Kevään ihmeitä ja iloja

Tänä viikonloppuna teimme pienen lomasen 

sisä-Suomeen ja saimme nauttia siellä melkeinpä kesäpäivistä.

Vihreän värin lukuisat sävyt olivat kuin Tikkurilan värikartasta.

Hentoa vihreää, koivunlehden vihreyttä, kuusen syvää vihreää

kuin laveerattuna toistensa lomissa. 

Aurinko helli,

koivun lehdet olivat jo täydessä mitassaan 

ja muun muassa tuomi sekä 

norjanangervo kukkivat jo.

Tulppaanit, narsissit ja monet maanpeitekasvit ilahduttivat kulkijaa.

Kevätkaihonkukka on yksi lempikukistani kauneuden,

mutta myös nimensä takia.

Kukkien täyteläisistä väreistä 

muistin tämän ihanan runon: 

 Taivas on tullut

sinisemmäksi

pilvet valkoisiksi kuin 

kesäyöt

takana talven hämärä

keväällä käsissään 

kesän paletti

silmissäsi meri

ja aaltojen pauhu

voin kuulla hiekan 

huokaisu

kun sitä silität

-Jessica Aulakoski

Niin paljon kaunista kaikkialla.

Hengästyttävän kaunista.

Niin kuin kaikki olisi suurta ihmettä.

Ja niinhän se tavallaan onkin.

Ihmehän se aina on, 

että valo voittaa pimeyden,

kesä talven synkkyyden 

ja lehtivihreä täyttää kolkon maiseman. 

Voikukkakin on ihmeen kaunis. 

Pieni käsi poimi niistä kimpun papalle. 

Elämää voi katsoa kahdella tavalla:

uskoa, että ihmeitä ei tapahdu tai 

uskoa, että jokainen asia on ihme. 

-Albert Einstein- 

Uusi elämä on aina suuri ihme ja ilo.

Pieni toukokuinen yllätti meidät pari viikkoa etuajassa 

ja me kaikki olemme onnessamme hänestä. 

Kirjoitin miniälle:

Niin kaunis.

Juuri tullut. 

Ei matkan pölystä vielä mitään tiedä! 

 Sinä samana päivänä tuli myös yo-tulokset,

joissa oli vanhimman lapsenlapsemme 

ja poikamme tyttöystävän nimet.  

Olipa siinä toukokuisessa tiistaissa 

onnea ja iloa kerrakseen. 

Ja kiitollisuutta! 

💓💓💓

Siiponjoen luontopolulla

Joskus on vaan hyvä lähteä,

ottaa omaa aikaa ja irrota hetkeksi arjesta. 

Ja mikä parasta, 

että sen voi tehdä omien tyttärien kanssa.

Reissua voi kutsua äiti ja tytöt-reissuksi

 tai naisten viikonlopuksi.

Tai sehän tässä on ihanaa,  

että iän myötä

 ja tyttärien äitiyden myötä 

äiti-tytär -suhteeseen on tullut aimo annos ystävyyttä.

Ihan ystävysten reissultakin tämä kaikki tuntui. 

Pari yötä äitienpäiväviikonloppuna

voi kuulostaa hullulle ajoitukselle,

mutta tämähän oli hyvin suunniteltu juttu:

kerkesimme olla lomasella 

ja ennätimme vielä juhlimaan koteihimme. 

Siiponjoen luontopolku löytyy Kalajoelta

ja kiersimme sen pisimmän reitin eli 20 km taipaleen,

jossa on hiekkaista polkua, pitkospuita ja kivikkoa. 

Polku kulkee pitkin mäntymetsää ja suojärvien lomitse. 

Reitin voi patikoida tai ajaa maastopyörällä. 

 

Luonto oli heräilemässä. 

Linnut lauloivat ja perhosten lento ilahdutti kulkijaa, 

muurahaiset raahasivat ahkerina korsiaan 

ja pörriäisiä lensi lämpimässä kevätpäivässä. 

