Lempparipaidan "pelastaminen"

Miten hyvä mieli voikaan tulla siitä, 

että saa "pelastettua" lapsensa lempparipaidan. 

Tämän postauksen tarina alkoi siitä, 

että poikani tuli eilen käymään yllään nelisen vuotta sitten 

neulomani islantilainen paita; 

paita, jota hän käyttää paljon ympäri vuoden.

Katseeni osui paidan kyynärpäihin,

jotka olivat käytössä hiutuneet aivan puhkeamispisteeseen. 

Nämä hiutumiset ovat osoitus paidan merkityksellisyydestä hänelle! 

Kuulema paita on  "reissussa rähjääntynyt" 

ja "käytössä vaan paranee", 

edelleen. 

Aloin miettimään, mitä voisin tehdä noille kuluneille kohdille

ja "rikki rakastetulle paidalle".

Harmi, jos kyynärpäät menevät aivan puhki ja 

paita jää sen takia käyttämättä. 

En ole ennen ollut moisen haasteen edessä. 

Parsinta vai nahkapaikat? 

Silmukointi?

Pyysin poikaa jättämään paidan kotiin 

ja hetimiten lauantai-illan haasteena silmukoin paidan kyynärpäät. 

 Lanka on aavistuksen eri erää ja siksi eri sävyinen, 

mutta uskon silmukointikohdan tasaantuvan käytössä. 

Olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen. 

Se onnistui.

Minulla on voittajafiilis! 

Siinä silmukoidessa hoksasin tekeväni ekotekoa. 

Taitoliiton vuoden 2025 teemana ja käsityötekniikkana on nimittäin  

korjaaminen ja kunnostus. 

Jatkoin silmukoinnilla tuon rakkaan paidan käyttöikää ja 

kyynärpäiden kestävyyttä. 

Taitoliiton sivulla kirjoitetaan puhuttelevasti: 

  korjaaminen ei ole vaan  pelkkää tekemistä, mutta myös filosofiaa. 

Korjaamien ja kunnostaminen nostavat käsityön arvoa ja 

ovat teko kertakäyttökulttuuria vastaan.  

Huomenna viimeistelen paidan huollon ja 

harjaan sen lapsiltani lahjaksi saamallani Kent -villaharjalla.

Sittenpä paita on taas kuin uusi. 

Tämän paidan korjaaminen 

oli Taitoliiton tekstinkin valossa  välittämistä "with love"

poikaani ja hänen paitaansa, 

ympäristöämme sekä tulevaisuuttamme kohtaan. 

Isoja tekoja pienellä silmukoinnilla. 

~~~~~~~

Korjaaminen on ollut aina itselleni tuttua ja merkityksellistä tekemistä. 

Vuoden alussa, kun etsin haasteita itselleni,  

luin Taitoliiton vuoden teemasta ja aihe kosketti vielä syvemmin. 

Osallistun myös #korjaa12 -haasteeseen. 

Oletko sinä mukana tässä teemassa korjaamassa ja kunnostamassa ?

~~~~~~~

Mukavaa alkavaa tammikuun viimeistä viikkoa Sinulle! 

Päivä on jatkunut.

Iloitaan siitä! 

Gluteeniton leipä

Leivoin, leivoin leipäsiä. 

Pitkästä aikaa leivontapostaus,   

sillä minulla jää kovin vähäiseksi nykyään leipomiset. 

"Ennen vanhaan" leivoin viikottain satsin sämpylöitä 

ja pullaakin tuon tuosta. 

Nykyään meillä on enemmän tilausta gluteenittomalle leivälle, 

jota leivonkin viikottain.  

Yleensä se hoituu vanhalla tutulla ohjeella, 

josta ei ole enää paljon kerrottavaa.  

Välillä on kiva kokeilla jotakin uutta reseptiä ja jauhoakin. 

