Sophie-kaulahuivi

Kokoonnumme ystävieni kanssa kerran kuussa käsityöiltaan, 

jossa useimmiten teemme itsekukin omaa käsityötämme. 

Viimeksi kokoonnuimme kotonamme. 

Yksi ystävä neuvoi meitä 

ns. Sophie-huivin neulontaan.

Kiinnostavin juttu huivissa tuntui olevan ns. icord-reuna,

joka on tuollainen nyörimäinen 

 ja viimeistellyn näköinen reuna. 

Mukavinta illassa yhteinen tekeminen ja yhdessä oppiminen.  

 

Huivin aloitukseen luodaan kuusi silmää,

 joista kolme neulotaan puikon alussa 

ja loput nostetaan puikon eteen nostetun langan takaa puikolle neulomatta. 

Työ käännetään ja kolme ensimmäistä neulotaan ja 

kolme viimeistä nostetaan kahdeksan kierroksen verran.

Sen jälkeen  kolmen neulotun jälkeen lisätään silmukka

ja kolme silmukkaa nostetaan puikolle.

Tällä silmukkamäärällä neulotaan oikealla reunalla kolme,

neljäs silmukka aina oikein, 

 vasemmalla reunalla nostetaan kolme silmukkaa

kahdeksan kierroksen verran.  

Oikeassa reunassa, 

siellä missä on aloituslanganpää, 

lisätään silmukka kolmen neulotun silmän jälkeen aina kahdeksan kierroksen välein.

Silmukkamerkki on hyvä apuvälinen kierrosten laskemiseen. 

Minä neuloin nuo icord-reunojen välissä olevat silmät 

eli nuo lisätyt silmukat aina oikein. 

Jos nyt lähtisin tekemään uutta huivia, 

tekisin sen tuon osuuden ehkäpä helmineuleella. 

Huivin keskikohta on 60 sentin kohdalla ja huivi on siinä leveimmillään, 13 senttiä.

Aloitin sen jälkeen kavennukset kahdeksan kierroksen välein oikealla reunalla,

  niiden kolmen neulotun reunasilmukan jälkeen. 

Jämälankakerät, 

Nalle-langan pellava -sävy 

ja Novitan Tuuli kellertävä sävy 621 kierrättäytyivät 

tähän vähän erilaiseen asusteeseen, 

kapeaan trendikaulahuiviin,

joka sopii mukavasti tähän ruskeaan talvitakkiini. 

Takin hupusta voisin kirjoittaa joskus. 

Kahtellaanpa onko se nyt kevättalvellä vai ensi talvena.  

Arvaatko ehkä mitä siitä kertoisin?

Tällaisia kässäkerhokuulumisia tällä kertaa.

Onnea on ystävät,

onnea on käsityöt 

ja uuden oppimisen sekä jakamisen ilo.