Erikoinen rakennus

Nähdessäni tämän talon, 

 muistin Kristiinan maaliskuisen haasteen.

Talo itsessään ei toki ollut mitenkään erikoinen.

Se oli sellainen parvekkeellinen, ilmeisesti betonista tehty perustalo, 

joka löytyy Kreetan pääkaupungista Iraklionista.

Tuo talon päätyyn maalattu kaupunkinäkymä teki minusta

 talosta poikkeavan ja erottuvan, erikoisen.

Siitä tuli yhdenlainen maamerkki shoppailupäiväämme; 

sen mukaan osasimme suunnistaa bussiasemalle. 

Maalaus oli kivasti koottu realistinen näkymä. 

Oranssilla maalattu talo sekä aitaus jatkuvat mukavasti talon sivuseinällä

ja talon savupiippu näyttää olevan sinisen talon katolla. 

Minusta tämä oli sellainen hyvänmielen seinä;

 pirteä ja selkeälinjainen taideteos, 

talorivistöjen piristäjä. 

Oliko se sitten erikoinen rakennus 

vai kivasti koristeltu talo? 

Onko se erikoisuuskin omalla tavallaan katsojan silmissä?

Kukin näkee rakennuksetkin omasta näkökulmastaan

ja arvottaa myös erikoisuuden erilailla. 

Oli miten oli sen erikoisuuden kanssa, 

nappasin nämä kuvat tämän haasteen nimiin kiirehtiessämme bussiin.

Tämäkin talo ja seikkailu kaupungin kaduilla 

vanhassa kaupungissa jäivät muistojen joukkoon.

~~~~~~

Mitä mieltä muuten olet näistä haaste -postauksista?

 

Kodinkone, josta en luovu

Helmikuu alkaa olla jo niin vahvasti loppusuoralla,  

että on paras laittaa hetimiten haastevastaus 

Kristiinan heittämään kuukauden postausaiheeseen. 

Tässä kuussa Kristiina kyseleepi 

"mistä kodinkoneesta et luovu". 

Hella, jääkaappi, pakastin, imuri ja  pesukone taitavat olla 

suomalaisissa kodeissa melkolailla vakiovarusteita 

ja arkemme kannalta sellaisia kojeita, joista emme luovu.

Niitä en nyt huomioinut.  

Tämä vanhempiltani 80-90 luvulla saamani yleiskone 

on ollut sellainen kodin apulainen, josta en luovu

-ainakaan vielä. 

Yleiskoneeseeni kuuluu taikinakoukun lisäksi vatkain 

-ja lihamylly, joka on jäänyt kyllä vähälle käytölle. 

Ja paljon tunnetta. 

Ruuhkavuosina käytin yleiskonetta viikoittain sämpylätaikinan vaivaamiseen.

Kulhossa pystyy tekemään kahden litran sämpylätaikinan 

ja pullataikinan olen tehnyt puoleen toista litraan. 

Sellaisia mukavankokoisia taikinoita, 

joita vielä joskus tulee pyöräytettyä. 

Tämä arjen apulainen on kodinkoneeni, 

joka on tuonut minulle paljon apua ja iloa. 

Se ei ole jäänyt kaappiin pölyttymään. 

Luulenpa,

 että käteni eivät olisi kestäneet  taikinoiden käsinvaivaamista. 

Sattuuko jollakin olemaan tämä samainen 

Electrolux Assistent?

Mikä on sinun luovuttamaton kodinkone?

                

 

Lempparipaidan "pelastaminen"

Miten hyvä mieli voikaan tulla siitä, 

että saa "pelastettua" lapsensa lempparipaidan. 

Tämän postauksen tarina alkoi siitä, 

että poikani tuli eilen käymään yllään nelisen vuotta sitten 

neulomani islantilainen paita; 

paita, jota hän käyttää paljon ympäri vuoden.

Katseeni osui paidan kyynärpäihin,

jotka olivat käytössä hiutuneet aivan puhkeamispisteeseen. 

Nämä hiutumiset ovat osoitus paidan merkityksellisyydestä hänelle! 

Kuulema paita on  "reissussa rähjääntynyt" 

ja "käytössä vaan paranee", 

edelleen. 

Aloin miettimään, mitä voisin tehdä noille kuluneille kohdille

ja "rikki rakastetulle paidalle".

Harmi, jos kyynärpäät menevät aivan puhki ja 

paita jää sen takia käyttämättä. 

En ole ennen ollut moisen haasteen edessä. 

Parsinta vai nahkapaikat? 

Silmukointi?

Pyysin poikaa jättämään paidan kotiin 

ja hetimiten lauantai-illan haasteena silmukoin paidan kyynärpäät. 

 Lanka on aavistuksen eri erää ja siksi eri sävyinen, 

mutta uskon silmukointikohdan tasaantuvan käytössä. 

Olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen. 

Se onnistui.

Minulla on voittajafiilis! 

Siinä silmukoidessa hoksasin tekeväni ekotekoa. 

Taitoliiton vuoden 2025 teemana ja käsityötekniikkana on nimittäin  

korjaaminen ja kunnostus. 

Jatkoin silmukoinnilla tuon rakkaan paidan käyttöikää ja 

kyynärpäiden kestävyyttä. 

Taitoliiton sivulla kirjoitetaan puhuttelevasti: 

  korjaaminen ei ole vaan  pelkkää tekemistä, mutta myös filosofiaa. 

Korjaamien ja kunnostaminen nostavat käsityön arvoa ja 

ovat teko kertakäyttökulttuuria vastaan.  

Huomenna viimeistelen paidan huollon ja 

harjaan sen lapsiltani lahjaksi saamallani Kent -villaharjalla.

Sittenpä paita on taas kuin uusi. 

Tämän paidan korjaaminen 

oli Taitoliiton tekstinkin valossa  välittämistä "with love"

poikaani ja hänen paitaansa, 

ympäristöämme sekä tulevaisuuttamme kohtaan. 

Isoja tekoja pienellä silmukoinnilla. 

