Toukokuun kynnyksellä

Kun hiirenkorvat 

värjäävät metsän hennolla vihreällään,

kun lintujen laulu täyttää 

vuorotta aamut ja illat,

kun ensimmäiset kukat kumartuvat kunnioittamaan 

luomisaamun tuoksua. 

Sillä hetkellä talven muisto

jo kokonaan poissa. 

Ja elämää on 

vain edessäpäin. 

-Hanna Ekola- 

Kevään iloa ja valoa meille kaikille!

🍃 💛🍃

Kolme toukokuista kuvaa

Vastaan Kristiina K n haasteeseen näillä toukokuisilla kuvilla:

Tauvon tiellä.

Pyörällä nämä suorat taittuvat mukavasti,

mutta lenkkeillessä meinaa usko loppua päämäärän saavuttamiseen.

Tulvavesi.

Kevään tulvavedet olivat kasautuneet metsän suoalueelle ja siellä on nyt pieni järvi.

Yksinäinen joutsen oli laskeutunut sinne lepuuttamaan siipiään. 

Toukukuun tunnelmaa.

Kevättä kuuntelemassa.

Vesi polveili kohisten kivikossa  

ja linnut sirkuttivat kevään hennon vihreissä koivuissa.

Oli kevään herkkä hetki.

Minussakin soi! 

~~~~~

Tässäpä nämä, ole hyvä.

Toisten lisää toukokuun kuulumisia! 

🌞

 

Kevään ensimmäinen kukkija

Niin pitkään olen katsellut kukkapenkkeihin ja pensaiden alusiin,

josko sieltä näkyisi jonkinlaista elämän merkkiä.

Muutamia narsissien piipoja,

parisenttisiä pieniä piikkejä on tullut nyt mullan läpi 

ja vuohenjuuri alkaa työntämään vihreitä lehtiään valoa kohti.

Marjapensaan juurella sen sijaan minua odotti iloinen yllätys;

erikoisen värinen krookus.

En ole koskaan sinne krookuksia istuttanut,

mutta vanha äitini meinasi, että liekö lintujen hyviä töitä.

Oli miten oli!

Tuo kaunis kukka on tämän kevään ensimmäinen väripisara pihassani

ja toinen kukkaislöytö leskenlehtien pienien aurinkojen jälkeen.

Arki on elämän parasta aikaa.

Arki on tänään juhlaa.

En kaipaa kultaa, en tähtien taikaa,

sanoja suuria tuhlaa.

Jokainen tuokio lahjaksi muuttuu

elämän päivässä, jossa,

annetaan anteeksi se mitä puuttuu, 

eletään sovinnossa.

Tuo Kaskisen runo sopii jotenkin tähän hetkeen,

tähän päivään, kevääseen.

Me kiirehdimme monesti asioiden edelle

ja kaikki kuitenkin tapahtuu lopulta 

parhaassa sekä oikeassa järjestyksessä ja aikataulussa.

Niin kuin tämä ihana krookuskin.

Se lopulta pääsi yllättämään minut! 

Jos ottaisimme elämän niin,

että se minkä on annettu

on annettu syystä

ehkä lahjaa olisivat nekin päivät

jotka eivät heti paljasta aarrettaan

jotka avautuvat vasta vähitellen

kiitollisen käsissä.

-Elina Salminen-

~~~~~~

Olen lueskellut viikonlopun aikana keväisiä ja  äiteihin liittyviä runoja ja ajatuksia.

Että jotkut osaavatkin sanoittaa ajatuksiaan niin kauniisti,

olennaisen kiteyttäen,

tunteella.

Äitienpäivän jälkeisissä ja kevään ilon tunnelmissa

tätä kirjoittelin.

Ihania toukokuisia päiviä Sinulle.

Joko sinun pihallasi näkyy kevään kukkijoita?

 

Onnitteluvärssyjen aikaan

Iloa, onnea ja 

lämmin halaus

-olkoon päiväsi 

mukavia hetkiä täynnä! 

