Kesä hiljalleen kypsyy

Niin on viikko vierähtänyt ihanien häiden jälkimainingeissa

ja töiden alkamisen tuoksinassa.

Kesä on näyttänyt vielä parhauttaan elokuisissa aurinkopäivissä,

mutta aavistus syksyn sävyä on jo aistittavissa.

Kesä hiljalleen kypsyy.

 Viime päivinä on ollut läsnä syyskesän kotoista touhua ja tunnelmaa,

suomalaista perinnettä ja tuoksumuistoja.

Viinimarjapensaita,

vadelmapuskia,

mustikkamättäitä.

Kotona ja mökillä,

pakastamista ja mehustamista,

marjapuuroja ja -piirakoita.

Kesä on saatava talteen,

talven varalle ja voimaksi.

Illalla seisoskelin pitkään mökin pihassa ja pellon reunalla.

Katselin kaihoisana ilta-auringon kultaamia puiden latvuksia

ja piteneviä varjoja.

Tuli mieleeni nämä ihanat sanat:

 "Päivän kultaamissa pihoissa
tuuli torkkuu vehmailla lehdillä
aurinko venyttelee varjoja vasten
kesä hiljalleen kypsyy."

Näissä sanoissa on kiteytettynä juuri tämän hetken tunnelma,

tämä ohikiitävä aika,

 sen puhutteleva tunnelma.

Tämä kesä jää muistoihini kesänä,

jolloin viivähdimme menneitä kesiä vähemmän täällä mökillä.

Tänä kesänä moni perinteinen juttu jäi tekemättä,

ei ollut sitä eikä tätä,

mutta tällä kesällä oli annettavana meille muunlaista tekemistä.

Ne muistot kultautuvat viimeisten auringonsäteiden myötä.

Tämäkin kesä jättää jälkensä,

antaa oman patinansa.

Tänä iltana ei näy ilta-auringon säteitä.

On ihana sytyttää kynttilä valaisemaan hämärtyvää iltaa.

Kaikella on aikansa! 

❤

 

Juhlan aatto

Juhlat lähestyvät.

On juhlan aatto.

Olen päässyt helpolla näissä valmisteluissa,

joista morsian ja sulhanen ovat huolehtineet itse.

Sain leipoa pullakranssit ja pikkuleivät

ja sitten sain tehdä tällaisen ihanan sidontatyön.

Arvatenkin otin haasteen mielelläni ja innolla vastaan.

~~~~

Tein koristeköynnöksen jo tiistaina,

sillä sää on ollut kovin sateinen 

ja sadetta on luvattu myös näille h-hetken päiville.

Ratas on roikkunut ilmavasti autokatoksessa 

ja kukat näyttävät vielä ihan hyville.

Äsken tuo hääkoriste siirrettiin tehtäväänsä juhlapaikalle. 

Kieputin köynnöksen kolmen kimpun tekniikalla.

Pikkukimpuissa on puolukanvarpuja,

sian- ja ojankärsämöä, kanervaa,

liekoa ja heiniä,

joita oli mukava sovitella toisensa lomiin.

On aina niin terapeuttista näitä kranssihommia tehdessä nähdä 

miten kukat korostavat toistensa kauneutta

ja kauneus tuplaantuu kimppujen virrassa.

Miniä toivoi valkovihreää,

mutta myös antoi vapaat kädet toteutukseen.

En malttanut olla lisäämättä aavistuksen verran vaaleanpunaisia ajatuksia,

sillä tätä kieputellessa ajatukseni olivat nuorten luona,

heidän onnessaan ja iloissaan.

Mielessä polveili runon säkeet,

Anneli Kallion kirjoittamat:

"Ja äidin mieli

kuin ranta,

joka ottaa vastaan jokaisen saapujan

ja saattaa jokaisen lähtijän...

Kiitoksen silmut

aukeavat "

- jo tähän hetkeen.

♥

Vettä satelee keveän lempeästi,

sumuisasti.

Vein viherkasvit ulos tehdäkseni jotakin, 

sillä koti on hiljainen.

Juhlamieli kasvaa touhutessa,

tunnelmia aistiessa.

Poika haki äsken leivonnaiset pakasteesta

ja suuntasivat seurakuntakodille.

Eteisessämme riippuu juhlavaatteiden rivi.

Kohta saapuvat ensimmäiset pitkämatkaiset.

Pieni poika ei malttanut enää pitää laulusalaisuuttaan,

vaan lauloi sulhaselle pätkän 

ja totesi, että tämä on meidän yhteinen salaisuus.

Voi heitä,

isoja ja pieniä rakkaita! 

♥♥

Mustikkapiirakka, jossa on aavistus kinuskin makua

Nämä ajat ovat mustikoiden luvattua aikaa.

Mättäät ja sormenpäät sinertävät

ja mustikat muuttuvat monenmoisiksi herkuiksi.

Minä inventoin pakastekaappia

ja leipasin elokuun alun herkuksi mustikkapiirakan,

jonka täytteestä löytyy ranskankerma ja fariinisokeriseos.

Paistunut täyte tuo piirakkaan ihanan kinuskisen maun.

Ohjeen tähän herkkuun löydät täältä, klik.

En hoksannut ottaa ajoissa kuvia tästä leivonnaisesta,

mutta puolikkaan ehdin sentään ikuistamaan.

Piirakka oli muuten hyvää.

Maistuvaista,

 täyteläistä,

kesäistä.

Vahva suositus tästä piirakasta.

"Muutteeksi mukava", totesi miehenikin

ja se on paljon sanottu se.

Olen leiponut  vuosien saatossa usein mustikkaista Mamman marjapiirasta ja 

 peltipiirakkaa sekä Mustikkaherkkua.

Ne ovat luottoreseptejäni.

 Mustikka maistuu erilaisissa piirakkapohjissa aina herkulliselta.

Siitä saa suun ja suupielet sopivasti sinisiksi.

♥

Tänään olen leiponut pullakransseja

sekä pikkuleipiä häihin.

Juhlat lähestyvät!

♥

 

 

Blogini synttäriarpajaisten voittaja

Arvoin arpalaskurilla synttäriarpajaisteni voittajan 

ja voitto osui kommentille

Kiitos Kaisu erilaisen upeista kuvista.
On mukava kun olen voinut olla näin elämässäsi mukana nyt…

 Leppoisaa kesää teille kaikille ☀️❤️.

