Pirja -omenapuu ja omenapiirakoita

Istutimme kolme vuotta sitten keväällä pihaamme

Pirja -omenapuun.

Muistuttelimme toisiamme siinä puuhastellessamme 

vanhan ja viisaan sanonnan,

että aina kannattaa istuttaa omenapuu.

Laitoimme verkon jänöjen varalta

ja hoivasimme puuta kasvun alkuun. 

Ensimmäisenä syksynä nuori Pirja kantoi hedelmän,

yhden ainoan.

Puolitimme sen ja totesimme,

että aika kallis omppu,

kolmekymmentä euroa.

Mutta hintansa väärti! 

Toisena vuonna saimme molemmat omat omenat,

a 15 e kpl.

Kolmantena kesänä omenoita tuli kahdeksan,

mutta niihin tuli rupia ja lopulta ne karisivat maahan.

Tänä kesänä puussa on ollut kymmenen kauniin punaista omenaa

eli pikku hiljaa Pirja alkaa ilmeisesti tuottamaan satoa

ja puun hankintahinta tulee vähitellen "kuoletettua".

~~~~

Oikeasti omenapuusta on iloa muutenkin kuin sadon muodossa.

Omenapuu on kauneimpia alkukesän kukkijoita

ja on mielenkiintoista seurata puun kasvua sekä hedelmien kehittymistä.

Pirjan omenat ovat herkutteluomppuja

ja tuon vanhan marjaomenapuumme omenat puolestaan lähinnä silmänruokaa.

Siskon toi iloksemme omenoita,

joita hyödynsin äsken leivontaan.

Omenapiirakan tuoksu tuntui tänä sateisena iltana

niin kotoisalle, mutta myös syksylle.

Kausiherkun tuoksu- ja makumuistot olivat vahvasti läsnä.

 Tein kolmenlaista piirakkaa.

Yläkuvassa vasemmalla on Kaikkien kehumaa omenapiirakkaa.

Oikealla olevat leivoin täältä löytyvällä ohjeella, klik.

Alemmassa piirakassa on kermaviilitäyte

ja ylemmän täytteessä kokeiluna Uuniomena -rahka sekä tavallinen rahka.

Siinäpä on nyt piirakka huomiseen pullavuoroon,

viikonlopulle ja vielä jää pakkaseen vierasvarakin.

Kirjoitanpa tänne vielä muistiin perheomenapuun tarinan:

Puu oli vahvarunkoinen, reilusti yli kymmenen vuotta vanha

ja se kasvoi tuolla marjapensaiden takana.

Emme olleet suojanneet runkoa enää.

Viime maaliskuussa huomasin,

että omenapuun runko oli kaluttu puolen metrin matkalta aivan

ympäriinsä kuin taltalla hakaten.

Se oli rusakoiden työnäyte ja sen puun loppu.

Puun runko pääsi kuitenkin vielä kierrätyksen kautta uuteen tehtävään.

Huomasin nimittäin somessa jonkun kyselevän tällaista matskua.

Omenapuustamme tuli lopulta puukon kahvoja. 

~~~~

Tällaista omenantuoksuista juttua tällä kertaa täällä.

Ehkä vielä istutamme uuden puun "edesmenneen" tilalle.

Mitä lajiketta sinä suosittelisit minulle tänne Perämeren pohjoiselle rannikolle?

Mikä lajike on sinun lemppari?

 

Mökkikauden päättäjäiset ja kanervainen diy juttu

Mökkikauden päättäjäiset ovat aina omalla tavallaan 

paluuta syksyiseen arkeen

kesän juhlasta ja kesäisistä päivistä. 

Tällä kertaa elokuun viimeinen viikonloppu oli meilläpäin 

puitteiltaan kuin piste kesäiin päälle;

aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta,

oli tyyntä 

ja elohopea kiipesi reilusti kahdenkymmenen paremmalle puolen.

Oli sellainen "vielä kerran kesäpäivä"

ja "tällaista se kesä on parhaimmillaan" -tunnelma.

Oli niin ihana touhuta pihalla

ja käydä kävelyllä,

että kuvatkin jäivät melkein ottamatta.

Vaikka niinhän se on, että sydämellä näkee ja tuntee parhaiten.