Sammakkokin tuli vastaan polulla 

säikäyttäen ajatuksissaan patikoivan tyttäreni. 

Luonnon rauha ja karikkeen tuoksu 

sekä ihana keväinen lämpö maadoittivat lempeällä tavalla mieltä. 

Välillä tuntui hyvälle taivaltaa hiljaa omissa aatoksissa,

mutta matkalla heräsi mieleen myös paljon muistoja 

ja asioita, joita oli mukava yhdessä verestää. 

Olen kerran aikaisemminkin kiertänyt tämän polun.

jota oli nyt kunnostettu.

Tauonpaikkoja laavuineen, tulisijoineen ja vessoineen 

on mukavasti matkan varrella. 

Luontopolulla on kylttejä ja tiedotteita 

mm.lintujen pesimäpaikoista, vanhoista puista ja lähteestä. 

Joku oli askarrellut patikoinnin lomassa kivan tilateoksen luonnonmateriaaleista. 

Luonto voimauttaa sekä innoittaa, 

 herättää luovuutta. 

Puolivälin "krouvissa" makkaratulia odotellessa 

heittäydyin penkille selälleen 

ja katselin ikikuusten latvoja taivaan sineä vasten. 

Tuntui niin hyvälle olla siinä joen veden pauhussa,

hennon vihreiden koivujen tuntumassa 

ja ennen kaikkea omien tyttöjen kanssa. 

Matkan varrella tuli mieleen, 

että ei ikinä tiennyt minkälainen maisema tai polkupohja sieltä avautui 

ja kuitenkin oli jaksettava mennä eteenpäin.

Ja niinhän se menee elämässäkin,

että emme tiedä huomisesta minnepäin se kaartuu 

ja mitä se tuo tullessaan. 

Luottamus siihen, 

että yhdessä pärjäämme, jaksamme,

kantoi luontopolulla ja se kantaa arkielämässäkin. 

Iloa, huumoria, hyviä juttuja, 

sattumuksia ja omien rajojen kokeiluja sekä heittäytymistä. 

Se oli päivän parhautta 

ja sitä saisi olla toki enemmän ihan perusarjessakin! 

Niin kaunista kaikki!

Aikajanalla nämä kuvat oli otettu ensin,

tuloiltana perjantaina siellä Hiekkasärkkien dyyneillä, 

mutta ne ovat nyt pisteenä iin päällä

ja sinettinä tälle postaukselle. 

