Valmistujaiset

Valmistuminen ammattiin tai valkolakki ovat  merkittäviä etappeja nuoren elämässä

ja keitaita myös vanhemmille.

Parikymmentä vuotta vanhempi-lapsi -suhteessa 

ja aika lapsen rinnalla hänen koulutiellään on pitkä ja vaiherikas matka.

Siihen mahtuu monenlaista kasvua ja kasvun kipua,

myötä -ja vastatuulta 

 molemmille osapuolille.

Jokainen nuori on elämänsä keväässä juhlansa arvoinen;
 onnittelujen ja juhlimisen väärti.

Meilläkin  vietettiin eilen valmistujaisia.

Nuori itse ei aluksi ollut oikein innostunut juhla-ajatuksesta, 

mutta illalla hänkin oli tyytyväinen ja kiitollinen juhlimisesta,
vieraista ja yhdessäolosta.

Jokainen askel elämän tiellä on tärkeä;

kaikki ne jättävät jäljen. 

On ihana viettää tänään vapaapäivää 

ja viipyillä vielä hetki eilisen päivän jälkimainingeissa,

huokaista  

ja siivoilla juhlan jälkiä keittiöstä.

"Elämään tarvitaan

siivet ja juuret,

ilot, unelmat,

pienet ja suuret. "

~~~~

Eilisessä päivässä soi ilo.

Oli hienoa onnitella omaa lasta 

talonrakentajaksi valmistumisesta,

hyvästä todistuksesta ja reippaudesta.

Ilo on myös siitä, 

että hänellä on jo työpaikka,

mihin hän voi rientää aamulla.

Se on paljon tänä aikana! 

Tänään aukeni aamu

kevään kirkkaaseen päivään.

Kukkien tuoksussa 

sinun ilosi

ja sinua kantava kiitoslaulu.

Huomenna on aika 

avata työn portteja,

löytää arkipäivän rikkaus

uusien tehtävien keskellä.

Huomennakin kiitoksen aika.

-Marjut Vannas-

Ihanaa juhlaviikonloppua ja koulujen loppumisen iloa!

Toivotaan, että tuuli ja viileä sää hellittävät 

ja sanat "jo joutui armas aika ja suvi suloinen" tuntuvat todelta! 

Kevätilta mökillä

Kevään saan jo,

toisen kevään,

päivään yhä pitenevään,

helenevään aamuun herään,

kaikki metsän tuoksut kerään.

Pienen ilonkukan terään 

hyvän silmäin hymyilyllä

luotu onni sopii kyllä.

Tämä Helvi Juvosen Ilo -runo sopii 

tähän hetkeen,

keväiseen päivään

-ja iltaan.

Pikkuhiljaa etenevää kevyttä viherrystä on ollut ihana odotella ja  katsella.

Kun koivunlehti on täydessä mitassaan,

on kevään aikakirjassa yksi sivu taas kääntynyt

ja siltä osin yksi odottamisen virstanpylväs saavutettu.

Mökilläkin vihreys alkaa puskea pintaan niin puissa kuin laihossakin.

Ilta-auringon säteet sävyttävät vielä karun oloista pihapiiriä 

ja saavat sen ilostumaan auringon valossa.

Sitä valon leikkiä ja keväistä tunnelmaa katselin illalla itsekseni 

ja olisin tahtonut jäädä siihen kauneuteen,

niille sijoille

ja antaa ajan lipua omia menojaan.

Siinä ympärilläni tunsin menneitä keväitä, kesiä,

yhteisiä hetkiä ja muistoja.

Muistoja, jotka merkitsevät  vuosi vuodelta yhä enemmän.

Muistoja, jotka tuntuvat yhä syvemmin, syvemmältä. <3

Mökin pihassa kasvoi aikanaan uljas pihakoivu,

joka kätki lehdistöönsä lintujen pesän ja linnunlaulun.

Eräänä myrskyisenä yönä se oli vanhuudessaan ja hauraudessaan tullut tiensä päähän

ja kaatunut pihaan latvat asuntovaunua ja puojia hipoen. 

Pihasta tuntui puuttuvan sen jälkeen paljon.

Kanto merkkasi pihassa tyhjää paikkaa.

Kannon vähän pehmettyä

mieheni kaivoi sen sisään kolon 

ja istutimme sinne pienen koivun.

Päätimme kokeilla.

Joku epäili, 

ettei se onnistu.

Koivu näyttää jatkavan kasvuaan.

Meidän koivu,

mökkikoivu.

Meidän toiveiden ja tulevaisuuden puu.

Ehkä jonakin kesänä 

se kätkee sisäänsä linnunlaulun ja uljaan kiipeilyoksan.

Mutta kasvaako se koskaan edeltäjänsä mittaan

ja näemmekö me sen uljauden;

se on tänään vielä salaisuus. 

Tete-narsissit

Maanantain tervehdys kuin tuulahdus Sinulle

lämpimästä toukokuisesta iltapäivästä! 💛

Pihaan pyöräillessä keltaiset Tete-narsissit  tervehtivät minua perennapenkistä.

Lämpö tekee tehtäväänsä ja nuput aukeilevat.

Nämä ovat kasvaneet edellisen tai sitä edeltäneen pääsiäisen Tete-narsissin sipuleista.

Ihania pieniä aurinkoja lyhyessä, tanakassa varressa!

Tämäkin on yhdenlaista kierrätystä;

kukkaisiloa keväästä kevääseen!

