12. marraskuuta 2026

Aavistus joulua



Tänään satoi ensimmäisen kerran lunta tälle talvelle. 
Ensilumi tuo kyllä aina yhtä suurta lapsenomaista iloa 
sekä valon tunnetta päivään ja tähän synkkään syystalveen. 

Mielessä on soineet talvisen laulun sanat: 


"Hienot kauniit hiutaleet
tulkaa, tulkaa tänne,
lentäkää mun luokseni 
lumisiivillänne.

Lupaan etten tärvele 
harsopitsejänne,
hienot, kauniit hiutaleet 
tulkaa, tulkaa tänne."


Ensihiutaleet siivittävät vahvasti ajatuksia jouluisiin ajatuksiin 
ja ne ovat näköjään joulunpunaisia. 

Vanhat jouluverhot ja neljännes vuosisata sitten saamani lasityö pääsivät 
taas meidän makkarin ikkunaan. 
Olen saanut tuon lasityön lahjaksi nuorimman tyttäreni johdosta. 

"Tule rakkaus ihmisrintaan,
tule lahjana joulun tään."
Toiveita joulunodotukseen ja jouluun. 



Joululakanoita katsellessa ei tontut, sydämet eikä 
porot kuusineen ja tähtineen tuntuneet omilta. 

 Aikansa otti, että löysin nämä ihanuudet. 
Flanellilakanoiden havuköynnökset rusetteineen oli minusta 
kaunis jouluinen teema lakanoihin.
Näiden alla on suloisen lämmintä odotella joulua! 


Toin joulutytön istumaan portaisiin.
Siinä se seurailee minun joulunalustouhujani.
Pikku hiljaa otan vanhoja jouluisia esineitä ja asioita esille.  
Vähitellen joulu sitten rakentuu
kodin huoneisiin ja uloskin. 




Sataa verkkaan valkolunta. 

Ajatus kulkee vuosikymmenten taakse. 
Kuulen korvissani pikkusiskoni äänen, 
kun hän lausuu kirkkaalla lapsenäänellään aapisensa runoa.

Tartun hetkeen!
Odottamani lumen valo on täällä ainakin tänään. 
Se virittää minua jouluun. 


💫💫


Joko sinä olet alkanut rakentamaan joulua kotiisi?










8. marraskuuta 2026

Valoa pimeyteen

Isänpäiväviikonloppu on painumassa sunnuntai-iltaan. 
On ollut kaunis, aurinkoinen viikonloppu, 
mutta hämärän tultua pimeys tuntuu niin sisällä kuin ulkonakin.

Piipahdimme pikaiseltaan Tokmannille 
valoja katselemaan. 
Löysin sieltä mielestäni edullisen, 
viisi metrisen "havuköynnöksen".
Se osui ja upposi valon kaipuuseeni. 
29 eurolla kauneutta ja valoa sisääntuloon. 
Siinä on köynnöstä tuleviin vuosiinkin 
ja tuotteelle luvattiin kassalla takuuta kaksi vuotta. 




Kaupassa visioni oli, 
että köynnös tulisi tuohon sisäänkäynnin ympärille. 
Köynnös oli kuitenkin niin pitkä,
että päädyimme laittamaan sen tuosta päädystä 
luovan epäsymmetrisesti. 

Siinä se nyt valaisee päivät ja yöt. 
Lempeä valo.
Aavistus joulun tuntua jo ilmassa. 
Lähempänä joulua ripustan köynnökseen 
ehkä sydämiä tai tähtiä
tai jotain pientä sievää. 
Se jää vielä arvoitukseksi! 




Olen muuten tykännyt tosi paljon tuosta syksyllisestä asetelmasta,
Pienen kuusen valot ovat loistaneet jo useamman viikon ja 
se näyttää niin kauniille ja kutsuvalle pimeässä. 




