28. huhtikuuta 2016

Kevättä rinnassa


Kun aamulla istuin keittiön pöydän ääressä, 
herkistyin ikkunanäkymästä.

Aamuaurinko valaisi pihapiirin ja puiden ja pensaiden oksistoissa kimalsi ihanat vesipisarat.
Tuli mieleen ajatus, että olikohan nyt takana viimeinen kova pakkasyö ja oksistot vuodattavat onnenkyyneleitä talven voittamisesta ja kevään ilosta.
Että luonto itkee ilosta! <3

Yritin käydä kuvaamassa kännykällä postinhakureissulla sitä kauneutta, 
mutta eihän sitä saa kuvattua aina mitä näkee ja kokee!



Kalenterissa loppuu kohta huhtikuun päivät ja vappu kolkuttelee ovella.:)
Tänään valmistelin vappua leipomalla ne perinteiset munkit. Ilman munkkeja kun ei oikein osaa toukokuuta ottaa vastaan! Tein tänään satsin gluteenittomiakin ihan peruspullataikinan ohjeella korvaamalla venhäjauhot Semper grow ja fin mixillä. Olen joskus kirjannut munkeista tänne, klik .


Sima jää tällä(kin) erää myyjäisostokseksi. 
Onneksi on myyjäiset! :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kävin Pentikillä ja  tykästyin siellä harmaaseen pellavaiseen Hortensia kankaaseen.Tein siitä tämän kevään kapan keittiön ikkunaan. On se niin mielenkiintoista, miten pienikin asia tuo arkeen iloa!
Ja uutta intoa mm. ikkunanpesuun. Ja ikkunanpesua siivittää kyllä huomattavasti se syksyllä ostettu ikkunanpesulaite! 





Viikonloppua ja toukokuuta kohti mennään!
Juhlainen kuukausi edessä. 
Kevät, äidit, koulunsa päättäjät.


Mukavaa huhtikuun loppua ja lämpeneviä päiviä!

-Kaisu-








24. huhtikuuta 2016

Salusiinit pienistä liinoista ja suopursukranssi

Olin mökillä itsekseni, yksin.
Siivoilin mökkiä talven jäljeltä 
ja arvatenkin huonekalut saivat uudet paikkansa ja
 tupa sitä myöten uuden tunnelmansa. :)

Vihdoin viimein sain ommeltua noista
 jemmaamistani pikkuliinoista salusiinit meidän kamariin.
Ompelin ne koneella pikkuisen yhteen ja reunasta kääntäen tuli jumbojousikuja.
Olin iloinen, että sain välillä tällaista näkyvää tehtyä.




Kirppiksiltä olen ostanut virkattuja tyynynpäällisiä. Ompelin viimeisiinpiin löytöihin vanhoista nukkumatyynyistä ja valkeista tyynyliinoista  tyynyjä. 
Ehkäpä noita onkin jo riittävästi! :)


Kävin kävelemässä metsässä ja keräsin mustikanvarpuja maljakkoon. Suopursun tuoksu innoitti minut pyöräyttämään kranssin mökin oveen. Niin kesäinen, huumaava oli jo suomättään tuoksu. ♡


Monenlaista touhua sitä kerkeää päivän mittaan tehdä.
Sähköhellan levyn ympärykset oli tummuneet.
Muistin vanhan puhdistusvinkin, sokeripalan, ja kylläpä lika lähtikin iloisesti
-eikä naarmuttanut ollenkaan.:)


Pelargoniat ovat talvehtineet hienosti.
Vaihdoin ne uusiin multiin ja syksyllä tarjouksesta ostamiini ikkunalautakoreihin.
Onpahan sekin homma nyt tehty!
Katse ja energia nimittäin pitää suunnata nyt lattiarempasta tulleen hiontapölyn ohentamiseen kotona ja vähitellen alkaa leivontahommat kevään juhlaan. ♡

Tämä oma hetki mökillä oli ihana juttu.
Ikävä kuitenkin perhettä ja sitä elämää, mitä he tuovat ympärille.
Nyt haetaan väki kotiin mummun luota! ♡

Sunnuntain iloa ja mukavaa uutta viikkoa!

-Kaisu-





22. huhtikuuta 2016

Mökille yöksi lattiaremontin alta

Terveisiä mökiltä.
On ollut vaiherikas päivä monella tapaa.
Ihana olla täällä ja huokaista syvään.