💝

Kiitollisena ja onnellisena, 

tästä viikonlopusta ja tästä elämänvaiheesta,

rakkaista tyttäristäni ja pojistani, 

perhekunnastani. 

~~~~

Jk. Sain muuten  jo haasteen lähteä poikien kanssa reissuun! 

Saapa nähdä milloin ja mihin suuntaan,

millä kokoonpanolla se toteutuu. 

 

Gluteeniton hapanleipä

Tule meille vaan, meillä leivotaan,

saat lämmintä leipää, jos annetaan.

Tula tullalla, tula tullalla,

saat lämmintä leipää, jos annetaan.

Nuo kansanlaulun sanat ovat soineet tässä touhutessa mielessäni. 

Töiden jälkeen sadepäivän ratoksi päätin leipaista gluteenitonta leipää.

Kotoinen leipä kun maituu aina paremmalta. 

🤎

Olen tykästynyt Virtasalmen viljatuotteen jauhoihin. 

Olenkin jo muutaman kerran tilannut sieltä isomman satsin, 

että on jauhoja "laarissa", kun tekee mieli leipoa.

Erityisesti vaalea jauhoseos, 

gluteenittoman keittiön yleisjauho, on tullut käyttöön

ja sitä voi tilata kolmen kilon pussissakin. 

Viime kerralla tilauksen mukana tuli koeleivontaan ilmainen jauhopakkaus 

gluteenitonta hapanleipäjauhoa. 

Tykästyin siihen oitis! 

Jauhoseos ja kuivahiiva sekä suola sekoitetaan 42 asteiseen veteen ja 

sekoitetaan hyvin 

eli helppo ohje, joka löytyy pakkauksesta. 

Taikina kohoaa tunnissa hyvin, 

siinä on ruisleivän tuttu tuoksu 

ja se leipoutuu hyvin. 

Tuo gluteeniton hapanleipäjauhoseos on tullut nyt myyntiin. 

Leivoin niistä kaksinkertaisen annoksen

 maistuvaisia, täyteläisen makuisia hapanleipäpaloja. 

Ja tämä ei ole muuten mainos,

vaan postaus hyvän mielen ja makunystyröitä hivelevän leivän tiimoilta. 

Halkaisin jo yhden ja makustelin, nams. 

Tykkään!

Maistuisikohan sinullekin?

Leivät ovat valmiina. 

Sadesää on vaihtunut toukokuisen illan auringonpaisteeseen. 

Nyt on hyvä hetki pienelle happihypylle 

ja sateen jälkeisen hetken fiilistelylle. 

Toukokuun ihania keväisiä päiviä Sinulle! 

-Kaisu-

 

Toukokuun kynnyksellä

Kun hiirenkorvat 

värjäävät metsän hennolla vihreällään,

kun lintujen laulu täyttää 

vuorotta aamut ja illat,

kun ensimmäiset kukat kumartuvat kunnioittamaan 

luomisaamun tuoksua. 

Sillä hetkellä talven muisto

jo kokonaan poissa. 

Ja elämää on 

vain edessäpäin. 

-Hanna Ekola- 

Kevään iloa ja valoa meille kaikille!

🍃 💛🍃

Nahkanpalaompelukset

Vanhat ikealaiset istuintyynyt 

olivat tulleet nuhruisiksi ja tiensä päähän. 

Olin haaveillut pitkään, että päällystäisin ne, 

mutta puuhaan alkaminen otti aikansa. 

Aurinko voimautti yhtenä keväisenä lauantaina 

ja levitin jemmasta löytyneet 

eri sävyiset ruskeat nahkapalaset esille.  

Leikkasin paloista tyynyn levyisiä soiroja, 

joita ompelin vieri viereen korituolien tyynyjen päällisiksi. 

Tyynyt tuntuivat aluksi kankeilta

ja mietin, oliko tämä ensinkään toimiva ratkaisu. 

Käytössä nahka on kuitenkin olestunut ja notkistunut.

Istuintyynyt istuvat nyt mukavasti korituoleihin. 

Nahkan väri ’mätsää’ kivasti sohvaan 

ja tuo tilan värimaailmaan yhtenäisyyttä. 

Sitten ne perinteiset 

ennen ja jälkeen-kuvat! 

Tyynyt saivat pitkästi käyttöikää lisää. 

Näissä tyynytissä ei nyt likakaan näy 

ja jos tahroja tulee, ne ovat toki helposti pyyhdittävissäkin.

🤎

Tämmöistä pientä valo sai aikaan minussa

ja minun kautta korituoleissa. 

Näistä ompeluksista olen kyllä iloinen! 

 

Orvokkeja ja auringonkukkia

Orvokki, kevään airut.

Siitä joka vuosi lähtee uuden kevään ja kesän kukkamaailma.

Ja mitä ihania sävyjä puutarhalla olikaan. 

Tykästyin niin kovin tuohon vanhaan roosaan, 

aavistuksen violetinpunaiseen sävyyn,

joista tuli mieleen mökkimme väri. 

Siirsin ompelukonepöydän kesäajaksi paraatipaikalle kuistin viereen

ja istutin orvokit tuohon jo kovasti patinoituneeseen betoniastiaan. 

Näitä vanhoja betonitöitä katsellessa ja kokoon kerätessä 

tuli taas mieleeni, 

josko tänä kesänä olisi uusien valujen aika. 

Nämä kun ovat niin mukavia ulkosisustusesineitä, 

kestäviä ja omannäköisiä. 

Kuvassa väri ei pääse aivan oikeuksiin,

mutta sävy ei ole ihan tavanomainen 

ja harvemmin saatavilla. 

Tämä ei kuulema kestä niin hyvin pakkasta, 

mutta otin nyt riskin; 

takatalveahan on luvattu. 

Ruukutin yhden orvokin keittiön pöydälle, 

että saan ihastella siitä 

tummasilmä orvokkia

ja pientä kultasydäntä. 

Ostin myös yhden sinisen orvokin 

sinisilmäisen poikamme muistolle. 

Käsittämätöntä, 

että maanantain 20.4. tulee 40 vuotta hänen syntymäpäivästään.

Sunnuntaiaamusta, 

jona hänen vuoden ja neljän kuukauden mittainen elämä sai alkunsa. 

Antton kulkee mukanamme elämänmakuisten päivien muistona 

ja elämämme enkelinä. 

Hänen paikkansa oli viime lauantainakin tyhjä juhlissa, 

mutta äidin ja isän sydämessä hän on aina. 

Kun onnittelin eilen pientä synttärisankaria sanoilla 

"onnea ja enkeleitä Sinulle pieni", 

 ne sanat riipaisivat jotenkin syvältä. 

Herkistivät. 

Vuoden ikäiset tuovat  usein mieleeni kipeiden päivien muiston.

Nämä pienet, vikkeläjalkaiset tarvitsevat paljon siipien havinaa päiviinsä. 

Sain kuin sainkin tämän toisen 🌻 -villatakin valmiiksi pari tuntia ennen juhlia. 

Kun pienen sisar puki takin tyttölöisen päälle, 

päivänsankari otti muutamat ensiaskeleensa. 

 Tein muuten tässä takissa nuo valkoiset osuudet no 3 virkkuukoukulla 

ja keltaiset sekä ruskeat 3,5 vahvuudella koukulla.

Sain näin vähän pienemmän koon kuin tässä serkun takissa oli, klik. 

Viikonlopussa oli orvokkien ja auringonkukkien lisäksi 

myös marjakukkia kakun päällä.

  