Onnea tänään, 
onnea vuosille tuleville. 
Onnea päivään jokaiseen, 
sykettä sydämen seutuville, 
iloa menoon arkiseen kuin juhlaankin! 

Tänään on suuri päivä

Tänään kukkivat
tuomet ja spireat.
Tähän päivään puhkesivat ruusut.
Tänään lintunen 
lepää lennosta.
Tässä päivässä 
tuoksuu kiitos.
-Anni Rättyä-

Kertyneiden vuosien juhla:

lahjapöydällä

eletyn elämän kokemusta,

viisautta, ymmärrystä

-iloa menneestä ja tulevasta.

-Maria Ahstedt-

Onnenpäiviä, ilonhetkiä

elämä sinulle suokoon,

kukkien loistoa, kirkkaita säteitä

aurinko tiellesi tuokoon.

Syntymäpäivänä

jos lasket vuosia

kuin ruusun terälehtiä

talleta ne helminauhaan

mansikasta mustikkaan.

Siinä muistot tuoksuvat

ne elämältä maistuvat.

-Positiivarit-

Onnea tähän hetkeen,

huomiseen

-jokaiseen nousevaan aamuun 

ja illan koitteeseen.

Tänään on päivä,

päivä onnellisten hetkien.

Olkapään yli

Kun olet kulkenut vihreitten vuosien vaellustien
katsot taaksesi.
Tähyilet tyyniä vesiä
hiljaisia metsiä
polkujen suloista rataa.
Katselet levollisesti
tuulisiinkin päiviin.
voittoihin ja tappioihin
ja huomaat:
ne olivat onnelliset vuodet.

-Maila Jyrinki-

Juhlainen viikko.

Tuplajuhlien aikaa,

kun synttärit ja äitienpäivä sattuvat liki toisiaan.

On ollut ihana saada onnen ja siunauksen toivotuksia,

viestejä ja muistamisia ystäviltä aikojen ja matkojen takaa,

kirje ystävältä.

Persoonallisia, ainutkertaisia tervehdyksiä,

jotka kantavat minua uudelle vuosikymmenelle.

Kortteja, joissa kultaiset numerot viestivät vahvasti vuosien vierimisestä.

Kauniita kukkasia,

joiden värit tuovat iloa ja väriä tähän viikkoon

sekä jäävät muistoksi tähän postaukseen.

Kiitollisena katselen menneisiin päiviin ja tähän hetkeen.

Elämä on hyvää juuri nyt.

Lahjamagneetin sanoin

Opi eilisestä,

luota huomiseen,

mutta elä tänään.

🌺

Keväiset juhlat

Mieleni on herkkä kevään kauneudesta

ja  kaiken kauniin nupulla olemisesta

sekä tästä toukokuun toisesta viikonlopusta,

ystävien läksiäisistä ja 

keväisistä juhlapäivistäni, 

joihin kiteytyy paljon ajatuksia, 

tunteita ja tunnelmia.

Eletyn elämän ynnäämistä ja äitienpäivän juhlaa.

Kiitoslaulun aika.

 YLISTYSLAULU ELÄMÄLLE

Tänään, kun auringon kuumat ja häikäilemättömät

hyväilyt jälleen kerran

ovat herättäneet eloon 

koko luomakunnan,

ja maailma on räjähtänyt täyteen

luomisen rajua riemua,

juuri tänään

tahtoisin laulaa ylistyslaulun

sinulle, elämä.

Tahtoisin laulaa

lasinkirkkaan laulun,

jonka sävel soi kuulaana ja kauniina

niin kuin mustarastaan huilu

himmeässä kesäyössä.

Tahtoisin laulaa

yksinkertaisen laulun,

jonka jokainen sana on tosi ja aito,

niin kuin koivun tuoksu

ensimmäisen kevätsateen jälkeen.

Tahtoisin laulaa näin:

Rakastan sinua, elämä,

rakastan silloin kun annat,

kun ruhtinaslahjojesi runsaus

ryöppyää ylitseni,

kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden

lämpö

lankeavat osakseni,

ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.

Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua

silloinkin, kun sinä otat,

kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,

kun kiellät jotain keskeistä,

jotain, jota ilman on autiota elää,

tai pakotat minut hyväksymään

kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.

Sillä saaminen ja luopuminen,

tuleminen ja lähteminen,

alku ja loppu,

kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, elämä,

ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta, 

itkusta ja naurusta,

ilosta ja tuskasta,

rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,

kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta,

sillä katoamisen ja kuoleman varjon alla

täyttää sydämeni riemuitseva kiitollisuus:

olen saanut olla ihminen.

-Raili Malmberg-

Noissa ystäväni eilen lukemissa 

runon sanoissa ja säikeissä tuntui olevan paljon niitä teemoja,

mitä minäkin tänään mietin.

Kiitos rakkaistani lähellä ja kaukana.

Kiitos arjesta ja juhlasta.

Keväästä ja syksystä.

Kivusta ja lohdutuksesta.

Kiitos elämästä;

"olen saanut olla ihminen"!

Jokainen päivä, jokainen kevät, jokainen "välivuosi" on lahjaa.

Ja jokainen läheinen, jonka kanssa saan jakaa elämääni.

Onnea!

Olet parhaassa iässä silloin,

kun osaat nauttia

elämästäsi!

Kun posti toi eilen tuolla tekstillä olevan 

syntymäpäiväkortin rakkaalta äidiltäni,

sydämessäni läikähti

ja ilo valtasi mielen 

-ja kaiho.

Ihana äiti. 💓

Äidin kädet

kämmenpuolelta silkkiset

päältä jo hieman ryppyiset

Tuhansittain neuleita kutoneet

Sadoittain kukkia istuttaneet

Kämmeniensä silitystä 

on yhtäkkiä ikävä

-Una Reinman-

Toukokuun toisen viikonlopun 

lämmin ajatus Sinulle!

Ja erityisesti omalle Äidille!

 

Hiirenkorvien aikaan lapsuuden mökkimaisemissa

Kun pakkailin autoani helatorstaina,

en arvannut miten -monella tapaa- herkkään keväiseen hetkeen olin lähtemässä.

Ystäväni, jo iälle ehtinyt, sattui lenkillään pihaamme.

Kuullessaan minun olevan lähdössä Äitini ja Sisarten luokse lapsuuden mökkimaisemiin

hän alkoi muistella  omaa perhettään, lapsuuden aikojaan,

äitiään, joka jäi yhdeksän pienen kanssa isän kuoltua sodassa.

Hän mietti kaihoisasti niitä aikoja,  sitä miten hän vanhimpana otti vastuuta 

äidistään, sisaruksistaan, kodista ja kodin töistä.

Hän koki sen kaiken sitoneen heitä yhteen.

Ja se yksituumaisuus sekä välittäminen ja rakkaus on kantanut heitä pitkälle vanhuuden päiviin.

Päiviin, jolloin he ovat jo kirjoitelleet jäähyväiskirjeitä ja jättäneet jäähyväisiä.

Että ei jäisi sanomatta, mitä he ovat merkinneet toisilleen.

Ei liene sattuma,

että hän saapui pihaamme tuona aamuhetkenä.

 hiljoikseen tuttua aamulenkkiään.

Hänen juttelustaan tuli tätä toukokuista reissuani kannattelevia saatesanoja 

ja elämänviisauksia, jotka kätken muistoina hänestä sydämeni sopukoihin. 

Välittämisestä, 

ajan antamisesta,

kohtaamisesta,

Että me olemme täällä toisiamme varten. 

Lapsuuden kesämökin pihaan kaartaminen on aina erityisen herkistävää,

mutta tällä kertaa lisäherkkyyden tuohon hetkeen toi aamullisen kohtaamisen lisäksi hiirenkorvien aika.

Siinä kevään ihmeen äärellä,

veden liplattaessa tutusti kiviaitaan

mieli oli äärimmäisen herkillä.

Olimme  tulleet tuttuun maisemaan,

rakkaiden muistojen luo.