Kranssikin meni vaihtoon, 
kun puolukanvarvut mustuivat siinä juuttikranssissa. 
Onneksi on noita kransseja 
ja kävin hakemassa varastosta käpykranssin oveen. 
Sen, jota on tuunattu moneen otteeseen ja tuon postauksen jälkeenkin 
valkeaksi maalattu. 
Vanhassa vara parempi voisi sanoa! 



On ollut levollinen viikonloppu isä -teeman ympärillä. 
Onnellisuutta, iloa, 
huumorinpilkahduksia, 
 kauniita sanoja ja kuvamuistoja. 
Kiitollisuutta olevista ja edesmenneistä isistä.

Me jokainen,
äidit, isät ja lapset,
 liitymme sukupolvien sydänten ketjuun; 
jätämme jäljen,
olemme osa suurempaa kokonaisuutta ja sukupolvien jatkumoa. 
Ajallamme ja tavallamme viemme elämää eteenpäin. 

❤

Lämmin ajatus vielä isille 
ja heille, 
joiden syli on syystä tai toisesta tänään vielä tyhjä. 

❤
















3. marraskuuta 2026

Kuusenkäpykukkia

 Vapaapäivät ovat hurahtaneet taas niin nopsaan 
näissä kotoisissa puuhasteluissa. 

Olemme järjestelleet huoneita uuteen malliin 
ja samalla on tullut tehtyä myös tavaroiden inventaariota. 
Sanoisin parin päivän jälkeen, 
että yllättävän töisevää hommaa. 
Mukana kun on tunnetta ja järkeä,
fyysistä huonekalujen siirtelyä,
tavaroiden järjestelyä ja 
esineiden puntarointia poisko vai vieläkö säästän -tyyliin. 

Mutta lopussa kiitos seisoon.
Niin tänäkin iltana
 ja urakan päätteeksi ripustin seinälle uusimman kranssini. 












Somessa näkemäni idean innoittamana keräsin mökiltä kuusen käpyjä. 
En löytänyt sitä ohjevideota enää, 
mutta kokeilun kautta tein varmaan melkolailla samanlaisen. 

Kantapään kautta mentiin. 
Ei olisi kannattanut ottaa käpyjä liian aikaisin sisälle,  
sillä kuivien käpyjen katkaiseminen kiertämällä oli vaikeaa. 

Onneksi minulla oli vielä yksi satsi ulkona 
ja pääsin kokeilemaan niistä. 
Oma hommansa oli kyllä kiertää käpy poikki noin kolmen neljän sentin pituiseksi, 
mutta siihenkin löytyi taktiikka.
Ohuet työhanskat oli tarpeen. 

Liimasin kävyt kuumaliimapistoolilla noin sentin parin välein stryroxkranssipohjaan, 
jonka olin suihkauttanut ruskealla spraylla. 
Ajattelin että pohja olisi näkynyt enemmänkin,
mutta kävyt kuivuivat vieriviereen toisensa lomiin ja avautuivat kauniisti.




 Ihanat kuusenkäpykukkaset. 
Ihastuin näihin.






Somen kranssissa kävyt olivat harvemmassa ja käpyjen väleihin oli pistetty jäkälää. 
Kivannäköinen oli sekin!  
 
🤎

Vielä ehtii kerätä käpyjä,
jos innostuit tästä ideasta. 
Minä taisin tehdä eka kerran kuusenkäpykranssin 
ja tämä oli minusta mukan näköinen. 
Vaikka ovat männynkäpykranssitkin kauniita. 

🤎

Mukavaa marraskuuta! 
Pikkuhiljaa siirryn täälläkin jouluisten asioiden äärelle! 























30. lokakuuta 2026

Pyhäinpäivän aattoiltana

 On pyhäinpäivän aatto. 
Sytytin äsken keittiömme ikkunaan 
perinteiseen tapaan kodin ikkunan.
Sen kauniin ikkunakoristeen, jossa on neljä kynttilää. 
Ne syttyivät pienen poikamme sekä isäni 
ja appivanhempieni muistolle. 




