Perjantain puuhasteluja

Lokakuun toinen päivä ja vapaapäivä. 

Leppoinen lokakuun sää innoitti meidät 

aamuisen kuntosalilla ja kaupalla käynnin jälkeen pihahommiin. 

Miten pitkästi orvokeista parhaimmillaan onkaan iloa:

keväästä syksyyn! 

Löysin vielä ruukusta kaksi ihanaa vasta-auennutta orvokin kukkaa. 

Taittelin viimeset kukkaset viikonlopun kukiksi. 

~~

Tyhjentelin viimeisetkin ulkokukkaruukut ja pesin ne. 

Lehdet näyttivät saavan hyvää kyytiä lehtipuhaltimella

ja piha siistiytyi kätevästi. 

Krasseista löytyi vielä siemeniä 

ja keräsin niitä talteen. 

Minulla onkin jo melkoinen siemenjemma takan päällä kuivamassa

eli ensi kesänä on kyllä krasseja,

jos kaikki siemenet lähtevät kasvuun. :) 

~~

Siinä puuhastellessa hoksasin

ulko-oven olevan edelleen ilman syyskranssia. 

Muistin kirppiskasassa olleen 

metallisen renkaan päälle virkkaamani kranssin 

ja otin sen kranssin pohjaksi ja kehykseksi.

Ensimmäisellä kerralla pujottelin tuohon kranssiin 

kesäisiä niittyleinikkejä,

tänään ikivihreitä puolukanvarpuja. 

Pikainen oven kranssitus taas tällä kertaa.

Saa nähdä mennäänkö tällä joulukranssiin asti 

vai tuleeko tehtyä välillä vielä joku syksyinen versio. 

Vanha kierrätysamppeli on odottanut liiterin hyllyllä vuodet 

uutta tulemistaan ja narujen laittoa. 

Hopeaputous sai tänään amppelin myötä "ylennyksen" 

puutarhapöydältä 

ikkunasyvennykseen ja suojaan. 

Tämä perjantai oli tehty mukavista

pienistä puuhasteluista ja yhdessäolosta. 

Elämästä, 

suunnitelmista, haaveista. 

Viivähdimme tänään myös hetken elämän ehtoon äärellä. 

Illan pimetessä suuntasimme askeleemme 

vanhan ystävän sairasvuoteen luo. 

Hän nukkui, kun menimme. 

Hän ei jaksanut enää montaa sanaa sanoa. 

Silitin hänen kättään, 

olimme pitkään hiljaa. 

Hetken päästä 

hän avasi silmänsä ja sanoi selkeästi

"pienikin käynti ilahduttaa". 

Niihin sanoihin kiteytyi se hetki!  

Arki ja omat tekemiset vievät niin helposti mennessään. 

Tuli hyvä mieli siitä, että lähdimme käymään. 

Hänelle on tullut ilta.

Syksyinen ilta.

Muuttolintujen lailla hän odottaa lähtöä. 

Haikeana,

mutta kiitollisena katselen menneisiin päiviin. 

Olemme saaneet saatella häntä,

olla hänen rinnallaan 

-ja oppia elämästä.

❤

 

Sukkia tarpeen mukaan

Minulla jäi mieleen alkusyksyn keskustelu, 

jossa äiti kertoi molempien mummojen kutovan sukkia 

ja heillä on sen johdosta varmaan kuudetkymmenet sukat. 

Huhheijaa, sanoin 

ja ajattelin, että minä en taida neuloa kyllä turhan päiten 

enkä hukuttaa perheitä sukkiin. 

Laitoin perheryhmään viestin;   

sukkapuikot ovat täällä tyhjillään,

onko kenelläkään sukkien/lapasten tarvetta. 

Vävy ehätti ensimmäisenä 

ja toivoi työsukikseen Puuilo-sukkia.

Haasteen nakkasi! 

Päivän pari mietin ja otin Seiska veikan langat esille. 

Päädyin toteuttamaan tekstikohdan niin,

että neuloin punaisella 10 kierrosta sileää neuletta 

ja silmukoin kirjaimet siihen. 

Olin oikeasti vahvasti epämukavuusalueella,

silmukointia harjoittelemassa,

mutta lopulta ihan tyytyväinen lopputulemaan. 

