Kahdeskymmenesneljäs joulukalenterin runo

Käsillä hetki

jonka soisit viipyvän

tahtoisit pidätellä.

Onni odotuksessa ja muistoissa

suurempi kuin täyttymyksessä,

on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi

vaan ei joulun tarvitse olla

eikä olekaan, jos oikea -

se jatkuu

jotain säilyy

      pysyy

      säteilee

ensi jouluun

      joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta

enemmän kuin sammuva kynttilä

       kuihtuva kuusi

       särkyvä lelu...

-Maaria Leinonen-



Jouluaatto.
Joulun odotus on päättynyt.
Arjen työ ja pimeys  vaihtunut  ilon ja valon juhlaksi.

Olen herännyt varhain kokeakseni tämän aamuhämärän tunnelman.
Koti juhla-asussaan,
kynttilöiden valo,
uunissa paistuvan kinkun tuomat tuoksumuistot.
Kiireettömyys.

Tämä hetki
ja  kaikki kauniit muistot.<3

Joulu on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

 Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

 Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään ja lempeitten juhtien

huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.

– Mika Waltari –

Kiitos Sinulle,
joka kuljit kanssani tämän runomatkan joulun salaisuuteen.

Joulun iloa ja rauhaa,
kauniita jouluisia hetkiä läheistesi kanssa!

-Kaisu-

.Kahdeskymmeneskolmas joulukalenterin runo

Jouluaaton aatto.
Lasten joululoma on alkanut
ja itsellänikin on jo tänään vapaata.


Viimeisiä joulusilauksia ja
lahjavilauksia tehdään tänään
-ja se on sitten siinä;
joulunalusaika ja jouluvalmistelut.

Mieheni lämmittää tänään mökillä savusaunan.
Joulusaunassa kylvetään illan päälle pitkään ja hartaasti.

Minun jouluni silloin on parhain,
kun on aatto ja aamuinen varhain
ja paljaana vihreä puu,
lapa uunissa, nurkassa pussi
ja pussissa puputijussi
ja hauvalle lihainen luu.

Minun jouluni silloin on parhain,
kunhan leipää ja lämmintä on vain
ja sovussa sydän ja suu,
kun on nälkää ja kylliksi unta,
pihamaallani valkoista lunta
ja lumessa laulujen puu.

Minun jouluni silloin on parhain,
kun on aatto ja aamuinen varhain
ja verkalleen valmistuu
juhla, laulu ja lapsonen nukkuu,
muistonkäki vain pirtissä kukkuu,
parhain jouluni uneksuu.


– Toivo Hyyryläinen –



Ihania jouluaaton asioita, kauniita sanoja.
Varhaisen aamun hämärä,
kinkun tuoksu leijumassa huoneisiin,
"Sovussa sydän ja suu, 
leipää ja lämmintä,
muistonkäki kukkuu,
kylliksi unta"
-sitä  jouluni on parhaimmillaan. <3



Ihanaa aatonaattoa
ja joulunodotuksen huipentumista Sinulle ja läheisillesi.

Vielä yksi runo
ja sitten on joulu!

~~Kaisu ~~

Kahdeskymmenestoinen joulukalenterin runo

Kaikki kunnia äideille …

… jotka ovat kituuttaneet

ja säästäneet ja ostaneet

ja jahdanneet erikoistarjouksia,

jotka ovat leiponeet

ja keittäneet ja jauhaneet,

jotka ovat kaivaneet ullakon kätköistä

joulukoristelaatikon,

jotka ovat kiipeilleet ripustamassa koristeita,

jotka ovat yötämyöten tehneet

salaisia valmistelujaan,

jotka ovat ostaneet ja kirjoittaneet

kaikki joulukortit ja lähettäneet ne ajoissa,

jotka ovat ommelleet Marialle kuusijuhlamekon,

jotka ovat väittäneet tontun maistaneen

riisipuuroa (ei kissan),

jotka penkovat takuutodisteen

ryppyisestä käärepaperikasasta,

jotka saavat lapset vuoteeseen,

jotka herättävät heidät ajoissa joulukirkkoon,

jotka valmistavat meille joulun.