Syyskuun 23.päivä oli lapsensa menettäneiden päivä. 
Olin täysin yllätetty sinä päivänä kukkalähetin tuomasta kauniista kukkakimpusta. 
Rakas läheinen oli tilannut sen 
ja halunnut muistaa meitä.




Hän kertoi myöhemmin pienen poikamme 
lyhyen elämäntarinan puhutelleen häntä. 
Nyt kun hänellä on samanikäinen pienokainen kuin Antton oli, 
asia ikäänkuin konkretisoituu -ainakin laidasta- hänenkin elämään peilattavaksi. 

Kimppu kuivahti kauniisti maljakkoon
ja hyödynsin sen pyhäinpäivän kranssiin. 
Leikkasin parhaiten säilyneet oksat 
ja kiinnitin ne tökkimällä humalaköynnönkranssiin. 

Kukan värejä katsellessa
tuli mieleen surun ja surutyön olemus.
Se, kuinka kukkien voimakkaat värit ja syvät surun tunteet 
haalenevat ja vaalenevat aikojen saatossa. 
Kuitenkin jotain jää hiljaiseksi kaipaukseksi, 
muistoksi, ikäväksi. 

Niin kuin tuosta kauniista kimpusta ja lämpimästä, koskettavasta ajatuksesta
jäi iloa tähän iltaan ja viikonloppuun. 




Tänään on yhden poikamme syntymäpäivä. 
Ajatus on kulkenut väistämättä niihin päiviin,
kun hän täytti aikanaan tyhjät sylimme. 

Hän muistuttaa vahvasti niistä 39 vuoden takaisista, 
synkistä surun täyttämistä päivistä. 
Siitä, miten lapset lopulta kantoivat meitä,
antoivat työn ja tarkoituksen sekä 
sisällön päiviimme. 
Toivat iloa ja valoa, toivoa ja tulevaisuuden uskoa.  




Katson perhekuvaamme ja Anttonin kuvaa.  
Perhekuvamme on täydellinen, vaikkei häntä siinä näykään. 
Hän on siinä mukana meissä jokaisessa, 
sydämissämme. 

Uskon ja luotan hänen kulkevan meidän jokaisen mukana tänäänkin 
elämämme enkelinä.
Hän muistuttaa elämän rajallisuudesta 
ja siitä, että ikään ei voi tietää mitä päivä tuo itsekullekin tullessaan. 




Kuuntelen tässä samalla Youtubesta Surumusiikin iltaa ja
lueskelen tallentamiani runoja. 


❤

Suru, jolla on nimi

Sinun lähtemisesi jälkeen
tuli pitkä hiljaisuus
niin kuin tulee aina 
kun joku läheinen muuttaa pois.

Minä kuljin varovasti
jokaisen huoneen
enkä löytänyt käsille
mitään tehtävää
sillä tyhjissä huoneissa
oli aika pysähtynyt.

Kuljin kaikki polut,
joilla oli leikitty.
Mutta polku oli tyhjä.
Askeleeni harhailivat
päämäärää vailla.

Tänä päivänä
surulle on jo nimi.
Olen kulkenut oman polkuni,
olen löytänyt uudelleen 
kukat ja kivet.
Olen löytänyt valon,
jossa kaipaus elää:
 "Ei lapsi ole kuollut,
hän nukkuu."

-Teuvo Aho-

❤ 


Pyhäinpäivä-tunnisteella löydät menneiden vuosien 
postauksia ja niissä olevia runoja. 

Valoa ja lohtua sinulle,
joka olet kanssani pyhäinpäiväajatuksissa 
ja kaipaat rakastasi, rakkaitasi. 
Aika hoitaa. 


