5. joulukuuta 2022

Itsenäisyyspäivänä

Tänä itsenäisyyspäivänä ajattelen Sinua Äiti!
Sinun isäsi ei palannut kotiin sotareissulta
ja äitisi jäi viiden pienen orvon yksinhuoltajaksi.




Arjen karuutta ja kovuutta,
ikävää ja lohduttomuutta lisäsi vielä se,
että kahden vuoden iässä sinut haettiin kyläreissulle mummulaan,
jonne sinä isätön jäit kasvamaan sitten myös äidittömänä.
Mummu, tädit ja sedät hoivasivat sinua siellä parhaansa mukaan,
mutta elämäsi ajan olet kantanut rinnassasi kysymystä 
"miksi äiti ei tullut hakemaan minua kotiin"?

Ehkä aikuiset ajattelivat aikanaan keskenään,
että näin sinä saat parasta hoivaa ja huolenpitoa,
 kun kotona oli monta pientä
Valitettavaa,
että niitä mieltäsi vaivaavia ajatusten solmuja ei saatu koskaa avattua 
eikä avoimiin kysymyksiin tullut vastauksia.
Murheellista, että Äitisi ja  minun mummuni jäi meille kaikille etäisiksi
sodan elämään tuomien haasteiden takia.




Olen saanut elää tarinoittesi ja muistelmiesi kautta aikamatkan 
sodanjälkeisiin elämäntilanteisiin ja sotaorvon tunteisiin.
Olen saanut liittää sinun yksilölliset  sotavuosien jälkeiset kokemuksesi
 arvokkaaksi osaksi niin oman sukuni kuin Suomenkin historiaa. 

Elämä ei ollut silloin helppoa kenelläkään ja 
 sinäkin jouduit varhain piiaksi ja tienaamaan naapuriin.
Toisaalta olet kertonut,
 että ne paikat toivat elämään uusia ihmisiä ja välittämistä.
Elämäsi harmaille pilville löytyi kauniita pitsisiä sekä kultaisia reunoja.

Olet kertonut:
 kun suru oli sodan jälkeen suurin, kenelläkään ei ollut aikaa surra 
eikä toki ollut ymmärrystäkään käsitellä surun tunteita.
Kaikki energia suuntautui elämän jatkumiseen kotirintamalla.  
Kodin ja yhteiskunnan tehtävien hoitaminen sekä elämän eteenpäin vieminen 
kasaantuivat niiden kontolle, ketkä kykenivät niitä tekemään. 
Työ vaati niin fyysisiä kuin henkisiä voimavaroja 
ja tunteet jäivät päivästä toiseen jatkuvaan puurtamisen alle. 
Lapset patosivat tunteitaan, 
kun heidän piti säästää oman surunsa ja ikävänsä kanssa kamppailevia aikuisia.

Viime vuosina te sotaorvot olette onneksenne ja iloksenne löytäneet vertaistuen.
Sinäkin olet ollut aktiivinen osallistuja sotaorpojen tilaisuuksiin,
Ne ovat olleet tila ja väylä
 tunteiden ja läpikäymättömien kokemuksien purkamiseen ja jakamiseen. 
Jaettu suru on puolitettu suru ja yhteinen ymmärrys on eheyttänyt monia
 sotavuosien aiheuttamista kokemuksista.  

Sotaorpojen järjestäytyminen ja tarinoiden työstäminen sekä taltioiminen
 ovat avanneet kotirintaman arjen historiaa näkyväksi.
Viime vuosien työ on ollut  merkittävä teille sotaorvoille itsellenne, 
mutta myös meille läheisille.




Isäsi sai hautakummuilleen valkoisen ristin 
ja äitisi  mustan ristin, 
joka oli kovin raskas ansiomerkki kannettavaksi.
Sinä sait elämänikäiset polttomerkit,
raskaat muistot sydämeesi ja mieleesi niistä vuosista,
jotka toivat suomalaisille vapauden.

Tänä itsenäisyyspäivänä
 sytytän sinivalkoiset kynttilät kiitollisuudella ja nöyryydellä.
Saamme käydä viettämään juhlapäivää rauhan vallitessa.
On sanottu, että uhrien ansiosta lippu liehuu!