~~~~~~~

Korjaaminen on ollut aina itselleni tuttua ja merkityksellistä tekemistä. 

Vuoden alussa, kun etsin haasteita itselleni,  

luin Taitoliiton vuoden teemasta ja aihe kosketti vielä syvemmin. 

Osallistun myös #korjaa12 -haasteeseen. 

Oletko sinä mukana tässä teemassa korjaamassa ja kunnostamassa ?

~~~~~~~

Mukavaa alkavaa tammikuun viimeistä viikkoa Sinulle! 

Päivä on jatkunut.

Iloitaan siitä! 

Kotini vanhin esine

 Kristiina nakkasi tähänkin vuoteen blogihaasteen

 ja kuulema joka kuukauteen tulee oma aiheensa. 

Ensimmäisenä teemana on "Kotini vanhin esine". 

Kotini tai oikeammin kotimme huonekaluvanhus 

on ilmeisesti  tämä 50-luvulta oleva senkki. 

Se oli vuosia autotallissamme jemmassa

-odottamassa aikaa parempaa ja käyttöänsä. 

Muutamia vuosia sitten kaipasin oleskelutilaamme kaappitilaa ja tasoa. 

Puunväri tuntui hyvälle ja lämpimälle vaihtoehdolle.  

Silloin muistin tämän senkin, jota usein arjessa tulee sanottua myös lipastoksi. 

Puhdistin ja puunasin sen.

Siinä ei ollut epäilyttävää hajua  eikä mitään korjattavaa. 

Pöydän kannessa olevan kauneusvirheen peitin pöytäliinalla. 

Niinpä tämä vanha, täysipuinen huonekalu pääsi suoraa autotallista 

oleskelutilaamme "paraatipaikalle" 

ja se on näkynyt tosi monessa postauksessakin. 

Minua viehättää lipaston selkeälinjaisuus 

ja yllättävän iso. näppärä säilytystila,

neljä laatikkoa sekä pari hyllyä ovien takana. 

Laatikoissa on kivat alaspäin kääntyvät rivat, 

joita voisi äkkiseltään luulla käytöstä johtuviksi vääntymiksi. 

Vanhassa vara parempi!

Kannatti aikansa säilyttää tätä senkkiä.

Onhan tämä puinen huonekalu ns. eri maata kuin "lastulevyversiot". 

Vanhat huonekalut ovat monella tapaa kauniita ja kestäviäkin. 

Olemme vaalineet niitä mökillä, 

jossa 50 luvun miljöö on niille otollinen. 

Onneksi siis Kristiinan haasteessa oli sana ’kotini’, 

sillä mökillä olisi ollut enemmän fundeerattavaa 

esineiden iän suhteen. 

~~~~~

Mukava lueskella näitä postauksia, jotka Kristiina kerää oman postauksensa jatkoksi.