~~~~~~~

Kukkaisajatuksia päivääsi! 

Vuodet vierivät

 Elämä on 

aamuja ja iltoja, 

päivämääriä, 

kausia ja jaksoja, 

etappeja.

Se on suuri salaisuus, 

joka avautuu sivu sivulta,

päivä päivältä. 

Käsikirjoitus, 

joka toteutuu hiljalleen kappale kappaleelta. 

Tai melodia, joka kulkee

duurissa ja mollissa, 

hiljaisesti, nopeutuen ja rivakasti. 

Kuljemme päiviämme 

keväästä kevääseen, 

joulusta jouluun 

ja syntymäpäivät takovat vuosia mittariin. 

Tuttu elämänrytmi vie eteenpäin, 

päivät ja viikot soljuvat ja  

ajan kulku tuntuu välillä nopeutuneen; 

aina tuntuu olevan  maanantai ja perjantai.

Monta kertaa elämän tiimellyksessä 

tuntuu, että työn täyteisen päivät ei koskaan lopu. 

💚

Yhtäkkiä sitten vaan huomaamme, 

että joku meistä on saavuttanut etapin, 

kulkenut päivään,

joka avaa uuden näkymän, 

uuden elämänvaiheen. 

Järjestimme yllätysjuhlat syntymäpäiväsankarillemme.

Olimme ensin ajatelleet juhlia myöhemmin kesällä,

mutta oivalsimme, 

että kaikkea kaunista kannattaa tehdä silloin, kun on sen aika. 

Elämä on tässä ja nyt,

ohikiitävässä hetkessä. 

Se riemullinen hetki,

kun onnittelulaulu täytti tilan. 

Se näkymä, 

kun he, lapset, miniät ja vävyt, 

olivat siinä pöydän ympärillä liki toisiansa 

ja lähellä meitä. 

Se oli se iloinen yllätys, 

minkä halusimme antaa lahjaksi hänelle.