Keskuudessamme on vielä heitä,
joiden elämää sota aikanaan kosketti.
He ovat eläviä, omaelämänkerrallisia historiankirjoja,
joista voimme vielä oppia,
joilta voimme vielä kysellä.

Meidän ’etulinjaan siirtyvien’ tehtävänä on kertoa näitä koskettavia elämänkertoja ja 
välittää eteenpäin 
viestiä kotimaamme vapautemme  hinnasta.





Suomalaisuus ja sinnikkyys olivat voimavaroja. jotka kantoivat ihmisiä aikanaan. 
Suomalaisuus kasvaa
Maila Jyringin runon sanoja mukaillen 
 ruohon tavoin varpaiden välistä vihreytenä
ja se vihreys on rakkautta tähän isänmaahan, äidinkieleen ja luontoon.  
Tänä juhlapäivänäkin! 



Itsenäisyyspäivän iloa meille kaikille! 

















 

1. joulukuuta 2022

Joulu on jo ovella



Joulu on jo ovella
-tai ainakin jouluinen ovikranssi on jo ulko-ovessa.




Monta kertaa olen tehnyt jouluisen ovikranssin erilaisista vihreistä oksista,
puolukan- sekä mustikanvarvuista, 
männyn- ja kuusenoksista sekä liekosta.
Viime lauantaina mökin metsässä kävellessäni päädyin keräämään katajanoksia,
jotka kannoin tuvan pöydälle kranssivärkiksi.




Tein kranssipohjan muoviletkusta, 
jonka suljin ympyräksi puutapilla.
Jäsäkkään pohjaan oli näppärä kiinnittää katajaniput.

Tätä kranssipohjaa voin käyttää uudelleen.
Puran kranssin keväällä kompostiin
ja otan pohjan sekä kukkalangan talteen.




Kiinnitin kranssiin kokeilumielellä viime jouluna 
ompelemani juuttikankaisen tähden
-ja siihen se jäi.

Se on kuin tähdenlento metsän yllä.

Kuin jouluinen tähti kaiken maan päällä.
silloin kerran,
kauan sitten.




Olen tehnyt useampana jouluna tänne blogiin joulukalenterin.
Sen tekeminen on ollut mukavaa jouluista puuhaa.
mutta se on ottanut oman aikansa.

Tänä vuonna päätin jättää turhat aikataulutukset,
tekemällä tehdyt kiireet sekä kaikenlaiset haasteet väliin.
Keskityn joulun odotukseen ja joulutunnelmaan
sekä leppoisiin jouluvalmisteluihin.


Luulen kuitenkin, 
että postaan tänne kuitenkin useammin kuin normaalisti,
koska joulu on niiin ihanaa aikaa.
Ja ne vanhat joulukalenterit löytyvät tunnistesanalla "joulukalenteri",
jos joku haluaa käydä kurkkaamassa.




Teemme perhekuntani kanssa Whatsappiin joulukalenterin.
Laitamme vuorotellen kalenteriluukun viestin muodossa aamulla avattavaksi.

Olemme etäällä toisistamme,
ja ajatuksena on odottaa joulua yhdessä tällä tavoin.
Luukkujen kautta saamme jakaa
 joulunodotuksen iloa toisillemme,
näemme kuvia rakkaittemme jouluvalmisteluista ja jouluisista kodeista,
sekä lapsenlapsien jouluilosta.

Jokaiselle pariskunnalle ja perheelle tuli pari luukkua tehtäväksi.
Tänään oli täällä kotona olevien ja asuvien luukku,
johon kuvasin perinteisiä jouluisia juttuja täältä kotoa ja mökiltä.
Otin kuvia joulukoristeista ja -esineistä,
jotka ovat kulkeneet mukanamme 
ja tuoneet kotiin sen tutun jouluisen tunnelman.




Tämän ensimmäisen luukun kuvien taustalauluna oli 
"Tule joulu kultainen" -laulun säe

Juhla vanhain perinteiden
Saapuu talven hämärään
Hyvän tahdon odotuksen
Nostaa mieleen lämpimään
Sadunlailla taaskin kuvat
Mieliin nousee vanhan maan
Aasit, lampaat, härkäin tuvat heää eloon uudestaan
Vaikka onkin kaukainen
Satain vuotten takainen
Silti aina läheinen
Tule joulu kultainen



Joulunpunaisia ajatuksia Sinulle!












