Tämä aurinkoinen syyskuun päivä suorastaan houkutteli
tyhjentämään nuo punaiset viinimarjapensaat.
Pojat olivat sieltä jo päällimmäisiä poimineet ja
arvelin rivakasti siistivän sieltä lopu marjat.
Notkuvien ja nuokkuvien oksistojen piilossa minua odotti
marjoja punaisenaan.
Reilu neljä tuntia minulla meni siellä näperrellessä.
Sinä aikana ehdin käydä lapsuuden kodin marjapensasmaalla
ja viivähtää viinimarjamuistoissa.
Kotonani oli paljon marjapensaita.
Mustia, punaisia, valkoisiakin.
Niiden viljely oli vanhempieni kesäinen taskuraha,
meidän yhteinen yritys.
Isäni otti lomansa aina elokuussa ja vietti sen sananmukaisesti pensaassa.
Koulujen alettua ensin tehtiin läksyt ja sitten oli vuorossa marjojen poimintaa.
Marjojen poiminta oli perheen yhteistä aikaa;
siellä pensaassa oli aikaa olla lähellä toista,
jutella ja jakaa asioita,
oppia elämästä
ja ennen kaikkea sieltä on jäänyt oppia elämään!
Äsken tuli taas vahvasti viinimarjojen keräämiseen liittyvät kodin opit mieleen.
Marjat piti poimia terttuina.
Niitä ei saanut riipiä!
Se oppi on painunut syvälle sisimpään
ja muistui äskenkin elävästi mieleen ensimmäisestä tertusta lähtien
isän ja äidin sanomana.
Sen minkä on tekemällä oppinut,
sen kyllä muistaa!
Taikana tähän opetukseen oli.
että terttuina poimittuina marjat olivat siistimpiä ja laadukkaampia.
Ne pysyivät näin poimittaessa ehjinä ja kuljetuskelpoisempina vietäväksi
mm. Oulun torille myyntiin.
Tuolla pensaassa ajattelin lämmöllä ja arvostuksella vanhempieni ahkeruutta.
Se oli melkoinen savotta se marjojen poiminta käsipelillä!
Tässä meidän pihapiirissä on nykyään viisi pensasta,
jotka ovat tuottaneet meidän mehu-ja marjapuurotarpeeseen aivan riittävästi.
Poiminnasta on annettu lapsille syksyisin pientä haastetta ja urakkaa
-vaihtelevalla menestyksellä. <3
Eräänä syksynä yksi pojistamme vetkutteli marjan poiminnan suhteen.
Yhtenä päivänä hän sitten kaivoi marjasangon ja kehui vihdoinkin hoitavansa hommansa.
Ajattelin mielessäni, että hyvää kannatti odottaa!
Mutta luonnon voimat olivat tulleet pojan avuksi.
Linnut olivat syöneet pensaat tyhjiksi
ja poika säästyi sen vuotisesta poiminnasta.
Sitäkö lie odotellut ... ;)
Tuli myös mieleeni nuorimmaisen poikamme synttärit viime kesältä.
Isot veljetkin siihen tulivat ja alkoivat limsapullot nähtyään huumorilla haastamaan,
että ennen vanhaan heidän synttäreillä juotiin punaviinimarjamehua
ja nähtiin unta limsoista.
Vähän sen jälkeen samainen poika kyseli saunan jälkeen,
että oliko sitä punaviinimarjamehua.
Kuulema on parasta saunajuomaa!
Niin se aika kultaa muistoja
ja makuelämykset iän myötä muuttuvat.
Taidanpa huomenissa mehustaa nuo punaiset viinimarjat.
Nakkaan sekaan pikkuisen mustikkaa ja vadelmaa kirpeyttä särkemään ja makua antamaan.
Kelpaa sitten saunan jälkeen pojillekin tätä lapsuuden makunautintoa tarjoilla! <3
Seiskaluokkalainen halusi tehdä kotitaloustuntien innoittamana pienen täytekakun iltakahville.
Kerroin hänelle, että elokuussa minun kotonani tehtiin usein täytekakku,
jonka täytteeksi laitettiin survottuja punaisia viinimarjoja sekä kermavaahtoa
ja päälle koristeeksi niitä kauniita marjaterttuja.
Poika ei lämmennyt ajatukseen
-vielä-
vaan kaivoi pakasteesta mansikoita.
Ja hyvältä se maistui tuon ulkorupeaman jälkeen äidillekin!
~~~~~~~~~~
Käsissä tuntuu,että olen poiminut marjoja.
Etusormen sivu on hellä peukalon kynnen puristuksesta.
Siitä terttuina poimisesta.
Vaikka kyllä minä pikkuisen lopussa jo riivinkin niitä marjoja.
kun ilta alkoi kylmetä ja tuli kiirus.
Kyllä Isä ymmärtäisi! <3
~~~~~~~~~~~
Näitä kirjoitellessa tässä mies tuli kotiin mökiltä
mustien viinimarjojen ja puutarhavattujen kanssa.
On tämä marjaisaa aikaa.
Kesä on kypsynyt!
Miten teidän marjastamiset ja marjamuistot?