Kotona hiottiin tänään se pitkään suunnitelmissa ollut alakerran lattia.
Oli valittu jo maalin värisävy.
Päivän mittaan alkoi tulla kuvia ihanasta lakan alta paljastuvasta tammiparketista.
Hennooko tuota maalata?

Meni suunnitelmat uusiksi!
Lähikaupungista haettiin Osmocolor vaha
 ja nyt mieheni on käsitellyt lattian eka kerran.

Pikkuista säätöä ollut tässä.
Mutta hiljaa hyvä tulee.
 Täytyy uskoa
-taaskin. ;)

Mieheni sanoo aina, että ei pidä turhaan suunnitella ja huolehtia.
Kaikki menee omalla painollaan ja ajallaan.
Pitäneekö alkaa jo uskoa hänen elämän viisauteen?


Valkohäntäpeurat syövät pellolla,
isä ja poika tuvan pöydän ääressä,
kello raksuttaa unettavasti.

Päivän kiire ja vaiheet siirtyvät muistoihin.
Levonhetki lyö
eteenpäin edenneen remontin päälle.

Ihana on käpreentyä puhtaiden lakanoiden väliin
täällä mökin hiljaisuudessa.

Hyvää yötä,
kauniita unia!

-Kaisu-




17. huhtikuuta 2016

Mökin kevääseen kurkistelua

Eilen,   lauantaina. 
Saunominen mökillä.
Siitä se taas lähtee.
Tuttu ihana kuvio,
Mökkikausi.

Kannatti jäädä taas jalkakyytiin loppumatkasta! :)
Mökkitien reunalla olevilla pelloilla näin lintujen matkaseurueet, 
tutuille seuduilleen palanneet kurjet, joutsenet, hanhet.
Kännykällä yritin kuvata, mutta en saavuttanut likimainkaan
sitä tunnelmaa
mitä näin, mitä kuulin, mitä koin.

Kurkien ja joutsenten kilpalaulantaa,
siipien suhinaa, 
valkeiden siipien voimakkaiden iskujen ääntä,
kevään iloa.
Se on aina niin mykistävää, käsittämätöntä, tunteisiin vetoavaa.

Ihana kevät, ne sanat toistuvat
-toistuvat tuon tuostakin,
syystä. <3



Mökin piha on vielä harmaa, eloton.
Auringon säteet pilkahtivat muutaman kerran ja toivat kevätterveisiä meille.
Useampaan kertaan iloitsin ääneen,
että oli aivan tyyntä.
Täällä nimittäin ruukataan mainita, jos ei tuule, sillä se on niin harvinaista, mainitsemisen arvoista!



Mieheni kanssa tuumasimme,
 että tokko yhtenäkään keväänä mökin piha on ollut näin varhain sulana.
Siellä pystyi jo vähän kuistin edustaa rapsuttamaan ja pikkuisen piti kulottaakin ruohotuppaita.
Minun pyynnöstä.
 Hyvin pienesti, varovaisesti sitä teimme.
Kulottamisesta tulee tietty keväinen fiilis.
Ja sieltä kulotetun ruohon alta näkyi jo ihana kevään vihreys.
Siellä se on piilossa, tulossa. <3

Maksaruohotuppaassa oli jo elämä herännyt
ja pistin sen takaisin talvehtimiskolosta ruukkuun.


Poikamme nautti, kun sai ajella pellolla sydämen kyllyydestä.
Kasvukauden aikaan, kun sinne ei taas ole asiaa.
Perässä olevaan kärrynpohjaan hän suunnittelee tekevänsä siirrettävän majan.
Siinäpä sitä onkin projektia!



Saunan jälkeen katselin pihapiiriä vielä ikkunoista
kameran linssin läpi.
Muistoksi siitä mistä harmaudesta, pysähtyneisyydestä
sitä taas tänä keväänä lähdetään
kohti vihreyttä
tässä tutussa, rakkaassa miljöössä.
20. kesä!







Runovihkon välistä löysin äsken tyttäreni pienenä kirjoittaman kevätrunon.
Laitanpa sen tänne talteen,
muistoksi,

Kevätpuron solinaa
kuunnella mä taaskin saan
hiljaa vaipui unholaan
talvi lumivaipassaan.
Kuulen kevään kuiskutuksen
kaislikkojen huiskutuksen,
Kevät tullut on! 
          -v. 1995-

Levollista sunnuntaita!