❤












24. lokakuuta 2026

Toisen roska on toisen aarre

Niin se menee edelleenkin, 
että toiselta pois joutava 
voi olla toiselle löytö. 
On aina yhtä palkitsevaa, 
kun bongaa jonkun kivan esineen, 
josta tuunaamalla saa itselle uutta. 






Viimeisin roskalava-löytöni on tämä valurautainen pata, 
joka oli kotiutettaessa aika nuhruisessa kunnossa. 




Pata maalattiin pariin kertaan Unica Akva-maalin sävyllä 
dark grey RR 23. 
jota on kotimme kattopelleissä, ränneissä ja ikkunalautapelleissä. 
Olin mielissäni, 
kun mieheni hoksasi maalikaupassa juuri tämän sävyn, 
kun minulle olisi kelvannut joku tumma harmaa. 




Syyslomaani kuului pihalla touhuaminen ja myös luonnonmateriaalien kerääminen 
syksyn askarteluihin.  
Olin kerännyt mökiltä käpyjä kasapäin 
ja niitä jäi projektistani yli tarpeen. 

Tänään laitoin ’uuteen pataan’ pikkuruiset kuuset ja kanervat 
sekä paljon kuusen käpyjä.

Saapa nähdä hoksaavatko oravat nämä minun käpyjemmani 
vai saavatko ne olla rauhassa!




Tämän syksyn helpot ja yksinkertaiset istutukset ovat nyt valmiit 
ja talvi saa minun puolesta tulla. 
Valoja lisäilen lähempänä joulua 
ja pieniä jouluisia/talvisia koristeita pieniin kuusiin.








On ollut leppoinen viikko ihan tässä kotosalla touhutessa. 

Kohta  alamme siirtämään kellon viisareita tunnin kesään päin 
eli ens yönä olisikin sitten yksi tunti enemmän aikaa nukkumiseen. 

Tervetuloa talviaika! 















21. lokakuuta 2026

Pitsiliinakranssi

Somessa on näkynyt kuvia ja videoita, 
joissa kransseihin on kiinnitetty virkattuja liinoja. 
Sellainen kiva idea liinojen uusiokäyttöön, 
joka on ollut jo pitkään ajatusteni "olisi ihana  tehdä" -listalla. 

Toin mökiltä vanhan humalakranssin 
ja pari kirppiksiltä lähtöisin olevaa virkattua liinaa. 
Jemmasta löytyi valkeita, ruskeita ja beigejä silkkinauhanpätkiä.
Niitä, joita on puseroiden olkapäillä hengaria varten. 
Hyödynsin niitä liinan kiinnittämiseen
parsinneula apunani. 






Siinä se sitten on, 
pitsiliinakranssi, 
ilman valoja ja led-valoilla. 
Kierrätetyt elementit kranssina pikkueteisen seinällä. 

Totesin kyllä tuon kranssin olevan auttamattoman vänkkyrä; 
 sellainen viime syksynä humalaköynnösten alasajon 
yhteydessä pikaisesti kiepsuteltu,
kotitekoinen, 
 huolettomaan malliin kuivahtanut. 

Mutta mitäpä siitä. 
Kaunis, taiten virkattu liina tasapainottaa kranssin puutteet. 
Näinhän se menee elävässä elämässäkin,
että me täydennämme toinen toisiamme! 


Ja 


Kumpi sinun silmään näyttää kivemmalle,
valoilla vai ilman?




Minä tykkään niin tällaisesta kierrättämisestä 
ja nähtyjen ideoiden soveltamisesta oman näköiseksi. 

Nämä ovat minun arkeni juhlahetkiä! 
Pieniä, mutta merkityksellisiä hyvän mielen juttuja. 

Kranssiterveisin, 

Kaisu



 










18. lokakuuta 2026

Syysloman aikaan

 Minulla on alkamassa tavallaan jo toinen syyslomaviikko. 
Viime viikolla piipahti syyslomalaisia Keski-Suomesta 
ja nyt aloittelen omaa lomaviikkoani tämän alueen lomalaisten kanssa. 

