27. helmikuuta 2019

Aplikoitu tyyny


Minulle tuli alkuviikosta mieleen lapsenlapsen  ensi kuussa olevat synttärit.
Kahdeksan vuotta täyttävä  poika on jo oiva kalastajaukkeli ja
päätin tehdä hänelle kalakankaasta  oman koristetyynyn.

Minulla oli muistikuva, että Marimekon liikkeessä olisi ollut kalakangasta
vaan eipä siellä sitä ollut.
Ei ole ollut kuulema vuosiin!
Lienee tullut mieleeni yhdenlainen kalavale tai kangaskangastus
vai liekö ollut yöllinen, toiveikas uni!

Kun ideaani sopivaa kangasta ei löytynyt, päätin kokeilla aplikointia,
joka oli minulle kaikkinensa aivan uusi juttu.
Piirtäminen ei ole minun vahvuus,
mutta tällaisen hauenvonkaleen kaavan sain piirrettyä ja sillä sain toteutettua kala-ajatukseni.



Silitettävän liimakankaan avulla  pienten osien ompelu olisi ollut helpompaa
 ja ehkä jälkikin olisi ollut siistimpi,
mutta  sitä ei löytynyt jemmoistani,
 eikä sitä ollut meiltäpäin saatavilla.



Kalan ilmeestä tuli pikkasen tuimanlainen,
mutta minulla ei riittänyt enää sinni alkaa purkamaan tikkiä!
Kyllähän se hauki taitaa melko jörriskö olla livenäkin.



Sydämellinen  pyrstöevä huiskuttaa kalaonnea reippaalle synttärisankarille
 ja  tietenkin kaikkea hyvää,
onnea ja iloa,
varjelusta
 tulevan ikävuoden kaikkiin päiviin.




24. helmikuuta 2019

Pieniä liinoja ja lasikulhoja


Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa piipahdettua kirpputoreilla.

Tällä kertaa löysin kaksi pientä liinaa.
Olen keräillyt  sävvyiltään ja brodeeraukseltaan samanlaisia liinoja pitemmän aikaa.
Olen käyttänyt niitä liinoina sekä kotona että mökillä,
mutta ehkä joskus teen niistä jotakin isompaa.
Ehkäpä kokoan niistä verhot mökille tai ison liinan.
Yhdet salusiinit olen kerrattain ommellut pikkuliinoista mökin makkariin,  klik



Kerrattain ostin kirppikseltä ison lasisen kulhon, joka palautti mieleeni 
37 vuotta sitten kihlajaislahjaksi saamamme lasikulhosetin.
Tuohon lahjaan kuului iso kulho ja kuusi jälkiruokamaljaa
ja se  astiasto on käytetty ja kulutettu aikoja sitten.


Eilen löysin neljä tuohon  samaiseen sarjaan kuuluvia jälkiruokamaljoja  eurolla
ja päätin siltä seisomalta alkaa keräämään niitä maljoja meille.