~~~~

Onnea ja iloa voittajalle!

Arja Rauhala, laitatko osoitetietosi tulemaan niin postitan

 Pentikin Tuomenkukka keittiöliinan ja servetit 

pikimmiten Sinulle! 

Kiitos kaikille osallistuneille onnitteluista ja  kivoista kommenteista sekä mukanaolosta.

Tervetuloa uusille lukijoille tänne Tauvonpaikkaan! 

🌸

Heinäkuun viimeinen ilta.

Elokuu, viimeinen kesälomaviikkoni 

sekä tuleva juhlaviikonloppu kolkuttelevat jo ovella.

Kesä ja kesäiset tunnelmat jatkuvat.

🌸

Mökillä maadoittumassa

Reissussa oleminen on hyvä, 

mutta maadoittuminen kotiympyröihin ja mökille on loman parhautta.

Aloille asettuminen tuo mielenrauhaa 

ja levollisuutta olemiseen.

On ollut nautinnollista kulkea tutussa pihapiirissä ja 

tuntea nurmen nukka sekä heinänkorren pistot jaloissa. 

Nähdä pääskysten huoleton lento puojin räystäslautojen alle

-ja alta.

Huomata kanervien punan pilkottavan jo metsänreunasta 

ja viljavainioiden kellastuvan kauniisti.

Tuntea kesäinen tuuli

ja auringon lämpö iholla. 

Olla ja oleilla.

Ymmärtää joutilaisuudesta nauttimisen ilo puuhavuosien jälkeen.

Jotkut hommat hoituvat oleilun lomassa.

Viimesyksyiset pakasteviinimarjat pöhisivät ’mehumaijassa’

mehumansikoiden kanssa

ja tuvassa tuoksui kotoisa, marjaisa tuoksu.

Janoiset vieraat kehuivat mehun 

lempeää, mansikkaista makua.

Juodessaan,

makustellessaan saivat hetken

tuntea kielellään mummunsa (=äitini) mehun tuntumaa, 

makumuistoa.

Ruosteen ruskea on minusta kaunis väri

ja siksi olen kerännyt näitä ruosteen raiskaamia esineitä pihapiiriin.

Sananlasku ’aika syö ja ruoste raiskaa’ sopii hyvin 

näihin tonkkiin ja sankkoihin sekä kärryihin,

jotka teimme kesällä kerran diy-projektina.

Niissä näkyy elämä,

tuuli ja tuisku,

aurinko ja sade.

Vaihdoimme isojen, risojen rattaiden tilalle pienemmät, ehjät rattaat

ja naputtelimme lavan irronneet laudat kiinni.

Nurmen leikkaamisen jälkeen

siirsimme kärryt sijansa verran aittaan päin.

Punalehtiruusulle jää näin enemmän tilaa versota.

Pientä kivaa puuhastelua yhdessä.

Siinä kunnostetut kärryt ovat taas pihan somana koristeena.

Tässä vaiheessa mökkielämää tuli mieleen,

että josko ne ovat nyt siinä 

vai vieläkö me niitä kopistellaan jossakin vaiheessa kuosiin kolmannen kerran!