Mummulan lelujen, pelien ja rakennuspalikoiden äärellä on syntynyt 
taas kerran mukavia leikkihetkiä serkusten kesken 
ja kyllä lasten vanhemmatkin ovat silmin nähden nauttineet yhdellä koolla olosta. 

Iloksemme sää on suosinut. 
Olemme käyneet kävelyllä leikkipuistoissa, 
meren rannassa,  "syvissä metsissä" sekä Hakotaurin pitkospuilla. 
Yksi perinteinen syyslomatekeminen, uimahallissa käynti, 
 on lapsista aina yhtä mieluisaa tekemistä. 

~~~~

Muistoksi tänne nämä pienet käsityöt ja toiveet, 
jotka kotiutuivat lomalaisten mukaan. 
Sisarusten toivomat pannat neuloin suloisen pehmeästä 
Tokmannin  Alfis -langasta, jossa on merinovillaa ja alpacaa. 
Lanka on itselleni uusi tuttavuus 
ja jää nähtäväksi miten se käytössä "käyttäytyy". 

Pannoissa on 36 silmukkaa ja neuloin ne sukkapuikoilla  
ns. putkena, joka oli n. 53 senttiä. 
?äät ompelin kiinni lomittain taittelutekniikalla.
Näistä tuli lämpimät, kaksinkertaiset. 
Vain toisen kerkesin saada kuvaan! ;) 




Yksi syysloman piipahtaja sai mukaansa Seiska veikasta neulotut lapaset, 
joihin sain inspistä Klompelompen kirjasta Neuleita kaikkiin vuodenaikoihin. 
Kämmenselässä on leikittelyä kaksi nurin ja kaksi oikein kierroksilla 
ja kämmenosassa sileää neulosta. 




Illan hämärän lähtöhetkellä kuva jäi ottamatta 
ja sain sen toisena päivänä viestinä. 
Käytön jälkeä näkyy mukavasti jo lapasessa. <3 

~~~~~

Huomaan olleeni aika uskollinen 
 Nalle- ja Seitsemän veljestä -lankojen kuluttaja, 
mutta nyt tuli ostettua näihin toivelapasiin värin takia jotain muuta; 
villaista Novitan Arctic wool Aran -lankaa, väri 776. 

Pienten sukkien yhteydessä arvelin, 
että palaan tähäna Lysti -kuvioon vielä ja niin teinkin. 
Tämä on kiva, helppo ohje,
jolla saa mukavaa pintakuviota.




Lankaa jäi lapasten neulomisen jälkeen 
ja tekaisin siitä pannan yksi oikein yksi nurin neuloksella. 

Sydämellinen ajatus. 
Lomalainen on tyytyväinen näihiin asusteisiin. 
Väri on muuten enemmän viininpunaiseen kuin violettiin taittava,
mutta kuva tai kuvaaja vääristää sitä tässä alemmassa kuvassa. 





Loma on vapaata työstä ja koulusta. 
Sille ei aina tarvitse keksiä jotain erityistä.  
Loma voi olla tavallista arkea,
arkista tekemistä ja yhdessäoloa. 
Niistäkin tulee mieleenpainuvia lomamuistoja. 

Minun syyslomaviikko on nyt edessäpäin
 ilman sen suurempia suunnitelmia ja kaavailuja. 
Tehdään aamulla sitä mikä silloin tuntuu parhaimmalta.   


🧡🧡🧡


Syysloman iloa ja mukavia hetkiä Sinulle,
jolla lomapäivät edessäpäin
ja tsemppiä niille, jotka palailevat arkisiin askareisiin.











10. lokakuuta 2026

Vauhtivarpaan sukat

 Ilmat ovat viilentyneet 
ja ensimmäinen pakkasaamu on todettu tänään kylmäksi. 
Leivinuuni  lämmäytettiin ensi kertaa tälle syksylle 
ilman sen suurempia savuttamisia.