~~~~

Tuttu juttu varmaan teille useimmille,

mutta tämä postaus vastaa soppelisti aamulla lukemaani  

Positiivareitten päivän ajatukseen:

Puolet elämän iloista 

on löydettävissä pikkuasioista,

ohimennen siepatuista.

-O.S .Marden-

Toivottelen Sinulle ihanaa päivän jatkoa

  ja pieniä ohimennen nähtyjä ilonhippuja!💛

Kaksi eri tavalla ihanaa päivää

Miten ihana sää meitä hellikään tänä viikonloppuna! 

Lauantaina meillä oli koolla kahdeksan lastenlasta.

Voi kuullostaa äkkiseltään "työmaalta",

mutta nämä lapset ovat iältään niin samanikäisiä,

että he touhuavat mainiosti keskenään ja suurempia ohjelmia ei tarvitse heille järjestää.

Meillä oli tyttöjen reissu, joka suuntautui paikalliseen kierrätyskeskukseen.

Sieltä nytkin viisi seuralaistani löysivät mitä ihanimpia ja edullisia esineitä;

hiusjuttuja, pehmokoiria, laukkuja, hevostarvikkeita ja muuta rekvisiittaa.

Löytöjen ja mummulan lelujen myötä tytöille kehkeytui patiolla huiput leikit.

Pojat hyppivät trampalla ja ajelivat pyörillä sekä pelasiva sählyä.

Olimme koko päivän ulkosalla.

Paistoimme ulkona kevään ensimmäiset vohvelit

ja avasimme myös grillikauden.

Aurinkopäivän tunnelmasta ja lämmöstä innostuneena

luotsasin lapset kävelymatkan päässä olevaan merenrantaan.

Ajatuksenani oli antaa heille mahdollisuus vesi-ja hiekkaleikkeihin rannalla, 

jolla heidän vanhempansakin ovat aikanaan leikkineet.

Isot pojat menivät hetimiten uimaan 

ja pienimmätkin innostuivat siinä myöskin talviturkin heittämiseen!

Pikkuisen toki mummua hirvitti,

mutta ilo oli ylimmillään ja puitteet kohdillaan!

Harvemmin ehkä 18. toukokuuta on pienet meressä olleet!

Lauantai oli täyttä elämää! 

Tämä on meidän arkista, kotoista rinnalla kulkemista lasten perheiden rinnalla! 