Monenlaisia vanhoja esineitä ihmisiltä löytyykin 

ja mielenkiintoisia tarinoita niiden takaa. 

Mikä lie sinun vanhin huonekalusi?

~~~~~~

Tällaista tänään tänne!

Totuus on, että meillä on menossa tällä erää totaalinen 

möbleeraus tässä talossa. 

Sitä se teettää, kun väki vähenee! 

Muuttoa ylhäätä alas, 

kadunpuolen kamarista pihanpuolen kamariin 

ja monta muuta säätöä siinä välissä. 

Paljon huonekaluja, kirjoja, kuvia, aarteita. 

Ehkä kerron tästä jossakin vaiheessa lisää.

Tauonpaikka. 

Huokasemme ja juomme iltakahvit. 

💟

Maaliskuiset m-kuvat

Maaliskuun viimeinen päivä

ja maaliskuiset kuvat,

jotka alkavat m-kirjaimella.

Kun lähdin vuoden alussa haasteeseen mukaan,

en osaa näköjään jättää hommaa kesken.

Niin tyypillistä minua! 

Tämä haaste on yhdenlaista ympäristön tarkkailua ja sanojen makustelua.

Tykkään, että nämä kuvat oikeasti ovat ko. kuukauteen kuuluvia

ja merkityksellisiä siltä osin. 

Musta multa.

Minulta jäi tänä vuonna viime tinkaan rairuohon kylvö,

mutta  se kerkesi itää ja kasvaa kuitenkin. 

Muna,

kaunis  vaaleanpunainen heräteostos.

Omistettu  maaliskuiselle romanttiselle muistolle.

Me.

Pääsiäislauantaina 41 vuotta sitten oli meidän hääpäivämme.

~~~~~~~

Tällaiset kolme m-ajatusta tältä kuulta! 

Palataan h -sanoihin kuukauden päästä

ja sitä ennen muihin postauksiin! 

Mukava, kun pysyt kuulolla! 

💛

 

Helmikuiset h -kuvat

Helmikuun loppu häämöttää.

On hyvä hetki vastata Kristiinan haasteeseen ja 

julkaista h-kirjaimella alkavat helmikuiset kuvat.

Huonekasvit

Multapussit on jo hankittuina.

Helmikuinen puuha, 

multien vaihto viherkasveille vahvasti suunnitelmissa. 

Helmikuinen hetki ja hoksaus.

Hana.

Hanan varjo kehystää kaakelin kuvan.

Minä vaikutun näistä valon loihtimista silueteista.

Valo lisääntyy ja varjokuvat niiden myötä.

Tykkään tästä. 

Herkku ja hiukopala.

Pitkästä aikaa tein pannukakkurulla, jonka resepti löytyy täältä, klik.

Täyteläistä, maistuvaista.

Oletko maistanut?

Vahva suositus tälle suolaiselle.

Hanki ja hiihto.

Sallittaneen vielä bonuskuva mereltä kansallisen hiihtopäivän kunniaksi.