 

26. marraskuuta 2022

Adventin aatto mökillä

Olemme juhlan kynnyksellä.
On ensimmäisen adventin aatto.

Tänään joulu joutui mökin tupaan 
jouluisten esineiden ja joululaulujen myötä.
Mökin joulu on tehty
 mökin entisen emännän peruja olevista
ja minun keräilemistä tontuista,
kynttilöistä,
 männynoksista ja 
paperisista joulutauluista. 
Jollakin tapaa minimalistisesti.

Lunta on vasta ns. nimeksi
ja hämärän hyssy tuntui ympäröivän mökkiä aamusta iltaan.










Kun minulta kysyttiin

"mistä tunnet  joulun",

en pystynyt kiteyttämään vastaustani sanaan pariin.

 

Ajatuksissani virtasi monia

kauniita, onnellisia,

lämpöisiä, tunteellisia,

punaisia, kultaisia ja 

ajanpatinoimia ajatuksia,

joista minä tunnen joulun.

 

Joulu on kotien ikkunoissa

ja pihoissa tuikkivia valoja.

Se on touhua ja huisketta,

mutta myös hiljentymistä ja kiireetöntä yhdessäoloa.

 

Tunnen jouluajan läheisyyden joululauluista ja 

lasten vilpittömästä jouluilosta sekä joulun salaisuuksista.

Menneet joulut ja ihmiset sekä kauniit muistot palaavat mieliin.

Myös tallin joulu kauan sitten.

 

Joulu on tunnemuistoja ja perinteitä,

jouluisia tapoja ja koristeita

sekä sydämellisiä hyvän joulun toivotuksia.

Niistä tulee tuttu joulun tuntu ja tunnelma 

sekä jouluinen mieli.


(julkaistu paikallisessa joululehdessä 2022)




Ihanaa joulunalusaikaa Sinulle blogini lukija.

Mistä sinä tunnet joulun?



💓



 


































 

20. marraskuuta 2022

Lehtikuusenoksakranssi





Keräsin kävelylenkkini varrelta
 maassa lojuneita lehtikuusen oksia ja
kannoin ne  kotona pesuhuoneeseen.

Kieputin oksat pesuvadin pohjaan.
Oksat meinasivat aluksi pompahdella vadista ylös,
mutta yllättävän helposti ne lopulta asettuivat muotoonsa.
Lopuksi kiepsutin kukkalangan 
ympyrän muotoon asettuneiden oksien ympärille.

Tämän yhden kranssikokeilun jälkeen voin todeta,
että pikkusormen vahvuiset oksat just ja just suopuvat sinne katkeamatta.
Paksuimmat oksat  kannattaa asetella vadin pohjalle,
koska siitä tulee se kranssin pohja.
Päällimmäiseksi ohuita ja kauniita käpyisiä oksia.
Kukkalangan jälkeen kranssia voi toki täydentää lisäämällä käpyjä kuumaliimalla
ja pujottelemalla oksia toisensa lomiin.




Vein tämän kranssikokeiluni ulos.
Siellä toki kävyt sulkeutuvat kylmässä, 
mutta ei se haittaa.

Saatan suhauttaa kranssin pintaan valkeaa sprayta lumen tultua,
vaikka toisaalta tämä on näin luomu,
rouhea ja juurikin sellainen kierrätyskranssin näköinen.
Se on tehty niistä värkeistä,
mitä tuuli on lennättänyt  lehtikuusista maahan.
Ja syksy sateineen on patinoinut ne tummiksi.






Pesuvadin hyödyntäminen kranssin teossa oli minusta oikeinkin kätevä juttu.
Seuraavalla lenkillä yritän kerätä vasta maahan pudonneita, 
puhtaampia ja sirompia käpyoksia
ja teen niistä kranssin sisälle.



Lähestyvä joulu tuo marraskuun hämärään valoa ja iloa sekä
mukavia puuhasteluja ja valmisteluja.
Kranssin myötä mieli kääntyi kovasti jo jouluun
ja pieniin jouluvalmisteluihihn täällä kotona.

Vuosi vuodelta tulee se lapsenomainen 
joulunodotuksen mieli
ja toive, että tämä kestäisi pitkään.
 pitkään,
sillä juhlan valmistelu ja odottaminen on minusta juurikin parasta.