Laitoinkin jo viestin  

työpaikan sloganin mukaan: 

Tuutko hakeen? 

Pienellä päikyn aloittajalla oli villasukkien uupelo. 

Jemmasta löytyi sopiva keränpohja Nalle-lankaa 

ja testasin näihin sukkiin Lankavalta tallentamani mukavan näköisen kuvion. 

Sitä oli tosi helppo neuloa; 

tykästyin kuvioon ja luulen, 

että toistekin käytän tuota ohjetta. 

Tarvekyselyyni tuli myös pyyntö 

nilkkapituisista "Marimekko"-sukista ja avaimenperästä. 

Näihin sukkiin silmukoiden pitää olla kuudella jaollinen. Kuvioihin kuluu mukavasti pienet lankanökköset.

Laitanpa samalla tänne muistoksi ja muistiin 

myös nämä omat "räsymattosukat", 

joista aloitin elokuussa tämän syksyn sukkakauden. 

Tykkään niistä!

Ajattelin, 

että joskus on hyvä ajatella ensimmäisenä itseään 

ja aloittaa omista tarpeista. 

Ja minähän oikeasti tarvitsin nämä, 

sillä kutistin pesussa ne ensimmäiset räsymattosukkani, 

ihan lempisukiksi tulleet pallerosukat. 

Huomasin tapahtuneen jälkeen 

laittaneeni niihin Seiska veikan lisäksi 

30 asteisen pesun vaativaa villalankaa. 

No, siitä opin tarkkuutta 

sekä lankojen yhdistelyyn että villaisten pesuun! 

Oppia ikä kaikki 

ja välillä oppi menee kantapään kautta perille. 

🧶🧶🧶

Palatakseni vielä tämän postauksen alkuun. 

Minkä verran yksi ihminen tarvitsee villasukkia?

Tai villapaitoja? 

Mikä on kohtuullista ja tarpeellista? 

Miten mummun kutomat voisi kierrättää 

vai pahastuuko mummu siitä? 

Näitä olen pohdiskellut itsekseni sen kaupanhyllykeskustelun jälkeen

ja maalaillut tuota äitiä sinne sukkapaljouden keskelle. 

🧶🧶🧶

Tällaista perussukkaa putoaa edelleenkin puikoiltani,

mutta tällä hetkellä vain tarpeeseen. 

Tarvetta meidän kokoisessa perhepiirissä kuitenkin on. 

Jalat kasvavat ja sukat kuluvat. 

Hyvä niin!

🧶🧶🧶

Minkälaiset villaiset sukat on muuten sinusta mukavimmat? 

Kudotko sinä hyväntekeväisyyskampanjoihin? 

  

Mökin syksyä

Kävimme ulkoilumielessä mutkan mökillä 

ja samalla laitoimme pihaa ns. talviteloille. 

Oli oikeinkin happirikas ilma; 

satoi sakeaa tihkusadetta liki koko ajan. 

Toisaalta se oli sellaista mukavaa, lempeää sadetta, 

että kunnon kamppeilla on oikeinkin hyvä sää ulkoilla.

Koivun kelta sävytti vahvasti maisemaa,

joskin koivuissakin on erilaisia yksilöiltä;

jotkut olivat vielä melkeinpä vihreitä 

ja jotkut jo aivan paljaita. 

 

Katso, koivut ovat kesäpuita, 

kuuset kuuluvat talveen. 

Ja männyt,

ne miettivät kevättä. 

-Eeva Heilala-

🍂🍂

Mitkähän ovat sitten syksypuita?

Laitoin ensimmäistä kertaa syksyä tälle mökin 

uudelle, söpölle maitolaiturille. 

Se oli mieheni kesälomaprojekti. 

Sellainen diy -juttu, 

josta hän on pitkään haaveillut

ja nyt kesän aikaan hän sai sen naputeltua

-"ihan omasta päästä".

Koivukujan päässä reilusti yli kymmenen vuotta 

 tervetulotoivotuksena ollut vanha ovi olikin tullut jo tiensä päähän 

ja maitolaituri sai siitä veroisensa paikan. 

Kuva tuosta ovesta on ollut muuten blogini ensimmäisessä postauksessa 

eli hyvin se olikin palvellut

ja säitä kestänyt. 