Sukkapuikot ovat liikkuneet vinhasti niiden perheen 
esittämien toiveiden tiimoilta. 




Viikko sitten valmistui kohta neljä vuotta täyttävän 
vauhtivarpaan liekkisukat.
Hänellä oli toiveena saada samanlaiset palomiessukat kuin enoillakin on,
mutta mummu oikaisi tällä kertaa vähän 
ja päätyi silmukoimaan liekit sukkien kärkeen.

Pienillä jalat tuntuvat välillä käyvän kuin siksaksingeri 
ja pikkuisen ne voi iskeä kipinää
sekä liekkiäkin lyödä, 
kun vauhti oikein kiihtyy. 






Otimme sukkakuvat patiolla, 
jossa uudet villasukat tuntuivat luistavan oikein hyvin. 

Mummun kuvat olivat aluksi oikeinkin vauhdikkaan näköisiä; 
 sukasta näkyi vaan kärki tai varren puolikas
tai pelkkää terassilautaa, 
mutta onneksi muutama julkaisukelpoinenkin saatiin napattua. 

Imurin letku oli pihalla menossa roskiin. 
Siinäpä lapsi näki oivan paloletkun, 
jolla sai kuulema sammutettua grillin alla syttyneen palon. 

Leikki syttyi niin pienestä; 
liekkisukista ja letkusta. 
Lapset 
Leikki


Uusi neuletoive, 
minulle aivan uusi projekti odottaa toteutusta  
ja malli on vielä hakusessa. 
Arvannetkohan mitä neuletta olisin aloittelemassa 
tällä erää? 

🧶🧶🧶

Viikonlopun iloa ja tunnelmaa Sinulle! 






















6. lokakuuta 2026

Kirppislöytö ja pientä syksyn iloa

Pitkästä aikaa päivitys kirppislöydöstä! 
Ei ole tullut kyllä käytyäkään varsinaisilla kirppiksillä pitkään aikaan, 
mutta paikallista Facebookin kirppistä sekä Vintediä seurailen harvakseltaan. 

Eilen Facen -sivustoa selaillessani löysin ilokseni rottinkisen kukkapöydän. 
Olin vastikään rottinkisesta pöydästä haaveillut 
ja piipahtanut sen tiimoilta jo Jyskissäkin. 

Olin kuin olinkin ensimmäisenä varailemassa myyntiin tullutta pöytää. 
Mitat saatuani vahvistin kahdenkymmenen euron oston
ja äsken kävimme hakemassa pöydän kotiimme. 




Viherkasveja on kerääntynyt siinä määrin,
että tälle pöydälle oli tilausta. 
Nyt osa viherkasveista on uudella pöydällä 
ikäänkuin kahden kerroksen väkenä 
erkkerin valoisassa nurkassa 
ja loput toisella kukkatasolla. 




Tykkään rottingin keveydestä ja helppohoitoisuudesta. 
Kukkapöytä saa vertaistansa seuraa meidän jyskiläisistä rottinkituoleista. 

Rottinkituolit ovat yllättävän mukavat istua. 
Keväällä ompelemani nahkaiset istuintyynyt tuovat 
kivaa pehmeyttä ja istumismukavuutta tuoleihin. 








Jyskissä piipahtaessani ostin pitkästä aikaa pieniä sisustustavaroita,
jotka tuovat iloa syksyisiin päiviin ja syyskotiin. 

Tuo led-kynttilä on minusta niin kaunis, 
Lasiastia feikki steariineineen näyttää niin aidolta tuolla takan päällä. 
Taidan hakea toisen ja ehkä kolmannekin, 
että saan ripotella näitä huolettomia kynttilöitä hyllyillekin. 




Poimin kaupasta myös 
-hetken mielijohteesta kylläkin- 
ruskan sävyisiä tekokukkia kimppuun, 
vaikka lopulta laitoinkin ne eri maljakoihin. 

