Kirppislöytö ruusukammariin

Terveisiä mökiltä ja 

kesäkuun kauniin päivän illasta. 

Kirppistelykuulumisia tällä erää! 

Tänään toimme kaupungista tuon ihanan ruusukuosisen tuolin tänne mökille. 

Tytär oli ostanut sen minulle yhdeltä kotikirppikseltä kympillä.

Nyt tuntuu, että tuota tuoliahan meidän ruusukamarimme juuri kaipasikin.

Möbleerasin uuden tuolin edestä keinutuolin tupaan

 ja tuvasta yhden nojatuolin siniseen huoneeseen,

josta olin aikaisemmin napannut käsinojallisen tuolin tuohon eteisen nurkkaan.

Tämä on tällaista pyöritystä täällä,

joskin menneisiin aikoihin verrattuna huonekalujen siirtelmistä tapahtuu enää ani harvoin.

Ehkäpä huonekalut ovat löytäneet jo paikkansa 

tai mökin emännällä ei ole enää niin paljon 

virtaa tai intoa siihen. 

Ripustin naulakkoon pari lapsuuteni kesämekkoa. 

Äiti on ommellut tuo ruusukuvioisen mekon yli kuusikymmentä vuotta sitten.

Sille on juuri sopiva paikka täällä vanhojen esineiden joukossa

ja ruusujen keskellä.

Kesäillan valo peilaa ruusuisten verhojen pitsisiä kuvioita seinälle.

Tässä näkymässä on kesäillan kauniita elementtejä;
hiljaisuutta, valoa, lämpöä, 

kauneutta ja ruusuisia ajatuksia.

Ja muistoja.

Muistoihin päädyimme taas saunareissulla,

kun istuimme vilvoittelemassa.

On alkanut 28. kesä tässä maisemassa.

Menneet vuodet ovat olleet täynnä 

työtä ja touhua, 

elämän eteenpäin vierimistä,

valoa ja varjoa,

kesiä ja talvia,

kukkivia ruusuja ja lakastuneita kukintoja.

Tämä kesä ja mökkielämä jatkuu tästä. 

Tulevia päiviä ja kesiä ei kannata nyt miettiä. 

Nyt juuri on hyvä hetki! 

🌺🌺🌺

 

Ruusukammarin virkattu räsymatto

Kesälomani kaarrattelee pikkuhiljaa loppuaan kohti

ja mieli ynnäilee kuusiviikkoisen loman antia.

Loma tuntuu aina kiitävän niin pian ohitse, 

mutta paljon sen aikana aina ehtii tapahtua ja ehtii tehdäkin.

Minulla ei  ollut sen suurempia suunnitelmia tekemisistä tai tavoitteista,

mutta räsymaton virkkaaminen mökin ruusukammariin oli 

pieni, kaino haave omassa pääkopassa.

Löysin mökiltä kamarin sävyihin sopivia lakanoita 

ja revin niistä virkkaamiseen ohella 2.5-4 senttistä kudetta.

Sommittelin kuteita virkkauksen lomassa ja 

välillä purinkin muutaman kierroksen, 

kun värivalinta alkoi tuntua väärälle.

Tähän 120 senttiseen mattoon kului yllättävän paljon kudetta;

4 pussilakanaa,

aluslakana,

kuistin kappaverho ja salusiinit.

Esimerkiksi noihin viimeisiin kolmeen kierrokseen meni 

 yksi kokonainen  pussilakana!

Matto saisi olla mielestäni vähän isompi

ja minulta loppui sopivan väriset kuteet.

Tein mattoon väliaikaisen päättelyn ja 

kun löydän sopivan sävyistä kudetta,

jatkan mattoon vielä muutamia kierroksia.

Ehkä virkkaan sitten ulkoreunaan jonkinlaisen koristereunan.

Tästä tulikin nyt tällainen kuteiden saatavuuden mukaan elävä projekti,

jonka otin jo kuitenkin käyttöön.

. 

Muistan kuinka siskojeni kanssa aikanaan tutkimme

 äidin kangaspuissa kutomia mattoja

ja etsimme niistä tutun näköisiä väriraitoja, 

jotka useimmat olivat kodin vaatteista peräisin.

Tässä matossa vilahtelee mieleiset, tutut värit ja kuosien kuviot.

Matossa tuntuu ajan ja käytön lakanoihin/kuteisiin tuoma kotoinen pehmeys,

 jonka voi aistia varpailla.

Täytyy toki tunnustaa, 

että kyllä muutamaan päivään virkattu matto

tuntuu myös olkapäissä.

Ruusukammarin räsymatolle oli kovastikin tarvetta.

Siitä tuli mökille tämän kesän ja loman mieluinen muisto.

~~~~~

Täältä voi lukea farkuista virkkaamastani matosta, klik