Kranssien kieputtelu koikeilevalla otteella on yksi minun lempparijuttuni.
Niitä tehdessä on jonkinlainen onnellinen "flow-tila", 
jolloin kaikki muu unohtuu.
On vain minä ja ajatus kranssista.
Tehdessä tulee onnistumisia ja toki myös oppimista yrityksen ja erehdyksen kautta.
Kranssien teosta löytyy päivityksiä tunnistesanalla "kranssi ja luonnonmateriaali".

   


Joko sinä olet aloittanut jouluaskareet?
Onko sinulla jotain erityisiä jouluvalmistelun perinteitä?












 

17. marraskuuta 2022

Pikkukoiran pooloneule


Viikko sitten oli arjen juhlahetki, 
kun tytär yllätti meidät vierailullaan pienen koiransa kanssa.
Siinä sitten iloitsimme "vieraasta"
sekä ihmettelimme vuoden ikäistä koirulia
ja sen mummulaan tuomaa elämää.

Tytär oli katsellut koiran paidan ohjeita netistä.
Kun lankakoristani löytyi kerä harmaata 
Seitsemän veljestä -lankaa,
hän alkoikin neulomaan pientä villaista 
ja minä tein lapasia perjantai-illan ratoksi.

Siinä sitten istuimme sohvalla
äiti ja tyttö, 
rinnakkain,
liki toisiamme harvinaisessa käsityöhetkessä.

Tulkitsimme netin ohjeita suuntaa-antavasti,
 soveltaen ja sopivasti oikoenkin.




Tytär loi kaulukseen 56  silmukkaa ja teki sillä kaksi nurin, kaksi oikein neulosta.
Sitten hän teki tasaisin välein  lisäykset ->76 silmukkaa,
joilla neule jatkui suorana neuloksena muistaakseni 12 kierrosta.

Mahan alle tulevassa kaistaleessa on 21 silmukkaa, suora neulos ja kierroksia 16.
Puikon alussa ensimmäinen silmukka nostettiin,
että reunasta tuli sievä.

Selkä osassa on 55 silmukkaa ja samat jutut kuin mahanaluskaitaleessakin.

Selkä-ja mahakaitale jatkuivat yhtenäisenä sileänä neuloksena,
jonka hän kavensi tasaisin välein  ennen alareunan resoria.

Tämä on tällainen viikon takainen, suuntaa-antava "muistelemusohje".



Välillä neulosta toki sovitettiin pienen "vilipertin" päälle,
jotta paidasta tulisi istuva.

Paidasta tuli tällainen kiva peruspoolo.






Helpottuneen näköisena koiruli pötkötti Hattara-matolla,
kun paita otettiin pois.
Eihän tämä koira toki villasta tarvi, kun karvaakin on,
mutta olihan se suloisen näköinen paita yllään.
Poolo puki sitä.

Silmukka silmukalta etenimme omissa neuleissamme
ja jutustelimme,
olimme pitkästä aikaa yhdessä,
olimme hetken  aivan kahden,

Kävimme siinä yhdessä neulomisen saloja läpi,
mutta silmukoimme myös äitien ja tyttöjen juttuja
illan pimetessä.
Jopa puoleen yöhön
-joka on minulle perin harvinaista.


Onnea on yllätykset
ja kivat hetket, joita ei ole osannut aavistaakaan.

Onnea on tyttäret ja 
naisten sukupolvien ketju,
sekä siinä kulkevat perinteet ja taidot,
mutta ennen kaikkea 
rakkaus ja välittäminen.












 

13. marraskuuta 2022

Isänpäivän iltana

Marraskuun toinen sunnuntai.
Isänpäivä, jonka myötä
 Isä on saanut juhlapäivänään monenlaisia muistamisia;
onnitteluja etänä ja livenä
 lahjoja ja herkkuja.

Minä kiepsautin ruusut ja eucalyptuksen oksat
yhteen ja ojennin ne 
Hänelle, lasteni isälle.

Oman isäni muistolle sytytin kynttilän.
Hän on kaipaukseni päässä
ja mukana elämässäni muistoina.





"Isiä tarvitaan
nostamaan, kantamaan,
työntämään, vetämään,
kokoamaan ja korjaamaan
pieniä ja painavia sydämiä."