Pari pientä kuusta ja joulun vihreää sai sijansa 

ruosteen ja ajanpatinan rinnalta. 

 Pieni kuusi vei väistämättä ajatustani 

jo jouluisiin tunnelmiin; 

bongasin sievän pikkukuusen kotiportaan viereen! 

Mitä siitä, kun syksy saapuu,

ja västäräkki on poissa, 

kun lentävät kotipääskyt 

vieraissa maailmoissa. 

Mitä siitä, kun tuuli riipii 

lehtiä vaahteran.

Me elimme kuuman kesän 

ja elokuun hehkuvan. 

Mitä siitä, kun kaikki muuttuu

niin varkain ja hiljalleen, 

kun sisälläni on kesä, 

sen elää saan uudelleen. 

Ja sinikellojen soiton

mieleeni talletin. 

Se kaikki on aina tässä.

Sen kaiken saan takaisin. 

-A-M Kaskinen-

🍂🍂

Päätin taas yrittää ja olla toiveikkaana siitä,

että saisin siirrettyä tästä kesästä jotakin tulevaan kesään. 

Nostin kauniin sävyiset pelargoniat talvehtimaan tupaan, 

jossa on peruslämpö noin kymmenen asteen tienoilla. 

Yritin lueskella netin syövereistäkin talvettamisohjeita.

Yksi vannoi pimeään ja toinen viileään, 

joku laittaa pelakuut muovipussiin naulakkoon 

ja unohtaa ne sinne helmikuulle asti,

yksi vie tupaan ja hoitaa viherkasvin tavoin,

joku antaa kukkansa toisen hoitoon. 

Saapa nähdä miten kukkieni käy?

Oletko sinä talvettanut kesän kukkijoita?

🍂🍂

Syksyn sävyttämät terveiseni sinulle hämärtyvästä lauantai-illasta! 

 

Virkattu asuste ranteisiin

Pientä sievää pukeutumiseen ja aavistus toki lämpöäkin ranteisiin. 

 

Yksi viimeisimmistä virkkauksistani on nämä pitsiset rannekkeet,

joista tuli toivomus/tilaus Tiktok-videon siivittämänä. 

"Ois tosi ihanat! " 

Pysäytyskuvien sekä yrityksen ja erehdyksen kautta ja avulla 

yritin päästä malliin kiinni. 

Ensimmäisistä tuli liian leveät ja toiset olivatkin jo sopivat, 

mieluiset käyttäjälleen. 

Virkkasin nämä Nalle-langasta 3,5 vahvuisella koukulla. 

Aloitukseen taisin laittaa lopulta 35 silmukkaa.

Olin niin touhussani, 

ettei tullut merkattua levennyksiä ynnä muita silmukoita ylös. 

Ehkäpä tuosta lähikuvasta saa vinkkiä, jos joku tästä innostuu. 

Kaikenlaista sitä, sanoin,

kun video ja pyyntö rannekkeista tuli,

mutta innostuin oitis. 

Pieni haaste ja kiva juttu, 

kun villasukkaa näyttää olevan nyt tilauksessa enemmänkin. 

Ja onhan nämä sievät ja tuovat pientä piristystä syksyisiin päiviin.

Näitä kuulema voisi olla erivärisinäkin.

Elikä pieniä välitöitä on tiedossa, 

jos ei muuta keksi tehtäväksi. 

Ja erimallilla, totesin.

Rannekeen ainakin voisi virkata tiuhemmaksi, 

lämpimämmäksi. 