Tämä uusi Bread mix -jauhoseos tuli meille ihan vahingossa;  

  laatikko oli ollut varmaankin karkeiden Semper jauhojen kohdalla  

ja epähuomiossa tullut ostoksiin. 

Välillä käy näinkin ja hyvä niin! 

Jauho oli nimittäin hyvä virheostos,

johon tykästyimme. 

Tästä tulee niin näppärästi, ilman vaivaamista 

maistuvaista vaaleaa gluteenitonta leipää, 

joka kohoaa kivasti ja on rakenteeltaan kuin normileipä. 

Laatikossa on ohje pakkauksen jauhomäärälle. 

Leivoin eilen kaksi satsia, 

josta tuli neljä pyöreää, matalaa leipää. 

Puolikkaan hiivan sijasta laitoin yhden kuivahiivan. 

Paistoaikaa vähän lisäsin, 

koska tykkäämme molemmat rapeasta kuoresta. 

Vastaleivottu leipä on aina makuelämys.

Yksi leipä puolittui lämpimäismaisteluina iltakahvilla. 

Loput leivät pilkoin annospaloihin. 

Niitä on kätevä sulattaa pakkasesta tarpeen mukaan. 

Leivotko  sinä leipiä, tavallisia tai gluteenittomia?

 Oletko kokeillut näitä Bread mix -jauhoja?

Jos innostut kokeilemaan, 

olisi kiva kuulla miltä leipä maistui!

Pst. Tämä ei ole maksettu mainos, 

vaan tykkäys tälle leipäjauholle. 

Tuubihuivi neuloksesta

Olen ommellut tässä kuussa muutaman kerran  

ja se tuntuu kyllä aina parhaudelta, 

arjen juhlahetkeltä, 

kun saa tehtyä näkyvää ja sellaista, 

jolle on ’tilausta’. 

Jotain pientäkin.  

Ostin kesälomalla Kärkkäiseltä 

merinovillaista tuubihuivivärkkiä. 

Ajattelin ommella siitä tuubihuiveja joululahjaksi. 

Kangas unohtui suloisesti syksyn touhuissa 

 eikä se tullut mieleen joulun allakaan. 

Tuo tuubineulos löytyi vuoden alussa ompelukaapin uumenista

 ja otin sen pikimmiten työn alle, 

että kerkeävät tänä talvena käyttöön. 

Ostin kesällä myös yhden tuubin kokoisen poistopalan  

ja otin sen myyjän vinkistä käyttöön sinämoineen, huolittelematta. 

En tykännyt ’tyylistä’ 

ja  surruuttelin nyt senkin  saumurilla. 

Viimeistelty on viimeistelty ja 

paremmalta näyttää. 

Olen tehnyt tuubihuiveja poppoolleni yhden satsin 

pari kolme vuotta sitten. 

Nämä nopeatekoiset asusteet ovat olleet materiaaliltaan tykättyjä.  

 Ja ovat edullisiakin, 

kun neulos maksaa noin kympin metri. 

Tuubikankaan leveys on muuten 

näppärät 22 senttiä ja

tästä pakan lopusta 

tuubihuivin korkeudeksi tuli 40 cm. 

 

 

Tämmöista yksinkertaista ompelua tällä kertaa,

mutta lämmin ajatus päällimmäisenä. 

Välillä ottaa vaan aikaa päästäkseen ajatuksesta tekoihin. 

❤

Viikonlopun iloa Sinulle! 

 

Kotini vanhin esine

 Kristiina nakkasi tähänkin vuoteen blogihaasteen

 ja kuulema joka kuukauteen tulee oma aiheensa. 

Ensimmäisenä teemana on "Kotini vanhin esine". 

Kotini tai oikeammin kotimme huonekaluvanhus 

on ilmeisesti  tämä 50-luvulta oleva senkki. 

Se oli vuosia autotallissamme jemmassa

-odottamassa aikaa parempaa ja käyttöänsä. 