Ja se, 

että saimme olla hetken yhdessä 

ja ehkäpä sanoa niitä sanoja, 

jotka ovat arjessa jääneet sanomatta. 

💚

Onnea tähän hetkeen,

huomiseen

-jokaiseen nousevaan aamuun 

ja illan koitteeseen.

Olkapään yli

Kun olet kulkenut vihreitten vuosien vaellustien
katsot taaksesi.
Tähyilet tyyniä vesiä
hiljaisia metsiä
polkujen suloista rataa.
Katselet levollisesti
tuulisiinkin päiviin.
voittoihin ja tappioihin
ja huomaat:
ne olivat onnelliset vuodet.

-Maila Jyrinki-

💚

Olen kulkenut tämän viikon tuon yllätyksen järjestämisen 

ja  ihanan juhlapäivän jälkimainingeissa. 

En osaa sitä oikein edes sanoittaa.

mutta sen sanon, että juhlia kannattaa järjestää! 

 

Keltaista ja vihreää

Siivoilin äsken pääsiäisen pois. 

Totesin keltaisen ja vihreän olevan huhtikuun värit, 

jotka myös pääsiäinen  viitoittaa kotiin omalla perinteisellä tavallaan. 

Auringon keltainen 

ja ruohon vihreä.  

Näiden keväisten, visuaalisten mielikuvien avulla lapset usein 

opettelevat värien nimiä. 

Tämä maaliskuun lopun synttäreiden täyteläinen, 

keltaisten kukkien ja vihreiden oksien kimppu on ilahduttanut meitä 

pitkälle huhtikuuhun. 

 

Pirteän keltainen ruukkukrysanteemi näyttää olevan myös kestävä kukka

 ja tuovan sankarille onnea sekä iloa pitkään. 

Keltainen tyynynpäällinen sai jäädä vielä hetkeksi sohvan väripilkuksi.

 Toukokuulla lienee jo vaaleanpunaisten ajatuksen aika! 

Uskomattoman kestäviä ovat myös olleet myös nämä isot, hennonkeltaiset leikkoneilikat. 

Kimppu on kolmen viikon takainen 

ja kukat kukoistavat edelleen kauniisti. 

Tuo maljakon alla oleva kaunis liina on muuten taitavan siskoni nypläämä.

Se on sellainen käsityötaito, että jää minulta tekemättä. 

Vein rairuohot tänään pihalle. 

Mukava väripläjäys ja toivenäkymä vielä uinuvalle, kylmälle maalle. 

Toki, kun tarkasti katsoo,

niin huhtikuun vihreä jo orastaa, pilkistää maasta. 

Aamulla kaksi jänistä näytti näykkivän jotain sieltä. 

Ilahtuvatkohan ne mun ruohoterveisistä! 

Viherkasvit ovat virkistyneet valon myötä. 

Kultaköynnöskin venyttelee kasvuaan pitkin takan kylkeä. 

Vihreää, vehreää! 

Kasvua, kevättä! 

🍃💛🍃💛🍃

Osallistun tällä postauksella Kristiinan huhtikuiseen värihaasteeseen! 

 

Villatakki auringonkukkaneliöistä

 Pääsiäinen on mennyt tässä kotosalla kotoisten vieraiden seurassa. 

Sisarusten sekä serkusten elämänmakuinen talostelu on siivittänyt näitä päiviä

ja sisarukset ovat käyneet moikkaamassa pitkämatkalaisia täällä mummulassa. 

 Mummulan lelut on pölyytetty pohjia myöten 

ja täällä on ollut monenmoista leikkiä niin sisällä kuin ulkonakin. 

Olemme herkutelleet perinteisillä pääsiäisherkuilla. 

Pääsiäismunajahtikin on ollut tällä kertaa usemman kerran.  

Pieni tyttö, toukokuussa vuoden täyttävä,

tuli myös käymään.  

Tytär laittoin kerrattain 

Pinterestin kuvan auringonkukkaneliötakista,

 josta innostuin. 