Onneksi sitä ei tarvitse miettiä tänään eikä tänä kesänä.

Päivä kerrallaan mennään

ja nautitaan olevasta sekä yhteisestä puuhastelusta.

♥

Muuten,

vielä kerkeät osallistua kesäarpajaisiin täällä.

Sunnuntai-iltana arvon voittajan. 

 

Peltipulla

Minulla alkoi eilen yhtäkkiä kolottamaan pullahammasta.

Olen itse ollut vehnättömällä ruokavaliolla jo parin vuoden ajan

ja olen kokeillut monenmoisia korvailevia pullaversioita aikojen saatossa.

"Pullantuskassa" mieleeni palautui lapsuuskodissa leivottu peltipulla.

Laitoin viestin äidille, josko hän laittaisi kuvan reseptistä.

En malttanut kuitenkaan odottaa ohjetta ja 

 päätin kokeilla Valion vanhanajan peltipulla -reseptiä,

jolla leipoutui  peltillinen

 oikeinkin maistuvaista ja pehmeää pullan korviketta.

Leivoin peltipullan maidottomana (vesi)  ja 

gluteenittomana (Viljatuotteen vaalea jauhoseos)

ja laitoin taikinaan tuplat sokeria sekä reilummin kardemummaa.

~~~~

Innostuin ohjeesta ja tein tänään samaisella ohjeella 

tulevia juhlia silmällä pitäen kranssiversion.

Nostelin taikinaa lusikalla kahteen irtopohjavuokaan ympyrän muotoon

ja jätin taikinan tasoittelematta.

Kranssista tuli mielestäni tosi hyvä

sekä maultaan että  näöltään, 

joskin matala.

Kranssi on juhlavampi kuin peltille tehty levypulla.

Tulevaan juhlakranssiin laitan puolen annoksen yhteen kranssiin

niin saan siihen korkeutta ja riittävästi kokoa muutenkin.

Alakertaan tullessaan nuorimmainen sanoi,

että täällä tuoksuu pullataikina.

Mielenkiintoista ja hellyttävääkin, 

miten pienestä määrästä taikinaa nousi kotiin se tuttu pullan tuoksu

joka sai pojan kyselemään taikinapaakkua maistijaiseksi.

Pikapulla, pannupulla tai peltikranssi,

nimellä ei niin väliä.

Pääasia, että  pullankaipuu oli tyynnytetty

ja taitaapa erityissruokavalioisten pullapuoli juhliin olla nyt mietittynä.

~~~~

Oletko sinä tehnyt peltipullaa?

Tämän tekeminen on kyllä kätevää ja nopeaa 

eikä tarvitse käsiäkään laittaa taikinaan. 

Saimme arjen juhlahetken.

Pullantuoksua ja tiistai-iltapäivän pullakahvit

kesäisissä tunnelmissa. 

🧡

Paluupostissa tuli kuvaviesti äidin reseptistäkin,

sellaisesta Kotikokki-kortista,

joita säilytettiin muovisessa rasiassa.

Muistatteko niitä?

Äidin resepti oli tällainen:

5 kkp vehnäjauhoa

3 kkp sokeria

2 kkp sulatettua margariinia

4 tl leivinjauhoa

2 munaa

3 kkp maitoa

päälle kanelia ja vaniljasokeria

🧡

Joku päivä kokeilen tätäkin,

gluteenittomana varmaankin.

 

Kesälomakranssi

Lomailimme yhdeksän päivää lapsuuden mökkimaisemissa

 ja -olosuhteissa.

Mieli on mukavasti nollautunut kotiarjesta 

ja nyt on jo kova ikävä omaan kotiin ja arjen rutiineihin

sekä juoksevan veden ja vesiklosetin pariin.

Tänä aamuna kävin siskoni kanssa kävelyllä.

Keräilin tien viereltä kesäkukkia ja heiniä,

joita sidoin kranssiin kotiinviemisiksi.

Näitä heiniä ja luonnonkukkia olen katsellut tällä rannalla ja mökkitien varsilla,

lapsuuden mökin tienoilla jo reilun viidenkymmenen kesän ajan.

Tein kukista kesälomamuistojen kranssin.

En toki tiedä, miten nämä luonnon kauneudet kuivahtavat tuohon kehälle,

mutta hellästi ne siihen asettelin.

Kokeilevalla otteella,

 luottavaisesti,

että siihen ne asettuvat toistensa lomiin täydellisesti.

Ihan niin kuin elämässäkin asiat,

kaikenlaiset muistot ja tunteet lopulta asettuvat elämän helminauhaan

toisiaan täydentäen ja kaunistaen.

Sää oli kovin epävakainen koko lomaviikon.