Lapset nauttivat silmin nähden serkkuseurasta

ja vanhemmat olivat iloisia ja kiitollisia pienestä omasta ajasta. <3

~~~~~~

Sunnuntaina otimme aikaa itsellemme

ja ajelimme mökille! 

Täällä Perämeren pohjukassa ruukataan mainita aina, jos ei tuule

ja tänään oli sellainen harvinainen päivä.

Oli jotenkin jännä, 

kun oli niin kesäistä, mutta vihreys puuttui vielä!

Tuomen lehdet ovat puhkeamassa ja kukkatertut kasvamassa.

Tänään on pikkuista vaille kesä,

jos puun lehtiä katsoo!

~~~~~~

Ilokseni löysin takapihan nurmikosta viime keväänä siirtämiäni arovuokkoja.

Ne olivat suloisia, puhtaan valkoisia kukkatervehdyksiä ruskeaa kuloheinää vasten.

Nostimme keinun pihamaalle.

Istuskelimme ja ihmettelimme  tätä kevään ihanuutta ja ihmettä.

Linnut lauloivat ja muurahaiset ahersivat. 

Kaikkialla olisi ollut meillekin pientä  puuhastelua,

kohentamista ja tekemistä,

mutta pidimme pyhän pyhänä

ja nautimme hetkestä ja  luonnon rauhasta.

Viikonlopussa oli kaksi tyystin erilaista keväistä päivää;

elämänmakuinen ja luonnonläheinen.

Ihania molemmat.

Kummastakin oli onnellista nauttia yhdessä.

Saunan lempeissä löylyissä mietin,

miten merkityksellisiä hetkiä nämä ovat minulle, meille.

~~~~

Siinäpä mummun viikolopun kuulumiset!

Oliko sielläkin aurinkoinen sää?

Mukavaa alkavaa toukokuista viikkoa Sinulle!

Lomanen

Olen kuvan joutsenen lailla kevyesti liukunut kotikuvioista, arjen touhuista

ja toukokuun toisen viikon tuplajuhlista

pidennettyyn viikonloppuun,

erilaiseen äitienpäivän viettoon;

omaan aikaan sekä yhteiseen aikaan Hänen kanssaan.

Matkaseurana meillä on vanhat hyvät ystävät!

Gdanskin vanhan kaupungin tunnelmassa olen nauttinut kauniista rakennuksista ja

kevään kauniista kukkasista,

lemmikeistä, belliksistä, kieloista ja syreeneistä.

Kiireettömästi olemme kuljeskelleet ja katselleet tätä vanhaa kaupunkia

ja Veikseljokiristeilyllä näimme vähän laajemmalti tätä seutua.

Olen vaikuttunut näiden rakennusten arkkitehtuurista,

väreistä ja  koristeellisuudesta

sekä uusien rakennusten sulautumisesta yhdennäköisinä vanhojen joukkoon.

Elämys on ollut tutustua myös erilaisiin kirkkoihin,

joiden monumentaalisuus on jotain käsittämätöntä.

Jokaisella kaupungilla on omaleimaisuutensa!

Niin myös Puolan Gdanskilla.

Yksi sykähdyttävä paikka oli toisen maailmansodan museo.

Se olisikin oman päivityksen arvoinen asia!

Näiden keväisten kukkakuvien myötä toivottelen onnellista äitienpäivää teille äidit!

Ja lämmin ajatus niille naisille, jotka olisivat halunneet olla äitejä, mutta toive ei ole toteutunutkaan!💕 

Valeampiaspesiä

Virkkasin tänä aamuna muutaman valeampiaispesän harmaista sukkalankajämistä

ja laitoin niiden sisään sanomalehtipallon.

Ampiaiset erehtyvät kuulema luulemaan näitä oikeiksi ampiaispesiksi 

eivätkä ala sitten tekemään pesäänsä ’varatulle’ reviirille .

I

Laitoin yhden pesän kuistin kattoon ja pari nukkuma-aitan katon rajaan.

Olin ainakin ennen keltamustamekkoisia pörrääjiä liikkeellä ja reviiriä valtaamassa,

Kesälläpä se sitten nähdään toimiiko nämä harmaat pallerot;

tuleeko ampparinpesiä vai häätääkö kaisunpesät pesäpaikan etsijät!

Onko Sinä tehnyt näitä?

Onko ne toimineet toivotulla tavalla?

Pienistä jutuista alkaa kesävalmistelut mökilläkin! 