Näin ne mallit muuttuvat, elävät tekijöidensä mieltymyksien mukaan. 

~~~~~

Oletko sinä nähnyt/virkannut tällaisia rannekkeita? 

Tuli tässä muuten mieleen yksi toinenkin ranneke, klik,  

jolle voisi olla käyttöä ilmojen kylmetessä. 

Tänään kävin läpi päähinejemmoja ja laitoin osan Vintediin myyntiin.

Näytti olevan otollinen aika ja pakkaamista on piisannut. 

Hyvä, että saa kiertoon käyttämättä jääneet 

ja pääsee taas uusia tekemään. ;) 

Mukavaa viikon jatkoa Sinulle! 

 

Syksyinen asetelma

Pienen lomasen jälkeen on ollut 

voimaantunut olo ja mukava, syksyinen fiilis. 

Lisäksi tänään oli lämpöinen, aurinkoinen iltapäivä. 

Päätin hyödyntää nuo kaikki elementit 

 syksyisiin pihahommiin 

ja syksyisen kauneuden ihasteluun pihalla. 

Istutin keväällä perennapenkkiin 

muutaman uuden perennan 

ja tänään löysin sieltä iloiseksi yllätyksekseni 

vastikään kukkaan puhjenneen syysasterin; 

 pienikukkaisen, pirteän pinkin syyskukkijan. 

Mietin joko leikkaisin kukkineet perennat alas,

mutta tuli kyllä mieleen myös, että olisihan ne kyllä kauniita talventörröttäjinäkin. 

Jotkut niistä on oikeasti kauniita, 

jotkut sen näköisiä, että joutavat kyllä pois. 

Saapa nähdä kumpaan tulemaan lopulta tulen, 

kun syksy etenee. 

🍂🍂

Pyörähdin pikaisesti ostamassa muutaman kanervan. 

Lähdin niistä rakentelemaan asetelmaa tuohon

kesällä tekemääni vähän erilaiseen "ruukkuun". 

Tämän betoniaskartelun tekeminen oli ollut mielessäni pitkään. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. 

Nyt on tämäkin ajatus toteutettu ja materiaalit kierrätetty uuteen malliin. 

Harsin puojista löytyneestä, ikivanhasta säkistä kalastajalangalla päällisen, 

jonka liotin S30 -seoksessa.  

Asettelin säkkikankaan  muovisen narun avulla pyykkikorin päälle. 

Asetelma jäi tänään väliaikaissijoitukseen seinän viereen, 

kun pikkuvieraat tulivat kylään. 

Pihahommat jatkuvat taas toisena päivänä. 

Kanervat saivat seurakseen muratin,

joka on versonut mukavasti pelargoniapurkissa. 

Ja punaposkiset omenat, 

nuo tämän vuoden melkeinpä ainokaiset. 

nostin ne paraatipaikalle väriksi ja iloksi sekä toiveeksi, 

että ensi kesänä omppupuu kantaa parempaa satoa! 

Kuusen oksille saatan kietaista myöhemmin syksyllä pienet valot! 

Ja eihän sitä tiedä toisena hetkenä,

vaikka koko asetelma keikahtaa toiseen malliin! 

Oli kuitenkin kiva sommitella 

ja etsiä elementtejä tähän ruukkukoriin tai koriruukkuun 

tai mikä tämä nyt olisikaan. 

Tämä on aina sellainen konkreettinen 

syksyn avaus ja tervetulotoivotus syksylle. 

Pitää piakkoin vielä suhauttaa hiuskiinnettä noihin kanerviin. 

Olen huomannut, että se antaa pitoa;

estää kukkien varisemista 

ja kanervat pysyvät kauniina pitempään. 

Joko sinä olet laitellut kanervia ja muita syksyn ihania asioita ulos? 

🍂🍂

Viime päivinä syyslaulut ovat soineet mielessäni. 

Yhtä lastenlaulua olen tapaillut useampaan otteeseen 

ja se meni jotensakin näin:

Syksyn lehdet puista maahan putoo,

hämähäkki viime verkon kutoo,

siili siistii kesänviettopaikan,

perho puhtaaks` pesee silkkipaidan.

Linnut viime kokouksen pitää,

lähdetäänkö etelään vai itään.

Terveisiä viedään lapsosilta,

muistavat ne meitä joka ilta. 

🍂 🤎 🍂

Syksyiset terveiseni sinulle! 

Kuusi -sukat

Sukkalaatikko-haaste on osaltani ollut suosiolla kesäajan tauolla 

enkä ole kyllä vieläkään ehtinyt kurkaamaan kesäkuukausien haasteita ja ohjeita. 

Sukkapuikot ja -langat olen kuitenkin ottanut jo esille 

ja aloitellut sukkasyksyä omilla malleilla ja vanhoilla ohjeilla. 

Kuusen neulontaohje löytyi Pinterestistä. 

Kuusi sopii hyvin teemaksi lahjasukkiin läheiselle, 

jolle metsä on kuin toinen koti työn ja harrastusten osalta. 

Seiska veikan metsänvihreä lanka sopi oivasti näihin sukkiin,  

joiden varsiin neuloin neljä kuusta. 

Pitkät lankajuoksut mietityttivät aluksi sukkien yläosassa,  

mutta kivasti ne lopulta sinne sujahtivat. 

Varren resoriin ja jalkapöydän päällisen joustinneuleeseen 

neuloin oikeat silmät takakautta. 

Sekin antaa omaa pientä ilmettä neuleeseen. 

Näistä "nelivitosista nelivitoselle" alkoi tämä sukkasyksy. 

. Sukkalaatikkoon nämä eivät ehtineet kyllä hetkeksikään, 

vaan liki puikoilta siirtyivät jo käyttäjälleen. 

Paras näin! 

 

