Tein eilen pullaa tätä iltaa varten.
Varauduin vieraisiin.
Tuli monenmoisia mietteitä ja muistoja siinä taikinaa tehdessä, leipoessa,
siinä pullantuoksuisessa lämpimässä.
Se on aina niin hupaisaa, miten lapsista on ihana maistella sitä pullataikinaa.
Yksi totesi, että josko joskus tehtäisiin taikina ja syötäisiin se sinämoineen.
Siinä kävi jokainen vuorollaan kärttämässä pientä taikinanökköstä
ja mieluusta sen annoin, koska pullataikinassa on joku ihana makumuisto.
Muisto, jota itsekin kannan sisimmässäni.
Sekin on niin ihanan palkitsevaa, kun koululainen tulee posket punaisena ja
huikkaa, että arvasinhan meidän äidin leipovan.
"Kotoinen pullan tuoksu tuli jo tuolla mutkassa vastaan!"
~~~~<3~~~~
Pullan leipomiseen liittyy erilaisia tykkäyksiä.
Yksi tykkää pyöreästä pullasta, jossa on päällä runsaasti sokeria,
toiselle maistuu kierrepulla kanelilla, toisella vanilliinisokerikierre.
Yhden mielestä pullassa on oltava
"ainekset siltä osin kohdillaan, ettei luule syövänsä sämpylää".
Pitäisi olla kuulema sokeria riittävästi ja mieluusti voita.
Toki arkisempi pulla tulee tehtyä maidottomana versiona veteen ja laktoosittomaan margariiniin.
Pitko tekee meillä myös kauppansa,
mutta rahka syödään mieluummin rahkana ja pulla pullana. :)
Ja kardemumman pitää maistua.
Käytän muuten Santa Marian kardemummaa silloin kun teen vähän parempaa pullaa.
~~~~<3~~~~
Pullan paistamiseenkin on erilaisia mieltymyksiä.
Yksi tykkää hyvin paistuneesta,
toinen sellaisesta ns. tuoreesta, joka on pikkusta vaille paistunut, vähän taikinainen.
Näin ne mieltymykset jakaantuvat asiassa kuin asiassa.
~~~~<3~~~~
Eilen leipomisessa kävi avustamassa yksi kanelisokerin levittäjä, joka halusi palkaksi taikinan palan.
Enää ei pullanpyörittäjäkavereita näy keittiössä,
mutta mieleen nousee usein jauhonpölysiivo vaatteissa, pöydällä, lattialla,
taikinaiset pienet kädet sekä leipomisesta onnelliset lapsen kasvot.
Moninaiset lasten käsin taputellut kirjainpullat, madot, kierteet ja pienet pullapitkot.
Leipomahetket oli aikoinaaan pienten kanssa ihanan terapeuttisia yhdessäolon hetkiä
niin itselle kuin varmaan myös lapsille.
Monia ihania leipomakuviakin on näistä hetkistä tullut myös tallennettua. <3
~~~~<3~~~~
Illalla tuumasin taas kerran,
-niin kuin varmaan useampana pullapäivänä-
että mikä siinä pullataikinan paistamiseen liittyvässä tuoksussa ja lämmössä
on niin väsyttävää ja unettavaa.
Minusta tuntuu aina pullien leipomisen jälkeen,
että se pullantuoksuinen äiti kaatuisi mieluusti suorilta jaloilta sänkyyn.
Onko se lopulta harvinainen kotoinen pullan tuoksu niin häkellyttävää
vai olenko minä keskimääräistä heikompaa tekoa tältä osin?
~~~~<3~~~~
Eilen en mennyt kuitenkaan levolle, vaan happihypylle ja reippaalle lenkille.
Siellä mietin vielä menneitten aikojen äitejä.
Heillä se onkin ollut oma työrupeamansa leivontapäivinä.
Uunin lämmitys ja sitten siinä
leivinuunin lämmössä he ovat leiponeet
rieskat, ruisleivät, pullat, kakut muiden töiden lisäksi ja ohella.
On siinä illalla ollut varmaan jalat väsyneet ja uni maittanut...<3
~~~~~<3~~~~
Tämmöisiä pulla-ajatuksia,
leipomapäivän mietteitä
tuli kirjattua tässä perjantai-illan kääntyessä yöksi.
Viikonlopun iloa!
-Kaisu-