~~~~~~

Pihaan oli satanut paljon "takatalvilunta".

Ensi kerralla sitten voinee taas haravoida ja vähitellen alkaa siivoamaan sisälläkin. 

Toivotaan, että talven ja kevään taistelu on tältä erää ohi!

Lauantai-illan terveisin,

Kaisu

Sisarusten vappu

Tänä vuonna otin kolmen sisareni  kanssa yönseudun pikkulomasen

ja äkkilähdön lapsuuden mökkimaisemaan.

Huhtikuun viimeisen päivän sää oli mitä kaunein ja ilma oli lämminkin.

Taivaan sini ja veden peilaukset tekivät mökille saapumisesta niin keväisen.

Odotellessani toisia seisoskelin pitkään rannan tuntumassa.

Näin talven viimeisiä jäärippeitä näköpiirissä;

talven valta oli väistymässä ja vesi liplatti vapaana rantakiviä vasten.

Mökin pihaa haravoidessamme nousi tuuli,

joka työnsi jäät kauas ulapalle.

Tuntui, että talven kahleet hellittivät monin tavoin.

Jäät pakenivat ja 

lehtimaton alta alkoi löytyä pientä viherrystä.

Koivuissa oli jo pienet hiirenkorvat ja 

rannan kivikossa paistoi pieniä leskenlehtiaurinkoja.

Västäräkki viipotti pihapiirissä pyrstö keikkuen ja 

 nokkosperho oikoi kevätmekkoaan auringon lämmössä;

kaikkialla tuntui kevään keveä kosketus. 

Minäkin rohkaistuin heittämään talviturkkini tällä kotoisella rannalla.

Kylmäähän vesi oli,

mutta järveen pulahtamisessa oli aavistus lapsuuden keväitten  kisailevaa tunnelmaa.

Kuka tohtii mennä veteen,

kuka kerkeää kastautua ensimmäisenä

ja montako kertaa?

<3

Kaislikon reunaan palannut joutsenpariskunta 

tervehti  meitä kevätfanfaarillaan.

Ilmassa oli vahva kevättunnelma! 

Yön aikana sää kylmeni ja muuttui tuuliseksi.

Säätiedotus lupasi lunta jopa kymmeniä senttejä.

Muistelimme miten lapsuuden vappuina otimme esille silkkipaperiset vappuhuiskat,

kesähameet, polvisukat sekä uudet kesäkengät

-satoi tai paistoi. 

<3

Tänä vappuna laitoimme lämmintä ylle ja 

keräsimme naisenergiastamme lämpöä. 

Kaivoimme ja käänsimme maata,

kärräsimme hiekkaa ja 

ladoimme makkaranpaistopaikalle mökille kierrättäytyneistä laatoista uuden laatoituksen.

Ja siitä tuli tosi hyvä, vaikka itse sanommekin sen! 

Yhdessä puuhasteleminen on kyllä mukavaa ja tehdessä syntyy kivoja ideoita 

yhteiseksi iloksi ja mökin viihtyvyyden ylläpitämiseksi.

Onneksi ehdimme huhtikuun viimeisen päivän keväiseen tunnelmaan

Vappu - päivän rantamaisema oli harmaa 

ja ennen lähtöämme alkoi satamaan vettä.

Kivan yhdessäolon hetki jäi lämmittämään mieltä .

Heinäkuussa viimeistään palaan tälle rannalle ja toivon,

että silloin aurinko taas paistaa!