Nämä kulhot pinoutuvat mukavasti 
ja lisäksi ne ovat siroja sekä sopivasti kruusailtuja arkea piristämään.

~~~~~~

Tällaisia kirppistelyjä ja tällaisia keräilyjä tällä erää.
Onko sinulla jotakin, mitä etsit ja keräät ajan kanssa?


Ulkona sataa vettä ja hanget alenevat hurjaa vauhtia.
Mukavaa helmikuun viimeistä viikkoa meille kaikille.
Meidän alueen talvilomaviikkoa kohden mennään hyvää vauhtia! 

Kaisu







20. helmikuuta 2019

Arkiruokaa

Eräänä päivänä tässä tulin kotia ja mietin taas kuumeisesti 
sitä tuttua kysymystä
"mitähän sitä kehittelisi iltaruoalle"
ja päädyin riisipuuroon.
 Sitä keitetään meidän perheessä useammin kuin mitään muuta puuroa,
koska se käy gluteenittomallekin.

Monien mielestä riisipuuro on työlästä keitettävää,
mutta minä taas tykkään sen olevan näppärä, "siinä sivussa" valmistuva ruoka.
Keitän riisit väljässä vedessä, johon on lisätty nokare rasvaa
ja lisään kypsiin riiseihin lopuksi  suolan ja kerman,
joka on nykyään useimmiten Alpron soya cuisine.


Tällä kertaa keitin riisipuuron kanssa nautittavaksi mansikkasoppaa.
Siinä keitellessä tuli mieleeni tapoja ja muistoja,
jotka ovat tarttuneet mukaani lapsuudenkodistani.

Äiti keittää ensin mehusta soppapohjan ja siihen hän lisää jäiset marjat.
Sillä tavoin minäkin tein nyt.

Muistin myös, 
että jos marjasoppa piti saada talvisaikaan nopeasti kylmäksi
-tai vispipuuro jäähdytetyksi vatkaamista varten-
äiti vei soppa- tai vispipuurokattilan pihalle jäähtymään.

Sitähän ei omavalvonta nykyään hyvällä katso
 eikä niin saa tehdä,
mutta muistoja verestääkseni vein mansikkasoppakattilani ulos,
tietenkin kansi päällä. 

Ja niin soppa jäähtyi pian
ja pihaan jäi  kiva tuttu sulanut pyörylä
-niin kuin silloin ennen! <3



Riisistä tulee mieleeni myös edesmenneen Appeni sanat,
"riisryynivelli tekkee hyvvää vattalle"!
Ja niin se tekeekin.
Vie nälän ja täyttää taatusti vatsan! 

Mitä muistoja ja mietteitä  sinulla liittyy riisipuuroon vai syötkö mieluummin riisivelliä?
Onko riisipuuro teillä arkiruokaa vai kuuluuko se ollenkaan ruokalistallenne?
Vai onko se sunnuntaiaamun herkku
vai pelkästään joulupuuro?

Tällaisia puuroutuneita ajatuksia tänään! 

Kaisu


17. helmikuuta 2019

Aurinkoisen sunnuntain hetki mökillä



Tänä kauniina helmikuisena sunnuntaina tuntui jo kovin keväiselle.
Tällaisena päivänä tulee väistämättä mökkifiilis ja 
niinpä päädyimmekin sunnuntaiajelulle mökille.

Aurinkolasit olivat  olleet kovasti tarpeen,
sillä niin kirkkaasti aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta
ja valo heijastui valkoisesta hangesta.


Aurinko leikitteli ja peilaili varjoja sisällekin.
Minusta nämä verho- ja ikkunapeilaukset ovat aina niin kauniita.
Oikeita kauneuden kertaumia! 
Ja tämä vanha tuvan ovi on jo itsessään aina lämmin kutsu tupaan.


Tuvassakin oli yksi auringon maalaama ikkuna ja 
valtaisa valon määrä sen myötä.

Tuo valo heijastui myös minun sisimpääni;
tunsin, kuinka talvinen jää ja routa suli sisästäni jo hurjaa vauhtia
ja tässä miljöössä mökki-Kaisu alkoi heräilemään talviunestaan.

Auringon voima näkyi mökin nurkalla,
missä vesi nolkkasi rännistä tasaisena pisaroiden ketjuna.
Kaikkialla näkyi ja tuntui sellainen kevään voimauttava valo
ja toivorikas lohdutus, että vähitellen talven valta hellittää.

Kevättä ja mökkikautta kohden mennään! :)
Nautin.
Tykkään.

Kaisu




11. helmikuuta 2019

Pellavaisia kestokasseja



Tänään sain vihdoinkin tehtyä kestokasseja,
joiden ompelemisesta olen jo pitkään haaveillut.


Vapaapäivä tässä viikon alussa,
ilman sen suurempia suunnitelmia, 
mahdollisti minulle tämän ompelupäivän, 
josta olen nauttinut täysin siemauksin.

Katsoin kestokassien ompeluun vinkkiä täältä



Valmistelut tein edellä linkkaamani ohjeen mukaan
eli muovipussikaavan muotoilun ja  kassien leikkaamisen.

-minulla oli kaksi korkeutta kangasta, joten leikatessani kannatti jättää taitos kassin pohjaosaan.
Sain näin kolme kassia 120 cm pitkästä ja 145 cm leveästä palasesta. 

- ompelin saumurilla  ensin hihnojen päät yhteen ja
vahvistin suoralla tikillä päältäpäin 

-saumuroin yläosan kaarevat reunat ja sitten sivusaumat

-vahvistin saumuroimani sivusaumat päälypuolelta suoralla tikillä

-sen jälkeen käänsin yläosan saumatut reunat piiloon
Laitoin  reunaa kääntäessäni  kassin yläreunaan keskikohdalle nappilenksun.

-käänsin sivuvekin ohjeen mukaan ja ompelin pohjan

-ompelin napin ja silitin kassin


Kangasjemmastani ei löytynyt mieluista kangasta.
Kaupungin ainut kangaskauppa sulki ovensa harmiksemme tammikuussa.
Oli  tällaisena "ex tempore" -ompelupäivänä vaihtoehdot vähissä.

Pyöräilin kaupungille ja ostin Marimekon alepöydästä Kaino -kangasta,
ihanaa 100 % pellavaista  
ja ompelin siitä kolmelle tyttärelleni kassit.


Tosi kätevän tuntuinen kassi tästä tulikin.
Se menee tyhjänä pieneen tilaan
ja sitten kun sinne laittaa tavaraa,
se kasvaa pohjavekin ansiosta tosi tilavaksi kassiksi.


Toivottavasti nämä kassit pääsevät ahkeraan käyttöön ja kulutukseen. 
Napin myötä halusin jätin kassiin äidin terveiset! <3


Kassit oli kyllä kätevä tehdä ja 
arvatenkin ommellessani päässä pörräsi monenlaisia ideanpoikasia. 
Kerron niistä myöhemmin, jos saan niitä toteutetuksi.

Pojillekin pitää kuulema tehdä myös omat kestokassit! <3
Ja näitähän voisi ommella itsellekin kantamisen varalle 
autoon, reppuun, työpaikalle,
jemmaan lahjoina annettavaksi
tai arpajaisiin ja myyjäisiin.

Pitää katsella jatkossa kirppispöytiä sillä silmällä,
josko löytyisi kivoja kierrätyskankaita ompeluvärkeiksi.
Oletko sinä ommellut tällaisia kasseja?

Posket punaisena innosta 
kaarratan ompelupäivän päivityksen loppuun!

Mukavaa viikon jatkoa!

-Kaisu-

















7. helmikuuta 2019

Pullantuoksuisen äidin mietteitä



Tänään meillä on tuoksunut pitkästä aikaa pulla.


Tekaisin vanhalla palvelijallani,
Electrolux Assistentilla 1,5 litran taikinan,
josta tein saksimalla pari kranssia ja lopun kierrepulliksi.

Mieleeni nousi taikinaa tehdessäni vanhimman poikani lausahdus,
että herkkupullia ei tehdä sämpylätaikinasta.
Tänään laitoinkin taikinaan puolet voita ja puolet margariiniä ja reilummin kardemummaa
"ettei vesi maistu" 
sekä leipoessani sirottelin vanilliinisokeria pullien väliin.




Leivoin yksin,
hiljaisuudessa.
Seuranani vain omat ajatukset ja ajatusten lennot.

Mietin, että eipä ole taikinamaistijaisten kysyjiä
eikä leipomakavereita.

Silloin ennen, 
sanoisinko jo ennen vanhaan,
kun lapset olivat pieniä,
tuli leivottua useammin
ja koulusta tulijat aina ilahtuivat pullan tuoksusta.

