Juhlasta juhlaan

Ajatukseni ovat askaroineet eilisestä asti blogini tutun teeman "arkea, juhlaa, arjen juhlaa" tiimoilla. Silloin oli  kummilapsemme rippijuhla. Korttia tehdessäni ajattelin häntä ja hänen elämänsä laivaa, joka purjehtii tyvenissä ja tyrskyissä. Elämää sinänsä, joka kuljettaa meitä tuttuja, turvallisia teitä, mutta välillä myös pitkin teitä, joita emme tienneet olevan olemassakaan.

Siellä juhlassa ollessamme sain kännykkääni kahden onnellisen ihmisen kuvaviestin kiiltävistä sormuksista. Ihanat terveiset ja kuulumiset äidille pojaltani ja hänen sydämensä valitultaan. <3 <3 Siinä äitini ja siskoni kanssa jaoimme ajatuksia siitä, miten paljon iloa ja onnea lapset tuovat tulleessaan ja kasvaessaan. <3 Näissä hetkissä unohtuu työ ja vaiva -joka toki kuuluu jo elämään sinänsä. Kesäkuun 18. päivä  on nyt  kummilapsemme rippijuhla,  

nuorimmaisemme syntymäpäivä ja  lisäksi nuorten kihlapäivä.

 Luonnonkukkien päivän  lenkillä otin muistoksi kuvia kukista, jotka kukoistavat tämän juhlapäivän aikaan. Otin niitä ajatuksella "kahden, kaksi". Niin kuin nämä kaksi onnellista ovat löytäneet toisensa,  kukatkin kasvavat ja puhkeavat kukkaan tuolla ojanpenkoilla  toisiinsa tukeutuneina ja kukoistavat  niin  auringonpaisteessa kuin harmaina päivinäkin. Aina ei lähtökohdat ja kasvuolosuhteet ole parhaat mahdolliset, mutta elämän ilo ja voima vie eteenpäin ja valoa kohti.  Hellyttävimmät bongaukset olivat  nuo Kissankäpälät, jotka olivat kietoutuneet toisiinsa. <3 <3
Laatu on kyllä "lenkillä ja valokuvaamassa" -laatua, mutta ajatus lienee tärkein tänään! 

Siellä aamun tihkusateessa hilppoessani  palauttelin äitiyteni juhlahetkiä mieleeni. Elämän juhla siellä synnärillä, kun pieni lapsi annettiin syliini, viereeni, hoitooni. Kun me, äiti ja isä, siinä ihmettelimme pientä, tuhisevaa, täydellistä.   Ne olivat sydämeen ikiajoiksi piirtyneitä onnen ja kiitollisuuden juhlahetkiä. Usein kuuntelenkin Youtubesta Cuulaksen laulua  Elämän salaisuus

Sitten  ristijäiset, joissa vauva on puettu äitini tekemään valkeaan kastemekkoon. Kummit, isovanhemmat meidän tukena, rinnallamme. Elämän alku, pienen ensimmäinen juhla.

Tärkeitä juhlapäiviä ovat lasten syntymäpäivät -ja nyt lastenlastenkin synttärit. Kavereita pöydän ympärys täynnä. Ääntä, menoa ja meininkiä. Iloa. Jokainen on vuorollaan juhlansa ansainneet. Viimeiset kaverisynttärit minun äitiyden historiassa oli torstaina, kun juhlimme etukäteen kuopuksemme 10 vuotis synttäreitä.  Siinä porukalla  ennen herkuttelua laulaessamme "Paljon onnea vaan" , sydämessäni läikähti! Kaikella on aikansa, kaverisynttäreilläkin!  <3

Tänä kesänä on nuorimman tyttäremme rippijuhla. Lapsuuden huolettomat päivät alkavat häipyä muistojen joukkoon. Kaunis, herkkä juhla, jossa vanhempana miettii ajan kulua, sitä onko antanut lapselle tarpeeksi matkaevästä. Siihen huoleeni esikoiseni vastasi aikanaan lohduttavasti, että ei eväitä syödä kotona, vaan vasta matkalla. Luotan siihen tänä kesänäkin rippilapsemme kohdalla! <3

Eilinen kihlautuminen on ollut tämän päivän ajatuksissa. Kihlajaiset tulossa kesän päälle! Jaettu ilo on moninkertainen ja sitä onnea jaoimme jo eilen perheen kesken Whatsapp -ryhmässämme. Kaksi nuorta on löytänyt toisensa ja haluavat sitoutua toisiinsa. Tietäen,että "ei sormus kultainen yksinään, voi onnea tuoda elämään..."  Luottavaisena he katsovat yhteiseen tulevaisuuteen!
Ja jossain vaiheessa tulee sitten taas häät. <3<3 Niitäkin on jo ollut. Jokaiset ovat ainutkertaiset, juhlijoidensa näköiset.

Näiden varsinaisten juhlien lisäksi palautin mieleeni myös arjen juhlan. Tavallisen arkisen hetken, joka muuttuu juhlaksi omassa mielessä. josta halutaan iloita. Kun lapsi on päässyt haluamaansa kouluun, saanut kesätyötä tai löytänyt ystäviä, ystävän. Tai kun on  aikaa pysähtyä yhdelle koolle ja jutella.

Juhlamieltä voi kokea niin monessa hetkessä. Ja sydämellä näitäkin juhlahetkiä tuntee ja näkee eniten, ei pelkästään kalenterilla eikä juhlakutsulla. Elämä taitaakin olla yhtä juhlaa -arkea välillä. <3

 

Lapset ovat laulaneet useissa juhlissa laulun

 "Onnenkyyhky lentää, kaukomailta entää,
 onnenkirjettä kuljettaa,
 kelle kirjettä kantaa, hälle onnen antaa.
 Kuka tänä päivänä onnen saa?

N ja A tänä päivänä onnen saa.

Siunausta Taivaan, arkityöhön vaivaan,
 tahdomme nyt toivottaa,
monta, monta kertaa,  ei sen onnen vertaa.
Kuka tänä päivänä onnen saa?

N ja A tänä päivänä onnen saa.

Heidän onnestaan onnellisena, 

juhlamielellä!
Sanat eivät tänään ehkä kulkeneet  niin kuin ajatus,
mutta on hyvä, onnellinen mieli. 

-Kaisu-