Kevääntuntua ilmassa!

~~~~~~

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tänään.

Mikä sinusta on parasta helmikuussa?

 

Kolme tammikuista kuvaa

Vastaan Kristiinan blogissaan esittämään  kuvahaasteeseen.

Olen toki pikkuisen myöhässä, 

kun tammikuu meni jo.

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Tässäpä minun tammikuiset t-kuvat!

Taitellut tähdet,  

jotka ripustin jouluksi.

Saavat vielä olla talvisina koristeina! 

Tammikuinen täytekakku, 

joka on aina lasten mieleen

-ja maistuu toki aikuisillekin.

Talvista tunnelmaa!

Pii pii pikkuinen lintu,

paleleeko jalkojasi?

Lapsenlapsen huovuttama punatulkku 

toivottaa tervetulotoivotuksen.

🩶

Tähän Kristiinan haasteeseen voi osallistua 

blogin lisäksi myös 

Instagramissa ja Facebookissa.

Kolme kivaa kuvaa kerran kuukaudessa kuukauden alkukirjaimen mukaan.

Tule mukaan ja ilahduta kuvillasi!

Lahjasukat, joissa on ristiinvahvistettu kantapää

Innostuin alkuvuodesta #sukkalaatikko -haasteesta,

mutta kovin hitaasti sukkainen laatikkoni 

on toistaiseksi täyttynyt.

Onneksi näihin haasteisiin voi osallistua sopivalla rentoudella

ja tilanteen mukaan.

Kesäkuun haasteena oli käyttää itselle uutta tekniikkaa.

Näissä lahjaksi neulomissani sukissa on 

ristiinvahvistettu kantapää.

Sillä tulee kaunis, korimainen pinta kantalappuun.

Kesäkuun aurinkopäivinä oli helppoa

 neuloa lämpimiä ajatuksia silmukoiden lomiin.

Hand made with warm wishes.

Heille molemmille.

🤍🖤

Nämä valkoiset seiskaveikkalaiset neuloin 

synttärilahjaksi syksyllä opintonsa aloittavalle.

Mustat, 

malliltaan yksinkertaisemmat 

seiskaveikkalaiset sai syksyllä opinnot aloittava poikani.

Tykkään resorin 3 oikein, 1 nurin rytmityksestä,

jonka myötä sukka "istuu" hyvin jalkaan.

Tuo malli jäi mieleeni kauan sitten Marian huoneessa -blogista.

Näin me opimme toinen toiseltamme täällä toistemme juttuja lukiessamme.

"Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää."

Tänä aikana, 

kun kaikilla tuntuu olevan kaikkea,

sukat ovat käytännöllinen lahja ja ennen kaikkea lämmin ajatus

ja yleensä ihmiset rakastavat villasukkia.

Jospa nämäkin sukat tuovat tsemppiä ja lämpöisiä ajatuksia

opiskelijoitteni arkeen, 

kun ne alkavat elokuussa

ja he avaavat  uusia ovia

uusissa maisemissa omilla tahoillaan.

Onnea matkaan ja opiskelun iloa

teille L ja J

ja lämpimiä varpaita!

 

 

Kuin jälkiä lumessa

Maaliskuu ja kevät kolkuttelevat jo ovella.

Pitänee kiireesti postata tänne nuo tammikuiset

#sukkalaatikkosukat2023 -haasteen sukat,

että pysyy jonkinlainen roti tässä haastehommassa.

Tammikuun haaste oli neuloa sukat lankavarastosta 

löytyvästä langasta.

Näillä sukilla tulee hoidettua myös

 #epäkeräkal -haasteen rasti,

-ja jos sattuu olemaan joku "epämääräinen kerä" -haaste,

 niin siihenkin voisin osallistua.

Purkautunut kerä on Seitsemän veljestä -lankaa,

jonka vyötteestä ei näkynyt enään jälkeäkään.

Näiden sukkien kuvion tarina juontuu pieniin tumppuihin,

peukalottomiin vauvalapasiin,

jotka äitini on neulonut minua odottaessaan.

Hellyttävää on, että hän on säästänyt 

nuo pienet lapaset kaikki nämä vuosikymmenet.

Kuvio ei ole mikään erikoinen eikä vaikea.

Se on oikean ja nurjan silmän leikittelyä, 

jolla äiti oli saanut tumppuihin aikoinaan elävyyttä

ja kuviollista pintaa.

Halusin jäljentää kuvion talteen näihin sukkiin; 

muistoksi tumpuista ja äidinrakkaudesta.

Myös muistoksi siitä, 

että äiti on iät ajat ottanut talteen malleja valmiista lapasista ja sukista.

Hän on saattanut ostaa kirppikseltä kauniskuvioiset lapaset vain malliksi ja 

saadakseen haasteen tehdä  samanlaiset.

Neuloessa minulle tuli mieleen,

että nuo  valkeiden sukkien nurjat silmukat ovat 

kuin jälkiä lumella

tai muistojen helminauhoja.

🤍🤍🤍

Siinä kuusikymmentä vuotta sitten luotu "malli"

jatkaa matkaansa.