Muutamia vuosia sitten kaipasin oleskelutilaamme kaappitilaa ja tasoa. 

Puunväri tuntui hyvälle ja lämpimälle vaihtoehdolle.  

Silloin muistin tämän senkin, jota usein arjessa tulee sanottua myös lipastoksi. 

Puhdistin ja puunasin sen.

Siinä ei ollut epäilyttävää hajua  eikä mitään korjattavaa. 

Pöydän kannessa olevan kauneusvirheen peitin pöytäliinalla. 

Niinpä tämä vanha, täysipuinen huonekalu pääsi suoraa autotallista 

oleskelutilaamme "paraatipaikalle" 

ja se on näkynyt tosi monessa postauksessakin. 

Minua viehättää lipaston selkeälinjaisuus 

ja yllättävän iso. näppärä säilytystila,

neljä laatikkoa sekä pari hyllyä ovien takana. 

Laatikoissa on kivat alaspäin kääntyvät rivat, 

joita voisi äkkiseltään luulla käytöstä johtuviksi vääntymiksi. 

Vanhassa vara parempi!

Kannatti aikansa säilyttää tätä senkkiä.

Onhan tämä puinen huonekalu ns. eri maata kuin "lastulevyversiot". 

Vanhat huonekalut ovat monella tapaa kauniita ja kestäviäkin. 

Olemme vaalineet niitä mökillä, 

jossa 50 luvun miljöö on niille otollinen. 

Onneksi siis Kristiinan haasteessa oli sana ’kotini’, 

sillä mökillä olisi ollut enemmän fundeerattavaa 

esineiden iän suhteen. 

~~~~~

Mukava lueskella näitä postauksia, jotka Kristiina kerää oman postauksensa jatkoksi.

Monenlaisia vanhoja esineitä ihmisiltä löytyykin 

ja mielenkiintoisia tarinoita niiden takaa. 

Mikä lie sinun vanhin huonekalusi?

~~~~~~

Tällaista tänään tänne!

Totuus on, että meillä on menossa tällä erää totaalinen 

möbleeraus tässä talossa. 

Sitä se teettää, kun väki vähenee! 

Muuttoa ylhäätä alas, 

kadunpuolen kamarista pihanpuolen kamariin 

ja monta muuta säätöä siinä välissä. 

Paljon huonekaluja, kirjoja, kuvia, aarteita. 

Ehkä kerron tästä jossakin vaiheessa lisää.

Tauonpaikka. 

Huokasemme ja juomme iltakahvit. 

💟

Iloa luonnosta

Puiston valkoisilla hangilla oli melkoinen määrä lehtikuusen oksia. 

Nuo kauniit nystyräiset, käpyisät oksat 

olivat tulleet tavallaan tiensä päähän, 

kun eivät kestäneet tuulen tuiverrusta  

eivätkä pysyneet enää äitipuussa. 

Niistä löytyi kuitenkin iloa lauantaiaamun kulkijalle. 

Lumikukat kukkivat oksilla ja käpyjen suomuissa.

Keskipäivän aurinko viipyili hetken tuossa jäisessa kauneudessa 

kuin huomiota herätellen. 

 Keräsin noita kerran kukkineita nipun maljakkoon.

lakastunut

ei ole luovuttanut 

vaan kerran kukkinut

-Elina Salminen-

Lakastuneitahan ne olivat tavallaan. 

Käpyjä oli harmillisen harvassa, mutta minä autoin ne uuteen kukintaan 

liimamalla muutamia käpyjä oksasta toiseen.

Oksille ripustin siskoni virkkaamia hiutaleita. 

Siinä on nyt meidän talvinen kimppu.

Kestävä ja ekologinen. 

Urnan sisällä on pienempi maljakko, johon laitoin karkeaa merisuolaa. 

Tällä mennään hetken matkaa! 

Tuleeko sinulla kerättyä oksia maljakkoon 

tai hyödynnettyä muuten?