~~~~
Havahduin touhuissani nuorimmaisen huudahdukseen ulko-ovelta:
jätitkö minulle maistijaistaikinaa.
Olisi sittenkin pitänyt jättää, harmittelin ajattelemattomuuttani.

Poikanen hoksasi tilaisuutensa ja nappasi pelliltä paistamattoman pullan,
pullamaistijaisensa
ja tyytyi siihen tuumaten:
"Paistettu pulla ei ole minun juttuni". <3


Jaoin pullapäivän kuvan kotiväelle.
Tyttäreni vastasi siihen kaukaa toiselta puolelta maailmaa,
että "mieleen nousee lämmin ajatus,
kun sulatettiin aina koulun jälkeen pullaa pakkasesta 
ja juotiin kahvit äitin kanssa".

Ihania muistoja.
Aina! 

Aika kultaa suloisesti muistot
ja lapsuuden päivissä pullaakin oli joka päivä,
äiti pullantuoksuinen ja oli aikaa olla yhdessä.

Onneksi aika on armollinen
ja siloittaa arjen ryppyjä ja puutteitakin.


Tänään meillä oli  oikeasti pullapäivä
ja hänellä kuvissa sekä muistoissa.

Mutta kun hän palaa,
me otamme pullat pakkasesta
ja keitämme makoisat kahvit,
 kaadamme kupin ja toisenkin,
emmekä laske pullien määrää....

Pullantuoksuiset kodin terveiset Sinulle tyttöseni sinne
ja teille kaikille, jotka luette tämän päivitykseni!

-Kaisu-

3. helmikuuta 2019

Runebergin torttu kakkuversiona


En ole leiponut Runebergin torttuja sitten yläasteen kotitaloustunnin.
Jotenkin karvasmantelin kitkeryys ja aineksien kuivakkuus jäi silloin vahvaksi makumuistoksi.

Perjantain paikallislehdessä oli otsakkeen 
"Kakku täyttä herkkua" alla Runebergin kakun ohje,
jota päätin kokeilla mielenkiinnosta ja  myös kouluaikaisen karvaan makumuiston kariuttamiseksi.