Sinne ne parhaimmat muistot ja tunnelmat lopulta jäävät.

Tämä valon ja varjon leikki.

Se on minusta aina vaan yhtä kiehtovaa ja pysäyttävää.

Se, miten varjot  kasvavat, venyvät,

tummuvat, vaalenevat, häipyvät,

muuttavat suuntaa,

kävellessä ovat välillä edessä, takana ja sivulla.

Aivan niinkuin ilo ja murhe aaltoilevat 

elämässämme toinen toisiinsa sulautuen.

Kävimme kävelyllä rannassa. 

Metsätien reunoilla olevat tantereet olivat punaisenaan puolukoita,

jotka saavat kypsyä vielä viikon pari rauhassa.

Toivon, että metsätien sydämellinen sieni tuo meille 

onnekkaita ja onnellisia syyspäiviä.

Päivä oli lämmin, mutta illassa oli jo syksyinen viileys.

Vietimme lauantain iltahetken mökillä 

muutaman nuoremme ja lastenlapsemme kanssa 

leppoisassa kynttilätunnelmassa.

Yksi kynttilä paloi lasikulhossa,

joka oli kanervoista väkertämässäni "pesässä".

Mieheni teki keväällä minulle noita pohjia pajunkissojen aikaan.

Ajattelin silloin tehdä niistä narsisseille purkinsuojat.

Ajatus oli jäänyt silloin puolitiehen, 

mutta kanervoiden kukkimisen aikaan ne pääsivät kuitenkin testiin.

Kieputin oksia 

vuorotellen ruuvin taakse ja eteen asetellen.

Ruuvien päät piilotin liimaamalla niihin kanervanoksat

kuumailmapyssyllä.

Tähän "loimeen" sopisivat myös pitkät naulat

ja niitähän pitää olla pariton määrä.

Pohjaleikko voisi olla reilumman kokoinen kukkaistutusta (muovivuoraus sisään)

 tai  isompaa lasiastiaa varten.