Hailuodon paita Nalle-langasta

Kuukausi sitten sain inspiksen ja kannustuksen 

Hailuodon paidan neulomiseen.

Neuleen työstäminen oli mielenkiintoinen tutustumismatka

tämän perinteisen paidan saloihin ja neuvokkaisiin ratkaisuihin, 

joita taitavat, käytännön läheiset ihmiset ovat 

paitaan sisällyttäneet.

Valitsin Nalle -langan, koska mieheni halusi paidan, 

jota voi pitää sisälläkin ja

joka ei ole kuuma ja kutittava.

Novitan -sivustolta löytyy perinteistä Hailuodon paitaa mukaileva ohje,

jonka mukaan neuloin paidan. 

Tähän paitaan ( L koko)  kului 700 g lankaa.

Pidin neuletta äidin oppien mukaan kosteiden pyyhkeiden välissä

ja siellä se kivasti yön aikana tasoittui.

Toki eihän se ihmeitä tee.

Käsityön ja aloittelijan käden jälki näkyy neuleessa. <3

Tämä neule oli minulle haaste,

jonka sain selätettyä Novitan selkeän ohjeen,

Facebookin Tikkuröijypiirin 

sekä paikallisen neulojaystävän vinkkien avulla hyvissä ajoin ennen synttäreitä.

Olen iloinen tästä projektista ja 

siihen heittäytymisen rohkeudesta sekä lopputuloksesta.

Tein melkoisen neuleloikan perussukista tämän paidan neulomiseen.

Ja tätä ennen olen virkannut miehelleni vain yhden pipon.

Neule pääsi käyttöön jo tänään, 

kun kävimme ulkoilemassa nuortemme kanssa mökillä. 

Paidan saaja on mielissään  paidasta;

silmukoista, jotka tikutin hänen lämmöksi ja 

maaliskuiseksi synttärilahjaksi.

Olkapäälle löytyi nappipurkista kuusi kierrätysnappia,

yksi kullekin vuosikymmenelle.

Punoin silmukoiden väleihin ja helmineuleen lomaan

pitkän yhteisen taipaleen muistojen nauhaa, 

 lämpimiä ajatuksia, rakkautta ja kiitollisuutta.

Ja ennen kaikkea onnensäikeitä tulevien päivien ja vuosien varalle.

<3

24.12. Tule rakkaus ihmisrintaan

Tänä jouluna emme voi kokoontua tuttuun tapaan  omien rakkaittemme kanssa.

Erityisesti muistan tänään äitiäni,

joka viettää joulunsa miehensä kanssa kahdestaan.

Tuon heidän tekemänsä kranssin kautta he ovat mukana meidän joulussa.

Se tuikkii meille joulun valoa sekä iloa,

rakkautta.

Lämpimät jouluiset ajatukset sinne lapsuuden kotiin

ja kiitos äidillekin, kun olet ollut mukana minun jouluvalmisteluissani.

Joulunpunainen, 

❤️-lämpöinen joulutervehdykseni 

Sinulle blogini lukija! 

 Ja kiitos tästä yhteisestä matkasta jouluun!

Toivottelen sinulle tämän monella tapaa erilaisen joulun iloa ja levollisuutta

sekä mieleenpainuvia hetkiä joulun tärkeimpien asioiden äärellä.

Joulukalenterini lopuksi haastan sinut soittamaan joulun aikaan 

jollekin/joillekin läheisellesi tai ystävällesi, 

jonka ajattelet tänä jouluna olevan yksinäinen.

Jouluisin ajatuksin, 

Tauvonpaikan Kaisu

21.12. Leijuva piparikylä

Olen piparien koristelussa vahvasti epämukavuusalueellani.

Piparitalot eivät ole koskaan olleet minun vahvinta osaamisalaani.

Siksi päätinkin harjoitella pelkillä seinillä.

Kodissamme on ollut piparintuoksua tämän joulun alla  vain 

näiden piparitalon seinien paistamisen verran.

Koristelin seinät saman tien valmiilla sokerikuorrutteella

ja tunsin jonkinlaista epäonnistumista koristelussa.

Nostin seinät kaapin päälle,

pois silmistä, pois mielestä.

Pikku Akan postausta lukiessani muistin nämä kaapin päälle unohtuneet taloni.

Päätin ripustin ne suunnitelmani mukaan paikoilleen ja

ja  rohkaistuin näyttämään ne täällä joulukalenterissanikin.

Koristelut voivat olla tällaisiakin.🤭

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä

-joulunakaan.

🤎🤎🤎

Siinä minun piparikylä leijuu 

kylmälaitteiden yläpuolella olevassa kaistaleessa.

Näillä mennään tämä joulu.

Harjoittelu tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat.

Ehkä ensi vuonna teen pikeeriä,

niin kuin olin tällä kertaa alun alkaen suunnitellut,

ja kokeilen koristelemista sillä.

Nuorimmainen kulki ohitse,

myhäili.

”Teit sitten piparitaloja!”

Ne olivat varmasti kannustuksen sanoja! 

🤎🤎🤎