvaa olen ottanut elämäni tärkeimmistä asioista ja 

niistä hetkistä, jotka merkitsevät minulle paljon ja tuovat iloa elämääni.

Nuo yhdeksän kuvaa asettuvat pääosin seuraavien hästägien alle:

#luonto

#luonnonmateriaaliaskartelu

#betoniaskartelu

#liikunta

#lapsenlapset 

#mökkitunnelma

#kodin askareet

#iloa päivään

Niitä asioita,  joista täällä blogissanikin useimmiten kirjoittelen! <3

Perhe

-puoliso, lapset ja lapsenlapset tuovat arvatenkin elämääni

suurimman ja tärkeimmän sisällön.

Tänä vuonna mieleenpainuvin hetki oli perheviikonloppu Syötteellä

ja sen jälkeen otettu perhekuva oli toiveitteni täyttymys.

 

Menneenä vuonna olen jatkanut viime syksynä virinnyttä neulomisharrastusta.

Olen kutonut mm. harmaasta Seitsemän veljestä -villalangasta villasukat

yhdeksälle veljekselle eli kaikille pojilleni.

Olen tykästynyt "kolme oikein. yksi nurin" -resoriin sukkien varressa 

sekä patenttineulekantapäähän.

Olen innoissani, että olen oppinut kutomaan niin rennosti, ettei hartiat mene juntturaan.

Tässäkin asiassa näköjään oppii tekemällä!

Jatkoin kesähuilingin jälkeen kuntosalilla käyntiä ja 

se on ollut tosi merkittävä viikon rytmittäjä ja voimanlähde.

Syyskuulla aloittamani kylmävesiuinti on ollut 

kiva lisä omaan hyvinvointiin ja omien rajojen kokeiluun.

Iloa elämääni on tuonut myös ystäväni kanssa tekemämme kävelylenkit,

joille lähdemme aina maanantaisin klo 17.

Lenkkiseura ja säännöllinen aika takaavat näiden onnistumisen.

Talviuintipaikan maisema on minulle luonnon tarjoama vaihtuva taidenäyttely,

josta nautin suunnattomasti.

~~~~~~~

Kirjoitin tänään 85 -vuotiaan onnittelukorttiin 

Maila Jyringin runon Olkapään yli

Kun olet kulkenut vihreitten vuosien vaellustien

katsot taaksesi.

Tähyilet tyyniä vesiä

hiljaisia metsiä

polkujen suloista rataa.

Katselet levollisesti

tuulisiinkin päiviin.

voittoihin ja tappioihin

ja huomaat:

ne olivat onnelliset vuodet.

❤️

Runoa mukaillen;

kun olen kulkenut vuoden vaellustien,

huomaan ynnätessäni saaneeni paljon onnentäyteisiä päiviä.

Muistamisen ja kiittämisen arvoista arkea, juhlaa ja arjen juhlaa.

Varjon jälkeen on tullut valoa,

 voimattomuuden jälkeen voimaa

ja harmaana päivänä aurinko on paistanut pilvien takana.

Päättelen tämän vuoden blogipäivitykset tähän postaukseen

ja kiitän 

kaikkia Tau(v)onpaikan vakituisia lukijoita, 

satunnaisia piipahtajia

ja kaikkia kommentteja jättäneitä.

❤️

Näin vuoden lopussa ajatus kulkee jo uuteen, tulevaan aikaan,

ehkä uusiin tuuliinkin.

Siihen liittyen kysäisenkin tässä,

minkälaisista aihepiireistä olet tykännyt blogissani lukea,

mitä toivoisit ehkä enemmän

tai onko joku asia, joka voisi jäädä ehkä vähemmälle?!

Onnellista uutta vuotta Sinulle ja läheisillesi!

Uudenvuodenpäivän pikkusuolaset

Uudenvuodenpäivän pikkusuolaisiksi tein torttutaikinalevyistä pororouhekierteitä,

joihin käytin jääkaapista löytyneet ruohosipuli-ja savuporotuorejuustot.

Yhdestä torttutaikinalevystä tulee viisi sopivan kokoista suolapalaa.

Pororouhetäytteiset suolaset ovat mukavasti erimakuisia kinkkuhyrriin verrattuna.

Mukava, kun ne näyttivät maistuvan myös pikkuväelle.

Uusi vuosi on saateltu alkuun viime yön kovassa tuulessa ja valtaisassa lumimyräkässä

sekä tämän päivän vesikelissä.

Eli on ns. ilmoja pidellyt! ;)

~~~~

Uuden vuoden vieraat, vanhimmat lastenlapset lähtivät äsken koteihinsa

ja huomenna alkaa meidän aikuisilla työt.

Koululaiset saavat vielä jatkaa joululomaansa loppiaiseen asti.

Vähitellen juhla vaihtuu tuttuun arkirytmiin.

Mukavaa alkavaa vuoden ensimmäistä viikkoa Sinulle! 

Kaisu