Takki valmistui sopivasti pääsiäisen alla 

ja nyt oli takin sovittamisen aika. 

Tämä oli kiva projekti. 🌻

Ruskea ja luonnonvalkoinen lanka ovat Nalle -lankaa, 

keltaiset terälehdet Seiska veikkaa. 

Takkiin meni 18 neliötä

ja muutama tovi pähkäilyä esim. tuon helman osalta. 

Mallikuvan takissa oli nappilista, 

mutta tytär halusi kiinnitykseen solmimisnauhat.  

Helman virkkasin pitkäpylväskimpuilla,

joita on myös neliöiden terälehdissä. 

Pieni on juuri viikolla ottanut ensiaskeleensa. 

Sovituskuvat ovat kyllä vauhdikkaita 

ja totesimme tyttären kanssa, että ihan mahdoton homma kuvata. 

Liike kuvaa sitä elämäniloa 

ja uteliaisuutta sekä malttamattomuutta, 

jota pienillä ja pienissä on.  

Minusta tästä tuli ihana 

ja tytärkin oli mielissään takista. 

Aurinkonkukka symboloi elinvoimaa, iloa 

ja nimensä mukaisesti aurinkoa sekä valoa. 

Se sopii ihanasti pienen vaatteeseen! 

  

Samaan syssyyn aloitin toisen takin virkkaamisen 

ensi viikolla vuoden täyttävälle pienelle, 

joka juhlitaan loppukuusta. 

Virkkuukoukku viuhuu nyt vilkkaasti! 

~~~~

Pääsiäinen jatkuu. 

Maa on vielä musta,

 elämä lepää roudan sylissä noustakseen

 auringon valon myötä oraaksi ja kasvuksi. 

Kevään iloa ja toivo kannattelee näitä päiviä. 

🍃☀️🍃

 

Makumuistoja

Pitkästä aikaa leivoin sitruunamuffinsseja. 

Niiden resepti on luotto-ohje nuoruudestani, 

70-80 lukujen taitteesta. 

Ne olivat silloin lempparileivonnaisia. 

Tuo alkuperäinen, käsin kirjoittamani ohje on kulkenut 

mukanani vuosikymmenet. 

Siihen liittyy paljon tunteita ja muistoja. 

Tänään meillä on hääpäivä

ja  täällä tuoksuu muffinssit. 

Yllätin entisen poikaystäväni eli 

nykyisen mieheni näillä sitruunaisilla herkuilla.

Sitruunamuffinssit

150 g margariinia/voita

2 dl sokeria

3 munaa

1,5 dl kermaa

3,5 dl vehnäjauhoja/gluteenittomia jauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 sitruunan raastettu kuori

1 rkl sitruunamehua 

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään.

Lisää jauhot taikinaan vuorotellen kerman ja sitruunan knassa. 

Pane taikina lusikalla pieniin paperivuokiin 

ja paista 225 assteessa 10-15 minuuttai.

Annoksesta tulee 24 muffinssia, 

jotka paistoin kahdella muffinssivuokapeltillä. 

Juomme kohta juhlakahvit 

ja makustelemme, 

vieläkö sieltä löytyy se tuttu 

rakkauden sivumaku. 

Kuvan pääsiäislauantaista on kuljettu yhteistä matkaa 43 vuotta.  

On ollut myötästä ja vastaista,

 onnea ja iloa,

täyteläisiä, elämänmakuisia päiviä, 

mutta myös huolen ja surun päiviä,

jotka olemme saaneet yhdessä jakaa. 

Elämä on antanut ja ottanut. 

Tänään katsomme menneisiin päiviin ja 

yhteiseen matkaan kiitollisina

ja tuleviin toiveikkaina. 

💛

Mielessäni on soinut tänään Cuulaksen laulu

"Vuodet yhdessä". 

Vuodet yhdessä ja aamuinen kahvi, 

auringon valo

kodin voi kirkastaa.

myrskysateesta kun selvitä jaksaa 

rakkautta välillenne

kasvattaa. 

💛