Lahjaksi valoa

Vielä yksi joululahjailo tänne muistiin. 

Juuri sinä joulukuisena päivänä, 

kun olin jäänyt joululomalle, 

ovella seisoi postinjakaja,

ojensi  minulle lahjan ja toivotti hyvät joulut.

Hämmentyneenä availin minulle osoitettua lähetystä. 

Ja mitä sieltä löytyikään;

ladattavat kynttilät. 

Joulun valoisin lahja ja huolettomin tuote 

kynttilöitä rakastavalle äidille. 

Miten se sattuikaan! 

Olin juuri ajatellut ostaa pyöreitä paristoja pieniin ledeihin, 

jotta saisin "tulet" Kivi-ja Kastehelmi -tuikkuastioihin.

Vanhoissa ledeissä ei ollut ajastinta 

ja sitä myöten oli ollut oma hommansa sytytellä ja sammutella niitä.  

Näissä lahjakynttilöissä on näppärä kaukosäädin.

 jolla kynttilät saa sytytettyä ja sammutettua 

sekä palamaan eri aikoja ja erilaisella volyymillä. 

Kynttilät ladataan lataustelakassa 

ja latauksen jälkeen on valoaikaa 20 tuntia. 

On aikoihin eletty, sanoin 

ja sytyttelin kynttilöitä hyllyille ja tasoille. 

"Joulun valo kirkkahana, kutsuvana" loisti sieltä täältä ja  

huoletonta kynttilänvaloa oli ihan piisalle asti.

Aidonnäköistä tuikkivaa valoa! 

Nautin lahjasta joulun aikaan 

ja siitä on taatusti pitkästi iloa myös pimeinä talvi-iltoina. 

Kynttilöiden valo tasoittaa arjen rosoisuuden suloiseen hämäryyteen. 

Valo on ihmeellistä.

Valo on valoa pimeyttä vasten; 

se syrjäyttä pimeän 

ja tuo hyvää mieltä sekä kauneutta. 

Nuo kynttilät tuikkivat rakkautta. 

Ne viestivät terveisiä täältä kotoa satojen kilometrien taa,

lopulta ajatuksen kantaman päähän; 

äiti täällä 

valon ympäröimänä. 

❤

Pst. Tämä ei ole mainos, 

vaan tyytyväisen lahjan saajan postaus! 

 

Aamun ajatuksia tähtien väleissä

Tähtien välejä. 

Ajatuksiani tähtien väleissä 

tänä loppiaisaamuna. 

Olen saanut olla hyvän pituisella joululomalla 

 ja nyt on kyllä levollinen, levännyt olo. 

Huomenna on aika avata taas työn ovi ja 

astua uudella innolla työhön sekä toimeen. 

⭐️

Joulu tuli ja on vieläkin läsnä.  

Olen viipyillyt joulun jälkeisessä rauhallisuudessa ja kauneudessa; 

kodin joulussa, jotka tuntuu kaiken jouluhässäkän jälkeen  

 nautinnolliselta. 

Joulukuusi näyttää aamu aamun jälkeen vehreältä 

eikä se ole vielä varissutkaan. 

Nuutin päivän perinne voisi tänä vuonna toteutua,

mutta ehkäpä ensi viikolla kuitenkin joulu päättyy meilläkin. 

⭐️

Eilen aamulla heräsimme valkeaan kauniiseen maisemaan.

Oli satanut kevyttä pakkaslunta. 

Maisema oli mykistävän kaunis ja 

aurinko pilkahti metsänrajassa. 

Miten lumi ja sen valko ovatkaan niin vahva osa 

meidän joulua ja jouluntunnelmaa. 

Mielessäni soi yhä uudelleen mieltä herkistävästi 

joululaulun sanat 

On lumihuntuun pukeutunut maa,

Kuin yhtä puhdas itse olla voisin.