– Pam Brown –

Joulu on täällä.
Pienten tuttujen asioiden myötä tullut.

Ei ole enää toivomuslistoja,
tonttupiirustuksia,
jännityksestä kihiseviä pikkuisia.

On kotia jouluksi tulleita lapsia,
ja iloista jälleennäkemistä,
menneiden joulujen muistelemista.

Pienimmät ovat muuttaneet patjoineen yläkertaan
 lomalle isonveljen luo.
Se on uutta joulun ja juhlan tuntua heille. <3

Yhdessäolo
ja hyvää ruokaa,
herkkuja tuntuvat vaan toivovan.

Se sopii minulle.
Sitä on joulu parhaimmillaan!

~~Kaisu~~

Kahdeskymmenesensimmäinen joulukalenterin runo

Tilhet noukkivat

marjoja puusta.

Joku kantaa torilta kuusta.

Pihalla paljon

iloista väkeä.

Lapset laskevat

pulkalla mäkeä.

Kotona tuoksuvat piparit.

Kolme pitkää päivää jouluun.

-Jukka Itkonen

Jouluisia tuokiokuvia kotipihasta.

Jouluntuntua, huurteen hienoja taikoja, joissa silmä lepää.

Talven taikoja, jotka yhtäkkiä olivatkin poissa
ja vesikeli.
Mutta se on varmaa, että on
kolme yötä jouluun.
Ja kolme pitkää päivää! 

~~Kaisu~~

Kahdeskymmenes joulukalenterin runo

Jonkun on tehtävä olla

hehkuvan punainen,

julistaa viestiä suurta

iloa säteillen.

Toisen on tehtävä olla

tähtenä lumisen maan,

heijastaa ihmettä taivaan

hennolla valollaan.

-Anna-Mari Kaskinen-




Ihanaa tämä joulukukkien aika.
Tarjolla on syvänpunaista ja lumen valkoista silmän iloa.

Valkea joulutähti kotiutuu meille yleensä jo marraskuun loppupuolella.
Ja  uljaat amaryllikset seuraavat sitten.

Ostin pitkästä aikaa jouluruusun,
tämän herkän jouluisen kukan.
En usko, että san sitä kevääseen ja kukkapenkkiin vietyä,
mutta josko tämän loppuvuoden olisi kaunistuksena  tässä.

Yhdet valkeat hyasintit ovat jo tuoksuttaneet joulua kotiimme. 

Uudet kukinnot ovat nyt tulollansa uusista sipuleista..

Kovin voimakas on niiden tuoksu,

mutta niin olennainen osa tätä aikaa.

Mistä joulukukista sinä tykkäät?

-Kaisu-

Yhdeksästoista joulukalenterin runo

Eilinen matka lapsuuskotiin kirvoitti mieleeni ihania joulumuistoja.

Kodin jouluthan kertautuvat vuosien saatossa tutuiksi tulleista esineistä ja tekstiileistä.

Matkaamme siivittivät satumaiset huurrepuut.

Niin  kaunis, valoisa luonto.

Yhä uudelleen ihastelin sitä ääneen
ja sitten iltapäivän sininen hetki aivan mykisti minut.

Tänään ei satanut lunta, 

mutta lumen valko ja muistot palauttivat mieleeni
pikkusiskoni 80 -luvussa harjoitteleman runon.

Sataa verkkaan valkolunta,

enkellaulu soi,

Jeesus meille armossansa 

joulurauhan toi.

Yhdyn lauluun minä myöskin,

 joulu tullut on.

Siksi joulunlapsoselle 

kiitos soikohon.