Olisi kiva kokeilla syksymmällä tähän juttuun 

 puolukanvarpuja ja koivunoksia,

joulunaikaan havuja

ja keväällä vihdoin niitä pajunkissoja.

~~~~~~~~~

Ja vielä siitä arkeen paluun ihanuudesta

Mietteitä maalta -ajatusta lainaten

Ethän vähättele voimaasi, arki.

Koska lopulta luoksesi palaavat kaikki.

Päivettynein kasvoin,

hieman harhailevin ajatuksin

etsimme kelloja, kalentereita

ja oikeaa ryhmiä.

Vaihdamme voileipäkakut jauhelihakeittoon.

Ethän vähättele voimaasi, arki.

Koska lopulta sinun harteillasi 

onkin kaikki.

Tuot meille turvaa,

ja kerrot kuinka kaikki,

onnikin,

on näissä hetkissä.

Ohikiitävissä silmänräpäyksissä.

Ja sinun vahvoilla harteilla

meillä on hyvä olla.

 

Vauvan tuoksua

Vauvauutiset ovat ihania elämän uutisia,

jotka aina herkistävät omassa ainutkertaisuudessaan.

Viime sunnuntai-iltana saimme tuollaisen 

odotetun, onnellisen viestin;

 tyttövauva oli liittynyt meidän perhekuntaamme ja sukuumme.

Pienokainen oli vanhempien käsivarsilla ihmeteltävänä ja ihasteltavana.

Odotusajassa ja synnytyksessä on

kaiken kaikkiaan niin monta muuttujaa,

että kerta kerran jälkeen täytyy nöyränä todeta

-lapsi on lahja.

Tämän lapsenlapsen laskettu aika oli meidän enkelipoikamme muistopäivän aikoihin

ja se toi minun mieleeni oman sävyn tämän vauvan odotukseen.

Elokuinen ikävä sekä

elämän ennakoimattomuuden ajatukset olivat mummulla monta kertaa mielessä.

Nyt odotus ja synnytys ovat onnellisesti ohi.

Pääsimme eilen papan kanssa nuuskuttelemaan viikon ikäisen vauvan tuoksua

sekä iloitsemaan vanhempien sekä veljesten kanssa pikkusiskosta.

Jokaisen lapsen

oikea nimi on

Rakas.

-Tommy Tabermann-

 Kun on oikein pieni, 

voi lentää linnun untuvalla, 

kun on oikein pieni, 

voi nukkua orvokin lehden alla,

lentää linnun untuvalla, 

nukkua orvokin lehden alla.

 Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, 

voi keinua heinässä heiluvassa, 

kun on oikein pieni, 

voi levätä kukassa tuoksuvassa, 

lentää linnun untuvalla, 

nukkua orvokin lehden alla.

 Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, 

voi istua lumihiutaleille, 

kun on oikein pieni, 

voi liitää maailman tuulien teille, 

lentää linnun untuvalla, 

nukkua orvokin lehden alla.

Kun on oikein pieni.

-Hannele Huovi-

Pienen voima on ihmeellinen.

Vauvaperheessä aika tuntui pysähtyneen ja vauvan tahtinen elämä

sekä vauvaan tutustuminen olivat päivän keskiössä.

Tuo pieni, vastatullut

on hellyttänyt sydämet ja 

kädet kiertyvät hänen ympärilleen.

Hän täyttää päivät ja nukkuessaankin koko huoneen. 

Pienen unta ja kasvojen ilmehdintääkin voisi valvoa 

ja tasaista tuhinaa kuunnella vaikka kuinka pitkään.

Tässä olemme me kolme;

mummu, isä ja 

 sukupolvien sydänten ketjuun liittynyt lapsenlapsi.

💗

Toistamme tarvitsemme,

syliä avointa,

vanhemman kokemusta

ja lapsen katsetta.

Kohtaamme pettymykset,

ilot ja yllätykset

toistemme rinnalla.

Islantilainen lastenneule

Keväällä löysin Islantilaisia lastenneuleita -kirjasta

neulemallin nimeltään "Hänen ylhäisyytensä".

Se tuntui kivasti nimetyltä, mukavan näköiseltä ja 

vaihtelulle näiden  islantilaisten neuleiden ohjerepertuaariin.

Aloittelin heinäkuussa hissukseen neulomaan kuvan paitaa

ja tähtäsin sen valmistumisen tähän päivään, 

Estellen 6 -vuotis syntymäpäivään.

Minusta sekä paidan mallin että lapsen nimi sopivat "kuninkaallisesti" yhteen.

Tämä oli juurikin hänen kauan odottamansa ja toivomansa islantilaisen paidan nimi.

Kävin äsken viemässä paidan tyttölöiselle

ja voi mikä hymy levisikään hänen kasvoilleen paidan löydyttyä lahjapaketista.

Sain aimo halauksen  ja sanoituksen, 

että paita on niiin pehmeä ja ihana.

Paidassa on reilujen resorien verran kasvuvaraa,

että hänen ylhäisyytensä ei toivon mukaan käy heti pieneksi.

Neuloin tämän eskarilaisen neuleen Seitsemän veljestä langan maanläheisistä sävyistä 

hiekka 060,  marjapuuro 053 ja luonnonvalkoinen 010.

Värien kontrasti ei näy kuviossa niin voimakkaana, 

kun kerien vierekkäin ollessa.

Tästä tuli nyt tällainen utuisempi versio.

Olen päätynyt tähän lankavalintaan lasten paidoissa käytännön syistä.

 Lettlopp tuntuu kutittavan pieniä ja tällaista neuletta voi pestä huolettomammin,

kun siihen lasten kanssa kuitenkin tulee tarvetta.

~~~~~~~~

Pikkuhiljaa kaarratetaan elokuun loppua kohden.

Tänään oli niin lämmintä ja aurinkoista.

mutta nyt iltaa kohden jo kovasti viilenevää.

Ilmassa on jo syksyn tuntu.

Kesä hiljalleen kypsyy.

Elokuun ihanuutta ja venyvien varjojen kauneutta sinulle!

 

k

Työsandaalien tuunaus

Eilen oli taas aika avata työn ovea

ja sujahtaa kuuden viikon loman jälkeen työarkeen.

Loman loppumiseen liittyy aina aavistus haikeutta.

Paluu töihin tuntui kuitenkin jo mukavalta ja tervetulleelta.