⭐️

Lumitöiden jälkeen kiertelin pihalla ja otin lumikuvia.  

Pitkään aikaan en ole ottanut kuvia näistä luonnon kauniista asioista. 

Jotain liikahti sisimmässäni. 

Tunsin, että täällä minun kuuluisi olla enemmänkin.  

Toivon, että uusi vuosi antaa minulle raskaan syksyn jälkeen taas tämän perspektiivin:  

että innostun ottamaan kuvia, näkemään kauneuden ja niiden puhuttelevuuden. 

Miten kevyesti pakkaslumi laskeutuukaan talventörröttäjälle, 

menneen kesän kaunistukselle. 

Tuo siihen valoaan hetken, 

tuulenvireen tullen lentää pois. 

 

⭐️

Moni sanoo alkaneensa joulun laittamisen ja viettämisen jo marraskuun alussa. 

Ymmärrettävästi joulu on jo joulunpyhinä kulunut ajatus. 

Jouluaaton jälkeen alkoi olla somessa päivityksiä siitä,

 miten joulu joutaa jo pois, 

tulppaanit ovat maljakossa 

ja kevät saa tulla. 

Toki, ei ole yhtä oikeaa ratkaisua joulun vietossakaan. 

Niin kovasti ja kaiholla, kun kevättä odotamme, 

elämme nyt kuitenkin vielä vahvasti talvikuukausia.

Nämä kuukaudet pitää vaan elää, että kevät sitten tulee.

⭐️

Tähän aikaan kuuluu jollakin tapaa sellainen hyvissä ajoin valmistautuminen 

ja etukäteen eläminen. 

Tekeekö some sen? 

Tarttuuko se, kun joku on jo tehnyt ja laittanut asioita?

Tuleeko tässäkin asiassa jonkinlainen kilpailutilanne?

Ei malteta elää odottamisen hetkessä, 

vaan ollaan aina askel edellä menossa vuodenaikoja ja juhlia kohden.  

Yksi kahvila ilmoitti joulunpyhien jälkeen aloittaneensa laskiaispullakauden.

Minä ainakin haluan säästää laskiaispullani helmikuulle.

Minusta se maistuu silloin juuri parhaimmalle 

niin kuin esnimmäinen joulutorttukin ns. pikkujouluissa joulun alla

ja mämmi pääsiäisen tuntumassa. 

 ⭐️

Kävin kurkkimassa netistä löytyisikö jotain minulle passelia haastetta.

Monenlaisia kampanjoita sieltä löytyikin,

mutta ehkä omimmiksi koin niistä kierrätykseen, 

korjaamiseen ja uusiokäyttöön liittyvät haasteet. 

Niitä teemoja toivon tekeväni 

ja toteuttavani tulevana vuonna. 

Kirjaan niitä sitten tänne talteen ja jakoon.  

⭐️

Näiden tähden välien myötä levollista loppiaista. 

Kolme tietäjää oli silloin kauan sitten matkalla viemään lahjoja vastasyntyneelle.

 Ihan niin kuin mekin viemme "rotinoita" vauvaperheisiin.

Onko se tapa tuttu sinulle? 

Tämmöisiä tähtien välejä, 

ajatuksia ja kuvia tänään. 

Mukava olisi toki kuulla teidän mietteitä noista edellä olevista ajatuksistani! 

⭐️

Virkatun korin sangat

Joskus käsityö jää kesken 

ajan tai materiaalin puutteeseen, innon lopahtamiseen 

tai liian monien projektien jalkoihin. 

En tiedä mihin minulla tämä virkkausprojekti aikanaan tyssäsi, 

mutta eilen, reilun parin vuoden päästä löysin 

Pauliina -pudoskuteesta virkkaamani korin tekeleen vaatehuoneesta. 

Otin korin illalla työn alle ja piakkoin se olikin jo viimeistelty.  

