20. mökkijuhannus

Niin mennä hurahti ohi keskikesän juhla.

Ihanan leppoisissa ja mukavissa merkeissä mökin ja luonnon rauhassa

oman perheen kanssa.

Siellä ollessa monen monta kertaa juttelimme menneistä juhannuksista 

ja  mökin sekä meidän mökkiläisten elämänkaaresta.

Ajatus palasi useasti kesään 1996, 

jolloin saimme viettää juhannuksen asuntovaunussa tulevan mökkimme pihassa. Sää oli silloin sateinen ja kylmä, sääskiä oli valtavasti. Päällimmäisenä muistan kuitenkin lasten ilon ja elämisen vapauden heidän siellä keksiessä ihania leikkejä. Sen tunteen vahvistumisen, että tarvitsemme tällaisen touhupaikan kaupunkikotimme vastapainoksi.

Lueskelimme viikonloppuna vanhoja mökkipäiväkirjoja juhannuksien osalta.
Siellä oli kirjattuna lämpöä ja hellettäkin, mutta yllättävän usein tämä keskikesän juhla on ollut epävakainen, jopa kylmäkin.

Ostimme mökin  perikunnalta. Se oli  vanhan rouvan jäljiltä siinä muodossa, kun hän sairaalareissulle lähtiessään sen oli sen jättänyt. Ompelus siinä pöydän kulmalla!

Puhdistimme taloa ison vaihtolavan verran ja poltimme osan. Työtä ja touhua piisasi, mutta sitä myöten mökki alkoi muovautua meidän näköseksi. Elämä hymyili ja välillä tuli toki väsymystäkin. Suurin väsymys ja vastatuuli oli vesivahinko, joka tuhosi koko vanhan 50 luvun talon sisältä ja myös  osan vanhoista huonekaluista. Silloin tuntui, että mikä on tämän kaiken tarkoitus!

Jälkeenpäin se 2000 luvun alku on näyttäytynyt pelkkänä hyvänä vastoinkäymisenä. Talo purettiin niin, että pystyyn jäi  vain hirsiseinät ja peltikatto niiden suojaksi. Kaikki tehtiin uudestaan vanhaa kunnioittaen ja nyt meidän on hyvä siellä mökkeillä ilman "vanhan hajua".

 Mökille lähteminen ja varustautuminen  aikanaan pienten kanssa oli oma lukunsa, johon vähitellen oppi. Vesi ja sähkö ovat  kuitenkin olleet ehdottoman tärkeitä ruokahuollon takia. Mökillä meillä on myös  yhdenä helpotuksena varavaatekaappi kierrätysvaatteista, joita voi nakata käytön jälkeen huoletta pois. Lapsista se on jännittävä muistojen kaappi, koska ne ovat meidän omia pikkureikäisiä, muotonsa ja muotinsa menettäneitä  vaatteita.

Paljon on ehtinyt tapahtua myös mökkeilijöiden elämässä. Lasten vartuttua on heillä  ollut vaihtelevaa intoa lähtemiseen ja välillä on ollut patistamistakin. <3 Välillä on tehty enemmän iltareissuja, kun kotona olevia ei ole voinut vielä itsekseen jättää. Mökkeily on elänyt lasten kasvun  ja iän sekä voimavarojen mukaan.

Tällä kertaa meillä oli nuorimmat pojat kavereineen mukana ja he arvatenkin pelasivat, uivat ja touhusivat itsekseen.  Kaverit ovatkin huippu motivaattoreja mökkeilyyn ja sitä myöten moni asia sujuu helpommin ja itse pääsee monella tapaa helpommalla.  :)  Vartuttuaan lapset  kavereineen ovat istuneet iltaa mökillä ja saunoneet siellä. Mökki näyttäytyy erilaisena eri ikäisille ja eri elämän vaiheissa. Jokaisella on sieltä omanlaisensa muistot.

Tänä juhannuksena  meillä oli ruhtinaallisesti aikaa olla yhdessä ja itsekseen. Kävimme kulkemassa aivan uusia lenkkipolkuja luonnossa ja lueskelimme. Minä keräilin kukkia ja ihastelin niitä. Oli kiireetöntä ja voimaannuttavaa! <3

Tänään mökillä piipahti yksinäinen mies. Siinä istuessaan hän kertoi omaa tarinaansa; ei ole enää vaimoa, tyttö kaukana eikä ole oikein muitakaan läheisiä.
 Sanoi, että teidän on hyvä täällä yhdessä touhuta.
Niinpä! Siinä sitä onkin läksyä nähdä tämän hetken ilo ja onni; se miten hyvin asiat ovat ja iloita pienestäkin. Siitä, millä mallilla asiat ovat nyt  -eikä huomenna!

Niin kuihtui tämän juhannuksen ruusut,
mutta onnelliset muistot jäivät mieleen ja mökkikirjaan! <3
Tästä onkin ihana jatkaa kesälomalla kohti uusia suunnitelmia ja ihania päiviä!

Aurinkoista kesäkuun loppua! 

-Kaisu-