Ihana työporukka odotti siellä

ja työ tuo taas tuttua rytmiä elämään.

Innostuin loman lopulla tuunaamaan sandaalit työkengiksi

 Instagramin Tiia_diyn sivustolta mieleeni jääneen idean mukaan.

Tämä jämäkangas ei ollut paras mahdollinen,

sillä rypytyksien kuviot olisivat voineet olla symmetrisemmät.

Halusin kuitenkin kokeilla idea silloin kun oli into päällä ja 

näistä tuli nyt tällaiset "peppipitkätossukenkulit" päikkärikäyttöön.

Tein nuo rypytyssomisteet neljästä 11x25 senttisestä kangassuikaleesta.

Ensin ompelin lyhyet sivut ja sitten pitkän sivun.

Sen jälkeen pujotin soljettoman osan "tuubin" läpi,

suljin soljen ja tasasin rypytyksen.

Helppo ja nopea toteutus.

Oletko sinä jo kokeillut tätä diyideaa sandaaleihisi?

Surautin samasta kankaasta olanylinauhan,

joka on osoittautunut toimivaksi lasten kanssa touhutessa.

Kuvat ovat muuten yksi työkaluistani

ja kuvathan kertoavat kommunikoinnissa useimmiten

 enemmän kuin tuhat sanaa!

Näillä tykötarpeilla ja pienillä arjen piristyksillä 

käynnistelen syyskautta.

Elokuun ihanuutta kaikille.

Kesä ei loppunut lomaan.

vaan se jatkuu ja siitä ehtii iloitsemaan vielä illastakin.

Nautitaan siitä täysin siemauksin

ja jemmataan kesäniloa voimavaraksi tuleviin päiviin.

 

Ruusukammarin virkattu räsymatto

Kesälomani kaarrattelee pikkuhiljaa loppuaan kohti

ja mieli ynnäilee kuusiviikkoisen loman antia.

Loma tuntuu aina kiitävän niin pian ohitse, 

mutta paljon sen aikana aina ehtii tapahtua ja ehtii tehdäkin.

Minulla ei  ollut sen suurempia suunnitelmia tekemisistä tai tavoitteista,

mutta räsymaton virkkaaminen mökin ruusukammariin oli 

pieni, kaino haave omassa pääkopassa.

Löysin mökiltä kamarin sävyihin sopivia lakanoita 

ja revin niistä virkkaamiseen ohella 2.5-4 senttistä kudetta.

Sommittelin kuteita virkkauksen lomassa ja 

välillä purinkin muutaman kierroksen, 

kun värivalinta alkoi tuntua väärälle.

Tähän 120 senttiseen mattoon kului yllättävän paljon kudetta;

4 pussilakanaa,

aluslakana,

kuistin kappaverho ja salusiinit.

Esimerkiksi noihin viimeisiin kolmeen kierrokseen meni 

 yksi kokonainen  pussilakana!

Matto saisi olla mielestäni vähän isompi

ja minulta loppui sopivan väriset kuteet.

Tein mattoon väliaikaisen päättelyn ja 

kun löydän sopivan sävyistä kudetta,

jatkan mattoon vielä muutamia kierroksia.

Ehkä virkkaan sitten ulkoreunaan jonkinlaisen koristereunan.

Tästä tulikin nyt tällainen kuteiden saatavuuden mukaan elävä projekti,

jonka otin jo kuitenkin käyttöön.

. 

Muistan kuinka siskojeni kanssa aikanaan tutkimme

 äidin kangaspuissa kutomia mattoja

ja etsimme niistä tutun näköisiä väriraitoja, 

jotka useimmat olivat kodin vaatteista peräisin.

Tässä matossa vilahtelee mieleiset, tutut värit ja kuosien kuviot.

Matossa tuntuu ajan ja käytön lakanoihin/kuteisiin tuoma kotoinen pehmeys,

 jonka voi aistia varpailla.

Täytyy toki tunnustaa, 

että kyllä muutamaan päivään virkattu matto

tuntuu myös olkapäissä.

Ruusukammarin räsymatolle oli kovastikin tarvetta.

Siitä tuli mökille tämän kesän ja loman mieluinen muisto.

~~~~~

Täältä voi lukea farkuista virkkaamastani matosta, klik