Ja mikä parasta: 

siitä tuli sellainen kuin aikanaan muistan sitä suunnitelleeni. 

Tein korin sangat ompelemalla noin kolmen sentin soiron huonekalunahkaa vastakkain. 

Jätin päistä noin nelisen senttiä ompelematta

 ja tein siihen kiinnitysreiät. 

Käytin sankojen kiinnittämisessä apuna virkkuukoukkua,

 jolla päättelin myös kuteen korin sisäpinnalle. 

Nyt minulla on uusi käsityökori. 

Aika kivannäköinen kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. 

Tällaisista yhtäkkisistä virtapiikeistä,

aktivoitumisista ja aikaansaamisista  

tulee kyllä tosi hyvä mieli. 

Ehkäpä loma on tehnyt tehtäväänsä, 

kun alkaa löytyä innostusta käsitöihin ja kaappien inventointiin

sekä postauksien kirjoittamiseen "harva se päivä". 

Tällaisia innostumisia, 

oivaltamisia ja kättentöiden voimauttavaa tekemistä 

toivon tulevalta vuodelta. 

Mitä sinä muuten toivoit tulevilta uuden vuoden päiviltä? 

Räsymattosukat

Uuden vuoden ensimmäinen päivä.

Viimeiset jouluvieraat, 

kolme teiniä,

ovat lähteneet kotimatkalle. 

Joulun aikaan tapasimme tässä kotosalla 

kaikkia lapsiamme ja heidän perheitään.  

Se tarkoittaa isossa perheessä melkoisen suurta kohtaamisien määrää! 

Paras joululahja äidille ja isälle toki on se, 

että he tulevat yhdelle koolle 

ja haluavat tavata toisiaan. 

Se, että kaikilla ns. käyttää keskenään. 

Joulu jatkuu. 

En ole vielä ajatellutkaan joulun purkamista 

ja kuusen pois nakkaamista.

Nautin nyt tästä kaikesta kauniista joulukodissamme. 

Ja eittämättä tästä rauhasta! 

~~~~

Selailin kännykän kuvia

ja nakkasin blogin luonnoksiin muutamia postauskuvia.

Kansiosta löytyi nämä joulun alla neulomani sukat, 

 jotka tein lankakerien lopuista. 

Pikkuisen hämyisiähän nuo kuvat ovat, 

mutta niinhän joulunsalaisuudet ovat. 

Räsymattosukat.

Kiva, helppo malli. 

Tuo isompen sukkien kuviopallukka on 6 silmukkaa 

eli sukanvarteen kannattaa luoda kuudella jaollinen luku.

Minä laitoin 48 silmukkaa. 

Neuloin sukat Janne-langasta. 

Googlettamalla löytyy hyviä kaaviokuvia  kuvioista sekä sukkamalleja. 

Minusta napakka nilkkasukkamalli toimii aina. 

 

Pienet, parivuotiaan sukat ovat Seiska veikka-langasta.

Aloitin ne 36 silmukalla

ja neuloin varren suuhun kaksi kierrosta nurjaa.

Siitä tulee kivannäköinen sukan suu. 

 

Pikkusukkien kuvio on vähän pienempi.

Neuloin siihen 

ensimmäisellä kierroksella kolme silmukkaa pohjavärillä ja yhden kuviolangalla,

toisella kierroksella yhden pohjavärillä ja kolme kuviolangalla

ja sitten koko kierroksen kuviolangalla 

ja neljäs kuin toinen kierros,

 viides kuin ensimmäinen. 

"Hyvä lämmin hellä, on mieli jokaisen!"

Kylläpä  tarkenee uudessa neulemekossa 

ja uuden uutukaisissa sukissa. 

Ja on muutenkin hyvä mieli. 

Presidenttimme uudenvuodenpuheesta jäi kantamaan ajatus siitä, 

että keskitytään hyvään; 

arjen pieniin iloihin ja valopilkkuihin!