Rakas pikkusisko, perheen nuorimmainen.❤️

Tuota aapisensa runoa hän lausumasta päästyään lausui.

Toistojen myötä se painui meidän kaikkien mieleen. 

Niin, että se soi meidän mielessämme aina
lumisateen ja joulun aikaan. 

Tämän  joulumuiston myötä

ihanaa jouluviikkoa.

~~Kaisu~~

Kahdeksastoista joulukalenterin runo

Aamun hämärässä sytytin kynttilät.

Yksi kynttilä.

 Toinen, kolmas, neljäs.

Valo on laajenee liekkien myötä.

On neljäs adventti. <3

Kun sammutat ison valon,

pienet alkavat loistaa.

Kynttelikkö ikkunalla. Kuusi parvekkeella.

                        Itse asiassa

ne loistivat koko illan. Et vain katsonut,

et nähnyt.

Eivätkä ne oikeastaan ole pieniä,

eivät lainkaan. Ne vain näyttävät,

koska niiden valo tulee

syvemmältä

pimeydestä.

Mutta ne ovat täyttä valoa,

                   täydempää

niinkuin kuiskaus

joskus vahvempi kuin huuto.

-Lassi Nummi-

Adventtikynttilöiden valon erityisyys on odotuksessa ja  sytyttämisen ilossa.
Niiden valo loistaa monien muistoja ja tulevan joulun riemua.
Niiden valo on siksi juhlallisempaa ja täyteläisempää.
<3

Neljä kynttilää on sytytetty.

Kuusi koristeltu.

Kuusi, joka ei tuoksu kuuselle, mutta joka tuo joulun kotiin.

Kuusenkynttilät tuikkivat kilvan elävien liekkien kanssa.

Joulu on tullut! <3

Neljännen adventin iloa

ja levollista sunnuntaita kaikille kalenterin seuraajille!

Minä lähden tervehtimään äitini ja kurkistamaan lapsuuskodin jouluun.

Laulun sanoin "taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen"! 

~~Kaisu~~

Seitsemästoista joulukalenterin runo ja diy betonienkeli

Isäni,

sitä pyydän 

taas jouluvalojen syttyessä,
että osaisin lapsilleni

tuoda tallintuoksua kotiin,

taluttaa heitä 

tuntemisesi riemuun

-antamisen iloon.

Isäni,

sitä pyydän,

ettei heidän

parhain joulumuistonsa

olisi lahjojen runsaus,

vaan Poikasi syntymäjuhlan ilo

-sydämestä asti nouseva enkelivirsi.

Isäni,

sitä pyydän,

että saisin olla 

kutsuva jouluvalo

yltäkylläisyyden yöhön

ja lämmin liekki lähimmäiselleni.

-Elli Hentilä-

Tämä Joulurukous on ensimmäisiä joulurunoja,
 joita olen tallettanut runokirjaani.

Siinä on joulun perinteinen viesti,
joulun lämmin ajatus.

<3

Tämän joulun alla olen valanut enkeleiden mekkoja

muovisiin lääkelaseihin.

Tein ensimmäisen erän myyjäisiin.

Niihin laitoin pääksi luonnonvärisen puuhelmen.

Toiseen erään tein pään  huovutetusta pallosta.

Se oli minusta mukavamman näköinen,

siitä tykkäsin enemmän.

Näissä enkeleissä on rouheutta ja pehmeyttä.

Näissä yhdistyvät konkreettisesti  lohduttavat ajatukset siitä,

että enkelit suojelevat meitä monesti karuissa, vaarallisissakin tilanteissa

ja ohjaavat hellästi siivillään.

<3

Näitä on ollut kiva tehdä,

yksilöllisiä enkeleitä joulutervehdykseksi.

Ystävyyden enkeleitä.

Ystävyyshän on lujaa kuin betoni

ja se hoitaa meitä höyhenen kevyesti.

<3

Näiden enkeliajatusten myötä ihanaa lauantaita.