Kevät tuo taas  tullessaan uuden kesän,

uuden vihreän ja kasvun voiman,

uuden muistot.

Yhdessä touhusimme kesäpaikkaa kuntoon,

siivoilimme ja kohentelimme.

Vaalimme vanhoja esineitä ja asioita,

menneitä muistoja ja vanhempiemme kätten työtä.

Saimme olla taas hetken yhdessä

omalla maaperällä

yhteisten muistojen äärellä.

Saimme kokea yhden päivän aikan auringon ja helteen,

yhtäkkisen tuulenpuuskan ja aaltojen nousun,

ukkosen kaukaisen jyrinän ja päälle nousemisen,

salamoinnin ja 

tihku-ja kaatosateen,

tyynen järven pinnan ja aaltopäät.

Suomen kesän.

Niissä olosuhteissa koivunlehti kasvoi nopeasti 

ja hento, keväinen vihreä nousi näkyväksi maiseman ylle. 

Yhdessä touhutessa, 

muistellessa,

tunteet kulkivat omia ratojaan

ilon ja kaihon puhdistavien kyynelten kostuttaessa välillä poskipäitä.

Me olemme samasta puusta,

saman puun lehtiä.

Me kuulumme yhteen, vihannoimme yhdessä. 

Sitä yhteyttä haluan vaalia vanhan ystäväni ja tälle matkalle saattajani tavoin,

hoitaa ja antaa sille aikaa. 

Siskonikin laittoi ryhmään äsken ajatuksen:

Silmukka kerrallaan

tehdään eheämpi maailma.

Välillä oikein,

 välillä nurin,

mutta rakkautta yhtäkaikki.

Villaa ja välittämistä,

kantapäiden parsimista.

Silmukka kerrallaan,

siskoni,

silmukka kerrallaan. 

Kohtaaminen hiirenkorvien aikaan

koski syvälle ja syvältä.

Mökki ja petivaatteet vapautuivat talven pölyistä,

mutta jollakin tapaa puhdistuneena,

talviturkin riisuneena,

tunteita tuulettaneena minä suuntasin kotimatkalle.

Kannatti lähteä ja kannattaa lähteä toistenkin! 

💚

 

Toukokuun lopun aatoksia

Vanhan keväisen lastenlaulun sanoin

"on kevään aika tullut on päivä toukokuun

ja tänään heräsin minä lintuin lauleluun."

Ja auringon paisteeseen 

sekä puiden hennosti vihertävien oksien värittämään maisemaan.

Sää on vihdoinkin lämminnyt

ja tuon tuostakin piipahdan pihaan katselemaan ja kuuntelemaan kevättä. 

Illat ovat kuluneet pihahommissa;

on ollut niin terapeuttista upottaa taas sormet muhevaan multaan

ja kaivaa sekä kääntää lapiolla maata,

tuntea maan tuoksu ja nähdä orastava vihreys kaikkialla.

Isojen kukkapaakkujen ylöskaivaminen ja niiden kanssa kyykkiminen

on oivaa ulkojumppaa,

jonka vaikutuksen huomaa viimeistään aamulla sängystä noustessaan.

Ajatukset ovat viipyilleet tänä viikonloppuna peruskoulunsa päättävien, 

ammattiin valmistuvien ja 

ylioppilaaksi kirjoittaneiden luona.

Huominen lauantai on heille jokaiselle erityinen päivä,

juhlan arvoinen päivä,

jota tänä keväänä juhlitaan monessa kodissa pienesti oman perheen kesken.

Perinteiset onnittelukäynnit jäävät huomenna käymättä, 

mutta toki monella muulla tavoinkin nuorta voi huomenna muistaa.

Tänään olisi ollut meidän hammashoitajankin virallinen kevätjuhla

ja hänen juhlapuheensa siellä.

Nyt oli  tyytyminen etäjuhlaan ja siihen, 

että yhteistä iloa opiskelukavereiden kanssa ei voinut jakaa.

Onneksi päätimme juhlia häntä "juhlan aikaan" silloin tammikuussa, 

kun hän sai koulunsa suoritettua ja ns. paperit ulos.