~~~~

Viikonloppu oli täynnä touhua ja tohinaa. 

Eilen oli ihana sää ja puolukkapäivä sekä sen myötä marjojen säilöminen. 

Tänään saimme vieraita ja päivä mennä hurahti siinä kuin huomaamatta. 

Tämä olikin sitten tällainen pikainen piipahdus ja pikakirjoitus tänne,

mutta hyvä näinkin! 

~~~~

Ihanaa alkavaa viikkoa ja syyskuun kauniita päiviä 

meille kaikille! 

Vanhat ikkunanpokat

Mökin remontista jäi aikanaan paljon vanhoja ikkunoiden pokia, 

joista osan olen myynyt kirppiksellä ja vielä niitä on jäljellä. 

Viime viikolla oli meillä molemmilla oli sellainen 

"mille sitä alettaisiin" -olo ja luova hetki, 

jolloin päätimme työstää noita kolmiosaisia kuistin vanhoja ikkunoita 

muistoksi pihapiiriin.  

Ikkunalasien poistaminen,

pokien yhdistäminen ruuvilla toisiinsa 

sekä lauta yläosaan suojaamaan sateelta, 

ikkunalauta sekä hipaisu maalia niihin. 

Puojirakennuksen seinustan tyhjentäminen. 

Siinä se nyt sitten on.

Ikkuna, 

jonka ympärille.

metsän reunaan voisi ensi kesänä 

kehitellä pöytäryhmän. 

Ikkunapokan taakse voisi virittää pitsiverhon,

että ei pelkkää punaista seinää tarvitse katsella. 

Tuo valkoinen penkki,

kerrallinen roskalavalöytö kaipaa rappausta ja maalausta

ja se näyttäisi löytävän uuden paikan tuosta seinustalta.

Tämä jää ns. vaiheeseen tältä kesältä, 

mutta siitähän sitä on hyvä sitten jatkaa,

jos on intoa ja voimia. 

Tämmöistä ruostetta ja ajanpatinaa meiltä löytyy. 

Meistä vanha on mukavan näköistä sekä huoletonta.  

Nämä ovat välillä tämmöisiä 

"onko näissä järkeä" -värkkäyksiä 

ja hetken inspiraatioita, 

meidän voimavarajuttuja. 

Näitä on kiva väkertää yhdessä. 

Katolla on peltinen kattoviiri.

jossa on vuosiluku 1967 

eli on tälläkin rakennuksella jo ikää.

~~~~~~~~

Pihapuuhastelut mökiltä alkavat olla vähitellen tehtynä.

Tällä viikolla alkoi syyskausi paikallisessa opistossa

 ja minä menin mukaan kahteen "piiriin".

Olen innoissani niistä ja uskon molempien tuovan 

kivoja käsillä tekemisen juttuja sekä uusia tuulia. 

Oletko sinä aloitellut jonkun harrastuksen?

Mistä sinä saat intoa ja iloa alkavaan syksyyn?

🍂🤎🍂

Kaarratus kodin syksyyn

 Tänään on ollut syksyinen päivä. 

Aamu avautui vesisateisena 

ja koivujen keltaiset lehdet näyttivät valmistautuneen lentoon.

Nuo menneen kesän "luetut lehdet" joutavat pikkuhiljaa kierrätykseen, 

lehtikeräykseen, 

maahan maatumaan. 