-Elina Salminen-




"Olla jollekin
peruskallio
ja maailman vahvimmat kädet
esikuva
ja se joka toisi taivaaltakin tähdet
miehen malli
ja pientä sydäntä käsissään kantava 
turvapaikka
ja ehdottoman rakkauden antaja.

Olla siivet
ja opettaa lentämään lopulta itse
olla juuret
ja vuosien päästäkin huolta pitävä katse

Sellaista se on
olla pienen elämän
suurin sankari
olla enemmän
kuin mies

olla

isä

-Alisa Martikainen-




Tänä päivänä isien ja pappojen lisäksi lämmin halaus kuuluu
isänsä menettäneille ja sijaisisille sekä
niille, jotka haluaisivat tai olisivat halunneet isäksi/isoisäksi,
heille, jotka eivät tunne isäänsä
tai eivät muusta syystä voineet tänään kohdata häntä.

Kaikissa päivissä on läsnä inhimillisten tunteiden laaja kirjo.




Päivän juhlahumu laskeutuu vähitellen.
Hän tuumaa, että seuraava juhla onkin sitten itsenäisyyspäivä.
Minä puolestani totean, että sitä ennen on ensimmäinen adventti.

Olemme taas vuoden juhlaisella puolella.
Juhlapäivät tuovat iloa ja valoa loppuvuoden harmaisiin päiviin,
joissa "ei ole aamu- tai iltapäivää;
on vain lyhyt aamu ja sitten tuleekin jo ilta".



Mukavaa alkanutta viikkoa!
























 

6. marraskuuta 2022

Mamman marjapiiras


Leipaisin viikonlopun varaksi
tykätyksi osoittautuneen marjapiiraan.
Olen leiponut sitä syksyn aikana usein,
sillä se on näppärä ja siihen löytyy yleensä värkit kotoa.
Hänkin on oppinut tykkäämään siitä,
vaikkei "piimäkakuista" tykkääkään.

Teen piiraan nykyään gluteenittomista jauhoista,
koska minusta niistä tulee maukkaampi 
ja gluteenitonhan sopii yleensä useimmille.

Vein ko. piirakan lokakuussa kahvipullavuorollani työpaikalle
ja lupasin silloin jakaa tämän reseptin.
Pikkuisen unohtui, mutta tässä tämä nyt tulee!






Mamman marjapiiras

150 g voita
1 dl sokeria 
1 muna
3 dl Semperin karkeita jauhoja tai vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voi ja sokeri vaahdotetaan.
Muna lisätään seokseen ja vatkataan.
Keskenään sekoitetut kuivat aineet lisätään joukkoon.

Taikina levitetään vuokan pohjalle ja 
sen päälle ripotellaan jäiset marjat (ainakin 5 dl) 
ja täyte, johon laitetaan: 

2 dl laktoositonta kermaviiliä
0,5 dl sokeria
1 muna
1 tl vanilliinisokeria

Paistetaan 200 asteessa n.35-40 minuuttia uunista riippuen.




Ennen tein tämän sellaiseen 26 senttiä halkaisijaltaan olevaan vuokaan,
mutta olen todennut taikinan riittävän kuvassa näkyvään 30 senttiseen vuokaankin hyvin.
Laitan siihen reilusti marjoja
(mustikoita, vadelmia ja puolukoita)  ja kermaviilitäytteet kaksinkertaisena.

Lopputulema on todella herkullinen
ja piiraan mehevyydestä sekä raikkaudesta tuli eilenkin kehuja.




Eilinen päivä meni pyhäinpäivän tunnelmissa
ja lasten vierailujen siivittämänä.
Kynttilä loi valoa edesmenneiden kuvien vierellä
ja kävimme viemässä kynttilän myös haudalle.
Muistot ja kaipaus ovat olleet vahvasti läsnä,
mutta myös valo ja ilo.



.
Yöllä oli satanut ensilunta,
joka toki suli hetimiten pois.
Sumuinen aamupäivä näyttää "kirkkenevän".
Taidan pyrähtää pienelle happihypylle
ja sitten nautimme kahvit piirakan jämien kera.

Ihanaa sunnuntain jatkoa ja kynttilänvaloa Sinullekin!