Runebergin kakku

Taikina:
250 g voita tai margariinia
2,5 dl fariinisokeria
3 munaa
2,5 dl  erikoisvehnäjauhoja tai Semperin gluteenittomia jauhoja
2 dl (gluteenittomia) korppujauhoja
1,5 dl keksin- tai piparinmuruja tai mantelirouhetta
2 dl kermaviiliä tai ranskankermaa
1,5 tl soodaa
2 rkl rommia tai punssia

Päälle:
100 g paistonkestävää vadelmamarmeladia

Kostutus:
1-2 dl vedellä laimennettua rommia tai punssia

Pinnalle:
100 g vadelmamarmeladia
sokerivesikuorrutusta (1 dl tomusokeria + n. 3 tl sitruunamehua)
tai valmista sokerikuorrutetta

~~~~~~

1. Vuoraa n. 15-20cm x 20-25 cm korkeareunainen vuoka leivinpaperilla.

2. Vatkaa pehmeä rasva ja fariinisokeri vaahdoksi. 
Lisää huoneenlämpöiset munat yksitellen koko ajan vatkaten. 
 Sekoita joukkoon jauhot, korppujauhot ja piparinmurut tmv.
Sekoita kermaviiliin sooda ja rommi tai punssi ja lisää seos taikinaan.
Sekoita tasaiseksi.

3. Levitä taikina vuokaan leivinpaperin päälle ja tasoita pinta.
Laita vadelmamarmeladia lusikalla nokareina 12-16 kpl taikinaan painaen 3-4 x 4 muodostelmaan
aina n. 3 cm :n päähän toisistaan.

4. Paista levykakkua 175 asteessa 30-40 minuuttia uunin alatasolla. 
Anna kakun jäähtyä hetki ja kostuta kakku.

5. Anna kakun tekeytyä mieluiten seuraavaan päivään viileässä kelmulla peitettynä.

6. Irrota kakku vuoasta ja leikkaa se terävällä veitsellä hillojen mukaan ruuduiksi.

7.  Valuta kuorrutusta hillokohdan ympärille ja täytä ympyrän sisus kauniisti vadelmahillolla. 

~~~~~

Tein kakun gluteenittomana ja  piparimurujen sijasta käytin mantelirouhetta.
Taikinaan en laittanut mitään nestettä.
Kostutukseen käytin 1,5 dl laktoositonta maitoa,


Maistelimme  äsken päiväkahvilla nuortemme kanssa tätä kakkua.
"Muistuttaa maustekakkua" sanoi yksi,
"Ei hassumpaa",  totesi toinen.
"Ei ehkä minun juttu", tuumasi kolmas.

Minulle itselleni tämä resepti toi uudenlaisen, positiivisen makuelämyksen näistä tortuista.
Tässä versiossa oli pehmeyttä ja karvaus puuttui,
mutta toki tämä kakku  kaikkinensa taitaa olla enemmän aikuiseen makuun.
Tällä reseptillä voinen  tulevina vuosina
juhlistaa helmikuun viidettä päivää
ja muistaa alkuperäisten leivosten historiaa sekä  Runegergin rouvan kekseliäisyyttä.

Kuuluuko Runebergin leivokset sinun helmikuisiin leipomisiin?
Teetko ne korkeisiin pikkuvuokiin vai jollakin muulla mallilla?


-Kaisu-



1. helmikuuta 2019

Purkan irroitusniksi


Tänä aamuna havahduin siihen,
että poikani oli hereillä niin sanotusti ennen kukon laulua.

Kelasin mielessäni vaihtoehtoja,
mikä hänet on saanut hereille,
miksi hän on jo alakerrassa,
onko meillä oksennustauti tai tai....

Kunnes poika tulee viereeni 
ja kysyy,
miten purkan saa pois tukasta.


Unenpöpperöisenä katsoin pojan takaraivoa,
olin kuin "ö aapisen laidassa" ja harmittelin mielessäni näkemääni.
Kokeilin kammata,
irroitella sormilla, 

kunnes poikani sanoi, että kuulema rypsiöljyllä lähtee.
Hän oli ehtinyt tsekata sen lifehackin eli niksin netistä.

Laitoin hiusöljyä tummassa tukassa olevaan
valkoiseen , liisteröityneeseen purkkavanaan.
Ja niin se purkka vain lähti sieltä,
vähitellen,
kampaamalla ja sormilla hiertämällä.

Onneksi! 
Pojalla oli nimittäin vastikään leikatut lyhyet hiukset
ja illalla leirille lähtö.
Hiuksistä ei olisi ollut varaa ottaa yhtään milliä.




No niin.
Se oli sellainen aamu monien aamujen joukossa.

Ei varsinainen tähtihetki siinä kello kuuden tuntumassa,
mutta myöhemmin tilanne jo naurattikin.
Vaikka välillä tuntuu, että lapset lanovat puhelinta liikaakin
ja puhuvat mm. näistä lifehackeistakin 
niin tänään tämä niksi oli kuitenkin enemmän kuin sata jänistä!

Olisiko sinulla ollut joku muu hyväksi koettu niksi  tähän pulmaan?



Taas on viikon tähtihetki
-viikonloppu.

Nautitaan tästä! 

-Kaisu-