-Kaisu-

















14. huhtikuuta 2016

Runojen äärellä




Runoilta,
eri-ikäisten naisten ja äitien juhlahetki.

Kun pysähtyy kuuntelemaan,
jotain liikahtaa,
koskettaa toisen maailmoja, 
muovaa päivän polkua.
huomista.
                  -Raili Mantila-

Ajatuksia elämänkaaren eri vaiheista:
tämän hetken, päivän ilosta,
huolesta, surusta
lähellämme ja kaukana,
Lohdutusta ja toivoa tulevaisuuteen,

Rinnalla kulkemista, 
ystävyyttä,
läsnäoloa.

~~<3~~

Runoja kuunnellessani näin 
oman elämän peilautumista kirjoitettuihin sanoihin,
kuin olisin kuvastimesta katsellut.


Matkalla iltaan ottamani kuvat.
Niissä tämä peilautuminen kuvaa osuvasti illan antia, kokemustani! 



~~<3~~

Runon sanoma ystävyydestä, kohtaamisesta, välittämisestä.


Kauniiden sanojen sanaketju,
kaunis ajatus.

Enemän meidän pitäisi 
lohduttaa toisiamme,
jakaa toistemme iloa...

Ei meidän tarvitse puhua paljon, sillä
lohdutus on läsnäoloa,
pieni kimppu 
eläviä sanoja.
                     -Inkeri Karvonen-

Runot pysäyttivät, peilasivat, rohkaisivat, lohduttivat. 
Niissä kaikui jonkun naisen ääni, joka vastasi omaani. <3

-Kaisu-

11. huhtikuuta 2016

Kevät - kaunis sana, ihana aika



"Kevät"  on niin kaunis sana.
Siinä on suloinen sointu ja paljon ihania mielikuvia.

Kevät, uuden alku. 
Se virkistää ja voimistaa, 
se vapautti meidät talven pimeydestä ja kylmyydestä. <3


Keväällä minunkin pitää malttaa paljon.
Pitäisi jaksaa odottaa vielä hetki,
että maa sulaa ja kuivaa.

Että pääsee puutarhaa rapsuttamaan,
kukkia istuttamaan.

Kesäkuun 10. päivä on meidän alueen puutarhakielessä etappi kukkien istuttamiselle.
Useampana vuonna olen uhmannut tätä päivämäärää ja säätilaennustuksia 
ja olen ostanut ainakin orvokkeja kevään iloksi heti kun niitä myyntiin tulee.


Nämä ihanan väriset orvokit  löytyivät kohtuuhintaan Tokmannilta.
Kaunis, ehkä harvinaisempi väri, vaaleanpunaiseen vivahtava. 
Laitoin ne kuistin edustalle koriin,
joka on kätevä napata sisälle mittarin painuessa kovasti nollan alapuolelle.


Kaikkialla kasvua, kevään kotiutumista
-kunhan  kerkeäisi vaan kuuntelemaan, katselemaan.


 Kevät -sanan makustelua tämä postaus.
Kevään iloa Sinullekin!
Miltä sinusta tuntuu?

-Kaisu-

8. huhtikuuta 2016

Pullapäivän aatoksia






Tein eilen pullaa tätä iltaa varten.
Varauduin vieraisiin.


Tuli monenmoisia mietteitä ja muistoja siinä taikinaa tehdessä, leipoessa,
siinä pullantuoksuisessa lämpimässä.
Se on aina  niin hupaisaa, miten lapsista on ihana maistella sitä pullataikinaa.
Yksi totesi, että josko joskus tehtäisiin taikina ja syötäisiin se sinämoineen.
Siinä kävi jokainen vuorollaan kärttämässä pientä taikinanökköstä
 ja mieluusta sen annoin, koska pullataikinassa on joku ihana makumuisto.
Muisto, jota itsekin kannan sisimmässäni.

Sekin on niin ihanan palkitsevaa, kun koululainen tulee posket punaisena ja 
huikkaa, että arvasinhan meidän äidin leipovan.
"Kotoinen pullan tuoksu tuli jo tuolla mutkassa vastaan!" 

~~~~<3~~~~

Pullan leipomiseen liittyy erilaisia tykkäyksiä.
Yksi tykkää pyöreästä pullasta, jossa on päällä runsaasti sokeria,
toiselle maistuu kierrepulla kanelilla, toisella vanilliinisokerikierre.
Yhden mielestä pullassa on oltava 
"ainekset siltä osin kohdillaan, ettei luule syövänsä sämpylää". 
Pitäisi olla kuulema sokeria riittävästi  ja mieluusti voita. 

Toki arkisempi pulla tulee tehtyä maidottomana versiona veteen ja laktoosittomaan margariiniin. 
Pitko tekee meillä myös kauppansa, 
mutta rahka syödään mieluummin rahkana ja pulla pullana. :)
Ja kardemumman pitää maistua.
 Käytän muuten Santa Marian kardemummaa silloin kun teen vähän parempaa pullaa. 