~~Kaisu~~

Kuudestoista joulukalenterin runo

"Kerran loppuun joulun satu saa

suru säveleitä sumentaapi",

laulettiin lapsena

      - niin kauniisti että itketti -

Sen jälkeen monet sadut

kerrottu loppuun

eletty loppuun

ja "olipa kerran"

ja "sen pituinen se"

aina liian lähellä toisiaan.

Mikä takaa

ettei joulun satu todella lopu?

Ei mikään

ellei sitä eletä todeksi.

Satu voi muuttua todeksi

todellisuus satua ihmeellisemmäksi

juhlamieli iloksi

jota arki ei kurista.

-Maaria Leinonen-

~~~~~~

"Tämä on kyllä luettu joka joulu,
mutta minä haluan kuulla sen vielä uudestaan!"

Nämä nuorimmaiseni sanat pysäyttivät ja herkistivät
muutama ilta sitten  hänen valitessaan iltasatukirjaa.



Niinpä juuri.
Joulun satu,
aina yhtä kiehtova, tuore,
vanhanakin uusi.

Tänäkin jouluna kannatti ottaa esille joulujen kirjat,
lukea "hiirenkorville" kuluneet tutut joulusadut
ja elää todeksi lapsuuden tutut ilot lasten rinnalla.

Olipa kerran jouluinen satu.
Sadun joulu.
Joulusatu.



Lapsenomaista jouluniloa tähän päivään, tuleviin!

"Enkeli kelloa soittaa
-kuulet sen-
kun hiljaa olet hetkisen.
Tonttukin kurkkaa,
-näet sen-
kun silmäsi suljet haaveillen."

~~Kaisu~~

Viidestoista joulukalenterin runo

Pimeä,
pimeämpi,
kohta pimein aika menossa.



Otetaan paljon pimeyttä

sytytetään sen keskelle kynttilä

monta kynttilää

paljon kynttilöitä.

Muutetaan pimeä valoksi.

Otetaan pimeistä pimein kaamosyö

kukitetaan se tähdin

kynttilöin.

Se on joulu.

-Eeva Heilala-

Kynttilä, kynttilöitä.

Kynttilätunnelmaa.



En ollut oikein tyytyväinen tähän adventtikyntteliköksi tekemääni "laattaan".

Nuorin poikani näki minun laittavan sitä poistoon ja sanoi:
 "Minusta tuo on paras sinun tekemistä kynttilänjaloista.
Nuo vinksallaan olevat tähdet on just hyvin!"

Niin tämä sai jäädä kukittamaan kotiamme kynttilöin.

Kynttilänvaloa Sinunkin päivään!

~~Kaisu~~

Neljästoista joulukalenterin runo

Sydämeni on raskas

onnesta. Hellyydestä.

Otan kuvan ilmasta: joulupuun oksa

tuossa lähellä.

Keveänä kultainen pallo leijuu sen varassa.

Toinen oksa on saanut koristeekseen

omenan. Oikean.

Nykyaikaan toden totta sopimaton koriste:

rikkoo lumon, keveyden sopusoinnun.

Painaa

oksan

lähelle maata.

Oksan

onnesta raskaan.

-Lassi Nummi-

Viimevuotinen huonekuusi kannattelee noita ihania jouluisia koristeita.
Pieni kuusi,
pikkujoulukuusi,
joulumieltä tuomassa.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa laitamme tekokuusen.
Lapset miettivät "toimiiko se"!
Kuusi saa oksilleen viime vuonna siskoni virkkaamat hiutaleet ja vanhat tutut hopeanauhat
sekä valkeat pallot.
Niissä koristeissa menneiden joulujen kuusten tuoksut, neulasten pistelyt.
ja pienten sormien jäljet,

Niiden muistojen painosta oksat painuvat
ja joulun juhla tulee varmasti teko-oksien myötäkin. <3

~~Kaisu~~