Siitä huolimatta pääsimme pyöräilemään meidän molempien lapsuuden raiteille ja reiteille.

Poljimme järven ympäri sukulaisten kanssa ja kilometrejä kertyi lomaviikolla lähemmäs kolmesataa.

Lapsuudessa pitkiltä tuntuneet matkat näyttäytyivät nyt lyhyiltä, mutta edelleen niin tutuilta.

Vuodet ja vuosikymmenet olivat arvatenkin muuttaneet maisemaa kotipitäjässä:

tuttuja taloja oli purettu ja metsiä oli kasvanut tilalle

sekä myös toisinpäin, että uusia taloja oli rakennettu ja metsiä kaadettu.

Olimme hetken yhteisen menneisyyden,

tuttujen maisemien ja tarinoiden äärellä.

Vanhatko ne palaavat juurilleen muistelemaan?

Lapset ja lapsenlapset pitivät meidät kiinni tässä hetkessä piipahtaessaan luonamme.

Heillä on omat kesälomamuistonsa tällä rakkaalla rannalla

ja tämän kesäiset yhdessäolon hetket ovat taas tulevien vuosien muistoja.

Kohta kuusikymmentä kesää nähnyt

pieni tuttu saunamökki komistui kovasti, 

kun se sai uuden kirsikanpunaisen maalipinnan.

Yhdessä puuhasteltiin pieniä hommia mökin tulevien kesien varaksi ja iloksi. 

Kaihoisana suljin mökin oven

ja katsoin kauas järven selälle.

Viimeistään vuoden päästä tulen takaisin.

Silmät kostuivat väkisin ja mieleen nousi runon säkeet:

Suvimaisema:

lahdentyven, saunaranta ja vene

ja helle, männikön tuoksu,

kukat, välkkyvät kalat,

lapsi, lapsia, lapset

ja vanha onnellinen kaiku.

Isä hei!

- Lauri Viita -

❤

 

Diy avaimenperä

Tänään on ollut kiva päivä eli

on ollut tehtyä monenlaista mukavaa.

Aamulla kävin polkemassa parin tunnin pyörälenkin,

päivällä neuloin sekä  herkuttelin 

tuoreilla mansikoilla ja jätskillä.

Ja vielä päivään mahtui ompeluiltakin.

Instagramin tiia_diy -tili innoitti minua 

ompelemaan avaimenperiä.

Tilasin niihin aihioita Nappikauppa Punahilkasta.
Musta Puketti -kangas on kerrallisesta pöytäliinasta 

jäänyt kaitale.

Beigeä kangasta kävin ostamassa vartavasten tähän projektiin ruhtinaalliset 10 senttimetriä 

ja lisäksi tarvitsin tukikangasta.

Yhteen avaimenperään pitää varata aihion mitan (2,5 cm)  takia 10 senttiä leveä kangaspala.

Pituuden voi määritellä kankaan ja käyttön mukaan. 

Minun kangassuikaleet olivat  25-27 senttiä pitkiä.

.

Tukikangas kiinnitetään kangaspalaan.

Vahvistettuun kangaspalaan tehdään 

pituussuunnassa kaksinkerroin  kääntämällä ja silittämällä "merkkiviiva".

Reunat käännetään sitä myöten.

Näin saadaan 2,5 senttiä leveä, nelinkertainen, 

 jämäkkä avaimenperänauha.

Nauhan päät ommellaan yhteen, lenkiksi,

ja aihio kiinnitetään liitoskohtaan painamalla 

esim. pöytää vasten.

Ohjeessa oli käytetty pihvejä puristamiseen.

Minä koputtelin lopuksi kevyesti omalla vasarallani

pehmikkeen kanssa.

Aihio sulkeutui näppärästi eikä siihen tullut jälkiä.

Näitä oli kiva tehdä ja 

avaimenperiä tulikin kuin sieniä sateella.

Taidan kuitenkin tilata uuden aihiosatsin hetimiten,

sillä en ehtinyt tilkkupussia vielä penkomaan

ja  tilausta näille tuntui olevan jo eka iltana.

Miehetkin innostuivat näistä ja tekivät varauksia.

Kuulema traktorin avain tarvitsee uuden avaimenperän

ja mopopoika innostui myös tästä versiosta.

Hyvä niin, 

kun alkukesästä etsittiin hänen moponsa avainta ns. kissojen ja koirien kanssa

eikä koskaan löydetty sitä.

Nyt vara-avaimessa onkin hyvä olla riittävän näkyvä merkki.

"Avaimenperä-varoitus" lähipiiriin ja ystäville;

 seuraavan vuoden aikana saatatte saada  

omannäköisen avaimenperän,

mutta niillehän on aina käyttöä! 

♥