~~~~<3~~~~

Pullan paistamiseenkin on erilaisia mieltymyksiä.
Yksi tykkää hyvin paistuneesta, 
toinen sellaisesta ns. tuoreesta, joka on pikkusta vaille paistunut, vähän taikinainen. 
Näin ne mieltymykset jakaantuvat asiassa kuin asiassa.

~~~~<3~~~~

Eilen leipomisessa kävi avustamassa yksi kanelisokerin levittäjä, joka halusi palkaksi taikinan palan.
Enää ei pullanpyörittäjäkavereita näy keittiössä, 
mutta mieleen nousee usein jauhonpölysiivo vaatteissa, pöydällä, lattialla, 
 taikinaiset pienet kädet sekä leipomisesta onnelliset lapsen kasvot.
Moninaiset lasten käsin taputellut kirjainpullat, madot, kierteet ja pienet pullapitkot. 

Leipomahetket oli aikoinaaan pienten kanssa ihanan terapeuttisia yhdessäolon hetkiä 
niin itselle kuin varmaan myös lapsille. 
Monia ihania leipomakuviakin on näistä hetkistä tullut myös tallennettua. <3

~~~~<3~~~~

Illalla tuumasin taas kerran,
-niin kuin varmaan useampana pullapäivänä-
että mikä siinä pullataikinan paistamiseen liittyvässä tuoksussa ja lämmössä 
on niin väsyttävää ja unettavaa. 
Minusta tuntuu aina pullien leipomisen jälkeen,
että se pullantuoksuinen äiti  kaatuisi mieluusti suorilta jaloilta sänkyyn. 
Onko se lopulta harvinainen kotoinen pullan tuoksu niin häkellyttävää
vai olenko minä keskimääräistä heikompaa tekoa tältä osin?

~~~~<3~~~~

Eilen en mennyt kuitenkaan levolle, vaan happihypylle ja reippaalle lenkille.
 Siellä mietin vielä menneitten aikojen äitejä.
Heillä se onkin ollut  oma työrupeamansa leivontapäivinä. 
Uunin lämmitys ja sitten siinä 
 leivinuunin lämmössä he ovat leiponeet
 rieskat, ruisleivät, pullat, kakut muiden töiden lisäksi ja ohella.
 On siinä illalla ollut  varmaan jalat väsyneet ja uni maittanut...<3

~~~~~<3~~~~

Tämmöisiä pulla-ajatuksia,
leipomapäivän mietteitä 
tuli kirjattua tässä perjantai-illan kääntyessä yöksi.


Viikonlopun iloa!

-Kaisu-

5. huhtikuuta 2016

Aurinkoisia kuvia ja ajatuksia 'kaaoksen selätys' kirjan tiimoilta

Harmaana sumuisena päivänä ilahduttavat aurinkopäivien kuvat.
Ja ihana ajatus siitä, että aurinko paistaa pilvien takana.

Liitän tähän muutaman kevätaurinkoisen päivän kuvan mökiltä.
Aurinko sulattaa pälviä lumeen ja seinänvierustat paljastuvat.
Kylmyys ja talven valta väistyy. Kaikkialla viipyilee odotuksen tunne, kevään riemu.
Auringon voima on valtava luonnossa ja meissä ihmisissä.





Huhtikuun alussa on meidän juhlapäivä. 
Sekin oli aurinkoinen päivä monella tapaa,
Auringon säteet leikittelivät olohuoneessa.
Yhdessä kävimme meren rannassa kevättä katselemassa ja kuuntelemassa.