Tulevathan ne lopulta edullisemmiksi kuin aidot kukkaset 
ja kestävät syksystä syksyyn. 
Eihän ne aidon veroisia toki ole, 
mutta ajavat asiansa.  
Mitä sinä tuumaat tekokukista?




Muistuttelen itseäni ja ehkä sinuakin
@lempeä. muutos -ajatuksin:

Sulla ei tarvitse olla kaikkea 
voidaksesi olla onnellinen.

Onnellinen ei tarkoita sitä, 
että elämä olisi täydellistä.

Se tarkoittaa sitä, että osaat 
arvostaa sitä mitä sulla on 
juuri nyt. 

🍂

Ihanaa viikkoa Sinulle! 






2. lokakuuta 2026

Perjantain puuhasteluja


Lokakuun toinen päivä ja vapaapäivä. 

Leppoinen lokakuun sää innoitti meidät 
aamuisen kuntosalilla ja kaupalla käynnin jälkeen pihahommiin. 




Miten pitkästi orvokeista parhaimmillaan onkaan iloa:
keväästä syksyyn! 
Löysin vielä ruukusta kaksi ihanaa vasta-auennutta orvokin kukkaa. 
Taittelin viimeset kukkaset viikonlopun kukiksi. 

~~

Tyhjentelin viimeisetkin ulkokukkaruukut ja pesin ne. 
Lehdet näyttivät saavan hyvää kyytiä lehtipuhaltimella
ja piha siistiytyi kätevästi. 

Krasseista löytyi vielä siemeniä 
ja keräsin niitä talteen. 
Minulla onkin jo melkoinen siemenjemma takan päällä kuivamassa
eli ensi kesänä on kyllä krasseja,
jos kaikki siemenet lähtevät kasvuun. :) 

~~

Siinä puuhastellessa hoksasin
ulko-oven olevan edelleen ilman syyskranssia. 
Muistin kirppiskasassa olleen 
ja otin sen kranssin pohjaksi ja kehykseksi.

Ensimmäisellä kerralla pujottelin tuohon kranssiin 
kesäisiä niittyleinikkejä,
tänään ikivihreitä puolukanvarpuja. 




Pikainen oven kranssitus taas tällä kertaa.
Saa nähdä mennäänkö tällä joulukranssiin asti 
vai tuleeko tehtyä välillä vielä joku syksyinen versio. 






Vanha kierrätysamppeli on odottanut liiterin hyllyllä vuodet 
uutta tulemistaan ja narujen laittoa. 
Hopeaputous sai tänään amppelin myötä "ylennyksen" 
puutarhapöydältä 
ikkunasyvennykseen ja suojaan. 





Tämä perjantai oli tehty mukavista
pienistä puuhasteluista ja yhdessäolosta. 
Elämästä, 
suunnitelmista, haaveista. 

Viivähdimme tänään myös hetken elämän ehtoon äärellä. 
Illan pimetessä suuntasimme askeleemme 
vanhan ystävän sairasvuoteen luo. 
Hän nukkui, kun menimme. 
Hän ei jaksanut enää montaa sanaa sanoa. 

Silitin hänen kättään, 
olimme pitkään hiljaa. 
Hetken päästä 
hän avasi silmänsä ja sanoi selkeästi
"pienikin käynti ilahduttaa". 
Niihin sanoihin kiteytyi se hetki!  

Arki ja omat tekemiset vievät niin helposti mennessään. 
Tuli hyvä mieli siitä, että lähdimme käymään. 
Hänelle on tullut ilta.
Syksyinen ilta.
Muuttolintujen lailla hän odottaa lähtöä. 

Haikeana,
mutta kiitollisena katselen menneisiin päiviin. 
Olemme saaneet saatella häntä,
olla hänen rinnallaan 
-ja oppia elämästä.

❤