Niin se vaan menee syksy syksyn jälkeen

ja tuntuu aina yhtä haikealta sekä jollakin tavalla ihmeeltä, 

ihmettelyn aiheelta. 

~~~~

Olimme ajatelleet menevämme tänään mökille,

mutta päätinkin siivota vähän perusteellisemmin,

sillä pölyä näyttää kertyvän kahdestaan ollessakin. ;) 

Siivouksen jälkeen oli kiva laitella kotia syyskuosiin. 

Enää ei löytynyt omasta perennapenkistä eikä luonnosta 

viikonloppukimppua. 

Oli pitkästä aikaa kaupan kimpun aika 

ja miten ihania krysanteemeja löysinkään 

syyspäivän iloksi. 

Kauneutta ja ihanuutta näihin päiviin tuovat syksyiset värit ja valot sekä kynttilät. 

Illalla sytytin eka kertaa tälle syksyä

 kuistin katossa kesättalvet valmiudessa olevan lamppuketjun. 

Se toi ihanaa tunnelmaa pimenevään iltaan. 

Pitää vielä laittaa (lue: laitattaa miehellä) ajastin sinne,

että eivät turhaan valoisana aikana ole päällä. 

Syksyiset tyynynpäälliset löytyivät kaapin kätköistä,

tallesta ja jemmasta. 

 Keltaista ja ruskeaa 

-kuinkas muutenkaan kuin ruskan sävyjä! 

Mikä väri kuuluu sinun syksyysi? 

 

Onneksi on jemmat ja joskus tehdyt/hommatut koristejutut 

niin saa näppärästi uutta tuulta kodin sisustukseen. 

Niin kuin nämä kivat kurpitsat, 

joiden ohjeen löydät täältä, klik. 

Siivoillessa tuli mieleeni ajatus, 

että syksy tuo minut kotiin. 

Katson portailla haikeana menneeseen kesään, 

mutta syksyiset tuulet ihan kuin työntävät minua sisähommiin.

Patistavat siivoamaan, kohentamaan paikkoja ja sisustamaan. 

Ja se kaikki on taas niin mukavaa.

Mennyt kesä ja meneminen on siis tehnyt tehtävänsä! 

🍂🍂🍂

Vielä on toki syystöiden ja istutusten aikaa.

Muistutukseksi, rohkaisuksi,

iloksi ja lohdutukseksi Tommy Tabermannin ihana runo: 

Se joka istuttaa puun, 

vaikka tietää,

ettei koskaan näe sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä,

että joku muu tulee 

joskus iloitsemaan 

ja nauttimaan sen kukinnasta. 

Hän elää sananmukaisesti 

kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä 

lopu syksyllä. 

🍂🍂🍂

Ihania syyskuun päiviä Sinulle! 

Puolukanvarputerapiaa

Pikainen piipahdus tänne

ja terveiseni puolukkametsän reunamilta. 

Tänään, vapaapäivänäni,

 nautin siitä, 

että sain olla luonnon helmassa hetken aivan itsekseni, 

 luonnonmateriaalien äärellä pitkästä aikaa  

sitomassa syyskranssia. 

Ja miten paljon tuota puolukkaa nyt onkaan.

Osa on jo kypsää,

mutta me odotamme vielä hetken ennen kuin ryhdymme poimimaan niitä. 

Ilma ehti olla monena.  

Aurinko paistoi lämpimästi 

ja sitten pienen lientelyn jälkeen 

yhtäkkiä jostakin pilven reunasta tulikin jo 

 kevyttä tihkusadetta.

Ukkonenkin jyrisi ja sateenkaarikin näkyi taivaalla. 

Kiepsuttelin marjaisia varpuja vanhan koivunrisukranssin päälle.

Ripustin tuon puolukkaisen tekeleeni mökille aitan oveen. 

Marjat eivät taida pysyä kovinkaan kauaa tuossa,

mutta onpahan hetken ilo. 

Tänään oli kuitenkin merkityksellisintä käsillä tekeminen 

ja syksyn kauniin hetken kokeminen.

Sydänkranssin pohjana on vanha rottinkinen sydän.

Sidoin siihen pienehköjä nippuja pienilehtisistä puolukanvarsista. 

Tämä löysi paikkansa pikkusaunan ovesta. 

Vihreämpi kranssi toki on kuin tuossa kuvassa! 

Ihanan raukea olo. 

Ulkoilu ja puuhastelu on tehnyt tehtävänsä. 

Ei tarvitse varmaan unta houkuttaa!