~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aurinkopäivän päivälevolla luin kirjastosta löytämäni Elina Alasentien "Joka kodin raivausoppaan". Kirja oli mielenkiintoisen houkuttelevan koukuttavasti kirjoitettu. Sen ideana on auttaa. opastaa ja kannustaa pienempään tavaramäärään siirtymisessä ja tavaroiden järjestämisessä. Jokaista esinettä pitäisi puhutella erikseen. Sen merkitystä ja tarpeellisuutta elämässäni. Lajitteluun on hyvä ottaa muutama kori ja pussukka, johon niitä voi lajitella sen mukaan mikä on "puhuttelun" lopputulema. Säilytys, kierrätys, mietintä...


Odotin innoissani arkea. Eilen aloitin raivaamisen päättäväisesti kodinhoitohuoneesta. Kaappeihin oli kertynyt erinäinen määrä korjattavia, kierrätettäviä, "entiedämitätälletekisi" -esineitä. Topakkana tartuin toimeen ja eilen vielä muistin, että lyhyt aika tehokkaasti siivotaan ja  hyvällä mielellä lopetetaan vielä voimissa ollessa.

Muutama kuminauha tuli pujotettua siltä seisomalta kalsareihin ja korjattavien kasa näin pieneni. Lapset ottivat urakan parittomista sukista. Roskakori täyttyi ja jotakin lähti nettikirppikselle. Kaappiin tuli yllättävän paljon tilaa. Oli todella hyvä mieli ja tyytyväinen olo tästä pienestä hommasta. Usein juuri alkamisen vaiva on suurin hidaste näissä kaapin oven taakse piiloutuvissa haasteissa!

Nyt taidan leipasta ysiluokkalaisen toivomuksesta peltileipää, klik .
Ja sitten jatkan "kaaoksen selättämistä" seuraavassa kohteessa.
Toivotaan, että homma etenee kirjan opin mukaan onnelliseen loppuun!
Tai jos  puoliväliin tai vaikka neljäsosaan....

Kaisu 




1. huhtikuuta 2016

Poikien huoneen remontti alkaa olla vihdoinkin valmis

Kummalla tavalla siihen tammikuiseen remontti-innostukseen tuli pikku breikki ja luova tauko.
"Remonttiähky" sanoisin.
Ei vaan jaksanut koko ajan ideoida ja olla terävänä,
mutta pikku hiljaa näyttää tuo poikien huonekin kuitenkin tulevan valmiiksi.
Tänään saimme pari kolme viikkoa sitten ostetut seinälamput paikalleen.
Eli ei tässä ihan jänön selässä ole oltu sisustamisen suhteen! ;)



Unikaverit siinä odottelevat nukkujaa,
Ihana, että vielä noita pehmoja sai jäädä huoneeseen! <3



Jo remontin alkumetreillä näin Värisilmässä tämän höyhenkankaan ja tykästyin siihen.
Minusta tuo turkoosi tai sinivihreä on aika kiva väri.
Talvilomalla ompelin tuon verhon, siis vain yhden.
Huoneessa on niin pienet ikkunat, että tällä järjestelyllä valo saa virrata vapaasti huoneeseena .


Tässä huoneessahan tapetoitiin seinät, maalattiin katto uudelleen ja suurimpana muutoksena maalattiin tammiparketti. Huone valostui kovasti lattian myötä. Nyt olisi tarkoitus maalata keittiön, olohuoneen ja eteisenkin lattia, mutta vähän vielä mietimme tuota sävyä. Ehkä tämä on aavistuksen liian vaalea? Minkälaisia kokemuksia teillä on parketin maalaamisesta ja harmaan sävyistä?


Lisäksi mieheni maalasi nuo sängyt, jotka olivat valkoiset sekä pinnatuolit, jotka olivat joulunpunaisia alkujaan. Niillä saatiin myös uutta tuulahdusta huoneeseen. Poikien työpöytä on vielä suunnitteluvaiheessa. Jotain vanhaa varmaan uudistetaan.  :)


Jotain uutta, jotain vanhaa.
Liukuovikomero kätkee taakseen leluja ja pelejä
ja kaapin päällä joitain minun vanhoja leluja. 
Ihana, että vanhempani ovat niitä säästäneet muistoksi! <3



Seinät ovat vielä tyhjinä,
taulut odottavat ripustajaa.
Mutta eiköhän niiden aikakin tule tässä vielä ennen kesää!

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lyhyt työviikko takana, 
viikonloppu edessä.
Aika kiva.
Varsinkin, kun jo eilen tuli siivottua.

Mukavaa viikonloppua ja alkavaa huhtikuuta.
Ensi kuun jälkeen onkin jo kesäkuu! ;)

-Kaisu-