Muutama kuukausi valmistumisen ja työssäolon jälkeen 

on vaikea saavuttaa sitä juhlamieltä ja -tunnetta, 

mitä koulutyönsä päättäessään ja etappinsa saavuttaessaan tuntee.

Huomenna toiseksi nuorimmainen lapsemme päättää peruskoulun.

Sekin on juhlan paikka.

Monena keväänä olemme koulunpäättäjäispäivänä käyneet ulkona syömässä,

mutta huomenna sekään ei ole mahdollista.

Taidamme tilata pizzat  tänne kotiin 

ja syödään ne konkreettisesti ulkona.

Tärkeintä on pysähtyminen hänen elämänsä yhteen taitekohtaan.

Eräänä iltana sanoin nuorimmaiselle,

että tämä aika kuluu niin hurjaa vauhtia.

"Vasta oli uusi vuosi ja nyt jo koulunpäättäjäiset", tuumasin.

Hän vastasi, että "siitähän on jo tosi kauan".

Niin erilaiset ovat ajan tuntemiset eri ikäisenä.

Itse haluaisi vähän jarrutella ajan kulua,

mutta viikot tuntuvat aina olevan perjantaissa.

Tulee ajatus, 

että tämä ihana kesäaika soljuu niin pian ohitse.

Pessimistisesti maalaillen

"kohta on jo juhannus ja yöt alkavat pidentyä"!

~~~~

Pihakoivussa asustaan lintupariskunta.

Heidän touhuamistaan ja  arkisia lentoja seuratessa tulee väistämättä mieleen 

"lintu -laulu Oi, katsohan lintua oksalla puun".

Nuo huolettomuuden ja luottavaisuuden esikuvat puhuttelevat.

Ne elävät hetkessä.

Ja laulavat.

Iloitsevat.

Tämän kevään tilanteesta huolimatta

"Ilo on kirjoitettu tähän päivään.

Huilut puhkesivat riemuun

ja katso: varjot ovat poissa kuin uni,

puut valosta kirkkaat,

täynnä kukkia,

ja lounatuuli on tullut. 

Nyt laulaa maa,

nuori kesä, kukoistukseen valmis."

-Inkeri Karvonen-

💚

Toukokuun juhlaa

Viime päivät ovat olleet keväistä juhlaa.

Aurinko on hellinyt meitä:

on ollut ajankohtaan nähden uskomattoman kaunis sää.

Luonnossa on "kesä on pian täällä"-tunnelma.

Koivunoksat ovat hiirenkorvalla

ja kaikkialla näkyy vieno viherrys.

Luonnon kauneuden heräämisen äärellä

koen aina yhtä käsittämättömän koskettavaa tunnelmaa.

Keväässä on aina jotain tuttua,

mutta aina myös jotain yllättävää.

~~~~

Minua hellytti pikku Milan kysymys,

kun hän kiikutteli mökin keinussa ja huikkasi sieltä:

                                  "Mummi,

onko kesällä tämmöistä?

Onko nyt kesä?"

Pieni lapsi sanoitti sen ihmetyksen, 

mikä viimeisten epävakaisten kesien jälkeen on melkein hukassa itseltäkin.

Kesätunnelma.

Toukokuu on minun juhlainen kuukausi.

Lähekkäin sijoittuvat syntymäpäiväni ja äitienpäivä takaavat 

paljon toukokuisia onnen ja ilon toivotuksia.

Paljon kauniita sanoja ja ihania kukkia,

monia mieluisia lahjoja.

Näinä päivinä olen kokenut erityisen voimakkaasti 

minua ympäröivän rakkauden ja ilon perheestäni.

<3

Mökkikauden aloittaminen on minulle kevään juhlaa.

Mökillä on aina kesä ja leppoinen tunnelma.

Niistä tulen kirjoittelemaan taas kesän tullen enemmän.

Ihania toukokuun hetkiä Sinulle!

Pikku Milan mallin mukaan sanoitetaan iloja aina kun oivalletaan niitä.

-Kaisu-